2007
Debattia, äänestyksiä ja eläköitymistä
21.12.2007
Eduskunnan syksyn viimeisen työviikon aikana budjetti käydään tarkasti läpi asiakohdittain. Keskustelu tapahtuu debatin muodossa siten, että myös ministerit osallistuvat oman alansa keskusteluun. Sitä mitä päivällä ei ehditä puhumaan, jatketaan yöllä. Tänä vuonna taisi mennä parhaimmillaan puoli kolmeen yöllä. Se on tietenkin pientä verrattuna siihen, että joskus puhuttiin läpi yön, kuten kokeneemmat konkarit jaksavat muistuttaa.
Kaikkein turhimmalta tuntuu äänestäminen tuntikausia peräjälkeen. Äänestys on tietysti oppositiolle mahdollisuus tuoda erilaisia yhteiskunnan tarpeita esille, mutta läpi ei mene yksikään ehdotus.
Tänä vuonna ei ole ollut edes lähellä, sillä hallituspuolueiden edustajat päättivät yhdessä olla hallituksen budjetin ja siihen valtionvarainvaliokunnan tekemien lisäysten takana. Niitä puolustetaan, muut siirtyvät tuonnemmaksi. On hyvä muistaa, että aloitteet ovat asioiden esilletuomista, eikä niitä ole tarkoitettukaan hyväksyttäväksi. Todellisia päätöksiä tehdään silloin, kun budjettia valmistellaan hallituksessa ja valiokunnissa.
Viime yönä keskusteltiin mm. väestön ikärakenteen vaikutuksista Suomen talouteen ja hyvinvointipalveluihin. Siinä onkin keskustelemista. Kun itse jään eläkkeelle v. 2030, jos luoja suo, niin silloin meitä eläkeläisiä on 600 000 enemmän ja vastaavasti työikäisiä 250 000 vähemmän kuin nyt. Miten silloin eläkkeet maksetaan ja palvelut kyetään järjestämään? Hyviä kysymyksiä, joihin ei ole helppoja vastauksia.
Varmaa on se, että ikääntyvässä Suomessa ei ole varaa vähentää tehtävien työtuntien määrää. Työuraa on pidennettävä molemmista päistä. (Ehkä en siis pääse eläkkeelle vielä 2030!) Yhä usemman on oltava valmis vaihtamaan alaa tai asuinpaikkaa työn perässä. On myös annettava niiden tehdä enemmän ylitöitä, jotka itse sitä haluavat. Ja tämän kaiken lisäksi tarvitaan monialaista työperäistä maahanmuuttoa.
Haasteet ovat siis suuret, mutta silti on aika hiljentyä jouluksi ja ladata akkuja tulevaan vuoteen!
Aihe: Blogi, Eduskunnasta
Satonen eduskunnassa: opetusministeriön hallinnonalasta
20.12.2007
Pääluokka 29
Opetusministeriön hallinnonala
Arto Satonen /kok: Arvoisa puhemies! Tämä opetustoimen budjetti on erittäin hyvä, paljon parempi kuin edeltäjänsä, jos katsotaan asiaa koululaisten, opiskelijoiden, oppilaitosten, liikunnan tai kulttuuriväen näkökulmasta. Kaikki saavat enemmän kuin aikaisemmin. (Ed. Kimmo Kiljunen: Entäs shakinpelaajat?) – Varmaan myöskin, toivottavasti myöskin he.
Mutta ihan ensiksi, arvoisa puhemies, on tietysti todella tärkeätä opintotuen korotus, että se vihdoin viimein saatiin aikaan, mutta myös tämä vapaan tulorajan korotus 30 prosentilla. Minulle ainakin se on ideologinen kysymys sen suhteen, että sen avulla voidaan todella tätä mahdollisuuksien tasa-arvoa edistää, koska valitettavasti on niin, että pelkän opintotuen voimalla ei kuitenkaan pysty opiskelemaan. Mutta se, että on mahdollisuus tienata sen lisäksi entistä enemmän, mahdollistaa myös niiden opiskelun, jotka eivät vanhemmiltaan rahoitusta saa. Tämä on aivan olennainen asia suomalaisessa yhteiskunnassa, että kaikki voivat päästä elämässä eteenpäin riippumatta vanhempien varallisuudesta. Tässä suhteessa hallitus on tehnyt aivan oikean ratkaisun.
Olen myöskin iloinen kuten edellinenkin puhuja tästä yliopistojen saamasta lisärahoituksesta. En siitä sen enempää.
Sen sijaan on myöskin hyvä lisäys se, minkä valiokunta teki tänne ammattikorkeakoulujen tutkimuksen rahoitukseen. Ammattikorkeakoulujen tutkimus on soveltavaa tutkimusta, ja sillä on myöskin usein aluetaloudellista merkitystä erityisesti niillä paikkakunnilla, joilla ei ole yliopistoa. Sen takia on tärkeää, että myöskin tämä huomioidaan.
Arvoisa puhemies! Varsinaisesti pyysin tämän puheenvuoron siksi, että on erittäin tärkeää, että ammatillinen koulutus saa 2 200 uutta paikkaa, myöskin oppisopimus 2 100 paikkaa lisää. Nämä ovat keskeisiä keinoja vastata työvoimapulaan. Ne tulevat auttamaan lähivuosina. Kuten ministeri täällä jo aiemmin vihjasi, niin tätä linjaa täytyy myöskin jatkaa, koska meidän työvoimapulamme pahenee päivä päivältä. Budjettikirjan mukaan alkuvuonna avoimia työpaikkoja oli 50 000 keskimäärin. Nyt me tiedämme, että niitä on jo jonkun verran enemmän. Tosin hiukan kausivaihtelu vaikuttaa.
Mutta ihan ajankohtainen asia tässä on se, että työperäinen maahanmuutto on vuoden aikana tuplaantunut siltäkin osalta, mikä on rekistereissä. Sitten meistä kukaan ei tiedä sitä määrää, kuinka monta kymmentätuhatta täällä on tilapäistä työvoimaa. Lyhyellä tähtäimellä me emme voi tätä työvoimapulaa ratkaista millään muulla kuin työperäistä maahanmuuttoa lisäämällä. Tässä tullee sitten opetusministeriön puolelle sellaisia haasteita, miten nämä tutkinnot, joka on suoritettu EU- ja Eta-alueen ulkopuolella, vastaavat suomalaisia kriteereitä ja kuinka me voimme näyttökoejärjestelmää kehittää sillä tavalla, että me voimme varmistaa henkilöiden ammattitaidon, jotka täällä Suomessa työskentelevät. Nämä asiat tulevat meille hyvin nopeasti vastaan, koska tämä työperäinen maahanmuutto on hyvin nopeasti lisääntymässä ja sen suhteen se vaatii reagointia.
Aivan lopuksi, arvoisa puhemies, olen myöskin erittäin tyytyväinen siitä, että Veikkauksen edunsaajien rahoitus pidetään sillä tavalla hoidettuna kuin se on täällä aiemminkin ollut. Se oli aivan oikea linjaus, että asia korjattiin, ja nyt mennään tältä pohjalta eteenpäin. Se tukee merkittävästi vapaaehtoistyötä kaikilla rintamilla, ja se työ siellä, euro maksaa varmasti itsensä takaisin, eli siltä osinkin voi tähän budjettiin ollaan tyytyväinen.
Aihe: Uutisia
Nokian vesikatastrofi ja YLE:n rahoitusmallit
17.12.2007
Eduskuntatyötä on jäljellä viikko ennen joulutaukoa. Se viikko tulee olemaan budjettiäänestyksineen hyvin pitkä ja yöaikaakin tullaan vanhaan tavan mukaan tarvitsemaan.
Sunnuntaiaamuna poikkesin Nokian torilla, jossa vietettiin joulumarkkinoita. Glögiä ja kahvia kansalle olivat tarjoamassa kaikki Nokian suuret puolueet SDP, VAS ja Kokoomus. Torikansalla oli vain yksi puheenaihe. Vesikatastrofi ja miten siitä selvitään. Selviämistä on monenlaista. Ensimmäinen on se, että ihmiset selviävät sairauksista ja voivat jatkaa terveenä elämäänsä. Toinen selviäminen on se miten yritykset selviävät kriisin aiheuttamista tappioista, ja kolmas se, miten Nokian kaupunki ja vesilaitos selviävät vahingonkorvausvaatimuksista.
Valtion suunnalta on Nokian viestit kuultu ja on väläytetty vihreää valoa harkinnanvaraisen avun kohdentamisesta Nokialle. Katastrofin laajuus inhimillisinä kärsimyksinä ja taloudellisena menetyksenä on sitä luokkaa, että valtion tulee omalta osaltaan ottaa osaa kustannuksiin. Vakuutukset korvannevat vain pienen osan todellisista menetyksistä. Suuri osa jää kuitenkin Nokian kaupungin ja siten nokialaisten maksettavaksi. Rahaakin tärkeämpää on varmistaa se, että tämä ei toistu Nokialla, eikä missään muuallakaan Suomessa
Lauantain Aamulehdessä oli kyselty kansalaisten mielipiteitä YLE:n rahoitusmalleista. Ei liene kellekään yllätys, että budjettirahoitusta pidettiin yleisesti TV-maksua parempana vaihtoehtona. Tuskin yllätys oli sekään, että budjettirahoitukseen ei kansalaisten mielestä liity riippumattomuusongelmia. Harva niitä varmaan tulee edes ajatelleeksi. Eikä niitä TV-maksuja tosiasiassa riippumattomuuden takia kerätäkään, vaan siksi että TV-lähetykset on jotenkin maksettava.
TV-lupamaksujen vaihtamisessa budjettirahoitukseen kannattaa vähintäänkin ottaa harkinta-aika. Tämä toimenpide olisi täysin vastoin käyttäjä maksaa -periaatetta, jota kohden muuten yhteiskunnassa on tarkoituksenmukaista mennä. Käyttäjä maksaa -periaatteen syrjäyttäminen on perusteltua vain jos sitä kyetä käytännössä valvomaan.
Käyttäjä maksaa -periaatteen vahvuus on siinä, että maksunasettaja joutuu ottamaan huomion maksajien reaktion, kuten YLE:ssä digiboksiaikakaudella tiedetään. Sen sijaan budjettivaroilla rahoitettuna kohdentaminen ei ole niin suoranaista ja johtaa helposti tehottomuuteen.
Budjettirahoituksessakin YLE:n kulut maksaa suomalainen. Se mitä TV-lupamaksuissa säästetään, veroina maksetaan. Se on nollasummapeliä – sillä erotuksella että nekin maksavat, jotka eivät katso.
Eri asia kokonaan on, jos YLEn ohjelmia ryhdytään rahoittamaan merkittävästi mainostulojen kautta. Vaikuttaako se merkittävästi YLEn riippumattomuuteen, siitä kannattaisi kansalaisilta kysyä mielipidettä.
Aihe: Blogi
Uudet elokuvat avaavat Suomen historiaa
11.12.2007
Suomen juhliessa 90-vuotista itsenäistä taivaltaan on hyvä katsoa uudelleen Suomen historian kriittisimpiä hetkiä. Tämä on erityisen hyvä tehdä nyt, kun joukoissamme on vielä niitä sota-ajan veteraaneja, jotka ovat omalla taistelullaan maamme pelastaneet. Myös nuorten on opittava tuntemaan maamme historiaa, koska siitä kumpuaa suomalaisuuden ydin.
Itsenäisyyden juhlavuoden kunniaksi on tuotettu uusia elokuvia, jotka avaavat Suomen historiaa meille nuoremmille sukupolville. Åke Lindmanin Tali-Ihantala ei oikeastaan ole elokuva, vaan elokuvamainen dokumentti Suomen historian suurimmasta ja tärkeimmästä taistelusta. Tali-Ihantalan torjuntavoitto pelasti Suomen itsenäisyyden ja vapauden.
Jos linja Tali-Ihantalassa olisi murtunut, niin me olisimme kokeneet virolaisen veljeskansamme kohtalon. Se olisi merkinnyt monille päätymistä Stalinin vankileireille, demokratia ja vapaus olisi kukistunut vuosikymmeniksi ja elintaso olisi romahtanut. Vasta nyt me etsisimme paikkaamme kansakuntien joukossa, mutta yhä edelleen myös me nuoremmat maksaisimme alhaisempana elintasona hintaa sosialistisesta kokeilusta. Veteraanit siten voittivat meille nuoremmille sen kaiken mitä meillä tänään on ja siitä tulee meidän olla kiitollisia.
Toinen Suomen historiaa kuvaava juuri valmistunut elokuva on Lauri Törhösen ohjaama Raja 1918, joka perustuu myös Jörn Donnerin isän päiväkirjoihin. Tämä hätkähdyttävä elokuva kertoo tilanteesta Suomen ja Neuvostoliiton Rajajoella vuonna 1918. Törhösen elokuva kuvaa dramaattisella ja dramatisoidullakin tavalla sekä kansalaissodan jälkiselvittelyä että bolshevikkien valtaannousun aiheuttamaa pakolaisaaltoa Venäjältä Suomeen. Myös tämä vaihe Suomen historiasta on hyvä tuntea.
Nuorempien sukupolvien on hyvä tiedostaa, että Suomen itsenäisyys ja demokratia ovat olleet maamme historian alkuvuosina monta kertaa veitsenterällä. Suomalainen demokratia ja vapaus ovat kuitenkin kestäneet sekä vasemmalta punaisten valtaannousuyrityksen muodossa että oikealta Lapuan liikeen muodossa nousseen haasteen ja lisäksi sodassa onnistuttiin torjumaan maan rajojen ulkopuolelta tullut uhka.
Suomalaisilla on ollut historian varrella sekä sisäisissä että suurvaltojen välisissä taistoissa vahvaa tahtoa ja onnea, mikä osaltaan on mahdollistanut meidän nopean nousun menestyneimpien kansakuntien joukkoon. Kaikki on kuitenkin saavutettu peräänantamattomalla taistelutahdolla, suomalaisella sisulla ja ahkeralla työnteolla. Jopa Stalin joutui myöntämään, että kansakunta, joka niin urheasti taistelee oman itsenäisyytensä puolesta, on sen ansainnut.
Suomalaisella taistelutahdolla on historialliset juuret, mikä kannattaa välittää kuvina myös nykynuorille.
Aihe: Blogi
Kauppalehti 7.12.2007: Työvoimapulaan vastattava rakenteellisilla uudistuksilla
10.12.2007
Työvoimapulaan vastattava rakenteellisilla uudistuksilla
Hallitusohjelmaan kirjattiin keväällä kova tavoite 72 prosentin työllisyysasteesta. Työvoiman kohtaanto-ongelman ja työväestön ikääntymisen vuoksi tavoite tiedettiin haasteelliseksi, mutta jo muutaman kuukauden hallituskauden aikana tavoite on puoliksi saavutettu. Lokakuussa kausi- ja satunnaisvaihtelusta tasoitettu työllisyysaste oli 70,3 prosenttia eli siis seitsemän kymmenestä työikäisestä ja työkykyisestä suomalaisesta on töissä. Kansantalous on pitkällä aikavälillä kuitenkin kestävällä tasolla vasta 75 prosentin työllisyysasteella.
Työllisten määrä on lisääntynyt viimeisen vuoden aikana peräti 83 000 hengellä. Lähestymme kovaa vauhtia ennätystyöllisyyttä. Suomen ennätys tehtiin vuonna 1990, jolloin työllisten määrä oli 6 000 henkeä enemmän kuin nyt. Nyt työllisyyden kasvu on paljon vahvemmalla pohjalla talouden ollessa ylijäämäinen. Nyt pystymme lyhentämään lama-aikana otettua ulkomaanvelkaa.
Erittäin positiivisiin kasvulukuihin on sisään kirjoitettu yksi hyvinvointivaltiomme keskeisimmistä tulevaisuuden haasteista, työvoimapula. Huomattavaa on, että työvoimapula leviää myös perinteisten kasvualueiden ulkopuolelle.
Viimeiset työllisyysluvut osoittavat, että avoimien työpaikkojen määrä on prosentuaalisesti kasvanut eniten Pohjois-Savossa, Etelä-Pohjanmaalla, Hämeessä ja Lapissa. Myös alakohtaisesti työvoimapula leviää uusiin ammatteihin. Jo totuttujen kuljetusalan, rakennus-ja metallimiesten, sekä hoitoalan ammattilaisten lisäksi pulaa on nyt myös kaupan ja hallinnon ammattilaisista sekä kaivosmiehistä.
Työllisyyslukuja tukee vahva talouskasvu. Korkeasuhdanne jatkuu toistaiseksi, mutta kasvun jatkumiseksi tuottavuuden on parannuttava. Työikäisen väestön määrä vähenee ja näin huoltosuhde heikkenee. Samaan aikaan hyvinvointipalveluista on huolehdittava. Tämän yhtälön ratkaiseminen edellyttääkin, että työllisyys kehittyy edelleen ripeästi ja että tuottavuus kasvaa.
Lähestymme täystyöllisyyttä
Hyvän talouskasvun aikana tarvitaan myös jo ennakoivia toimia ja rohkeutta rakenneuudistuksiin. Esimerkiksi sosiaaliturvauudistuksella voidaan parantaa työnteon kannattavuutta. Kannustavuuden lisääminen ja kohtaanto-ongelman lievittäminen koulutuksella ja veroporkkanoilla parantavat erityisesti niiden asemaa, joiden on työllistyäkseen vaihdettava alaa tai tehtävä työtä kotiseudun ulkopuolella.
Työttömyysaste on laskenut vuoden aikana kokonaisen prosenttiyksikön ollen nyt 6,2 prosenttia. Lähestymme rakenteellisen työttömyyden rajana pidettyä neljän prosentin työttömyysastetta. Tämä asettaa haasteen työvoiman tehokkaammasta kohdentamisesta.
Rakennetyöttömyyttä on alennettava yksilöityjä työllistämispolkuja rakentamalla. Nuoret on saatava aiemmin työelämään ja eläkkeelle siirtymistä myöhemmäksi.
Esimerkiksi eläkeuudistus on saanut monen valitsemaan myöhäisemmän eläkkeelle jäämispäivän. Samoin vanhemmille työntekijöille kohdennettu matalapalkkatuki on kannustanut työnantajaa palkkaamaan iäkkäämpää työväkeä. Näiden toimien seurauksena yli 55-vuotiaiden työllisyysaste onkin noussut ikäryhmistä eniten.
Aikuiskoulutus avainasemassa
Yhä useampi joutuu elämänsä aikana vaihtamaan ammattia. Ammatillinen aikuiskoulutus on siten aivan avainasemassa kohtaanto-ongelman ratkaisussa. Tärkeää on se, että koulutusta suunnitellaan tiiviissä yhteistyössä yritysten kanssa, jotta aikuiskoulutuksessa uuden ammatin opiskeleville on valmistumisen jälkeen työtä tarjolla.
Nuorille on luvassa erityistä apua työllistymiseen. Budjettiriihessä sovittiin 30,5 miljoonan euron kohdentamisesta syrjäytymisvaarassa olevien nuorten työllistymisedellytysten parantamiseen.
Nuorten työllisyysasteen nostaminen on välttämätöntä. Pienistä ikäluokista meillä ei ole varaa menettää ihmisiä työvoiman ulkopuolelle. Kannustavuuteen tähtäävillä rakenneuudistuksilla on puolestaan varmistettava, että työnteko on kaikissa elämäntilanteissa taloudellisesti kannattavaa. Vain hyvä työllisyyskehitys takaa hyvinvointiyhteiskunnan tulevaisuuden.
Arto Satonen
kansanedustaja (kok)
Aihe: Mielipidekirjoituksia
Määräaikoja
2.12.2007
Yksi elämän totuuksista on se, että mikään homma ei tulisi valmiiksi, jos ei olisi määrä-aikaa. Sen huomaa eduskunnassakin ja siksi joulunalus on todella kiireinen, kun budjetti ja lait on saatava valmiiksi ennen kinkunpaistoa.
Työelämä- ja tasa-arvovaliokunnassa käsiteltiin tällä viikolla siviilipalveluslakia pitkän kaavan mukaan ja vastaavasti vuokratyödirektiiviä ja työaikadirektiiviä lyhyen kaavan mukaan. Jälkimmäisestä pamahti kannanotto Suomen neuvottelutavoitteeksi vajaassa vuorokaudessa. Onneksi asia oli ennestään tuttu. Hyvä asia sinänsä, että niihin yritetään vihdoin saada ratkaisu.
Viikon mielenkiintoisin äänestystulos oli demariopiskelijoiden äänestys oman puolueensa puheenjohtajasta. Vastakkain olivat Eero Heinäluoma ja “Kuka tahansa”. “Kuka tahansa” voitti 35-12! Puheenjohtajan vaihto näyttää siis olevan nuorille itsetarkoitus, mutta puheenjohtajan nimi sivuseikka. Voisi veikata, että demarien puheenjohtajakisaan riittää kandidaatteja. “Kuka tahansa”-kriteerin täyttää aika moni.
Aihe: Blogi
Jälkimaininkeja
26.11.2007
Viime viikko meni TEHY-kiistan ratkeamisen jälkimaininkeissa. Helpottuneita oltiin kaikkialla. Ainakin se viesti kuului sairaaloista, niin hoitajilta kuin hoidettaviltakin. Helpottuneita oltiin myös eduskunnan käytävillä.
Pääministeri Matti Vanhanen antoi oman palautteensa TEHY:lle Kauppakamarin tilaisuudessa. Äänenpainot saattoivat olla kovia, eikä aika ja paikkakaan ollut paras mahdollinen, mutta itse asiassa pääministerin puheessa on vinha perä.
Hallituksen ja eduskunnan tehtävänä aina ja kaikissa tilanteissa huolehtia kansalaisten hengestä, terveydestä ja turvallisuudesta. Niitä ei saa uhata minkäänlainen työtaistelu. Sen vuoksi on aikoinaan säädetty suojelutyöstä, ja niin pitää olla jatkossakin.
Kolmikantaperiaatteeseen kuuluu se, että työmarkkinakysymyksistä neuvotellaan työnantajien, työntekijöiden ja valtion kesken. Nyt pallo kannattaa antaa työmarkkinajärjestöille, jotka ensisijaisesti voivat määritellä ne pelisäännöt, joilla suojelutyö toteutuu aina työtaistelun muodosta riippumatta. Jos järjestöt eivät siihen kykene, silloin on hallituksen määriteltävä työtaistelun rajat.
Suojelutyöllä on pitkät perinteet, ja mm. SAK on ohjeistanut omia jäsenliittojaan noudattamaaan suojelutyöperiaatetta työtaisteluista. SAKssa ollaan lakia vastaan, mutta ei itse asiaa vastaan. Hallitukselle taas muoto ei ole tärkeä, vaan se, että mikään työtaistelu ei vaaranna kansalaisten hengeä, terveyttä ja turvallisuutta. Edellytykset yhteisten pelisääntöjen löytämiseksi ovat siis olemassa.
Sellaiset viikot ovat takana, joita en toivo olevan edessä. Tarvittaessa eduskunta pystyy toimimaan nopeasti nykyisellä hallituspohjalla. Se nähtiin, mutta kaikki olimme silti tyytyväisiä, että viikonlopputöiden tuloksia ei tarvinnut pistää käytäntöön.
Aihe: Blogi
Satonen eduskunnassa: opiskelijoista
21.11.2007
Arto Satonen /kok: Arvoisa puhemies! On erittäin hienoa, että on päästy siihen tilanteeseen, että opintotuki nousee. Edellisellä vaalikaudella ei valitettavasti saatu tähän korotusta, mutta se lienee jo historiaa, ja se tiedetään, mikä muutos tässä nyt on saatu aikaan. Varsinaisesti haluaisin kuitenkin sanoa tästä vapaan tulorajan korotuksesta. Olen itse pitänyt aina tätä erittäin tärkeänä, että opiskelijat voivat tehdä töitä ilman, että se verottaa heidän opintotukeaan. Se on kaikin puolin hyvä asia. On myöskin rehellistä tunnustaa, että nimenomaan tämä vapaa tuloraja takaa sen, että kaikilla on vanhempien varallisuuteen katsomatta mahdollisuus opiskella niin pitkälle kuin kykyjä riittää. Se on yksi keskeinen asia tässä koko meidän järjestelmässämme, että tarjotaan näitä mahdollisuuksia kaikille ihmisille. Sikäli olen todella tyytyväinen tästä esityksestä ja erinomaisesta mietinnöstä.
Aihe: Uutisia
Tähtihetkiä ja niitä ikävämpiä hetkiä
20.11.2007
Viime viikolla kiireisen viikon keskellä oli myös tähtihetkiä. Itselleni sellainen hetki oli se, kun sain esitellä 122 kansanedustajan allekirjoittaman aloitteen omaishoitajien hoitovapaasta. On oikein ja kohtuullista, että henkilö, joka jättää työnsä hoitaakseen läheistään voi palata entiseen työhönsä 3 vuoden ajan, kuten lapsenhoitovapaaltakin.
Yhä useampi keski-ikäinen on siinä elämäntilanteessa, että oma vanhempi tarvitse päätoimista hoitoa. Omaishoitajaksi jääminen merkitsee siirtymistä palkkatyöstä omaishoitajapalkkion varaan. Jos vaikka 2000-2500 euron kuukausipalkan vaihtaa 300-600 euron omaishoitajapalkkioon, niin se on jo iso taloudellinen uhraus. Olisi kohtuutonta, että ihminen joutuisi samassa yhteydessä vielä jättämään työnsä. Todella toivon, että tämä ei jää vaan aloitteeksi, vaan päätyy myös itse laiksi. Jatkokäsittely alkaa valiokunnassa jo tällä viikolla.
Viikkoon mahtui myös käynti StoraEnson vasaran alle jäävällä Summan tehtaalla Haminassa. Vaikka ymmärtääkin metsäteollisuuden kannattavuusongelmat ja ylikapasiteetin, niin erikoiselta tuntui kuulla se, että lopetettavaan tehtaaseen oli viime vuosina investoitu 90 miljoonaa. Kannattaisikohan asioita suunnitella hieman pidemmällä jänteellä?
Investointipolitiikkaa enemmän minua kiinnosti se, mitä tapahtuu työttömiksi jääville ihmisille. Monilla on takana kymmeniä vuosia saman yhtiön palveluksessa, eikä juuri kokemusta muualta. Siihen nähden oli positiivista huomata, että hyvin moni oli jo uusia uria miettinyt.
Tapasin niitä, jotka olivat jo hakeneet töitä samalta alalta ympäri Suomea ja niitä, jotka olivat valmiita vaihtamaan toiselle alalle.Yrittäjyyteenkin oli aitoa kiinnostusta. Kiinnostusta Summalaisia kohtaan oli myös monilla työnantajilla. Toki oli niitäkin, joiden työllistyminen on hyvin vaikeaa. Päällimmäiseksi jäi kuitenkin se, että monet sittenkin selviävät muutoksista, mutta miten Suomen käy kun yhtä talouden kivijalkaa ajetaan alas.
Aihe: Blogi
Arto Satonen: Kansanedustajien enemmistö haluaa omaishoitajille hoitovapaat
13.11.2007
Työelämä- ja tasa-arvovaliokunnan puheenjohtaja Arto Satonen (kok) on jättänyt perjantaina 9.11.2007 eduskunnalle lakialoitteen, jonka mukaan omaishoitajat olisivat oikeutettuja enintään kolmen vuoden palkattomaan vapaaseen työ- tai virkasuhteestaan. (Linkki kyseiseen lakialoitteeseen)
Lakialoitteen on allekirjoittanut 122 kansanedustajaa. Tämä yli sadan kansanedustajan kannatuksen saanut aloite tulee ensin täysistunnon ja sitten työelämä- ja tasa-arvovaliokunnan (TyV) käsittelyyn.
- On eduskunnan tahto, että omaishoitajien ja -hoidettavien asemaa parannetaan merkittävästi. Se tahto on nyt vietävä läpi, Satonen toteaa.
Omaishoitajien tarve kasvaa Suomessa väestön ikääntyessä. Omaishoitajaksi ryhtyvä tekee hoitosopimuksen oman kunnan kanssa. Oikeus omaishoidon tukeen ja hoitovapaaseen koskee niitä, jotka ovat lain mukaan määriteltyjä omaishoitajia, ja siten oikeutettuja sopimuksen mukaiseen omaishoitajapalkkioon.
- Oleellisinta on, että omainen voi laitoshoidon sijaan asua edelleen omassa kodissaan, Satonen kertoo. Hoidettava saa omaisen kautta myös läheisyyttä, jota jokainen tarvitsee elämässään.
Omaishoitajalla on ympärivuorokautinen vastuu, mikä tarkoittaa työssäkäyvälle usein vuorottelu- tai virkavapaan hakemista. Jos vapaata ei myönnetä tai jos omaishoidon tarve jatkuu työnantajan kanssa sovitun keston yli, omaishoitajaksi ryhtyvä joutuu käytännössä irtisanomaan työsuhteensa. Yhä useampi hoitaa ikääntyneitä vanhempiaan omaishoitajina, STM:n tekemän selvityksen mukaan noin viidennes, ja tarve on kasvava (Sosiaali- ja terveysministeriön selvityksiä 2007:28).
- Irtisanoutuminen on oikeudenmukaisesti ajateltuna kohtuutonta. Omaishoitaja on jo monesti tehnyt ison taloudellisen uhrauksen vaihtamalla palkkatyön omaishoitajan noin 300 – 600 e/kk suuruiseen, verolliseen vähimmäispalkkioon. Samalla omaishoitajat säästävät omalla työllään yhteiskunnan rahoja huomattavasti, koska esimerkiksi laitoshoidon hinta vanhainkodissa on noin 2700 euroa kuukaudessa.
Monet ikääntyneitä vanhempiaan hoitamaan jäävät omaishoitajat ovat itse yli 55-vuotiaita. Tämän ikäluokan mahdollisuudet työllistyä uudelleen työmarkkinoilta poissaolon jälkeen ovat mm. työelämää pitkään kartoittaneiden tutkimusten mukaan selvästi muita ikäryhmiä huonommat. Työsuhteen irtisanominen johtaa tällaisessa tilanteessa omaishoitotehtävien päättymisen jälkeen usein työttömyyteen.
- Asia on perusteltu siitäkin näkökulmasta, että myös omaishoitaja voisi palata työhönsä samaan tapaan kuin alle 3-vuotiasta lasta kotihoidon tuella hoitanut vanhempi, Satonen päättää.
Lakialoitetta on tukenut 122 edustajaa kaikista eduskuntapuolueista: Kokoomuksesta, Keskustasta, SDP:stä, Vasemmistoliitosta, Vihreistä, RKP:stä, Kristillisdemokraateista ja Perussuomalaisista.
Liitteenä kyseinen lakialoite:
Laki työsopimuslain 4 luvun 3 §:n muuttamisesta
Lisätietoja:
Arto Satonen, kansanedustaja (kok)
050 511 3110 (ensisijainen), 09 – 432 3110
arto.satonen@eduskunta.fi
Aihe: Uutisia