elokuu 2006
Rintamalisään saatava korotus
31.8.2006
(Julkaistu Aamulehdessä 27.8.2006)
Useissa kannanotoissa ensi vuoden budjettiin liittyen on vaadittu parannuksia pienituloisten asemaan. Tässä keskustelussa on kuitenkin unohdettu rintamaveteraanit. Rintamaveteraanien määrä vähenee, mutta avuntarve lisääntyy, sillä sotaveteraanien keski-ikä on jo yli 85 vuotta.
Rintamaveteraaneja on tällä hetkellä noin 89 000. Vuoteen 2008 mennessä heidän määränsä arvioidaan putoavan 73 000 henkilöön. Valtion budjetissa veteraanien määrän väheneminen näkyy siten, että rintamalisän kustannukset vähenevät 10 miljoonalla eurolla vuosittain, jos rintamalisän tasoon ei tehdä muutoksia.
On välttämätöntä, että eduskunnan budjettikäsittelyn yhteydessä hyväksyttävään ns. köyhyyspakettiin lisätään tuntuva korotus rintamalisään. Ei ole moraalisesti kestävää säästää veteraanien kustannuksista, vaan meillä on taloudellisesti varaa huolehtia vielä jäljellä olevista veteraaneista nykyistä paremmin. Varaamalla tulevaan budjettiin edellisvuotinen yhteissumma voidaan rintamaveteraanien verotonta rintamalisää korottaa 10 prosentilla.
Rintamalisän ohella on tärkeää lisätä veteraaneille kotiin vietäviä palveluita. Veteraanien keski-iän noustessa kuntoutuksen painopiste siirtyy laitoskuntoutuksesta avo- ja kotikuntoutukseen. Kotiympäristöön tuotuna kuntoutus tukee parhaiten arjessa selviytymistä. Tavoitteena tulee olla tarjota veteraaneille mahdollisuus asua kotona mahdollisimman pitkään.
Kunniakansalaisille tulee tarjota mahdollisimman hyvä vanhuus.
Aihe: Mielipidekirjoituksia
Työvoiman liikkuvuutta edistettävä kakkosasunnon verovähennysoikeudella
30.8.2006
Kokoomuksen työelämä- ja tasa-arvovaliokuntaryhmä:
TYÖVOIMAN LIIKKUVUUTTA EDISTETTÄVÄ KAKKOSASUNNON VEROVÄHENNYSOIKEUDELLA
Kokoomuksen työelämä- ja tasa-arvovaliokuntaryhmä esittää verovähennysoikeutta työntekijän kakkosasunnosta. Verovähennysoikeuden avulla voidaan edistää nopeasti työvoiman liikkumista niille alueille, joilla työtä on tarjolla.
Kansanedustajat Anne Holmlund (kok) ja Arto Satonen (kok) muistuttavat, että erityisesti perheellisten on vaikea muuttaa nopeasti työn perässä toiselle paikkakunnalle. Puolison työpaikka, lasten kaverisuhteet ja tuttu kouluympäristö pitävät usein kiinni vanhassa asuinpaikassa. Kakkosasunnon verovähennysoikeus mahdollistaisi työn vastaanottamisen ilman muuttotarvetta.
Monissa maakunnissa, kuten Pirkanmaalla ja Satakunnassa, useilla yrityksillä on rekrytointivaikeuksia. Eräillä aloilla työvoimapula uhkaa nousta jopa talouskasvun esteeksi, minkä vuoksi Kokoomuksen työelämä- ja tasa-arvovaliokuntaryhmä vaatii nopeita työvoiman liikkuvuutta edistäviä toimia.
Lisätietoja
Anne Holmlund gsm.050 511 3020
Arto Satonen gsm. 050 511 3110
Aihe: Uutisia
Lähes ilmojen halki
29.8.2006
29.8.2006 klo 6.30
Työviikko alkoi sairaanhoitopiirin hallituksen kokouksella, joka nyt oli poikkeuksellisesti kotikentällä Vammalassa. Hoitotyö on pitkälti ihmisten tekemää vaikka sitä teknisin apuvälinein voidaankin auttaa. Kun kyse on ihmisten tekemästä työstä, niin kaikki viime kädessä kiteytyy henkilökunnan saatavuuteen ja jaksamiseen. Molemmissa asioissa on Suomen terveydenhuollossa sarkaa kynnettävänä. Sairauspoissaolojen kasvu kertoo osaltaan siitä, että jaksamisessa mennään äärirajoilla.
Lääkäreistä on jo huutava pula, sairaanhoitajien osalta se on tulossa ja perushoitajillakin edessä. Meillä Vammalassa asiaa auttaa oma perushoitajakoulutus, jonka päälle ollaan aloittamassa mahdollisuutta jatkaa sairaanhoitajaksi. Lääkäreitä taas on jo haettu lähimmästä EU-maasta, kuten johtava lääkäri asian osuvasti ilmaisi.
Huipputason urheilua on aina lähdettävä katsomaan kun siihen on mahdollisuus. Suuntasin siskonpoikani Joonaksen kanssa Pirkanmaan derbyyn Hakan ja Unitedin peliin Tehtikselle. Vettä satoi kuin aisaa koko pelin ja liput katon alle oli jo myyty ennen meidän tuloa. Sateenvarjon alla pelin seuraaminen on ihan ok, jos peli on hyvää ja katsomossa fiilistä. Nyt oli molempia. Väkeä yli 4000 ja erityisesti junioreita aivan valtava määrä. Jalkapallo elää koskissa edelleen tosi vahvana.
Hakaa kävi sääliksi, kun kova painostus palkittiin 0-3 tappiolla. United puolestaan käytti vähät paikkansa tehokkaasti ja vei pinnat Tampereelle. Siinä oli se hyvä puoli, että uskallan taas näyttää naamani myös Unitedin pelissä. Sarjajohtaja oli tällä kaudella hävinnyt molemmmat näkemäni pelit ja pelkäsin jo tuovani huonona onnea mestaruuskamppailuun!
Aihe: Blogi
Opiskelijoiden kohtalo
25.8.2006
24.8.2006 klo 21.47
Ensimmäinen päivä budjetin jälkeen on täyttynyt opiskelijoiden antamasta palautteesta. Siellä on oltu aiheellisesti katkeria siitä, että mitään parannusta opiskelijan asemaan ei saatu. SDP:n varapuheenjohtajan Pia Viitasen mukaan opiskelijaetuuksien parantaminen kaatui ministeri Tanja Saarelan väärään neuvottelutaktiikkaan. Onko opiskelijoiden asia hallitukselle todella niin vähäpätöinen,että koko homma kaatuu väärään esitystapaan? Kannattaisi ainakin keksiä parempi selitys.
Mielenkiintoinen arvovalinta budjetissa oli se, että opiskelijoita ei laskettu niiden pienituloisten joukkoon, joiden asemaa haluttiin parantaa. Hallituksen mielestä opiskelija ei siis ole pienituloinen, vaikka joutuu tulemaan toimeen työttömän peruspäivärahaa pienemmällä summalla, ellei ota lainaa. Näin siis yhteiskunta kannustaa niitä, jotka yrittävät elämässä eteenpäin. Ja jos opintojen ohella tekee liikaa töitä vaikka kaupan kassalla tai postinjakajana, niin sitten nipistetään opintotuesta.
Aihe: Blogi
Budjetin anti
24.8.2006
23.8.2006 klo 21.03
Tänään hallitus sai budjettiriihensä valmiiksi. Budjettiriihestä on tullut hyvin lyhyt tapahtuma. Johtuukohan se siitä, että molemmat pääpuolueet ovat poliittisesti lähellä toisiaan vai siitä, että rahaa oli vaalivuonna enemmän jaossa? Ehkä kummastakin.
Työvoiman liikkuvuutta edistäviä toimia on tervehdittävä ilolla. Tosin työmatkakuluvähennyksen noston ja muuttoavustuksen jatkeeksi olisi tarvittu vielä kakkosasunnon verovähennysoikeus, jos todella olisi haluttu muuttoa vauhdittaa. Onhan paljon helpompi lähteä kokeilemaan uudelle paikkakunnalle, kun ei heti tarvitse pistää entistä pirttiä myyntiin, laittaa lapsia uuteen kouluun ja puolison etsiä työpaikkaa.
Kemijärven junayhteyden puolesta tehty painostustyö sai lopulta hallituksen nöyrtymään. Nyt ei puutu enää kuin 50 000 paikallista rahaa ja se varmaan siltäkin perältä löytyy. Kemijärvelle ja sieltä pois pääsee siis edelleen junalla. Ihan hyvä asia Itä-Lapin matkailun ja muun kehittämisen kannalta.
Ehkä hallituksen heltymiseen vaikutti sekin, että Kemijärvellä on vielä metsäpalokin. Sillä perällä on jo niin paljon vaikeuksia ollut, että on kohtuullista pitää edes junaliikenne hengissä.
Kokoomuksen painostuksen saavutuksesi voi laskea sen, että tutkimuksen ja kehityksen määrärahoja lisätään 5 prosentilla, vaikka alun perin ne meinasivat jäädä aivan lapsen osaan. Vielä pitää painostaa lisää yliopistojen perusrahoitukseen ja opiskelijoiden toimeentuloon. Ne ovat kaikki investointeja tulevaisuuteen.
Pienituloisten paketin osalta toivon, että siellä on huomioitu pienillä eläkkeillä kituuttavat ja erityisesti sotaveteraanit. Jos näitä ryhmiä ei ole riittävästi huomioitu, niin sitä pitää eduskunnassa rummuttaa. On arvo sinänsä, että yhteiskunta pystyy tarjoamaan kohtuullisen elintason kaikille vanhuksille.
Aihe: Blogi
Maatalouskateus
21.8.2006
20.8.2006 klo 23.25
Aamulehden Asiat-liitettä voi pitää onnistuneena ideana toteuttaa viikonloppulehti uudella tavalla. Jokaisesta Asiat-liitteestä löytyy jotain, joka nostaa niskakarvat pystyyn ja niin se täytyy ollakin, sillä kyse on mielipiteiden ilmaisemisesta.
Tänä aamuna aamukahvia tai paremminkin aamucolaa juodessa silmä tarttui Tarja Tannerin kolumniin, jossa jälleen demariäänellä vaadittiin maataloustukien julkistamista. Tanner koitti perustella miksi julkistamisesta ei olisi mitään haittaa, minä puolestaan kysyn mitä hyötyä niiden julkistamisesta olisi.
Ei ole mitään syytä siihen, että tuet pitäisi julkistaa väärinkäytösten estämiseksi. Valvonta on jo nyt hyvin tarkkaa ja Suomessa on minimaalisen vähän havaittu virheitä tai tahallista huijausta, toisin kuin vaikka Italiassa ja Kreikassa, mikä saattaa ollakin syynä EUn komission aktiivisuuteen.
Suomalainen maanviljelijä on luterilaisen rehellinen ja sen luulisi olevan demarienkin tiedossa. Ja jos kyse todella on siitä, että tukien julkistamisella haluttaisiin varmistaa verovarojen oikea käyttö, niin silloin pitäisi samalla logiikalla julkistaa myös sosiaalituet. Tuskin silti haluamme yhteiskuntaa, jossa jokainen kyttää naapuriaan.
En keksikään demarien innokkuuteen maataloustukien julkistamiseksi kuin yhden syyn. Maataloustukien julkistaminen antaisi taas hetkeksi elinvoimaa sille kateudelle, joka demareilla perinteisesti on ollut maanviljelijöitä kohtaan.
Tukien sijasta voisi julkistaa maanviljelijöiden tulotason muutokset, joka monilla on Vanhasen hallituksen aikana ollut negatiivinen. Se antaisi paljon oikeamman kuvan siitä, miten maanviljelijöillä tosi asiassa menee. Huonoa demarien kannalta olisi tietysti se, että silloin moni duunari huomaisi, että maajussia ei kannata kadehtia, eikä kateus enää antaisi elinvoimaa demareille.
Tämän vuoden rähmälläänolopalkinnon voi samasta aiheesta antaa Keskustan ryhmäjohtajalle Timo Kallille, joka ilmeisesti hallitusyhteistyön nimissä lähti omalla maataloustukien julkistamisvaatimuksellaan demarien kelkkaan. Veikkaan, että siinä on Kallille Kepun tupailloissa selitettävää.
Päivään mahtui myös mahdollisuus kuulla Promenio-hankkeen kuulumisia. Kyse on Tampereella ja Turussa järjestettävästä projektista, jossa edistetään maahanmuuttajien, maahanmuuttajajärjestöjen, erilaisten yhdistysten mm. urheiluseurojen ja viranomaisten yhteistyötä. Kantavana teemana on taistella rasismia vastaan. Toivoa sopii, että tälle projektille tulee jatkoa. Sillä saralla työt eivät ole loppumassa, vaan lisääntymässä sitä mukaa kun kansainvälistyminen leviää isoista kaupungista pienempiin ja maaseudulle.
Aihe: Blogi
Tutustumista metsäteollisuuteen
16.8.2006
15.8.2006 klo 19.55
Pirkanmaan EK järjestää aina alkusyksyllä kansanedustajille mahdollisuuden vierailla maakunnan merkittävimmissä yrityksissä. Tämä on hieno idea, sillä mielipiteiden vaihto yritysjohdon ja henkilöstön edustajien kanssa on avartavaa.
Minun ohjelmani tämän viikon alussa painottui suomalaiseen metsäklusteriin. Valkeakoskella tulivat tutuiksi Bemis ja Metso Paper, sekä Tampereella Tamfelt. Kaikissa yrityksissä on ainutlaatuista osaamista ja jokainen niistä kuuluu omalla alallaan maailman johtavien yritysten joukkoon. Jälleen kerran tuli omakohtaisesti havaittua, että Suomessa on korkealaatuista osaamista, jonka pohjat on luotu jo vuosikymmeniä tai jopa vuosisatoja sitten.
Valkeakoskella on hyvin vahva teollinen perinne, joka näkyy edelleen teollisen työn arvostamisena. Ainakin toistaiseksi osaajia on saatu niin kravatti- kuin haalarihommiinkin. Öljyn hinnannousu näkyy raaka-aineen kallistumisena, kasvavat kaakkois-Aasian markkinat puolestaan pakottavat investoimaan Kiinaan, jotta pysytään ajan hermolla.
Silmiinpistävää kaikissa yrityksissä oli tuotantolaitosten puhtaus. Tehdastyö ei todellakaan ole enää likaista hommaa, kuten monet yhä luulevat. Myös työturvallisuusasiat ovat esimerkillisessä kunnossa ja yritykset kantavat oman vastuunsa puhtaasta ympäristöstä. Toivoa sopisi, että samat velvoitteet päästökaupan ja ympäristönormien myötä levittäytyisivät myös kasvaviin jättiläisiin eli Kiinaan ja Intiaan.
Aikaisemmin Valkeakoski tunnettiin hajustaan. Nytkin oli ilmassa palaneen käryä, mutta se oli saatu aikaan itänaapurin toimesta. Nyt se tiedetään mistä maasta on maailmalle lähtenyt sanonta: “Anna palaa!”
Aihe: Blogi
Urheilu lisää kansankunnan yhteyttä
11.8.2006
(Julkaistu Nykypäivässä 11.8.2006)
Urheilusta, erityisesti joukkueurheilusta, on tullut konkreettisin tapa kilpailla paremmuudesta eri kansakuntien välillä. Toki kansakuntia vertaillaan monilla muillakin mittareilla kuten bruttokansantuotteella, ihmisten eliniällä, internetin saatavuudella, Nobel-palkittujen tutkijoiden tai yliopisto-opiskelijoiden määrällä. Monet näistä mittareista kertovat urheilumenestystä paremmin kansakuntien todellisen menestyksen, mutta sitä ei ole tiedostettu läheskään yhtä hyvin kuin urheilullinen menestys. Miljardit ihmiset tietävät, että Italia voitti jalkapallon maailmanmestaruuden, mutta vain harva muistaa esim. viimeksi palkitut nobelistit.
Urheilusta on siten tullut keino tehdä maa tunnetuksi. Suomi teki sen jo 20-luvulla, kun maamme sanan mukaisesti juostiin maailmankartalle. Nyt suuri urheilumenestys, kuten Italian voitto heijastuu jo taloudellisiinkin faktoihin. Italian bruttokansantuotteen odotetaan kasvavan jalkapallovoiton myötä ainakin 0,5 % bkt. Se on osittain seurausta maan ihmisten ylipäätään positiivisesta fiiliksestä ja tulevaisuudenuskosta, joka heijastuu aktiivisempana kuluttamisena. Toisaalta mestaruus varmasti lisää Italian kiinnostusta turistimaana ja nostaa italialaisten tuotteiden arvostusta.
Ulkoista huomiota ja taloudellista tuottoakin merkittävämpää on se, että urheilun avulla kansakunta voidaan hioa yhteen. Kansallistunnetta vahvistavana tekijänä urheilulla on iso rooli. Se ei tietenkään korvaa niitä kansallistunteita, joita heijastuu itsenäisyyteen ja maan puolustamiseen henkensä uhalla, mutta kansakunnan menestyminen kansainvälisesti nostaa myös sen kansalaisten itsetuntoa. Jääkiekon maailmanmestaruus tai Euroviisujen voitto on monille suomalaisille isompi itsetunnon kohotuksen paikka, kuin Nokian ykkössija puhelinvalmistajien välisessä osavuosikatsaus tuloskilpailussa, vaikka jälkimmäisen vaikutus itse kunkin elämisen tasoon on aivan toista luokkaa.
Urheilu ja luokkajako
Parhaimmillaan urheilu yhdistää kansakunnan eri yhteiskunnalliset kerrokset ja etniset ryhmät. Ranskan hopeamitalijoukkue, joka on ollut kahdesti juhlittu voittaja MM –ja EM-tasolla on hyvä esimerkki joukkueesta, jossa pelaajien tausta on hyvin erilainen. Itse asiassa joukkueen enemmistö koostuu maahanmuuttajien lapsista ja sen menestys vahvistaa siten Ranskaa monikulttuurisena maana. Kuten tiedetään, tämä on iso asia Ranskassa, jossa mielipiteet monikulttuurisuudesta vaihtelevat hyvin jyrkästi sekä kansan, että poliittisten päättäjien keskuudessa. Juuri jalkapallo on yksi tie nousta slummeista huipulle ja sen tiedostaminen kannustaa monia yrittämään ympäri maailmaa.
Iso-Britanniassa urheilu on aikoinaan ollut luokkayhteiskuntaa vahvistava elementti. Jalkapallo on perinteisesti ollut siellä työväenluokan peli, kun taas keskiluokka on pelannut krikettiä ja rugbya, jotka ovat “herrasmiesten pelejä”. Jalkapallon nousu maailman kiistattomaksi ykköslajiksi on vähitellen syönyt pois tämän perusasetelman, mutta ei kokonaan. Jos vaikka Cambridgessä menee katsomaan alemman divisioonan jalkapalloa ja seuraavana päivänä krikettiä, niin on varmasti ainoa ihminen, joka on näissä molemmissa tapahtumissa läsnä. Iso-Britanniassa toteutuukin se sääntö, että maahan kotiutuvat paremmin ne entisestä brittiläisestä imperiumista tulevat maahanmuuttajat, jotka ymmärtävät krikettiä. Kriketin tuntemuksessa pakistanilaiset, intialaiset ja Karibian saarilta tulevat ovat paljon afrikkalaisia edellä.
Urheilu keino integroida
Uusi-Seelanti on maa, jossa urheilun avulla on hyvin erilaisissa oloissa kasvaneet ihmiset yhdistetty yhdeksi kansakunnaksi. Se urheilu Uudessa-Seelannissa on rugby ja sitä pelaavat kaikki. Uuden-Seelannin maajoukkue All Blacks on yhtä lailla alkuperäisväestön maorien, Polynesian saaristosta muuttaneiden kuin eurooppalaisperäisen valtaväestönkin joukkue. Joukkueessa myös pelaa pelaajia kaikista näistä ryhmistä. Myös Rugby-liigan ottelutapahtumissa lippujen hinnat on porrastettu siten, että mukaan pääsevät kaikki.
Väestön ikääntyminen johtaa Suomessa ulkomaisen työvoiman tarpeen kasvuun. Näyttää väistämättömältä, että maahanmuutto lisääntyy nopeasti. Maahanmuutto ei ole vain vapautuvien työpaikkojen täyttämistä ulkomaisella työvoimalla, vaan siihen liittyy olennaisena osana kotoutuminen. Maahanmuuttaja ei ole vain työntekijä, vaan ihminen, jolla on vastuu ja huoli läheisistään, kuten meillä kaikilla. Jotta emme ajautuisi ghettoutumiseen ja sen tuomiin ongelmiin, on integroitumiseen panostettava heti alusta alkaen.
Urheilu ja erilainen harrastustoiminta laajemminkin on hyvä keino saattaa yhteen maahanmuuttajia ja valtaväestöä. On myös huomattava, että monissa asioissa maahanmuuttajilla itsellään voi olla paljon annettavaa. On urheilulajeja, joissa meidän lajikulttuurimme on paljon alemmalla tasolla kuin niissä maissa, joista tänne väkeä tulee. Shakkiliitossa tämä on havaittu siten, että Suomessa asuvien venäläisten ja kiinalaisten lapset osallistuvat aktiivisesti shakkikilpailuihin. Lisäksi kilpailuihin Suomessa osallistuu säännöllisesti pelaajia Venäjältä ja Baltiasta. Koska näissä maissa shakilla on merkittävämpi asema ja pidemmät perinteet kuin Suomessa, on meidän mahdollista ammentaa oppia tulijoilta ja hyötyä heidän kontakteistaan.
Jalkapallolla erityisasema
Jalkapallossa maahanmuuttajataustaiset pelaajat ovat jo tulleet tutuksi Suomen maajoukkuetasollakin. Maailman kansainvälisimpänä pelinä jalkapallolla on erityisasema myös integroitumisessa. Erityisesti pääkaupunkiseudulla onkin eri projekteilla aktivoitu maahanmuuttajia jalkapalloilun pariin ja tulokset ovat olleet hyviä. Helsinki Cup on kilpailuna jo käsite, jossa kovan kilpailun sivutuotteena luontevasti opitaan ymmärtämään monikulttuurisuutta, kun nuoret kohtaavat nuoria eri puolilta maailmaa.
Useasti todetaan, että urheiluun annettu euro poikii moninkertaisesti takaisin. Sen poikimisen varmistaa 532 000 vapaaehtoista aikuista, jotka tekevät talkootyötä liikunnan ja urheilun eteen. Toisin kuin yleisesti luullaan, talkootyö on lisääntymässä, ei vähentymässä. Talkootyö toki muuttaa muotoaan siten, että yhä useammin talkoissa ollaan nimenomaan oman lapsen harrastuksen puolesta. Juniorityö pyörii lähes pelkästään talkootyön varassa.
On aivan varmaa, että euro poikii moninkertaisesti takaisin myös silloin, kun se annetaan urheiluseuroille käytettäväksi maahanmuuttajien integroimiseen. Suomessa yhdistyksiä on suhteessa väkimäärään maailman huippumäärä ja yhdistystoiminnalla on iso rooli. Yhdistyksissä toimimisen kautta avautuu myös maahanmuuttajille tie suomalaisuuteen. Toisaalta juuri yhteisen harrastuksen avulla kansainvälistyminen tulee luontevalla tavalla jo nuorena vastaan. On tärkeää tarjota nuorille mahdollisuus pelata samalla pelikentällä, jotta taistelu ei siirry kaduille. Suomi ei voi välttyä kansainvälistymiseltä, mutta se voi välttyä etnisiltä ristiriidoilta, jos potentiaalisiin ongelmiin tartutaan riittävän aikaisin. Tässä työssä urheilujärjestöillä on merkittävä rooli ja se rooli pitää hyödyntää.
Arto Satonen
kansanedustaja (kok)
Suomen Keskusshakkiliiton puheenjohtaja
Aihe: Mielipidekirjoituksia
Mies varjosta
8.8.2006
Historiasta oppii niin paljon, että dokumenttien katsomiselle on aina oltava aikaa. Ainakin on oltava aikaa hyvien dokumenttien katselulle. Ykköseltä tulevan kolmiosaisen dokumenttisarjan “Mies varjosta” ensimmäinen osa ei pettänyt, vaan kertoi hyvin analyyttisellä tavalla elämästä Stalinin Neuvostoliitossa ja miehestä hänen varjossaan, Otto Wille Kuusisesta.
Pitkään neuvostojohdon ytimessä työskennellyttä Otto Wille Kuusista on yleisesti pidetty maailman historian vaikutusvaltaisimpana suomalaisena. Kieltämättä hän oli tärkeiden puheiden kirjoittaja ja merkittävien kuulustelujen pitäjä, mutta voidaanko pitää vaikutusvaltaisena miestä, joka ei kyennyt edes estämään oman poikansa vangitsemista ja miniänsä likdivointia. Myös monet Kuusisen Neuvostoliitossa olleet suomalaiset kommunistiystävät tapettiin, vain Arvo Poika Tuominen selvisi ja hänkin pakenemalla Ruotsiin.
Väistämättä tulee siihen tulokseen, että Kuusisen ansiot jäivät pieniksi. Hänen suurin saavutuksensa oli oman henkensä säilyttäminen ja sekin tapahtui tuomitsemalla entiset taistelutoverit. Kuusisen tarina kertoo siitä, mitä reaalisosialismi pohjimmiltaan on, se on täysin moraalitonta kaikkien sotaa kaikkia vastaan.
Luojalle kiitos, että sosialismin sairaus on maapallolta lähes hävinnyt. Kuubasta tulevista ajankohtaisista tiedoista voi ennustaa, että vapauden koittaminen myös kuubalaisille on vain ajankysymys.
Kuten dokumentissa osuvasti sanottiin, Marx tunsi vain yhden työmiehen, oman aviottoman poikansa, jota hän ei halunnut tunnustaa. Maailmalle olisi varmasti ollut eduksi, jos työmiehen elämänohjeet olisi laatinut joku sellainen, joka olisi ymmärtänyt työmiehen elämää. Sitä ei ymmärtänyt sen enempää Marx, Lenin, Stalin kuin Kuusinenkaan, mutta heidän teoriansa käytännön toteutuksen saivat miljoonat maksaa hengellään. Onneksi me suomalaiset selvisimme pahimmasta säilyttämällä demokratian ja itsenäisyytemme.
Aihe: Blogi
Urheilu vahvistaa kansallistunnetta
7.8.2006
(Julkasitu Aamulehdessä 7.8.2006)
Urheilusta on tullut keino tehdä maa tunnetuksi. Suomi teki sen jo 20-luvulla, kun maamme sanan mukaisesti juostiin maailmankartalle. Nyt suuri urheilumenestys, kuten jalkapallon maailmanmestaruus heijastuu jo talouteenkin. Italian bruttokansantuotteen odotetaan kasvavan voiton myötä jopa 0,5 % bkt. Se on seurausta maan ihmisten ylipäätään positiivisesta fiiliksestä ja tulevaisuudenuskosta, joka heijastuu aktiivisempana kuluttamisena. Toisaalta mestaruus lisää myös Italian kiinnostusta turistimaana ja nostaa italialaisten tuotteiden arvostusta.
Ulkoista huomiota ja taloudellista tuottoakin merkittävämpää on se, että urheilun avulla kansakunta voidaan hioa yhteen. Kansallistunnetta vahvistavana tekijänä urheilulla on iso rooli. Se ei tietenkään korvaa niitä kansallistunteita, joita heijastuu itsenäisyyteen ja maan puolustamiseen henkensä uhalla, mutta kansakunnan menestyminen kansainvälisesti nostaa myös sen kansalaisten itsetuntoa. Jääkiekon maailmanmestaruus tai Euroviisujen voitto on monille suomalaisille isompi itsetunnon kohotuksen paikka, kuin Nokian ykkössija puhelinvalmistajien välisessä osavuosikatsaus tuloskilpailussa, vaikka jälkimmäisen vaikutus itse kunkin elämisen tasoon onkin aivan toista luokkaa.
Urheilun vahvuus on , että parhaimmillaan se yhdistää eri yhteiskunnalliset kerrokset ja etniset ryhmät. Ranskan hopeamitalijoukkue, joka on ollut kahdesti juhlittu voittaja MM –ja EM-tasolla on hyvä esimerkki joukkueesta, jossa pelaajien tausta on hyvin erilainen. Joukkueen enemmistö koostuu maahanmuuttajien lapsista ja sen menestys vahvistaa siten Ranskaa monikulttuurisena maana. Kuten tiedetään, tämä on iso asia Ranskassa, jossa mielipiteet monikulttuurisuudesta vaihtelevat hyvin jyrkästi sekä kansan, että poliittisten päättäjien keskuudessa. Näiden urheilijoiden antama esimerkki kannustaa monia nuoria ympäri maailmaa yrittämään elämässään eteenpäin.
Jalkapallossa maahanmuuttajataustaiset pelaajat ovat jo tulleet tutuksi Suomen maajoukkuetasollakin. Maailman kansainvälisimpänä pelinä jalkapallolla on erityisasema myös integroitumisessa. Erityisesti pääkaupunkiseudulla onkin eri projekteilla aktivoitu maahanmuuttajia jalkapalloilun pariin ja tulokset ovat olleet hyviä. Tampereella puolestaan joka kesä pelattava Delfin Basket Tournament – koripalloturnaus on kilpailuna jo käsite, jossa nuoret eri puolilta maailmaa oppivat pelikentällä käydyn kovan, mutta yhteisesti sovittujen sääntöjen puitteissa, tapahtuvan kilpailun avulla ymmärtämään ulkomaalaisten olevan pohjimmiltaan hyvin samanlaisia kuin me itse.
Useasti todetaan, että urheiluun annettu euro poikii moninkertaisesti takaisin säästyneiden terveysmenojen osalta. Sen poikimisen varmistaa 532 000 vapaaehtoista aikuista, jotka tekevät talkootyötä liikunnan ja urheilun eteen. Erityisesti juniorityö perustuu talkootyöhön ja juuri juniorityön avulla tehokkaasti ehkäistään nuorten syrjäytymistä. Vain harvoista tulee huippu-urheilijoita, mutta monille urheileminen nuorena antaa hyvät eväät menestyä elämässä.
Euro poikii moninkertaisesti takaisin myös silloin, kun se annetaan urheiluseuroille käytettäväksi maahanmuuttajien integroimiseen. Urheiluseuroissa ja muissa yhdistyksissä toimimisen kautta avautuu myös maahanmuuttajille ja heidän lapsilleen mahdollisuus päästä luontevasti sisälle suomalaiseen yhteiskuntaan. On tärkeää tarjota nuorille mahdollisuus pelata samalla pelikentällä, jotta taistelu ei siirry kaduille. Suomi ei voi välttyä kansainvälistymiseltä, mutta se voi välttyä etnisiltä ristiriidoilta ja ghettoutumiselta, jos potentiaalisiin ongelmiin tartutaan riittävän aikaisin. Tässä työssä urheilujärjestöillä on merkittävä rooli ja se rooli pitää hyödyntää.
Jonakin päivänä Suomen jääkiekkomaajoukkueessa on niitäkin pelaajia, joiden äidinkieli ei ole suomi tai ruotsi, mutta voidakseen taistella Suomen puolesta on oltava sydämeltään suomalainen. Sama pätee varmasti euroviisuihin, vaikka sieltä maskin alta ei voikaan tunnistaa.
Aihe: Mielipidekirjoituksia