2009
Punkalaitumen Sanomat: Takana historiaan jäävä vuosi 2009
23.12.2009
Joku viisas on sanonut, että jokainen sukupolvi pitää omaa aikakauttaan niin tärkeänä, että uskoo sen jäävän merkittävänä ihmiskunnan historiaan. Tämänkin muistaen voi väittää vuoden 2009 jäävän historiaan isoin kirjaimin. Taloudellinen taantuma on rauhan ajan pahin sitten 30-luvun pulavuosien. Maailmanlaajuisesti työttömyys on taantuman vuoksi kohdannut sataa miljoonaa ihmistä ja Suomessakin bruttokansantuote on laskenut yhdeksän prosenttia ja viivellä kasvava työttömyys on nousemassa tulevana vuonna yli kymmenen.
Suomelle taantuma on poikkeuksellisen voimakas kolmesta syystä. Ensinnäkin lähes puolet hyvinvoinnistamme tulee viennistä, johon maailmanlaajuinen taantuma vaikuttaa suoraan. Lisäksi pääosa vientituotteistamme ovat investointituotteita, joiden kysyntä elpyy vasta kun varastot tyhjenevät ja tuotantokapasiteetti on täydessä käynnissä. Toinen syy Suomen taantumaan on metsäteollisuuden rakennemuutos, jossa kemiallisen metsäteollisuuden ylikapasiteetti purkautuu ja se näkyy tehtaiden sulkemisina ja tuotantolinjojen vähenemisenä. Kolmas suuri muutos on perinteisen metalliteollisuuden uudelleenjärjestelyt. Joidenkin alan suuryritysten muuttopäätösten myötä alihankkijat joutuvat joko lähtemään perässä tai löytämään uusia markkinoita kotimaasta.
Näiden myllerrysten luulisi jo näkyvän arjessa ja esimerkiksi joulukaupan ostoluvuissa. Ostovoima onkin hiipunut taantuman kohteeksi joutuneilla yrittäjillä ja työttömäksi tai lomautetuksi jääneillä, mutta valtaosalla väkeä menee edelleen hyvin. Hallituksen elvytyspolitiikka on osunut poikkeuksellisen hyvin kohdalleen ja se on yhdessä hyvältä ajalta periytyvien palkankorotusten kanssa pitänyt kotimarkkinan käynnissä. Elvytys puolestaan ei olisi ollut mahdollista ilman pitkään hyvin hoidettua valtiontaloutta. Taantuman alkaessa Suomi oli yksi vähiten velkaantuneista OECD-maista ja se mahdollistaa hetkittäisen korkean velanoton. Ensi vuonna valtio velkaantuu jopa 13 mrd eli neljännes valtion menoista rahoitetaan velalla.
Velkaantumisen ansiosta suomalainen hyvinvointiyhteiskunta pysyy pystyssä myös tulevan vuoden. On kuitenkin selvää, että tämä tie on lyhyt. Velanotolla selvitään pahimman yli, mutta pian on taas pystyttävä oikeasti tienaamaan. Vienti on saatava vetämään, sillä siihen hyvinvointimme perustuu taantuman jälkeenkin. Uusia kasvumahdollisuuksia on monilla aloilla. Puutuoteteollisuudessa on paljon käyttämätöntä potentiaalia, energiaa voidaan tuottaa puhtaammin omaan käyttöön ja myös vientiin panostamalla sekä ydinvoimaan, että bioteknologiaan. Ympäristötietoisuuden lisääntyminen antaa mahdollisuuksia erilaisille ympäristöystävälliselle teknologialle ja tuotteille. Myös maataloustuotteiden osalta maailmanlaajuinen kysyntä kasvaa laadukkaille, turvallisille ja eettisesti kestäville tuotteille.
Korkean koulutustason ja osaamisen Suomella on siis kaikki menestymisen mahdollisuudet myös sen jälkeen, kuin maailmantalouden palikoita myllerryksen kautta uudelleenjärjestellään. Meidän on aika siirtyä todelliseksi innovaatioyhteiskunnalle, sillä me menestymme maailmanlaajuisessa kilpailussa vain tekemällä asioita fiksummin kuin muualla. Samalla ei pidä kuitenkaan unohtaa luterilaista työn etiikkaa, jonka kunnioittamiseen suomalainen menestystarina on vuosikymmeniä pohjautunut. Jatkossakin hyvinvointi luodaan työllä ja jokaisen velvollisuus on antaa yhteiskunnalle se panos, mihin kykenee.
Vuosi 2009 tulee siis jäämään poikkeuksellisena talousvuotena Suomen historiaan. Sitä ei kuitenkaan kirjoiteta historian kirjoihin yhtä suurin numeroin kuin vuotta 1939. Silloin Suomen olemassaolo ja suomalaisten tulevaisuus oli todella uhattuna. Talvisodan ihmeen myötä Suomi selviytyi ja se selviytyi vain uhrautuvien kansalaistensa taistelutahdon ansiosta. Silloin hädän hetkellä tehtiin myös innovaatioita, merkittävimpänä niistä Molotovin coktail. Suomalainen on aina osoittanut tahtoa ja kekseliäisyyttä selviytyä niin ulkoisesta sotilaallisesta uhasta, kuin talouden myllerryksistäkin. Se on hyvä muistaa nyt, kun taas luodaan uudenlaista yhteiskuntaa. Samalla on syytä meidän nuorempien kiittää sotiemme veteraaneja, jotka ovat nämä menestymisen eväät myös nykypolvelle mahdollistaneet.
Rauhallista Joulua ja Onnellista uutta vuotta!
Arto Satonen
Aihe: Mielipidekirjoituksia
Omaishoitajille joululahja SATA-komitealta
23.12.2009
Sata-komitean työtä pitää kiittää moneltakin osin, mutta ennen kaikkea omaishoitajien asemaa parantavasta ehdotuksesta siirtää omaishoidontuen maksaminen KELA:lle. Se takaa kaikille omaishoitajille samanlaiset perusetuudet asuinpaikasta riippumatta. Tällä hetkellä valistuneemmissa kunnissa omaishoidon tuki on myönnetty aina, kun omaishoito on korvannut laitoshoidon. Osassa kuntia puolestaan on noudatettu merkantilistista taloutta ja maksettu tukea vain budjetin määrärahan puitteissa. Myös kuntien väliset erot tuen suuruudessa ovat olleet huomattavan isot. Siksikin valtakunnalliset kriteerit ovat tarpeen.
Omaishoitajat tekevät hyvin arvokasta työtä. He hoitavat läheisiään, koska rakastavat heitä ja haluavat antaa heille parhaan mahdollisen hoidon. Samalla he tekevät myös suuren palveluksen yhteiskunnalle. Omaishoitopalkkio on vain murto-osa laitoshoidon hinnasta. Yleisesti on vertailtu kustannuksia siten, että esimerkiksi vanhusten hoidossa laitospaikanhinta on kuusinkertainen verrattuna omaishoitoon. Kustannusero on vieläkin suurempi, kun puhutaan vaikeavammaisten ja muiden erityisryhmien omaishoidosta. Rahaakin arvokkaampaa on se, että useimmissa tapauksissa omaishoito on hoidettavan kannalta inhimillisin ratkaisu. Se ei edellytä muuttoa tutustua ympäristöstä, eikä yhteys läheisiin katkea.
Viime vuosien aikana omaishoitajien asemaan on saatu lainsäädäntöä uudistamalla monia parannuksia. Vapaapäivien määrä on lisätty, omaishoitopalkkion alarajat määritelty ja nyt tapahtuu tukien yhdenmukaistaminen KELA:n kautta. Lisäksi eri yhteiskunnan lähteistä on tuettu omaishoitajien yhdistysten ja vertaisryhmien toimintaa. Tämä onkin hyvin tärkeää, sillä omaishoitajien oma jaksaminen on usein myös koetuksella. Lisäksi omaishoitajat tarvitsevat vertaistukea, koska heitä ymmärtää parhaiten toinen omaishoitaja.
Parannuksia on siis tullut, mutta silti työ omaishoitajien aseman parantamiseksi on vielä pahasti kesken. Monet omaishoitajien tukijärjestöt ovat riippuvaisia projektirahoituksesta, jotka ovat jatkuvasti katkolla. Kuntien tiukka taloustilanne on heijastunut myös omaishoitajien kunnasta saamiin palveluihin ja avustuksiin. Soveltuvia tilapäisiä hoitopaikkoja on liian vähän tarjolla, minkä vuoksi vain osa omaishoitajista voi pitää täysimääräisesti heille laissa myönnetyt vapaapäivät. Kehitettävää on siis edelleen paljon.
Seuraavan lahjan antovuoro omaishoitajille olisi kolmikannalla. Yli sadan kansanedustajan allekirjoittama aloitteeni omaishoitajien hoitovapaasta on jo kaksi vuotta ollut kolmikannan käsittelyssä. Määräaikoja on monasti jatkettu ja sosiaalitupossakin asia on mainittu, mutta konkreettisesti toimet edelleen puuttuvat. On jo aika tunnustaa, että yhä useammin omaishoitaja ei enää olekaan puolisoaan tai lastaan hoitava ikäihminen, vaan isää tai äitiään hoitava keski-ikäinen. On kohtuutonta vaatia, että omaishoitajaksi työstä jäävä henkilö joutuu irtisanoutumaan työstään ja riskeeraamaan oman tulevaisuutensa. Vuorotteluvapaa toki auttaa saattohoitotilanteisiin, mutta ei pidempiin hoitosuhteisiin. Omaishoitajien hoitovapaalle on siten yhteiskunnallinen tilaus.
Olen nuorena toiminut kesäisin kehitysvammaisen setäni omaishoitajana. Siitä on jo aikaa yli 25 vuotta, joten silloin koko omaishoitajatermiä ei edes tunnettu. Siitä huolimatta opin näkemään sen millaista on perheessä huolehtia aikuisesta ihmisestä, joka ei voi huolehtia itsestään. Siitä kokemuksesta lähtien olen arvostanut omaishoitajien työtä. On ilahduttavaa, että tänä päivänä omaishoitajien joukossa on myös miehiä. Pirkanmaallakin ukko-omaishoitajat ovat aktiivisia. Kiitän heitä jo etukäteen mahdollisuudesta tammikuun alussa tutustua päiväksi heidän arkeensa.
Omaishoitajat tekevät työtään sydämellään ja toteuttavat siten joka päivä Joulun sanomaa välittämisestä. Tästä lähimmäisestä välittämisestä meidän kaikkien on hyvä ottaa oppia.
Joulun rauhaa kaikille!
Arto Satonen
Ps. Eduskunta on jäänyt joululomalle, ja aion itsekin ladata akkuja loppiaiseen asti, mutta sen jälkeen taas täysillä mukana!
Aihe: Blogi
Rikkipäästöratkaisussa tehtiin kohtalokas virhe
13.12.2009
Suomen etujen valvominen ympäristöasioissa kansainvälisellä tasolla on hyvin merkittävä asia koko kansakunnan kilpailukyvyn ja hyvinvoinnin kannalta. Kansainvälisen merenkulkujärjestön IMO:n neuvotteluissa suomalaiset eivät olleet ajan tasalla.
Omasta aloitteestamme halusimme näyttää esimerkkiä ja pudottaa polttoaineiden rikkipitoisuuden itämerellä 1,5% tasolle 0,1%, kun kansainvälisesti tavoitteena on saavuttaa 0,5%n taso. Tämän rikkipitoisuuden vähenemisen hinta suomalaiselle elinkeinoelämälle on vuositasolla 800 miljoonaan euroa. Lasku olisi ollut 540 miljoonaa euroa halvempi, jos olisi tyydytty kansainväliseen 0,5 %:n tasoon.
Jokainen itämerellä liikkunut ymmärtää sen suojelemisen tarpeen. Tai ei sentään ihan jokainen. Esimerkiksi Venäjää kansainväliset rikkipäästörajoitukset eivät häiritse. Jos siis laiva kulkee pitkin itämerta päätyen venäläisiin satamiin, niin ei ole murhetta rikkipäästörajoituksista. Sen sijaan Suomen satamaan poikkeavan aluksen on huolehdittava velvoitteistaan. Molemmat kulkevat kuitenkin samaa itämerta ja molemmat jättävät siihen hiilijalanjälkensä.
Väistämättä tässä tulee mieleen tilanne, jossa vene toisesta päästä vuotaa ja toisesta yritetään tilkkiä pohjaa viimeisen päälle. Lopputulos on kuitenkin veneen uppoaminen. Itämerelläkin olisi viimeistään nyt ymmärrettävä, että se on merkittävä väylä muillekin kuin Suomelle ja sitoutumista ympäristönormien kunnioittamiseen vaaditaan muiltakin. Jos Venäjä, Puola ja muut käyttäjät eivät kanna vastuutaan, niin pelkästään Suomen toimilla ei itämeri pelastu.
Suomen viennistä 90 % kuljetetaan meritse. Olemme tosi asiassa saari suhteessa päämarkkinoihimme eli Keski-Eurooppaan. Vaihtoehtoista kuljetustapaa ei ole, joten lisälasku tiukentuvista päästörajoituksista tulee suoraan jo muutenkin vaikeuksissa olevalle vientiteollisuudellemme. On aivan selvää, että tämän mittaluokan lisälaskua ei voida sisällyttää hintoihin, vaan se edellyttää kustannusten karsimista ja tehokkuuden lisäämistä. Vaikutukset heijastuvat väistämättä myös työllisyyteen. Tämänkin päätöksen seurauksena jotkut työntekijät tulevat siirtymään kilometritehtaalle.
Tässä taloudellisessa tilanteessa, jossa työttömyyden kasvu uhkaa sekä kansantalouden kestokykyä että ylipäätään hyvinvointiyhteiskunnan perusteita, on viimeiseen asti vältettävä kilpailukykyä heikentävien kansainvälisten sitoumusten tekemistä. Tämä koskee myös Kööpenhaminan kokousta.
Toki Suomen pitää olla kantamassa omaa vastuunsa ilmastomuutoksesta ja pitää laittaa ropojakin likoon, mutta sellaisia järjestelyitä ei pidä hyväksyä, jotka heikentävät meidän kilpailukykyä tärkeimpiin kilpailijamaihin verrattuna.
Historia on opettanut, että ympäristöstään kykenee halutessaankin huolehtimaan ainoastaan se maa, joka myös pystyy takaamaan kansalaisilleen hyvinvointiyhteiskunnan.
Kamelin selkää ei pidä katkaista, sillä silloin meillä ei ole varaa ympäristöstäkään huolehtimiseen. Yli-innokkuus johtaa siis lopulta mieron tielle.
Aihe: Blogi
Itsenäisyyspäivä: On aika kunnioittaa veteraaneja
6.12.2009
Itsenäisyyspäivän suurin merkitys on siinä, että ainakin silloin me suomalaiset pysähdymme miettimään sitä kuinka hyvä maa meillä on ja kenen ansiosta tämä maa meillä on. Tänä vuonna tulee kuluneeksi 70 vuotta itsenäisyytemme kovimman vaiheen talvisodan ajasta. Silloin voitettiin itsenäisyys ja hyvän elämän pohja myös tuleville sukupolville.
Suomi joutui taistelemaan lukumäärältään ja aseistukseltaan ylivoimaista vihollista vastaan kovissa pakkasissa. Me selviydyimme, koska meidän sotilaillamme oli tahto ja kyky puolustaa Suomea. Määrällinen alivoima korvattiin sisulla, nokkeluudella ja olosuhteiden tuntemuksella. Sota-ajan innovaatio Molotovin coktail on yhä edelleen eniten Suomen historiaan vaikuttanut keksintö.
Olen useasti miettinyt mitä sotiemme veteraanit voittivat omalle nykyisin nelikymppiselle sukupolvelle. Ilman veteraanien taistelua me olisimme kokeneet virolaisten heimoveljiemme kohtalon. Me olisimme varttuneet Neuvostoliitossa, jossa ei olisi saanut ilmaista vapaasti mielipidettään, eikä osallistua yhteiskunnalliseen toimintaa omista arvolähtökohdistaan käsin. Me olisimme myös joutuneet elämän taloudellisesti huomattavasti ankeammissa oloissa. Kaikkia meitä ei edes olisi, koska Stalinin Neuvostoliitto aikanaan tuhosi ison osan valloittamiensa maiden kansalaisia.
Kuinkahan monen meistä isoisä olisi osana Neuvostoliittoa jäänyt Siperian matkalle?
Vaikka 90-luvun alkuvuosina saavutettiinkin lopullinen voitto sosialismista, niin yhä tänä päivänä me virolaisten tavoin maksaisimme neuvostomiehityksen hintaa. Jopa taantumaa kohtelee paljon voimakkaammin uusia talouksia, kuin meitä, jotka olemme saaneet luoda vapaassa maassa vaurautta jo kymmeniä vuosia. Totuus on, että oman ikäluokkani virolaisista vain harvat saavuttaa elintason, jota me pidämme itsestäänselvyytenä.
Sotiemme veteraanit siis voittivat meille nuoremmille mahdollisuuden elää vapaassa, kehittyvässä ja vaurastuvassa maassa. Siitä meidän tulee olla aina kiitollinen. On myös kunnia-asia huolehtia veteraaneista heidän viimeisinä vuosinaan. On siis pidettävä mielessä, että mikään taantuma ei oikeuta säästämään veteraanien etuuksista.
Jokainen sukupolvi on omalla työllään rakentanut Suomea. Tämän päivän Suomi on sen kaiken yhteenlaskettu summa, jota menneet ja nykyiset sukupolvet ovat yhdessä tehneet. Itsenäisyyspäivänä on hyvä muistaa myös menneiden sukupolvien panosta nyky-Suomen hyväksi. Tärkeimmän työn tekivät veteraanit ja siksi heitä on aivan erityinen syy muistaa. Muistamisen ohella on myös aika aidosti juhlia. Suomi on hyvä maa ja siitä voimme aidosti olla ylpeitä.
Hyvää itsenäisyyspäivää!
Aihe: Blogi, Mielipidekirjoituksia, Uutisia
Puhe Huittisten yrittäjien juhlassa 28.11.2009
30.11.2009
Arvoisat yrittäjät,
On kunnia-asia saada puhua Suomen vanhimman yrittäjäyhdistyksen 80-vuotisjuhlassa. Lisäksi se sattuu vielä aikaan, jolloin huittislainen isoisäni oli aloittelemassa omaa yritystoimintaansa. Isoisä lähti aikoinaan isoäitini kanssa osuuskauppaliikkeestä ja perusti oman K-kaupan. he olivat siis samalla asialla kuin Huittisten yrittäjäyhdistys, joka sekin syntyi vastavoimaksi osuuskauppatoiminnaksi. Tätä perinnettä pidän edelleen yllä siten, että bonus-korttia ei ole lompakossa, eikä tule.
80-vuoden aikana yrittäjien määrä on moninkertaistunut. Sen näkee myös Huittisten yritysten jäsenmäärästä, joka on kymmenkertaistunut. Viime vuosina on erityisen suosittua ollut se, että monet työllistävät itsensä yrityksen kautta. Sitä vastoin huolestuttavaa on se, että perheen ulkopuolisia työllistävien yritysten määrä ei merkittävästi noussut edes pitkän nousukauden aikana. Työllisten määrä kyllä nousi, sillä valtaosa uusista työpaikoista syntyy pieniin yrityksiin. Silti varsinaisia kasvuyrityksiä on valtakunnallisesti aivan liian vähän.
Tähän on löydettävissä kaksi syytä. Työllistämisen kynnys Suomessa on edelleen liian korkea, vaikka on poistettu KELA-maksu, toteutettu ikääntyvien työntekijöiden matalapalkkatuki, luotu erilaisia palkkatukimalleja työttömien nuorten palkkaamiseksi ja otettu osassa maata käyttöön kohdennettu helpotus ensimmäisen vieraan työntekijän palkkaukseen.
Toinen syy on kuitenkin inhimillinen. Kaikki uusien yrittäjien ensisijaisena tavoitteena ei enää ole oman tai perheen elintason nostaminen, vaan yhä useammin motivaatio yrityksen perustamiseen lähtee siitä, että yrittäjänä voi paremmin vaikuttaa oman työnsä sisältöön. Taantuman aikana moni puolestaan siirtyy yrittäjäksi siksi, että palkkatyötä ei ole tarjolla.
Arvoisat kuulijat,
Suomen taloudessa eletään poikkeuksellisia aikoja. Ainoastaan Huittisten yrittäjäyhdistyksen ensimmäisten vuosien eli 30-luvun lama on taloudellisena mullistuksena verrattavissa nykytilanteeseen. Toki yhteiskuntamme on kuluneina vuosikymmeninä vaurastunut niin paljon, että taantuma ei enää näy päivittäin tarvittavien tuotteiden kaupan hiipumisena samaan tapaan kuin aiemmilla kerroilla. Palvelualojen selviytymistä taantuman aikana on myös tehokkaasti helpotettu kasvattamalla kansalaisten ostovoimaa veronkevennyksillä ja hyviltä ajoilta periytyvillä palkankorotuksilla.
Hallitus on myös tehnyt hyvin kohdennettuja elvytystoimia infrastruktuuri- ja korjausrakentamiseen, joilla on tuettu rakennusalan työllisyyttä. Myös julkisten rahoittajien lainananto- ja takausvaltuuksia on huomattavasti lisätty. Olkoonkin, että niistä ovat lähinnä päässeet nauttimaan ne yritykset, joiden taloudellinen asema on muutenkin keskimääräistä vahvempi.
On kuitenkin hyvä tiedostaa, että taloutemme pohja on velalla elvytetty niin kauan, kunnes vienti lähtee uudelleen vetämään. Suomalaisten hyvinvoinnista lähes puolet tehdään viennillä, joka nyt on vuositasolla vähentynyt 40 %. Tämä näkyy myös heikentyvissä työllisyysluvuissa, jotka todennäköisesti nousevat ensi vuonna yli 10 prosentin.
Suomi ei ole kuitenkaan taantuman vuoksi menettänyt kilpailukykyään, eikä suomalaiset yritykset markkinaosuuksiaan. Taantuma vain tulee kestämään meillä hieman muita pidempään, koska vientimme painottuu investointituotteisiin ja juuri nyt niitä ostetaan maailmalla vähän. Taantuman aikana tärkeintä on auttaa elinkelpoiset yritykset ja yrittäjät taantuman yli, koska suomalaisella osaamisella on taas nousukaudella hyvin kysyntää.
Yksi osa selviytymisessä taantuman yli on se, että niitä aukkoja, jotka ovat yrittäjän sosiaaliturvassa, on paikattava. Parasta aikaa eduskunnassa on käsittelyssä esitys, jolla parannetaan yrittäjien perheenjäsenten oikeutta työttömyysturvaan, mikä auttaa niitä yrityksiä, joka taantuman myötä ei voi enää työllistää kaikkia yritystoimintaan osallistuneita perheenjäseniä. Tämä on vain yksi asia, mutta askel oikeaan suuntaan. Tänä päivänä myös yrittäjällä on oltava kohtuullinen sosiaaliturva, jotta palkkatyöstä uskaltaa lähteä yrittäjäksi.
Taantuma tekee ison loven Suomen julkiseen talouteen, joka on jo kuntatasolla huomattu. Kun 14 vuoden kasvujakson aikana edellisestä lamasta tähän päivään valtion velkaa lyhennettiin 10 miljardia, niin sama määrä on jo tänä vuonna otettu uutta velkaa. Ensi vuonna otetaan 13 miljardia lisää. Kaiken lisäksi huoltosuhde heikkenee väestön ikärakenteen vuoksi nopeasti, kun vuosittain eläkkeelle jääviä on 15-20000 työmarkkinoille tulijoita enemmän.
Suomen näkymät ovat siten hyvin haasteelliset. Korkean elintason ja laadukkaiden palvelujen ylläpitäminen ei tule olemaan helppoa. Viime kädessä kyse on kuitenkin asenteesta, erityisesti nuorten asenteista. Oli huolestuttavaa kuulla, että 41 % työttömistä nuorista ei kyselytutkimuksen mukaan pitänyt työttömyyttä ongelmana, kun toimeentulo on turvattu. Olen varma, että tässä salissa ei ole ketään, joka ei ymmärrä työn ja toimeentulon yhteyttä, mutta näistäkin perusasioita on nuorten opetuksessa muistutettava.
Suomi selviytyy, jos me onnistumme siirtämään sukupolvilta toisille tahdon tehdä työtä yrittäjien asenteella. Tehdään sitä työtä sitten yrittäjänä, ammatinharjoittajana tai palkansaajana. Suomen elinvoima on pienissä yrityksissä, jotka kykenevät nopeasti sopeutumaan muuttuneisiin markkinatilanteisiin. Niihin yrityksiin syntyvät myös tulevaisuuden työpaikat.
Parasta aikaa käydään monilla aloilla työehtosopimusneuvotteluja. Teknologiateollisuuden ja metalliliiton sopimus ei näytä kelpaavan niille aloille, jolla juuri nyt näyttää olevan hieman enemmän palkanmaksuvaraa. Nyt jos koskaan on kuitenkin maltin aika ja ennen kaikkea tarvitaan paikallista sopimista, jossa huomioidaan ala -ja yrityskohtainen tilanne.
Arvoisat kuulijat,
Kun pääsee sastamalalaisena puhumaan huittislaisten juhlassa, niin en malta olla sanomatta muutemaa sanaa myös kuntiemme yhteistyöstä. Tässä samassa salissa käynnistettiin 2000-luvun alussa Vammalan ja Huittisten kaksoiskaupunki-hanke. Sen hankkeen tavoitteena ei ollut kuntaliitos, mutta yhdistää tämän luontaisesti yhteensopivan alueen elinkeinojen kehittäminen ja turvata kuntiemme alueella olevat valtion- ja maakuntatason palvelut.
Tarkoituksena oli luoda yksi merkittävä ja elinvoimainen keskus Tampereen ja Porin välille. Se on edelleen hyvä idea ja on jälkipolvien arvioitava asia, kuinka paljon me olemme menettäneet sen vuoksi, että maakuntaraja, lääninraja tai jokin muu epäolennainen seikka on estänyt luontaisen yhteistyön alueella, jossa monet yritykset ovat jo vuosia pitäneet yhtenä markkina-alueena.
Valitettavasti kaksoiskaupunkihanke eteni varsin hitaasti aivan viime aikoihin asti. Ensimmäinen merkittävä konkreettinen yhteistyö oli ammatillisen koulutuksen kuntayhtymien yhdistäminen tämän vuoden alussa. Toivottavasti se saa jatkoa jätevedenpuhdistamoratkaisussa. Samoin toivon, että Huittinen vielä kerran harkitsisi myös suuntautumistaan terveydenhoito-asiassa.
Sastamalalle puolestaan on hyvin tärkeää se, että korkeakoulutasoista kaupallista koulutusta on tarjolla tässä talossa jatkossakin. Lisäksi yhteinen etumme on kehittää Huittisten ja Vammalan välistä tieosuutta, jolla on huomattava työssäkäynti- ja asiointiliikenne. Paasikivi totesi aikoinaan, että ystävät kannattaa hakea läheltä ja viholliset kaukaa, sitä oppia kannattaa näilläkin seuduilla noudattaa.
Hyvät yrittäjät,
Suomen talouden kasvu on pitkälti perustunut yrittäjyyteen koko yhdistyksenne toimintahistorian ajan ja jatkossa se tulee perustumaan vieläkin enemmän, kun pienten yritysten rooli erityisesti työllistäjänä korostuu suhteessa isoihin pörssiyhtiöihin. Näillä sanoilla haluan onnitella 80-vuotista Huittisten yrittäjäyhdistystä ja kaikkia sen jäseniä. Haluan myös toivottaa onnea, menestystä ja jaksamista jokapäiväiseen työhönne!
Aihe: Uutisia
Aamulehti 28.11.2009: Alueellistetaan töitä, ei siirretä ihmisiä
29.11.2009
HALLINTO. Eduskunnan tarkastusvaliokunta toi äskettäin esille kriittisen näkemyksensä alueellistamiseen. Kokonaisten virastojen alueellistaminen lisää siirtymävaiheessa kustannuksia ja haittaa asioiden sujuvuutta, ei merkittävästi auta maan heikommin kehittyviä alueita ja laskee henkilökunnan motivaatiota.
Alueellistaminen on jo aiemmin saanut osakseen vahvaa kritiikkiä valtion virastojen henkilöstöltä. On ymmärrettävää, että muuttaminen työn perässä toiselle puolelle maata on vaikeaa perhesuhteiden ja muiden siteiden takia.
Useimmiten alueellistamisessa käy niin, että vain 10-30 prosenttia henkilökunnasta siirtyy viraston mukana. Pääosa henkilökunnasta hakeutuu muihin tehtäviin ja uusia henkilöitä palkataan sijoituspaikkakunnalle, mikä voi tilapäisesti aiheuttaa osaamisvajeen. Tästä aiheutuu siirtymävaiheeseen ylimääräisiä kustannuksia.
Alueellistamista on perusteltu sillä, että sillä vahvistetaan maan heikoimpia alueita. Tämäkään ei toteudu, sillä vain seitsemän prosenttia alueellistamisista on suunnattu maakuntakeskusten ulkopuolelle.
Tämä näkyy Pirkanmaallakin, jossa yhtään alueellistamista ei ole lukuisista yrityksistä huolimatta saatu Tampereen ulkopuolelle.
Tamperekin on alueellistamisessa heikoilla, koska Tampereen seutu on maan nopeimmin kasvavia alueita ja alueellistamiset on pääosin suunnattu Tamperetta pienempiin maakuntakeskuksiin.
Työntekijöiden suosikkilistalla Tampere on sen sijaan korkealla ja meidän mahdollisuutemme paranevatkin huomattavasti, kun ryhdytään alueellistamaan työtä virastojen sijasta.
Kun täällä olevat valtion hallinnon viranomaiset saavat lisää valtakunnallista vastuuta omalta alaltaan, niin tekijöitä löytyy, koska Tampereen seudulle halutaan muuttaa.
Tähän asti toteutetut alueellistamiset eivät siis ole kohdistuneet väestöään menettäviin kuntiin, vaan maakuntien ykköskaupunkeihin, jotka kuitenkin lähes koko maassa kasvattavat väestöään muutenkin.
Toki lisäkasvun tarve on suurempi Kuopiossa tai Hämeenlinnassa kuin Helsingissä, mutta on turha kuvitella, että alueellistamisella ajettaisiin maaseudun asiaa. Sitä varten on oltava toisenlaiset keinot.
Hyviäkin esimerkkejä alueellistamisesta löytyy. Esimerkiksi poliisikoulutuksen keskittäminen kokonaan Tampereelle ei itse asiassa edes ole alueellistamista, vaan koulutuksen järkeistämistä.
Siitä ajattelusta on päästävä eroon, että jos maassa on jotakin asiaa hoitamassa vain yksi valtion virasto tai laitos, niin sen ei välttämättä tarvitse sijaita pääkaupunkiseudulla. Sen vuoksi erityisesti uusia laitoksia ja virastoja pitää jatkossakin sijoittaa maakuntiin pääkaupunkiseudun sijasta, koska silloin aluueellistaminen voidaan toteuttaa tehokkaammin ja inhimillisemmin.
Alueellistamista voidaan toteuttaa järkevästi myös alueellistamalla työtä, kuten Kela on tehnyt. Sähköisesti työtä voidaan siirtää maan eri osiin ilman, että työntekijän pitää muuttaa mihinkään.
Tämä alueellistaminen tukee erityisesti väestöään menettäviä pieniä kaupunkeja, koska siellä on palvelutarpeen vähenemisen myötä ilman työnsiirtoja paineita supistaa toimintoja.
Uskon alueellistamisessa järjen voittavan ja veikkaan Lääkelaitoksen jäävän viimeiseksi suureksi siirroksi.
Arto Satonen
kansanedustaja (kok)
Aihe: Mielipidekirjoituksia
Vastuullista maahanmuuttoa tarvitaan
27.11.2009
*** Kokoomuksen maahanmuuttopolitiikka
Suomi kansainvälistyy ja maahanmuuttajien määrä kasvaa. Tämä kehitys on luonnollinen monestakin syystä. Ylipäätään ihmiset muuttuvat aikaisempaa enemmän ulkomaille. Toisiin maihin lähdetään elämänkumppanin tai työn perässä. Niin lähdettiin aikoinaan Suomestakin. Muuttoaallot viime vuosisadan alussa Amerikkaan ja suurten ikäpolvien nuoruudessa Ruotsiin olivat hyvin mittavia. Siksi suomalaiset muodostavat yhä Ruotsissa merkittävimmän vähemmistöryhmän, vaikka muuttoliikettä ei ole ollutkaan enää vuosiin.
Suomessa asuu tällä hetkellä n. 140 000 ulkomailla syntynyttä henkilöä. Heistä suurin osa on tullut maahan henkilökohtaisilla syillä. Taustalla on joko perhesyyt, työ tai opiskelu. Lisäksi joukossa on pakolaisena tulleita. Heidän määränsä on kuitenkin kiintiöity n. 700 henkeen vuosittain. Maahanmuuttopolitiikan ongelmat eivät juurikaan liity edellisiin ryhmiin, vaan turvapaikanhakijoiden määrän hallitsemattomaan kasvuun.
Turvapaikanhakijoiden määrä on vuodesta 2006 triplaantunut, mikä on johtanut siihen, että meidän järjestelmämme eivät ole pysyneet perässä. Käsittelyprosessit ovat pidentyneet, vastaanottokeskukset ruuhkaantuneet ja myös oleskeluluvan saaneiden siirtymisessä kuntiin on suuria ongelmia.
Suurin virhe maahanmuuttopolitiikassa on ollut se, että ei ole reakoitu riittävän nopeasti toteutuneisiin muutoksiin. Poliisin ja maahanmuuttoviraston resursseja on toki lisätty, mutta ei riittävän nopeasti. Lainsäädännöstä olisi pitänyt pikaisesti poistaa perheenyhdistämiseen, iänmääritykseen ja toimeentulotuen tasoon liittyvät vetovoimatekijät. Osa näistä on nyt lakiesityksenä eduskunnassa ja osa on vieläkin valmistelussa. Lopultakin tehdään oikeita asioita, mutta liian myöhään.
Kansainvälisen suojelun ja yleisen ihmisoikeuskäsityksen mukaan turvapaikka on myönnettävä henkilölle, jolla on siihen perusteet. Valtaosassa tapauksista ei ole perusteita olemassa ja näiden perusteettomien hakijoiden hakemukset viivästyttävät myös todellista apua tarvitsevien asian ratkaisua. On siis välttämätöntä saada perusteettomien hakemusten määrä vähenemään.
Hyvä esimerkki tapauksesta, jossa olisi pitänyt nopeammin reakoida, on bulgarian romanien tulo Suomeen. Jos säännöksiä olisi muutettu heti niin, että kielteisen turvapaikkapäätöksen saanut EU-kansalainen ei ole oikeutettu toimeentulotukeen, niin olisi poistunut syy tulla maahan.
Nopeammalla reakoinnilla muuttuviin tilanteisiin turvapaikkapolitiikassa voidaan säästää huomattavasti veronmaksajien rahaa. Se on tärkeä syy nopeaan reakointiin, mutta ei ainoa, eikä edes tärkein. Tärkein asia on se, että jos maahanmuuttopolitiikka ei ole kansalaisten silmissä uskottavaa, se vaikeuttaa asenteisiin kaikkia Suomessa asuvia maahanmuuttajia kohtaan. Tämä olisi hyvin valitettavaa, koska valtaosa maahanmuuttajista on yhdessä kantasuomalaisten kanssa rakentamassa tätä maata eteenpäin.
Ohessa raportti (julkaistu 23.11.2009) kokonaisuudessaan pdf-muodossa (iso tiedosto!): kok-maahanmuuttoraportti-09.pdf
Aihe: Blogi, Mielipidekirjoituksia
Tiedote: Kokoomuksen eduskuntaryhmä julkaisi raportin maahanmuutosta
23.11.2009
*** Kokoomuksen maahanmuuttopolitiikka
“Realismia turvapaikkapolitiikkaan, resursseja kotoutumiseen” -raportti keskittyy erityisesti esittelemään toimivia ratkaisuja ja hyviä käytäntöjä, joiden avulla maahanmuuttajien kotoutumista suomalaiseen yhteiskuntaan voidaan tehostaa. “Maahanmuuttopolitiikkamme onnistumisen kannalta keskeistä on se, kuinka hyvin pystymme kotouttamaan Suomesta oleskeluluvan saaneet pakolaiset ja turvapaikanhakijat”, toteaa raporttia valmistelleen työryhmän puheenjohtaja, kansanedustaja Arto Satonen.
Maahanmuuttokysymykset ovat nousseet vahvasti niin politiikan kuin julkisen keskustelun ytimeen. Satosen mukaan keskustelua on pystyttävä käymään kiihkottomasti. “Myös ongelmakohtia on tuotava esiin”, hän muistuttaa. Satonen on huolissaan siitä, että suomalaisessa turvapaikkapolitiikassa on vieläkin vetotekijöitä, jotka houkuttelevat turvapaikanhakijoita Suomeen jopa muista Pohjoismaista. Esimerkiksi pitkät turvapaikkahakemusten käsittelyajat ja käsittelyn aikana maksettavan toimeentulotuen korkea taso tulee ottaa lähempään tarkasteluun. “Vetotekijöitä poistamalla voimme karsia perusteettomien hakijoiden määrää, jotta resursseja vapautuu suojelua aidosti tarvitsevien turvapaikkaprosessin ja kotoutumisen tehostamiseen”, kansanedustaja kiteyttää.
Satosen mukaan on selvää, että maahanmuuttajien määrän lisääntyessä ja väestön monimuotoistuessa myös ympäröivä yhteiskunta muuttuu. Hän kuitenkin tähdentää, että mitkään uskonnolliset tai kulttuuriset syyt eivät oikeuta rikkomaan suomalaista lainsäädäntöä. “Kaikkien Suomessa asuvien on noudatettava Suomen lakia ja kunnioitettava suomalaista ihmisoikeusnäkemystä ja sukupuolten välistä tasa-arvoa”, kansanedustaja tiivistää. Myös kouluissa maahanmuuttajanuoria ja suomalaisia nuoria on koskettava samat säännöt.
Satosen mukaan turvapaikkapolitiikkamme toimivuutta on seurattava jatkuvasti ja muutostarpeisiin on pystyttävä reagoimaan joustavasti ja nopeasti. “Ulkomaalaislakiin tehdyt muutokset ovat ehdottomasti askel oikeaan suuntaan. Nyt on seurattava, ovatko siinä esitetyt toimet riittäviä turvapaikkapolitiikkamme ongelmakohtien ratkaisemiseksi”, edustaja toteaa. “Lainsäädännön, turvapaikkaprosessin kehittämisen ja resursoinnin tulee lähteä kansainvälistä suojelua aidosti tarvitsevan ihmisryhmän tarpeista. Vastaavasti kenenkään ei tulisi saada oleskelulupaa pelkästään sillä perusteella, että hakemusta ei ole ehditty käsitellä asetetussa määräajassa”, Satonen kiteyttää.
Ohessa raportti (julkaistu 23.11.2009) kokonaisuudessaan pdf-muodossa (iso tiedosto!): kok-maahanmuuttoraportti-09.pdf
Aihe: Blogi
Alueellistaminen uuteen harkintaan
19.11.2009
Eduskunnan tarkastusvaliokunta toi tällä viikolla esille kriittisen näkemyksensä alueellistamiseen. Alueellistaminen lisää kustannuksia tuntuvasti virastojen siirtymävaiheessa ja haittaa asioiden sujuvuutta, ei auta maan heikommin kehittyviä alueita ja laskee henkilökunnan motivaatiota.
Alueellistaminen on jo aiemmin saanut osakseen vahvaa kritiikkiä valtion virastojen henkilöstöltä. On ymmärrettävää, että muuttaminen työn perässä toiselle puolelle maata on vaikeaa perhesuhteiden ja muiden siteiden takia. Useimmiten alueellistamisessa käy niin, että pääosa henkilökunnasta hakeutuu muihin tehtäviin ja uusia henkilöitä palkataan sijoituspaikkakunnalle. Tästä aiheutuu siirtymävaiheeseen ylimääräisiä kustannuksia.
Alueellistamista on perusteltu sillä, että sillä vahvistetaan maan heikoimpia alueita. Tämäkään ei toteudu, sillä vain 7 % alueellistamisista on suunnattu maakuntakeskusten ulkopuolelle. Alueellistamiset eivät siten kohdistu väestöään menettäviin kuntiin, vaan maakuntien ykköskaupunkeihin, jotka kuitenkin lähes koko maassa kasvattavat väestöään muutenkin.
Toki lisäkasvun tarve on suurempi Kuopiossa, kuin Helsingissä, mutta on turha kuvitella, että alueellistamisella ajettaisiin maaseudun asiaa. Sitä varten on oltava toisenlaiset keinot.
Hyviäkin esimerkkejä alueellistamisesta löytyy. Esimerkiksi poliisikoulutuksen keskittäminen kokonaan Tampereelle ei itse asiassa edes ole alueellistamista, vaan koulutuksen järkeistämistä. Siitä ajattelusta on päästävä eroon, että jos maassa on jotakin asiaa hoitamassa vain yksi valtion virasto tai laitos, niin sen ei välttämättä tarvitse sijaita pääkaupunkiseudulla. Sen vuoksi erityisesti uusia laitoksia ja virastoja pitää sijoittaa maakuntiin.
Alueellistamista voidaan toteuttaa järkevästi myös alueellistamalla työtä, kuten KELA on tehnyt. Sähköisesti työtä voidaan siirtää maan eri osiin ilman, että työntekijän pitää muuttaa mihinkään. Tämä alueellistaminen tukee erityisesti väestöään menettäviä alueita, koska siellä on palvelutarpeen vähenemisen myötä ilman työnsiirtoja paineita supistaa toimintoja.
Uskon alueellistamisessa järjen voittavan ja veikkaan lääkelaitoksen jäävän viimeiseksi suureksi siirroksi. Sen sijaan käyttämällä pehmeämpiä keinoja, kuten etätyötä ja työn siirtämistä sähköisesti, alueellistamalla uusia virastoja ja toimintoja, sekä keskittämällä lisää toimintoja Helsingin ulkopuolella sijaitseviin yksiköihin saavutetaan parempia tuloksia ja parannetaan valtion työntekijöiden työolosuhteita.
Aihe: Blogi
Ilmasto- ja energiapolitiikassa pallo hukassa
11.11.2009
Ilmasto- ja energiapolitiikassa on ollut todella erikoinen viikko. Viikko alkoi MOT:in ohjelmalla, jossa ilmastomuutoksen kriittisesti suhtautuvat tiedemiehet todistelivat koko ilmastomuutoksen perustuvan vääriin tai jopa vääristettyihin tutkimustuloksiin. MOT:in haastattelemien tiedemiesten näkemykset erosivat olennaisilta osiltaan valtavirtauksen näkökulmista. Valtavirran mukaan ollaan menossa sitoutumaan erittäin kallisiin ja jokaisen kansalaisen kukkarossa tuntuviin päästövähennyksiin.
Huomio kiinnittyy nyt Kööpenhaminaan. Maallikkona on mahdoton tietää kuka tiedemies on oikeassa, mutta sen pitäisi jokaisen ymmärtää, että Suomi ja EU eivät saa mennään suostumaan sellaisin päästörajoituksiin, joka ohjaa teollisuuden siirtymään muualle. Ilmastontilaa ei ainakaan sillä paranneta, että ympäristöystävällisesti toteutettua teollisuutta siirretään sellaisiin maihin, jossa päästörajoitukset ovat selvästi lievemmät. Tällaiseen järjettömyyteen emme saa mennä.
TEM:in arviot sähköntarpeesta poikkeavat lähes yhtä paljon suomalaisen teollisuuden näkemyksistä, kuin ilmastonmuutoskriitikkojen näkemykset poikkeavat valtavirrasta. TEM:in arvioi, että sähkönkulutus Suomessa vasta v.2030 on v.2007 tasolla. TEM:in arvio energiantarpeesta on myös puolta pienempi kuin energiateollisuuden.
Ilmeisesti TEM:issä ei enää uskota energiaintensiivisen teollisuuden mahdollisuuksiin Suomessa. Samassa yhteydessä tekisi mieli kuulla TEM:in näkemys työllisten määrästä ja hyvinvointiyhteiskunnan rahoituspohjan kestävyydestä. Molemmat nimittäin ovat riippuvaisia vientiteollisuuden menestyksestä.
Keskustassa innokkaimmat bioenergian kannattajat ovat jo päätyneet vastustamaan lisäydinvoiman rakentamista kokonaan viitaten TEM:in laskelmiin. Unelmissa on mukava elää, mutta päätöksiä pitäisi tehdä realiteettien pohjalta. Jos ydinvoimasta luovutaan tai tehdään vain yksi voimala, niin samalla rajataan teollisuuden kapasiteettia ja otetaan riski ajautumisesta energian tuontiriippuvuuteen. Napanuora itäenergiaan ei niillä päätöksillä katkea.
Epämääräiset arviot sähkönkulutuksesta saavat osaltaan kysymään, että miten näillä tiedoilla voidaan päättää tarvittavien ydinvoimaloiden määrästä. Olisiko niin, että eduskunnan ei pitäisikään päättää määrästä lainkaan. Annetaan luvat kaikille niin, jotka täyttävät kriteerit. Niin se on muidenkin voimaloiden kohdalla. Ei jokaista biovoimalaakaan päätetä erikseen. Markkinoilla toimijat osaavat kyllä päättää millä tavalla ja kuinka paljon sähköä kannattaa tuottaa.
Aihe: Blogi