kesäkuu 2006
Vaikea valinta
21.6.2006
Tänään aamulla seksinosto oli viimeisen kerran eduskunnan salissa äänestettävänä. Harvoin on joutunut tekemään niin vaikeaa valintaa, kuin äänestäminen laihan kompromissin tai kylmän hylkäyksen puolesta. Lopulta päädyin äänestämään puolesta, vaikka tätä lakia ei voi pitääkään tarkkarajaisena tai helposti valvottavana. Yhtä totta on myös se, että mikään laki ei seksinostoa maailmasta lopeteta. Kyse onkin vain siitä millä keinoilla sitä tehokkaimmin hillitään ja pystytään parhaiten auttamaan elämässä eteenpäin niitä, jotka eivät myy seksiä vapaaehtoisesti.
Oma äänestyspäätökseni kiteytyi siihen, että halusin antaa signaalin sen puolesta, että olen ihmiskauppaa vastaan aina ja kaikkialla. Tulin siihen lopputulemaan, että hylkäämällä tämän lakiesityksen olisin ollut sen puolesta, että seksiä voi ostaa myös ihmiskaupan uhrilta. Näin en voi ajatella. Se ei ole moraalisesti sitä mihin uskon työssäni ihmisoikeuksien puolesta.
Seuraavana asiana pääsimme kiinni Suomen Euroopan Unionin puheenjohtajuuskauteen. Seurasin tyytyväisenä sitä, että monissa ryhmäpuheenvuoroissa oli positiivinen asenne itälaajentumiseen. Se on myös oma viestini. Julkinen keskustelu pyörii liiaksi sen ympärillä kuinka paljon mikäkin maa maksaa Euroopan Unionille ja paljonko sieltä saa. Tämä on kuitenkin vain osa totuutta.
Esimerkiksi Suomi hyötyy runsaasti siitä, että talous kehittyy uusissa itä-Euroopan jäsenmaissa erittäin positiivisesti. Se antaa meille mahdollisuuksia viennin lisäämiseen ja markkinoiden haltuunottoon ja niin olemme tehneetkin. Vienti Liettuaan kasvoi vuonna 2005 17 prosenttia, Latviaan 22 prosenttia ja Puolaan 26 prosenttia. Kun tähän lisätään se, että vienti on tuontia yli kolme kertaa suurempaa Liettuaan ja Latviaan ja lähes kaksinkertaista Puolaankiin, niin on helppo ymmärtää näiden kasvavien talouksien merkitys Suomelle. Merkittävä osa Suomen viimeaikaisesta nopeasta talouskasvusta selittyy nimenomaan kaupan kasvulla uusiin jäsenmaihin ja sitä faktaa ei tule unohtaa.
Aihe: Blogi
Radiokuunnelmia
20.6.2006
19.6.2006 klo 21.05
Aamu alkoi autoilulla Helsinkiin. Viimeiselle istuntoviikolle ennen kesätaukoa lähdin poikkeuksellisesti autolla. Autoa ajaessa ei voi lukea päivän lehtiä, kuten junassa, mutta siinä voi kuunnella radiota ja kiinnostavaa kuultavaa tänä aamuna olikin.
Äänessä oli Keskustan varapuheenjohtaja Antti Rantakangas, joka sanoi, että kuntauudistus on kaatumassa SDP:n vesittämisen takia. Samalla Rantakangas vaati asian jättämistä kansan päätettäväksi eduskuntavaaleissa. Kun Rantakangas vielä lisäsi oman puolueen linjaustensa takana olevan kansan enemmistön, niin tuli täysin selväksi, että Keskustassa kuntien itsenäisyyden puolustaminen palvelee ennen kaikkea puolueen omia tavoitteita pysyä vallassa.
Asiaa jatkettiin eduskunnan salissa, kun puhuttiin lisäbudjetista. Totesin Rantakangaalle ja kumppaneille, että jos kuntauudistus raukeaa niin siinä ei mene pelkästään punamultahallituksen uskottavuus, vaan koko polittisen järjestelmän toimivuus on koetuksella. Olisi aivan käsittämätöntä jos satojen seminaarien, tuhansien kokousten ja kymmenien selvitysten jälkeen koko hanke lopetettaisiin. Nyt kyse on siitä, että vastuu suomalaisten hyvinvoinnista on asetettava lyhytaikaisten polittisten irtopisteiden edelle.
Aamun autoradiokuuntelun lisäviihdettä oli Annika Lapintien ja Tero Rönnin väittely seksin ostosta ja hedelmöityshoidosta. Haasteltaviksi oli löydetty ääripäät ja tulos oli sen mukaista. Lahjakkaasti puhuttiin toisten ohi ja näiden kahden täysin eri asian sotkeminen teki varmasti keskustelun seuraamiseen muille kuin meille asiaan paneutumiseen pakotetuille vaikeaksi.
Rönnin kunniaksi on sanottava, että ottelu päättyi ratkaisemattomaan vaikka Lapintien puolella oli toimittajakin. Tosin päälle puhuminen laski Rönnin osakkeita. Vaikka tälläista debattia on hauska kuulla, niin kieltämättä mieleen tuli se minkä kuvan eduskunnan toiminnasta tämäkin homma antoi. No toisaalta poltiikka perustuu juuri siihen, että ihmiset ajattelevat ja argumentoivat eri tavoin.
Aihe: Blogi
Satonen eduskunnassa: Maatalouspolitiikasta
16.6.2006
71. KESKIVIIKKONA 14. KESÄKUUTA 2006
1) Valtioneuvoston selonteko maatalouspolitiikasta
Palautekeskustelu
Valtioneuvoston selonteko VNS 4/2005 vp
Maa- ja metsätalousvaliokunnan mietintö MmVM 7/2006 vp
Arto Satonen /kok: Puhemies! Kun keskustelu on kestänyt varsin pitkään, haluan tiivistää oman sanomani varsin lyhyesti.
Ensinnäkin täytyy todeta, että pidän erittäin hyvänä sitä, että on saatu aikaan yksimielinen mietintö, joka katsoo kohti tulevaisuutta. Maatalouden ja perheviljelmien tulevaisuuden edellytyksistä huolta kantaminen on kansallinen asia ja sitä ei pidä liikaa politisoida, vaikka sellaistakin tässä salissa on tänään esiintynyt. Silti täytyy sanoa kyllä se, että tämän hallituskauden aikana varsinkaan eteläsuomalaisen maanviljelijän kannalta tätä ei voi kyllä kovin onnellisena kautena sikäli pitää, että tässä on ollut monia sellaisia asioita, jotka ovat jääneet viime kädessä maksettaviksi tai ovat pienentäneet maatalousyrittäjien tulotasoa nimenomaan Etelä-Suomessa. Siellä on ollut kuivauskorvauksen menetystä, vakavien vaikeuksien tukitason alentamista, EU:n budjettiratkaisua, capia, sokeriratkaisua. Sitten kun otetaan yksi paikallinen esimerkki omalta alueelta, niin kuttutuotanto on käytännössä ajettu alas, koska tukitaso heikkeni niin voimakkaasti. Näitä voi kutsua torjuntavoitoiksi, jos niin haluaa. Ymmärrän sen, että neuvottelut Euroopan unionin kanssa ovat varsin vaikeat, mutta totuus on kuitenkin ollut se, että lopputulemana tilanne ei ole kovin positiivinen.
Kaikkein eniten olen kuitenkin huolissani siitä, kuinka nämä nuoret viljelijät, jotka investoivat voimakkaasti omiin tiloihinsa, jaksavat siellä. Kun tuolla työasiainvaliokunnassa, missä itse olen, paljon puhutaan jatkuvasti työn ja perhe-elämän yhteensovittamisesta, työelämän uupumusta vastaan taistelemisesta, työssä jaksamisesta, näistä kysymyksistä, niin juuri nimenomaan näitten maanviljelijäperheiden, jotka voimakkaasti investoivat, laajentavat tuotantoansa, osalta tämä kysymys on suurempi kuin millään muulla alalla.
Minulla on itselläni ollut – kiitos MTK:n kummiyritystoiminnan – mahdollisuus hyvin läheltä seurata nuoren perheen omistaman sikatilan kehitystä, ja olen sitä katsonut hyvinkin läheltä, kuinka paljon sinne on otettu lainaa, kun on tehty investointeja, vaikka sinne on toki saatu yhteiskunnan apuakin niihin investointeihin. Kyllä siinä koko ajan niin kuin pelottaa tätä yrittäjäpariskuntaa. Varmaan kuvaa aika hyvin sitä tilannetta laajemminkin, mitä sitten, jos sattuu jotain, tulee joku sairastuminen tai keskinäiset välit rikkoutuvat tai jotain muuta, miten siitä sitten selvitään, tai tukitasotilanne muuttuu sillä tavalla, että sitä ei pysty ennakoimaan. Tämä on se erittäin iso kysymys, koska jos meillä ei ole niitä riskien ottamiseen valmiita viljelijöitä myöskin tulevaisuudessa, niin silloin meillä ei myöskään ole tulevaisuutta kotimaisella elintarviketuotannolla, jolla varmasti on edelleen vahva kansan kannatus. Uskotaan, että suomalainen elintarvike on puhdas, ja halutaan tämä omavaraisuus säilyttää laajasti yli puoluerajojen. Siinä suhteessa meidän tulee erityisesti kantaa huolta siitä, että nämä viljelijät, jotka tilaansa investoivat ja sitä kehittävät, myöskin työssään jaksavat.
Aihe: Uutisia
Hedelmöityshoidot ja seksinosto
16.6.2006
Torstaipäivä kului pääosin eduskunnassa mediaseksikkäiden aiheiden parissa. Perustuslakivaliokunta joutui kokoontumaan peräti kolmesti, kun puserrettiin lausuntoa hedelmöityshoidosta. Selvällä enemmistöllä 13-4 päädyttiin siihen, että perustuslaki ei estä hoitojen rajaamista vain heteropareile. Lopullinen päätös jää istuntosalin ratkaistavaksi ja niin pitääkin. Kyse on yhteiskunnallisesta arvovalinnasta, jossa lain tulee muodostua kansanedustajien enemmistön näkemysten mukaan.
Istuntosalin ykkösasiana oli seksin osto. Asia on hankala, koska ihmiskauppaa toki kaikki haluavat vastustaa ja prostituutioon liittyvät ongelmat tiedetään ja tunnetaan. Toisaalta tiedetään myös se, että mikään laki ei tule prostituutiota maailmasta lopettamaan. Oma logiikkani lähtee siitä, että sellaista lakia ei tule säätää, jota ei voida valvoa. Silloin vaihtoehtoja on käytännössä kaksi. Joko kieltää sekä osto että myynti tai hylätä koko laki. Jälkimmäinen merkitsisi sitä, että nykyinen laki jää voimaan eli paritus ja alaikäiseltä ostaminen sekä seksin myyminen ja ostaminen julkisilla paikoilla mukaanlukien ravintolat olisi kiellettyä. Vaikeaa on löytää ratkaisua, jolla sen parempaan ratkaisuun päästäisiin.
Näiden elämää suurempien asioiden välissä oli mukava kuulla SITRA:n yliasiamies Esko Ahon analyysiä Euroopan kilpailukyvystä. Selväksi tuli ainakin se, että kova haaste ikääntyvälle Euroopalle tulee nuoresta Aasiasta. Intiassa on yksinään yhtä paljon alle 19-vuotiaita kuin koko Euroopassa yhteensä. Jo vuoteen 2010 mennessä Kiinassa käytetään tutkimukseen ja tuotekehitykseen yhtä paljon rahaa kuin Euroopassa yhteensä ja vain kolme 20 suurimmasta lääkevalmistajasta on enää eurooppalaisia. Kovia lukuja. Lohduttavinta oli se, että SITRA näkee Suomelle suuria mahdollisuuksia Venäjän markkinoilla. On kuitenkin oltava rohkea, idearikas ja vikkeläliikkeinen pärjätäkseen maailman yhä kovenevassa kilpailussa.
Aihe: Blogi
Verovähennysoikeus mahdollistaisi lukukausimaksut ulkomaalaisille
15.6.2006
Kansanedustaja Arto Satonen (kok) on jättänyt eduskunnalle lakialoitteen, jossa hän esittää lukukausimaksuja EU- ja ETA –maiden ulkopuolelta tuleville opiskelijoille sillä ehdolla, että opiskelijat voivat vähentää lukukausimaksut tuloverotuksessaan jäädessään Suomeen töihin. Lakialoitetta on tukenut 47 edustajaa kokoomuksesta, keskustasta, kristillisdemokraateista ja sosiaalidemokraateista.
Ehdotuksen mukaan Suomeen töihin jäänyt opiskelija voisi vähentää lukukausimaksut viiden vuoden aikana, 1/5 lukukausimaksusta vuodessa. Näin Suomi saisi tarvitsemaansa työvoimaa ja hyötyisi antamastaan koulutuksesta. Ehdotukseen liittyy vaatimus stipendijärjestelmästä, jolla varmistettaisiin köyhien ja lahjakkaiden mahdollisuudet opiskeluun Suomessa.
Liittämällä täysimääräinen verovähennysoikeus ulkomaalaisten lukukausimaksuihin annetaan samalla selvä viesti sen puolesta, että korkeakouluopetuksen tulee olla suomalaisille ilmaista myös tulevaisuudessa. Suomalaisten osalta voidaan lähtökohtaisesti olettaa, että he jäävät työhön Suomeen tai ainakin suorittavat osan työurastaan Suomessa. Korkeakoulutuksen maksuttomuus suomalaisille opiskelijoille on mahdollisuuksien tasa-arvoon perustuva lähtökohta, josta on pidettävä kiinni.
Aihe: Uutisia
Vastuullista senioripolitiikkaa
15.6.2006
(Julkaistu Alueviestissä 14.6.2006)
Eduskuntavaalien lähestyessä puolueet lyövät kiinni linjauksiaan vaaleja ja tulevia hallitusneuvotteluita varten. Yksi tärkeimmistä asioista on se, miten ensi hallituskaudella huolehditaan senioriväestön toimeentulosta ja kotona asumisen edistämisestä.
Suomen väestö ikääntyy nopeimmin läntisessä Euroopassa. Tällä hetkellä yli 65 vuotta täyttäneitä suomalaisia on 800 000. Vuonna 2030 yli 65-vuotiaita on 600 000 enemmän ja vastaavasti työikäisiä 315 000 vähemmän. Vieläkin nopeammin kasvaa yli 75-vuotiaiden määrä, joka kaksinkertaistuu samassa ajassa. Väestön ikääntyminen johtaa myös väistämättä terveydenhoitomenojen kasvuun, vaikka uusi eläkeläissukupolvi onkin edeltäjiään hyväkuntoisempaa. Yhä pidempään kotona asumisen mahdollistaminen kotipalvelua, kotisairaanhoitoa ja omaishoitoa kehittämällä on tärkeää.
Suomalaisen yhteiskunnan suuri haaste on se, että miten onnistutaan samanaikaisesti turvaamaan sisältörikas, turvallinen ja yksilölliset tarpeet huomioonottava vanhuus, sekä varautumaan tulevien eläkkeiden maksuun. Työeläkejärjestelmän kautta on rahastoitu varoja jo vuosia. Silti eläkeläisten määrän kasvaessa myös yrittäjien ja palkansaajien työeläkemaksut väistämättä kasvavat jatkossa. Tämän kasvun pitäminen kohtuullisena on välttämätöntä suomalaisen työn kansainvälisen kilpailukyvyn kannalta.
Toimeentulon turvaaminen vanhuksille on oikeudenmukaisuuskysymys. Sen vuoksi senioripolitiikan tärkein asia on se, että kaikkien eläkeläisten perustoimeentulosta huolehditaan. Kaikkein huonoimmassa asemassa ovat pelkän kansaneläkkeen tai pienen työeläkkeen varassa olevat. Nykyisen hallituksen aikana kansaneläkettä on korotettu vain 12 euroa, mikä on riittämätön taso suhteessa hintojen nousuun.
Eläkeläisiä verotetaan palkansaajia ankarammin silloin, kun eläketulo on tulovälillä 13000-37000 vuodessa. Kokoomus hyväksyi puoluekokouksessaan seniorikannanoton, jossa vaaditaan tämän veroeron poistamista, mikä merkitsee eläkeläisten ostovoiman kasvua 260 miljoonalla eurolla vuosittain. Osittain eläkeläisten ostovoimaongelma on seurausta siitä, että nykyinen indeksijärjestelmä ei vastaa eläkeläisten todellista kulutusta. Eläkeindeksi huomioi alkoholin hinnan alennuksen, mutta ei riittävästi lääkkeiden hintojen nousua. Tähän epäkohtaan on saatava korjaus.
Viime eduskuntavaalien alla Keskusta lupasi hoitaa kuntoon kaikki eläkeläisten epäoikeudenmukaiseksi kokemat asiat. Tulokset ovat olleet niukkoja. Eläkeläisen ja palkansaajan veroero on kasvanut, indeksijärjestelmään ei ole tehty parannuksia ja kansaneläke on noussut 12 euroa, kun peruspalveluministeri Hyssälä lupasi vaalikampanjassaan 300 euron korotuksen. Luulen, että tästä prosessista ovat oppineet sekä eläkeläiset, että poliittiset puolueet. Vastuullista senioripolitiikkaa on luvata vain asioita, jotka on realistista toteuttaa.
Aihe: Mielipidekirjoituksia
Hoivasängyn hankkimista kotiin tuettava
14.6.2006
Kansanedustaja Arto Satonen (kok) perää kirjallisella kysymyksellä hallituksen kantaa vanhusten itsenäisen asumisen tukemiseen. Kysymyksessään Satonen ehdottaa vanhusten kotona asumista helpottavien laitteiden kuten hoivasängyn hankkimisesta aiheutuvien kulujen korvaamista kotitalousvähennyksessä tai jollain muulla tavalla. Hoivasängyn avulla vanhukset voivat elää kotona pidempään, minkä vuoksi yhteiskunnan tulisi tukea hoivasängyn hankkimista kotiin.
Suomen väestö vanhenee nopeasti, yli 75-vuotiaita on lähes 400 000. Suuret ikäluokat ovat saavuttaneet tai ovat lähivuosina saavuttamassa eläkkeelle siirtymisen hetken. Suuri osa tästä väestönosasta elää edelleen kotona, mikä on useimmiten paras vaihtoehto sekä vanhuksille ,että yhteiskunnallekin. Mitä pitempään ikääntynyt Suomi pärjää omatoimisesti kotona, sitä vähemmän yhteiskunnan laitoshoidon resursseja tarvitaan.
Aihe: Uutisia
Satonen eduskunnassa: Kihlakuntauudistuksesta
14.6.2006
TIISTAINA 13. KESÄKUUTA 2006
6) Hallituksen esitys laiksi poliisin hallinnosta annetun lain muuttamisesta ja eräiksi siihen liittyviksi laeiksi
Lähetekeskustelu
Hallituksen esitys HE 72/2006 vp
Arto Satonen /kok: Arvoisa puhemies! Tässä on useamman kerran jo ollut esillä hankkeita, joissa näitä pieniä kihlakuntia on yritetty pistää vasaran alle. Onneksi eduskunnan aktiivisella toiminnalla on pystytty lakkautukset toistaiseksi estämään. Hieman pelkään, että on kyseessä vaan sellainen välivaihe, jossa seuraava esitys tulee olemaan se, että kihlakuntien määrää vähennetään. Sinänsä en pelkää sitä, kuinka monta näitä kihlakuntia on, se ei ole olennaista. Mutta olennaista on se, että poliisilla säilyy paikallistuntemus ja että poliisi myös pienillä paikkakunnilla näkyy katukuvassa. Tämä on se suurin vaara, joka liittyy kihlakuntien määrän vähentämiseen, ja sitä ainakin itse haluan olla edelleen vastustamassa, kuten tähänkin asti. Toivon, että tässä ei sitä kohti olla menossa.
Mitä sitten muuten tulee toimintatilanteeseen pienissä kihlakunnissa ja ylipäätään poliisissa, kuten täällä ministeri Rajamäki on useasti todennut, poliisien määrä on sama kuin se oli vuonna 2002, mutta siellä on sisäistä siirtoa esimerkiksi järjestäytyneen rikollisuuden ja muun tällaisen vakavan rikollisuuden torjuntaan, mikä on sinänsä ollut varmaan perusteltua. Mutta se on vienyt resursseja pienistä kihlakunnista sieltä kentältä ja siellä kentällä eivät todellakaan työt ole vähentyneet eli vähennys ei ole siitä seurausta. Minä ymmärrän sen, että esimerkiksi kouluja pistetään kiinni, jos lasten määrä vähenee, mutta poliisin tarve ei ole vähentynyt ja työt eivät ole vähentyneet, vaikka poliisien määrää on vähennetty. Tässä suhteessa hallituksella on kyllä paljon petraamista ja viimeistään ensi kaudella on saatava asiaan huomattava parannus.
Aihe: Uutisia
Pätkätyökierre on pysäytettävä
13.6.2006
(Julkaistu Aamulehdessä 13.6.2006)
Ihmisten epävarmuus työsuhteensa jatkumisesta on Suomessa lisääntynyt. Määräaikaisissa työsuhteissa työskentelee tällä hetkellä 299 500 suomalaista. Määrä on koko ajan kasvussa. Alle 30-vuotiasta työssä olevista naisista määräaikaisessa työsuhteessa on jopa joka toinen ja miehistäkin joka viides.
Selvää on, että luonteeltaan määräaikaiseen työprojektiin palkataan työntekijä määräajaksi. Vanhempainlomien ajaksi palkatut sijaiset luonnollisesti otetaan myös määräajaksi. Samoin on ymmärrettävää, että palkataan aluksi määräaikaiseen työsuhteeseen silloin, kun on epäselvää onko tarve määräaikainen vai pysyvä. Yhtä selvää pitäisi olla se, että pysyvään työvoiman tarpeeseen pitäisi palkata henkilö pysyvään työsuhteeseen.
Työsuhteen määräaikaisuus on erityisen yleistä nuorten aikuisten keskuudessa. Tämä luo epävarmuutta elämän aloittamiseen. Asunnon ostaminen ja perheen perustaminen vaikeutuu ja monesti siirtyy pidemmälle. Asuntolainaa saaminen ja siitä selviytyminen on myös vaikeaa, jos on määräaikaisessa työsuhteessa.
Perusteeton työsuhteen ketjuttaminen on työsopimuslain mukaan kielletty. Ketjuttamisella tarkoitetaan sitä, että saman työntekijän työsuhde uudistetaan jatkuvasti määräaikaisin työsopimuksin ilman painavia perusteita. Tätä kieltoa kuitenkin rikotaan hyvin laajasti. Viranomaisten tulee jatkossa valvoa ketjutuskiellon noudattamista nykyistä tarkemmin.
Pätkätyöt ovat erityisesti ongelma kunta- ja valtiosektorilla. Määräaikainen työsuhde esimerkiksi yliopistojen tutkijoilla on pikemminkin sääntö, kuin poikkeus. Yliopistojen perusrahoitus on täysin riittämätön, mikä on pakottanut projektitalouteen. Myös monet hoitoalan ihmiset ovat joutuneet vuosia tekemään työtä määräaikaisissa työsuhteissa. Onneksi heidän tilanteensa paranee hieman, kun kilpailu hoitajista kiihtyy.
Monissa kunnissa töiden määräaikaisuus on seurausta epävarmasta taloudellisesta tilanteesta. Ei voida palkata pidemmäksi aikaa, kun ei ole varmuutta siitä onko varaa maksaa palkkaa. Kuntien ahdinkoa on entisestään lisännyt se, että kunnille täysin yllätyksenä päätti hallitus ottaa kunnilta pakkolainan. Pakkolainauksen lisäksi päätti punamultahallitus leikata kansallisen terveysprojektin määrärahoja 50 miljoonalla eurolla. Näillä rahasummilla voisi tuhansia määräaikaisia työsuhteita muuttaa vakituisiksi.
Jos epävarma taloustilanne ajaa kunnat edelleen käyttämään määräaikaisia työsuhteita, niin ne joutuvat hyvin nopeasti työvoimapulan uhriksi. Työntekijät äänestävät jaloillaan ja julkiset palvelut vaarantuvat. On hyvä, että ikääntyvä Suomi lyhentää velkojaan. Velat on kuitenkin maksettava myös kunnille, jotta ne voivat harjoittaa pitkäjänteistä henkilöstöpolitiikkaa sekä työntekijän, että palvelun käyttäjän eduksi.
Aihe: Mielipidekirjoituksia
Satonen eduskunnassa: Bulgarian ja Romanian EU-jäsenyydestä
13.6.2006
MAANANTAINA 12. KESÄKUUTA 2006
1) Hallituksen esitys Bulgarian ja Romanian liittymisestä Euroopan unioniin tehdyn sopimuksen hyväksymisestä sekä laiksi sopimuksen lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten voimaansaattamisesta ja näiden valtioiden kanssa tehtyjen Eurooppa-sopimusten voimaansaattamislakien kumoamisesta
Ensimmäinen käsittely
Hallituksen esitys HE 218/2005 vp
Ulkoasiainvaliokunnan mietintö UaVM 8/2006 vp
Arto Satonen /kok: Arvoisa puhemies! Oma tarkastelukulmani tähän asiaan liittyy toisaalta niihin kokemuksiin, jotka tulivat valiokuntamatkalla, jossa myöskin tavattiin paitsi parlamentin ja muiden virasto-organisaatioiden edustajia niin myöskin korruption vastaista työtä tekevien kansalaisjärjestöjen edustajia. Kävi aivan selväksi kyllä se, että ongelmia tällä puolella on hyvin suuriakin ja myös sellaisia, jotka vaativat aika pitkänkin ajan ratketakseen, mutta ne on kuitenkin suhteutettava tähän laajempaan kokonaisuuteen. Omaan tarkastelukulmaani vaikuttaa myös se, että aikaisemmassa tehtävässäni Tampereen ammattikorkeakoululla minulla oli työnantajan määräyksestä ja tahdosta mahdollisuus olla puoli vuotta töissä Unkarissa, itse asiassa aika lähellä Romanian rajaa Miskolcin yliopistossa, nimenomaan opiskelemassa sitä, miten tämä järjestelmän muutos sosialismista markkinatalouteen on vaikuttanut ja miten se sitten on muuttanut myöskin liiketoimintaympäristöä.
Jos tätä asiaa laajemmin ajattelee, ennen kaikkeahan kyse on historiallisesta oikeudenmukaisuudesta. Sen paremmin Romania kuin Bulgaria, ne eivät olleet osa tätä sosialistista leiriä omasta tahdostaan, vaan jonkun toisen tahdosta. Aivan samalla tavalla kuin se Ceausescun palatsi, jossa myös itse olen vieraillut, ei sitä tehty sen takia, että kansa olisi halunnut, vaan sen takia, että johtaja sen halusi. Minun mielestäni on aina aika hyvä muistaa se asia, että me voimme nyt ihmetellä ja vähän naureskellakin sitä, mitä on tapahtunut, mutta myöskin Suomessa oli voimia, jotka olisivat halunneet tänne vastaavanlaisen järjestelmän. Jos näin olisi käynyt, niin meillä olisi kyllä nyt mahtavat palatsit, mutta ei olisi hyvinvoivaa kansaa. Tämän vääryyden korjaamiseen liittyy koko Euroopan unionin laajentuminen. Meidän on annettava niille kansakunnille, jotka ilman omaa tahtoaan joutuivat historiallisten tapahtumien seurauksena tähän tilanteeseen, mahdollisuus parantaa aidosti omien kansalaistensa elintasoa ja mahdollisuuksia, ja siihen liittyy koko laajentuminen.
On myös niin, että laajentumisella turvataan eurooppalaista rauhaa, estetään se, että muodostuu toisenlainen Berliinin muuri eri paikkaan. Se, että EU pidetään jatkuvasti, sen laajentaminen mahdollisena myöskin vielä Romanian ja Bulgarian jälkeen, tarkoitan nyt esimerkiksi Ukrainaa, on hyvin tärkeää, että se mahdollisuus pidetään olemassa.
Samalla tavalla on niin, että on tärkeää se, kuten ulkoasiainvaliokunta mielestäni aivan oikein on linjannut, että näistä jäsenyyskriteereistä pidetään tiukasti kiinni. Kuten täällä on jo useassa puheenvuorossa sanottu, niin monessa suhteessa, esimerkiksi ihmisoikeuksiin liittyen, ongelmat ovat suuria. Tietysti voidaan kysyä, että kummalla tavalla nämä ongelmat paremmin ratkeavat: niin että näitä maita pidetään järjestelmän ulkopuolella vai niin, että niitä otetaan osaksi tätä järjestelmää. Itse uskon, että parasta on ennenjäsenyydenmyöntämistä pitää huolta siitä, että tietty kriteerien minimitaso tulee toteutumaan, ja sen jälkeen osana Euroopan unionia vaaditaan sitten lisää ja viedään tätä asiaa eteenpäin. Näin uskon, että tämä on sekä kaikkien kannalta parasta että järkevää.
Arvoisa puhemies! Haluaisin lisäksi tarkastella tätä Euroopan unionin laajentumista kokonaisuudessaan myös taloudellisesta näkökulmasta. Usein kun tältä paikalta puhutaan, tai varsinkin tuosta viereiseltä paikalta, kuten ed. Lahtela ja muut aikaisemmin, niin puhutaan vaan siitä, mikä on tämän nettomaksun hinta tai että näille markkinoille tulee maita, joissa on halpa työvoima. Tässä helposti unohtuu se, että Suomi on kansantaloutena merkittävästi hyötynyt tästä Euroopan unionin itälaajenemisesta. Jos te katsotte esimerkiksi suomalaisten kauppaliikkeitten liikevaihtoja tai monien teollisuudenalojen toimintoja, missä ne sijaitsevat ja mistä ne rahaa tänne Suomeen kotiuttavat, niin Baltia varsinkin on tullut meille, voi sanoa, toiseksi kotimarkkinaksi. Toki ollaan myös Pietarin markkinoilla, ja se ei liity Euroopan unioniin, että tämä kyseinen asia ei ole näin yksiselitteinen, mutta se on mahdollistanut meille jalansijan siellä. Tietysti Romania ja Bulgaria ovat kauempana ja suomalaiset eivät siellä markkinoilla saa sellaista jalansijaa kuin Baltiassa, mutta kaikkinensa tällä on todella paljon myöskin positiivisia taloudellisia vaikutuksia.
Toinen asia liittyy siihen, että tämä ikääntyvä Suomi on menossa kohti työvoimapulaa ja kaikkein potentiaalisimmat henkilöt tulevat nimenomaan uusista EU-jäsenmaista. Sieltä meidän on kaikkein helpoin saada tänne työvoimaa. Tässä suhteessa olen täysin eri mieltä kuin ed. Lahtela siitä, että oli viisasta aikoinaan määrätä nämä siirtymäajat. Sen sijaan siitä olen samaa mieltä kuin ed. Lahtela, että oli viisasta, että ne nyt poistettiin, koska järjestelmä oli aivan pielessä. Toki siinä oli myöskin monia ongelmia, kuten täällä kaikki tietävät, se että vuokratyövoimaa kohdeltiin eri tavalla kuin suoraan palkkaukseen otettua, oli varmaan kaikkien mielestä järjetön tilanne, eli siihen liittyy myös näitä asioita. Mutta monessa suhteessa tilanne on se, että jos me ajattelemme vaikka näitä suuria laivatilauksia, mitä nyt on saatu, meillä on hyvin paljon sieltä Puolasta tänne tullutta työvoimaa tekemässä niitä. Hyvä kysymys on, että olisimmeko me edes voineet ottaa niitä kaikkia tilauksia vastaan, jos me emme olisi voineet hyödyntää tässä ulkomaista työvoimaa.
Tässä suhteessa on viisasta pitää rajat auki, antaa mahdollisuus sieltä tulevalle väelle tulla tänne. Toki on toimittava siten, että he tekevät työtä samoilla työehdoilla kuin suomalaiset, koska ei meistä tietenkään kukaan halua, että tässä lähdetään polkemaan suomalaisten työehtoja. Mutta kun meiltä suurten ikäluokkien jäädessä eläkkeelle 13 000 ihmistä enemmän siirtyy eläkkeelle kuin uusia tulee työmarkkinoille, niin töitä on kyllä varmasti tarjolla sekä suomalaisille että ulkomaalaisille.
Aihe: Uutisia