huhtikuu 2009
Vastavuoroisuus Venäjän kanssa oikea periaate
23.4.2009
Suomen valtiojohto teki oikean avauksen ehdottamalla presidentti Medvedeville suomalaisille oikeutta ostaa maata Venäjältä. Ehdotus perustuu vastavuoroisuuden periaatteeseen.
Kuten tiedetään, venäläiset ovat viime aikoina ostaneet merkittävästi maata ja erityisesti mökkejä ja rantatontteja ympäri Suomea. Perustellusti suomalaisille kuuluisi vastaavasti myös oikeus ostaa maata Venäjältä.
Luultavasti suomalaisten ostot jäisivät vähäisiksi verrattuna venäläisten maaostoihin Suomessa. Kiinnostusta kuitenkin kohdistuisi Karjalaan ja Luoteis-Venäjään. Näille alueille suomalainen pääoma tulisi varmasti tarpeeseen.
Venäläisten oikeutta ostaa maata Suomesta on nimenomaan perusteltu sillä, että valtaosa ostoista kohdistuu Itä-Suomeen ja elvyttää taloudellisesti siten Suomen sisällä maan keskiarvoa heikommin toimeentulevia alueita. Samalla perusteella pääomia tarvitsevat myös Suomen rajojen lähellä sijaitsevat Karjala ja Luoteis-Venäjä.
Mitään ostoryntäystä Venäjälle tuskin tulisi, sillä useimmille suomalaisille Venäjän maanomistusolot tuntuvat vielä niin riskipitoisilta, että houkuttelevampia sijoituskohteita on muualla.
Kyse on kuitenkin periaatteesta. Vastavuoroisuus ja tasa-arvoisuus edellyttävät samoja pelisääntöjä molemmilta osapuolilta.
Allekirjoittanut tervehtimässä yhtä maailman johtajista: http://www.katsomo.fi/?progId=12618 (videolinkki, MTV3 Katsomo)
Aihe: Blogi
Ammatinvaihtajien aikuiskoulutukseen panostettava
19.4.2009
Eduskunnan työelämä- ja tasa-arvovaliokunnan puheenjohtaja, kansanedustaja Arto Satonen (kok) korostaa aikuiskoulutuksen merkitystä työttömiksi jääneiden uudelleentyöllistymisessä.
- Moni työttömäksi jäänyt on alan vaihdon edessä ja siksi alan vaihto on tehtävä mahdollisimman joustavaksi, Satonen vaatii.
Työttömäksi jääneiden pitää päästä mahdollisimman nopeasti uudelleen töihin tai työllistymistä edistävän koulutuksen piiriin.
- Aikuiskoulutuksessa pitää huomioida opiskelijoiden aikaisempi työkokemus ja todellinen osaaminen nykyistä paremmin, Satonen korostaa.
Satosen mukaan tutkimukset osoittavat, että yli 6 kuukauden työttömyys lisää huomattavasti riskiä jäädä pitkäaikaistyöttömäksi ja mm. siksi työllistymistä edistävät toimenpiteet on saatava nopeasti käyntiin.
Satosen mukaan aikuiskoulutukseen tarvitaan huomattavasti lisäresursseja, jotta voidaan vastata heikkenevään työllisyystilanteeseen. Satonen on tyytyväinen hallituksen päätökseen kohdentaa 200 miljoonaa euroa valtion budjetin sisällä taantuman vaikutusten lieventämiseen.
- Siitä rahasta merkittävä osa on kohdennettava aikuiskoulutukseen, Satonen pitää selvänä.
Aihe: Blogi
Populismi ei sovi yhteiskunnan perustaksi
19.4.2009
Kokoomuksen eurovaaliehdokas, EVA:n johtaja Risto EJ Penttilä sanoi lauantain Helsingin Sanomissa, että missä populismi on tänään, siellä on savuavat rauniot huomenna. Se on osuvin lausunto, jonka olen kuullut pitkään aikaan. Juuri tästä on kyse nyt, kun Suomessa tehdään päätöksiä, jotka vaikuttavat vuosikymmenkiksi kansakunnan tulevaisuuteen. Jos nyt annetaan pikkusormi populismille, niin se vie tulevilta sukupolvilta koko käden.
Otetaan esimerkki länsinaapurista. Kun päätettiin euroon liittymisestä reilu kymmenen vuotta sitten, Ruotsi valitsi toisen tien kuin Suomi. Molemmat maat teettivät omien maidensa johtavilla ekonomisteilla tutkimuksen euroon liittymisen vaikutuksista. Johtopäätökset olivat hyvin samanlaiset, mutta poliittisista syistä Ruotsissa päädyttiin esittämään jäämistä rahaliiton ulkopuolelle ja poliittisista syistä se päätös myös tehtiin.
Siis suomeksi sanottuna poliitikoilla ei ollut rohkeutta tehdä päätöstä liittyä euroon, koska se oli vastoin kansalaisten enemmistön tahtoa. Niin se oli Suomessakin, mutta meillä oli rohkeutta toimia toisin. Kansanäänestystä ei järjestetty, vaan eduskunta teki liittymispäätöksen, joka perustui maan johtavien virkamiesten, ekonomistien, yritysjohtajien ja ay-pomojen arvioon.
Nyt Ruotsissa maksetaan silloisen populismin hintaa. Kruunu on devalvoitunut jo suhteessa euroon 20 prosenttia eli sen verran tavallisten ruotsalaisten ostovoima on leikkaantunut suhteessa suomalaisiin. Ruotsin valtio puolestaan maksaa ulkomaisista lainoistaan selvästi korkeampaa korkoa kuin Suomen valtio.
Näissä mittausuhteissa on ruotsalaisille laiha lohtu, jos Stora Enso siirtää joitakin työpaikkoja Ruotsiin tai ruotsalaista maitoa saa tuotua edullisemmin Suomen markkinoille. Ne eivät ole toki merkityksettömiä asioita Suomessa, mutta suhteessa Ruotsin kruunusta johtuviin talousongelmiin ne ovat mittakaavaltaan aivan eri luokan asioita. Pikemminkin ne osoittavat, että kun syvällä uidaan, niin siitä saa jotain hyötyäkin.
Porvarihallitus on lähtenyt rohkeasti uudistamaan Ruotsia, mutta takavuosina tehdyt päätökset ovat korottaneet sen kukkulan korkeutta, jonka yli olisi kavuttava. Vuosisatojen aikana kertyneestä varallisuudesta huolimatta kansankoti on nyt kovan paikan edessä. Monet ruotsalaisen teollisuuden tukipylväät horjuvat, minkä vuoksi ay-liikekin on suostunut palkkojen alennuksiin. Osa ruotsalaisista pankeista on puolestaan hihojaan myöden Baltian talouskriisissä.
On väärin väittää, että kaikki Ruotsin vaikeudet johtuisivat virheellisestä valuuttaratkaisusta. Paljon on tehty muitakin virheitä. Alku ja juuri on kuitenkin ollut se, että ei ole tunnustettu tosiasioita, vaan on haluttu tehdä päätöksiä, jotka ovat kansalle mieliksi. Niinkin voi elää aikansa, mutta sitten tulee laskunmaksun aika. Ruotsissa populismin hintaa maksetaan nyt.
Aihe: Blogi
Kannanotto hallituksen alueellistamispolitiikasta: Töitä siirrettävä, eikä ihmisiä
17.4.2009
LEHDISTÖTIEDOTE
16.4.2009
JULKAISUVAPAA HETI
Kansanedustaja Arto Satonen kommentoi hallituksen alueellistamispolitiikkaa: Töitä siirrettävä, eikä ihmisiä
Kansanedustaja Satonen (kok) avasi torstaina aamulla eduskunnan seutukaupunkifoorumin ja kohdisti sanansa seminaarissa, johon osallistuivat myös ministeri Pekkarinen ja ministeri Kiviniemi.
- Tehokkainta ja inhimillisintä alueellistamista on siirtää ihmisten sijasta töitä.
- Tutkitusti vain alle 10 prosenttia alueellistamista on kohdistunut seutukaupunkeihin, Satonen kertoo.
- Alueellistaminen ei ole tuonut apua seutukaupungeille [alle 30 000 asukkaan kaupungit], koska 3200 henkilötyövuoden alueellistaminen on lähes poikkeuksetta tehty maakuntakeskuksiin, Satonen tuo esiin.
Nykymuotoisessa alueellistamisessa työpaikkoja siirretään nopeasti kasvavalta pk-seudulta hitaammin kasvaviin maakuntakeskuksiin.
Sen sijaan väestöään menettäville alueille alueellistaminen ei ole tuonut merkittävästi työpaikkoja, vaan ne ovat jääneet hallinnon työpaikoissa häviäjän osaan, koska samanaikaisesti toimintoja on keskitetty kakkos- ja kolmoskaupungeista maakuntakeskuksiin.
- Tässäkin on uudelleentarkastelun paikka. Jos joku virasto tai sen osa Helsingistä alueellistetaan, voisiko kohteena Rovaniemen sijasta olla Kemijärvi tai Hämeenlinnan sijasta Forssa? Satonen kysyy.
- 1,8 miljoonaa suomalaista asuu maakuntakeskusten vaikutusalueen ulkopuolella ja myös heidän äänensä tulee kuulua päätöksenteossa, Satonen toteaa.
- Esimerkiksi KELA ja verohallinto ovat laitosten sisällä siirtäneet työtehtäviä ruuhka-Suomesta pienempiin kaupunkeihin. Vastaavat mahdollisuudet tulee tutkia kaikilla valtionhallinnon aloilla.
Alueellistaminen ei ratkaise pienempien seutukuntakaupunkien tulevaisuutta, vaan se millaisia mahdollisuuksia on hyödyntää omaa osaamista.
- Jos maan halutaan edelleen pysyvän laajalti asuttuna, on tietoisesti huomioitava pienempien seutukuntakeskusten näkökulma. Niiden palveluista on riippuvainen myös ympäröivä maaseutu, Satonen päättää.
Lisätietoja:
Arto Satonen, kansanedustaja (kok)
eduskunnan seutukaupunkiverkoston puheenjohtaja
050 511 3110
arto.satonen@eduskunta.fi
————————————————
Eduskunnan seutukaupunkifoorumin ohjelma
Aika: to 16.4.2009 kello 9.30 – 13.45
Paikka: Eduskunta
Ohjelma:
9.30 Kahvi/Tee
10.00 Avaus
Arto Satonen, kansanedustaja
10.10 Politiikkaohjelman yleisesittely
Antti Rantakokko, Salo, seutukaupunkiverkoston puheenjohtaja
10.20 Politiikkaohjelman teemat
Osaaminen, koulutus ja työvoima
Hyvinvointi, viihtyisyys ja turvallisuus
10.35 Valtiosihteeri Misukan (OPM) kommenttipuheenvuoro
Keskustelu
11.00 Politiikkaohjelman teemat
Aluerakenne ja alueiden kehittäminen
Ilmaston muutos ja kestävä kehitys
11.10 Ministeri Pekkarisen (TEM) kommenttipuheenvuoro
Keskustelu
11.40 Lounas
12.30 Politiikkaohjelman teemat
Kunta- ja palvelurakenneuudistus, alue- ja kuntatalous
Palvelut, tuottavuus ja yhteiskunnallinen vaikuttavuus
12.45 Ministeri Kiviniemen (VM) kommenttipuheenvuoro
Ylijohtaja Laajalan (VM) kommenttipuheenvuoro
Keskustelu
13.40 Seminaarin päätössanat
Aihe: Blogi
Aamulehti 8.4.2009: Urpilaisen malli varsin epärealistinen
8.4.2009
Sdp:n puheenjohtajan Jutta Urpilaisen ratkaisumalli terveydenhuollon haasteiden ratkaisemiseksi yksityisten lääkäripalvelujen Kela-korvaukset poistamalla on kirjoittajien mielestä täysin epärealistinen ja lisäisi veronmaksajien taakkaa. Se romuttaisi julkisen terveydenhoitojärjestelmämme sangen nopeasti.
Hoitoa tarvitsevan näkökulmasta se tarkoittaisi sitä, että esimerkiksi gynekologi-, silmälääkäri- ja hammaslääkäripalvelujen saatavuus heikkenisi niin, että julkisen palvelun hoitoihin pääsy pitkittyisi dramaattisesti ja yksityinen hoito karkaisi tavallisten ihmisten ulottumattomiin hinnan noustessa käyttäjälle todellisia kustannuksia vastaavaksi.
Urpilainen siis haluaisi Suomen siirtyvän terveydenhoitojärjestelmässään amerikkalaiseen malliin, jossa olisi kahden kerroksen väkeä. Tämä johtaisi nopeasti siihen, että tavalliset ihmiset jonottaisivat paljon nykyistä pidempään saadakseen edes jotakin hoitoa ja harvoilla etuoikeutetuilla olisi varaa maksaa ostamistaan palveluista korkea hinta. Tämä ei sovi meidän ajatteluumme ja tavoitteisiimme.
Julkinen terveydenhoitojärjestelmämme nykyisellä palvelutasolla varustettuna on mahdollista ylläpitää vain ja ainoastaan panostamalla toimivaan työterveyshoitoon sekä sairausvakuutuskorvausjärjestelmään. Jos näiden piirissä olevat asiakkaat siirtyisivät julkisen palvelun piiriin, kriisiytyisi toiminta hetkessä. Vaikutukset kansantalouteen ja kansanterveyteen olisivat katastrofaaliset.
Kun sairasvakuutuskorvauksesta vähennetään hammaslääkärimenot, oli sairausvakuutuskorvausten määrä 131 miljoonaa euroa vuonna 2007. Tällä tuettiin 1,6 miljoonaa asiakasta ja 3,6 miljoonaa käyntiä. Se on ainoastaan 2 prosenttia kaikista terveydenhuollon menoista, jotka olivat 12 miljardia euroa. Tällä rahalla ei todellakaan kustanneta niitä lisäresursseja, jotka julkisen sektorin ylläpitämän terveydenhuollon vahvistaminen vaatisi. Tähän meillä ei ole koskaan varaa. Ei varsinkaan nyt, kun koko maailmantalous on vapaassa pudotuksessa.
Onkin aiheellista kysyä, miten julkinen sektori tuottaisi lähes neljä miljoonaa uutta asiakaskäyntiä, jos Kela-korvausta hyödyntävät asiakkaat tulisivat sinne?
Mistä Urpilainen ottaisi rahoituksen näille palveluille? Julkista terveyspalvelutuotantoa tuetaan 90 prosentin verorahoituksella eli asiakas maksaa palvelusta vain 10 prosenttia itse, kun taas yksityisen sektorin asiakas maksaa itse 85 prosenttia hankkimastaan palvelusta.
Sairausvakuutusjärjestelmä on erittäin kustannustehokas valtiontalouden näkökulmasta. Se on toimiva tapa kannustaa kansalaiset itse osallistumaan terveyskulujensa maksamiseen. Sama tavoite sekä kunta- että valtiontalouden näkökulmasta on pian käyttöön otettavalla palvelusetelijärjestelmällä, jota Urpilainen on niin ikään ilmoittanut vastustavansa.
Asiakkaan eli hoitoa tarvitsevan ihmisen näkökulmasta molemmilla järjestelmillä mahdollistetaan valinnanmahdollisuus. Meidän mielestämme palvelun tarvitsijan on voitava itse valita, mistä hän palvelunsa hankkii. Urpilaisen mielestä taas ei.
Urpilainen tuntuu uskovan, että monopoliasemassa oleva yksi tuottaja turvaa palvelujen laadun, saatavuuden ja matalan kustannustason. Me taas emme siihen usko.
Meidän mielestämme hyvinvointipalvelujen tuotannossa on rohkeasti kannustettava monituottajamalliin perustuvaa toimintatapaa. Se tarkoittaa sitä, että terveys- ja muut hyvinvointipalvelut tuottaa joko julkinen, yksityinen tai kolmannen sektorin tuottaja. Näin syntyy uusia työllistäviä yrityksiä, kuten vaikkapa fysioterapia- ja hoivapalveluihin.
Ensiarvoisen tärkeää on myös kyetä vertailemaan eri toimijoiden toimintatapoja ja hyviä käytäntöjä. Toisilta oppiminen – niin yksityiseltä kuin julkiseltakin sektorilta – on tapa kehittää työn sisältöjä ja hoitokäytäntöjä sekä hallita kustannuksia.
Meille ei ole ideologisesti tärkeää se, kuka palvelun tuottaa. Meille on tärkeintä se, että ihminen saa tarkoituksenmukaisen ja haluamansa palvelun kohtuullisessa ajassa sekä hänelle sopivilla kustannuksilla.
Arto Satonen
kansanedustaja (kok), Pirkanmaan sairaanhoitopiirin valtuuston puheenjohtaja
Harri Airaksinen
terveyttä ja toimintakykyä edistävien palvelujen sekä ikäihmisten palvelujen lautakuntien puheenjohtaja, apulaispormestari, Tampereen kaupunki
Aihe: Mielipidekirjoituksia
Kela-korvauksen poistaminen romuttaisi terveydenhuoltojärjestelmän
4.4.2009
Tämän viikon yllättävin poliittinen avaus oli SDP:n puheenjohtajan Jutta Urpilaisen avaus Kela-korvauksen poistamisesta yksityisestä terveydenhoidosta. Urpilaisen ajoitus (Aamulehti 30.3.) ei osunut ihan kohdalleen, sillä päivää myöhemmin sitä olisi pidetty hyvänä aprillipilana. Nyt se otettiin vakavasti, ja monella Aamulehden lukijalla meni aamukahvi väärään kurkkuun.
Ehdotus on tämän kevään poliittisen keskustelun pohjanoteeraus puheenjohtajatasolta. Seuraukset eivät nimittäin olisi ihan vähäiset. Kelan asiantuntijat vastasivat heti, että yksityisen hoidon korvaaminen julkisella merkitsisi mm. 50 000 asiakaskäyntiä lisää päivässä, mikä ruuhkauttaisi täysin terveyskeskukset. Vastaavalla tavalla paine kasvaisi myös erikoissairaanhoidossa.
Tietysti voi ajatella, että suomalaiset ostavat yksityiseltä ilman Kela-korvaustakin, mutta valitettavasti täällä ei asu niin varakasta porukkaa. Sen sijaan yksityistä terveydenhoitoa käyttävä maksaa nykyisin 70–80 % todellisista kustannuksista, kun julkisella puolella asiakkaan maksuosuus on vain 10 %. Jos edes puolet yksityistä palvelua käyttävistä siirtyisi Kela-korvauksen poistamisen jälkeen julkisen sektorin asiakkaiksi, niin se jo lisäisi julkisen terveydenhoidon kustannuksia kymmenillä miljoonilla.
Lopputulos on yksinkertainen. Urpilaisen mallissa häviäisivät suhteessa nykyjärjestelmään sekä potilas, että veronmaksaja. Sopisi siis paremmin aprillipilaksi, kuin vakavaksi avaukseksi.
Aihe: Blogi