joulukuu 2006
Itsenäisyyttä ja työtä
8.12.2006
Itsenäisyyspäivä lähti tänä vuonna liikkeelle Punkalaitumelta. Ajelin sinne aamutuimaan Helsingistä. Punkalaitumella on arvokas perinne järjestää aina itsenäisyyspäivänä jumalanpalvelus, seppeleen lasku sankarihaudoille ja itsenäisyyspäiväjuhla seurakuntatalolla. Olin kutsuttuna juhlapuhujana, mikä on aina upea kunnia.
Kävin puheessani läpi Suomen historian tärkeimmät vaiheet aina 1800-luvun kansallisesta heräämisestä lähtien. Ilahduttavasti paikalla oli vielä muutamia veteraaneja, jotka olivat itse Suomea olleet puolustamassa. Taulut seurakuntatalon seinällä muistuttivat niistä punkalaitumelaisista, jotka menettivät henkensä rintamalla. Itsenäisyyspäivän suurin anti onkin siinä, että pysähtyy ajattelemaan kuinka hyvin meillä asiat ovat. Ja kuinka paljon huonommin ne olisivat, jos puolustus ei olisi Kannaksella kestänyt. Olisimme silloin kärsineet virolaisen veljeskansamme kohtalon. Monille nykynuorten isoisille ja isoäideille se olisi merkinnyt Stalinin vankileiriä, mielipiteen vapauden menetystä koko kansalle ja taloudellista taantumaa vuosikymmeniksi. Vasta nyt me olisimme Viron tapaan etsimässä paikkaamme uutena kansakuntana.
Punkalaitumen juhlan jälkeen oli aika mennä toisiin juhliin. Linnanjuhlat ovat aina arvokkaat, vaikka niistä onkin tullut jo liiaksi pukukavalkaadi ja mediasirkus. Itse tarkoitus on toki edelleen hyvä, itsenäisen Suomen kunniaksi juhliminen. On hienoa, että juhliin kutsutaan aina kuluneen vuoden aikana erityisesti menestyneitä urheilijoita ja taiteilijoita, sekä niitä kansalaisia, joita presidentti on matkoillaan tavannut. Jatkoille en enää jaksanut lähteä, kun oli takana sen verran pitkä päivä. Olihan se alkanut jo aamulla 7.30 tenniksellä Kimmo Kiljusen kanssa.
Juhlien jälkeen alkoi arki. Kokoomus järjesti torstaina työllisyysseminaarin, jossa yhtenä puhujana oli Ruotsin uusi työministeri Sven-Otto Littorin. Hänen sanomansa oli selkeä. Työnteon kannattavuutta on parannettava ja työn vastaanottaminen tehtävä työttömälle entistä taloudellisesti houkuttelevammaksi. Ruotsissa ansiosidonnaisen työttömyysturvan taso on ollut niin korkea, että työnteosta ei juuri saa työttömyyskorvausta enempää. Nyt työttömyysturvan taso porrastetaan työttömyyden kestoon mukaan, jolloin siihen saadaan kannustuselementti.
Puhuin itse seminaarissa Vammalan työvoimatoimiston “omavirkailija-mallista”, jolla on saavutettu hyviä tuloksia. Kyse on yksinkertaisesti siitä, että työvoimatoimiston virkailija ottaa asiakkaan vastuulleen, ei pompota sitä muille ja pyrkii etsimään aktiivisesti hänelle soveltuvan työn, koulutuksen tai kuntoutuksen. Pääsin kehumaan Vammalan mallia myös kyselytunnilla, kun puhuttiin nuorten syrjäytymisestä. Meidän malli, jossa yläaste, työvoiman palvelukeskus ja toisen asteen koulutus tekevät saumattomasti yhteistyötä syrjäytymisuhan alla olevien nuorten aktivoimiseksi sai myös työministerin kiitokset.
Aihe: Blogi
Satonen eduskunnassa: Kihlakuntien kohtalosta
8.12.2006
TORSTAINA 7. JOULUKUUTA 2006
10) Hallituksen esitys laiksi poliisin hallinnosta annetun lain muuttamisesta ja eräiksi siihen liittyviksi laeiksi
Toinen käsittely
Hallituksen esitys HE 72/2006 vp
Hallintovaliokunnan mietintö HaVM 24/2006 vp
Arto Satonen /kok: Arvoisa puhemies! Ennen kuin menen itse aiheeseen, haluaisin vähän kommentoida ministeri Rajamäen viittausta, joka liittyy tähän kuntajohtajien lähettämään kirjeeseen. Ensinnäkään en voi muuta kuin ihmetellä, että näin kevyesti on otettu valtionjohdossa 69 kunnanjohtajan kirje. En ole katsonut, mitä puoluekantaa ne kunnanjohtajat edustavat, mutta epäilen, että siellä on aika monta sosialidemokraattia ja vieläkin enemmän keskustalaisia. En usko, että heillä on mitään ideologista tavoitetta aiheuttaa tälle hallitukselle ongelmia, vaan kyllä se kertoo nimenomaan siitä, että siellä on aito huoli tästä asiasta, mistä nyt on kyse.
Omalta osaltani voin sanoa, kuten ministerikin viittasi, että tässä kihlakuntataistelussa on jo monta kierrosta ollut. Muistaakseni tämä oli jo neljäs kierros, kun toistakymmentä vuotta tästä asiasta on jo eri vaiheissa puhuttu. Tässä on ollut jo monet vaalit, osa sellaisiakin, joissa itse en ollut ehdokkaana, niin että kyllä tässä on asiaa vastustettu hyvin sitkeästi riippumatta siitä, onko vaalit tulossa tai ei. Sillä ei ole tässä asiassa mitään merkitystä. Se toki on totta, että kansalaiset ovat tästä asiasta huolissaan niillä paikkakunnilla, joita erityisesti tämä tilanne koskee.
Nyt tilanne on muuttunut verrattuna siihen, mitä puheenvuoroja käytettiin ensimmäisessä käsittelyssä, viitaten siihen, mitä muun muassa ed. Hemmilä on täällä sanonut, että jos pitää paikkansa, että jo kaavaillaan sen tyyppistä uudistusta, että nykyisten kihlakuntien sijasta ikään kuin perusyksiköstä tulisi maakunnallinen, niin se on kyllä todella iso muutos ja se ei ole kyllä minun mielestäni missään mielessä sopusoinnussa myöskään hallintovaliokunnan mietinnön hengen kanssa.
Siihen liittyen on tietysti olennaista se, mihin myöskin sekä ed. Hemmilä että ed. Vistbacka alalla töissä olleina viittasivat, mikä tulee olemaan sitten siinä uudessa järjestelmässä, jos tällainen järjestelmä tulee, poliisin työhönmenopaikka. Se on hyvin keskeinen poliisin näkyvyyden kannalta, koska tiedetään, että poliisi rauhoittaa myös silloin, kun on siviilit päällä pienellä paikkakunnalla, missä poliisi tunnetaan. Onko näin, että poliisin työhönmenopaikka tulee vain sinne keskuspaikkaan ja miten se toimii sekä uusien että nykyisten osalta, tämä on keskeinen kysymys.
Toinen keskeinen kysymys on se, tuleeko näissä nykyisissä toimipisteissä, nykyisissä kihlakuntien pääpaikoissa, säilymään putka vai eikö tule säilymään. Jos ei tule säilymään, se tarkoittaa silloin sitä, että kun asiakasta sinne putkaan viedään, niin silloin poliisi on hyvin pitkän aikaa sillä reissulla ja silloin on tilanne varsin huono. Se saattaa kestää useita tunteja pahimmillaan. Siinä kihlakunnassa, mistä itse olen asiaa seurannut Vammalan suunnalla, on arvioitu, että noin kaksi ja puoli tuntia kestää, jos vaikka humalainen viedään putkaan Tampereelle, ennen kuin partio on takaisin siellä omalla alueella. Sellainen aika siinä kuluu.
Tässä myöskin tämän prosessin vaiheissa on kuultu paitsi kunnanjohtajia myöskin kihlakunnissa toimivia poliisipäälliköitä. Kyllä heidän viestinsä on ollut tässä asiassa hyvin selkeä. Nämä ongelmat ovat kyllä aivan todellisia, mitkä tähän liittyvät. Se sitten, millä muulla tavalla tämä asia voitaisiin ratkaista, on hyvä kysymys. Kokoomuksen eduskuntaryhmä on joka vuosi esittänyt budjettiin lisärahaa poliisille. Jos esimerkiksi poliisi saisi nämä sata lisävirkaa, joita me olemme esittäneet jo useana vuonna, niin sekin auttaisi jonkun verran sitä virkapulaa, joka on näissä isoissa kaupungeissa, jotta ei tarvitsisi ikään kuin maaseudun kustannuksella tätä asiaa hoitaa.
Mitä tulee siihen, että poliisien määrä on sama kuin vuonna 2002, näin varmaan on, mutta se ei ole riittävä, koska poliisille on tullut uusia tehtäviä, joihin tarvitaan lisää voimia. Ministeri itsekin viittasi muun muassa järjestäytyneen rikollisuuden torjuntaan. Se on varmaan aivan järkevää, että sinne suunnataan näitä resursseja, samoin myös huumerikollisuuden ja talousrikollisuuden torjuntaan, mutta samanaikaisesti tulee muistaa se, että paikallispoliisin tehtävien määrä ei ole vähentynyt, ei todellakaan. Eli siellä ei ole olemassa tyhjää kapasiteettia, joka voitaisiin siirtää jonnekin muualle. Tämä on se perusongelma, eli ongelmana on resurssien puute, ja se ei ratkea sillä, että nyt mennään isompiin yksiköihin. Se voi hiukan muuttaa alueellisesti tilanteita, mutta erityisesti pelkään sitä, että näissä pienemmissä kaupungeissa ja niiden lähialueilla olevalla maaseudulla tilanne tulee heikkenemään. Sen takia tulen myös itse äänestämään ed. Hemmilän esityksen puolesta, vaikka hyvin harvoin äänestän missään laissa hylkäysesityksen puolesta.
Aihe: Uutisia
Itsenäisyyspäivän puhe
6.12.2006
(Punkalaitumen itsenäisyyspäivän juhlassa 6.12.2006)
Arvoisa juhlayleisö, hyvät naiset ja herrat.
Kerran vuodessa meillä on mahdollisuus juhlia arvokkaasti itsenäisen Suomen taivalta. 89-vuotias Suomi on varsin nuori valtio, jos sitä verrataan naapureihimme lännessä tai idässä. Näin itsenäisyyspäivänä on hyvä tilaisuus kerrata sitä miten olemme tähän päivän tulleet, arvioida ajankohtaisia itsenäisen Suomen poliittisia haasteita ja vetää piirtoja myös tulevaisuuteen.
Itsenäisen Suomen perusta luotiin 1800-luvun jälkipuoliskolla, joka oli kansallisen heräämisen aikaa. Venäjän vallan alkuvuosina Suomi sai kehittyä varsin itsenäiseksi imperiumin osaksi. Me saimme mm. oman rahan, jolla oli suuri symbolinen arvo. Vieläkin tärkeämpää oli yhteiskunnallisen ja sivistyksellisen eliitin irtaantuminen ruotsalaisuudesta ja siten suomalaisen kansallistunnon vahvistuminen. Vähitellen lehdistön, kulttuurivaikuttajien ja poliittisten liikkeiden avulla unelma itsenäisestä Suomesta tavoitti myös tavallisen suomalaisen. Syntyi suomalaisuusaate, jolla oli myös joukkovoimaa.
1900-luvun vaihteen sortovuodet ja venäläistämisyritykset nostivat Suomessa vahvan vastavoiman, joka johti lopulta autonomiasta itsenäisyyteen. Yksikamarinen eduskunta, johon kansanedustajat valittiin vapailla vaaleilla, aloitti tasan sata vuotta sitten. Vaikka eduskunnan valta olikin tsaarin ohjauksessa varsin rajallinen, vaalit sinänsä lisäsivät ihmisten kiinnostusta yhteiskunnallisia asioita kohtaan ja se osaltaan loi pohjaa myös itsenäisyystaistelulle. Suomella oli jo silloin historiassaan onnea, kuten kaikilla uusilla kansakunnilla on ollut. Ensimmäisen maailmansodan heikentämä ja vallankumouksen kokenut Venäjä oli liian heikko ja hajanainen pitämään kiinni Suomesta. Suomalaiset tarttuivat rohkeasti tilaisuuteensa ja onnistuivat irtaantumaan Venäjästä, joka oli muuttumassa Neuvostoliitoksi.
Suomen itsenäisyyden ajan vaikein vuosi elettiin heti itsenäistymisen jälkeen. Vaikka tavoite itsenäisestä Suomesta oli yhteinen, poliittisesti kansa oli pahasti kahtiajakautunut. Sisällissodan taustalla olivat elintasoerot, sekä luokkataistelutietoisen työväenliikkeen vahvistuminen ja radikalisoituminen myös Suomessa. Samaan aikaan valkoisten tavoitteena oli ajaa venäläinen armeija maasta ja muodostaa itsenäisen Suomen oma armeija.
Tammikuussa 1918 syttynyt sisällissota johti raakoihin väkivallan tekoihin puolin ja toisin. Moni suomalainen ja myös moni tämän seudun ihminen menetti henkensä. Ensimmäiset kuolemat liittyivät punaiseen terroriin, jonka kohteeksi joutuivat erityisesti suurtilalliset ja kauppiaat. Sen jälkeen miehiä kaatui sisällissodan taisteluissa molemmin puolin ja lopuksi punaisia kuoli sodan jälkiselvittelyssä ja vankileireillä. Punkalaidunkin sai taisteluista osansa, vaikka toisin kuin Vammala välttyikin suurpalolta. Punkalaitumen kautta merkittävä joukko punaisia pakeni itään ja aina Neuvostoliittoon asti.
On suorastaan ihmeellistä, että Suomi kansankuntana selvisi varsin nopeasti kansalaissodan koettelemuksista. Vaikka arvet umpeutuivatkin yksilötasolla hitaasti, avoin aseellinen taistelu ei enää noussut pintaan, vaan demokratia vei voiton Suomen sisäisessä taistelussa. Suomalainen demokratia kesti myös oikealta Lapuan liikkeen muodossa nousseen haasteen, joka jo ehti avoimesti uhata kansanvaltaa.
Jälkikäteen voi todeta suomalaisilla olleen historian saatossa sekä onnea, että taitoa. Vain näiden molempien taisteluiden päättyminen demokratian voitoksi on mahdollistanut Suomen nykykehityksen. On helppo kuvitella, vaikka historiaa ei sen enempää kannattakaan jossitella, että punaisten voitto sisällissodasta olisi tehnyt Suomesta Neuvostoliiton vasallin, joka olisi luultavasti ollut muodollisesti itsenäinen, mutta käytännössä Neuvostoliiton talutusnuorassa. Toisaalta Lapuan liikkeen voitto olisi vienyt Suomen niin lähelle Saksaa, että tuskin olisimme selvinneet torjuntavoittajana toisesta maailmansodasta.
Suomen itsenäisyys joutui kaikkein kovimmalle koetukselleen 1939-40 talvisodassa ja sitä seuranneessa jatkosodassa. Suomi piti itsenäisyyteensä vain ja ainoastaan historiallisen taistelun ansiosta, jossa suomalaisten sotilaiden urhollisuus ja puolustustahto riitti vastustamaan määrällisesti ja materiaalisesti ylivoimaista vastustajaa. Monelle taistelu Suomen puolesta maksoi oman hengen. Kuka menetti miehensä, kuka isänsä, kuka veljensä, kuka sisarensa. On tärkeää, että perinne sankarihaudoille laskettavasta seppeleestä jatkuu itsenäisyyspäivänä myös seuraaville sukupolville, jotta myös he osaavat arvostaa niitä, jotka aikoinaan antoivat henkensä isänmaan puolesta.
Nyt tiedämme, että itsenäisyyden säilyminen oli jatkosodan loppuvaiheissa aivan veitsenterällä. Valtiojohtomme luki tilanteita taitavasti ja onnistui ensin hankkimaan Saksasta tarvittavaa aseistusta, jotta Neuvostoliiton läpimurto estettiin ja sitten onnistuimme pelastautumaan erillisrauhaan ennen Saksan tuhoutumista.
Jokainen sota-ajan taisteluissa ja kotirintamalla mukana ollut ansaitsee kiitoksen meiltä nuoremmilta. Ilman silloin saavutettua torjuntavoittoa meidän kohtalomme olisi ollut virolaisen veljeskansan kohtalo. Silloin suuri osa isoisistämme ja äideistämme olisivat kuolleet Neuvostoliiton vankileireillä, olisimme menettäneet vapautemme ajatella ja toimia itsenäisesti, taloutemme olisi taantunut vuosikymmeniksi ja vasta nyt me etsisimme kansakuntana paikkaamme Euroopassa.
Suomalaiset eivät toimineet esimerkillisesti vain sodassa, vaan myös sodan jälkeisessä jälleenrakentamisessa. Karjalaisten asuttaminen oli historiallinen teko, samoin sotakorvauksien maksaminen. Suuret ikäluokat syntyivät ja väkiluku lähti kasvuun. Vain seitsemän vuotta sodan päättymisen jälkeen Suomi oli jo koko maailman huomion kohteena, kun järjestettiin olympiakisat Helsingissä vuonna 1952. Hyvin nopeasti Suomi saavutti kansainvälisen maineen nopeasti sodan tuhoista nousseena kehittyneenä maana, jota verrattiin Japaniin ja Saksaan.
60- ja 70-luvulla Suomi teollistui ja kaupungistui nopeasti. Moni lähti myös leveämmän leivän perässä Ruotsiin. Maaseudun rakennemuutos vapautti kymmeniä tuhansia ihmisiä muihin tehtäviin. Vähitellen Suomesta kehittyi vahvan teollisen osaamisen maa, jossa valmistettuja tuotteita myytiin sekä itään, että länteen. Bilateraalinen idänkauppa toimi Suomen taloudellisen kehityksen eduksi. Idänkaupalla luotiin aikoinaan metalliteollisuuden pohja, josta on tullut yksi taloutemme kivijaloista. Nokiakin oli aikoinaan riippuvainen idänkaupasta, josta saaduilla varoilla se aloitti tuotekehityksen, joka myöhemmin mahdollisti Nokian nousemisen maailman suurimmaksi matkapuhelintenvalmistajaksi.
Tänä päivänä Suomi on huippuosaaja monilla aloilla. Me emme ole tuotekehityksen kärjessä vain teknologiateollisuudessa, vaan meillä on huippuosaamista myös konepajateollisuudessa, koko metsäklusterissa, sekä esimerkiksi maataloudessa ja elintarvikesektorilla, vain muutamia mainitakseni.
Itse asiassa globalisaation seurauksena Suomessa joutuvat kehittymään kaikki sellaiset alat, joiden alalla kauppaa käydään kansainvälisesti. Kylmä, pieni ja etäinen Suomi ei voi kilpailla muita vastaan tuotteiden hinnalla, vaan laadulla. Meidän on tehtävä asiat paremmin kuin muut, vain siten me pärjäämme. Sinänsä se ei ole mitään uutta. Suomalaista on totuttu pitämään ahkerana ja tunnollisena työntekijänä. Luterilaisen etiikan mukainen työn kunnioitus on tätä maata vienyt eteenpäin ja toivottavasti vie jatkossakin.
Oman haasteensa suomalaisen yhteiskunnan kehitykselle tuo väestön ikääntyminen. Suuret ikäluokat alkavat päivätyönsä tehneenä väistyä eläkkeelle ja työmarkkinoille tulevat nuoret ikäluokat ovat poistuvia ikäluokkia pienempiä. Olemme matkalla kohti työvoimapulaa. Esimerkiksi täällä Punkalaitumella työttömyysprosentti on vain hieman yli neljän ja kun siinä on vielä mukana eläkeputkessa olevat, niin tosi asiassa ollaan hyvin lähellä täystyöllisyyttä. Koko Pirkanmaalla joka neljännellä yrityksellä on rekrytointivaikeuksia. Työvoimapula uhkaa jo taittaa talouskasvua ja heikentää siten hyvinvointipalvelujen rahoituspohjaa.
Työvoimapulaan vastaaminen edellyttää sekä kotimaisia toimia, että katseen ulottamista meren taakse. Kotimaassa on edelleen jatkettava vero- ja sosiaalipolitiikkaa, jolla työn teon kannattavuutta parannetaan. On houkuteltava ihmisiä muuttamaan työn perässä Suomen sisällä ja myös ulkosuomalaisia muuttamaan takaisin kotiin. Syrjäytymisuhan alla olevia nuoria on tuettava erityistoimin, jotta heidät saadaan mukaan työelämään. Näiden toimien lisäksi pitää harkitusti rekrytoida ulkomailta Suomeen töihin henkilöitä niille aloille, joihin kotimaasta ei saada riittävästi väkeä. On ollut hienoa huomata, että tänne Punkalaitumelle ollaan kehittämässä työperäisen maahanmuuton pilottihanketta vastaamaan Pirkanmaan ja Satakunnan työvoimapulaan.
Arvoisat kuulijat,
Tänä päivänä Suomen turvallisuuspoliittinen asema on vakaa. Sodan jälkeinen aika oli nuoralla tanssimista ison naapurin kanssa. Sitä mitä muualla maailmassa kutsuttiin suomettumiseksi, kutsuttiin meillä reaalipolitiikaksi. Maan tavaksi tuli myös käyttää ulkopolitiikkaa sisäpolitiikan välineenä. Keinoista voi olla montaa mieltä, mutta tulokset olivat hyviä. Suomi säilytti luottamukselliset välit sekä itään, että länteen ja vaurastui tekemällä kauppaa molempiin suuntiin.
Neuvostoliiton romahtaminen mahdollisti Suomelle aivan uuden poliittisen liikkumavaran. Suomi ei olisi Euroopan Unionin jäsen, meillä ei olisi maksuvälineenä euro, eikä maamme olisi yhteistyössä NATOn kanssa, jos Neuvostoliitto ei olisi kaatunut. Toisaalta idän kaupan romahtaminen ja rahamarkkinoiden vapauttaminen ajoivat Suomen syvään lamaan. Uudet vientimarkkinat olivat aluksi vain lännessä, joten jäsenyys Euroopan Unionissa ja pääsy Euroopan sisämarkkinoille tuli hyvin pian välttämättömäksi.
Suomessa kannattaa aina seurata mitä Venäjällä tapahtuu. Enää Suomen ja Venäjän välillä ei ole ideologista taistelutannerta, mutta toisaalta nationalismi nostaa päätään Venäjällä. Venäjän demokratia on vielä niin nuori ja hauras, että on mahdoton sanoa miten se tulee kehittymään. Huolestuttavaa on kuitenkin se, että viime aikoina demokratian puolustajat ovat kärsineet takaiskuja Venäjällä. Ainakin yhtä huolestuttavaa on se, että reilusti yli puolet venäläisistä ajattelee, että Venäjää kunnioitetaan vain silloin, kun sitä pelätään. Venäjälle uuden voimatekijän tuo sen valtaisat energiavarat ja monien naapurimaiden riippuvuus Venäjän energiasta. Kaiken kaikkiaan Venäjä on uudelleen nousemassa jaloilleen ja se on tekemässä paluuta suurvaltojen joukkoon. Suomella ja Euroopan Unionilla on vahva intressi tukea venäjän demokratiakehitystä ja tiivistää Venäjän ja Euroopan Unionin välistä yhteistyötä.
Vaikka Suomea ei uhkaakaan välitön vaara, on meidän silti pidettävä huolta uskottavasta puolustuksesta. Me suomalaiset käytämme 1,3 prosenttia bruttokansantuotteestamme puolustusmenoihin. Se on kansainvälisesti verrattuna pieni luku. Ensi vuoden budjetissa puolustusmenoista leikataan edelleen 48,8 miljoonaan euroa kuluvan vuoden talousarvioon verrattuna.
Leikkaukset kohdistuvat osaltaan mm. kertausharjoituksiin, joihin nyt pääsee vain 5000 reserviläistä aiemman 30 000 sijasta. Maakuntajoukkojen perustamista voi tervehtiä ilolla, mutta se ei korvaa reserviläiskoulutusta. Lisäksi kohonneet polttoainekustannukset pienentävät lento- ja merisotaharjoitusten määrää.
Jatkossa meidän on varauduttava korkeampiin puolustusbudjetteihin. Suuriin syy tähän on puolustusmateriaalin huomattava kallistuminen, se jopa tuplaa hintansa 7-10 vuodessa. Suoritustason ylläpitäminen ei ole mahdollista nykyisellä n. 600 miljoonaan euron hankintamäärärahatasolla. Puolustusvaliokunta arvioi rahoitusvajeen vuoteen 2012 mennessä jopa 900 miljoonaksi. Nykyaikaisen puolustuspolitiikan yleisenä linjauksena on se, että kolmannes puolustusbudjetista tulee käyttää materiaalihankintoihin, joista vähintään puolet tulisi olla kotimaisia.
Suomen mahdollinen liittyminen NATOon on ison luokan turvallisuuspoliittinen kysymys ,jota on monipuolisesti ja perusteellisesti arvioitava seuraavan puolustuspoliittisen selonteon yhteydessä seuraavassa eduskunnassa. On kuitenkin muistettava, että olemme me NATOssa tai emme, niin meidän on joka tapauksessa pidettävä huolta riittävistä henkilökunta- ja materiaaliresursseista puolustusvoimillemme. Itsenäinen maa tarvitsee uskottavan puolustuksen, sen historia on meille opettanut.
Arvoisat kuulijat,
89-vuotias Suomi juhlii syntymäpäiväänsä virkeänä ja hyvinvoivana. Tämän päivän Suomi on yhteenlaskettu summa niiden kaikkien suomalaisten työstä, jotka ovat sen vuosien varrella tehneet. Alkutahdin antoivat suomalaisuusaatteen puolestapuhujat 1800-luvun lopulla, heidän työtään jatkoivat Venäjän sortovaltaa vastaan taistelleet ja sen ikeestä itsenäisyyden saavuttaneet, sotaveteraanit ja sankarivainajat tekivät raskaimman työn isoa vihollista vastaan taistellessa, jälleenrakennuksen sukupolvi antoi alkutahdit Suomen sodanjälkeiselle menestystarinalle, jota suuret ikäpolvet ansiokkaasti jatkoivat. Oma ikäluokkani on antanut panoksensa suomalaisten yritysten voittokulkuun kansainvälisessä kilpailussa ja saanut siihen lisäapua meitäkin nuoremmalta nörttisukupolvelta, jotka ovat omassa osaamisessaan maailman valioita. Meidän jälkeemme vastuuta tulevat kantamaan PISA -tutkimuksen mukaan maailman parhaimmat koululaiset, joten on kaikki syy luottaa Suomen hyvään tulevaisuuteen myös tulevina vuosikymmeninä.
Hyvät kuulijat, Suomea kannattaa juhlia. Haluan toivottaa teille kaikille hyvää ja iloista itsenäisyyspäivää.
Aihe: Uutisia
Poliittinen asemointi
4.12.2006
Poliittisesti varsin hiljaisen viikonlopun antia oli Paavo Lipposen vaatimus perintöveron poistamisesta yritysten sukupolvenvaihdostilanteissa. On se hienoa, että demareissakin huomataan yrittäjien asia vihdoinkin, kun me olemme siitä jo vuosia puhuneet. Nyt se on ainakin todistettu, että Lipponen kuuntelee puhemiehenä kansanedustajien puheita, kun on kokoomuslaisten puheista jäänyt tämä kohta mieleen.
Lipponen olisi samalla voinut sanoa jotain YT-laistakin. Monelle yrittäjälle YT-lain soveltamisalan laajennus ottaa niin koville, että se voi vaikuttaa jopa sukupolvenvaihdoksiin. Jos yrittäjä kokee, että lain voimalla hänen toimintaansa liiaksi kahlitaan ja työstä häviää mielekkyys, niin kuka sellaiseen oman lapsensa pistää jatkamaan. Tunnustus silti puhemiehelle, että hän puheellaan osoittaa ymmärtävänsä sen, että pienyritysten jatko on turvattava. Kun vaan saisi sen viestin menemään läpi omissa joukoissaan laajemminkin.
Vihreiden Tarja Cronberg oli ensimmäinen Lipposen arvostelija. Cronberg sanoo SDP:n menevän liiaksi oikealle. Hyvä kysymys on, että missä ovat vihreät? Jos demarit ovat vihreistä liian oikealla, niin silloin se vanha väite, että kun vihreää hieman raaputtaa ,niin alta näkyy punainen, pitää paikkansa. Jos Vihreät Cronbergin myötä asemoivat itsensä poliittisesti demareista vasemmalle, niin siellä sitten ovat samoilla apajilla Arhinmäen kanssa. Ei voi muuta kuin toivottaa molemmille marginaaliryhmille hyvää keskinäistä taistoa.
Aihe: Blogi
Palveluiden saatavuus
3.12.2006
Perjantaina eduskunnassa äänestettiin kihlakuntien toiminta-alueiden laajentamisesta. Enemmistö tyytyi valiokunnan kantaan, jonka mukaan toimialueita voi laajentaa, kun siitä etukäteen informoidaan eduskuntaa ja poliisipalvelujen saatavuuden tasapuolisuus toteutuu. Itse en usko jälkimmäiseen lainkaan, vaan todella pelkään, että laajempien kihlakuntien reuna-alueilla poliisin näkyvyys vähenee. En ollut pelossani yksin, äänestämällä sen ilmaisi moni muukin ja salissa ex-poliisi Petri Salo ja ex-nimismies Raimo Vistbacka käytännönkokemuksellaan sen vahvistivat. Paikallispoliisin resurssien alasajo on ollut jo pitkään suuntana. Ihmetellä täytyy, koska tämä linja kääntyy. Jotenkin tuntuu, että tässä on unohdettu se viisas periaate, että rikollinen iskee siellä missä valvonta pettää. Siten suurten kaupunkien poliisipulaa ei voida maaseudun poliisin avulla ratkaista, vaan tarvitaan lisää poliiseja koko maahan.
Normaalin tapaan tulin perjantaina kotikonnuille ja luin paikallisen Tyrvään Sanoman. Lehden sanoma oli, että kansa on noussut Kiikoisissa takajaloilleen. Kunnan virkamiesjohdon halut vaihtaa SASPE, Vammalan aluesairaala ja Tampereen yliopistollinen sairaala Keski-Satakunnan terveydenhuoltoon, Porin ja Turun sairaalaan on saanut suuren joukon kiikoislaisia vaatimaan asiasta kansanäänestystä. Nimiä on jo yli 400, lähes joka toinen äänioikeutettu vaatii siis jo kansanäänestystä.
Kaikkein osuvammin Kiikoisten politiikan nykytilan kuvasi samassa lehdessä Keskustan valtuustoryhmän puheenjohtaja Marko Suoniemi, joka muistutti siitä mitä Keskustan oma ryhmä lupasi ennen kunnallisvaaleja. Silloin nimenomaan korostettiin SASPEn, Vammalan, Tampereen ja Porin sairaaloiden palveluja. Kokemäestä ja Turusta ei puhuttu mitään.
Kunnalliseen demokratiaan kuuluu, että jokainen kunta itse päättää mistä se terveyspalvelunsa hankkii. Viisaaseen kunnalliseen päätöksentekoon kuuluu, että ei katsota vain hintaa, vaan myös laatua. On myös viisasta katsoa asioita pitkän tähtäimen näkökulmasta. Olisi todella outoa, jos jokin kunta vaihtaa vapaaehtoisesti yliopistollisesta sairaanhoitopiiristä ei-yliopistolliseen, varsinkin kun valtakunnan tasolla puhutaan erikoissairaanhoidon hallinnon keskittämisestä vain yliopistollisiin sairaanhoitopiireihin. Kiikoinen ei tee nyt valintaa vain Vammalan ja Kokemäen väliltä, vaan nimenomaan Tampereen ja Turun väliltä.
Aihe: Blogi
Korva-kiertue Pirkanmaalla lauantaina 2.12.
1.12.2006
Kokoomus kiertää ja kuuntelee Pirkanmaalla kokoomuksen eduskuntaryhmän puheenjohtajan, kansanedustaja Jyri Häkämiehen johdolla. Tervetuloa tapaamaan Häkämiestä sekä Kokoomuksen eduskuntavaaliehdokkaita:
10.00 – 11.00 Toijalan tori, joulumarkkinat
11.30 – 12.30 IdeaPark Lempäälä, Linkosuon kahvila
13.00 – 14.00 Pirkkalan CityMarket, Kahvila Coffiino
14:15 – 15:15 Koskikeskus Tampere, Linkosuon kahvila
Mukana myös Pirkanmaan Kokoomuksen eduskuntavaaliehdokkaat Leena Arkia, Aleksi Jäntti, Pirkka Lappalainen, Riitta Koskinen, Heikki A. Ollila, Anne Palmroth, Timo Rajala, Arto Satonen, Satu Telemäki, Marja Tiura
Aihe: Uutisia
Hoitajapulaa torjuttava monin tavoin
1.12.2006
(Julkaistu Aamulehdessä 1.12.2006)
Hoitajapula on jo todellisuutta. Tulevina vuosikymmeninä kilpailu hoiva-alan ammattilaisista vain kiristyy niin Suomen sisällä kuin kansainvälisesti. Hoitoalan työntekijäpulaan on etsittävä lääkkeitä jo nyt, sillä väestön nopea ikääntyminen on ovella.
Poliittisilla päättäjillä on valta vaikuttaa siihen, että perusteettomista pätkätöistä luovutaan julkisella sektorilla. Myönteistä kehitystä on tapahtunut viime vuosina ja esimerkiksi Pirkanmaan sairaanhoitopiirissä mm. sijaisena toimivien virkoja on vakinaistettu. Valtio voi tukea virkojen vakinaistamista asettamalla pätkätöiden osuuden kunnassa teetettävästä työstä valtionosuuden yhdeksi kriteeriksi.
Hoitajien työssä jaksamiseen on panostettava aiempaa vahvemmin. Raskaasta työstä on myös asianmukaisesti palkittava. Kilpailu ammattitaitoisesta terveydenhuollon henkilökunnasta tulee heijastumaan palkkoihin. Kysymys on kuitenkin myös poliittisista valinnoista ja prioriteeteista.
Pitää myös kannustaa Suomen ulkopuolella työtä tekeviä suomalaisia terveydenhuollon ammattilaisia palaamaan kotiin. Vakinaisten työsuhteiden lisäksi voimme tarjota heille muuttoavustusta henkisenä kädenpuristuksena. Tehyn ja sairaanhoitopiirien kannattaa yhdessä kampanjoida Suomeen palaamisen puolesta.
Pelkona on, että nämäkään keinot eivät riitä. Vaikka työolosuhteiden parantamisella saisimme muihin työtehtäviin siirtyneitä terveydenhuollon ammattilaisia takaisin hoiva-alalle, joudumme tulevaisuudessa turvautumaan mahdollisesti myös ulkomaiseen työvoimaan.
Ulkomainen työvoima on haaste etenkin hoiva-alalle, jos asiakkaiden ymmärtäminen on tärkeää. Voimme houkutella työntekijöitä useista eri maista, mutta se vaatii suurta resurssia koulutukseen ja kotouttamiseen. Paras vaihtoehto työvoiman hankkimiseen on kahdenvälinen yhteistyö sopivan valtion kanssa. Voimme vaikuttaa koulutuksen sisältöön ja kielitaidon oppimiseen jo lähtömaassa ja saada sitä kautta Suomeen sopivia hoitajia. Esimerkiksi Norja, Italia ja Espanja ovat kokeilleet tällaista mallia Filippiineillä.
Hoitotyössä ihmisen panosta ei voi koskaan korvata teknisin välinein. Sen vuoksi on valmistauduttava siihen, että meillä on olemassa riittävästi huolehtivia käsiä myös tulevaisuudessa. Nyt on aika katsoa kriittisesti ja analyyttisesti eteenpäin ja tehtävä ratkaisuja huomisen hyvinvoinnin eteen.
Arto Satonen
kansanedustaja (kok)
Aihe: Mielipidekirjoituksia
Satonen eduskunnassa: Poliisin hallinnosta
1.12.2006
TORSTAINA 30. MARRASKUUTA 2006
6) Hallituksen esitys laiksi poliisin hallinnosta annetun lain muuttamisesta ja eräiksi siihen liittyviksi laeiksi
Ensimmäinen käsittely
Hallituksen esitys HE 72/2006 vp
Hallintovaliokunnan mietintö HaVM 24/2006 vp
Arto Satonen /kok: Arvoisa puhemies! On aika nostalgistakin tulla käyttämään omaa puheenvuoroaan sen jälkeen, kun ensin ovat puhuneet entinen poliisi ja entinen nimismies, jotka molemmat puheenvuorossaan osoittivat, että he tuntevat tämän asian juurta jaksain. Olen saanut maallikkonakin vähän tähän asiaan tutustua, koska omalla paikkakunnallani on jo toistakymmentä vuotta käyty taistelua tästä oman kihlakunnan säilyttämisestä. Voin sanoa, että mistään muusta asiasta eivät niin paljon kansalaiset ole huolissaan kuin tästä asiasta, että lähiturvallisuus siellä säilyy.
Olennainen asia tässä on se, että aivan kuten edustajat P. Salo ja Vistbacka ovat todenneet, täällä on kyllä hyvä lausuma siitä, kun puhutaan nimenomaan tästä 6 §:stä, että kun toimialueita yhdistetään, siitä pitää etukäteen hallintovaliokuntaa informoida kirjallisesti ja hallintovaliokunta voi kuulla, kun se tarttuu asiaan.
Mutta kuten ed. Vistbackan esittämä esimerkki Pohjanmaalta osoittaa, ja sama läänin poliisipäällikkö on myöskin meidän seudulla, erittäin suuri vaara on, että näitä yhdistämisiä tullaan tekemään. Silloin aina reunimmaisen kihlakunnan, nykyisen itsenäisen kihlakunnan, alueella tulee olemaan ongelmia, ja siellä ne tulevat näkymään juuri niistä syistä, mitä ed. P. Salo täällä mainitsi, kun poliisin läsnäolo vähenee sillä alueella. Me tiedämme, että poliisi rauhoittaa myös silloin, kun hän ei ole virkapuvussa, siellä missä hänet tunnetaan.
Esimerkiksi meillä Vammalassa on tapahtunut valitettavasti viimeisen vuoden aikana uuden ravintolan tulon myötä useita puukotuksia, jotka tällä hetkellä tapahtuvat siinä 50 metrin päässä poliisitoimipaikasta. Mutta nyt jos se poliisin päätoimipaikka siirtyy 50 kilometrin päähän Tampereelle, siellä pyörii kyllä partio, mutta sitten kun se partio vie sinne Tampereelle yhden vaikka humalaisen, niin kun se menee 50 kilometriä suuntaansa, jättää sen humalaisen siellä putkaan ja palaa takaisin, se partio on äkkiä 2,5 tuntia pois liikenteestä. Kun niitä partioita ei todellakaan ole paljoa, niin ongelma tulee olemaan aikamoinen.
Minusta tähän kiistatta liittyy erittäin suuri riski siitä, että poliisipalvelujen saatavuus näillä kihlakuntien reuna-alueilla heikentyy, vaikka täällä onkin aivan oikein korostettu tätä tasapuolista saatavuutta. Mutta aivan kuten ed. Vistbacka, minäkin epäilen vahvasti, miten se tulee käytännössä toteutumaan.
Arvoisa puhemies! Tiedän pari ajatelmaa tästä asiasta. Me tiedämme, että suurissa kaupungeissa on poliisipulaa tällä hetkellä, koska virkoja ei ole voitu täyttää. Tampereen poliisilaitoksellakin on noin kymmenen virkaa täyttämättä rahapulan takia. Kun ei ole myönnetty niitä lisävirkoja, joita muun muassa kokoomuksen eduskuntaryhmä on täällä budjettivastalauseessa säännöllisesti esittänyt, on puhuttu sadasta lisävirasta maahan – kun näitä virkoja ei ole saatu, niin nyt sitten ikään kuin katsotaan, että valitaan pienemmän pahan mukaan ja heikennetään maaseudun poliisin resursseja ja yritetään sillä pitää kaupungissa poliisitilanne edes vähän paremmin hallinnassa kuin tällä hetkellä. Tämä on se asian ydin. Tätä ei missään tuoda suoranaisesti julki, mutta tähän se koko homma perustuu, ja sen takia huoli kansalaisilla niillä alueilla, joilla ollaan kauempana siitä keskuspaikasta, on todella suuri. Valitettavasti vielä, kun rikollisetkin ymmärtävät, miten nämä asiat hoituvat, sillä alueella, missä valvonta pettää, myöskin rikollisuus kasvaa. Tähän liittyy erittäin suuri potentiaalinen ongelma.
Arvoisa puhemies! Näillä sanoilla on pakko päätyä siihen tulokseen, että kyllä tämä 6 § tässä on todella ongelmallinen. Myöskin itse suhtaudun siihen kohtaan erittäin kriittisesti.
Aihe: Uutisia
Satonen eduskunnassa: Euroopan Unionin tarkoituksesta
1.12.2006
TORSTAINA 30. MARRASKUUTA 2006
2) Hallituksen esitys Euroopan perustuslaista tehdyn sopimuksen hyväksymisestä ja laiksi sen lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten voimaansaattamisesta
Ensimmäinen käsittely
Hallituksen esitys HE 67/2006 vp
Ulkoasiainvaliokunnan mietintö UaVM 13/2006 vp
Arto Satonen /kok: Arvoisa puhemies! Täällä on käyty jo varsin pitkä ja hyvin yksityiskohtainenkin keskustelu siitä, mitä kaikkea sisältyy tähän Euroopan perustuslakisopimusluonnokseen. Ehkä tässä vaiheessa iltaa on kumminkin hyvä muistuttaa siitä, mistä tässä asiassa oikeasti on kyse ja mikä Euroopan unionin rooli ylipäätään on.
Euroopan unionilla on kaksi perustehtävää. Toinen on rauhan ja turvallisuuden ylläpitäminen Euroopassa, Euroopan unionin sisällä ja sen lähialueilla, ja toinen on Euroopan unionin kansalaisten taloudellisen hyvinvoinnin lisääminen. Vähintäänkin nyt, kun Suomi on ollut toistakymmentä vuotta Euroopan unionin jäsen, ei kannata enää sitä keskustelua paljon käydä, olemmeko me EU:ssa mukana vai emme. Asia on niin, kuin Barroso aikoinaan osuvasti kirjoitti Guardianissa, että se keskustelu on taaksejäänyttä aikaa, onko meillä Euroopan unioni vai ei ja ollaanko siinä mukana vai ei, vaan asian ydin on se, miten se Euroopan unioni saadaan toimimaan mahdollisimman tehokkaasti omien kansalaistensa hyväksi.
Eli asian ydin on tosiaan siinä ja sen takia tämä perustuslaki on tehty. Täällä on toki sellaisia kohtia myös minulle, jotka olisivat voineet olla paremmin. Esimerkiksi tämä yksinkertainen kaksoisenemmistö olisi tarkoittanut sitä, että asia olisi voitu tehokkaammin hoitaa. Mutta on itsestäänselvää, että tällainen 25 maan yhteisö ei sillä päätöksentekomenettelyllä, mikä tällä hetkellä on voimassa, voi toimia tehokkaasti kansalaistensa hyväksi. Sen takia tämän sopimuksen voimaan saattaminen on erittäin tärkeää.
Oma tarinansa on sitten se, että Ranskassa ja Alankomaissa tämä tuli kansanäänestyksessä hylättyä. Kaikki seurasivat sitä keskustelua, mikä siellä oli. Esimerkiksi Ranskassa keskeiseksi tekijäksi nousi puolalainen putkimies, vaikka niistä puolalaisista putkimiehistä on siellä pulaa. Mutta se oli enemmänkin keskustelua siitä, minkälaista luottamusta paikallinen hallitus nauttii, ei niinkään siitä, onko tämä sopimus hyvä vai huono.
Olen ollut käsittelemässä tätä asiaa perustuslakivaliokunnassa ja siellä käytiin keskustelu kansanäänestyksen mahdollisesta järjestämisestä Suomessa. Haluan tähän lähteä siitä näkökulmasta, että Euroopan unioni on historiansa aikana sekä laajentunut että syventynyt, mutta tässä nimenomaisessa paperissa, jota me nyt käsittelemme, tämä syveneminen suhteessa tähän nykytilanteeseen on erittäin pieni. Lähinnä tässä on kyse siitä, että jo olemassa olevat sopimukset pistetään yksiin kansiin. Se on tässä se asian ydin. Tässä vaiheessa, kuten perustuslakivaliokunnan enemmistö katsoi, se muutos nykytilanteeseen on niin pieni, ettei ole olemassa perusteita kansanäänestyksen järjestämiselle.
Jos ajatellaan niitä isoja muutoksia, mitä on tapahtunut matkan varrella sitten sen EU:hun liittymisen jälkeen, niin esimerkiksi liittyminen Emuun on ollut huomattavasti isompi asia, joka vaikuttaa suomalaisiin huomattavasti enemmän, kuin tämän sopimuksen hyväksyminen tulee vaikuttamaan, jos se aikoinaan tulee voimaan. Emu on samalla erinomainen esimerkki siitä, mitä Euroopan unioni parhaimmillaan saa aikaan. Jos me katsomme sitä talouskehitystä, joka meillä on ollut Emu-aikana, se on ollut erittäin positiivinen. Siihen on suurelta osalta vaikuttanut se, että Emu-aikana korkokehitys on ollut huomattavasti rauhallisempaa, koron taso on ollut matalampi ja ennen kaikkea se on paremmin ennustettavissa.
On olemassa suuret perusteet sille, että taloutta pysytään hoitamaan tehokkaammin olemalla osana tällaista isompaa järjestelmää. Se on nimenomaan näiden pienten maiden etu, isommat pärjäävät kyllä omillakin keinoillaan, mutta nimenomaan pienten etu on se, että meillä ei ole näitä valuuttaspekulaatioita eikä muita. Minä luulen, että moni tässä salissa pitkään muistaa nekin ajat, kun nämä valuuttaspekulaatiot olivat todellisuutta. Nyt niistä on päästy. Talouskehitys on ollut erittäin hyvä, siitä täytyy antaa tunnustusta.
Arvoisa puhemies! Vertailuja voidaan tehdä niihin maihin, jotka ovat EU:ssa tai Emussa tai niiden ulkopuolella. Se on yksi asia, mutta on huomioitava se, että kun täällä esimerkiksi usein esimerkiksi ed. Soini vertaa Suomea Norjaan, jokainen tietää, että meidän lähtötilanteemme on aivan toisenlainen. Jos olisi niin paljon omasta takaa energiaa kuin Norjalla on, niin tilanne olisi aivan toinen. Ei keskusteltaisi niistä asioista, mitä täällä on viime aikoina puhuttu.
Arvoisa puhemies! Aivan lopuksi haluan sanoa sen, että en toki näe niin, että Euroopan unioni on mikään paratiisi. On niin, että aina tällaisessa yhteisössä joudutaan sopimaan joistakin sellaisista järjestelyistä, jotka eivät ole yksittäisen maan kannalta järkeviä. Siinä joudutaan sellaisiin kompromisseihin, joita välillä ihmetellään. On myöskin niin, että tietyillä aloilla Euroopan unioni on mennyt liian pieniin yksityiskohtiin. Puhutaan nyt vaikka asiasta liittyen susien metsästykseen, niin siinä on yksi esimerkki sellaisesta asiasta. Tosin en usko, että Euroopan unioni sen enempää susia suojelee kuin meidän oma kulttuuriministerimme.
Aihe: Uutisia