maaliskuu 2008
Aamulehti 25.3.2008: Yliopistot saavat rahaa ja autonomiaa
26.3.2008
Yliopistouudistuksen tavoitteena on tuoda lisää resursseja yliopistomaailmaan. On ymmärrettävää, että myös valtio sijoittaa niihin yliopistoihin, jotka onnistuvat keräämään merkittävästi ulkopuolista rahaa.
Opetusministeriön arvion mukaan Suomessa on vuonna 2012 enintään 15 yliopistoa (nykyisin 20), ammattikorkeakouluja maksimissaan 18 (26) – ja lisäksi strategisia liittoumia 4-5 kappaletta. Yliopiston tavoitteellinen minimikoko tulisi olemaan 3 000, ammattikorkeakoulun 2 500 ja strategisen liittouman 8 000 kokopäiväistä opiskelijaa.
Nämä luvut varmasti puhuttavat, mutta lukujen taakse on nähtävä ja ymmärrettävä se, että rakenteellisen kehittämisen päätavoitteena tulee ensisijaisesti olla laadukkaan tutkimuksen ja tasapuolisen elinkeinoyhteistyön rakentaminen, joita yliopistohallinnon joustavuuden, opiskelijoiden huomioonottamisen ja kansainvälisyyden lisäämisen tulee palvella.
Huippututkimuksen edellytyksenä on kaikkialla maailmassa se tosiasia, että saman alan tutkimusyksikköjä kannustetaan kommunikoimaan enemmän keskenään ja uusien yhteisten hankkeiden rakentaminen saadaan käyntiin siten, että parhaat voimat ovat mukana.
Tutkimuspolitiikka ei ole aluepolitiikkaa ja aito verkostoituminen tapahtuu henkilötasolla, ei vain hallinnollisella päätöksellä.
Yliopistojen pitää profiloitua tehokkaammin ja lisätä yhteistyötään elinkeinoelämän kanssa. Yliopistoyhteistyö ei saa kuitenkaan rikkoa toimivia järjestelmiä.
Esimerkiksi tekniikan opetusta ei ole viisasta maisterivaiheessa väkisin poikkitieteellisesti yhdistää muihin koulutuksiin, vaan poikkitieteellisiä opetus- ja tutkimuspaketeille on enemmän käyttöä jatko-opinnoissa.
Kehysriihessä hallitus teki merkittäviä rahoituspäätöksiä, kun pääkaupunkiseudun innovaatioyliopiston peruspääomaan suunnataan valtionyhtiöiden myynneistä koituvia tuloja seuraavan kahden vuoden aikana yhteensä noin 500 miljoonan euron edestä – sillä ehdolla, että myös elinkeinoelämä osallistuu perustettavan säätiön pääomittamiseen vähintään 200 miljoonalla.
Mikäli Innovaatioyliopisto saavuttaa maailmanlaajuista menestystä, se lisää koko Suomen korkeakoulujärjestelmän kansainvälistä arvostusta.
Pirkanmaan kannalta erinomainen päätös oli se, että hallitus sitoutuu antamaan lisärahaa ja mahdollistaa säätiömallin rahoittamisen samassa 5/2-suhteessa kaikille niille Suomen yliopistoille, jotka onnistuvat keräämään riittävästi yksityistä rahoitusta.
Tämä uusi malli antaa hyvät edellytykset esimerkiksi Tampereen teknillisen yliopiston pysymiseen kilpailukykyisenä suhteessa innovaatioyliopistoon ja kansainväliseen kilpailuun.
Tehdyt periaatepäätökset merkitsevät myös sitä, että kaikille yliopistoille tulee mahdollisuus muuttua julkisoikeudellisiksi laitoksiksi, joilla on nykyistä laajempi taloudellinen autonomia.
Rahoituspohjan laajeneminen palvelee koko suomalaista tutkimuskenttää ja säätiömalliset yliopistot ovat hyvin tarpeellisia pilottihankkeita muuttamaan yliopistokenttää paremmin perustehtäväänsä palvelevaksi.
Taloudellinen itsenäisyys antaa mahdollisuuksia tehdä tutkimusta pitkäjänteisesti. Tavoitteellisen opetuksen laadun pitää uusissa rahoitusmalleissa ratkaista lyhytaikaisia suoritemääriä enemmän.
Laittamalla yliopistot sisäisesti kuntoon voidaan myös opiskeluaikoja nopeuttaa. Opiskelijoille tämä uudistus tuo onnistuessaan ohjaukseltaan nykyistä laadukkaamman yliopiston.
Yliopistouudistuksen tavoitteena on tuoda lisää resursseja yliopistomaailmaan. On ymmärrettävää, että myös valtio sijoittaa niihin yliopistoihin, jotka onnistuvat keräämään merkittävästi ulkopuolista rahaa.
Suomi on pieni maa, emmekä voi kaikilla tieteen aloilla olla maailman paras. Joillakin aloilla on kuitenkin oltava maailman huipulla, jotta saadaan tuloja, joilla kansalaisten hyvinvointi voidaan taata.
Uusia Nokioita ei synny sattumalta, vaan se on pitkän kehitystyön tulos. On sijoitettava rahaa tutkimukseen ja tuotekehitykseen niillä aloilla, joilla meillä on jo toimivia klustereita ja laajaa osaamista.
Arto Satonen
kansanedustaja (kok)
Aihe: Mielipidekirjoituksia
Oppositiolla pallo hukassa
26.3.2008
Eduskuntatyö alkoi pääsiäisen jälkeen kehyskeskustelulla budjetista. Oppositiolla tuntui olevan pallo hukassa, sillä demarit haki ideologista johtajaansa keskustan vanhoillisimmista piireistä. Arvoon arvaamattomaan nousivat ministeri Paavo Väyrynen ja keskisuomalaisen päätoimittaja Erkki Laatikainen. Edellistä kehuttiin kehitysapukannanotoista ja jälkimmäistä yliopistoreformia vastaan änkyröinnistä. Väyrysen nosti jalustalle puheenjohtajaehdokas ja eduskuntaryhmän puheenjohtaja Tarja Filatov. Laatikaisen nimeen taas vannoi eduskuntaryhmän varapuheenjohtaja Jukka Gustafsson. Aikoihin on eletty, kun ideologista yhteyttä haetaan perinteisten vastustajien joukosta.
Kehitysapukeskustelu oli kaikkein surkuhupaisin. Nykyinen hallitus kasvattaa kehitysapua vuoteen 2011 mennessä 258 miljoonalla nykytasoon verrattuna. Mikään muu kohta budjetissa ei nouse prosentuaalisesti yhtä paljon. Veikkaan, että jo päätetyn tason järkevässä kohdentamisessa tulee olemaan ulkoministeriössä ongelmia. Kehitysavun piiriin kun ei saada laskea mm. siviilikriisinhallintaa ja FinnFundiinkiin suunnatuista rahoista tulee ODA-kelpoisia vasta rahoituspäätöksen toteutuessa. Siviilikriisinhallinnan määrärahat kuuluisivat mitä selkeämmin kehitysavun piiriin, koska yhteiskuntarauha on ensimmäinen edellytys kehitykselle.
Maailmanlaajuisesti on tärkeää tukea kehitysmaita. Asia ei kuitenkaan parane sillä, että rahaa kaadetaan saavista, vaan olennaista on rahan viisas kohdentaminen. Siksi saakin ihmetellä, että eduskuntakeskustelussa huomio keskittyy vain avun määrään, ei laatuun. Korruptoituneille hallinnoille saa rahaa antaa vaikka kuinka paljon, mutta se ei köyhiä oikeasti auta. On suorastaan irvokasta, että joissakin maissa virkamiehet vaativat lahjuksia kehitysapuhankkeiden edistämisestä. Sen vuoksi avun kohdistaminen maihin, joissa myös poliittinen johto pyrkii aidosti maataan kehittämään on perusteltua. Tässä suhteessa esimerkiksi Kosovo on hyvä kohde.
Yliopistoreformissa tuntuu olevan oppositiolla täysin puurot ja vellit sekaisin. Hallitus antaa lisää rahaa kaikille yliopistoille ja parantaa lisäksi apurahatutkijoiden eläketurvaa. Lisäksi hallitus kannustaa yksityisiä tahoja rahoittamaan lisää yliopistoja ja on valmis lisäämään yliopiostojen autonomiaa. Kaikkea tätä on vaadittu vuosia ja nyt kun se tehdään, niin sitäkin vastustetaan. Myös yliopistomaailmassa kannattaisi ihan vakavasti miettiä, että eikö tärkeintä ole se, että ylipäätään korkeimpaan opetukseen ja tutkimukseen tulee rahaa huomattavasti aiempaa enemmän. Jos sitä tulee jollekin yliopistolle hieman enemmän kuin toiselle, niin mitä sitten. Ei se minua tee köyhemmäksi, jos palkkani nousee vähemmän kuin jonkun toisen, kun kaikkien palkka nousee kustannustason nousua enemmän.
Aihe: Blogi
Jyrki Kataisen ja Henna Virkkusen kanssa kiertueella
20.3.2008
Pääsiäisviikko on yksi kansanedustajan “lomaviikoista” eli siis aika, jolloin voi kiertää eri puolilla Suomea tapaamassa ihmisiä ja tutustumassa mielenkiintoisiin asioihin. Se onkin yksi tämän työn parhaita puolia, että on työn puolesta mahdollisuus tavata paljon ihmisiä ja tutustua erilaisiin asioihin.
Tiistaina olin Politiikan tuuletustunnilla eli siis ottamassa vastaan kansalaispalautetta IdeaParkissa ja Koskikeskuksessa. Tilaisuuksien päätähtenä oli valtionvarainministeri Jyrki Katainen ja täydentävissä joukoissa lisäkseni Marja Tiura ja Heikki A. Ollila. Yleisöä oli satamäärin. Jopa IdeaParkin kuulemma normaalisti hiljainen arkiaamu vaihtui ministerin kyselytunniksi, joka keräsi paikallisten kokoomusaktiivien lisäksi ison joukon aivan tavallisia kaupassakävijöitä.
Vajaan tunnin aikana käytiin läpi kaikki tärkeimmät politiikan ajankohtaiset asia-aiheet, kuten ilmastomuutos, metsäsektorin myllerrys, perintövero, autovero, eläkeläisten verotus ja lapsiperheiden asiat. Välillä palaute oli kovaakin, mutta jokainen kysymys tuli käsiteltyä juuriaan myöten.
Katainen perusteli monta kertaa esimerkiksi sen, miksi taitettua indeksiä ei voida muuttaa. Se onkin vaikea juttu, koska kyse on eläkkeiden osittaisesta rahastoimisesta. Järjestelmä perustuu siihen, että jokainen sukupolvi maksaa suurimmalta osalta edellisen sukupolven eläkkeitä ja vain pieneltä osalta omaansa. Eläkeindeksin muuttaminen nostaisi siten välittömästi nyt työssäolevien työeläkemaksuja eli siis työn sivukuluja ja työn hintaa. Se taas vaikuttaisi negatiivisesti kilpailukykyyn ja siten resursseihin pitää yllä hyvinvointipalveluita.
Keskiviikko menikin sitten Keski-Suomessa kansanedustaja Henna Virkkusen matkassa. Aamu alkoi Minna Canthin ja tasa-arvopäivän kunniaksi tasa-arvoon keskittyneellä YLE Keski-Suomen haastattelulla. Siinä totesin, että tasa-arvo ongelmia on Suomessa kahdenlaisia. Naisten osalta palkka tasa-arvo ja osuus liike-elämän avainpaikoista on vielä heikossa mallissa, vaikka suunta onkin tasapainoa kohti naisten koulutustason nousun ja viimekertaisen tulopoliittisen kierroksen ansiosta.
Miesten tasa-arvo ongelmat taas liittyvät siihen, että valtaosa huono-osaisista keski-ikäisistä on yksinäisiä miehiä. Heidän joukossaan on monia, joille ovet työelämään aukeavat vasta pitkän polun kautta. Yleensä sille polulle tarvitaan joku ohjaaja, joka keppiä ja porkkanaa käyttäen auttaa miestä mäessä. Kinnulan kunnassa se on Palme, joka kertoi meille kunnan tuumasta toimeen hankkeessa. Siinä hankkeessa oli konkreettisesti joku haettu kotoa käsin työmaalle. Mielenkiintoista Kinnulassa oli myös se, että siellä hyvinvoinnista oli tehty kunnan elinkeino. Pieni kunta panostaa voimakkaasti erilaisiin yksityisiin hoitolaitoksiin ja luo sitä kautta työpaikkoja. Fiksu idea ja fiksusti toteutettu.
Kinnulasta matka jatkui Pihtiputaalle, jossa sielläkin oli näkemistä. Vierailukohteina mm. kahden robotin ja 130 lehmän lypsytila, pääsiäisen kunniaksi perhevetoinen lammastila, pääkaupunkiseudun kiinteistöjen paperitöitä hoitava etätyötilitoimisto ja tietenkin kunnan kuuluisa lentopallolukio, jossa tehdään myös hiihtäjiä.
Pihtipudas on onnistunut kasvattamaan oman lukionsa kokoa ja siten oppilaiden ainevalikoimaa houkuttelemalla lukioonsa hiihtoon ja lentopalloon panostavia nuoria. Kunnan ulkopuolisia oli nyt lukiossa 22 ja tavoite on tuplata määrä ja siten turvata esimerkiksi monipuolinen kielenopetus. Fiksusti ajateltu ja fiksusti tehty. Lentopallossa paikkakunnalla on liigatason naisten joukkue ja korkeatasoinen juniorivalmennus. Pihtiputaan lukiosta on tullut useita maajoukkuepelaajia ja lisää on tulossa.
Kun lentopalloon päästiin, niin se asia on pramilla Vammalassa. Monella VaLePa-fanilla koko pääsiäinen on vain pääsiäismaanantain ja SM-liigavälierin odottamista. VaLePa on näin korkealla ensi kertaa sitten vuoden 1992 pronssijuhlien. Tunnelma on jo nyt katossa, mutta nälkää kasvaa syödessä. Yhä useampi on Vammalassa varma, että kausi päättyy mitalijuhliin ja lähes yhtä moni sanoo meidän olevan matkalla finaaliin. Sitä me yhdessä jännitämme.
Aihe: Blogi
YLE: Valmistuvia poliiseja työllistettävä lisäbudjetilla
10.3.2008
Poliisien koulutuksessa on ajauduttu erikoiseen tilanteeseen. Poliiseja valmistuu huomattavasti enemmän kuin on tarjolla virkoja uusille poliiseille. Rahoituskehys on niin tiukka, että vain osa eläkkeelle siirtyvien poliisien viroista voidaan täyttää. Ilman erityistoimenpiteitä on tarjolla töitä vain 70 poliisille, kun valmistumassa on 470 poliisia.
Poliisi elää ison rakennemuutoksen aikaa. Poliisipiirejä laajennetaan maakunnan kokoisiksi. Samalla lääninpoliisin merkitys vähenee. Uudistuksen yhteydessä puhutaan toiminnan tehostamisesta. Tehostamista ei kuitenkin saada tehdä kansalaisten turvallisuuden kustannuksella.
Lähes kaikkien rikoslajien määrä on ollut viime vuosina kasvussa, joten tarvetta valmistuville poliiseille on kentällä. Valtion hallinnon tuottavuusohjelma kohdistuu myös poliisiin. Poliisilla sen tulee kuitenkin rajautua hallinnosta karsimiseen, ei kenttätyöstä tinkimiseen.
Poliisimiesten määrä on päätetty pitää n. 7500 poliisimiehen tasolla. Eläkkeelle ja poliisitehtävien ulkopuolelle siirtyvien määrää on kuitenkin takavuosina yliarvioitu ja siksi vuosittain valmistuu poisjääviä enemmän uusia poliiseja. Samaan aikaan kun koulutusmääriä sopeutetaan realistisemmalle tasolle on huolehdittava valmistuvien poliisien työllistymisestä.
Poliisikoulun yksi valtti on ollut se, että koulutus on perinteisesti taannut työpaikan. Jos usko siihen alkaa horjua, niin kiinnostus poliisin ammattia kohtaan vähenee. Vaarana on, että alalle pätevimmät eivät enää hakeutuisikaan poliisin tehtävään. Poliisin laatutason heikentyminen olisi yhteiskunnalle kohtalokasta.
Valmistuvien poliisien työllistyminen on välttämätöntä sekä kentän akuutin työvoimatarpeen, että poliisikoulutuksen uskottavuuden näkökulmasta. Hallitus tekee ensi viikolla päätöksiä kevään lisäbudjetista. Niihin päätöksiin on sisällytettävä lisämääräraha valmistuvien poliisien palkkaamiseksi. Esimerkiksi 6 miljoonan euron lisärahalla loppuvuodeksi. Se ensiapu tulee tarpeeseen.
Arto Satonen
kansanedustaja (kok)
ps. Julkaistu myös Tampereen radion nettikolumnipalstalla 7.3.2008
Aihe: Mielipidekirjoituksia
Poliisien työllistäminen uskottavuuskysymys koko järjestelmälle
10.3.2008
Valmistuvien poliisien huono työllisyystilanne on johtanut jo surkuhupaisiin piirteisiin. Virolaisten tarjous palkata Suomesta valmistuvia poliiseja oli hätkähdyttävä tieto. Jo sitä ennen oli tosin ryhdytty toimiin. Kokoomuksen eduskuntaryhmä tuli julkisuuteen torstaisen ryhmäkokouksen jälkeen vaatimuksella 300 valmistuvan poliisin palkkaamisesta loppuvuodeksi 6 miljoonan lisäbudjettirahalla.
Hallitus ratkaisee asian tällä viikolla ja antaa hyvin todennäköisesti rahaa valmistuvien poliisien palkkaukseen. Niin pitääkin. Kentällä on tarvetta korvata eläkkeellejääviä ja rikosten määrä on muutenkin ollut kasvussa. Pitkässä juoksussa on kyse vieläkin isommasta asiasta. Voi vain arvailla mitä laajamittainen valmistuneiden poliisien työttömyys merkitsisi poliisikoulun rekrytointiin. Tähän asti juuri varma työllistyminen on houkutellut poliisin tehtäviin pätevää väkeä.
Aikoihin olisi eletty, jos Suomesta valmistuneita poliiseja isossa määrin menisi Viroon poliisiksi. Vaikka se voisi antaa arvokasta työkokemusta joillekin, niin kyllä Suomen kannattaa kouluttaa poliiseja vain itselleen. Tosin ennakkotapaus tällekin episodille olisi olemassa. Lama-aikana sairaanhoitajia koulutettiin Norjaan, Englantiin ja Australiaan. Kaiken kukkuraksi työkkäri (siis veronmaksaja) maksoi vielä valmistuneille hoitajille Norjan kielen kurssinkin.
Koulutuksen ja työelämän tarpeiden yhteensovittaminen ei ole helppoa. Tämä hallitus on opetusministeri Sarkomaan johdolla lähtenyt ratkaisemaan tätä ongelmaa tosissaan. Siitä kertoo paperi korkeakoulujärjestelmän rakenteellisesta uudistamisesta, jossa vähennetään tuntuvasti koulutusta niiltä aloilta, joilta työllistyminen on ollut vaikeaa. Näitä ovat mm. kulttuuri- ja media-ala sekä tradenomikoulutus tietyillä maantieteellisillä alueilla. Vastaavasti sosiaali- ja terveyspuolen AMK-koulutuksen ja ammattikoulujen sisäänottomääriä nostetaan.
Koulutusmäärien ja työvoiman tarpeen sovittaminen ei koskaan täysin onnistu ainakaan vapaan markkinatalouden puolella. Sen sijaan niillä aloilla, jossa työnantajana on julkinen sektori, koulutustarpeen määrittely pitäisi olla helpompaa. Tässä suhteessa valmistuvien poliisien työllistäminen onkin uskottavuuskysymys koko järjestelmälle. Olkoonkin, että epäsuhta koulutettavien määrän ja sisäministeriön kehysten mahdollistaman palkkamäärärahojen välillä saatiin aikaan jo edellisellä vaalikaudella sosiaalidemokraattien toimesta.
ps. Olen kirjoittanut aiheesta myös YLE:n nettikolumniin.
Aihe: Blogi
Sirkushuveja ja leipää
6.3.2008
Rooman valtakunnan ohjenuorana oli se, että kansalle on tarjottava leipää ja sirkushuveja. Tämän päivän mediassa ovat esillä samat aiheet, mutta päinvastaisessa järjestyksessä.
Keskiviikkoillan YLE:n uutisissa lähes ensimmäisen kymmenminuuttisen vei Vanhasen ja Ruususen oikeudenkäynti. Leipäosasto sai sentään kolmisen minuuttia EK:n esilletuomasta työvoimapulasta. Volvon päätöstä aloittaa YT-neuvottelut ja irtisanoa 300 työntekijää Tampereelta hädin tuskin edes mainittiin. Eduskunnan iltapäivän keskustelu työttömäksi jäävien muutosturvasta ei ylittänyt uutiskynnystä ollenkaan.
Toisin oli ennen. Silloin kun Elvis kuoli niin Hesarissa oli vain pieni juttu otsikolla “Amerikkalainen laulaja kuoli” ja ykkösuutinen oli se, että maatalousministeri Nestori Kaasalainen tekee muutoksia maataloustukeen. Näin oli ennen ja nyt on nyt.
Mitä tästä kaikesta pitäisi ajatella? Mieleen tuleva ajatus on se, että suurimmalla osalla ihmisistä täytyy mennä todella hyvin, kun toimittajat arvioivat seurapiiriuutisen ihmisten kannalta kiinnostavimmaksi.
YLE yritti tehdä tästäkin seurapiiriuutisesta vakavaa politiikkaa haastattelemalla eduskuntaryhmien puheenjohtajia oikeuden päätöksen vaikutuksista Vanhasen toimintaan pääministerinä. On päivänselvää, että tämä tapaus ei vaikuta mitenkään siihen miten pääministeri on työnsä hoitanut. Yksityiselämän hoidosta voi tietysti olla montaa mieltä, mutta siihen kantaa ottaminen ei ole ainakaan minun tehtäväni.
Yksi mieleentuleva ajatus on se, että jos Urho Kekkonen olisi politiikkona tässä maailmassa, niin pidettäisiinkö häntä lainkaan valtiomiehenä vai olisiko hän esillä vain naissuhteidensa vuoksi.
Kansanedustajan työssä tärkeintä on leipä eli siis sellaisten päätösten tekeminen, jotka pitävät yllä Suomen kilpailukykyä ja siten hyvinvointia. Siinä työssä on sekä nykyinen hallitus että eduskunta onnistunut varsin hyvin, kuten tutkimuksista saamme lukea.
Talouden muutokset ovat kuitenkin isoja. Työpaikkoja häviää ja uusia syntyy. Samaan aikaan väki ikääntyy ja ilmastomuutos uhkaa. Politiikalla on tässä maailmassa edelleen iso rooli sen suhteen mitä ihmisten arkielämässä tapahtuu.
Valitettavasti ne leipään liittyvät kansanedustajien työt saavat vain murto-osan siitä julkisuudesta, jonka sirkus erilaisin hömppäjuttuineen ottaa. Valitettavaa on se, että julkisuuden tarve on tekemässä monista ihan vakavastikin otettavista kansanedustajista sirkuspellejä. Puhumattakaan niistä, jotka ovat siltä alalta politiikkaan tulleet. Yhä useampi politiikko osallistuu kaiken maailman hömppäohjelmiin, jotta naama ei unohtuisi neljässä vuodessa.
Luojalle kiitos Suomi on niin pieni maa, että politiikan alallakin voi vielä pärjätä verkostoitumalla ja alueellisella näkyvyydellä. Sinä päivänä kun jo pelkästään valituksi tuleminen edellyttää näkyvyyttä iltapäivälehdissä ja muissa hömppäjutuissa on yksi tarina päättynyt. Silloin sirkus on ottanut lopullisen voiton leivästä.
Se päivä ei ole vielä käsillä ja senkin voimme nähdä, että elämä uudelleen muuttuu niin vaikeaksi, että leipä voittaa sirkuksen ykkösuutisenakin. Sitä ei toki kannata toivoa, koska silloin leivästä on jo oikeasti puute.
Arto Satonen
Aihe: Blogi
Huoneistokohtainen vedenmittaus saa laajaa poliittista kannatusta – ja on säädettävä pakolliseksi
5.3.2008
- Vesimittarit toisivat tasapuolisuutta ja oikeudenmukaisuutta erityisesti talonyhtiöihin, koska näin jokainen maksaisi todellisen kulutuksensa mukaan sekä vedestä että sen “käyttökuntoon” lämmityksestä.
—
Hallitus on päättänyt hallitusohjelmassaan panostaa energiansäästöön ja energiatehokkuuden parantamiseen tällä eduskuntakaudella. Suomen tapaisessa kylmässä maassa energiaa on säästettävissä erityisesti rakentamisessa ja asumisessa. Suomessa on noin 2,7 milj. kotitaloutta, joissa asuu noin 2 milj. kansalaista. Noin puolessa kotitalouksista ei ole huoneistokohtaista vedenmittausta.
Mittarien asentamisen jälkeen tehtyjen tutkimusten mukaan on todettu, että vedenkulutus putoaa noin 30 prosenttia (lähde: http://www.teknologiateollisuus.fi/files/15969_07_vedenmittaus_280607.pdf). Vertailuna todettakoon, että hehkulamppujen vaihtaminen energiansäästölamppuihin säästäisi Suomessa arviosta riippuen noin 60 milj., kun vesimittareiden asentaminen antaisi noin 28 milj. euron takuusäästön vuodessa.
Lämmitettävän veden pieneneminen vaikuttaa myös taloyhtiön energian kokonaiskulutuksessa. Suihkun veden lämmittämiseen tarvitaan noin 24 kW teho, kun sauna lämpiää noin 6 kW teholla. Sauna voi olla siis päällä 10 minuuttia samalla energiamäärällä kuin 2 minuutin ja 30 sekunnin suihku. Lisäksi vedenkulutustottumukset ovat hyvin yksilöllisiä, joten vedenkulutuksessa voi olla moninkertaisia kulutuseroja verrattuna tavalliseen sähkönkulutukseen. Ylenmääräisen vedenkulutuksen (ja lämmitettävän kuuman veden määrän) pieneneminen ovat siis myös merkittäviä perusteita vedenmittauksen määräämiseksi.
Uudisrakentamisessa huoneistokohtaisen vesimittarin kustannus on n. 700 euroa. Rakennuttaja saattaa kuitenkin kokea sen kustannukseksi, joka ei ole myytäessä suoraan siirrettävissä asunnonhintaan. Tästä johtuen vain noin 20 – 25 prosenttiin uusista omistusasunnoista asennetaan huoneistokohtainen vedenmittaus. Varaus mittarin jälkiasennukselle tosin kuuluu jo nykyisiin asetuksiin. Sen sijaan uusiin vuokra-asuntoihin huoneistokohtainen vedenmittaus asennetaan useammin, koska vuokranantajalla on intressi pitää veden kulutus kohtuullisena. Vanhoihin rakennuksiin asennuksia tehdään usein putkiremonttien yhteydessä.
Huoneistokohtainen vedenmittaus ei ole mahdollista ilman erillistä vesimittarijärjestelmää.
- Energiapolitiikkaa ei voi erottaa ympäristöpolitiikasta. Suomen tulisi pyrkiä korkeampaan asumisen energiatehokkuuteen, ja tämä vaatii toimia myös uudis- ja korjausrakentamisessa. Lainsäädännöllä ja kunnallisella rakennusvalvonnalla on myös merkittävä rooli tässä murroksessa, Satonen toteaa.
- Vesimittarit toisivat tasapuolisuutta ja oikeudenmukaisuutta erityisesti talonyhtiöihin, koska näin jokainen maksaisi todellisen kulutuksensa mukaan sekä vedestä että sen “käyttökuntoon” lämmityksestä.
Aloitteen ovat allekirjoittaneet Satosen lisäksi Salovaara (kesk), Viitanen (sd), Mustajärvi (vas), Tynkkynen (vihr), Henriksson (rkp), Kankaanniemi (kd) ja Soini (ps) eli edustaja kaikista poliittisista ryhmistä.
Arto Satonen
kansanedustaja, eduskunnan työelämä- ja tasa-arvovaliokunnan puheenjohtaja
Lisätietoja:
Kansanedustaja: Arto Satonen, 050-5113110, arto.satonen@eduskunta.fi
http://www.teknologiateollisuus.fi/files/15969_07_vedenmittaus_280607.pdf
http://www.talotekniikka.eu/tate-lehti/fi_FI/huoneistokohtainen_vedenmittaus/
Aihe: Uutisia
Fidel Castrosta Raul Castroon
3.3.2008
Fidel Castron vaihtuminen Raul Castroon saattaa olla vain kosmeettinen muutos kuubalaisten elämässä, mutta se on jälleen nostanut Castron valtakauden aikaansaannokset tai aikaansaamattomuudet maailman politiikan valokeilaan.
Castron pysyminen vallassa 50-luvulta tähän päivään on saavutus sinänsä. Onnea ja vaurautta kuubalaisille Castron valtakausi ei ole tuonut. Tuloerot on kyllä saatu pidettyä pieninä, kun lähes kaikki ovat köyhiä. Kuuba olisi vieläkin köyhempi, jos sitä ei olisi runsaasti avustettu ensin Neuvostoliiton ja sittemmin Venezuelan taholta.
Osasyy Kuuban talouden vaikeuksiin on USA:n taloussaarto. Pääsyy on kuitenkin sosialistinen järjestelmä. Sosialistinen yhteisomistus on järjestelmä, joka aina ja kaikkialla on johtanut korruptioon, tehottomuuteen, köyhyyteen ja pulaan peruselintarvikkeista. Sosialismi ei tee siis ihmisestä hyvinvoivaa, mutta nöyrän se tekee. Castronkin hallintoa on pidetty pystyssä kapinallisia taltuttamalla ja ihmisoikeuksia polkemalla.
Samaan aikaan kun meillä Erkki Tuomioja vitsailee bensasäännöstelyllä, niin moni kuubalainen toivoo vihdoinkin näkevän sen päivän, jolloin tavaroita on riittävästi tarjolla ja normaalilla työssäkäyvällä ihmisellä on varaa niitä ostaa. Minäkin toivon näkeväni sen päivän, jolloin Kuuba pääsee eroon sosialismin ikeestä ja ottaa suunnakseen länsimaisen demokratian.
Aihe: Blogi