tammikuu 2009
Takuueläkkeelle on perusteet
28.1.2009
SATA-komitea toi eilen julkisuuteen esityksensä takuueläkkeestä. Takuueläkeajatus on lähtökohtaisesti oikea. Tosin sen toteuttamismahdollisuudet riippuvat Suomen talouden kehityksestä, työllisyysasteesta ja poliittisesta tahdosta.
Takuueläke takaa siedettävän elintason niille, joilla ei ole mahdollista omin toimin hankkia tuloja korkeasta iästä, sairaudesta tai vammaisuudesta johtuen. Heistä onkin pidettävä huolta. Se nimenomaan on yhteisvastuuta, että terveet ja työkykyiset yhdessä huolehtivat apua tarvitsevista.
Kansalaispalkka jäi onneksi SATA-komiteassa taka-alalle. Sosiaaliturvan pitää jatkossakin olla syyperusteinen niiden osalta, joilla ei ole pysyvää työllistymisen estettä. Kaikki toimivat yhteiskunnat perustuvat siihen, että jokaisella työhön kykenevällä on vastuu itsestään ja läheisistään. Jos työ tilapäisesti loppuu, kuten nyt on monille käynyt, on yhteiskunnan tehtävä auttaa työttömäksi jääneitä uudelleen työn syrjään kiinni.
Kansalaispalkka kuuluu niihin ideoihin, jotka toimivat teoriassa, mutta eivät käytännössä. Teoreettisesti voidaan ajatella, että jokainen hankkii oma-aloitteisesti kansalaispalkan lisäksi lisätuloja ilman, että häntä siihen yhteiskunnan taholta mitenkään ohjataan. Todellisuudessa monet syrjäytymisuhan alaiset nuoret ja pitkäaikaistyöttömyyteen nousukautenakin ajautuneet keski-ikäiset ovat kuitenkin moniongelmaisia, jotka tarvitsevat ammattiapua päästäkseen takaisin työelämään.
Lähimmäisen vastuuta on auttaa ihmisiä eteenpäin, ei jättää heitä oman onnensa nojaan. Takuueläke on kokonaan toinen asia, koska se koskee vain niitä, joilla ei enää ole mahdollista saada työtuloja. Takuueläkkeelle siis kyllä, kansalaispalkalle ei.
Aihe: Blogi
Alueellistamista maakuntien kakkos- ja kolmoskaupunkeihin?
26.1.2009
Lääkelaitoksen siirto Helsinkistä Kuopioon nostatti tunteita samaan tapaan kuin maaseutuviraston siirto pääkaupunkista Seinäjoelle aiemmin. On ymmärrettävää, että siirtopäätöstä vastustavat laitosten työntekijät, koska heistä vain pieni osa on valmiita muuttamaan työnsä perässä.
Osalle muuton esteen aiheuttavat puolison työpaikka, lasten koulu ja harrastukset tai muu kiintyminen nykyiseen elinympäristöön. Sekään ei monille paina, että samalla palkalla ostovoima Kuopiossa on aivan toista kuin Helsinkissä. Työn perässä muuttavat kun voivat hyvinkin vaihtaa vanhan kerrostalokolmion uuteen omakotitaloon.
Alueellistamisen toiminnalliset ja inhimilliset kustannukset on minimoitava. Pitkä siirtymäaika tarvitaan, jotta ne, jotka eivät muuta saavat aikaa etsiä uutta työtä. Toisaalta laitosta ei voi kokonaan siirtää ennen kuin sen toimivuus on varmistettu.
Alueellistamisen perusidea on se, että tuetaan vaikeuksissa olevien paikkakuntien kehitystä siirtämällä niille valtionhallinnon työpaikkoja. Toistaiseksi alueellistamisen voittajia ovat olleet heikommin menestyvät maakuntakeskukset. Alueellistamisen kautta työpaikkoja ovat saaneet mm. Seinäjoki, Kuopio, Pori, Rovaniemi ja Hämeenlinna.
Nämä paikkakunnat eivät kuitenkaan ole mitään muuttotappiokuntia, vaan kasvavia kaupunkeja. Jos alueellistamisella todella haluttaisiin auttaa vaikeuksissa olevia väestöään menettäviä rakennemuutoskaupunkeja, niin kohteina voisivat olla esimerkiksi Pietarsaari, Forssa, Valkeakoski, Savonlinna tai Kemi.
Suomessa harjoitetun aluepolitiikan perusajatus on ollut se, että pyritään tukemaan heikommin menestyvien maakuntien maakuntakeskuksia. Niihin on alueellistettu valtion työpaikkoja, niihin on myös kerätty julkisen hallinnon työpaikkoja maakunnan reuna-alueilta, kun on keskitetty verohallintoa, oikeuslaitosta, työhallintoa, ammatillista ja ammattikorkeakoulutasoista koulutusta, sekä terveydenhuollon toimintoja.
Tämä politiikka on onnistunut viemään maakuntakeskuksia kasvun tielle, mutta maakunnan kakkos- ja kolmoskaupunkeissa on tämän politiikan seurauksena menetetty työpaikkoja ja elinvoimaa. Nyt näille samoille kaupunkeille tulee lisää kylmää kättä, kun teollisuus rationalisoi toimintojaan.
Suomessa onkin nyt vakavasti mietittävä miten voitaisiin tukea maakuntien kakkos- ja kolmoskaupunkeja, joiden vaikutusalueella asuu kuitenkin lähes joka neljäs suomalainen.
Alueellistaminen ei ongelmia ratkaise, mutta sekin olisi symbolinen signaali, jos edes valtio uskaltaisi siirtää toimintojaan maakuntakeskusten ulkopuolelle.
Aihe: Blogi
Putkaan joutunut on lähes aina siellä omasta syystään
17.1.2009
Vuoden alusta Pirkanmaalla toimineet kihlakunnat liitettiin yhdeksi kihlakunnaksi, jonka keskuspaikkana luonnollisesti on Tampere. Vanhoista kihlakuntien pääpaikoilla Ikaalisissa, Kangasalalla, Nokialla, Mäntässä, Valkeakoskella ja Vammalassa säilyy poliisiasema. Lisäksi poliisilla on pienempiä palvelupisteitä eri puolilla Pirkanmaata.
Keskittämisellä saavutetaan varmasti monenlaisia synergiaetuja ja voidaan joitakin asioita hoitaa aikaisempaa tehokkaammin. Siitä huolimatta maakunnan reuna-alueilla ei ole tätä uudistusta kätten taputuksilla tervehditty. Suurimmat epäilyt liittyvät siihen miten kiinniotettavien säilytys ja kuljetus aiotaan hoitaa, kun käytössä ovat jatkossa vain Tampereen ja Mäntän putkat. Maakunnan reuna-alueilta humalaisen Tampereelle putkaan viemiseen ja partion palaamiseen saattaa kulua jopa 3-4 tuntia.
Putkien määrän radikaaliin supistamiseen on kaksi syytä. Nykyajan yhteiskunnassa työ maksaa. Yksi putka sitoo useita henkilötyövuosia ja asiakasmäärän epätasaisuudesta johtuen pienissä putkissa on myös tyhjäkäyntiä. Toisaalta putkille asetettavat vaatimukset vain kiristyvät. Jatkossa kiinniotettujen turvallisuuden takaamiseksi vaaditaan mm. kalliita sprinkler-laitteistoja, joiden asentaminen kaikkiin nykyisiin putkiin maksaisi ison kasan euroja. Näillä syillä putkien lakkauttamista perustellaan.
Viime vaalikaudella organisaatiouudistusten alla poliisihallinto esitti putkien etävalvontaa, jolloin kameran avulla olisi valvottu putkassa olevia ja hätyytetty apua tarpeen mukaan. Samalla henkilöresursseja olisi vapautettu kentälle turvaamaan tavallisten kansalaisten arkea. Tämä ei mennyt kuitenkaan läpi, koska valtiosääntöoppineiden mukaan kiinniotetun jättäminen etävalvonnan varaan on vastoin perustuslakia. Perusteluna oli se, että yhteiskunnan on pidettävä erityistä huolta niistä, jotka on yhteiskunnan taholta otettu talteen.
Väistämättä tulee mieleen se, että vasen käsi ei tiedä mitä oikea tekee. Me olemme ajautumassa järjestelmään, jossa huolehditaan paremmin niiden turvallisuudesta, jotka ovat putkassa, kuin niiden, jotka ovat sen ulkopuolella. Yksilön vastuun pitäisi toimia juuri päinvastoin. Putkaan joutunut on lähes aina siellä omasta syystään. Sen sijaan ulkopuolella olevat ovat Suomen kansalaisina oikeutettuja yhteiskunnan takaamaan kansalaisten turvallisuuteen.
Tämän hallituksen aikana poliisin määrärahoja on nostettu tuntuvasti, esimerkiksi ensi vuoden budjetissa poliisin määrärahat nousevat 15 miljoonaa euroa. Jo kesken viime vuoden saaduilla lisäbudjettivaroilla pystyttiin työllistämään valtaosa valmistuvista poliiseista. Jatkossa poliisien koulutusmäärät ja palkkausmäärärahat ovat tasapainossa siten, että valmistuneet työllistyvät hyvin. Näin pitääkin olla, sillä vain varmuus tulevasta työpaikasta takaa laadukkaan hakijajoukon poliisikouluun ja siten varmistaa koko yhteiskunnan kannalta elintärkeän alan toimivuuden.
Yhteiskunnallisessa päätöksenteossa usein käytetty toimintaohje on kaksi askelta eteenpäin ja yksi taaksepäin. Jos putkien vähentäminen seitsemästä kahteen Pirkanmaalla osoittautuu käytännössä toimimattomaksi ratkaisuksi, niin tässä on uudistuksen taka-askeleen paikka. Kansalaisten turvallisuudesta ei saa tinkiä, vaan toimintatapaa on tarvittaessa muutettava.
Aihe: Blogi
Pirkanmaan Sanomat 14.1.2009: Poliisipalvelut turvattava koko maakunnassa
14.1.2009
Vuoden alusta Pirkanmaalla toimineet kihlakunnat liitettiin yhdeksi kihlakunnaksi, jonka keskuspaikkana luonnollisesti on Tampere. Vanhoista kihlakuntien pääpaikoilla Ikaalisissa, Kangasalalla, Nokialla, Mäntässä, Valkeakoskella ja Vammalassa säilyy poliisiasema. Lisäksi poliisilla on pienempiä palvelupisteitä eri puolilla Pirkanmaata.
Keskittämisellä saavutetaan varmasti monenlaisia synergiaetuja ja voidaan joitakin asioita hoitaa aikaisempaa tehokkaammin. Siitä huolimatta maakunnan reuna-alueilla ei ole tätä uudistusta kätten taputuksilla tervehditty. Suurimmat epäilyt liittyvät siihen miten kiinniotettavien säilytys ja kuljetus aiotaan hoitaa, kun käytössä ovat jatkossa vain Tampereen ja Mäntän putkat. Maakunnan reuna-alueilta humalaisen Tampereelle putkaan viemiseen ja partion palaamiseen saattaa kulua jopa 3-4 tuntia.
Putkien määrän radikaaliin supistamiseen on kaksi syytä. Nykyajan yhteiskunnassa työ maksaa. Yksi putka sitoo useita henkilötyövuosia ja asiakasmäärän epätasaisuudesta johtuen pienissä putkissa on myös tyhjäkäyntiä. Toisaalta putkille asetettavat vaatimukset vain kiristyvät. Jatkossa kiinniotettujen turvallisuuden takaamiseksi vaaditaan mm. kalliita sprinkler-laitteistoja, joiden asentaminen kaikkiin nykyisiin putkiin maksaisi ison kasan euroja. Näillä syillä putkien lakkauttamista perustellaan.
Viime vaalikaudella organisaatiouudistusten alla poliisihallinto esitti putkien etävalvontaa, jolloin kameran avulla olisi valvottu putkassa olevia ja hätyytetty apua tarpeen mukaan. Samalla henkilöresursseja olisi vapautettu kentälle turvaamaan tavallisten kansalaisten arkea. Tämä ei mennyt kuitenkaan läpi, koska valtiosääntöoppineiden mukaan kiinniotetun jättäminen etävalvonnan varaan on vastoin perustuslakia. Perusteluna oli se, että yhteiskunnan on pidettävä erityistä huolta niistä, jotka on yhteiskunnan taholta otettu talteen.
Väistämättä tulee mieleen se, että vasen käsi ei tiedä mitä oikea tekee. Me olemme ajautumassa järjestelmään, jossa huolehditaan paremmin niiden turvallisuudesta, jotka ovat putkassa, kuin niiden, jotka ovat sen ulkopuolella. Yksilön vastuun pitäisi toimia juuri päinvastoin. Putkaan joutunut on lähes aina siellä omasta syystään. Sen sijaan ulkopuolella olevat ovat Suomen kansalaisina oikeutettuja yhteiskunnan takaamaan kansalaisten turvallisuuteen.
Tämän hallituksen aikana poliisin määrärahoja on nostettu tuntuvasti, esimerkiksi ensi vuoden budjetissa poliisin määrärahat nousevat 15 miljoonaa euroa. Jo kesken viime vuoden saaduilla lisäbudjettivaroilla pystyttiin työllistämään valtaosa valmistuvista poliiseista. Jatkossa poliisien koulutusmäärät ja palkkausmäärärahat ovat tasapainossa siten, että valmistuneet työllistyvät hyvin. Näin pitääkin olla, sillä vain varmuus tulevasta työpaikasta takaa laadukkaan hakijajoukon poliisikouluun ja siten varmistaa koko yhteiskunnan kannalta elintärkeän alan toimivuuden.
Yhteiskunnallisessa päätöksenteossa usein käytetty toimintaohje on kaksi askelta eteenpäin ja yksi taaksepäin. Jos putkien vähentäminen seitsemästä kahteen Pirkanmaalla osoittautuu käytännössä toimimattomaksi ratkaisuksi, niin tässä on uudistuksen taka-askeleen paikka. Kansalaisten turvallisuudesta ei saa tinkiä, vaan toimintatapaa on tarvittaessa muutettava.
Arto Satonen
kansanedustaja (kok)
Aihe: Mielipidekirjoituksia
Aamulehti 9.1.2009: Työkykyä pidettävä yllä taantuman yli
9.1.2009
Finanssikriisi katkaisi voimalla vuosia jatkuneen suotuisan talous- ja työllisyyskehityksen. Työvoiman rekrytointivaikeuksista siirryttiin hetkessä monilla aloilla yt-neuvottelujen aikakauteen.
Samanaikaisesti luottomarkkinat kiristyivät tuntuvasti ja monissa yrityksissä kassakriisinkin uhka tuli tutuksi.
Kotimaista kysyntää on eniten haitannut se, että kriisitietoisuus on tavoittanut nekin kansalaiset, joiden työpaikka on turvattu ja oma talous kunnossa. Puolella kotitalouksista ei ole lainkaan velkaa. Lisäksi palkat nousevat, tulovero laskee ja inflaatio alenee.
Taloustilanne siis paranee niissä kotitalouksissa, jossa työpaikka on turvattu ja talous on vakaalla pohjalla. Tilanne on kokonaan toinen velkaantuneilla ja työttömyysuhan alla olevilla.
Näyttää siltä, että talous lähtee uuteen nousuun pohjanmaan kautta. Nyt on tärkeää löytää ne toimintamallit, joilla irtisanotut, lomautetut ja työttömyysuhan alla olevat saadaan pidettyä työkykyisinä taantuman yli.
1990-luvun lamassa osa työttömäksi jääneistä ajautui pysyvästi pitkäaikaistyöttömyyden putkeen, jonka inhimillistä ja kansantaloudellista hintaa olemme joutuneet maksamaan näihin päiviin asti.
Vastaavaan kehitykseen ei ole nyt varaa, koska nopean eläköitymisen takia seuraavassa nousukaudessa odottaa jälleen työvoimapula.
Työmarkkinajärjestöjen tulee yhdessä valtiovallan kanssa löytää yhteinen näkemys siitä, mitä muutoksia työlainsäädäntöön tulee tässä taloudellisessa tilanteessa tehdä, jotta selvitään parhaiten taantuman yli.
Suomen Yrittäjät teki jo hyvän avauksen esittämällä, että viime laman tapaan määräaikaisen työsuhteen solmimisen syyksi riittäisi epävarma kysyntätilanne.
Tällainen toimintamalli ei ole tarpeellinen normaaliaikana, mutta sopii poikkeuksellisiin talousoloihin. Näin epävarmassa kysyntätilanteessa monen yrittäjän on hyvin vaikea tietää, kuinka paljon työvoimaa yritys tarvitsee puolen vuoden tai vuoden päästä.
Joustavampi mahdollisuus tehdä määräaikaisia työsopimuksia saattaisi pelastaa monen määräaikaisen työsuhteen jatkumisen. Se voisi myös auttaa irtisanottuja pääsemään uudelleen työn syrjään kiinni.
Lomautettujen ja irtisanottujen työkykyä voidaan ylläpitää tarjoamalla työttömyysajaksi koulutusta. Koulutus on järkevää, kun se on ammatillista osaamista kehittävää ja edesauttaa työllistymistä.
Muutosturvan tai oppisopimuskoulutuksen avulla on mahdollista kouluttautua jopa kokonaan toiseen ammattiin. Tämä sopii niille, joiden alan työt vähenevät pysyvästi.
Tärkeintä on kartoittaa jokaisen irtisanotun työllistymis- ja koulutusmahdollisuudet yksilökohtaisesti. Tämä edellyttää riittäviä resursseja niihin TE-toimistoihin, joiden alueella on isoja irtisanomisia.
Tietoisuus suomalaisen työvoiman ikärakenteesta saa monen yrityksen pitämään kiinni työvoimastaan. Se osaltaan selittää suurten lomautettujen määrän suhteessa irtisanomisiin.
Eroja on myös yritysten välillä. Monissa perheyrityksissä on yhteisvastuun henki, jossa yrittäjä ja työntekijät yrittävät yhdessä selvitä pahimman yli. Samanlaista molemminpuolista joustavuutta ja yhteistä vastuunkantoa toivoisi löytyvän myös suuremmista yrityksistä.
Osa pörssiyhtiöistä on jo kantanut vastuuta irtisanottavien työntekijöiden uudelleen työllistymisestä, mutta yritysten asennoitumisessa on eroja.
Kvartaali ei aina ole paras aika mitata tuottavutta, vaan se voi olla myös sukupolvi kuten perheyrityksissä.
Arto Satonen, kansanedustaja (kok)
työelämä- ja tasa-arvovaliokunnan puheenjohtaja
Aihe: Mielipidekirjoituksia
Muistutus kylmästä
7.1.2009
Monet Euroopan maiden kansalaiset tulivat yllätetyiksi Venäjän ja Ukrainan kaasukiistan johdosta. Osa on joutunut jopa värjöttelemään kylmässä talvipakkasella ja osassa maista on jouduttu rajoittamaan teollisuuden kaasunkäyttöä.
Muistutus kylmästä tuli opettamaan myös Euroopan suurille maille omavaraisen energiatuotannon tärkeyden. Nyt maksetaan hintaa siitä, että ei ole ollut poliittista rohkeutta rakentaa uusia ydinvoimaloita ja siten turvata omaa energiantuotantoa.
Kaasukriisi on selkeästi osoittanut Euroopan Unionin maiden riippuvuuden itäkaasusta. Oli vika sitten kaasuntoimittajassa tai välikäsissä, niin haavoittuvia joka tapauksessa ollaan. Maailman energiavarat ovat pääosin poliittisesti epävakaiden tai epädemokraattisesti johdettujen valtioiden hallussa.
Euroopan Unioni ei voi rakentaa omaa tulevaisuuttaan energiariippuvuuteen näistä maista. Onneksi Suomessa on jo herätty ruususen unesta, kun omavaraisuutta parannettaan investoimalla ydin-, bionergia- ja tuulivoimaan. Vielä tarvitaan päätökset uusista vesivoimahankkeista, jotta energian kustannukset pysyvät kurissa. Pääasia on kuitenkin se, että energiansaatavuus turvataan.
Aihe: Blogi