helmikuu 2009
Nykypäivä 27.2.2009: Protektionismi ei ole ratkaisu taantumaan
28.2.2009
Palauttaakseen talouden toimintakyvyn lähes kaikki suuret teollisuusmaat ovat tehneet isoja elvytyspaketteja. Jokainen maa pyrkii turvaamaan omien kansalaistensa työpaikkoja ja siten hyvinvointia. Keinot eivät kuitenkaan saa olla vapaata kauppaa rajoittavia, koska silloin taantumaa ei helpoteta, vaan syvennetään. Suomelle protektionismin uusi tuleminen on todellinen uhka, sillä 45 % bruttokansantuotteestamme tulee viennistä. Taantuma on siten meillä ohi vasta, kun vienti lähtee uudelleen vetämään.
Vapaaseen kauppaan perustuvasta globalisaatiosta on tullut vuosien saatossa erityisesti vasemmistolaisten keskuudessa lähes kirosana. Viimeisten kuukausien aikana monet ovat kuitenkin joutuneet myöntämään, että globalisaatiota paljon pahempi asia on se, jos globalisaatiota ei ole.
Globalisaation aikana meiltä siirtyi tuhansia alemman osaamistason työpaikkoja edullisemman kustannustason maihin. Globalisaatio siis merkitsi osalle työvoimasta uuden ammatin oppimista, mutta kansakuntana meillä meni lujaa. Erityisesti teknologiateollisuuden korkeatasoisia tuotteita myytiin hyvällä katteella ympäri maailmaa. Talous kasvoi, palkat nousivat ja verotuloilla voitiin levittää hyvinvointia kaikille suomalaisille.
Nyt kun maailmanmarkkinat eivät vedä, niin tilanne onkin aivan toinen. Ei riitä, että olemme kilpailukykyisiä, kun markkinoilla ei ole riittävästi maksukykyisiä ostajia. On tilapäisesti pienennettävä kapasiteettia ja se merkitsee irtisanomisia tai lomautuksia monille vientiteollisuudesta suoraan tai välillisesti eläville. Kriisi alkoi rahoitusmarkkinoilta, mutta se levisi nopeasti reaalitalouteen. Oikea johtopäätös on se, että rahoitusmarkkinoiden säätelyä on globaalisti kehitettävä, mutta vapaa kauppaa ei saa kahlita, koska se on talouskasvun moottori.
Globalisaation vaihtoehto on nurkkakuntainen protektionismi, jossa kaikki valtiot suojaavat omaa tuotantoaan ulkomaiselta kilpailulta tullimuurein tai muilla keinotekoisilla kaupan rajoituksilla. Protektionismi ei koskaan saa aikaan vapaan kaupan veroista talouskasvua, koska tuotanto ei tapahdu siellä, jossa siihen on parhaimmat luontaiset edellytykset, vaan siellä mihin se poliittisilla päätöksillä ohjataan.
Kehittyvissä maissa suuria vaikeuksia
Taloudellinen taantuma on iskenyt voimakkaimmin kehittyviin valtioihin, joiden viime vuosien nopea talouskasvu on perustunut teollisten tuotteiden valmistamiseen länsimaisille kuluttajille. Kiina, Vietnam ja eräät muut Kaakkois-Aasian maat ovat viime vuosina tottuneet jopa kaksinumeroisiin kasvulukuihin. Nyt tullaan alas kovaa. Kiinassa arvioidaan 15 miljoonan ihmisen menettävän tänä vuonna työpaikkansa, Vietnamissa vienti väheni tammikuussa jopa 45 prosenttia.
Talouskriisi tulee jättämään jälkensä myös koko yhteiskuntaan ja hallitukset ovat syystäkin huolissaan yhteiskuntarauhan säilyvyydestä. Poliittinen legitimiteetti on kytketty talouden kasvuun ja kansalaisten hyvinvoinnin lisääntymiseen. Käänne taloudessa on jo saanut aikaan paikallisia mielenosoituksia. Kehittyvissä maissa ei ole työn menetystä korvaavaa sosiaalista turvaverkkoa, vaan taantuma johtaa todellisiin toimeentulovaikeuksiin, joka purkaantuu rikollisuuden kasvuna ja yleisenä epävarmuutena.
Kaakkois-Aasian ohella maailmankaupan hiipuminen koettelee kovalla kädellä myös uusia EU-maita, joissa lisäksi kotitalouksien velkaantuminen on korkealla tasolla. Oman lisänsä tuo länsimaiden taantumasta johtuva siirtotyöläisten paluu lännestä kotiin. Samalla jäävät talouden kierrosta pois ulkomailta tienatut rahat. Itä-Euroopassa onkin edessä raju sopeutumiskuuri, kun vyötä on vedettävä kireämmälle. Latvian hallitusvaihdos tuskin jää ainoaksi.
Viime kädessä maailmantalouden taantumasta kärsivät eniten ne, joilla jo alun perin on vähiten. Monissa kehitysmaissa uhkaa maataloustuotannon vähentyminen ja ruuan hinnan kohoaminen, kun viljelijöillä ei ole varaa lannoitteisiin.
Johtavien maiden kannettava vastuuta koko maailmasta
Maailman johtavien maiden elvytyspaketeissa on ollut huolestuttavan protektionistisia piirteitä. Ranskan presidentti Nicolas Sarkozy kehotti aivan avoimesti autoteollisuudelle antamansa tukipaketin yhteydessä ranskalaisia autonvalmistajia sulkemaan tehtaansa Itä-Euroopassa. Obaman jättimäinen pelastuspaketti amerikkalaisille autonvalmistajille ei anna dollareita Toyotalle tai BMW:lle, vaikka nekin työllistävät USA:ssa kymmeniätuhansia ihmisiä.
Ruotsi on jo saanut konkreettisesti tuntea isompien toimet, kun se miettii pitäisikö Saab GMn jäljiltä pelastaa vai päästää konkurssiin. Valinta ei ole helppo. Koko autoteollisuus työllistää Ruotsissa 140 000 ihmistä, mutta tappiollisen tuotannon rahoittaminen verovaroilla saattaa epäonnistuessaan katkaista kamelin selän. Autoteollisuudessa on ajauduttu erikoiseen tilanteeseen, kun ympäri maailmaa syydetään kansalaisten verovaroja jonkin valmistajan pelastamiseksi nationalistisin perustein.
Avainasia on se, että johtavat teollisuusmaat ymmärtävät, että heidänkään kansalaisten etu ei pitkällä aikavälillä ole toimia protektionistisesti. 30-luvun lamassa Yhdysvalloissa yritettiin lakialoitteella nostaa tullimuureja oman tuotannon suojaamiseksi, mutta sitkeän poliittisen taistelun jälkeen vapaakaupan puolustajat saivat torjuntavoiton. Toivoa sopii, että tämä ei ole unohtunut Obaman talouspolitiikkaa linjaavilta.
Suomella ei ole muuta mahdollisuutta, kuin pyrkiä Euroopan Unionissa ja muilla kansainvälisillä foorumeilla torjumaan protektionistisia toimenpiteitä. Positiivista on se, että Euroopan suuret maat G20-kokoukseen valmistautuessaan nostivat yhdeksi teemaksi protektionismin torjumisen. Toivoa sopii, että se mitä kansainvälisillä foorumilla sanotaan, pidetään mielessä myös silloin kun kansallisen tason toimenpiteistä päätetään.
Maailmanlaajuinen taantuma on niin vakava asia meille kaikille, että nyt ei ole varaa politiikan pikavoittojen keräämiseen äänestäjiä hetkellisesti lämmittävällä protektionismilla. Se on muistettava Atlantin molemmin puolin.
Arto Satonen
työelämä- ja tasa-arvovaliokunnan puheenjohtaja, kansanedustaja (kok)
Aihe: Mielipidekirjoituksia
Maahanmuuttopolitiikka ja eläkeratkaisu ovat eri asioita
27.2.2009
Keskustan eduskuntaryhmän puheenjohtaja Timo Kalli kytki julkisuudessa eläkeratkaisuun maahanmuuttopolitiikan ongelmiin. Tässä lausunnossa meni kuvainnollisesti perusteellisesti puurot ja vellit sekaisin.
Ensinnäkin viime aikoina maahanmuuttopolitiikkaa on hallinnut turvapaikkapolitiikka, joka on aivan eri asia kuin työperäinen maahanmuutto. Turvapaikanhakijat tulevat maahan hakeakseen turvapaikkaa ja se myönnetään heille, jos laissa määritellyt perusteet oikeudesta turvapaikkaan täyttyvät. Jos perusteita ei ole, niin ei ole myöskään oikeutta jäädä maahan. Työperäisessä maahanmuutossa on taas kyse siitä, että henkilö rekrytoidaan maahan tekemään työtä ja hänellä on jo tulleessaan työpaikka tiedossa.
On myös liian yksinkertaista ajatella, että suomalaisten työurien pidentämien ja työperäisten maahanmuuttajien määrä ovat toisistaan riippuvaisia.
Tarve pidentää työyöuria johtuu siitä, että työikäisiä suomalaisia on lähivuosikymmeninä nykyistä vähemmän, koska työikään tulevat ikäluokat ovat eläkkeelle jääviä pienemmät. Mitä lyhyempi työura on, sitä enemmän on aikaa, jolloin ei kerrytetä kansantuloa, vaan kulutetaan sitä.
Siirryttäessä työstä eläkkeelle siirrytään samalla maksajasta etuuden saajaksi. Mitä aikaisemmin tämä tapahtuu, sen kalliimmaksi se tulee. Sen vuoksi eläkejärjestelmään on luotu eläkettä kerryttävä superkarttuma, joka kannustaa olemaan työssä pidempään.
Periaatteessa maahanmuuttaja voi korvata eläkkeelle jäävän suomalaisen työntekijän. Kansantalouden kannalta kyse on kuitenkin eri asiasta. Jos eläkkeelle jäädään nuorena ja tilalle tulee ulkomailta maahanmuuttaja, niin samanaikaisesti maksetaan suomalaiselle eläkettä ja maahanmuuttajalle palkkaa.
Lisäksi suomalaisen työntekijän korvaaminen ulkomailta tulevalla maahanmuuttajalla on hyvin vaikeaa aloilla, joissa edellytetään hyvää Suomen kielen taitoa tai Suomen lainsäädännön ja kulttuurin tuntemusta. Esimerkiksi julkisella sektorilla on siten vain rajallinen määrä työtehtäviä, joissa maahanmuuttaja voi nopeasti korvata eläkkeelle jäävän suomalaisen työntekijän.
Työperäistä maahanmuuttoa tarvitaan jälleen, kun talous lähtee kasvuun. Työperäisellä maahanmuutolla voidaan paikata työvoimapulaa esimerkiksi suhdanneherkillä aloilla, kuten rakentamisessa tai teknologiateollisuudessa. Palvelualan työpaikkojen määrä seuraa talouden muutoksia viiveellä. Jos taantuman jälkeen palataan pitkäaikaisen nousun tielle, niin myös palveluissa tarvitaan ulkomaalaisia työntekijöitä. On myös tärkeää, että Suomessa on osaajia tärkeimmistä kauppakumppanimaistamme, jotta voimme hyödyntää kansainvälistymisen.
Hoivasektorin jyrkästi kasvava työvoiman tarve voidaan osittain ratkaista työperäisen maahanmuuton avulla, mutta se ei tapahdu hetkessä. Tuleville työntekijöille on annettava hyvä kielikoulutus ja varmistettava osaamisen taso.
Suomessa jo asuvien maahanmuuttajien nykyistä parempi hyödyntäminen työelämässä on tärkeää. Sekin edellyttää panostamista kielikoulutukseen ja ammatilliseen koulutukseen, sillä monilla lähtökohtaiset valmiudet ovat heikot.
Joukossa on toki myös korkeammin koulutettuja, joista monet eivät ole Suomessa päässeet osaamistasoaan vastaaviin tehtäviin. Tähän epäkohtaan on myös kiinnitettävä huomiota.
Vaikka maahanmuuttajien määrä Suomessa tulee kasvamaan, he muodostavat kuitenkin lähitulevaisuudessakin vain joitakin prosentteja koko työvoimasta. Olennaista on siis se, miten suomalaisten työurat kehittyvät.
Eläkeiän nosto on periaatteellisesti oikea ratkaisu, mutta tosiasiallinen eläkeiän nosto edellyttää myös aikaisempaa parempaa työssä jaksamista. Sen vuoksi työelämän käytäntöihin ja työterveyshuoltoon pitää panostaa.
Aihe: Blogi
Yllättävimmät uutiset ovat kuuluneet yliopistomaailmasta
22.2.2009
Kun nyt uudella yliopistolailla Suomen yliopistot tuodaan 2000-luvulle niillä keinoilla, joita yliopistojen johto on jo pitkään toivonut, se on herättänyt marsseihin asti johtanutta muutosvastarintaa.
Suomessa on mielipiteen vapaus ja on myös oikein kritisoida, mutta on myös oikein vastata kritiikkiin. Tässä muutama väite, jotka ovat olleet keskustelussa esillä ja joita itse pidän mielenkiintoisina (lue: erikoisina) argumentteina uudistusta vastaan. Jos olen oikein ymmärtänyt, uudistusta vastustavien mielestä:
1. Kansainvälisesti keskitasoisia suomalaisia yliopistoja ei ulkopuolisella rahalla ja siihen kytketyllä lisääntyvällä valtionrahalla saa kehittää kansainvälisiksi huippuyksiköiksi, joiden opetus- ja tutkimustehtävistä ovat kiinnostuneita myös kansainväliset huippututkijat, vaan nykyisellä tasapäistämisen linjalla tulee jatkaa hamaan tulevaisuuteen asti. Mielenkiintoista.
2. Yliopiston ulkopuolelta tulevilla ei saa olla yliopiston hallituksessa enemmistöä, koska he tuovat yliopistoon johtoon näkemystä yliopiston ympärillä olevasta yhteiskunnasta ja saattavat esittää jopa sellaisia uudistuksia opetukseen tai tutkimukseen, että niillä edistetään valmistuvien opiskelijoiden työnsaantia tai autetaan tutkijoita saamaan ulkopuolista rahoitusta tutkimukselleen. Mielenkiintoista.
3. EU- ja ETA-alueen ulkopuolelta tulevalta opiskelijalta ei saa periä edes osan kustannuksista kattavaa lukukausimaksua, koska ilmaisuus laadun sijasta on suomalaisen yliopiston kilpailuvaltti kansainvälisiä opiskelijoita houkuteltaessa ja niin tulee olla jatkossakin. Mielenkiintoista.
Odotan mielenkiinnolla eduskunnassa asiasta torstaina käytävää keskustelua. Itse teen silloin esityksen EU- ja ETA-alueelta tulevien opiskelijoiden lukukausimaksukokeiluun kytketään verovähennysoikeus, jolloin Suomeen töihin jäävät saada jälkikäteen maksamansa maksut takaisin. Se on oikeudenmukaista ja järkevää, koska me tarvitsemme ulkomaisten opiskelijoiden lisäksi niitä, jotka myös jäävät valmistuttuaan Suomeen töihin.
Lisäksi stipendirahastojen kautta pitää tukea Suomen kehitysmaakohteista tulevia opiskelijoita. Heidän tietotaitoonsa rahan käyttäminen on yksi hyvä kehitysyhteistyömäärärahojen käyttökohde, koska se apu menee varmasti perille.
Aihe: Blogi
Aamulehti 18.2.2009: Tekeminen muuttumassa valitukseksi?
18.2.2009
Elvytysrahat. Kansanedustajat Mikko Kuoppa ja Jukka Gustafsson surkuttelivat maakuntaan tulleita elvytysrahoja ja syyttävät hallituspuolueiden kansanedustajia (Al 1.2.).
On valitettavaa, jos Pirkanmaalla aiemmin vallalla ollut tekemisen meininki – vastuunottamisen ja rakentamisen henki – on nyt muuttumassa valittamiseksi ja rutisemiseksi. Menestyvässä maakunnassa kansanedustajat eivät riitele keskenään vaan ajavat yhdessä maakunnan tärkeitä hankkeita.
Jos Kuoppa ja Gustafsson olisivat vaivautuneet vertailemaan eri maakuntien saamia elvytysrahoja, he olisivat huomanneet Pirkanmaan pärjänneen monta muuta maakuntaa paremmin. Kirjoituksessa on elvytyspakettiin sisältyvä Tampere-Kokemäki -rataosuuden parantamiseen myönnetty seisemän miljoonaa euroa todettu vähätellen. Kyse on merkittävästä investoinnista, jolla lähes kokonaan Pirkanmaan puolella sijaitseva Tampereen-Kokemäen rataosuus nostetaan akselipainoluokitukseltaan korkeimpaan luokkaan.
Suurin hyötyjä on pirkanmaalainen vientiteollisuus, jonka kuljetuskustannukset Porin ja Rauman satamiin alenevat. Radan parantaminen on kuitenkin tärkeää myös Tampere-Pori -radan matkustajaliikenteelle. Se on radan rakentamisessa tärkein alueellinen hankkeemme. Elvytyspakettiin sisältyy lukuisia muita hankkeita, kuten Virtain ja Killinkosken vesihuoltohanke. Tätä hanketta on lobattu vuosia, ja nyt se toteutuu.
Tiestön osalta tällä eduskuntakaudella on rahat saatu Tampereen Paasikiven-Kekkosen tiehen. On myös sovittu että vt 3:n kunnostaminen Ylöjärveltä Parkanoon alkaa heti ensi eduskuntakauden alussa. Suuret elvytyshankkeet toteutetaan asetetussa liikennehankkeiden kiireellisyysjärjestyksessä.
Pirkanmaalle tuli myös merkittävä määrä pieniä tiehankkeita, jotka ovat paikallisesti tärkeitä. Sappeen tiehankekin voidaan toteuttaa, vaikka se valtakunnallisessa arvioinnissa kohtasi melkoista vastustusta. Monesta pienestä hankkeesta tulee helposti yksi suuri.
Gustafssonin ja Kuopan kirjoituksessa on mainittu Pirkanmaan nopeasti heikentynyt työllisyystilanne. Tämä asia on vakava, ja myös siihen on elvytysbudjetissa vastattu lisäämällä ammatillisen koulutuksen, työvoimapoliittisen koulutuksen rahoja sekä starttirahaan ja muutosturvaan käytettäviä määrärahoja.
Lisäksi TE-toimistojen resursseja vahvistetaan, jotta työttömäksi jääviä, lomautettuja ja työttömyysuhan alla olevia voidaan palvella yksilöllisesti. Näitä rahoja ei elvytysbudjetissa ole jyvitetty maakunnittain, vaan ne jaetaan todellisen tarpeen mukaan.
Tärkein hanke alueellemme on Teknisen yliopiston muuttuminen säätiöyliopistoksi. Toivomme, että edes tässä asiassa Kuoppa ja Gustafsson olisivat maakunnan tavoitteiden takana.
Arto Satonen
kansanedustaja (kok)
Kimmo Sasi
kansanedustaja (kok)
Marja Tiura
kansanedustaja (kok)
Suurin hyötyjä on pirkanmaalainen vientiteollisuus, jonka kuljetuskustannukset Porin ja Rauman satamiin alenevat. Radan parantaminen on kuitenkin tärkeää myös Tampere-Pori -radan matkustajaliikenteelle.
Aihe: Mielipidekirjoituksia
Tulevaisuusvaliokunnan avoin valiokuntakokous
17.2.2009
Tulevaisuusvaliokunta kutsuu kansalaisia verkkoon keskustelemaan suomalaisen koulun tulevaisuudesta
Tulevaisuusvaliokunta avaa keskiviikkona 18. helmikuuta kommenttiportaalin, jossa kansalaiset voivat yhdessä kansanedustajien kanssa keskustella valiokunnassa käsiteltävistä ajankohtaisista aiheista. Avauskeskustelun teemana on “Suomalainen koulu 2025: Pänttäämisestä osaamiseen ja sivistykseen”.
Kommenttiportaalin verkkosivuja voi käydä katsomassa jo ennen varsinaista julkaisua osoitteessa:
Avauspäivänä portaalissa näytetään suorana verkkolähetyksenä klo 11.00-11.30 valiokunnan avoin kokous, jossa pohjustetaan keskustelun aihetta. Kansalaiset pääsevät paitsi seuraamaan myös kommentoimaan kokousta. Tämän jälkeen portaalissa avautuu varsinainen verkkokeskustelu, johon myös tulevaisuusvaliokunnassa istuvat kansanedustajat osallistuvat. Kansalaiset voivat sekä keskustella päivän aiheesta että esittää kysymyksiä tulevaisuusvaliokunnan jäsenille.
Aihe: Eduskunnasta, Uutisia
Luentoja ProAkatemialla ja piiritoimistolla
17.2.2009
Taloustilanne alkaa selvästikin olla jo kaikkien huulilla. Jokaisen tuttavapiirissä on jo työnsä menettäneitä tai vaikeuksissa olevia yrittäjä ja siten tilanne vetää vakavaksi. Kiitos vahvan valtiontalouden me voimme kuitenkin nyt ottaa täsmävelkaa ja selviytyä pahimman yli. Tilanne on paljon pahempi niissä maissa, joissa ei ole sosiaalisia turvaverkkoja, eikä valtiolla resursseja auttaa vaikeuksiin joutuneita kansalaisia.
Taloustilanteen vakavuus on selvästi kansan huulilla. Maanantain kahvituksessa kauppahallissa oli vain yksi aihe- talous ja siitä selviytyminen. Samaa teemaa jatkoin keskustelemalla TAMKin proAkatemian oppilaiden kanssa iltapäivällä. Siellä oli tosin ilmassa enemmän optimismia, kun paikalla oli eteenpäin katsovia nuoria, jotka etsivät mahdollisuuksia omille liikeideoilleen.
Kysyttäessä lähiajan tärkeimpiä poliittisia toimia Suomen selviytymisstrategiaan listasin kärkeen elinkelpoisten yritysten toimintaedellytysten varmistamisen, työttömäksi ja lomautetuiksi jäävien työkyvyn ylläpitämisen taantuman yli, sekä panostamisen koulutukseen, tutkimukseen ja tuotekehitykseen.
Haastamassa proAkatemian opiskelijoille talous- ja työllisyystilanteesta
LINKKI: Terveiseni ProAkatemian valmentajien blogiin
Talouskeskustelu jatkui maanantaina iltaan asti, sillä illalla oli Tampereen Kokoomuksen järjestämä tilaisuus, jossa alustajana oli lisäkseni EK:n Päivi Myllykangas, joka kävi hyvin läpi Pirkanmaan elinkeinoelämän tilanteen. Selväksi tuli, että nousuun lähdetään vasta kun teknologiateollisuuden vienti lähtee uudelleen vetämään. Hyvä on silti muistaa, että myös teknologiateollisuuden puoiella on taantumassakin menestyviä yrityksiä, vaikka yleinen suhdannebarometri onkin poikkeuksellisen harmaissa luvuissa.
Viikonlopun poliittisessa keskustelussa Keskustan joukoista on jo osoitettu vihreille hallituksen ovea. Kieltämättä vihreiden toimet ovat olleet erikoisia. Itselle tärkeitä asioita (esim. sakon muuntorangaistus) ajetaan kuin käärmettä pyssyyn, mutta itselle epämieluisia hallituksen linjauksista (esim. puolustusmäärärahojen tasokorotus) arvostellaan eduskunnan puhujapöntöstä oppositiotakin ankarammin.
Jos isot hallituspuolueet toimisivat yhtä itsekkäästi, niin hallitusyhteistyö olisi jo toimintakyvytön. Kun nyt eletään taloudellisesti tiukkoja aikoja, niin pitää vakavasti kysyä onko vihreistä vastuunkantajaksi taantuma-ajan hallituksessa. Siellä kun ei voi elää vain rusinoita pullasta napsien.
Tampereen Kokoomuksen jäsenille järjestyssä seminaarissa alustamassa keskustelua
Aihe: Blogi
YLE: Satonen vaatii Etelä-Pirkanmaata toisen vyöhykkeen kehitysalueeksi
12.2.2009
YLE: Valkeakoskelle ennustetaan hurjaa työttömyyttä
julkaistu 11.02. klo 15:11
Kansanedustaja Arto Satonen ennustaa Valkeakosken työttömyysasteen nousevan syksyyn mennessä 18 prosenttiin. Tammikuussa lukemat olivat 13 prosenttia.
Arto Satonen vaatiikin Etelä-Pirkanmaata toisen vyöhykkeen kehitysalueeksi. Hän huomauttaa, että lama on kohdellut Etelä-Pirkanmaata ja varsinkin Valkeakoskea voimakkaasti.
Tällä hetkellä alue kuuluu kolmanteen vyöhykkeeseen, jota ei katsota kehitysalueeksi. Vyöhykkeen muuttuminen toisi alueelle erilaisia tukimuotoja.
YLE Tampere
Aihe: Uutisia
Tiedote nettipokerista
11.2.2009
Kansanedustaja Arto Satosen (kok) mukaan julkisuudessa olleet tiedot nettipokerin pelaamisen rajoittamisesta kieltämällä voittojen siirtäminen suomalaisten pankkien tileille kuulostavat ylimitoitetulta toimelta.
- Tällainen uudistus ei ajaisi nettipokeria alas, vaan voittojen kotiuttamiselle etsittäisiin vain muita väyliä, Satonen sanoo.
Satosen mukaan nettipokerilla on vakiintunut pelaajakunta ja paljon viisaampaa olisikin tarjota mahdollisuus pelata kotimaista nettipokeria esimerkiksi RAYn kautta, kuin yrittää keksiä keinotekoisia estoja kansainväliselle rahaliikenteelle ja pelaamiselle.
Aihe: Uutisia
Vain puolustusmäärärahojen kasvu takaa yleisen asevelvollisuuden jatkon nykytilanteessa
11.2.2009
Eduskunnan tänään käymässä turvallisuuspoliittisessa keskustelussa huomionarvoisinta oli se, että SDP ilmoitti olevansa puolustumenojen 2 prosentin tasokorotusta vastaan.
Tasokorotuksesta luopuminen merkitsisi sodan ajan joukkojen määrän laskemista 350 000 hengen kokonaisvahvuudesta ehkä jopa sadallatuhannella. Lisäksi määrärahojen pitäminen nykytasolla johtaisi yhden keskikokoisen varuskunnan lakkauttamiseen jo ennen vuotta 2012. Lisämäärärahalla varusmieskoulutus voidaan pitää nykytasolla ikäluokkien pienenemiseen asti.
SDPn linjalla eteneminen vesittäisi yleisen asevelvollisuuden ja johtaisi käytännössä valikoivaan asevelvollisuuteen, jolloin suuri osa ikäluokasta jäisi kokonaan asepalvelun ulkopuolelle.
Voi hyvällä syyllä kysyä, mikä olisi vaikutus suomalaiseen nuorisoon ja suomalaisten maanpuolustustahtoon, jos vain osa ikäluokasta suorittaisi asepalveluksen.
Lisäksi SDPn esitys johtaisi yhden keskikokoisen varuskunnan sulkemiseen jo vuoteen 2012 mennessä. Yleinen asevelvollisuus ja aluepuolustuksen toteuttaminen siten, että puolustusvoimat näkyvät kaikissa maakunnissa on suomalaisen maanpuolustuksen henkinen kulmakivi, ja sitä ei toivoisi yhdenkään merkittävän puolueen kyseenalaistavan.
Tarve puolustusmäärärahojen korotukseen tulee varautumisesta aikaisempaa teknisempään sodankäyntiin. Suomen armeijan puolustuskyvyn takaaminen on mahdollista vain nykyaikaisia asejärjestelmiä hankkimalla. Puolustusmateriaalien hinnat ovat nousseet jopa 7 prosenttia vuodessa.
Nykyaikaista aseistusta ei siten voida taata vain määrärahojen inflaatiokorotuksilla. Puolustusvoimien omista määrärahoista kohonneita materiaalikustannuksia ei voida rahoittaa ilman leikkaamalla tuntuvasti miesvahvuutta. Ainoastaan määrärahan tasoa korottamalla on siten mahdollista sekä turvata yleinen asevelvollisuus, että hankkia puolustuksen turvaamiseksi riittävän laadukasta aseistusta.
Aihe: Blogi
Luottamusilmapiiri kevätkaudeksi
5.2.2009
Eduskunnan kevätkausi lähti liikkeelle räväkällä kyselytunnilla. Demokratiaan kuuluu, että oppositio haastaa hallituksen linjan ja tuo oman vaihtoehtonsa. Samaan puheenvuoroon on kuitenkin vaikea mahduttaa sekä hallituksen tiukkaa arvostelua että yhteistyöhalukkuuden vakuuttelua.
Kovin laihoiksi opposition eväät jäivät, kun yhtään ainutta todellista vaihtoehtoa ei tullut esille. Väistämättä tulee mieleen, että kannattaako tällaisena taloudellisesti poikkeuksellisen vaikeana aikana edes yrittää ärhennellä vai olisiko parempi antaa ihmisille se kuva, että eduskunnassa tajutaan se tilanne, jossa monet suomalaiset rahoituksen kanssa taistelevat pienyrittäjät, irtisanotut ja lomautetut työntekijät tällä hetkellä ovat.
Tammikuun aikana on käyty paljon YT-neuvotteluja ja niitä tullaan käymään läpi kevään. Hyvin positiivista on se, että neuvotteluja on pääosin käyty luottamuksellisessa ilmapiirissä. Kysyntäshokki ymmärretään myös työntekijöiden joukoissa ja yrityksillä on sekä tarve, että halu pitää kiinni tärkeimmistä työntekijöistään. Vaikka tilanne on vaikea, asioista on kyetty sopimaan useimmilla työpaikoilla ja myös valtakunnan tasolla.
Tällaisessa tilanteessa ei ratkaise se, mikä on minkäkin puolueen gallup-kannatus, eikä yksittäisen puolueen kannatuksen nostamiseen tähtäävillä pikkunäppärillä pikavoitoilla ole näin vakavassa tilanteessa mitään merkitystä.
Totuus on, että suomalainen perusteollisuus, erityisesti isojen yritysten alihankkijat ja niiden työntekijät ovat todella vakavassa paikassa. Terveiden yritysten selviytyminen yli laman, työnsä menettävien työkyvyn ylläpito ja yhteen hiileen puhaltaminen kaikilla päätöksenteon tasoilla on nyt avainasia.
Aihe: Blogi