lokakuu 2006
Toivo Satonen in memoriam
29.10.2006
Tätä kirjoittaessa olen junamatkalla Helsinkiin. Edessä on Suomen vanhimman shakkiseuran HSKn 120-vuotisjuhla ja sen jälkeen HJK-Tampere United jalkapalloliigan ratkaisuottelu. Edellisessä muistellaan vanhoja ja arvioidaan nykyisyyttä, jälkimmäisessä muistellaan Unitedin hyvää kautta ja toivotaan,että saadaan nauttia nykyisyydestä eli mestaruudesta. Jos ja kun näin tapahtuu, niin edessä on pitkä ilta.
Olo on vielä haikea, sillä eilen oli pysähdyttävä päivä. Yhdessä noin 200 sukulaisen ja ystävän kanssa saatoimme isäni haudan lepoon. Vaikka isän kuolemasta on jo neljä viikkoa, niin vieläkään ei tahdo ymmärtää sen lopullisuutta. Jatkuvasti tulee tilanteita, jolloin haluaisin kysyä isän neuvoa tai mielipidettä ja sitä ei vaan tajua, että enää sitä keskustelukumppania ei ole.
Me lähiomaiset muistamme isän rakastavana ja huolehtivana. Samoin muistivat monet isän työkavereista ja yhteistyökumppaneista. Kuten kirkkoherra osuvasti sanoi, isä oli pohjimmiltaan yrittäjä, joka näki eteenpäin ja oli aikaansa edellä. Mutta oli myös se toinen puoli. Aivan kuin kirkkoherra jatkoi. Isä jaksoi kantaa huolta myös niistä ystävistään, jotka olivat ilman omaa syytään ajautuneet vaikeuksiin. Hän auttoi monia taloudellisiin vaikeuksiin ajautuneita kavereita ja oli aina mukana kehitysvammaisten tukityössä, koska hänen jo aiemmin kuollut kaksoisveljensä Heikki oli kehitysvammainen ja eli perheessämme, kun olin lapsi.
Monet hautajaisissa olleet sanoivat, että muisto säilyy ikuisesti, mutta elämä jatkuu. Niin se vaan on, että jokainen meistä on täällä vain käymässä, vaikka se loppuunkuluneelta sanonnalta tuntuukin. Isällä ja äidillä oli muutamaa viikkoa vaille 47 yhteistä vuotta. Itse en ehtinyt aivan täyttää neljääkymmentä vuotta, kun isän lähdön aika tuli.
Aihe: Blogi
Kokoomuksen kasvava ryhmä
27.10.2006
Lahtela tunnetaan eduskunnassa ahkerana puhujana, jonka lausumista ei myöskään värikkyyttä puutu. Siitä ei ole epäilystäkään, että mies ei olisi porvarillisesti ajatteleva. Eli sopii siis hyvin meidän porukkaan.
Salissa käytiin jälkipeliä Lahden EU-kokouksesta. Vanhasta kiiteltiin myös opposition taholta hyvin hoidetusta Lahden kokouksesta. Vanhanen vakuutti Euroopan Unionin olevan yhtenäinen suhteessa Venäjään. Hyvä niin. Vain yhtenäinen EU voi olla riittävän vahva suhteessa Venäjään sekä ihmisoikeus, että energiakysymyksissä. Toivoa sopii, että ensimmäistä pidetään edelleen vahvasti yllä. Euroopan Unionin tuki on täysin välttämätön niille venäläisille,jotka edistävät ihmisoikeuksia ja demokratiaa.
Yhdensuuntaisen EU-keskustelun soraäänen käytti Timo Soini, jonka mielestä Lahdessa ei päätetty mistään, eikä kokouksesta ollut mitään hyötyä. Soini voisi olla EU-kriittisyydessään vähän älyllisempi. Iän ikuinen on puhe siitä, että Sveitsi ja Norja pärjäävät ilman EUtakin. Jokainen, joka tietää niiden maiden taustat ja historian, ymmärtää hyvin miksi ne pärjäävät EU:n ulkopuolellakin. Siitä ei voi vetää sitä johtopäätöstä, että ne maat, jotka ovat EU:ssa kuten Suomi, pärjäisivät paremmin olemalla ulkopuolella. Suomi ja suomalaiset ovat selvästi hyötyneet EMU:n tuomasta ennustettavuudesta talouteen, alhaisista koroista ja talouskasvusta.
Aihe: Blogi
Sosiaalisten yritysten kohderyhmiä pitää laajentaa
26.10.2006
(Julkaistu Aamulehdessä 26.10.2006)
Työministeri Tarja Filatov ei Aamulehden haastattelussa 24.10. lupaa laajentaa sosiaalisten yritysten kohderyhmää. Filatovin kannanotto on selvässä ristiriidassa työelämä- ja tasa-arvovaliokunnan yksimielisen mietinnön kanssa, jossa nimenomaan vaaditaan kohderyhmän laajentamista mielenterveyskuntoutujiin ja kielitaidottomiin maahanmuuttajiin.
Vuonna 2004 työkyvyttömyyseläkkeellä oli mielenterveys- ja käyttäytymishäiriöiden vuoksi lähes 110 000 henkilöä. Näistä henkilöistä osan olisi mahdollista työllistyä sosiaalisiin yrityksiin, jos kohderyhmän laajentaminen toteutettaisiin eli siis myös he pääsisivät palkkatuen piiriin. Työ sosiaalisessa yrityksessä voisi nopeuttaa monen mielenterveysongelmista kärsineen kuntotutumista, käy ilmi Mielenterveyden keskusliiton raportissa. Lakia sosiaalisista yrityksistä tulisikin Mielenterveyden keskusliiton mielestä muuttaa niin, että myös kuntoutustuella tai työkyvyttömyyseläkkeellä olevilla mielenterveyskuntoutujilla olisi mahdollisuus työllistyä sosiaalisissa yrityksissä.
Huonon kielitaidon omaavien tai täysin Suomen kieltä taitamattomien maahanmuuttajien on hyvin vaikeaa päästä työmarkkinoille, vaikka heillä olisikin ammatillista osaamista. Esimerkiksi Helsingissä toimiva työ&toiminta ry on järjestänyt maahanmuuttajille suomen kielen koulutusta työn lomassa, mikä on mahdollistanut monien maahanmuuttajien nopean siirtymisen sosiaalisesta yrityksestä vapaille työmarkkinoille. On resurssien tuhlausta, että kielitaidottoman maahanmuuttajan on ensin oltava työttömyyskorvauksella niin pitkään, että hänet lasketaan pitkäaikaistyöttömäksi ja vasta sen jälkeen hän pääsee sosiaaliseen yritykseen töihin. Nopea työllistyminen helpottaa Suomeen kotoutumista ja toimii sekä maahanmuuttajan, että yhteiskunnan eduksi.
Pirkanmaalla joka neljäs yritys potee rekrytointivaikeuksia. Tässä tilanteessa on välttämätöntä ottaa käyttöön myös ne resurssit, jotka on nyt jätetty työvoiman ulkopuolelle. Parhaimmillaan sosiaalinen yritys voisi muodostaa hyvän väylän vapaille työmarkkinoille sekä mielenterveyskuntoutujille, että kielitaidottomille maahanmuuttajille. Tuntuu varsin erikoiselta, että työministeri ei ole valmis avaamaan näille ryhmille väylää työelämään laajentamalla sosiaalisen yrityksen kohderyhmää myös heihin.
Kokoomuksen työelämä- ja tasa-arvovaliokuntaryhmä
Arto Satonen
Anne Holmlund
Paula Risikko
Aihe: Mielipidekirjoituksia
Unkarin kansannousu ja työntekijän vapaus
24.10.2006
Unkarin kansannousun verisestä kukistamisesta on kulunut 50 vuotta. On hienoa, että Unkarin kansannousua muistetaan Unkarin lisäksi myös täällä Suomessa. Aiheesta on tullut BBC:n dokumentti televisiosta ja on myös tehty uusi kirja Anssi Halmesvirran ja Heino Nyyssösen toimesta.
On erittäin tärkeää, että jälkipolville kuvataan konkreettisella tavalla reaalisosialismin julmuudet. Historiasta on hyvä oppia ainakin se, että sosialismi ei ole koskaan ja missään johtanut ihmisten onnellisuuteen. Sen sijaan sosialismissa osattiin kyllä tehokkaasti tuhota ne, jotka uskalsivat taistella vapauden puolesta totalitarismia vastaan.
Unkarissa pidettiin v.1947 vapaat vaalit, joissa kommunistit saivat vaalivilppien jälkeenkin vain 22 prosentin kannatuksen. Se ei estänyt heitä hajoittamasta muita puolueita ja ottamaan Neuvostoliiton tukemana valtaa itselleen. Kehitys Unkarissa ei tältä osin poikkea olennaisesti kehityksestä muissa sosialistisissa maissa. Kommunistien kannatus ei missään perustunut kansan kannatukseen, vaan se perustui kansan pelotteluun ja niiden kukistamiseen, jotka uskalsivat vastustaa totalitaarista järjestelmää. Marx nimisi sosialismin työväenluokan diktatuuriksi.
Sen käytännön sovellus oli se, että osasta tovereista tuli diktatuurin toteuttajia, mutta valtaosa työntekijöistä oli diktatuurin uhreja. Esimerkiksi lakkoja ei hyväksytty ja työläisillä ei ollut mitään keinoja puolustaa oikeuksiaan, ammattiliitot olivat täysin johdon hallinnoimia vasalleja, vailla mitään itsenäistä roolia.
On hyvä muistaa, että ne järjestelmät, joissa työläisten oikeuksia kunnioitetaan ja työehdoista neuvotellaan ovat markkinatalouspohjaisia ja ne, joissa työntekijä alistetaan vain tuotantokoneiston osaksi ilman minkäänlaisia ihmisoikeuksia ovat sosialismin aikaansaannoksia.
Yksilönvapauteen kuuluu se, että ihminen itse saa päättää siitä mikä hänelle itselleen on parasta. Tätä vapauttaa rajoittaa vain se, että ei voi tehdä mitään sellaista, joka vahingoittaa toisten yksilöiden vapautta. Vaikka me emme eläkään sosialismin ikeessä, niin välillä tuntuu, että mekin elämme yhteiskunnassa, jossa joku muu tietää paremmin kuin minä itse miten haluan elämäni elää.
Tämä tuli mieleen, kun puhuttiin jälleen kerran työaikadirektiivistä. On tullut jonkinlainen pakkomielle siitä, että ihminen ei saisi tehdä viikossa 48 tuntia enempää töitä. Minä tiedän monia, jotka tekevät jatkuvasti enemmän. Silti tiedän, että enemmistö Euroopan Unionin kansalaisista ei halua tehdä lähellekään 48 tuntia ja heillä on siihen täysi oikeus. Sen sijaan en ymmärrä sitä, miksi niiden työntekoa pitää rajoittaa, jotka omasta tahdostaan haluavat tehdä pidempiä päiviä tai kahta työtä. Jonkun elämäntilanteeseen se voi sopia tai sitten vain haluaa antaa paremman elintason perheelleen. Pitääkö tämäkin yhteiskunnan taholta kieltää jollakin direktiivillä vai olisiko niin, että jokainen meistä saisi ihan itse päättää, tekeekö pidempää päivää vai ei.
Ja jos joku joskus tekee yli 48 tuntia viikossa yhdessä tai kahdessa työssä, niin se ei tarkoita sitä, että hän tekee koko niin ikänsä. Koko asian juju on siinä, että työn ja muun elämän yhteensovittamisessa pitää ottaa yksilölliset tarpeet huomioon, siksi meillä on mm. vuorotteluvapaa ja hoitovapaa. Yhtä lailla kun kunnioitamme sitä valintaa, että joku antaa aikaa perheelleen tai itselleen, on myös kunnioitettava sitä valintaa, että joku haluaa töitä tekemällä parantaa itsensä ja perheensä elintasoa.
Aihe: Blogi
Työ ja toimeentulo
20.10.2006
Tänään oli kiireinen päivä, sillä se alkoi jo aamukahveilla SAK:ssa klo 8. Käytiin läpi SAK:n seuraavan vaalikauden tavoitteita, joista osaan voi yhtyä ja osaan ei. Selvästi näyttää YT-laista tulevan paha juopa SAK:n ja Suomen Yrittäjien välille. Itse olen väistämättä jälkimmäisen puolella, vedoten siihen, että työntekijät itse ovat työolobarometrissä olleet sitä mieltä, että pienissä yrityksissä työntekijöitä kohdellaan paremmin kuin isoissa. Miksi sitten pitäisi lisätä työnantajan velvoitteita sinne, jossa asioita on jo nyt hoidettu paremmin.
Tänään tuli joutua myös kovasti kahvia, sillä syntymäpäiväni – pyöreät 40 tuli täyteen – kunniaksi tarjosin molemmissa valiokunnissa kahvit, kuten asiaan kuuluu. TyVissä oli käsittelyssä muuttoavustusasia ,jota julkisuudessa ovat vastustaneet Vasemmistoliitto ja Kristilliset. Niiden mielestä on siis väärin auttaa työtöntä, joka lähtee työn perässä toiselle puolen Suomea. Apu ei tosin ole suuri, mutta tyhjää parempi ja siten kannatettava.
Kun varsinkin Vasemmistoliiton linjauksia kuuntelee, niin väkisinkin tulee mieleen Matti Viialaisen kertoma juttu nuoren ay-virkailijan matkasta Lappiin työttömyyden synkkinä hetkinä. Kun virkailija lupasi, että maan hallitus järjestää kyllä työttömille töitä, niin perältä nousi vanhempi mies, joka sanoi virkailijan käsittäneen asian ihan väärin. “Ei työstä niin väljä ole, toimeentulosta täällä puute on”.
Niin jos taloutta hoidettaisiin, niin siinä loppuisi sekä työ että toimeentulo. Kun Vasemmistoliiton linjauksia olen eduskunnassa kuunnellut, niin siihen tulokseen olen tullut, että ei siitä ole hallituspuolueeksi pitkään aikaan. Vastuuta ei kanneta siten, että luvataan kaikkea hyvää kaikille ja vielä korotetaan työllistämisen kynnystä kaupan päälle. Silloin kun kameli ei jaksa kantaa, se kaatuu. Vasemmistoliiton opeilla kamelin selkä ei kauan kestäisi.
Aihe: Blogi
Ihmisoikeusloukkauksiin puututtava
20.10.2006
(Julkaistu Aamulehdessä 17.10.2006)
Toimittaja Anna Politkovskajan raaka murha on herättänyt suurta huolta suomalaisten keskuudessa ihmisoikeuksien tilasta Venäjällä. Itänaapurimme demokratia- ja oikeusvaltiokehitys ei ole ollut viime aikoina mitenkään rohkaisevaa.
Taloudellisesti Venäjällä menee sen sijaan hyvin. Energian maailmanmarkkinahintojen kallistuminen on osaltaan auttanut Venäjän talouden terveelle pohjalle ja maa onkin pystynyt maksamaan etuajassa velkansa ulkomaille. Samaan aikaan kuitenkin kansalaisyhteiskunnan ongelmat ovat vain pahentuneet.
Vapaata tiedonvälitystä Venäjällä rajoittaa se, että suurin osa mediasta ei harjoita kriittistä tutkivaa journalismia, vaan tyytyy toimimaan virallisen linjan puolustajana. Korruptio on laajaa ja yleistä.
Asiantuntijat ovat arvioineet, että nopean talouskasvun myötä tyypillinen lahjus liike-elämässä on kymmenessä vuodessa kasvanut 5 000 Yhdysvaltain dollarista jopa 250 000 dollariin. Harmaan talouden suuruudeksi on arvioitu 25-40 prosenttia.
Niin muutosta ja uudistuksia ajavat kuin väärinkäytöksistä kertovat joutuvat nykypäivän Venäjällä kovin helposti tulilinjalle. Viime kuussa Venäjällä murhattiin maan keskuspankin varapääjohtaja Andrei Kozlov. Murhan motiivina on pidetty Kozlovin pyrkimyksiä puhdistaa maan pankkilaitosta sekä lisätä sen toiminnan läpinäkyvyyttä.
Tshetsheniassa ja armeijassa tapahtuneista ihmisoikeusloukkauksista yksittäisten ihmisten elämänkokemusten kautta kirjoittanut Anna Politkovskaja ei ole ainoa väkivalloin vaiennettu toimittaja Venäjällä.
Maassa on vuoden 1993 jälkeen surmattu yhteensä 43 toimittajaa. Useimmat heistä ovat olleet tutkivia journalisteja, joiden kohteena on ollut Venäjän alamaailma. Myös monet kansalaisaktivistit ovat joutuneet väkivallan kohteeksi ja heitäkin on murhattu.
Väkivallan pelko yhdessä tänä vuonna voimaan tulleen uuden järjestölain kanssa vaikeuttaa huomattavasti kansalaisjärjestöjen toimintaa Venäjällä.
Nationalismin vahvistuminen ja rasististen rikosten kasvu ovat osa huolestuttavaa kehitystä Venäjällä. Eri väestöryhmien välisten suhteiden tulehtumista ruokkivat taloudelliset ristiriidat, jotka toimivat kasvualustana lisääntyvälle rasismille. Venäläisten keskuudessa tehtyjen mielipidekyselyjen mukaan yli puolet venäläisistä uskoo, että maailman on pelättävä Venäjää, jotta sitä kunnioitetaan. Tämä tulos on huolestuttava koko läntisen maailman näkökulmasta.
Venäjän presidentti Vladimir Putin on luvannut Politkovskajan murhan selvittämistä ja syyllisten saattamista oikeuden eteen. Nämä sanat eivät saa jäädä vain lupaukseksi. On tärkeää, että löydetään murhan taustatahot, ei vain sen toteuttaja.
Oikeuden toteutuminen Venäjällä saattaa jäädä puolinaiseksi. Hyvästä esimerkistä käy pietarilaisen duuman kansanedustajan Galina Starovoitovan murha vuonna 1998. Se oli itsessään viime vuosikymmenen kohutuimpia poliitikkomurhia Venäjällä. Viime vuonna tuomioistuin tuomitsi kaksi paikallisen rikosliigan gangsteria murhasta yli 20 vuoden tuomioihin. Murhan tilaaja on sen sijaan yhä selvittämättä.
Kaiken kaikkiaan Anna Politkovskajan murhan myötä sananvapaudelle Venäjällä annettiin synkkä isku. Tapahtuma on jälleen yksi merkki venäläisen nyky-yhteiskunnan syvistä ja vaikeista ongelmista. EU:n puheenjohtajamaana Suomi ei voi katsoa sivusta, kun ihmisoikeuksia loukataan naapurissamme.
On tärkeää, että Suomen valtiojohto ottaa nämä asiat puheeksi suoraan Venäjän korkeimman johdon kanssa. Koko Euroopan unionin etu on tukea Venäjän demokratiakehitystä ja tarvittaessa antaa myös kriittistä palautetta kansainvälisesti kunnioitettujen ihmisoikeuksien rikkomisesta. Tulee muistaa, että mikään päämäärä ei oikeuta keinoihin, jotka loukkaavat ihmisoikeuksia.
Aihe: Mielipidekirjoituksia
Kolmikannan vai eduskunnan päätösvalta
17.10.2006
Maanantaipäivä ei ole politiikassa hiljainen, vaikka kansanedustajat ovatkin maakunnassa. Nytkin tapahtui yhtä ja toista. Hallitukselle täytyy antaa tunnustusta siitä, että se kykeni nopeasti reagoimaan merenkulun tarpeisiin. Työn sivukulujen korkeampi palauttaminen ja valmistautuminen tonnistoveroon oli nopea reagointi. Jopa niin nopea, että olisin odottanut sen onnistuvan vain Kokoomuksen johtamalta hallituksesta.
Hallituksen todellinen testi on kuitenkin päätös YT-laista. Kepu ja RKP haraavat aivan oikein vastaan lain ulottamista pienempiin yrityksiin, jolle ei ole olemassa asiallisia perusteita. On totta, että yritysmaailmassa tapahtuu muutoksia ja sen seurauksena voi joitakin oksia siirtyä YT-lain velvoitteiden ulkopuolelle, mutta se ei ole niiden muutosten peruste.
Olisi aivan kohtuutonta määrätä lisää velvoitteita pienille yrityksille, jotka työntekijöiden omastakin mielestä ovat paljon parempia työnantajia kuin isot. Tulee muistaa, että niissä pöydissä, jossa tämä lakiesitys on päätetty, ei ole ollut lainkaan pienyrittäjien edustajaa. Siellä oli vain isojen työnantajien ja työntekijäjärjestöjen edustajia. Siksi on aivan oikein, että poliittinen harkinta toimii aidosti.
Työmarkkinakysymyksissä on jo liiaksi ulkoistettu eduskunnalle kuuluvaa valtaa kolmikannalle, mikä ei ole demokratian hengen mukaista. Asioista voidaan neuvotella kolmikantaisesti, mutta päätöksen lainsäädäntöasioissa tekee lopulta aina eduskunta, jolla ainoana on kansalta saatu mandaatti tehdä päätöksiä, muut ovat vain lobbareita.
Ja lopuksi vielä Pohjois-Koreaan. On se järkyttävää katsoa, kun nälkää näkevän kansan johto juhlii onnistunutta ydinkoetta. Siinä maassa ei tunneta minkäänlaista vastuuta heikko-osaisista, eikä piitata vähääkään ihmisoikeuksista. Se on juuri niin totaalinen hallinto, kuin reaalisosialismi pahimmillaan tuottaa. Luojalle kiitos, että kommunismi näyttää olevan kohti kuolemaa kurjistuva aatesuunta ihmiskunnan historiassa. On se sellainen meininki, että ei se ihmisille sovi.
Aihe: Blogi
Hedelmöityshoitoäänestys
14.10.2006
Perjantai oli eduskunnassa poikkeuksellinen päivä. Paljon akkuja oli ladattu hedelmöityshoitolakiin. Sallivampi linja voitti lopulta yllättävän selvästi äänin 105-83. Itse olin häviäjien puolella, koska minulle lapsen oikeus äitiin ja isään oli se tärkein asia.
Arvokonservatiivina huolestuttaa se, että yleinen suunta on koko ajan liberaalimpaan päin. Tälle linjalle antaa myös taustatukea media, jonka edustajista valtaosa tulee punavihreästä ja liberaalista plokista. Luultavasti seuraavalla kaudella äänestetään homojen adoptio-oikeudesta. Ja pelkään, että jos minulla vielä silloin on eduskunnassa äänioikeus, niin silloinkin tulen olemaan häviäjien puolella.
Aamulla eduskunnassa järjestettiin Anna Politkovskajan muistoksi tilaisuus, jossa kerrottiin hänen elämäntyöstään. Tämä murha on koskettanut minua syvästi, vaikka en häntä henkilökohtaisesti tuntenutkaan. On erittäin huolestuttavaa, että kriittinen ääni vaiennetaan. Kun lisäksi tiedetään, että Anna oli tehnyt paljon konkreettista hyvää monille sodan jaloissa olleille perheille, niin tuntuu niin väärältä, että sellaisen hyvän elämän joku tylysti lopettaa. Väistämättä tuntuu myös, että meidän poliittiset ongelmamme ovat aivan lilliputtitasoa, kun vertaa siihen mitä itänaapurissamme tapahtuu. Lohduttavia olivat kuitenkin ne sanat, jossa todettiin, että yksi Tshetsenian sodan parhaista tulkitsijoista on murhattu, mutta muut jatkavat työtä. Annan työ palkitaan parhaiten siten, että hänen työlleen löytyy yhtä rohkeita jatkajia.
Aihe: Blogi
Anna Politkovskajan muistokirja
10.10.2006
Muistokirja välitetään myöhemmin Annan omaisille. Toivotuksena on: “Anna Politkovskajan muistoa ja elämäntyötä kunnioittaen”.
Muistokirja on esillä tästä päivästä lähtien. Kansalaisinfo on auki maanantaista torstaihin klo 10 – 18 ja perjantaina klo 10 – 16.
Tämän viikon perjantaina 13.10. eduskunnan kansalaisinfossa pidetään klo 10 muistotilaisuus, jossa puhuvat mm. Suomen PENin puheenjohtaja Jukka Mallinen ja Suomen Amnestyn toiminnanjohtaja Frank Johansson. Eduskunnan ihmisoikeusryhmän puheenjohtaja, kansanedustaja Ulla Anttila avaa tilaisuuden.
Aihe: Uutisia
Mitä maanpuolustus merkitsee omalle sukupolvelleni
10.10.2006
(Puhe pidetty Pirkanmaan Reservipiirien Henkisen maanpuolustuksen teemaillassa Mouhijärvellä 9.10.2006)
Arvoisat veteraanit , hyvät kuulijat!
Aivan aluksi haluan puhua siitä, mitä teidän taistelunne isänmaan puolesta yli 60 vuotta sitten merkitsee omalle sukupolvelleni. Mitä sen silloin saavutetun torjuntavoiton ansiota omalle sukupolvellani on enemmän kuin niillä, joiden isät ja isoisät eivät sitä torjuntavoittoa saaneet.
Tämä kysymys konkretisoitui minulle, kun ennen kansanedustajauraa, opettajana toimiessani avautui mahdollisuus asua ja tehdä työtä reilu puolivuotiskausi Unkarissa. Unkari, meidän veljeskansamme, on aina historian saatossa ollut meidän kansaamme vauraampi. Unkarilla on maana tuhatvuotinen kunniakas historia ja siihen liittyy jopa suurvalta-aikaa, joka näkyy Budapestin katukuvassa. Toisessa maailmansodan päättymisen jälkeen Unkari jäi kuitenkin rautaesiripun väärälle puolelle ja se tuntuu edelleen unkarilaisten, niin sota-ajan eläneiden, kuin oman sukupolvenikin elintasossa ja ajattelussa.
Teidän veteraanien taisteleman itsenäisyytemme ja vapautemme avulla Suomi kykeni varsin nopeasti toisen maailmansodan jälkeen kehittymään moderniksi länsimaiseksi valtioksi. Jokainen sukupolvi on ollut edellistään vauraampi ja maa on kehittynyt. Unkarissa 45-vuotinen sosialistinen kurimus merkitsi sekä taloudellista, että henkistä taantumaa.
Veljeskansamme unkarilaiset ja virolaiset menettivät isomman osan väestöään sodassa ja sitä seuranneilla vankileireillä kuin me suomalaiset, vaikka me jouduimme talvisodassa taistelemaan yksin Neuvostoliittoa vastaan, käymään raskaan jatkosodan ja vielä lopuksi ajamaan saksalaiset maasta. Paasikiven viisauden, että kun pirulle antaa pikkusormen, niin siinä mene koko käsi, on historia todistanut oikeaksi. Veljeskansamme virolaisten kohtalo on ollut paljon meitä kovempi, vaikka se ei ehkä siltä näyttänyt talvella 1940.
Kansandemokraattisen Unkarin aikana unkarilaisten elintaso putosi ensi kertaa historiassa suomalaisten tasoa alhaisemmaksi ja jäi niin paljon jälkeen, että kiinnikurominen vaatii monien sukupolvien työn. Sosialistisen Unkarin ja muiden sosialististen maiden kansalaisten elämä ei ollut vain aineellisesti ankeampaa kuin lännessä, vaan myös henkisesti vaikeaa. Koskaan ei voinut tietää kehen voi luottaa, kuka on kaveri ja kuka urkkija.
Stalinin aikakaudella lähes jokaisessa maassa oli omat stalininsa, joiden tekemä valtiollinen terrori koitui monien kohtaloksi. Kuka menetti isänsä, kuka äitinsä, kuka veljensä, kuka sisarensa. Terrorin aikakausi ja sitä seuranneet kansannousut Unkarissa -56 ja Tshekkoslovakiassa -68, sekä niiden kukistaminen asevoimin veivät luottamuksen kansan silmissä kansansosialistisilta hallituksilta, jos niillä oli ikinä sitä ollutkaan. Sosialismin ikean alta vapautuminen kesti kuitenkin vielä yli 20 vuotta Tshekkoslovakian kriisin jälkeen. Kaikkiaan 45 vuotta meni Itä-Euroopassa ennen kuin läpeensä korruptoituneen ja ihmisoikeuksia avoimesti loukanneen kansandemokraattisen hallinnon oli väistyttävä oikean demokratian ja vapauden tieltä.
Olen puhunut unkarilaisten, virolaisten ja muiden itä-eurooppalaisten kohtalosta näin pitkään siksi, että se olisi ollut myös suomalaisten kohtalo, jos linja ei olisi kannaksella pitänyt. Jos Neuvostoliitto olisi onnistunut valloittamaan Suomen, me olisimme nyt samassa asemassa kuin virolaiset. Kuinka moni oman ikäpolveni ihmisistä olisi menettänyt isänsä tai isoisänsä Stalinin vankileireillä? Kuinka moni meistä olisi joutunut elämään urkkijoiden pelossa, kuinka moni meistä olisi joutunut kieltämään tai ainakin peittämään uskonsa Jumalaan. Kuinka monella meistä olisi ollut rohkeutta nousta sellaista järjestelmää vastaan, johon emme usko, mutta joka tehokkaasti kukisti ne, jotka nousivat sitä vastaan.
Sanoin kerran Unkarissa viisikymppiselle työkaverilleni yliopistossa, että 45 vuotta sosialismia on lyhyt aika Unkarin historiassa. Kollegani Janos vastasi, että se on lyhyt aika historiassa, mutta se oli 40 vuotta vanhempieni elämästä ja 25 vuotta omasta elämästäni aikuisena. En voinut sanoa enää mitään, vain tuntea kiitollisuutta teitä ja kaikkia niitä suomalaisia kohtaan, joka pelastivat oman ikäpolveni unkarilaisten veljien kohtalolta.
Kiitos suurien ulkomaisten investointien, Euroopan Unionin jäsenyyden ja ahkeran kansan, unkarilaiset virolaiset saavuttavat koko ajan länsimaista elintasoa. Suurin osa minun ikäluokkani ihmisistä ei kuitenkaan saavuta koskaan sitä elintasoa mitä meillä täällä jo on. Useimmat heistä joutuvat tekemään työtä varsin pienellä palkalla tai lähtemän leveämmän leivän perässä ulkomaille. Vasta heidän lastensa sukupolvi voi myös henkisesti kasvaa aidosti irti siitä mitä he, heidän vanhempansa ja isovanhempansa joutuivat sosialistisen hallinnon aikana kokemaan.
Arvoisat kuulijat,
Haluan ilolla todeta sen, että veteraanien työn arvostus on kansanedustajien joukossa hyvin korkealla. Monet teistä myös varmasti muistavat ne 60- ja 70-luvun radikaaliset ajat, jolloin näin ei aina ollut. Sen ajan radikaalit ovat kasvaneet miehiksi ja me nuoremmat olemme saaneet toisenlaisen arvomaailman. Tärkeä asia, josta myös eduskunnassa on puhuttu, on veteraanien perinnön siirtäminen lapsille. Nuorten tulee jo kouluissa saada riittävästi oikeaa tietoa sodan ajan tapahtumista ja oppia siten ymmärtämään itsenäisyyden merkitys. Vaikka viime aikoina mellakoita tai mellakoiden yrityksiä aiheuttaneet nuoret ovatkin pienen pieni vähemmistö, on silti huolestuttavaa, että osa nuorista on radikalisoitumassa ja syrjäytymässä yhteiskunnan ulkopuolelle.
On aivan oikein, että poliisi tarttuu ripeästi mellakointiyrityksiin ja pitää huolta järjestyksestä ja kansalaisten turvallisuudesta. Näiden nuorten on ymmärrettävä, että me elämme sellaisessa maassa, tosin kuin monet muut, että jokainen voi täysin vapaasti esittää mielipiteensä, mutta mellakointi ja väkivalta eivät ole sananvapauden piiriin kuuluvia keinoja. On hyvin tärkeää opettaa nuorille missä menee oikean ja väärän raja.
Sota-ajan nuoret joutuivat puolustamaan oikeaa oman hengensä uhalla, osa sen myös menettäen. Nyt jo nämä nuorimmatkin ovat hyvin korkeassa iässä. Sotiemme veteraanien määrä hupenee 7000 – 8000 vuosivauhdilla. Eduskunnan käsittelyssä olevassa budjettiesityksessä esitetään 1 miljoonan euron lisäpanostusta veteraanien kuntoutukseen. Tosi asiassa valtio kuitenkin säästää kuntoutukseen käytettäviä määrärahoja 4 miljoonalla eurolla viime vuodesta viitaten veteraanien vähenevään määrään.
Veteraanijärjestöt ovat esittäneet, että rintamaveteraanien kuntoutukseen ja rintamalisiin käytettävä määräraha tulisi pysyttää vuoden 2006 tasolla. Perusteluna veteraanijärjestöt ovat esittäneet sen, että rintamaveteraanien kuntoutus ei ole toteutunut v. 2004 valtioneuvoston päättämän linjan mukaisesti, vaan määrärahan riittämättömyyden vuoksi tuhansille kuntoutukseen pyrkiville ja sitä tarvitseville veteraaneille on annettu kielteinen päätös. Osa ilmeisesti on jättänyt myös hakematta, koska tiedossa on ollut määrärahan riittämättömyys.
Poliittinen päättäjä saa jatkuvasti yhteydenottoja kansalaisilta ja erilaisilta ryhmiltä. On luonnollista, että päätöksenteossa siitä, mihin yhteiskunnan varoja käytetään, on asiat laitettava tärkeysjärjestykseen. Monille hyville asioille on siten sanottava EI. Veteraanijärjestöjen vaatimus on kuitenkin eri sarjassa. Vaatimusta siitä, että valtio pitää veteraanien kuntoutukseen ja rintamalisiin käytetyn määrärahan ennallaan, vaikka veteraanien määrä laskee, on mielestäni kohtuullinen vaatimus ja olen valmis ajamaan sitä eteenpäin. Veteraanien kuntoutusmäärärahan säilyttäminen vuoden 2006 tasolla sisältyy myös Kokoomuksen eduskuntaryhmän jättämään vaihtoehtobudjettiin. Tällä yhteiskunnalla on varaa pitää paremmin huolta teistä vielä jäljellä olevista veteraaneista, eikä tältä momentilta ole syytä säästää.
Jos budjettiin varataan vuoden 2006 määräraha, niin rintamalisää voidaan korottaa 10 prosentilla ja yhdessä ylimääräisen rintamalisän kanssa taattaisiin vähintään 1000 euron kuukausitulo. Toivon todella, että eduskunnasta laajasti aina hallituspuolueita myöden löytyy myötämielisyyttä tätä asiaa kohtaan, kun asia budjetissa etenee päätösvaiheeseen asti.
Veteraanien keski-iän ollessa jo hyvin korkea, on tärkeää helpottaa niiden kotona asumista, joille se vielä on mahdollista. Kuntoutuksessa on myös keskityttävä entistä enemmän avohoitoon, kodissa ja lähellä kotia tapahtuvaan kuntoutukseen. Pidempiä kuntoutusjaksoja on toki edelleen tarjottava niille, joille ne soveltuvat, mutta vaihtoehtoisesti on oltava tarjolla myös avokuntoutusta.
Ylipäätään yhteiskunnassa ja myös täällä Mouhijärvellä tulee kehittää sellaisia palvelumuotoja, joiden avulla voidaan asua kotona mahdollisimman pitkään ja siirrytään laitoksiin vasta kun se on aivan välttämätöntä. Lisäksi on mietittävä keinoja, joilla voitaisiin tukea kotona asumista helpottavien apuvälineiden, kuten esimerkiksi sairaalasängyn, hankkimista kotiin.
Arvoisat kuulijat,
Kun eduskunta aloitti syyskautensa, oli meillä ensimmäisenä asiana rauhanturvaajien lähettäminen Libanoniin. Tämä päätös tehtiin vakaaseen harkintaan perustuen ja operaation riskit tunnustaen. Kuten olemme saaneet kuulla, myös rauhanturvaajamme Afganistanissa ovat joutuneet tulitaistelun kohteeksi.
Rauhan turvaamista tai edes rauhaan pakottamista, ei voi verrata varsinaiseen sotaan. Tarve rauhanturvaamiseen eri puolilla maapalloa osoittavat kuitenkin sen, että sodat eivät ole vieläkään tällä maapallolla ohi, eikä ole syytä myöskään olettaa niiden määrän olennaisesti vähenevän.
Yleistä turvallisuutta uhkaavat myös aivan uudenlaiset uhat, kuten riski terroriteoista. Nykyaikaisen maanpuolustukseen kuuluu se, että torjutaan myös niitä uhkia, jotka ovat oman maan rajoja kauempana. Tämä on viisasta siksi, että maailmanlaajuinen tiedonvälitys ja maailman kaupan vapautuminen ovat lähentäneet ihmisiä eri puolilla maailmaa. Asian negatiivinen puoli on se, että myös mahdolliset konfliktit saattavat hyvinkin nopeasti levitä maasta toiseen. Sen vuoksi myös Suomen on viisasta antaa oma panoksensa konfliktien torjuntaan ja ennaltaehkäisyyn eri kansakuntien ja eri uskontoryhmien välillä.
Suomen turvallisuuspoliittinen asema on vakaampi kuin koskaan ennen. Osana Euroopan Unionia kuulumme isoon ja vaikutusvaltaiseen toimijaan ja olemme vielä sen puheenjohtajana keskustelemassa maailman johtajien pöydässä. Venäjän kehitys, vaikka demokratisoitumisessa onkin paljon toivomisen varaa, kuten aivan viime päivinä olemme Anna Politkovskajan murhan yhteydessä saaneet huomata, on kuitenkin viime vuosina ollut positiivinen. Energian hinnannousun myötä Venäjä alkaa päästä myös taloudellisesti jaloilleen. Aika tulee näyttämään minkälaisen roolin taloudellisesti vahvistuva ja kansallisesti yhtenäistyvä Venäjä tulee maailmanpolitiikassa ottamaan. Meidän kaikkien yhteisenä toiveena on, että Venäjä päätyy demokraattiselle uralle ja sitoutuu yhteistyöhön Euroopan Unionin ja siten Suomen kanssa.
Suomen turvallisuuspoliittisena valintana on sotilaallinen liittoutumattomuus, joka perustuu itsenäiseen ja uskottavaan puolustukseen. Se perustuu ja sen tulee perustua jatkossakin yleiseen asevelvollisuuteen perustuvaan armeijaan. Ammattiarmeijaan meillä ei ole varaa, eikä tarvetta. Kuten historiasta tiedämme, jos vaara maatamme uhkaa niin sitä on puolustettava jokaisen. Puolustustahdon ja kansakunnan yhtenäisyyden kannalta on myös tärkeää, että jokainen nuori käy armeijan tai suorittaa siviilipalveluksen. Puheet ammattiarmeijasta ovat tarpeettomia, eivätkä sovi suomalaiseen perinteeseen.
Kysymys siitä tuleeko Suomen jatkossa liittoutua NATOoon, on iso linjavalinta ja sitä tulee harkita perusteellisesti. Paljolti kyse on myös siitä, mikä on NATOn tulevaisuuden kuva. Jos NATOsta muodostuu eurooppalaisempi toimija, joka kantaa vastuuta omista lähialueistaan, on siihen kuuluminen meille paljon luonnollisempaa kuin perinteiseen NATOoon liittyminen. Näyttää väistämättömältä, että eurooppalaisten on otettava isompi rooli niissä selkkauksissa, jotka tapahtuvat Euroopassa tai sen lähialueilla. USA:n on pakko keskittää resurssejaan valvomaan etujaan tyynellä valtamerellä ja Lähi-Idässä. EU:n aktiivinen rooli rauhanturvaamisessa Etelä-Libanoniin on ensimmäinen esimerkki siitä, että Eurooppa alkaa kantaa vastuuta omasta takapihastaan ja niin tuleekin tehdä. On luonnollista, että me osana Euroopan Unionia, olemme mukana niissä projekteissa, jossa Euroopan Unionilla on johtava rooli. Toki oma osuutemme on suhteutettava käytettävissä oleviin resursseihin ja missään olosuhteissa ei saa vaarantaa oman puolustuskoneiston valmiutta.
Arvoisat kuulijat,
Kuten alussa mainitsin, perusta sille minkälaisessa Suomessa oma sukupolveni on saanut kasvaa ja elää, on veteraanien käymä taistelu yli 60 vuotta sitten. Me jälkipolvet olemme oppineet heiltä rohkeutta ja tahtoa taistella sen asian puolesta, johon uskoo. On myöskin aihetta kiittää Jumalaa siitä, että on varjellut tätä kansaa koko kansakuntamme olemassaolon ajan ja antanut voimaa jaksaa kansallemme erityisesti silloin, kun kansakunnan olemassaolo on ollut eniten uhattuna.
Aihe: Mielipidekirjoituksia