heinäkuu 2006
Kansanvallanpäivän puhe
19.7.2006
Puhe Kansanvallan päivä 15.7. 2006
Vammalan torilla
Arvoisat kuulijat, hyvät kansanvallan päivän viettäjät!
Tänä vuonna tulee kuluneeksi tasan 100 vuotta siitä, kun Suomi ensimmäisenä Euroopassa siirtyi yksikamariseen eduskuntaan, johon jäsenet valittiin vapailla vaaleilla, jossa äänioikeus oli sekä miehillä että naisilla. Olimme silloin suunnannäyttäjä koko Euroopalle ja niin olemme nytkin Euroopan Unionin puheenjohtajamaana.
Totuuden nimissä on sanottava, että suomalainen kansanvalta syntyi monien ristipaineiden tuloksena. Oli niitä, jotka olisivat halunneet kuningasvaltaa ja niitä, jotka olisivat halunneet sosialistisen Suomen. Suomen kansalla on monesti ollut historiassa puolellaan onni ja Jumalan siunaus, jota toki on autettu uutteralla työllä ja taistelutahdolla.
Venäjän sisäinen hajaannus mahdollisti Suomen itsenäistymisen 1917 ja siitä lähtien maatamme on hallittu kansanvaltaisesti. Kansanvalta oli toki uhattuna heti itsenäistymisen jälkeen maan ajautuessa sisällissotaan, joka jätti omat haavansa. Sisällissota jätti omat haavansa myös täällä Vammalassa, sekä tietenkin Tampereella, jossa käytiin ratkaisevat taistelut. Suomalaisten onneksi sisällissodan lopputulos oli, että kansanvalta ei muuttunut kansandemokratiaksi, joka kaikkialla maailmassa tosi asiassa on merkinnyt harvainvaltaa ja puoluediktatuuria.
Toisaalta sisällissodasta opittiin se, että yhteiskunnallinen rauha on saavutettavissa vain sovittamalla yhteen eri osapuolten näkemyksiä. Tarvittiin torpparilaki, työelämän uudistukset ja sosiaalipolitiikka hiomaan tämän kansa yhteen. Suomalaisen kansanvallan voimaa osoitti se, että vain yhdeksän vuotta sisällissodan jälkeen suojeluskunnan paraatin otti vastaan tasavallan presidentin sijaisena sosiaalidemokraattinen pääministeri Väinö Tanner. Valkoinen ja punainen Suomi löysivät vähitellen yhteisen tahdon, jota ilman ei olisi selvitty toisesta maailmansodasta voittajina. Sanon voittajina, koska me suomalaiset säilytimme oman itsenäisen kansanvaltaisen hallintomme ja sitä kautta mahdollisuuden korkeaan elintasoon.
Minulta on monesti kysytty mitä sotaveteraanien taistelu Suomen puolesta merkitsee omalle sukupolvelleni. Vastaan, että se on luonut pohjan kaikelle sille mistä me nyt saamme nauttia. Ikätoverimme Virossa, Latviassa, Unkarissa tai Tshekissä ovat vasta viime vuosina päässeet nauttimaan demokratiasta ja suurin osa heistä ei koskaan elinaikanaan saavuta meidän elintasoamme. Emme mekään toki menesty vain lepäämällä laakereilla, vaan jokainen sukupolvi on kovalla työllä ja eteenpäin pyrkivällä asenteella tuonut oman lisänsä suomalaisten vaurauteen. Emme kuitenkaan olisi maailman kilpailukykyisin maa, jos emme olisi saaneet kehittää tätä maata itsenäisesti ja kansanvaltaisesti halliten.
Hyvät kuulijat,
Mitä kansanvalta sitten on tänään? Hyvin usein tuntuu, että kansanvallasta on tullut asia, jota pidetään itsestäänselvyytenä, eikä sitä siksi osata arvostaa. On silti hyvä muistaa, että maailmassa on monia maita, jossa kansalaisten mielipiteistä piittaamatta asioista päättävät diktaattorit, sotilaat tai puoluediktatuurin edustajat. Nämä maat ovat myös poikkeuksetta ihmisoikeuksia loukkaavia ja korruptoituneita maita. Yleensä näissä maissa myös kansalaisten enemmistön taloudellinen tilanne on heikko. Kansanvallalla on siten suora yhteys kansalaisten hyvinvointiin ja ihmisoikeuksien toteutumiseen.
Tämän muistaen on harmin paikka, että Kansanvallan päivän viettokin toteutuu vain harvoilla paikkakunnilla, onneksi Vammala on yksi niistä ja siitä voimme olla ylpeitä. Ensi viikolla Porin jazzien yhteydessä pidetään Suomi Areena-tapahtumassa useita seminaareja, jossa poliitikot, järjestöjen edustajat ja kaikki kansalaiset voivat osallistua keskusteluihin ajankohtaisista poliittisista aiheista. Tämä on positiivista. Yhteiskunnallista keskustelua mahtuu tähän maahan paljon nykyistä enemmän.
Suomalainen demokratia on aina perustunut edustukselliseen demokratiaan. Kansalainen antaa äänensä vaaleissa valitsemalleen ehdokkaalle, jotka sitten puolueen ja henkilökohtaisen äänimäärän perusteella asetetaan järjestykseen ja listan kärkeen sijoittuvat valitaan eduskuntaan. On hyvin tärkeää, että kansanedustaja saa mandaattinsa toimia poliittisena päättäjänä suoraan kansalta, kuten presidenttikin. Esimerkiksi Ruotsissa listavaalin takia kansalainen valitsee vain puolueen, ei ehdokasta. Politiikan yhä enemmän henkilöityessä ja puolueiden välisten erojen vähentyessä, on entistäkin tärkeämpää, että kansalainen voi itse valita suoraan oman edustajansa.
Aikoinaan Ateenassa demokratiaa toteutettiin kättennostoäänestyksellä. Tänä päivänä kättennostoäänestys olisi mahdollista toteuttaa internetin välityksellä. Suoraa demokratiaa ei voikaan enää hyljätä siksi, että se olisi mahdotonta toteuttaa. Eri asia on se, että päätöksenteon siirtäminen suoraan kansalaisille edellyttäisi, että jokainen suomalainen pystyisi perehtymään riittävästi valmisteilla olevaan lainsäädäntöön ja tekemään siltä pohjalta oman ratkaisunsa. Tämä on käytännössä mahdotonta, koska monien lakiesitysten osalta paneutuminen vaatii runsaasti ajankäyttöä. Edustuksellinen demokratia niin kunta, kuin valtiotasollakin puolustaa siis edelleen paikkaansa. Suomessa neuvoa-antavaa kansanäänestystä on käytetty erittäin harvoin ja jatkossakin se on valtiontasolla viisasta rajata vain isoihin linjavalintoihin, kuten mahdolliseen sotilaalliseen liittoutumiseen.
Edustuksellisen ja suoran demokratian ohella on viime aikoina korostettu osallistuvaa demokratiaa. Osallistuvan demokratian ajatus siitä, että esimerkiksi jossakin kaupunginosassa asuvat ihmiset voivat jo etukäteen vaikuttaa heidän asuinalueellaan tehtäviin kaavamuutoksiin, on lähtökohtaisesti järkevä. Parhaimmillaan osallistuvalla demokratialla huomioidaan asukkaiden näkemyksiä, tehdään valitusprosessit tarpeettomiksi ja nopeutetaan kaavoittamista.
Kansanvallan perusajatus on se, että päätökset tehdään enemmistön näkemysten mukaisesti. Perustuslaki kuitenkin turvaa yksilön oikeudet ja perustuslakivaliokunta viime kädessä linjaa rajan silloin kun yksilön oikeus on ristiriidassa yleisen edun kanssa. Monet kaavoitusprosessit johtavat nykyisin valituksiin. Valitusoikeudella pyritään turvaamaan yksilöiden mahdollisuutta puolustaa omia oikeuksiaan. Näin tulee ollakin. Kokonaan eri asia on se, että valitusten pitkät käsittelyajat ovat johtaneet siihen, että osa valituksista tehdään vain asian viivyttämiseksi. Joskus valituksella uhkaaminen johtaa jopa hankkeesta luopumiseen, jolloin valta on tosi asiassa siirtynyt valittajalle.
Tällainen valittaminen ei ole kansanvallan hengen mukaista, vaan kansanvallan hyväksikäyttöä. Kun esimerkiksi jokaisesta jätteenpolttolaitoksesta Suomessa valitetaan ympäristöjärjestöjen toimesta, niin kyse on ideologisesta valittamisesta, jolla pyritään estämään jätteenpolttolaitosten toteuttaminen, ei siitä, että jokin yksittäinen jätteenpolttolaitoshanke olisi huonosti suunniteltu. Niitäkin voi olla, mutta järjestelmällinen valittaminen vie pohjan koko valitusoikeuden idealta. Valitusoikeutta ei pidä käyttää niin, että kun on esimerkiksi hävinnyt valtuustossa äänestyksen omarantaisten tonttien kaavoittamisesta, niin sitten asiaa jarrutetaan valituksella.
Valitusoikeuden turvaaminen on iso asia kansanvallan näkökulmasta ja siksi eduskunnassakin ollaan varovaisia siihen puuttumiseen, vaikka pitkät valitusprosessit uhkaavatkin jo yhteiskunnan kehittämistä. Ensimmäinen askel voisi olla eri lupien niputtaminen siten, että saman yhteydessä ei voisi valittaa yhtä monta kertaa kuin nykyään. Osittain asia on ratkaistavissa myös oikeuslaitoksen resursseja lisäämällä. Jos tämäkään ei riitä, eikä valituskäytäntö muutu, niin silloin joudutaan harkitsemaan sitä miltä osin valitusoikeutta voidaan rajata uudelleen.
Arvoisat kuulijat,
Tärkeät askeleet harvainvallasta kansanvaltaan otettiin Ranskan vallankumouksen yhteydessä yli 200 vuotta sitten. Vaikka ensi askeleet jäivätkin horjuviksi ja väliaikainen paluu yksinvaltaan toteutui, Ranskan vallankumous jätti meille ikuisesti kestävät arvot : Vapaus, veljeys ja tasa-arvo.
Suomalainen yhteiskunta ja pohjoismainen yhteiskuntamalli ovat päässeet lähimmäksi Ranskan vallankumouksen ideologisten tavoitteiden toteutumista kuin mikään muu yhteiskunta koskaan. Yksilön vapautta sääntelee ainoastaan se, että yksilö ei saa käyttää vapauttaan siten, että vahingoittaa toisten yksilöiden vapautta tai ihmisarvoa.
Veljeys tarkoittaa vastuuta lähimmäisistä. Me olemme luoneet järjestelmän, jossa yhteiskunta kantaa vastuun sairauden ja vanhuuden varalta. Kaikista viimeaikoina esille tulleista ongelmista huolimatta järjestelmämme kestää myös tässä suhteessa kansainvälisen vertailun. Näissä asioissa on kuitenkin aina oltava hereillä ja siksi esimerkiksi Vammalan kaupungin lisäresurssien kohdentamista vanhustenhoitoon on tervehdittävä iloilla.
Lähimmäisen vastuuta ei kuitenkaan voi ulkoistaa yhteiskunnalle. Meillä jokaisella on oma vastuumme läheisistämme. Sen lisäksi meidän on luotava mahdollisuuksia myös niille, jotka haluavat vapaaehtoisesti auttaa apua tarvitsevia. Ikäihmisten määrän lisääntyessä tarvitaan entistä enemmän auttavia käsiä ja ammattilaisten apuna tarvitaan vapaaehtoisia niin kotona, kuin laitoksissakin.
Tasa-arvoa on monenlaista. Usein tasa-arvolla tarkoitetaan sukupuolten välistä tasa-arvoa, joka onkin tärkeä asia. Tasa-arvo on kuitenkin tätäkin laajempi asia. Mahdollisuuksien tasa-arvo, joka toteutuessaan antaa kaikille yksilöille mahdollisuuden menestyä omien kykyjen ja ahkeruuden mukaan, on arvoista tärkein. Suomalaisessa yhteiskunnassa mahdollisuuksien tasa-arvoa toteutetaan tarjoamalla ilmainen koulutus, lähes ilmainen terveydenhoito ja perus toimeentulo kaikille, joka mahdollistaa pohjan josta ponnistaa yhteiskunnassa eteenpäin.
Mikään yhteiskunta ei voi saavuttaa täydellistä mahdollisuuksien tasa-arvoa, mutta me olemme lähempänä kuin kukaan koskaan. Se on todistettavissa myös tieteellisin tutkimuksin. Esimerkiksi verrattuna amerikkalaisiin oman tulotason tai ammatin riippuminen vanhempien tai isovanhempien tulotasosta tai ammatista on Suomessa paljon pienempää kuin USAssa. Jos ylipäätään on olemassa maa, jossa jokainen on oman onnensa seppä, niin se maa on Suomi,eikä Amerikka, kuten yleisesti kuvitellaan.
Ilman kansanvaltaa Suomi ei olisi se maa, jossa vapaus, veljeys ja tasa-arvo ovat kunniassaan. Näiden arvojen puolesta kannattaa arvostaa kansanvaltaa ja juhlia Suomen ja suomalaisten menestystä. Näiltä pohjilta on myös hyvä ponnistaa tulevaisuuteen, kun globaali kilpailu kansakuntien välillä vain kiihtyy. Suomella on ollut aina kykyä uudistua tarpeen tullen ja tehdä oikeita ratkaisuja kansainvälisen tilanteen muuttuessa, tätä kykyä tarvitaan myös tulevaisuudessa. Uudistuminen ei kuitenkaan uhkaa kansanvaltaa, vaan uudistuminen on mahdollista vain kansanvallan avulla. Historia on osoittanut, että vain sellainen kansakunta menestyy, jossa toteutetaan politiikkaa, joka on kansalaisten enemmistön hyväksyttävissä. Meillä suomalaisilla on tästä lähes 90-vuoden onnistunut kokemus, siitä on hyvä jatkaa eteenpäin!
Tahdon toivottaa kaikille hyvää ja arvokasta kansanvallan päivää!
Aihe: Uutisia
Puitelaki
2.7.2006
1.7.2006 klo 16.24
Juhannuksen jälkeisellä viikolla otetaan monien asioiden hoidossa loppukiri, ennen kuin Suomi rauhoittuu heinäkuuksi. Omassakin kalenterissa juhannuksen jälkeinen viikko oli hyvin buukattu, vaikka eduskuntatalo olikin jo hiljainen.
Vammalassa vanhan kirjallisuuden päivät on aina vuoden tapahtuma, jonka yhteydessä tapaa myös monia eri elämän osa-alueilla töissä olevia. Meillä on oma yhdistys Vammalan seudulta maailmalle lähteneille. Tyrvään lastut kokoontuu aina vuosittain kirjapäivillä. Viime kerralla oli avoin ideariihi, nyt käytiin läpi Vammalan tulevaa 100-vuotisjuhlavuotta. Kaikkineen vuoden tapahtumia on jo kymmeniä ja muutema sellainenkin idea, joka voi lyödä läpi laajemminkin.Vammalan vuosi on siis tulossa.
Aina kun kirjapäivillä törmäsi kuntaihmiseen, niin puhe kääntyi puitelakiin. Pääsääntöisesti pidettiin hyvänä, että edes jotain saatiin aikaan. Tosin yleisesti ihmeteltiin, kuinka näin vaatimattoman tuloksen saavuttaminen vaati niin pitkän ajan ja dramaattiset käänteet. Muutokset ovat kovin pieniä suhteessa odotuksiin. Jos tarkoituksena oli uudistaa koko kunta-ja palvelurakenne, niin kyllä lopputulos oli vain pieni viilaus, jolla puututaan pahimpiin ongelmiin, mutta suuret linjaukset jäi tekemättä.
Itse ihmettelen eniten sitä,että ammattioppilaitoksille määrättiin 50 000 asukaspohja. Olisi luullut, että kilpailu oppilaista johtaa muutoksiin siellä ilman lisäsääntelyäkin. Nyt varmasti oppilaitosten määrä vähenee, mutta saavutetaanko sillä todella tuloksia? Esimerkiksi Luoteis-ja Lounais-Pirkanmaalla tämä sääntö luultavasti johtaa pakkoavioliittoon. On se tietysti syy mennä naimisiin sekin, että vain sillä voi turvata oman olemassaolonsa.
Aihe: Blogi