lokakuu 2008
Ketään ei voi pakottaa vaikuttamaan
5.10.2008
Pelko kunnallisvaalien äänestysprosentista on nostanut esille jopa keskustelun äänestyspakosta. Asian toi esille Tampereen yliopiston dosentti Pentti Timonen vedoten siihen, että äänestyspakko on käytössä joissakin länsi-Euroopan maissa.
Edustuksellisen demokratian vahvuus verrattuna autoritaarisiin järjestelmiin on juuri siinä, että se antaa ihmisille mahdollisuuden vaihtaa vallanpitäjiä äänestämällä. Pelko vaihdetuksi tulemisesta velvoittaa politiikot kuuntelemaan valitsijoitaan. Demokratiassa ei siis voi kauan olla tilannetta, jossa kansan näkemykset ja poliitikkojen päätökset eivät olisi sukua toisilleen.
Tällaiseen järjestelmään ajatus äänestyspakosta istuu mahdollisimman huonosti. Äänestämättä jättäminen voi olla tietoinen valinta tai unohdus. Tietoisen valinnan takana voi olla monia syitä, kuten esimerkiksi välinpitämättömyys sen suhteen miten asiat yhteiskunnassa menevät tai päinvastaisesti tyytyväisyys asioiden kulkuun.
Itse perusasia ei ole muuttunut miksikään. Yksi ääni vaikuttaa yhtä paljon kuin ennenkin. Edustuksellinen demokratia ei myöskään ole menettänyt valtaansa mihinkään. Yli neljä euroa kymmenestä kulkee edelleen julkisen sektorin päätöksenteon kautta eli siis ne pistetään sinne, jonne ne poliitikkojen arvojen mukaan kuuluvat. Ikärakanteemme muuttuessa siten, että työikäisten määrä alenee ja eläkeläisväestön määrä kasvaa tämä luku uhkaa jälleen lähestyä viittä euroa kymmenestä. Politiikkojen valta ei ole siis kadonnut minnekään ja siksi myös äänestäjä on pitänyt oman valtansa.
Perussuomalaiset hokevat sitä, että Suomi on menettänyt itsenäisyytensä liittymällä jäseneksi Euroopan Unioniin. Puolue ei kuitenkaan ole menettänyt uskoaan suomalaiseen demokratiaan, koska se on lisännyt ehdokkaitaan kunnallisvaaleissa suhteellisesti eniten. Vallan menettäminen Brysselille on osittain totta esimerkiksi maataloudessa ja ympäristökysymyksissä, mutta ne ovat kuitenkin vain yksi osa kokonaisuutta. Voi tietysti väittää, että rahapoliitikassakin itsenäisyys on menetetty, mutta kuka haluaisi tässä turbulenssissa pitää rahojaan vanhassa Suomen markassa, jonka kulkurata näissä kriiseissä muistuttaisi Linnanmäen vuoristorataa.
Vakavin väite äänestämättä jättämiselle on se, että äänestämällä ei voi vaikuttaa, koska valta on siirtynyt virkamiehille. Tämän väitteen uskottavuutta lisää se, että osa poliitikoistakin käyttää samaa argumenttia, koska he haluavat piiloutua ikäviltä päätöksiltä virkamiesten selän taakse.
Valistunut äänestäjä tietää, että tällekään väitteelle ei ole mitään perusteita. Kaikki ne päätökset, jotka kulkevat eduskunnan, valtuustojen ja lautakuntien kautta ovat poliittisten arvovalintojen tuloksia. Vastuullinen poliitikko ei koskaan voi mennä virkamiesten selän taakse. Virkamiehet eivät ole lopettaneet yhtään kyläkoulua tai tehneet ainuttakaan kuntaliitosta. He ovat kyllä niitä esittäneet, mutta poliittista harkintaa ovat aina käyttäneet politiikot.
Jokaisen siis kannattaa käyttää äänioikeuttaan ja antaa ääni sellaiselle henkilölle, jonka harkintakykyyn parhaiten luottaa.
Jos joku jättää äänestämättä ja antaa siis muiden päättää siitä ketä hänen kympistään 4 euroa käyttää, niin siihenkin on oltava oikeus. Ketään ei voi pakottaa vaikuttajaksi.
Aihe: Blogi
Alueviesti: Nuorten harrastuksiin panostettava
2.10.2008
Kauhajoen tragedia pysäytti jo toistamiseen lyhyen ajan sisällä meidät kaikki pohtimaan elämän perusasioita. Tuntuu mahdottomalta käsittää, että joukossamme on nuoria, jotka ovat kasvaneet yhteiskunnan vihaajiksi ja ovat valmiita ottamaan henken koulutovereiltaan ja itseltään.
Eduskunnassa on paljon pohdittu keinoja, jotta Jokela ja Kauhajoki eivät saa seurakseen jatkoa. Jo Jokelan jäljiltä on tehty tutkimustyötä, annettu erityiskoulutusta kaikille aseluvan myöntäjille, satsattu koulujen voimavaroihin ja lisätty tuntuvasti nuorten syrjäytymisen ehkäisemiseen tarkoitettuja määrärahoja valtion budjettiin.
Kauhajoen jälkeen tullaan toteuttamaan monia tiukennuksia aseluvan saantiin, parannetaan eri viranomaisten välistä tietojen vaihtoa ja edelleen satsataan koulujen oppilashuoltoon, sekä nuorten aamu-ja iltapäivätoimintaan. Ne ovat kaikki oikeita ratkaisuja ja vievät yhteiskuntaa oikeaan suuntaan, mutta eivät kykene ratkaisemaan ongelmaa.
Yhteiskunta ei kykene ratkaisemaan tätä ongelmaa ilman, että meistä jokainen tarttuu siihen. Lähes jokaisella meistä on omassa lähipiirissään ihmisiä, joilla ei mene hyvin. Heille pitää meillä jokaisella olla aikaa. Pitää myös olla rohkeutta puuttua silloin, kun näkee kaverin menevän väärälle tielle. Välittämistä ei voi ulkoistaa yhteiskunnalle, vaan se on tehtävä itse.
Kasvavat nuoret tarvitsevat rinnalleen oikeanlaisen kaveripiirin. Jos nuorella on yksikin hyvä harrastus, niin se jo pitkälti pitää kaidalla polulla. Kodilla ja koululla on tietenkin oma vastuunsa, mutta myös harrastuksilla on tärkeä rooli. Nykyajan maailmassa internet korvaa ystävän puutteen. Sekin sopii joillekin, mutta ei kaikille. Valitettavasti netistä ei löydy vain hyviä kaveripiirejä, vaan myös erittäin huonoja. Koneen välityksellä pidetty yhteys ei myöskään voi korvata aitoa yhteyttä ihmisten välillä.
Nuorten harrastusmahdollisuudet ovat pitkälti kiinni meistä aikuisista. Kuinka paljon meiltä kultakin löytyy aikaa nuorten harrastusten eteen. Ne ihmiset, jotka vuodesta toiseen vetävät nuoria urheilun, kulttuurin tai muun järjestetyn toiminnan pariin, tekevät arvokasta työtä. Vasta kriisien hetkellä me ymmärrämme kuinka arvokasta vapaaehtoistyötä he todella tekevät.
Yhteiskunta ei voi ottaa kokonaisvastuuta nuorten harrastuksista, mutta se voi tarjota niille puitteet. Kyse on sekä tiloista, että tuesta järjestöjen tekemälle vapaaehtoistyölle. Niistä kohteista ei pidä säästää. On sanottu, että nuorison harrastuksiin annettu raha poikii kymmenkertaisena takaisin. Tärkeintä on kuitenkin se, että harrastusten parissa nuorista kasvaa vastuullisia aikuisia ja sen hyödyn arvoa ei voi edes rahassa mitata.
Aihe: Mielipidekirjoituksia