joulukuu 2008
Hyvää joulua ja onnellista uutta vuotta 2008
24.12.2008
Aihe: Blogi
Yhteisvastuun aika
23.12.2008
Syksyllä pinnalle noussut finanssikriisi katkaisi voimalla vuosia jatkuneen suotuisan talous -ja työllisyyskehityksen. Suomelle ongelmat tulivat ennen kaikkea muualta. Kansantaloutemme on 45 prosenttisesti riippuvainen viennistä, jonka hiljentyminen käänsi nopeasti käppyrät alamäkeen kotimaassakin. Työvoiman rekrytointivaikeuksista siirryttiin hetkessä YT-neuvottelujen aikakauteen. Samanaikaisesti luottomarkkinat kiristyivät tuntuvasti ja monissa yrityksissä kassakriisikin tuli tutuksi.
Kotimaista kysyntää on eniten haitannut se, että kriisitietoisuus on tavoittanut nekin kansalaiset, joiden työpaikka on turvattu ja oma talous kunnossa. Puolilla kotitalouksista ei ole lainkaan velkaa. Toisella puolella on senkin edestä ja siellä onkin syytä olla varovainen. Tulevat veronkevennykset olisi niiden hyvä pistää kulutukseen, joilla on siihen varaa ja niiden säästöön, joilla velkaantuminen on tapissa. Toimii teoriassa, mutta ei näytä toimivan käytännössä. Siitä kertoo jo ennen joulua aloitetut alennusmyynnit.
Näyttää siis siltä, että talous lähtee uuteen nousuun pohjanmaan kautta. Nyt on tärkeää löytää ne toimintamallit, jossa irtisanotut, lomautetut ja työttömyysuhan alla olevat saadaan pidettyä työkykyisinä taantuman yli. 90-luvun lamassa osa työttömäksi jääneistä ajautui pysyvästi pitkäaikaistyöttömyyden putkeen, jonka inhimillistä ja kansantaloudellista hintaa olemme joutuneet maksamaan näihin päiviin asti. Vastaavaan kehitykseen ei ole nyt varaa, kun nopean eläköitymisen takia, koska seuraavassa nousukaudessa odottaa jälleen työvoimapula.
Työmarkkinajärjestöjen olisi nyt löydettävä yhteisiä näkemyksiä siitä, miten tässä taloudellisessa tilanteessa työelämän lainsäädäntöä tulisi muuttaa siten, että selvitään parhaiten taantuman yli. Eilen Jussi Järventaus teki jo hyvän avauksen esittämällä, että viime laman tapaan määräaikaisen työsuhteen solmimisen syyksi riittäisi epävarma kysyntätilanne.
Tällainen toimintamalli sopii hyvin poikkeuksellisiin talousoloihin. Nyt on todellakin paljon yrittäjiä, joiden on hyvin vaikea ennustaa kuinka paljon työvoimaa he tarvitsevat puolen vuoden tai vuoden päästä. Joustavampi mahdollisuus tehdä määräaikaisia työsopimuksia saattaisi pelastaa monen määräaikaisella työsuhteella olevan työsuhteen jatkumisen ja voisi auttaa toisia pääsemään työn syrjään kiinni.
Tietoisuus suomalaisen työvoiman ikärakenteesta saa monen yrityksen pitämään kiinni työvoimastaan. Se osaltaan selittää suurten lomautettujen määrän suhteessa irtisanomisiin. Eroja on myös yritysten välillä. Monissa perheyrityksissä on vielä vanhaa yhteisvastuun henkeä, jossa yrittäjä ja työntekijät yrittävät yhdessä selvitä pahimman yli. Samanlaista molemminpuolista joustavuutta ja yhteistä vastuunkantoa toivoisi löytyvän myös suuremmista yrityksistä.
Kvartaali ei ole oikea tuottavuuden ajan mitta, vaan myös sijoittajilla pitää olla perspektiivi kauemmaksi. Finanssikriisi on opettanut sen, että lyhytaikaisten pikavoittojen tavoittelu ei johda onnellisimpaan lopputulokseen. Sekin on hyvä muistaa näin joulun alla, joka onneksi Vammalassa on valkea.
Aihe: Blogi
Ulkomaalaislakiesitykseen tehtiin tarvittavat korjaukset
13.12.2008
Eduskunnan hallintovaliokunta teki ulkomaalaislakiesityksen käsittelyssä hyvää työtä. Koko syksyn jatkuneen käsittelyn päätteeksi valiokunta poisti lakiesityksestä kaikkein liberaaleimmat kohdat ja samalla nyt hyväksyttävä lainsäädäntö on linjassa lähimpien EU-maiden kanssa. Näillä muutoksilla uhka turvapaikanhakijoiden aallosta on torjuttu.
Turvapaikanhakijoiden osalta ovet on oltava auki niille, jotka oikeasti ovat suojelun tarpeessa. Joukossa on niin vainottuja, kuin rikollisuuden uhriksikin joutuneita. Heistä huolehtiminen on kansainvälinen ja moraalinen velvollisuutemme.
Samalla kun olemme hyväsydämisiä, emme saa kuitenkaan olla sinisilmäisiä. Joukossa on myös paljon niitä, joilla ei ole perusteita turvapaikan saamiseen Suomesta. Heidän osaltaan emme saa olla lepsuja. Turvapaikanhakijan statuksella maahan tulee saada jäädä vain niiden, jotka oikeasti ovat turvan tarpeessa, se ei voi olla mikään yleinen tuloväylä Suomeen tai Euroopan Unioniin.
Yksi kasvava ongelmaryhmä ovat ilman vanhempia Suomeen tulevat lapset ja nuoret. Myös heidän taustansa on hyvin erilainen. Joukossa on aidossa hädässä olevia, mutta myös niitä, jotka on lähetetty maahan sen toivossa, että lapsen tulon myötä ovet aukeaisivat myös vanhemmille. Tämä asia tulee aina tapauskohtaisesti ratkaista lapsen edun näkökulmasta. Lasten oikeuksien puolustamista on kuitenkin se, että ei luoda järjestelmää, joka palkitsee siitä, että lapsi lähetetään yksin vieraaseen maahan.
Linjakkuus turvapaikkapolitiikassa palvelee myös työperäisen maahanmuuton asiaa. Lepsu maahanmuuttopolitiikka kääntäisi suomalaisten asenteita myös työperäisiä maahanmuuttajia vastaan, mikä olisi hyvin vahingollista. Tarve työperäiselle maahanmuutolle on kiistaton. Taantuman aikana tarve alenee selvästi, mutta kasvaa nopeasti uudelleen talouden kääntyessä nousuun ja ikääntymisen iskiessä päälle.
Turvapaikkaan perustellusti oikeutetuista ja kiintiöpakolaisina tulleiden integroitumisesta suomalaiseen yhteiskuntaan on pidettävä huolta ja saatava myös heidät työelämään mukaan. Siksi oli oikein muuttaa lakia siten, että tilapäisen oleskeluluvan saanut henkilö voi tehdä työtä Suomessa. Työnteko-oikeutta ei kannata kieltää keltään, sillä siihen tämä järjestelmä perustuu, että jokainen työikäinen ja työkykyinen itsensä elättää.
Aihe: Blogi
Itsenäisyyspäiväpuhe 6.12.2008
10.12.2008
Vammalan kaupungin itsenäisyyspäiväjuhlassa Vammalan lukiossa 6.12.2008
Arvoisa juhlayleisö, hyvät naiset ja herrat
Suomen juhliessa tänään 91-vuotista itsenäisyyttään on hyvä hetki kerrata sitä miten olemme tähän päivän tulleet, arvioida ajankohtaisia itsenäisen Suomen poliittisia haasteita ja vetää piirtoja myös tulevaisuuteen.
Itsenäisen Suomen perusta luotiin 1800-luvun jälkipuoliskolla, joka oli kansallisen heräämisen aikaa. Venäjän vallan alkuvuosina Suomi sai kehittyä varsin itsenäiseksi imperiumin osaksi. Me saimme mm. oman rahan, jolla oli suuri symbolinen arvo. Vieläkin tärkeämpää oli yhteiskunnallisen ja sivistyksellisen eliitin irtaantuminen ruotsalaisuudesta ja siten suomalaisen kansallistunnon vahvistuminen. Vähitellen lehdistön, kulttuurivaikuttajien ja poliittisten liikkeiden avulla unelma itsenäisestä Suomesta tavoitti myös tavallisen suomalaisen. Syntyi suomalaisuusaate, jolla oli myös joukkovoimaa.
1900-luvun vaihteen sortovuodet ja venäläistämisyritykset nostivat Suomessa vahvan vastavoiman, joka johti lopulta autonomiasta itsenäisyyteen. Yksikamarinen eduskunta, johon kansanedustajat valittiin vapailla vaaleilla, aloitti v.1906. Vaikka eduskunnan valta olikin tsaarin ohjauksessa varsin rajallinen, vaalit sinänsä lisäsivät ihmisten kiinnostusta yhteiskunnallisia asioita kohtaan ja se osaltaan loi pohjaa myös itsenäisyystaistelulle. Suomella oli jo silloin historiassaan onnea, kuten kaikilla uusilla kansakunnilla on ollut. Ensimmäisen maailmansodan heikentämä ja vallankumouksen kokenut Venäjä oli liian heikko ja hajanainen pitämään kiinni Suomesta. Suomalaiset tarttuivat rohkeasti tilaisuuteensa ja onnistuivat irtaantumaan Venäjästä, joka oli muuttumassa Neuvostoliitoksi.
Suomen itsenäisyyden ajan vaikein vuosi elettiin heti itsenäistymisen jälkeen. Vaikka tavoite itsenäisestä Suomesta oli yhteinen, poliittisesti kansa oli pahasti kahtiajakautunut. Sisällissodan taustalla olivat elintasoerot, sekä luokkataistelutietoisen työväenliikkeen vahvistuminen ja radikalisoituminen myös Suomessa. Samaan aikaan valkoisten tavoitteena oli ajaa venäläinen armeija maasta ja muodostaa itsenäisen Suomen oma armeija.
Tammikuussa 1918 syttynyt sisällissota johti raakoihin väkivallan tekoihin puolin ja toisin. Moni suomalainen ja myös moni näillä seuduilla asunut menetti henkensä. Ensimmäiset kuolemat liittyivät punaiseen terroriin, jonka kohteeksi joutuivat erityisesti suurtilalliset ja kauppiaat. Sen jälkeen miehiä kaatui sisällissodan taisteluissa molemmin puolin, ja lopuksi punaisia kuoli sodan jälkiselvittelyssä ja vankileireillä. Sisällissota jätti karun jälkensä myös katukuvaan, kuten me täällä Vammalassa hyvin tiedämme.
On suorastaan ihmeellistä, että Suomi kansankuntana selvisi varsin nopeasti kansalaissodan koettelemuksista. Vaikka arvet umpeutuivatkin yksilötasolla hitaasti, avoin aseellinen taistelu ei enää noussut pintaan, vaan demokratia vei voiton Suomen sisäisessä taistelussa. Suomalainen demokratia kesti myös oikealta Lapuan liikkeen muodossa nousseen haasteen, joka jo ehti avoimesti uhata kansanvaltaa.
Jälkikäteen voi todeta suomalaisilla olleen historian saatossa sekä onnea, että taitoa. Vain näiden molempien taisteluiden päättyminen demokratian voitoksi on mahdollistanut Suomen nykykehityksen. On helppo kuvitella, vaikka historiaa ei sen enempää kannattakaan jossitella, että punaisten voitto sisällissodasta olisi tehnyt Suomesta Neuvostoliiton vasallin, joka olisi luultavasti ollut muodollisesti itsenäinen, mutta käytännössä Neuvostoliiton talutusnuorassa. Toisaalta Lapuan liikkeen voitto olisi vienyt Suomen niin lähelle Saksaa, että tuskin olisimme selvinneet torjuntavoittajana toisesta maailmansodasta.
Suomen itsenäisyys joutui kaikkein kovimmalle koetukselleen 1939-40 talvisodassa ja sitä seuranneessa jatkosodassa. Suomi piti itsenäisyyteensä vain ja ainoastaan historiallisen taistelun ansiosta, jossa suomalaisten sotilaiden urhollisuus ja puolustustahto riitti vastustamaan määrällisesti ja materiaalisesti ylivoimaista vastustajaa. Monelle taistelu Suomen puolesta maksoi oman hengen. Kuka menetti miehensä, kuka isänsä, kuka veljensä, kuka sisarensa. On tärkeää, että perinne sankarihaudoille laskettavasta seppeleestä jatkuu itsenäisyyspäivänä myös seuraaville sukupolville, jotta myös he osaavat arvostaa niitä, jotka aikoinaan antoivat henkensä isänmaan puolesta.
On myös tärkeää kirjoittaa jälkipolville suojeluskuntien, sotilaiden, lottien ja kotirintamaväen paikallista historiaa, jotta nykypäivän nuoret tietävät mitä heidän isovanhempiensa vanhemmat aikoinaan nuoria olleessaan itsenäisen Suomen puolesta tekivät.
Nyt tiedämme, että itsenäisyyden säilyminen oli jatkosodan loppuvaiheissa aivan veitsenterällä. Valtiojohtomme luki tilanteita taitavasti ja onnistui ensin hankkimaan Saksasta tarvittavaa aseistusta, jotta Neuvostoliiton läpimurto estettiin ja sitten onnistuimme pelastautumaan erillisrauhaan ennen Saksan tuhoutumista. Torjuntavoitto siis saavutettiin ja itsenäisyys säilytettiin. Hinta oli kuitenkin kova, 74000 kaatunutta ja 2700 menehtynyttä siviiliä, sekä 270 000 haavoittunutta.
Jokainen sota-ajan taisteluissa ja kotirintamalla mukana ollut ansaitsee kiitoksen meiltä nuoremmilta. Meillä on myös velvollisuus pitää erityistä huolta vielä elossa olevista sotaveteraaneista ja lotista. Ilman silloin saavutettua torjuntavoittoa meidän kohtalomme olisi ollut virolaisen veljeskansan kohtalo. Silloin suuri osa isoisistämme ja äideistämme olisivat kuolleet Neuvostoliiton vankileireillä, olisimme menettäneet vapautemme ajatella ja toimia itsenäisesti, taloutemme olisi taantunut vuosikymmeniksi ja vasta nyt me etsisimme kansakuntana paikkaamme Euroopassa.
Suomalaiset eivät toimineet esimerkillisesti vain sodassa, vaan myös sodan jälkeisessä jälleenrakentamisessa. Karjalaisten asuttaminen oli historiallinen teko, samoin sotakorvauksien maksaminen. Suuret ikäluokat syntyivät ja väkiluku lähti kasvuun. Vain seitsemän vuotta sodan päättymisen jälkeen Suomi oli jo koko maailman huomion kohteena, kun järjestettiin olympiakisat Helsingissä vuonna 1952. Hyvin nopeasti Suomi saavutti kansainvälisen maineen nopeasti sodan tuhoista nousseena kehittyneenä maana, jota verrattiin Japaniin ja Saksaan.
60- ja 70-luvulla Suomi teollistui ja kaupungistui nopeasti. Moni lähti myös leveämmän leivän perässä Ruotsiin. Maaseudun rakennemuutos vapautti kymmeniä tuhansia ihmisiä muihin tehtäviin. Vähitellen Suomesta kehittyi vahvan teollisen osaamisen maa, jossa valmistettuja tuotteita myytiin sekä itään, että länteen. Bilateraalinen idänkauppa toimi Suomen taloudellisen kehityksen eduksi. Idänkaupalla luotiin aikoinaan metalliteollisuuden pohja, josta on tullut yksi taloutemme kivijaloista. Nokiakin oli aikoinaan riippuvainen idänkaupasta, josta saaduilla varoilla se aloitti tuotekehityksen, joka myöhemmin mahdollisti Nokian nousemisen maailman suurimmaksi matkapuhelintenvalmistajaksi.
Tänä päivänä suomalaiset yritykset ovat huippuosaajia monilla aloilla. Tätä tutkimukseen ja tuotekehitykseen perustuvaa osaamista vahvistetaan edelleen perustamalla Aalto-yliopisto ja sen vahvaksi haastajaksi nouseva säätiöpohjainen Tampereen Tekninen Yliopisto. Globalisaation seurauksena Suomessa ovat olleet pakotettuja kehittymään kaikki sellaiset alat, joissa käydään kauppaa kansainvälisesti.
Hyvin hoidettu valtiontalous, yritysten vahvat taseet ja hyvä kansainvälinen kilpailukyky auttavat meitä siinä, että finanssikriisin vaikutukset jäävät Suomessa monia muita maita pienemmiksi. Osattomaksi emme kuitenkaan maailman myllerryksestä jää, siitä kertovat viime aikaiset irtisanomis- ja lomautusuutiset. Työnsä menettäneille on löydettävä uutta työtä tai tarjottava koulutusta, jotta emme menetä ihmisiä pysyvästi työelämän ulkopuolelle, kuten 90-luvun lamassa kävi. Taantumaa seuraa aina nousukausi ja silloin meillä tulee pula osaavasta työvoimasta.
Suomalaisten vahvuus on aina ollut se, että me olemme työntekijöinä ahkeria ja tunnollisia. Luterilaisen etiikan mukainen työn kunnioitus on tätä maata vienyt eteenpäin ja toivottavasti vie jatkossakin.
Oman haasteensa suomalaisen yhteiskunnan kehitykselle tuo väestön ikääntyminen. Suuret ikäluokat alkavat päivätyönsä tehneenä väistyä eläkkeelle ja työmarkkinoille tulevat nuoret ikäluokat ovat poistuvia ikäluokkia pienempiä. Nyt koulussa oleville nuorille jää suuri vastuu Suomen tulevaisuuden rakentamisesta poikkeuksellisessa ikärakenteessa. PISA-tutkimuksen mukaan koululaisemme ovat maailman parhaita, mutta kaikilla ei silti mene hyvin. Moni nuori etsii paikkaansa yhteiskunnasta ja liian monelle oma viiteryhmä löytyy internetin välityksellä. Nuorten hyvinvoinnin tukemiseen niin kotona, kouluissa kuin harrastuksissakin on meiltä aikuisilta löydyttävä enemmän aikaa. Yhtä lailla me emme saa jättää yksin keskuudessamme olevia vanhuksia. Suomalaiseen kulttuuriin ei kuulu välittämisen ulkoistaminen viranomaisille, vaan meillä jokaisella on vastuu omista läheisistämme.
Arvoisat kuulijat,
Tänä päivänä Suomen turvallisuuspoliittinen asema on vakaa. Sodan jälkeinen aika oli nuoralla tanssimista ison naapurin kanssa. Sitä mitä muualla maailmassa kutsuttiin suomettumiseksi, kutsuttiin meillä reaalipolitiikaksi. Suomi säilytti luottamukselliset välit sekä itään, että länteen ja vaurastui tekemällä kauppaa molempiin suuntiin.
Suomi on toiminut jo vuosikymmenet aktiivisesti maailmanpolitiikan näyttämöllä, josta yhtenä osoituksena on juuri päättynyt ETYJ-kokous. Edellisessä Helsingin ETYJ-kokouksessa saavutettu Helsingin henki oli osaltaan vauhdittamassa sitä prosessia, joka johti sosialismin kaatumiseen.
Neuvostoliiton romahtaminen mahdollisti myös Suomelle aivan uuden poliittisen liikkumavaran. Suomi ei olisi Euroopan Unionin jäsen, meillä ei olisi maksuvälineenä euro, eikä maamme olisi yhteistyössä NATOn kanssa, jos Neuvostoliitto ei olisi kaatunut.
Suomessa kannattaa aina seurata tarkoin mitä Venäjällä tapahtuu. Suomen elinkeinoelämälle Venäjä on suuri mahdollisuus, mutta emme saa tehdä itseämme Venäjästä riippuvaiseksi. Suomen ja Venäjän välillä ei ole enää ideologista taistelutannerta, mutta nationalismi ja suurvalta-ajan kaipuu nostavat huolestuttavasti päätään Venäjällä. Omaa reviiriä puolustetaan tarvittaessa kovinkin ottein, kuten Georgian kriisi osoitti. Tällä politiikalla on myös laajaa tukea venäläisten keskuudessa. Yli puolet venäläisistä ajattelee, että Venäjää kunnioitetaan vain silloin, kun sitä pelätään. Putinin ja Medvedevin hallinto on tuonut Venäjälle vakautta, mutta ei ole edistänyt demokratian toteutumista, eikä ole kulttuurillisesti lähentänyt Venäjää ja länttä.
Venäjälle uuden voimatekijän tuo sen valtaisat energiavarat ja monien naapurimaiden riippuvuus Venäjän energiasta. Suomella ja Euroopan Unionilla on samanaikaisesti sekä intressi tiivistää yhteistyötä Venäjän kanssa, että lisätä energiantuotannon omavaraisuutta. Ympäristöhaasteeseen vastaaminen puolestaan edellyttää fossiilisten polttoaineiden käytön vähentämistä. Energian omavaraisuusasteen nostamiseksi Suomi tarvitsee lisää ydinvoimaa, sekä vahvan panostuksen uusiutuvaan energiaan eri muodoissa. Hallituksen linjaus nostaa energiapolitiikan kärjeksi omavaraisuuden vahvistaminen on oikea arvovalinta myös turvallisuuspoliittisesta näkökulmasta katsottuna.
Vaikka Suomea ei uhkaakaan välitön vaara, on meidän silti pidettävä huolta uskottavasta puolustuksesta. Me suomalaiset käytämme vain reilun prosentin bruttokansantuotteestamme puolustusmenoihin. Se on kansainvälisesti verrattuna pieni luku. Nykyinen hallitus on tehnyt puolustusmäärärahoihin 200 miljoonan euron korotuksen edelliseen vaalikauteen verrattuna.
Jatkossa meidän on varauduttava korkeampiin puolustusbudjetteihin. Suuriin syy tähän on puolustusmateriaalin huomattava kallistuminen, se jopa tuplaa hintansa 7-10 vuodessa. Nykyaikaisen puolustuspolitiikan yleisenä linjauksena on se, että kolmannes puolustusbudjetista tulee käyttää materiaalihankintoihin, joista vähintään puolet tulisi olla kotimaisia.
Kotimaista puolustusteollisuutta ei voida kriisiaikana korvata ulkomaalaisella. Tekniikan kehityksessä mukana pysyminen edellyttää rauhan aikana kotimaisia tarpeita laajempaa tuotantoa ja tuotekehitystä. Suomi voi siten säilyttää oman tuotantonsa vain myymällä aseita myös ulkomaille. Toivoa sopii, että poliisitutkinnassa olevat Patrian Slovenian kauppoihin liittyvät epäselvyydet eivät pitkässä juoksussa vaikuta puolustusteollisuutemme kivijalkana toimivan yhtiön toimintaedellytyksiin.
Suomen mahdollinen liittyminen NATOon on ison luokan turvallisuuspoliittinen kysymys ,jota on monipuolisesti arvioitava. On kuitenkin kysyttävä miksi me emme olisi mukana siinä turvallisuusyhteisössä, johon kuuluvat lähes kaikki ne eurooppalaiset maat, joiden kanssa teemme yhteistyötä EUssa ja joiden arvot ja kulttuuriperinnön me jaamme. Olemme me NATOssa tai emme, meidän on joka tapauksessa pidettävä huolta riittävistä henkilökunta- ja materiaaliresursseista puolustusvoimillemme. Itsenäinen maa tarvitsee uskottavan puolustuksen, sen historia on meille opettanut.
Arvoisat kuulijat,
91-vuotias Suomi juhlii syntymäpäiväänsä virkeänä ja hyvinvoivana. Tämän päivän Suomi on yhteenlaskettu summa niiden kaikkien suomalaisten työstä, jotka ovat sen vuosien varrella tehneet. Alkutahdin antoivat suomalaisuusaatteen puolestapuhujat 1800-luvun lopulla, heidän työtään jatkoivat Venäjän sortovaltaa vastaan taistelleet ja sen ikeestä itsenäisyyden saavuttaneet, sotaveteraanit ja sankarivainajat tekivät raskaimman työn isoa vihollista vastaan taistellessa, jälleenrakennuksen sukupolvi antoi alkutahdit Suomen sodanjälkeiselle menestystarinalle, jota suuret ikäpolvet ansiokkaasti jatkoivat. Oma ikäluokkani on antanut panoksensa suomalaisten yritysten voittokulkuun kansainvälisessä kilpailussa ja saanut siihen lisäapua meitäkin nuoremmalta nörttisukupolvelta, jotka ovat omassa osaamisessaan maailman valioita. Meidän jälkeemme vastuuta tulevat kantamaan kansainvälisissä vertailuissa hyvin menestyneet koululaiset, joten on syytä luottaa Suomen hyvään tulevaisuuteen myös tulevina vuosikymmeninä.
Syytä tulevaisuuteen on luottaa myös täällä Vammalassa, joka vuoden vaihteessa muuttuu Sastamalaksi. Elinkeinorakenteemme monipuolisuuden taustalla on vahva maatalous, paikkakuntaan sitoutuneisiin perheyrityksiin pohjautuva teollisuus, sekä kilpailukykyiset yksityiset ja julkiset palvelut. Kuntaliitosten myötä Sastamala pitää paikkansa Suomen kartalla ja me kannamme osaltamme vastuuta myös koko Suomesta. Aikoinaan täältä lähdettiin rintamalle Suomea puolustamaan. Sen jälkeen monet ovat tästä koulusta saamillaan opeilla lähteneet isompiin kaupunkeihin tekemään omaa elämän tehtäväänsä Suomen hyväksi ja onneksi on myös meitä tänne juurtuneita, jotka olemme jääneet rakentamaan rakasta kotikaupunkiamme.
Hyvät kuulijat, Suomea kannattaa juhlia. Haluan toivottaa teille kaikille hyvää ja iloista itsenäisyyspäivää.
Arto Satonen
kansanedustaja
Aihe: Uutisia
Itsenäisyys
8.12.2008
On hyvä, että kaiken kiireen keskellä elämässä on päiviä, jotka vuodesta toiseen toistuvat samanlaisina. Yksi sellaisista on itsenäisyyspäivä. Niin pitkältä kuin muistan, meidän perheessä itsenäisyyspäivä on aloitettu osallistumalla Jumalan palvelukseen Tyrvään kirkossa ja sen jälkeiseen kaupunkin ja seurakunnan yhteiseen juhlaan Vammalan lukiolta.
Jumalanpalveluksen jälkeen kaupunkin, seurakunnan ja kansalaisjärjestöjen edustajat vievät seppelepartioina seppeleet kunniahaudoille, pidetään ensimmäinen puhe haudalla ja sen jälkeen lauletaan yhdessä virsi, jonka päätteeksi liput lähtevät hautausmaalta kohti lukiota. Lukiolla juodaan juhlakahvit ja pidetään itse juhla juhlapuheineen ja päätetään Maamme-lauluun. Juuri tämä on minulle se vakiintunut tapa juhlia itsenäisyyttä, ja jos en tästä pääse osalliseksi, niin itsenäisyyspäivä lähde oikealla tavalla lainkaan käyntiin.
Viimeisenä kahtena itsenäisyyspäivänä olen joutunut olemaan poissa omasta Vammalan itsenäisyyspäiväjuhlasta, koska olen ollut samaan aikaa puhumassa toisissa itsenäisyyspäiväjuhlissa. Niistä tehtävistä ei voi kieltäytyä, koska nimenomaan itsenäisyyspäivänä on hieno puhua. Silloin voi ottaa sekä historiallista perspektiiviä päivän poliittisiin kysymyksiin, että vetää piirtoja tulevaisuuteen.
Tänä vuonna sain kunnian olla juhlapuhujana omissa itsenäisyyspäiväjuhlissamme Vammalassa. Puheeni perusajatuksena oli käydä läpi se mitä eri sukupolvet aina 1800-luvun lopun suomalaisuusaatteiden uurtajista tämän päivän nuoriin aikuisiin ovat tehneet isänmaan hyväksi. Arvokkaimman työn tekivät tietenkin sankarivainajat ja sotaveteraanit, joita ilahduttavan monta oli vielä läsnä myös Vammalan juhlissa.
Katsannossa tulevaisuuteen oli tietysti aika puhua myös turvallisuuspolitiikasta ja NATO:sta. NATO:on liittyminen ei ehkä olekaan niin iso päätös, jos katsoo sitä asiaa toisin päin. Miksi me emme olisi mukana siinä turvallisuusyhteisössä, jossa ovat mukana lähes kaikki ne eurooppalaiset maat, joiden kanssa teemme pitkälle menevää yhteistyötä Euroopan Unionissa ja joiden kanssa meillä on yhteinen arvopohja ja kulttuurillinen tausta.
Itsenäisyyspäiväilta kansanedustajilla päättyy aina linnanjuhliin, jotka tietysti arvokkuudessaan ovat omaa luokkaansa. Minulle kyse ei ole pukukavalkadista, vaan perinteisestä tavasta juhlistaa itsenäisyyttä. Kun se aika joskus koittaa, että kutsua linnanjuhliin ei enää minulle tule, niin silloin voin siirtyä aivan hyvin telkkarin ääreen. Sen sijaan Tyrvään kirkon Jumalanpalveluksessa, sankarihaudoilla ja Vammalan lukion itsenäisyyspäiväjuhlassa haluan olla mukana koko ikäni. Ne ovat ne minun itsenäisyyspäiväjuhlat.
Aihe: Blogi
Kaupan aukioloaikojen vapauttaminen
1.12.2008
Kaupan aukioloaikojen vapauttaminen on ollut eduskunnassa pitkässä kuusessa. Asia oli jo ratkeamassa vuosia sitten, mutta kaatui äänestyksessä niukasti. Kohtaloksi tuli muutaman vapauttamista kannattaneen edustajan jumittuminen hissiin ratkaisevalla hetkellä.
Nyt kauppojen aukioloaikojen vapauttaminen sai uutta vauhtia, kun Kaupan keskusliitto ja PAM onnistuivat keskenään sopimaan sunnuntaikaupan työehdoista. PAM:in asennemuutos kertoo siitä, että liitossa on kuunneltu myös niiden jäsenten mielipidettä, jotka ovat valmiita sunnuntaityöhön. Näitä oli viime mittauksessa 38 prosenttia kaupan työntekijöistä. Luku on varmasti vielä suurempi osa-aikaisten ja opiskelijoiden joukossa. Vapaaehtoisia työntekijöitä siis riittää ainakin päivittäistavarakaupassa. Erikoiskaupassa tarvitaan enemmän osaamista ja siellä tilanne ei ole yhtä helppo.
Oma kantani kaupan vapauttamiseen lähtee siitä, että tällaisia asioita ei tulisi säädellä lailla. Jokaisella kauppiaalla tulee olla oikeus pitää kauppansa auki silloin, kun haluaa. Tämän oikeuden on myös toimittava toisin päin eli on myös oltava oikeus pitää liikkeensä kiinni. Kaupan vapauttamisen yhteydessä onkin varmistettava se, että myös isoissa liikekeskuksissa toimivat pienyrittäjät saavat itse päättää ovatko auki sunnuntaina vai eivät. Tällaisia asioita ei saa velvoittaa vuokrasopimuksella. Ideana on lisää yrittäjän vapautta, ei rajoittaa sitä.
Nykyinen tilanne sunnuntaikaupassa on ollut surkuhupaisa. Kun kävelen asunnoltani Vammalan Pappilanrannasta 400 metriä pohjoiseen, niin siellä oleva alle 400 neliön Siwa saa olla auki sunnuntaisin, mutta 600 metriä toiseen suuntaan oleva 1000 neliön K-kaupan on oltava kiinni. Se siitä tasapuolisuudesta. Maa on rakennettu täyteen hieman alle 400 neliön ABC-myymälöitä, joissa tavaraa myydään lähes ympäri vuorokauden. Tässä tilanteessa ei ole järjen hiventäkään ja siksi kaupan vapauttaminen on väistämättömästi edessä. Pelisääntöjä ei voi määritellä neliöiden perusteella, vaan on luotettava kauppiaiden omaan arviointikykyyn.
Aihe: Blogi