tammikuu 2007
Äetsä-Valkeakoski -kierros
31.1.2007
Pohjoismaiden neuvoston kokouksen vuoksi eduskunta ei kokoontunut tiistaina lainkaan. Se antoi tilaisuuden kiertää kaksi päivää kentällä. Olin ensimmäisen Äetsässä ja toisen Valkeakoskella.
Äetsän päivä oli buukattu täyteen mielenkiintoisia yritysvierailuja sekä käynnit lukiolla ja musiikkikoulussa. Yritysvierailujen antia oli huomata, että Äetsässä on useita nuorekkaita ja kasvuhakuisia yrittäjiä, joilla on kovia laajennus- ja työllistämissuunnitelmia. Päällimmäiseksi jäi, että perinteinen äetsäläinen käsityöosaaminen on siirtynyt seuraavalle sukupolvelle. Ala on tosin on vaihtunut perustekstiiliteollisuudesta saman alan erikoisosaamiseen sekä puu-ja metallialan kehittämiseen. Mielenkiintoista oli myös nähdä, että broileria voidaan kasvattaa kannattavasti tuulivoimalla.
Äetsän lukiossa ja yläkoulussa kaikki näytti olevan kohdallaan. Oppilaskunnan jäsenet kysyivät laajasti politiikasta. Puolen tunnin tentissä sain ottaa kantaa niin opintotukeen, ydinvoimaan, NATO-jäsenyyteen kuin kielten opetuksen tärkeyteenkin. Musiikkikoulun näkeminen sisältäpäin oli sekin avartava kokemus. Vaikutti vahvasti siltä, että ulkoisesti vaatimattomissa tiloissa saavutetaan hyviä oppimistuloksia.
Valkeakoskella sävähdytti ammattioppilaitoksen metallin uudet tilat. 2 miljoonan euron suurinvestoinnilla Valkeakoskella noustaan metallialan koulutuksessa koko maan eturiviin. Valkeakosken vahva teollinen pohja näkyy panostuksessa ammatilliseen koulutukseen. Hyvää jälkeä tehdään ja siihen ei tarvita konsernia.
Mitä enemmän erilaisissa ammattioppilaitoksissa vierailee, sitä hölmömmältä kaikkien laittaminen samaan kaavaan tuntuu. Pirkanmaalla on useita oppilaitoksia, jotka saavat hyvin oppilaita, joista useimmat valmistuvat suositusajassa, työllistyvät alueen yrityksiin ja kaikki tämä toteutetaan yksikköhinnalla ilman kuntien tukea. Miksi tämä toiminta pitäisi lopettaa, jos kuntien toiminta-alueella on alle 50 000 asukasta? Se tuntuu aivan järjen vastaiselta. Suuruus ei yksin ratkaise, vaan opettajien, oppilaiden ja koulun johdon sitoutuminen asiaansa.
Ps. Äetsän Sarkia -lukion kuvagalleriasta löytyy kuvia Satosen vierailusta koululle.
Aihe: Blogi
Vaalistartteja
29.1.2007
Viikonloppu kului vaaliavausten merkeissä. Kuten maakunnan miehen kuuluukin, pidin kaksi vaaliavausta, toisen maakunnan pääkaupungissa Tampereella ja toisen kotikentällä Vammalassa.
Vaaliavaus on yksi vaaliprosessin kohokodista. On kiva tavata ihmisiä, jotka ovat innoissaan lähdössä tekemään kampanjaa. On myös kiva päästä puhumaan niistä perimmäisistä syistä, miksi tässä itse on mukana ja on valmis laittamaan itsensä peliin.
Jälkimmäiseen on oikeastaan yllättävän helppo vastata, kun on 15-vuotiaana aloittanut yläasteella oppilaskunnan puheenjohtajana ja samanikäisenä liittynyt Kokoomukseen, niin vaikuttamisen halu on tarttunut ja sitkeänä pysynyt.
Politiikassa on kahdenlaisia ihmisiä. Niitä, jotka lähtevät ehdolle, jos uskovat, että juuri nyt heillä on mahdollisuus tulla valituksi. Ja on niitä, jotka ovat aina ehdolla, koska halu vaikuttaa asioihin ajaa liikkeelle riippumatta realistisista läpimenomahdollisuuksista. Jos olisin itse kuulunut ensimmäiseen ryhmään, niin minusta ei olisi koskaan tullut kansanedustajaa. Sen verran kaukana realismi v. 2003 valinnassa oli, vaikka kaikkien natsatessa kohdalleen maaliin asti menikin.
Viikonlopun poliittinen avaus tuli Jyrki Kataiselta. Katainen vaati sosiaalidemokraattien iän ikuisen läänityksen purkamista työministeriössä ja hän on enemmän kuin oikeassa. On aina vaarallista, kun jostain hallinnonalasta tulee yhden puolueen omaisuutta. Erityisen vaarallista se on siellä, missä luodaan kasvun hedelmät.
Työministeriö on avainpaikalla, kun ikääntyvässä Suomessa etsitään vastauksia työvoimapulaan. Samanaikaisesti globaali kilpailu laajenee teollisuudesta palveluihin ja teollisuuden sisällä lopputuotteista välituotteisiin. Maailma tarjoaa enemmän mahdollisuuksia, mutta myös vaatii meiltä enemmän. Työelämän ja muun elämän yhteensovittamiseen tarvitaan entistä enemmän yksilöllisiä ratkaisuja. On vaikea uskoa, että tasapäistämisen sisäistäneet demarit kykenisivät vastaamaan näihin muutoksiin. Siksi tarvitaan uudenlaista ajattelutapaa.
Aihe: Blogi
Vaalikeskustelua eläkkeistä
25.1.2007
Vaalien läheisyyden huomaa esimerkiksi siinä, että mielipidekirjoitukset ja vastakirjoitukset ovat kiihtyneet. Hieman huvittuneenakin olen seurannut kollegani Marja Tiuran Aamulehdessä kirjoittaman eläkeläiskirjoituksen jälkikeskustelua samalla palstalla.
Tiuran kirjoituksessa ei sinällään ollut mitään ihmeellistä. Siinä osuvasti vertailtiin Keskustan eläkeläisille antamia vaalilupauksia ja toteutunutta tilannetta. Ne ovat yhtä kaukana toisistaan kuin päivä yöstä. Asiasta seuranneesta keskustelusta päätellen Keskustalle osui arkaan paikkaan erityisesti naljailu siitä, että Liisa Hyssälä saa toteutettua vaalilupauksensa 300 euron korotuksesta kansaneläkkeeseen vuonna 2103, jos ministerinposti jatkuu nykyisellä menolla sinne asti.
Eläkepolitiikassa on kyse kahdesta asiasta, jotka ovat hyvin erilaisia, mutta molemmat vakavia. Ensinnäkin on kiistaton tosiasia, että eläkeläisten tulot ovat jääneet jälkeen yleisestä tulokehityksestä Vanhasen hallituksen aikana. Jälkeenjääneisyys koskee kaikkia eläkeläisryhmiä, mutta kohdistuu tietysti pahiten kaikkein pienituloisimpiin ja niihin, joiden lääkekulut ovat suuret.
Hallituksen 12 euron korotus kansaneläkkeisiin ei korvaa kustannusnousua ja muiden eläkkeiden osalta alkoholiveron alentaminen on leikannut tehokkaasti indeksinousua ja siten eläkkeet ovat nousseet todellista kustannustasoa vähemmän.
Toiseksi Keskustan lupaamaa muutosta eläkeläispolitiikkaan ei ole tullut. Se ei ole tullut yllätyksenä niille, jotka ovat asioihin perehtyneet. Sen sijaan moni seniori saattoi oikeasti luulla, että Keskustan tulo hallitukseen tuo muutoksen taitettuun indeksiin tai palauttaa leikatun kansaneläkkeen pohjaosan.
Politiikassa ei tule antaa katteettomia lupauksia kenellekään, kaiken vähiten eläkeläisille. Kun Hyssälän 300 euron kansaneläkkeen korotus on vaihtunut Vanhasen lupaamaan 20 euroon, niin Keskustakin on ottanut pitkän askeleen kohti rehellisyyttä.
Eläkeläisten ostovoima ei nouse lupauksilla, vaan teoilla. Realistista on tehdä kansaneläkkeeseen kustannustason nousua vastaava korotus, alentaa eläkeläisten verotus palkansaajan tasolle yli 13000 euron vuosieläkkeissä ja tehdä eläkeläisille oma indeksi, jossa huomioidaan yleisen eläkeläisten kulutuskäyttäytyminen, jolloin esim.lääkkeiden painoarvo kasvaa.
Aihe: Blogi
Satosen kampanjastartti 26.1.2007
22.1.2007
Kansanedustaja Arto Satosen vaalikampanja starttaa perjantaina 26.1. Willa Macissa Tampereen Pyynikilllä (Palomäentie 23).
Arto Satonen esittelee startissa vaaliteemansa. Paikalla on myös Kokoomuksen varapuheenjohtaja, europarlamentaarikko Eija-Riitta Korhola. Samana päivänä avataan Arto Satosen kampanjasivut netissä.
Tervetuloa kampanjastarttiin! Tilaisuuteen voi ilmoittautua vaalipäällikkö Tommi Uitille sähköpostitse tommi.uitti@satonen.fi tai puhelimitse 050 567 0542.
Aihe: Uutisia
Kakkosasunnon verovähennys auttaisi
22.1.2007
(Julkaistu Aamulehdessä 22.1.2007)
Perloksen päätös lopettaa tuotanto Suomessa järkyttää monia, etenkin niitä 1400 työntekijää, joita yt-neuvottelut koskevat. Kipeimmin muutos koskettaa Pohjois-Karjalassa työttömäksi jäävää 1200 työntekijää, heille kaikille ei uutta työtä kotiseudulta löydy. Perloksen irtisanomisilla on vaikutusta myös Pirkanmaalla. Onneksi meillä hyvä työllisyystilanne on auttanut monia Perlokselta jo aiemmin irtisanottuja löytämään uuden työn omasta maakunnasta.
Töitä Suomessa on, mutta Pohjois-Karjalassa työttömäksi jääville niitä ei ole riittävästi omassa maakunnassa. Hallitus pyrkii helpottamaan työn perässä muuttamista muuttoavustuksella ja työmatkavähennyksen nostolla. Molemmat ovat hyviä asioita, mutta tässä tilanteessa riittämättömiä toimia.
Tukemalla kakkosasunnon vuokrakuluja verovähennysoikeudella mahdollistettaisiin työn tekeminen kaukana asuinpaikasta. Kaksinkertaisten kulujen vuoksi se on nyt taloudellisesti kannattamatonta. On myös oikeudenmukaista antaa verohelpotuksia niille, jotka ovat valmiita lähtemään työn perässä viikoiksi pois kotoa, esimerkiksi Pohjois-Karjalasta Pirkanmaalle.
Erityisesti perheellisten on vaikea muuttaa nopeasti työn perässä toiselle paikkakunnalle. Puolison työpaikka, lasten kaverisuhteet ja tuttu kouluympäristö pitävät usein kiinni vanhassa asuinpaikassa. Usein muuton esteeksi nousee myös se, että asuinkustannukset uudella työpaikkakunnalla olisivat olennaisesti korkeammat. Jos muuttotappioalueelta myy omakotitalon, niin siitä saatavalla hinnalla on vaikeaa ostaa perheasuntoa kasvukeskuksista.
Kokoomus on esittänyt kakkosasunnon kustannuksista 3000 euron verovähennystä vuodessa. Esitetty tuntuva vähennys tekisi työn vastaanottamisen toiselta puolelta Suomea monelle työttömälle ammattimiehelle taloudellisesti järkeväksi. Kakkosasunnon verovähennyksen avulla työntekijä voisi hyvinkin nopeasti hakeutua uuteen työhön minne tahansa Suomessa ja harkita sitten pysyvää muuttoa ajan kanssa.
Aihe: Mielipidekirjoituksia
Urheilua ja Keskustan uhoa
22.1.2007
Aina kun on mahdollista, niin käytän aikaani urheilutapahtumissa vierailemiseen. Lauantaina siihen oli oikein hyvä mahdollisuus, kun Valkeakoskella hiihdettiin SM-hiihtoja ja Tampereen jäähallissa olivat vastakkain Tappara ja Ilves.
Monissa urheilutapahtumissa itsekin järjestäjänä olleena osaa arvosta sitä, että saadaan porukkaa vapaaehtoisesti ahertamaan harrastuksen eteen. On aihetta nostaa hattua Valkeakosken Hakalle ja kaupungin porukalle SM-hiihtojen onnistumisesta poikkeuksellisena talvena. Kisapäivänä oli kyllä pakkasta, mutta latu oli kokonaan lumetettu. Lähes 300 vapaaehtoista oli ahertanut sen eteen, että kisat saatiin vietyä läpi.
Yhä edelleen jopa SM-tason tapahtumat viedään urheilussa läpi talkootyönä. Koskissa on myös hiihdossa tulevaisuutta, sillä Haka oli kuuleman mukaan v.2006 ykköshiihtoseura koko maassa, kun juniorityö otetaan huomioon.
Ilveksen ja Tapparan kohtaaminen on osa SM-liigaa, joka on Suomessa ammattimaisimmin johdettua urheilutoimintaa.Toki sielläkin jokaisessa pelissä on kymmenittäin vapaaehtoisia järjestelyissä mukana. Täyteen ahdettu Hakametsä näki kovavauhtisen ja tapahtumarikkaan pelin ja tärkeintä oli tietenkin tulos, 3-2 Ilvekselle. Yhdessä demarien Marko Asellin kanssa saimme kunnian palkita parhaat ottelun jälkeen.
Urheilujuhlien ohella viikonloppuna tapahtui myös politiikassa. Keskustan kampanja-avauksessa Vanhanen kertoi lähes yksityiskohtaisesti (tarkat numerot puuttuivat) puolueen hallitusohjelmatavoitteista. Monet samoja, joita Keskusta ajoi jo 2003, mutta jotka on sen jälkeen unohdettu. Tavoitteiden saavuttamattomuus ei estänyt Keskustaa silloin menemästä hallitukseen, tuskin estää nytkään.
Monissa asioissa Vanhasella oli kyllä oikeansuuntainen lähtökohta, mutta tuskin saa nykypohjassa niitä tavoitteitaan läpi. Vanhanen tölväisi Kokoomukseen päin, että yrittäjäpolitiikassa Keskusta on antanut sellaiset näytöt, jotka ylittävät kirkkaasti Kokoomuksen saavutukset.
Pääministeri on oikeassa siinä, että Keskusta on näytöt antanut. Keskustan rähmälläänolo YT-lain käsittelyssä ja nöyrtyminen SDP:n tahtoon on tosiaan ylittänyt kaikki aikaisemmat saavutukset. Yrittäjiltä saadusta palautteesta voi päätellä, että Keskustan näytöt on yrittäjäpiireissä huomattu.
Keskustan vaalilupauksia käsittelevät blogeissaan myös Hanna-Leena Hemming ja Jan Vapaavuori.
Aihe: Blogi
Satonen eduskunnassa: Ilmastosta ja energiasta
18.1.2007
KESKIVIIKKONA 17. TAMMIKUUTA 2007
3) Ilmastonmuutos ja energiansaannin turvaaminen
Arto Satonen /kok: Arvoisa puhemies! Täällä on käyty keskustelua siitä, mikä on saanut keskustan muuttamaan omaa ydinvoimalinjaustaan, onko se ollut kokoomuksen ansiota vai jonkun muun. Oli kenen hyvänsä, niin on todettava, aivan kuten puheenjohtaja Katainen tältä samalta paikalta, että kyllä tämä keskustan opiskelujakso on tullut Suomen kansalle hyvin kalliiksi. Nimittäin jos surullisen kuuluisaa Vanhasen pontta vuonna 92 ei olisi ollut, niin viides ydinvoimala olisi jo rakennettu, kuudetta rakennettaisiin ja seitsemäs olisi suunnitteilla, sähkön hinta olisi olennaisesti alhaisempi ja päästötavoitteiden normit olisi pystytty helpommin täyttämään.
Arvoisa puhemies! Haluan kuitenkin tuoda tähän ehkä vähän enemmän vielä globaalia näkökulmaa, mitä on tähän mennessä ollut esillä, ja tuoda niitä muutamia havaintoja, jotka tähän asiaan liittyvät. Nämä luvut, jotka tässä mainitsen, ovat International Energy Agencyn arvioita tulevaisuudesta vuoteen 2030.
Ensimmäinen hätkähdyttävä tieto on se, että kun maailmassa vuonna 2004 oli 6,4 miljardia ihmistä, niin vuonna 2030 meitä on 8,1 miljardia. Vastaavasti primäärienergian kasvu vuoteen 2030 mennessä on yhteensä 53 prosenttia, ja tästä yli 70 prosenttia aiheutuu kehitysmaista ja Kiinasta pelkästään 30 prosenttia. Samassa ajassa vuoteen 2030 myöskin sähkönkulutus kaksinkertaistuu.
Mistä sitten tulevat nämä uudet päästöt tai mistä maista ne lähinnä tulevat, niin on hyvä huomioida se, että kehitysmaiden osuus globaaleista hiilidioksidipäästöjen lisäyksistä on kolme neljäsosaa ja vuonna 2010 ne ylittävät jo Oecd-maiden päästöt, ja vuonna 2030 puolet kaikista päästöistä tulee kehitysmaista. Kun muistetaan, että Suomen osuus on 3 promillea, niin tässä on hyvä kysyä, mikä on Suomen rooli tässä keskustelussa.
Erittäin huolestuttavaa on myös se, että suuri osa myyntikelpoisista globaaleista energiavaroista on poliittisesti epävakaiden maiden hallinnassa. Kuka esimerkiksi voi luottaa johonkin Chávezin hallitukseen tai muuhun vastaavaan, että me voimme sieltä saada energiaa? Kuten tiedetään, jopa Venäjän osalta Valko-Venäjän ja Ukrainan tapauksissa on ollut toimitushäiriöitä, joten on itsestäänselvää, että Euroopan unionin pitää ottaa isompi vastuu omasta energiapolitiikastaan.
Haluan tässä antaa tunnustusta puhemies Lipposen Varsovassa pitämälle merkittävälle puheenvuorolle, jossa hän linjasi Euroopan unionin energiapolitiikan tavoitteita todeten, että paitsi, kuten komissio ehdottaa, bioenergian osuus pitää nostaa 20 prosenttiin vuoteen 2020 mennessä, myös ydinvoiman osuus pitää nostaa 20 prosenttiin vuoteen 2020 mennessä, eli näillä eväillä meidän tulee lähteä eteenpäin. Sen lisäksi Venäjä tulee tarvitsemaan ja toivottavasti on valmis ottamaan vastaan länsimaista teknologista apua omien energiavarojensa hyödyntämiseen, koska se toimii meidän kaikkien eduksi.
Arvoisa puhemies! Aivan lopuksi siitä, mitä Suomen tässä tulisi tehdä. On itsestäänselvää, että näihin uusiutuviin energiamuotoihin, niiden tutkimukseen ja tuotekehitykseen on panostettava. Sen lisäksi me tarvitsemme uutta ydinvoimaa. Vain ja ainoastaan nämä asiat yhdistämällä – ne eivät ole toistensa vastakohtia – me voimme taata sen, että me täytämme päästörajoitteet, kannamme siis oman vastuumme ilmastonmuutoksesta, pidämme energiaintensiivisen teollisuutemme hengissä ja turvaamme ne työpaikat, jotka sille sektorille liittyvät, ja takaamme kuluttajille kohtuuhintaisen sähkön. Vain näin se tapahtuu.
Tässä yhteydessä, kun täällä joku puhuja viittasi hiihtäjään, niin minusta tuntuu, että tämä vihreiden energiapolitiikka, mitä he esittävät Suomen noudatettavaksi, on sellaista kuin meillä on hiihtäjä, jolla on latu edessään, siinä ladussa on ydinvoima, siinä on jätteenpolttolaitokset, siinä on siis käyttökelpoinen latu edessä, mutta sen sijaan että hiihdettäisiin sitä latua, niin koetetaan rämpiä umpihangessa pääsemättä eteenpäin. Toivon, että se linja ei tule voittamaan.
Aihe: Uutisia
Debattia ilmastosta
18.1.2007
Eilen eduskunnassa käytiin hyvin pitkä ja värikäs keskustelu ilmastomuutoksesta ja energiapolitiikasta (oma puheenvuoroni). Asia on varmaan tämän pallonpuoliskon suurin, mutta meidän mahdollisuutemme siihen vaikuttaa varsin rajalliset. Suomi tuottaa vain 0,3 % päästöistä. Tosin voimme tietysti vaikuttaa Euroopan Unionin kautta ja siinä ympäristössä puhemies Lipposen puhe Varsovassa, jossa vaadittiin sekä uusiutuvien energiamuotojen että ydinenergian osuuden nostamista energiantuotannossa 20 prosenttiin EU-tason kokonaisenergiantuotannosta, on merkittävä puheenvuoro.
Suomelle onneksi kaikki merkittävät puolueet ovat valmiita ydinvoimakapasiteetin lisäämiseen. Tosin Keskustalta sille linjalle tuleminen on vaatinut aikaa. Katainen totesikin puheessaan osuvasti, että Keskustan oppimisprosessin keston tuntihinta Suomen kansalle on kallis. Ilman kielteistä pontta vuonna 1992 viides ydinvoimala olisi jo rakennettu, kuudes rakenteilla ja seitsemäs suunnitteilla. Päästövelvoitteet olisimme helpommin saavuttaneet ja sähkön hinta olisi nykyistä halvempi. Siitä on yksinkertaisesti kysymys.
Vihreiden fundamentaalinen vastustus ydinvoiman rakentamiselle ei ole järjellä selitettävissä, vaan se on selvästi tunneasia. Vihreiden energiapolitiikkaa voisi kuvata siten, että kun hiihtäjällä on edessään valmiiksi aurattu latu, niin sen ladun sijasta hiihtäjä valitseekin umpihangen ja yrittää siellä tarpoa eteenpäin. Ja vaikka kuinka hankeen uppoaa, niin jatkaa vaan ladun vieressä, eikä pääse mihinkään. Varmaa on, että vihreiden energiapolitiikkaa ja energiaintensiivisen teollisuuden työpaikkojen säilyttämistä Suomessa ei ole mahdollista toteuttaa yhtä aikaa. Uusiutuviin energioihin pitää satsata ja niiden käyttöä lisätä, siitä olemme kaikki samaa mieltä. Se ei kuitenkaan pelkästään riitä, vaan myös uutta ja nykyistä kapasiteettia korvaavaa ydinvoimaa on pakko tulevaisuudessa rakentaa.
Aihe: Blogi
Parlamenttivaltuuskunta Puolassa
16.1.2007
Elämäni ensimmäistä kertaa olin puhemies Lipposen mukana parlamenttivaltuuskunnan matkalla. Lähtöön oli kolme hyvää syytä. Matka on erittäin lyhyt, vain 2 päivää. Ohjelma oli todella korkeatasoinen, sillä tapaamisia oli koko Puolan korkeimman johdon kanssa ja kolmanneksi se, että oli hyvä tilaisuus päivittää tietonsa sen suhteen missä Patrian suurkaupoissa nyt mennään ja se on iso asia koko Suomelle ja erityisesti Pirkanmaalle ja Vammalan seudulle.
Matka ei pettänyt odotuksia. Vierailu alkoi käynnillä tuntemattoman sotilaan haudalla. Siellä oli muistettu kaikkina aikoina kuolleita puolalaisia, ei siis vain viimeisten sotien uhreja. Selväksi kävi, että Puolan yli on kävelty useasti molemmista suunnista, moni on siis henkensä maansa puolesta heittänyt.
Selvästi Puolan päähuoli on nyt energia-asioissa ja luottamus Venäjään on lihakiistan takia entisestäänkin heikentynyt. Puola haluaa yhä edistää kumppaninsa Ukrainan EU-jäsenyyttä, vaikka tietääkin sen tien olevan pitkä.
Puolan nykytilanne on historiallinen sikäli, että maan presidentti ja pääministeri ovat identtisiä kaksosia. Maan asiat hoituvat siten perhepiirissä. Molemmat Kaczynskin veljekset ovat oikeustieteen tohtoreita ja solidaarisuus-liikkeen aktiiveja alusta asti. Lyhyellä tapaamisella ei vielä käynyt ilmi onko veljekset myös poliitikkoina veistetty samasta puusta. Poliittinen linja on yhteinen, mutta tavassa toimia voi olla erojakin.
Päivän hätkähdyttävin tieto tuli kuitenkin koti-Suomesta. Perlos aikoo sammuttaa valot ja pistää pihalle 1200 työntekijää. Pohjois-Karjalassa oleville työntekijöille ja koko maakunnalle se on täysi katastrofi. Ylöjärvellä Perlos lopetti jo reilu vuosi sitten, mutta siellä hyvin moni löysi työpaikan muista yhtiöistä.
Pohjois-Karjalassa tilanne on vaikeampi. Työssä on ollut pääosin nuorta väkeä, joilla monella on vastatehtyä pirttivelkaa ja huonoimmassa tapauksessa molemmat perheessä Perloksen hommissa. Erityistoimia uusien työpaikkojen saamiseksi Pohjois-Karjalaan tarvitaan ilman muuta. Läheskään kaikille ei kuitenkaan löydy työtä kodin läheltä. Kakkosasunnon verovähennysoikeus auttaisi niitä perheellisiä, jotka lähtevät hakemaan elantoaan Suomen työvoimapula-alueilta.
Globalisaation aikana rakennemuutos on väistämätön. Yhteiskunnan on kuitenkin kyettävä rakentamaan toimintamekanismit, jossa massairtisanomisen uhriksi ilman omaa syytään joutuneille ihmisille annetaan mahdollisuus uuteen alkuun. Onneksi maassa on aloja ja alueita, jossa työtä on tarjolla. Se tuo sentään vähän valoa tunnelin päähän.
Ehkä tämä esimerkki jälleen kerran opettaa arvostamaan niitä yrityksiä, jotka työllistävät suomalaisia. Kaupassa kannattaa ostaa sitä, mikä on Suomessa tehty. Kannattaa myös edesauttaa suomalaisille työtä antavien tuotteiden markkinointia maailmalla. Se oli meilläkin punaisena lankana Puolan vierailulla.
Aihe: Blogi
Kuntaliitosten vuodenvaihde Pirkanmaalla
15.1.2007
(Julkaistu Alueviestissä 10.1.2007)
Eduskunta ottaa vielä ennen vaalitaukoa loppukirin. Pöydällä on vielä varsin monia merkittäviä asioita, mm. kunta-ja palvelurakenneuudistus. Se on sikäli mielenkiintoinen hanke, että se on alkanut toteuttaa itse itseään jo ennen kuin se on edes eduskunnassa päätetty.
Pirkanmaalla on herätty kunnalliseen rakennemuutokseen selvästi muuta Suomea nopeammin. Tämän vuoden alkaessa kuntarajoja muutettiin Pirkanmaalla kaikkiaan viidellä eri paikkakunnalla. Vammalan ja Suodenniemen lisäksi hynttyyt yhteenlöivät Ylöjärvi ja Viljakkala, Pälkäne ja Luopioinen, Toijala ja Viiala, sekä lisäksi Längelmäki jakautui Jämsän ja Oriveden kesken.
Monissa kunnissa on tajuttu välttämättömäksi muodostaa isompia yksikköjä, jotta kansalaisten peruspalvelut voidaan taata. Toki myös viimeinen tilaisuus suuriin porkkanarahoihin kannusti liitoksen tekemiseen juuri nyt. Ne ovatkin saman kolikon kaksi eri puolta. Vahvemman talouden avulla myös pystytään tarjoamaan kuntalaisille paremmat palvelut.
Kunta-ja palvelurakenneuudistuksen perusidea kuntien suhteen onkin palkita oma aktiivisuus. Kuntaliitoksiin ei pakoteta, mutta níihin porkkanoilla kannustetaan. Toki pakon edessä vasaran alle joutuvat ne, jotka eivät lähivuosina saa talouttaan tasapainoon. Näin pitääkin olla, sillä ihmisten kuuluu saada laadukkaat terveys-, sosiaali- ja koulutuspalvelut asuinkunnasta riippumatta. Jos jokin kunta ei pysty edes kriteereitä täyttävää vähimmäistasoa tarjoamaan, niin silloin on huudettava naapuri ja valtiovalta apuun.
Viisi kuntarajan muutosta Pirkanmaan kartalla on yhdelle vuodelle paljon. Ne eivät kuitenkaan tulee jäämään ilman jatkoa. Ympäri maakuntaa on jo nyt meneillään useita liitosselvityksiä. Monissa kunnissa halutaan myös katsoa, mitä nyt tehdyillä liitoksilla saadaan aikaan. Niin on varmasti asia myös omalla seutukunnallamme.
Vammalalla ja Suodenniemellä on nyt paikka osoittaa, että me teimme oikean valinnan. Ainakin alku näytti lupaavalta. Uusi vuosi otettiin uudessa Vammalassa Suodenniemellä vastaan upean ilotulituksen, kymmenien jätkänkynttilöiden ja satojen iloisten ihmisten kera. Itse asiassahan kyse oli kotiinpaluusta. Karkun kappeliseurakunnassa kun ovat olleet suodenniemeläisten juuret, sieltä aikoinaan järkisyillä lähdettiin ja järkisyillä myös palattiin.
Aihe: Mielipidekirjoituksia