toukokuu 2009
Alueviesti toukokuu/2009: Eurooppaan valitaan tärkeitä päätöksentekijöitä
26.5.2009
EUROOPPAAN VALITAAN TÄRKEITÄ PÄÄTÖKSENTEKIJÖITÄ
Euroopan parlamentin vaalit pidetään kesäkuun ensimmäisenä sunnuntaina ja ennakkoäänestys alkaa jo tällä viikolla. Vaalit ovat siis jo aivan ovella, mutta vaalimainonta on vasta alkanut. Taantuman vuoksi rahahanat ovat olleet tiukalla ja ehdokkaiden kampanjointi onkin painottunut tilaisuuksien ja toritapahtumien kiertämiseen ja siellä äänestäjien kohtaamiseen.
Hyvä näin, äänestäjiä ne meidän 13 tulevaa valittua Euroopan parlamentissa edustavatkin. Toivottavasti he ajavat myös Suomen kansallisia etuja, sillä he ovat meidän lähettiläitämme Euroopan päätöksentekoelimissä, jossa parlamentilla on kasvava rooli.
Monet kokevat eurovaalit vieraaksi. Mediankin päähuomio on pitkään keskittynyt poliittisten teemojen sijasta ehdokkaiden yksityiselämään tai muista politiikan ulkopuolisista asioista kirjoittamiseen. Onneksi aivan loppusuoralla on puhuttu myös ehdokkaiden mielipiteistä ja heidän poliittisista tavoitteistaan. Parlamentti päättää kuitenkin monista arkielämään vaikuttavista asioista.
Esimerkiksi jokainen maanviljelijä tietää EU:n päätöksenteon vaikutuksen omaan yritystoimintaansa. Enenevässä määrin parlamentti on ottanut kantaa myös työelämään, ympäristöön ja kauppaan liittyviin kysymyksiin.
Euroopan parlamentti on 27 jäsenvaltion muodostama yli 700-päinen päätöksentekoelin, jossa todellinen vaikuttaminen tehdään valiokunnissa ja raportointimenettelyä hyödyntäen. Parlamentissa menestyminen edellyttää kykyä luoda verkostoja parlamentin sisällä ja hyviä taustatietoja, sekä kontaktipintaa myös Suomessa.
EU-ehdokkaiden joukossa on useita kokeneita politiikkoja, jotka ovat jo antaneet näyttönsä EU-parlamentissa, eduskunnassa tai kunnanvaltuustoissa. Joukossa on myös nuoria kykyjä, jotka ovat opiskelleet EU-asioita, osaavat hyvin vieraita kieliä ja ovat jo verkottuneet oman ikäistensä eurooppalaisten vaikuttajien kanssa. Molempia kautta voi tulla merkittäväksi vaikuttajaksi parlamentissa.
Esimerkiksi Alexander Stubb ja Piia-Noora Kauppi ovat saaneet yli puoluerajojen tunnustusta siitä nuoruuden innosta ja aktiivisuudesta, jolla he työtehtäviään hoitajat. Heidän työnsä jatkajiksi pyrkii kyvykkäitä ja osaavia nuoria monista puolueista.
Ehdokkaiden joukossa on myös niitä, joilla on ehdokkuutensa takana selvä sanoma äänestäjälle. Erityisesti maatalousehdokkaiden parista löytyy niitä, jotka pyrkivät parlamenttiin voidakseen tehdä työtä suomalaisen ruoan puolesta eurooppalaisessa päätöksenteossa.
Joukossa on myös niitä, jotka ovat valmiita lobbaamaan suomalaisen teollisuuden intressejä ja siten edistämään suomalaisten työllisyyttä. On myös vapaan kaupan puolustajia ja ympäristöaktivisteja.
Mediassa suuren huomion ovat saaneet julkkisehdokkaat. Kun samoja ehdokkaita saa äänestää ympäri maata, on kampanjointi helppoa niille, jotka jo valmiiksi kaikkialla tunnetaan. Siksi myös puolueet ottavat listoilleen tällaisia ehdokkaita.
Kokemus on osoittanut, että eräät täysin politiikan ulkopuolelta tulleet julkkikset pärjäävät myös yhteisten asioiden hoitajina, mutta toisenlaisiakin esimerkkejä on. Itse kunkin kannattaakin äänestyskopissa kahdesti miettiä uskaltaako formularadalle lähettää kuskin, joka ei ole koskaan ajanut kartingiakaan.
Aihe: Mielipidekirjoituksia
Kokoomuksen eurovaalimainos
23.5.2009
LINKKI: Kokoomuksen eurovaalimainos
Aihe: Blogi
Kokoomuksen maahanmuuttopolitiikasta
19.5.2009
Kokoomuksen maahanmuuttopolitiikan perusfilosofia lähtee siitä, että hyvässä maahanmuuttopolitiikassa on sekä tärkeää olla toimiva turvapaikanhakujärjestelmä että riittävästi resursseja kotoutumiseen.
LINKKI: Kokoomuksen maahanmuuttopoliittinen raportti, julkaistu pe 15.5.2009
Ainoastaan se, että turvapaikkapolitiikka koetaan uskottavaksi ja kotoutumisessa onnistutaan, takaa sen, että Suomen kansainvälistyminen saa myös valtaväestön tuen. Samalla annetaan myös maahanmuuttajille mahdollisuus menestyä Suomessa ja tulla aidosti osaksi yhteiskuntaa.
Turvapaikkajärjestelmän on toimittava nopeasti, tehokkaasti ja oikeudenmukaisesti, jotta portit aukeavat niille, jotka todella ovat avun tarpeessa ja ovet pysyvät kiinni niiltä, joilla ei ole
perusteita turvapaikan saamiseen. Jälkimmäistä väkeä ovat esimerkiksi ne lukuisat nuoret miehet, joille on jo myönnetty turvapaikka jossakin toisessa EU-maassa.
Toinen, yhtä tärkeä osa maahanmuuttopolitiikkaa on kotoutuminen. Ne, jotka saavat oikeuden asettua Suomeen ansaitsevat myös mahdollisuuden kotoutumiseen ja integroitumiseen suomalaiseen yhteiskuntaan. Siksi kielikoulutusta on oltava tarjolla paljon nykyistä laajemmin.
Polkuja työelämään on rakennettava aikuisille ja kouluikäisille maahanmuuttajille on peruskoulussa annettava riittävät valmiudet jatkaa opintoja toiselle asteelle, jotta he voivat kouluttautua työelämään. Erityisesti nuorten integroimiseksi on järkevää tukea urheiluseuroja ja muita harrastusyhdistyksiä, koska juuri harrastus auttaa monia kotiutumaan
Maahanmuuttopolitiikassa on tärkeämpää esittää konkreettisia ratkaisuja todellisiin ongelmiin kuin käydä keskustelua mielikuvatasolla. Perussuomalaiset ovat pitäneet maahanmuuttopolitiikkaa esillä pitkään, mutta hyvin vähän on kuultu todellisia esityksiä ja vielä vähemmän toteuttamiskelpoisia keinoja maahanmuuton hallitsemiseen.
LINKKI: Kokoomuksen maahanmuuttopoliittinen raportti, julkaistu pe 15.5.2009
Nyt kun turvapaikanhakijoiden määrän kasvun vuoksi Kokoomus esittää konkreettisia keinoja maahanmuuton hallitsemiseksi, perussuomalaiset pystyvät vain puhumaan takinkäännöstä. Jokainen voi itse päätellä kuka näitä asioita hoitaa ja kuka niistä vaan puhuu.
RKP puolestaan yrittää leimata ulkomaalaisvastaisiksi kaikki, jotka uskaltavat edes kyseenalaistaa niitä käytäntöjä, jotka ovat houkutelleet Suomeen sadoittain henkilöitä, joilla ei ole perusteita turvapaikan saamiseen. Kokoomuksen linja on rakentava ja suvaitsevainen, mutta samalla napakka.
Jos missään niin maahanmuuttopolitiikassa on nyt aika siirtyä siihen vaiheeseen, jossa puhutaan vähemmän ja tehdään enemmän.
Hyvä esimerkki tästä on ikätestien käyttöönotto. Jo pelkästään tietoisuus siitä, että ikä tullaan testaamaan, vie niiltä motiivin tulla Suomeen, joilla on ketunhäntä kainalossa. Tässä humanismia on nimenomaan se, että nuoriksi tekeytyviä aikuisia ei majoiteta nuorten joukkoon.
Aihe: Blogi
Kauppalehti 14.5.2009: Työelämän päätöksenteko ei toimi Euroopan unionissa
15.5.2009
Euroopan Unionissa noudatetaan työelämänlainsäädännössä yhteispäätösmenettelyä neuvoston ja parlamentin välillä. Viimeinen esimerkki epäonnistuneesta ratkaisusta oli parlamentin päätös hylätä jäsenvaltioiden hyväksymä komission ehdotus kuljettajayrittäjien työaikadirektiivistä, jossa kuljetusyrittäjät olisi vapautettu työaikasäännöksistä varsinaista ajoaikaa lukuunottamatta.
Periaatteessa siis säännöksellä kielletään yrittäjää työajan täytyttyä huoltamasta autoa, tekemästä paperihommia tai sopimasta puhelimessa tulevia töitä. Tätä säännöstä on lisäksi täysin mahdoton valvoa vai onko tarkoitus, että työsuojelutarkastaja muuttaa tilapäisesti asumaan kuljetusyrittäjän kanssa, jotta voi selvittää yrittäjän työ- ja vapaa-ajan?
Kuljetusyrittäjien onneksi parlamentti ei saa yksin päättää työaikakysymyksistä, vaan nyt asia menee parlamentin ja neuvoston väliseen sovitteluun. Suomen hallituksen ja eduskunnan kanta asiassa on täysin yksiselitteinen: kuljetusyrittäjien kokonaistyöaikaa ei voida säädellä, ainoastaan ajoaikaa.
Toinen varoittava esimerkki on yleisen työaikadirektiivin kaatuminen. Direktiiviä on käsitelty vuosia ja jäsenvaltioiden kesken lähellä ratkaisua oltiin jo Suomen puheenjohtajakaudella 2006. Asia on edelleen levällään kuin Jokisen eväät.
Työaikadirektiivissä on kyse siitä, että määritellään Euroopan tasolla enimmäistyöajat ja päätettäisiin ei-aktiivisen päivystysajan asemasta työaikaa laskettaessa. Suomen kanta on ollut hyvin selvä. Enimmäisajat on säädettävä ja ei-aktiivinen päivystysaika on voitava laskea nykyisen työehtosopimuskäytäntömme mukaan työajan ulkopuolelle. Eli esim. takapäivystyksessä kotona olevan lääkärin varallaoloaikaa ei lasketa työajaksi.
Nyt voimassaolevasta työaikadirektiivistä valtiot voivat poiketa käyttämällä opt-out järjestelmää, jolloin he voivat kansallisesti päättää enimmäistyöajoista, koska EU säännös sallii opt-outin käyttäjämaille jopa 78 tunnin työviikot. Opt-out järjestelmää joko kokonaan tai osittain soveltaa nyt 14 valtiota eli siis jäsenmaiden enemmistö.
Jäsenvaltiot pääsivät vuosien jälkeen lopulta kompromissiin, jossa opt-out järjestelmä olisi edelleen mahdollinen, mutta enimmäistuntimäärä sen käyttäjämaissa rajoitettaisiin 65 tuntiin viikossa ja samalla luovuttaisiin ei-aktiivisen päivystysajan laskemisesta työajaksi. Parlamentin enemmistölle tämä ei sopinut ja asia raukesi.
Eräät vastaan äänestäneet suomalaiset parlamentaarikot ovat jopa väittäneet torjuneensa “työelämän huononnusdirektiivin”. Olisi hyvä olla rehellisempi vaalien allakin. Mitään ei nimittäin ole torjuttu, sillä kun sopua parlamentin ja neuvoston välillä ei ole saatu aikaan, niin vanha direktiivi jää voimaan. Se merkitsee sitä, että opt-outia soveltavissa valtioissa viikkotyöajat voivat olla jopa yli 70 tuntia.
Opt-outia soveltamattomat maat, kuten Suomi, joutuvat kilpailullisesti hankalaan asemaan, koska meillä enimmäistyöajat on säädelty alemmalle tasolle ja todellisuudessakin tehdään lyhyempiä työpäiviä kun opt-outia käyttävissä maissa. Kaiken lisäksi ei-aktiivisen päivystysajan laskeminen työajaksi tulee merkitsemään 500-1000 lääkärin lisätarvetta, mikä nykyisessä lääkäripulassa johtaa todella suurin ongelmiin terveydenhoidossa.
Yleisen työaikadirektiivin ja kuljettajien työaikadirektiivin käsittely osoittaa, että neuvoston ja parlamentin välinen yhteispäätösmenettely ei sovi eurooppalaiseksi tavaksi luoda työelämää koskevaa säännöstöä. Lopputulos on sekä suomalaisten työnantajien, että työntekijöiden edun vastainen.
Päätöksentekojärjestelmää Euroopan Unionissa on siis selkeytettävä tai vaihtoehtoisesti palautettava työelämän asioiden päättäminen täysin kansalliselle tasolle.
Arto Satonen
Aihe: Mielipidekirjoituksia
Realismia turvapaikkapolitiikkaan, resursseja kotoutumiseen
15.5.2009
Kokoomuksen eduskuntaryhmän Arto Satosen johdolla valmistelema maahanmuuttopoliittisen työryhmän väliraportti julkistettiin toimittajille tänään perjantaina 15.5.2009 klo 10.00 lehdistötilaisuudessa. Alla raportti kokonaisuudessaan kommentoitavaksi.
Kokoomuksen Arto Satonen:
Realismia turvapaikkapolitiikkaan, resursseja kotoutumiseen
Tässä väliraportissa esitellään kokoomuksen eduskuntaryhmän maahanmuuttopoliittisen työryhmän linjauksia liittyen turvapaikkapolitiikkaan ja maahanmuuttajien kotoutumiseen. Kesällä julkaistavassa loppuraportissa paneudutaan syvemmin muihin maahanmuuttoteemoihin sekä tarkastellaan työperäistä maahanmuuttoa.
1. Turvapaikkapolitiikka
Turvapaikanhakijoiden määrä on kasvanut Suomessa vuoden 2008 heinäkuusta lähtien voimakkaasti. Vuonna 2008 turvapaikkaa haki 4035 henkeä kun edeltävänä vuonna 2007 hakijoita oli 1505. Maaliskuuhun 2009 mennessä turvapaikkaa on hakenut 1430 henkeä. Turvapaikanhakijoita tulee eniten Irakista, Somaliasta ja Afganistanista. Hakijat tulevat Suomeen pääosin Schengen-alueelta ja miltei puolet (01–03/2009 46 %) tulijoista on hakenut turvapaikkaa jo aiemmin toisessa EU-maassa. Hakijoiden määrän kasvun Suomessa on arvioitu johtuvan monista seikoista, mutta erityisesti Ruotsin ja Norjan tiukentuneesta turvapaikkapolitiikasta.
Euroopan unionin, sen jäsenmaiden ja koko kansainvälisen yhteisön tulisi puuttua pakolaisuuden syihin niiden alkulähteillä. EU:n pitää edistää voimakkaasti talouskehitystä ja demokratiaa niissä maissa, joista turvapaikanhakijat pääosin tulevat. Kansainvälisellä yhteistyöllä tulee vaikuttaa alueellisten elintasoerojen kaventamiseen ja yhteiskunnallisen vakauden lisäämiseen kriisialueilla. Kansainväliseen suojeluun perustuvan maahanmuuton on oltava kaikilta osin kansainvälisiin sopimuksiin ja oikeusvaltioperiaatteisiin perustuvaa.
Ruuhkautunut turvapaikanhakuprosessi ja pidentyneet käsittelyajat ovat Suomessa johtaneet tilanteeseen, jota demokraattisessa oikeusvaltiossa ei pitäisi syntyä. Tehokas, ripeä, avoin ja riittävästi resursoitu turvapaikkaprosessi takaa inhimillisen kohtelun niille turvapaikanhakijoille, jotka aidosti tarvitsevat kansainvälistä suojelua. Nämä maahantulijat ovat joutuneet kotimaassaan kokemaan vainoa mielipiteidensä vuoksi tai kärsimään poikkeuksellisen huonoista elinolosuhteista. Heidän tilannettaan ei paranneta uuvuttavalla byrokratialla ja passivoivalla, pitkittyneellä käsittelyprosessilla. Turvapaikkakäytäntöjä tulee muuttaa ja resursoida niin, että näiden turvapaikanhakijoiden oikeusturva ja inhimillinen kohtelu taataan. Lainsäädännön, turvapaikkaprosessin kehittämisen ja resursoinnin tulee siis lähteä kansainvälistä suojelua aidosti tarvitsevan ihmisryhmän tarpeista.
Kokoomuksen eduskuntaryhmän mielestä maahanmuuttopolitiikan kokonaistavoitteena on oltava turvapaikanhakijamäärän kasvun taittuminen erityisesti perusteettomien hakemusten määrää vähentämällä, käsittelyprosesseja nopeuttamalla sekä kotouttamalla oleskeluluvan saaneet entistä tehokkaammin.
Pohjoismaisen lainsäädännön yhdenmukaistaminen ja vetovoimatekijöiden minimointi
• Kokoomuksen eduskuntaryhmä tukee hallituksen puoliväliriihen linjauksia siitä, että Suomen lainsäädäntö sekä turvapaikkapolitiikan linjaukset ja käytännöt saatetaan mahdollisimman yhteneviksi muiden Pohjoismaiden kanssa. Tavoitteena on perusteettomasti turvapaikkaa hakevien vähentäminen.
Suomen turvapaikkapolitiikassa ei saa olla sellaisia vetovoimatekijöitä, jotka houkuttelisivat muun muassa jo toisiin EU-maihin asettuneita henkilöitä hakeutumaan Suomeen. Sisäasiainministeriön asettamalta turvapaikkapolitiikkaa koskevalta selvitykseltä odotetaan rohkeutta konkreettisiin esityksiin, joiden avulla turvapaikkapolitiikan kipupisteisiin voidaan puuttua. Poliittisilla linjauksilla sekä lainsäädännöllä ja sen muutoksilla on signaalivaikutus ilman perusteltua syytä turvapaikkaa hakevien määrään.
Alaikäiset turvapaikanhakijat
Alaikäiset ovat turvapaikanhakijoina erityisen haavoittuva ryhmä. Alaikäisiä turvapaikanhakijoita koskevissa toimissa on aina huomioitava lapsen tarvitsema erityisasema.
Alaikäisiksi itsensä ilmoittaneiden turvapaikanhakijoiden määrä on kasvanut. Maahanmuuttoviraston mukaan vuonna 2008 Suomesta haki kansainvälistä suojelua yhteensä 706 yksintullutta alaikäiseksi itsensä ilmoittanutta (vuonna 2007 turvapaikkaa haki 98 alaikäistä). Maaliskuuhun 2009 mennessä yksintulleita alaikäisiksi ilmoittautuneita on tullut maahan 232 henkeä. Vuodenvaihteessa perustettuun kahteen uuteen alaikäisten vastaanottoyksikköön tulleista turvapaikanhakijoista kolmannes on osoittautunut täysi-ikäisiksi.
Turvapaikanhakijan iän selvittäminen
• Velvollisuus ikätestiin on kirjattava lakiin.
Tätä puoltaa muun muassa eduskunnan hallintovaliokunnan mietintö ulkomaalaislaista (HaVM 2/2009 vp). Ikätestaus on voitava tehdä silloinkin kun turvapaikkahakija kieltäytyy tai vastaavasti ikätestauksesta kieltäytymisellä tulisi olla vaikutusta oleskeluluvan saantiin. Iänmäärityksen kirjaaminen lakiin parantaisi turvapaikanhakijoiden oikeusturvaa, sillä väestötietojärjestelmään kirjatulla iällä on myös oikeusvaikutuksia. Kirjaus myös ennaltaehkäisisi turhien turvapaikkahakemusten jättämistä perheenyhdistämisen toivossa. Todellisen iän selvittäminen helpottaa myös käytännön järjestelyitä. Aikuisia ei voi sijoittaa vastaanottokeskuksiin yksin tulleiden lasten kanssa.
Nuorten turvapaikanhakijoiden toimeentulotuki
• Vastaanottokeskuksissa yksin asuvien nuorten toimeentulotuen saanti tulisi ottaa uudelleentarkasteluun. Tuen painopistettä tulisi siirtää vastaanottokeskuksen nuorelle tarjoamaan ylläpitoon käteen maksettavan rahallisen avustuksen sijaan.
Nuorille suoraan maksettava toimeentulotuki on osoittautunut joissain tapauksissa vetovoimatekijäksi. Nuorten turvapaikanhakijoiden Suomessa saama toimeentulotuki on moninkertainen esimerkiksi Saksaan verrattuna. Iältään nuoremmat ryhmäkodeissa asuvat turvapaikanhakijanuoret saavat toimeentulotukea 126,70 €/kk ja tukiasuntojen itsenäistymässä olevat nuoret 248,40 €/kk.
Perheenyhdistämiset uudelleentarkasteluun
Perheenyhdistämisten avulla maahan tulevien ulkomaalaisten määrän ja kotouttamisen resurssien on oltava tasapainossa, jotta maahantulijoille voidaan tarjota riittävät kotouttamispalvelut. Perheenyhdistämisen kautta maahan tulevien määrän kehitystä on seurattava.
Maahanmuuttoviraston mukaan tulevan 3-4 vuoden aikana on odotettavissa 3000 – 4000 perheenyhdistämistapausta pelkästään Somaliasta. Näistä mahdollisista maahantulijoista arviolta jopa 70–80 prosenttia voi olla lukutaidottomia. Nämä luvut asettavat kotouttamispolitiikalle kohtuuttomia haasteita. Periaatteessa jokainen pakolaisstatuksen saanut voi tuoda lisähenkilöitä Suomeen. Toisaalta suuri osa perheenyhdistämisen kautta tulleista on lapsia, joita suomalainen yhteiskunta tarvitsee. On voitava myös punnita, onko aina lapsen etu, että perhe yhdistetään alaikäisen perheenkokoajan perässä Suomeen.
• On hyödynnettävä perheenyhdistämisdirektiivin (2003/86/EY) antamat mahdollisuudet siltä osin, että perheenyhdistäminen kohdistuu vain ydinperheeseen. Ulkomaalaislakia on muutettava siten, että yksin tuleen nuoren kohdalla perheen yhdistämisprosessin saa käynnistää vain alaikäinen.
• Perheenyhdistämistapauksissa, yksin tuleen alaikäisen turvapaikanhakijan kohdalla, tulisi ensisijaisesti kartoittaa mahdollisuutta yhdistää perhe lähtömaahan, kuten muun muassa Ruotsissa jo toimitaan.
• Kasvattilapsen asema perheenyhdistämisissä tulisi ottaa uudelleentarkasteluun. Lakiin tarvitaan kasvattilapsia koskeva säännös, joka velvoittaisi perheenjäsenten ilmoittamiseen heti turvapaikanhakuprosessin alussa.
Vaikka turvapaikanhakijat tulevat vaikeista oloista, sukulaisuussuhde on pystyttävä todistamaan. Suomessa on esiintynyt tapauksia, joissa kasvattilapsien biologinen perhe “löytyy” jälkikäteen ja kasvattilasta käytetään perheenyhdistäjänä. Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen ennakkotapauksissa on todettu, että jos perhe-elämä on jo kerran päättynyt, kasvattilasta ja kasvattiperhettä ei välttämättä ole perusteltua uudelleen yhdistää.
Palautussopimukset
• Suomen tulee luoda uusia toimintamalleja kielteisen turvapaikkapäätöksen saaneiden osalta. Yksi näistä voisi olla niin sanotun vapaaehtoisen paluun tukeminen pohjoismaisten käytäntöjen mukaisesti.
Esimerkiksi Ruotsissa vapaaehtoisen paluun taloudellinen tukeminen on varsin yleistä. Paluukorvaukseen on Suomessakin mahdollista saada tukea niin sanotulta pakolaismomentilta, mutta määrärahaa ei ole juurikaan tiedostettu. Poliisilla on oma momentti kielteisen päätöksen saaneiden turvapaikanhakijoiden maastapoistamiseen.
• Neuvotteluja palautussopimusten solmimiseksi Irakin, Afganistanin ja Somalian kanssa on määrätietoisesti jatkettava.
Turvapaikanhakijoiden lähtömaiden tilannetta on jatkuvasti seurattava mm. UNHCR:n tietojen mukaan ja turvapaikkapäätöksissä on syytä ottaa huomioon muutokset lähtömaiden turvallisuustilanteissa. Suomessa tulisi ottaa käyttöön myös luovia ratkaisuja liittyen palautuskäytäntöihin. Esimerkiksi Pohjois-Irak vastaanottaa vain vapaaehtoisesti palaavia irakilaisia, mutta pakkopalautuksia ei hyväksytä. Tämän vuoksi Tanska on panostanut alueelle vapaaehtoisesti palaavien elinolojen järjestämiseen paikan päällä.
Resurssit kohdalleen
Pakolaisten ja turvapaikanhakijoiden vastaanottotoiminnan kokonaiskustannukset vuonna 2008 olivat 35,6 miljoonaa euroa. Turvapaikanhakijoiden määrän voimakas kasvu lisää näitä kustannuksia merkittävästi. Yhdestä turvapaikanhakijasta yhteiskunnalle aiheutuvat kustannukset ovat 5 000–66 300 €/vuosi, sijoituspaikasta riippuen.
• Maahanmuuttoviraston ja ulkomaalaisasioita hoitavan poliisin resurssit on mitoitettava muuttuvan tarpeen mukaan. Seuraavalla vaalikaudella on syytä erottaa menokehyksen ulkopuolelle turvapaikanhakijoiden määrän vaihtelusta johtuvat lisäresurssitarpeet. Näitä ovat muun muassa maahanmuuttoviraston ja vastaanottokeskusten sekä ulkomaalaisasioita hoitavan poliisin määrärahat. Tämä toisi järjestelmään joustavuutta ja mahdollistaisi tarvittaessa määräaikaisen työvoiman käytön käsittelysumissa.
Lyhyet käsittelyajat ovat sekä turvapaikanhakijan että Suomen etu. Ripeää käsittelyä tarvitaan senkin takia, että tiedetään, koska suomen tai ruotsin kielen opetus maahantulijalle kannattaa aloittaa. Periaatteena tulee olla, että oleskelulupaa ei voi saada sillä perusteella, että hakemusta ei ole ehditty käsitellä tai päätöstä ei ole ehditty panna toimeen Dublin-säännösten maksimiajassa. Suomeen pitää saada jäädä sillä perusteella, että on oikeutettu turvapaikkaan eikä sillä perusteella, että asiaa ei ole ehditty käsitellä määräajassa.
Maahanmuuttoviraston tulostavoite on, että niin sanotut Dublin-tapaukset sekä ilmeisen perusteettomat hakemukset saadaan käsiteltyä 90 päivässä. Muiden hakemusten osalta tavoiteaika on 180 päivää. Hakijamäärien nopean kasvun vuoksi todellinen käsittelyaika on nyt jo lähes 300 päivää. Vielä vuonna 2008 käsittelyajoissa päästiin pääosin tavoiteaikoihin. Silloin turvapaikkahakemusten käsittely kesti normaalissa menettelyssä noin puoli vuotta ja nopeutetussa menettelyssä noin kaksi kuukautta. Maahanmuuttovirastolla tulisi olla realistinen mahdollisuus pysyä määritellyissä tavoiteajoissa.
Poliisi suorittaa merkittävän osan turvapaikkoihin liittyvästä tutkinnasta. Ulkomaalaisasioita hoitavaa poliisia työllistää osaltaan se, että osa turvapaikanhakijoista ilmoittaa vääriä tietoja tai toisaalta jättää ilmoittamatta turvapaikanhakuprosessin kannalta keskeisiä tietoja. Ulkomaalaislakiin tulisi kirjata, että tahallinen väärien tietojen antaminen tai olennaisten tietojen antamatta jättämisen tulisi vaikuttaa turvapaikanhakuprosessiin.
EU:n yhteinen turvapaikkapolitiikka
• EU tarvitsee yhteisen turvapaikkajärjestelmän, koska turvapaikanhakijoiden kohtelu ja turvapaikkojen myöntöperusteet vaihtelevat suuresti jäsenvaltiosta toiseen.
Jäsenvaltioiden välillä on suuria kansainvälisen suojelun myöntämiseen liittyviä eroja. EU:n pitää voimakkaasti edistää talouskehitystä ja demokratiaa niissä maissa, joista suuret määrät turvapaikanhakijoita tulevat. Kokoomuksen eduskuntaryhmä tukee hallituksen kannattamaa komission esitystä Euroopan turvapaikka-asioiden tukiviraston perustamiseksi. Virasto koordinoisi EU-maiden yhteistyötä ja lähentäisi niiden turvapaikkakäytäntöjä. Sormenjälkiin perustuva tunnistusjärjestelmän kehittämistä on jatkettava Euroopan unionin valtioiden kanssa lupahakemusten käsittelyjen nopeuttamiseksi.
2. Kotoutuminen
Kokoomuksen eduskuntaryhmän mielestä tavoitteena kaikkien maahanmuuttajien osalta on oltava tehokas kotoutuminen. Paras keino kotoutumisen onnistumiseksi on mahdollisimman varhainen työllistyminen. Tämän lisäksi tärkeää on mahdollisimman nopeasti hankittu suomen tai ruotsin kielen taito. Kotoutuminen on vuorovaikutusta suomalaisen yhteiskunnan kanssa ja siksi myös kotouttamispolitiikan tulee olla kaksisuuntaista. Myös vastaanottava yhteiskunta muuttuu väestön monimuotoistuessa.
Vaikka maahanmuuttajat ovat erittäin heterogeeninen ryhmä, kotouttamispalveluita ei tulisi eritellä ainoastaan maahantulotavan perusteella. Nyt kotoutumispalveluiden piiriin lasketaan vain alle kolme vuotta Suomessa olleet. Kotoutumisprosessi on kuitenkin yksilöllinen ja todellisuudessa huomattavasti pidempi. Kotouttamisen epäonnistuminen työvoimahallinnossa opettamisessa ja asumisessa kuormittaa suoraan sosiaali- ja terveydenhuoltoa.
Kaikki lähtee kielitaidosta
• Neuvontapalveluiden ja kielikoulutuksen on oltava kaikkien saatavilla, mutta varsinaista kotouttamissuunnitelmaa ei ole tarpeellista soveltaa pakollisena kaikkiin maahanmuuttajiin.
Kotoutumisen perusedellytys on mahdollisuus opiskella suomen tai ruotsin kieltä ja saada neuvoja käytännön ongelmien ratkaisussa. Kotouttamisen päävastuu on kunnilla, mutta valtion on osallistuttava nykyistä suuremmalla maksuosuudella kustannuksiin. Maahanmuuttajille tarjolla olevan kielten opetuksen koordinointi ei ole riittävää. Kielten opetuksen järjestäjiä on monia ja tasoluokitukset ovat sekavia.
• Tieto maahanmuuttajille tarjolla olevasta kielten opetuksesta tulisi olla saatavissa yhdestä paikasta.
Maahanmuuttajaperheet on kokonaisuudessaan otettava huomioon kotouttamisohjelmissa. Maahanmuuttajanaisten integroiminen yhteiskuntaan ja työelämään on erityisen tärkeää niistä kulttuureista tuleville naisille, joissa naisten työssäkäynti kodin ulkopuolella ei ole tavallista.
• Myös lapsiaan kotona hoitavat maahanmuuttajanaiset, jotka eivät ole työttömiä työnhakijoita, on tuotava kotouttamisohjelman piiriin.
Palvelut yhdeltä luukulta
• Maahanmuuttajien yhden luukun palveluperiaatteista hyvä esimerkki on maahanmuuttajien yhteispalvelutoimisto Vantaalla. Kotoutumista edistetään yhdestä pisteestä tukemalla maahanmuuttajan omia voimavaroja ja verkostoja siten, että asiakkaat saavat parempia valmiuksia toimiakseen suomalaisen yhteiskunnan tasavertaisena jäsenenä.
Vantaan yhteispalvelutoimistossa yhdeltä luukulta on saatavissa Kelan ja maistraatin palveluiden lisäksi neuvontaa käytännön asioissa, asumisopastusta, sosiaali- ja terveyspalveluita sekä ohjausta suomen kielen kursseille yhteistyössä työvoima- ja opetusviranomaisten kanssa.
Erityishuomio lapsiin ja nuoriin
Erityishuomiota on kiinnitettävä ilman vanhempia tulleiden alaikäisten lasten sekä toisen polven maahanmuuttajanuorten kotoutumiseen. Monet maahanmuuttajanuoret integroituvat suomalaiseen kulttuuriin vanhempiaan nopeammin. Nuorten omia valintoja tulee kunnioittaa ja heidän integroitumistaan yhteiskuntaan tulee tarvittaessa tukea.
• Myöhään maahan tulleille nuorille on syytä tarjota riittävästi ammatilliseen koulutukseen valmistavaa räätälöityä opetusta, lisäopetusta ja aikuislukioiden tarjoamia kursseja.
Monet nuoret tulevat Suomeen kesken peruskoulun ja kaipaavat vahvistusta kielitaidolleen ennen toisen asteen opintoja. Myös lukutaidottomuus asettaa myöhään maahan tulleiden maahanmuuttajanuorten koulutukselle haasteita. Maahanmuuttajanuorille suunnatulla peruskoulun lisäopetuksella maahanmuuttajanuori voi vahvistaa valmiuksiaan jatko-opintoihin. Erityisen hyväksi käytännöksi ovat osoittautuneet maahanmuuttajien omat lisäopetus- eli kymppiluokat. Joissakin kunnissa on perustettu erityisesti lukioon tähtääviä kymppiluokkia.
Kokoomuksen ajamilla lisäpanostuksilla maahanmuuttajien valmentavan koulutuksen kestoa on saatu lisättyä puolesta vuodesta vuoteen. Perusopetuksen valmistavan opetuksen rahoitusepäkohta on siinä, jos nuoren sijoitus muuttuu toiselle paikkakunnalle opetuksen kestäessä. Tällaiset katkeavat polut saattavat aiheuttaa kunnan valtionosuuden menettämisen kokonaan, koska sen saaminen edellyttää satojen tuntien pituisen valmentavan opetuksen päättymistä.
• Perusopetuksen valmistavan opetuksen kustannuksia tulisi kompensoida kunnille toteutuneet kustannukset paremmin huomioon ottaen. Maksatuksen jaksotus on saatava reaaliaikaisemmaksi.
• Kolmannen sektorin hankkeita maahanmuuttajien integroimiseen pitää tukea julkisin varoin.
Urheiluseurat, kulttuuriyhdistykset, kyläyhdistykset ja muut kansalaisjärjestöt ovat avainasemassa uussuomalaisten kotouttamisessa.
Tutkintojen vastaavuutta edistettävä
Korkeasti koulutettujen maahanmuuttajien tutkintojen käytännön tunnustamista ja rinnastamista suomalaisiin tutkintoihin on edistettävä. Tavoitteena on korkeakoulutettujen maahanmuuttajien työllistyminen koulutustaan vastaaviin töihin ja heidän osaamisresurssiensa parempi hyödyntäminen työmarkkinoilla. Korkeasti koulutetulle maahanmuuttajalle suunnatun niin sanotun Specima-koulutusohjelman suoritettuaan henkilö on täysin pätevä toimimaan muun muassa opettajan, opinto-ohjaajan, hammaslääkärin tai farmaseutin ammatissa.
• Specima-tyylisiä koulutusohjelmia on jatkettava ja niiden rahoituksen jatkuminen on taattava.
Työ on parasta kotoutumista
Maahanmuuttajien nopea työllistyminen on tärkeää. Kielitaidottomuudesta ei pidä tehdä työllistymisen estettä, jos se ei estä työntekoa.
• Kotouttamispalvelut sekä suomen tai ruotsin kielen opiskelu tulisi järjestää osana työelämää niin, että maahanmuuttaja voi olla samaan aikaan työelämässä ja tehokkaiden kotouttamispalveluiden piirissä.
• Sosiaalisten yritysten mahdollisuuksia toimia tehokkaasti maahanmuuttajien työllistämisessä tulee vahvistaa.
Parhaimmillaan sosiaalinen yritys toimii tehokkaana välityömarkkinana, josta osaamisensa osoittanut maahanmuuttaja voidaan ohjata avoimille työmarkkinoille. Maahanmuuttaja, jolla ei ole aiempaa työkokemusta Suomesta, tulee katsoa vaikeasti työllistettäväksi ja hänen on päästävä siten välittömästi työllistämistoimenpiteiden piiriin.
Kunnille riittävät resurssit
• Pakolaisista maksettavan korvauksen tasoa kunnille on nostettava, jotta se vastaa nykyistä hintatasoa.
Vastaanottavien kuntien on pyrittävä järjestämään työ- ja elinolosuhteet niin, että ainakin osa maahanmuuttajista jäisi kuntaan pysyvästi. Valtion tulee kantaa nykyistä vahvemmin osavastuunsa lisäkustannuksista erityisesti niissä kunnissa, joissa maahanmuuttajia on selvästi keskimääräistä enemmän.
• Oleskeluluvan saaneiden sijoittamista vastanottokeskuksista kuntiin voidaan parantaa lisäämällä vastaanottokeskusten roolia sijoittamispäätöksissä.
Vastaanottokeskusten henkilökunta tuntee parhaiten oleskeluluvan saaneet ja siten vastaanottokeskuksissa on parhaat mahdollisuudet löytää oleskeluluvan saaneille sopiva kotikunta.
Maahanmuuttajia näkyville paikoille
• Maahanmuuttajien pääsyä yhteiskunnallisesti näkyviin ammatteihin on edistettävä helpottamalla ensimmäisen polven maahanmuuttajien kielitaitovaatimuksia toisen kotimaisen kielen osalta.
Esimerkiksi poliisilta vaaditaan edelleen molempien kotimaisten kielten osaamista, vaikka jonkin muun kuin toisen kotimaisen kielen osaaminen voisi olla käytännön työn kannalta tarkoituksenmukaisempaa. Maahanmuuttajien osuus julkisen sektorin työvoimasta tulisi olla tasapainoisessa suhteessa maahanmuuttajien osuuteen väestöpohjasta. Julkiset toimijat olkoon hyvinä esimerkkeinä uussuomalaisia työllistettäessä.
Kansalaisuuden saantia edistettävä
Monelle pitkään Suomessa asuneelle kansalaisuuden saanti on merkittävä askel kotoutumiseen. Suomen kansalaisuuden saantia on nopeutettava hallituksen puoliväliriihen päätöksen mukaisesti.
• Lyhennetään kansalaisuuteen vaadittava oleskeluaika kuudesta vuodesta neljään vuoteen ja hyväksytään Suomeen jääneiden ulkomaalaisten opiskelijoiden kansalaisuusaikaan puolet opiskeluajasta, kuitenkin maksimissaan puolet kansalaisuusajasta.
Suomen kansalaisuuden saavat vain ne henkilöt, jotka ovat läpäisseet kielitestin. Kielitaidon osoittaminen on voimassa olevan lain mukaan vaikeaa ja monelle maahanmuuttajalle jopa mahdotonta, koska kielitaitovaatimus on liian korkea. Kielitestin läpäisyyn vaaditaan nykyisin arvosanaa kolme, joka edellyttää varsin hyvää suomen tai ruotsin kielen taitoa.
• Kielitaitoedellytyksen täyttäminen tulisi voida osoittaa suorittamalla yleinen kielitutkinto yleistaitotasolla kaksi, tyydyttävä. Näin edesautettaisiin monien mahdollisuutta päästä Suomen kansalaisiksi.
Asuminen ja kaupunkisuunnittelu
Kuntien on huolehdittava, etteivät uudet tai vanhat asuinalueet muodostu väestörakenteeltaan liian yksipuolisiksi. Tämä tapahtuu varmistamalla eri asuinalueiden ja kaupunginosien mahdollisimman monipuolinen asuntotarjonta. Kunnalliseen asuntotuotantoon ja asukasvalintaan maahanmuuttajia asutettaessa onkin kiinnitettävä erityistä huomiota. Suomessa on toistaiseksi onnistuttu välttämään eri asuinalueiden jyrkkä segregoituminen, joka on monessa muussa maassa johtanut alueiden ghettoutumiseen ja esimerkiksi maahanmuuttajien syrjäytymisen kierteeseen.
Asuinalueen väestörakenteen monipuolisuudella on merkittävä rooli myös kotoutumisen nopeuttamisessa. Kaupunkien asuntopoliittisilla päätöksillä on luotava tilanne, jossa maahanmuuttajaoppilaita on tasaisesti ympäri kaupunkia. Nykyresursseilla koululuokka toimii vielä hyvin, mikäli noin kolmannes oppilaista on maahanmuuttajataustaisia.
• Valtion tulee kantaa nykyistä vahvemmin osavastuunsa asuntopolitiikassa erityisesti niissä kunnissa, joissa maahanmuuttajia on selvästi keskimääräistä enemmän.
• Hallituksen tulisi selvittää, miten kunnallinen asuntotuotanto ja asukasvalinta vaikuttavat maahanmuuttajien keskittymiseen tietyille alueille suurissa kaupungeissa.
Riittävän suuret yhteisöt
• Kuntapaikkoja valittaessa on tärkeää, että kansalaisuus- ja kulttuuriryhmät eivät jää liian pieniksi, vaan paikkakunnalla on ennestään integroitumisen mahdollistava, riittävän kokoinen yhteisö.
Pienemmissä kunnissa noin sataa henkeä yhtä kansalaisuus- tai kulttuuriryhmää kohden on pidetty onnistuneen ja pysyvämmän kuntasijoituksen alarajana.
Nollatoleranssi rasismille ja muukalaisvihalle
• Rasismin ja muukalaisvihan kaikkien ilmentymismuotojen osalta viranomaistoiminnassa tulee sitoutua nollatoleranssiin.
Rasististen rikosten tutkintaan ja viranomaisten monikulttuurisuuskoulutukseen tulee panostaa erityisesti. Työelämän valvonnassa on panostettava laittoman työvoiman sekä laittomien työehtojen torjuntaan.
Aihe: Blogi
Aamulehti 12.5.2009: Lisää neuvojia työttömiä auttamaan
13.5.2009
Taantuma. Vientivetoisella Pirkanmaalla työttömyysaste on noussut jo 11 prosenttiin. Pahimpana esimerkkinä on Valkeakoski, jossa työttömyysaste oli maaliskuussa 13,9 prosenttia.
Helmikuun lisätalousarviossa lisättiin työllistämis-, koulutus- ja erityistoimiin 22 miljoonaa euroa, joista 10 miljoonaa euroa osoitettiin työvoimapoliittisen koulutuksen lisäämiseen.
Lisäksi hallitus on tehnyt elvytyspaketin erityisesti rakennusalan työllisyyden ylläpitämiseksi, lisännyt ammatillisen koulutuksen sisäänottomääriä sekä kasvattanut aikuiskoulutuksen rahoitusta.
Taloutemme lähtee kuitenkin nousuun vasta viennin lähtiessä vetämään. Siihen asti kaikki toimet ovat vain tekohenkitystä. Tärkeintä on turvata elinkelpoisten yritysten toimintaedellytykset ja työttömiksi jäävien työkyky taantuman yli.
Te-toimistojen on kohdistettava resursseja erityisesti taantuman aikana työttömiksi jääneisiin ja oppilaitoksista valmistuviin nuoriin. Jo kuuden kuukauden työttömyys lisää merkittävästi riskiä päätyä pitkäaikaistyöttömäksi, joten aikainen puuttuminen on välttämätöntä.
Työttömyyden nopea kasvu aiheuttaa painetta te-toimistoihin. Helmikuun lisäbudjetin yhteydessä te-toimistoihin osoitettiin 120 henkilötyövuotta lisää, joista osa paikkasi tuottavuusohjelman toteuttamista. Todelliset lisäresurssit kohdennettiin pahimmille työttömyysalueille.
Nyt tarvetta on laajalti ympäri maata, koska työttömyydessä on pahin vasta edessä.
Aiemmista taantumista tiedämme, että työttömyys on huonoimmillaan puoli vuotta talouden pohjakosketuksen jälkeen eli siis joka tapauksessa vuoden 2010 puolella.
On välttämätöntä, että te-toimistoissa voidaan yksilöllisesti käydä työttömäksi jäävän henkilön kanssa läpi työllistymis- ja koulutusmahdollisuudet.
Tämän toteuttamiseksi te-toimistoihin tarvitaan väliaikaisesti lisää henkilöresursseja. Lisäys voidaan toteuttaa joko tuottavuusohjelman toteuttamista siirtämällä tai palkkaamalla määräaikaisia palveluneuvojia.
Olennaista on se, että saadaan päteviä henkilöitä auttamaan työttömäksi jääviä.
Edellisen laman aikana lisättiin voimakkaasti työvoimapoliittista koulutusta. Tämä osaltaan johti siihen, että työvoimapolitiikan toimet saivat työllistymisen sijasta kurssittamisen leiman.
Koulutusta tarvitaan nytkin lisää, mutta sen on oltava aidosti ammattitaitoa kehittävää ja työllistämistä edistävää.
Koulutukseen osallistuva työtön saa korkeampaa päivärahaa, mutta koulutukseen osallistumalla ei enää voi pitkittää ansiosidonnaista työttömyysturvaa.
Tämän linjauksen tavoitteena on se, että koulutukseen hakeutuvat ne työttömät, jotka uskovat koulutuksen auttavan työllistymisessä. Heillä on myös oikeus odottaa laatua.
Työvoimapoliittisessa koulutuksessakin laatu on määrää tärkeämpää, ja siksi kouluttamisessa pitää olla järki mukana. Juuri sen arvioimiseksi, mikä koulutus kenellekin parhaiten sopii, ja mikä on kullekin toimivin väylä työttömyydestä työelämään, tarvitaan te-toimistoihin osaavia palveluneuvojia.
Juuri siksi työelämä- ja tasa-arvovaliokunta vaati valtiontalouden kehyslausunnossaan te-toimistojen henkilöresurssien väliaikaista lisäämistä.
Arto Satonen
kansanedustaja (kok)
Aihe: Mielipidekirjoituksia
EU-parlamentin enemmistö haluaa rajoittaa yrittäjän työaikaa – maalaisjärki hävinnyt täysin
6.5.2009
EU-parlamentista putkahti ulos todella erikoinen päätös, kun parlamentti äänin 332 – 307 hylkäsi komission ehdotuksen jättää kuljetusyrittäjät kokonaistyöskentelyajan ulkopuolelle.
Pohjaesityksessä kuljetusyrittäjän ajoaikaa olisi säännelty palkallisen kuljettajan tapaan, mutta ei olisi rajoitettu yrittäjän muuta työaikaa. Nyt siis parlamentin enemmistö päätti, että kuljetusyrittäjän työaikaa säädellään myös siltä osalta, kun hän tekee yritykseen liittyviä konttorihommia tai sopii puhelimessa tulevista ajoista.
Parlamentin enemmistön jäsenet voisivat kertoa miten tätä aiotaan valvoa. Onko tarkoitus, että työsuojelutarkastaja elää kuljetusyrittäjän kanssa vuorokausia putkeen ja valvoo yrittäjän ajankäyttöä työn ja vapaa-ajan välillä? Maalaisjärjen pitäisi jo sanoa, että tämä asia on täysin järjetön.
Tämä on tyypillinen esimerkki siitä, että luodaan normistoa, jota ei voida mitenkään valvoa, ja se ei todellakaan ole hyvä tapa tehdä lainsäädäntöä. Sitä paitsi yrittäjän vapauteen kuuluu aivan ydinasiana oikeus päättää itsenäisesti työajoistaan ja sitä ei voida mitenkään järkevästi säädellä muuten kuin ajoajan osalta.
On aika erikoista, että parlamentin enemmistön mukana äänestivät kaikki suomalaiset SDP:n, vasemmistoliiton ja Vihreiden MEP:t. He siis haluavat viedä kuljetusyrittäjiltä oikeuden päättää omista työajoistaan. Onneksi sentään oikeistopuolueiden edustajat olivat järkevällä linjalla. Heistä Ville Itälä ja Eeva-Riitta Siitonen myös käyttivät tärkeät puheenvuorot vähemmistön jääneen esityksen puolesta.
Onneksi parlamentti ei saa yksin päättää EU-lainsäädännöstä. Nyt asia menee neuvoston ja parlamentin väliseen sovittelumenettelyyn. Neuvostossa kaikki jäsenmaat olivat komission pohjaesityksen kannalla. Tämä esimerkki osoittaa sen, että työelämän asioissa EU-parlamentilla ei saa olla liikaa valtaa. Nämä asiat olisi viisaampaa hoitaa kansallisella tasolla ja kolmikannassa, kuin Euroopan tasolla. Juuri hiljattain kaatunut yleinen työaikadirektiivi on toinen esimerkki siitä, että Euroopan tason työelämän päätöksenteosta ei tule mitään järkevää ulos.
Aihe: Blogi
Työaikadirektiivin kaatumisessa ei voita lopulta kukaan
4.5.2009
Vapun puheissa EU:n työaikadirektiivin kaatumista on pidetty yksinomaan jopa hyvänä asiana. Parlamentti kieltämättä näytti asiassa voimansa, mutta valitettavasti lopputulos ei lopulta toimi kenenkään eduksi. Paitsi ehkä ylipitkiä työpäiviä teettävien tahojen eduksi “opt-outia” käyttävissä
maissa.
Huonoimmillaan direktiivin kaatuminen hyödyttää juuri niitä, joiden toimintaa sillä pyrittiin rajoittamaan. Lopputulosta ei siten voi pitää todellakaan saavutuksena.
Nykyisin kaikkiaan 14 maata käyttää “opt-out” -järjestelmää eli toimii voimassaolevan direktiivin ulkopuolella. Ulkopuolella olemisen kautta korkein sallittu työaika voi olla jopa yli 70 tuntia viikossa.
Vaarana siis on, että “opt-out” -järjestelmää soveltamalla saadaan merkittävää kilpailuetua. Suomi ei ole halunnut hyödyntää “opt-out” -järjestelmää, koska meillä on haluttu kunnioittaa kansallista työaikalainsäädäntöä ja työmarkkinajärjestöjen yhteisesti sopimia käytäntöjä.
Työaikadirektiivin käsittely on osoittanut, että pahimmillaan Euroopan Unionissa yhteispäätösmenettely saa asiat päätymään aikamoiseen solmuun. Parlamentissa enemmistö on kuunnellut eurooppalaisen ay-liikkeen tahtoa.
Neuvostossa puolestaan on pyritty löytämään ratkaisu, joka sopii myös niille maille, joissa työajat on totuttu sopimaan työnantajan ja työntekijän välillä ilman yhteiskunnan säätelyä.
Työaikadirektiivin kaatuminen on hankala lopputulos Suomen kannalta. Se merkitsee sitä, että myös ei-aktiivinen työaika eli esimerkiksi lääkärien ns. takapäivystys on jatkossa laskettava työajaksi.
Jos tämä päätös jää lopulliseksi, niin uusi käytäntö aiheuttaa satojen lääkärien vajeen terveydenhoitoon. Vaje on niin suuri, että sitä on vaikea nopeasti paikata rahallakaan.
Erikoisinta tässä episodissa on se, että kuntatyönantajan lisäksi myös lääkäriliitto haluaa jatkaa nykyistä käytäntöä, jossa työajoista voidaan sopia työehtosopimuksella. Olemme siis saamassa unionitasolta velvoittavan säännöksen, joka on sekä työnantajan että työntekijän etujen vastainen.
Lisäksi se on kallis veronmaksajalle ja voi johtaa päivystysjärjestelmän keskittämiseen vain suurille paikkakunnille. Tällaista lopputulosta ei kannata kenenkään juhlia.
Vähin mitä pitäisi saada aikaan, olisi se, että nopeasti vapautettaisiin ei-aktiivinen päivystysaika työaikarajoitteen piiristä. Silloin Suomi ja muut “opt-outia” soveltamattomat valtiot voisivat jatkaa nykykäytäntöä. Niitä ei pidä rankaista, jotka pyrkivät asioita järkevästi hoitamaan.
Aihe: Blogi