toukokuu 2006
Työvoiman liikkuvuus
30.5.2006
29.5.2006 klo 18.54
Maanantaiaamuni alkoi Svea Finlandin asiakastilaisuudella Tampereella, jossa kerroin yritysmaailmaa koskevista ajankohtaisista asioista. Lähinnä pinnalla oli orastava työvoimapula ja se, miten Pirkanmaalle saadaan tekijöitä kotimaasta ja ulkomailta. Olennaista on edesauttaa työvoiman liikkumista kotimaassa, jotta saadaan työvoima liikkumaan taantuvilta alueilta kasvaville. Hyvä keino olisi tukea esimerkiksi kakkosasunnon vuokrakuluja verovähennyksin.
Svea Finland kasvattaa toimintaansa Vammalassa nopeasti. Väkeä on töissä jo parikymmentä ja lisää tulossa. Rahoitukseen ja perintään keskittyvä yhtiö hankkii asiakkaansa ympäri Suomea ja tekee työnsä Helsingissä ja Vammalassa. Toiminta paisuu Vammalassa, koska sinne kuulemma saa hyvää väkeä töihin. Kiva kuulla ja jälleen yksi syy siihen miksi ammattikorkeakoulu tulee säilyttää myös Huittisissa, sillä sieltä se väki pääosin tulee.
Matka jatkui Ylöjärvelle, jossa Pirkanmaan kansanedustajille briiffattiin Ylöjärven tilannetta. Mieluisinta oli kuulla, että hyvin olivat onnistuneet sekä kuntaliitos Viljakkalan kanssa, että Perlokselta irtisanottujen työllistyminen. Ylipäätään Ylöjärvellä on nopeassa kasvussa sekä työpaikat että väkiluku. Työpaikkaomavaraisuus on 70 %, mutta sekin kasvaa koko ajan. Kaikki mittarit näyttävät plussaa, kiitos aktiivisen elinkeinopolitiikan ja johdonmukaisen kunnan kehittämispolitiikan.
Ainoa pelko liittyi siihen, että kunta-ja palvelurakenneuudistuksella pakkonaitettaisiin Ylöjärvi Tampereeseen. Enpä usko, että sellaista hallitusta tulee, joka siihen päätyisi. Koko Tampereen seutukunnan yhdistyminen yhdeksi kunnaksi muodostaisi 320 000 asukkaan suur-Tampereen, joka väistämättä muodostuisi byrokraattiseksi ja hajanaiseksi. Nykytilanne on parempi myös elinkeinoelämän kehittymisen kannalta, kun yrittäjät voivat kilpailuttaa sijaintikuntansa. Kaikkien niiden, jotka haluavat kehittyä, on oltava virkeitä. Ylöjärvi on ollut ja hakee lisää voimaa myös kuntaliitosten kautta.
Viikonlopun media-annoksesta jäi päällimmäisenä mieleen 7 päivän lordin kuvien paljastamisesta noussut kohu ja vastarinta, joka pakotti lehden laittamaan oikein televisioon anteeksipyyntöilkoituksen. On upeaa huomata, että Suomessa on vielä porukka, lordin kannattajajoukko, joka nousee takajaloilleen ja pakottaa taloudellisten tappioiden uhkaaman lehden katumaan juttuaan. Jotenkin tuntuu, että Ilta-Sanomat olisi ansainnut saman, silloin kun se julkaisi Vanhasen henkilökohtaisen tekstiviestin. Eipä vaan löytynyt Matin taakse yhtä aktiivisia puolustajia kuin Lordin, mutta se jälkimmäinen onkin Euroopan paras.
Aihe: Blogi
Oma työvoima liikkeelle
29.5.2006
(Julkaistu Aamulehdessä 27.5.2006)
Aamulehdessä 20.5. kerrottiin korutonta kertomaa Pirkanmaan työllisyystilanteesta. Peräti jopa kolmas yritys aikoo palkata lisää väkeä tämän vuoden aikana. Jos palkkauksessa ei onnistuta, niin maakunnan talouskasvu uhkaa taittua osaavan työvoiman puutteen takia. Eniten vaikeuksia on löytää työntekijöitä metalliin, rakentamiseen, lvi-alan töihin ja kuljetukseen.
Työllisyystilanne koko maassa ja kaikilla aloilla ei ole yhtä hyvä. Olennaista onkin löytää ne keinot, joilla työvoima saadaan siirtymään niille paikkakunnille ja niille aloille, joissa on kysyntää. Helpointa on aloittaa siitä, että tehdään työn vastaanottaminen myös omaa kotiseutua kauempaa edullisemmaksi. Työmatkavähennyksen 5200 euron ylärajaa ei ole korotettu vuoden 2000 jälkeen, vaikka työmatkat ovat jatkuvasti pidentyneet ja työmatkakulut polttoaineen hinnannousun myötä kasvaneet. Tässä on selvästi tasokorotuksen paikka.
Kokonaan uusi keino edistää työvoiman liikkuvuutta olisi mahdollisuus vähentää veroissa ns. kakkosasunnon kuluja. Se mahdollistaisi esimerkiksi Kajaanista työttömäksi jäävän metallimiehen siirtymisen Pirkanmaalle ilman, että koti Kajaanissa täytyy myydä pilkkahintaan. Juuri asuntoloukku on suurin este työvoiman liikkumiselle. Asunnonhinta kasvavilla paikkakunnilla on aivan toinen, kuin taantuvilla, jossa ylipäätään on vaikea löytää ostajaa.
Koko maassa työllisyysaste on 68.8 prosenttia eli vasta hieman enemmän kuin kaksi kolmesta työikäisestä ja työkykyisestä on töissä. Työllisyysasteen nostaminen 75 prosenttiin vuoteen 2010 mennessä on välttämätöntä, jotta kansantaloutemme kykenee sopeutumaan suurten ikäluokkien eläkkeelle jäämiseen. Pelkästään Tampereen työvoimatoimistossa on kuukausittain avoinna 2500 työpaikkaa, näille töille on löydettävä tekijät toisilta aloilta, muualta Suomesta tai maan rajojen ulkopuolelta.
Työperäinen maahanmuutto tulee kasvamaan, mutta sitä ennen on välttämätöntä hyödyntää
maksimaalisesti suomalaisten omat voimavarat. Sen vuoksi on korotettava työmatkavähennystä ja sallittava verovähennys ns. kakkosasunnosta. Yhteiskunnalle tulee paljon halvemmaksi edistää työvoiman liikkumista, kun kärsiä toisaalla työvoimapulasta ja toisaalla työttömyydestä. On myös työttömäksi jäävän etu, että mahdollisimman nopeasti löytää uuden työn, vaikka kauempaakin.
Aihe: Mielipidekirjoituksia
Satonen eduskunnassa: Talouskatsauksesta vuodelle 2006
24.5.2006
TIISTAINA 23. TOUKOKUUTA 2006 kello 14
1) Hallituksen esitys vuoden 2006 lisätalousarvioksi
Lähetekeskustelu
Arto Satonen /kok: Arvoisa puhemies! Pyysin tämän puheenvuoron lähinnä tarkastellakseni vähän pidemmästä näkökulmasta valtiontalouden tilaa tai sitä, miltä se tällä hetkellä näyttää, ja erityisesti työllisyystilannetta.
Tässä lisätalousarviossa on aivan hyvin muistutettu siitä, mistä edellinen valtiovarainministeri Niinistö useasti muistutti, että valtiontalouden ylijäämän suhteessa bruttokansantuotteeseen pitäisi olla 1-2 prosenttia vuodessa, jotta todella todella varauduttaisiin väestön ikääntymisen aiheuttamaan tilanteeseen ja jotta, kuten täällä sanotaan, tulevien sukupolvien verorasitus ei kasvaisi kohtuuttomasti. Kuten täällä valtiovarainministeri Heinäluoma itse jo myönsi, tämä tavoite ei ole toteutunut, vaikka tämän vuoden tilanne onkin lievästi ylijäämäinen. Jotta tämä ylijäämäisyys saavutettaisiin, se edellyttäisi työllisyystilanteen edelleen huomattavaa parannusta. On huomioitava se, että työllisyysasteen nousu 68,8 prosenttiin on toki positiivista, mutta työllisyysaste ei ole mennyt eteenpäin kuin karkeasti ottaen 2 prosenttia tämän hallituskauden aikana, kun tavoite vuoteen 2010 on 75 prosenttia, joka olisi siis se taso, joka takaisi pitkässä juoksussa myöskin valtiontalouden kestävyyden.
Mistä tämä sitten johtuu, että työllisyys on näinkin hyvin mennyt eteenpäin? Itse näkisin, että siinä on lähinnä neljä erilaista syytä. Yksi on se, että edellisen hallituksen aikana tehty eläkeratkaisu on toiminut siinä suhteessa, että ihmiset ovat työelämässä pidempään. Porkkana on sen verran suuri, että sitä hyödynnetään, ja se on osaltaan vaikuttanut tähän. Myöskin ne hallituksen noudattamat veropoliittiset ratkaisut, jotka ovat pitkälti olleet kokoomuslaisia linjauksia, ovat olleet myöskin erittäin positiivisia. Euroopan unionin itälaajentuminen on avannut meille siellä markkinoita ja tuonut tietynlaisen piristysruiskeen myöskin suomalaiselle teollisuudelle, erityisesti metalliteollisuudelle ja konepuolen teollisuudelle. Se on myöskin tuonut positiivisen signaalin. Sitten on mainittava se, että kyllä näillä uusilla säännöksillä ja toiminnoilla, mitä on tehty pitkäaikaistyöttömien kouluttamisen ja työllistämisen kannalta, on myöskin ollut vaikutusta erityisesti siellä, missä siihen asiaan on todella paneuduttu.
Tiedän omalta paikkakunnaltani Vammalasta, että meillä 4 prosenttiyksiköllä on työttömyys vähentynyt ja ainakin puolet siitä on seurausta siitä, että on pystytty tähän työttömyyden kovaan ytimeen, pitkäaikaistyöttömyyteen, todella tarttumaan hyvin aktiivisilla toimilla työllistämiskeskuksessa, jossa on tällainen työpajatyyppinen järjestelmä käytössä ja tehdään hyvin hyvää yhteistyötä yrityksiin päin.
Mitä sitten vielä pitäisi tehdä, jotta työllisyys edelleen paranisi ja jotta työvoimapulasta ei tulisi ongelmaa kasvun suhteen? Tämä työvoimapula on todella tulossa akuutiksi. Viime sunnuntain Aamulehti kirjoitti, että joka kolmas pirkanmaalainen yritys aikoo tämän vuoden aikana palkata lisää työvoimaa ja lähes yhtä monella on rekrytointivaikeuksia. On kehitettävä niitä järjestelmiä, joilla työvoiman liikkuvuutta voidaan parantaa, koska samanaikaisesti kun eräissä osissa maata ollaan jo monilla aloilla työvoimapulassa, on myöskin niitä osia, joissa työttömyystilanne on edelleen varsin heikko. Sen lisäksi eri alat ovat hyvin erilaisessa tilanteessa. Tässä suhteessa olisi paljon kehitettävää vielä.
Täällä on nostettu esille, muistaakseni ed. Kallis teki hyvin kannatettavan aloitteen siitä, että olisi mahdollista verotuksessa vähentää toisen asunnon kuluja silloin, kun on joutunut ottamaan asunnon toiselta paikkakunnalta työn takia. Tiedän, että tämä olisi merkittävä uudistus, se sopisi aika hyvin siihen tilanteeseen, mikä tällä hetkellä on olemassa. Jos me ajattelemme, että vaikka Pohjois-Karjalassa metallialan ammattilainen jää työttömäksi, niin siinä pahimmillaan jää se velkainen pirtti, josta ei saa ehkä puoltakaan hintaa siitä, mitä siitä pirtistä on aikoinaan maksanut, ja sen lisäksi pitäisi vielä hankkia kalliimpi asunto vaikkapa Turusta, jossa metallialan ihmisille on kovasti töitä tarjolla. Tämän yhtälön edesauttaminen niin, että sinne Turkuun lähdettäisiin ja työllistyttäisiin ja sitä kautta edesautettaisiin sekä sitä henkilöä itseään että myös koko kansantaloutta, olisi enemmän kuin viisasta. Eli ylipäätään niitä ratkaisuja, joilla edistetään työvoiman liikkuvuutta niille alueille, joilla sille on tarvetta, tulee kehittää ja siihen täytyy hallitusta kannustaa.
Arvoisa puhemies! Ehkä lisäksi vielä parista muusta kohdasta. Täällä valtiovarainministeri sanoi aikaisemmin keskustelussa, että kokoomukselta ovat eväät loppuneet, kun me emme esitä mitään muuta kuin pakkolainan aikaistamista. Hänen mielestään se ei auta kuntien tilannetta yhtään. Olen kyllä vakaasti toista mieltä. Tuntuu suorastaan ihmeelliseltä se, että valtiovarainministeriössä ei ole yhtään havaittu, että kuntien taloudelliset ongelmat ovat tällä hetkellä todella syviä ja ne ovat syviä myös niissä kunnissa, joissa asioita on hyvinkin säntillisesti ja suu säkkiä myöden hoidettu, eivät pelkästään siellä, missä on lepsuilta, vaan myöskin siellä, missä asioita on hyvin hoidettu.
Aihe: Uutisia
Satonen vaatii Pori-Tampere -radan kehittämistä
24.5.2006
Kansanedustaja Arto Satonen (kok) kannatti eduskunnan lisätalousarviokeskustelussa 23.5. edustaja Anne Holmlundin (kok) lisätalousarvioesitystä rahoituksesta tasoristeysten poistamiseen rataosuudella Tampere-Pori.
Keskeinen ongelma rataosuuden Pori-Tampere sekä Pori-Tampere-Helsinki henkilöliikenteen kannattavuuden kannalta on hidas liikennöinti välillä Pori-Tampere. Paras tapa parantaa raideliikenteen kilpailukykyä henkilöliikenteessä olisi tasoristeysten poistaminen. Tällöin voitaisiin siirtyä nopeiden junien käyttöön ja raideliikenne olisi selkeästi kilpailukykyisempi matkustusvaihtoehto.
Aihe: Uutisia
Peruskysymysten äärelllä: sairaanhoito ja koulutus
23.5.2006
22.5.2006 klo 22.31
Maanantai käynnistyi sairaanhoitopiirin hallituksen kokouksella, jossa ensin tutustuttiin laboratorioliikelaitokseen. Hyvin oli liikelaitos toiminut ainakin taloudellisella mittarilla mitattuna ja ilmeisesti työntekijätkin ovat sopeutuneet muutoksen. Tulospalkkiotakin oli jaettu ja se oli varmasti ansaittua.
Hallituksen rutiiniasioita enemmän minua mietitytti henkilöstökertomus. Sairaspoissaolot olivat lisääntyneet. Se varmaan kertoo kasvaneesta kiireestä. Hoitajapula uhkaa nyt painaa tosissaan päälle. Uusia koulutuspaikkoja on saatava pian ja lisäksi muuntokoulutusta lähihoitajasta sairaanhoitajaksi. Ylipäätään entistä useampi on saatava kiinnostumaan hoitoalasta työurana.
Jo nyt rekrytointivaikeudet ovat johtaneet siihen, että määräaikaisia on vakinaistettu, mikä on ollut viisasta. Vähitellen myös palkat nousevat. Niin toimii markkinatalous, kun kysyntä ylittää tarjonnan, niin palkat nousevat. Sekin aika voi vielä tulla, että ihmisen hoitamisesta maksetaan enemmän kuin paperikoneen hoitamisesta.
Iltapäivällä olin Mäntässä Javaskon tehtaalla vihkimässä käyttöön avarruskonetta, joka oli hankittu yhteistyössä Mäntän koulutuskeskuksen kanssa. Samaa konetta käytetään sekä tuotantoon että opiskelijoiden harjoitteluun. Viisasta yhteistyötä, kun kyseessä on 400 000 euron kone. Päällimmäisin huoli kaikilla oli se, mistä saadaan riittävästi osaavia ja motivoituneita metallimiehiä. Töitä olisi, tekijöistä on pulaa, vaikka niitä on koulutettu Mäntässä kaikin keinoin ja haettu Puolasta ja Virosta asti.
Päivä oli kuitenkin lordin. Missä kaksi suomalaista kohtasi toisensa siellä puhuttiin lordista. Olihan se hieno voitto, vaikka en siitä musiikista paljon ymmärräkään. Sitä vaan jäin pohtimaan, että minkälainen joukkio mahtaa ensi vuonna euroviisuissa olla, kun muutkin ottavat oppia lordista. Ehkä silloin muista erottuu ja voittaa se, jolla ei ole maskia!
Aihe: Blogi
Seksinostoa ja kansalaiskeskustelua
22.5.2006
Perjantai 19.5. klo 23.40
Perustuslakivaliokunnassa väännettiin koko aamu seksinostosta. Lopulta saimme ylimääräisessä kokouksessa juuri ennen istuntoa väännettyä kompromissin, jonka kaikki hyväksyivät. Se oli saavutus sinänsä, sillä jos tämä laki lakivaliokunnasta saliin asti tulee niin perustuslakivaliokunnan väki hajaantuu aivan varmasti. On mahdoton uskoa sitä, että lailla määräämällä saataisiin seksin osto loppumaan. Sitä on aina ollut ja aina tulee olemaan. Jos sen harjoittaminen Suomessa tulee vaikeammaksi, niin seksiturismi lisääntyy ja heikomman tulotason maissa sen ammatin harjoittajat ovat vielä paljon alistetumpia kuin täällä palveluita tarjoavat.
Hyvä kysymys tietysti on se, millä keinoilla voitaisiin entistä paremmin taistella seksin ostoon liittyvää hyväksikäyttöä ja ihmiskauppaa vastaan. Parittaminen kun on jo kiellettyä. Vastaus ei kuitenkaan ole koko seksinoston kriminalisoiminen. Silloin kriminalisoinnin piiriin joutuvat myös ne tapaukset, joissa kyse on aidosti kahden aikuisen vapaaehtoisesta sopimuksesta ja ei kai se ole mikään rikos. Toisaalta jos kriminalisoitaisiin pelkästään osto, niin kyllä myynti on silloin vähintäänkin yllyttämistä rikokseen.
Kangasalan markkinoiden yhteydessä järjestettiin keskustelutilaisuus, jonka organisoivat Kangasalan Kokoomus, SDP ja Keskusta. Panelisteiksi oli kutsuttu Klaus Pentti, Saara Karhu ja minä. Ensin puhuttiin Pirkanmaan kehittämisestä ja kilpailukyvystä. Eniten yleisökommentteja kirvoitti kuitenkin sosiaali- ja terveyspoliittinen keskustelu, jossa huomion kärki kohdistui ennaltaehkäisevään työhön ja omaishoitajien aseman parantamiseen.
Halituksen ja opposition välisiä eroja ei juuri syntynyt. Sen sijaan hyvinkin asiapohjainen keskustelu siitä kuinka selvitään väestön ikääntymisestä, hoitoalaa uhkaavasta työvoimapulasta ja miten saadaan ihmiset itse kantamaan enemmän vastuuta terveydestään. Ilahduttavinta oli se, että keskustelu oli hyvin aktiivista ja yleisö oli selvästi valmistautunut kysymään. Useammin saisi olla tällaisia tilaisuuksia, jossa päästään puhumaan yhdessä kunnallispäättäjien ja asiaa tuntevien paikallisten kanssa ajankohtaisista yhteiskunnallisista ongelmista.
Hyvä Kangasala, toivottavasti tämä saa jatkoa muuallakin!
Aihe: Blogi
Hedelmöityshoitolaista ja Vasemmistoliiton tilanteesta
16.5.2006
Aamun kokouksessa perustuslakivaliokunta sai päätökseen lausunnon hedelmöityshoitolaista. Lausunto noudattelee aika pitkälti vanhaa kantaa ja jättää itse asiasta päättämisen lakivaliokunnalle ja isoon saliin.
Olen kuitenkin tyytyväinen siihen, että lausunnossa toistetaan aiempi kanta siitä, että on ongelmallista, että lapsi voi lähtökohtaisesti syntyä isättömäksi. Toinen tärkeä asia oli se, että valiokunnan lausunto jättää mahdollisuuden rajoittaa hedelmöityshoito vain avio -ja avopareille toteamalla, että on viime kädessä yhteiskunnan arvovalintakysymys kenelle annetaan oikeus hedelmöityshoitoon. Eli siis valiokunnan kannanotto jättää päätöksenteon tältä osin avoimeksi ja niin pitääkin, koska kyse on tärkeästä poliittiseettisestä arvovalinnasta, jonka jokaisen kansanedustajan pitää tehdä itse.
Vasemmistoliiton tilanne vaikuttaa surkuhupaisalta. Dynaamisten naisten Siimeksen, Huotarin ja Ojalan jättäessä eduskunnan puolueeseen jää ydinjoukoksi entiset stalinistiset änkyrät ja Arhinmäen johtamat nuoret radikaalit. Viialaisen mukana osa ay-aktiiveista eli siis perinteisistä vasemmistoliittolaisista jättänee puolueen.
Toisin kuin yleisesti luullaan, en usko vihreiden juurikaan hyötyvän Vasemmistoliiton hajaannuksesta, vaan väkeä siirtyy suuriin puolueisiin. Vihreiden nuorten yhteys prekariaattinuoriin karkottaa varmasti vastuullisempaa porukkaa heidän joukoistaan muihin puolueisiin. Kun sosialismille kävi niin, että jätkät pilasi aatteen käytännön toteutuksella, niin prekariaattinuoret pilasivat perustuloidean jo ennen sen toteuttamista. Nyt kun kaikki tietävät minkälainen joukko perustulosta hyötyisi, niin se on varmin tae sille, että koko ajatus haudataan.
Aihe: Blogi
Pirkanmaan Kokoomuksen jäsenäänestys
15.5.2006
Pirkanmaan Kokoomus järjestää jäsenäänestyksen eduskuntavaaliehdokkaista. Äänestyksessä on mukana 34 ehdokasta, joista varsinaiselle eduskuntavaalilistalle pääsee 18 ehdokasta.
Pirkanmaan Kokoomus lähettää viikon 19 aikana jäsenilleen äänestyohjeet ja materiaalia ehdokkaista.
Kansanedustaja Arto Satonen hakee jatkokautta eduskuntaan. Täältä voit lukea hänen kirjeensa Pirkanmaan kokoomuslaisille.
Aihe: Uutisia
Euroopan Unioni
15.5.2006
la 13.5.2006 klo 20.19
Eduskunnan perjantai-iltapäivä huipentui äänestykseen siitä miten suhtaudutaan EU:n perustuslain ratifiointiin. Vasemmistoliitto, kristilliset ja Kepun jyrkimmät EU-kriitikot yrittivät viivästyttää ratifiointia ja vihreillä oli ihan oma linjansa. Kun itse painoin vihreää kaikissa äänestyksissä, niin koin sen omalta puoleltani kannanotoksi sen puolesta, että Euroopan Unionin toimivuutta kehitetään.
Euroopan Unionista on monille suomalaisille välittynyt aivan liian negatiivinen kuva. Toki en itsekään hyväksy kaikkia yksityiskohtia, mutta ne pienet seikat eivät saa hämärtää sitä perusasiaa, että Euroopan Unioni toimillaan edesauttaa perustehtäviensä eli rauhan ja hyvinvoinnin edistämistä.
Otetaan esimerkiksi itälaajennus. Vaikka nettomaksuosuutemme onkin lisääntynyt, niin se raha tulee moninkertaisesti takaisin sillä, että yrityksemme ovat saaneet jalansijan erityisesti Baltian ja Puolan markkinoilla. Siellä tarvitaan monia tuotteita, joita täällä osataan valmistaa ja se näkyy positiivisena työllisyyskehityksenä meillä. Toisaalta kauppaliikkeemme näkyvät hyvin Baltian katukuvassa ja ottavat oman osuutensa maanosan nopeimmin kasvavista markkinoista.
Aihe: Blogi
Suomi menestyy globalisaatiossa uudistumalla
15.5.2006
(Julkaistu Nykypäivässä 12.5.2006)
Suomalaisessa poliittisessa keskustelussa ja poliittisessa tutkimuksessa käytetään paljon aikaa globalisaation kritiikkiin. Paljon viisaampaa olisi käyttää aikaa niiden keinojen etsimiseen, jolla ikääntyvä Suomi pärjää globaalissa kilpailussa jatkossakin. Maa, jonka väestö on vain promille maailman väestöstä, ei voi määrätä sitä, millä pelisäännöillä maailmantaloudessa ja politiikassa toimitaan, mutta voi menestyä hyödyntämällä globaalissa kilpailussa omia vahvuuksiaan.
The Economist kehottaa pääkirjoituksessaan 15.4.2006 Italiaa ja Ranskaa ottamaan esimerkkiä 1990-luvun alun Suomesta, joka esimerkillisesti sopeutui globalisaatioon ja pystyi parantamaan kansalaistensa elintasoa. Kirjoitus jättää mainitsematta sen, että Suomen vahvuus on aina ollut osata sopeutua vallitsevaan tilanteeseen. Kylmän sodan aikana me teimme bilateraalista kauppaa Neuvostoliittoon ja loimme samalla pohjan sille teknologiselle osaamiselle, jolla olemme pärjänneet myös globalisaation aikana.
Poliittisessa keskustelussa globalisaatio mainitaan yleensä vain negatiivisessa mielessä. Se muistetaan aina silloin, kun jokin tehdas siirtyy ulkomaille ja vähentää työvoimaa Suomessa. Paljon vähemmän puhutaan siitä, että suomalaisten yritysten menestys globalisaation aikana on johtanut siihen, että työllisyys on parantunut koko laman jälkeisen ajan, valtiontalous on yksi maailman vahvimpia, kansalaisten tulotaso on noussut nopeasti ja elinikä pidentynyt.
Globalisaation ongelma on se, että sen häviäjät tunnetaan paremmin kuin sen voittajat. Kiinaan siirtyvän elektroniikkateollisuuden sopimusvalmistajatehtaan irtisanottu työntekijä tietää varmasti tulleensa irtisanotuksi globalisaation vuoksi. Sen sijaan työpaikan esimerkiksi matkailun alalta saava henkilö ei ehkä ymmärrä työpaikan olevan seurausta siitä, että globalisaatio on luonut vaurautta monille ihmisille matkustella ympäri maailmaa. Vielä vaikeampaa globalisaation hyötyjen ymmärtäminen on sairaalassa olevalle potilaalle, jonka terveydenhoito pääosin maksetaan verovaroilla, joista suuri osa on suoraan tai välillisesti kerätty suomalaisen ulkomaanviennin tuotosta.
Ruotsalainen filosofi Johan Nordberg on kirjassaan Globalisaation puolustus oivallisesti kumonnut monia globalisaatioon poliittisessa keskustelussa liitettyjä väitteitä. Toisin kuin yleisesti luullaan, globalisaation ansiosta köyhyys ja epätasa-arvo maailmassa ei ole kasvanut, vaan vähentynyt. Köyhyydestä on päässyt irti satoja miljoonia kansalaisia niistä kehitysmaista, jotka ovat tulleet mukaan maailman markkinoille. Globalisaation ansiosta monet Kaakkois-Aasian ja Itä-Euroopan maat saavuttavat nopeasti länsimaista elintasoa. Paras esimerkki globalisaation hyödyistä löytyy Koreasta. Samalla kun maailmanmarkkinoilta sulkeutunut Pohjois-Korea elää kansainvälisen ruoka-avun varassa, on sen maailmanmarkkinoilla aktiivinen eteläinen naapuri yksi maailman suurimpia talouksista ja kansalaisten elintaso on jo eteläeurooppalaisella tasolla.
Globalisaatio ei ole maailman historiassa uusi ilmiö. 1800-luvun puolivälistä ensimmäiseen maailmansotaan asti vallinnut ns. Pax Britannican aikakausi oli hyvin meidän aikaamme verrattava vapaan kaupan ajanjakso maailmanhistoriassa. Sen jälkeiset ajanjaksot, joihin liittyivät nationalismin ja sosialismin nousu, sekä kaksi maailmansotaa ja niitä seurannut kylmä sota, eivät olleet ihmiskunnalle erityisen suotuisaa aikaa. Tässä suhteessa globalisaatiolle voi vain toivoa pitkää ikää.
Protektionismissa kotimaista tuotantoa pidetään yllä sääntelyn avulla, kun taas vapaan kaupan aikana annetaan kuluttajien itsensä valita. Historia on osoittanut, että jälkimmäinen johtaa vauraampaan maailmaan. Isänmaallisuuttaan voi globalisaatiossa osoittaa arjen valinnoilla kauppaliikkeissä. Jokainen suomalainen voi tukea suomalaista työpaikkojen säilymistä ostamalla suomalaisia tuotteita. Jo 20 euron lisäkulutus kuukaudessa suomalaisiin tuotteisiin tai palveluihin toisi töitä 20 000 suomalaiselle. Tässä suhteessa Pro Kontion kaltainen liike kotimaisen kumisaappaan pelastamiseksi on mitä kannatettavinta ja toivottavasti saa jatkoa muilta aloilta.
Suomen keskityttävä oman väestön hyvinvoinnin turvaamiseen
Suomen tulee globalisaatiossa keskittyä nimenomaan siihen, miten me onnistumme näissä kilpailuolosuhteissa takaamaan omalle väestöllemme hyvinvoinnin. Toki meidän pitää myös olla edistämässä maailmanlaajuisesti ihmisoikeuksia, maailman kaupan vapauttamista, ympäristönsuojelua ja tietenkin edistää maailmanrauhaa. Liialliseen innokkuuteen liittyy kuitenkin vaaransa. Esimerkiksi ympäristönsuojelussa me emme saa hyväksyä itsellemme kilpailijamaita tiukempia kriteerejä, kuten päästökaupassa kävi, jotta emme veisi pohjaa oman työmme kannattavuudelta. Koko ajan on pidettävä mielessä se, että me emme yksin voi muuttaa maailman kulkua, mutta me voimme kyllä ajaa itsemme hankalaan asemaan.
Tehtävä oman väestömme hyvinvoinnin takaamisesta muodostuu entistä haasteellisemmaksi ikärakenteemme muuttuessa nopeasti. Jo nyt jää eläkkeelle enemmän ihmisiä, kuin uusia tulee työmarkkinoille. Vuosikymmenen vaihteessa eläkkeelle jääviä on 10 000 enemmän kuin työmarkkinoille tulevia. Peruskoulussa opiskelevien määrä puolestaan vähenee vuodesta 2005 vuoteen 2010 mennessä 43 000 oppilaalla. Vaikka Suomen väestö kasvaakin arvioiden mukaan vuoteen 2028 saakka, niin työikäinen väestö pienenee koko ajan ja huoltosuhde heikkenee.
Hyvä kysymys on miten käy eläkkeelle jäävien työpaikoille. Luultavasti osa häviää kokonaan työn tehostumisen kautta, osa siirtyy maan rajojen ulkopuolelle ja osaan tulee tekijä tänne ulkomailta. Ulkomaalaisten määrä tulee kasvamaan nopeasti nykyisestä 113 000 hengestä ja se aiheuttaa oman haasteensa suomalaiselle yhteiskunnalle.
Nuoremmista ikäluokista ei ole varaa menettää ketään työelämän ulkopuolelle. Sen vuoksi syrjäytymistä ehkäiseviin toimiin on panostettava kaikilla koulutuksen asteilla. Työllisyysastetta pitää nykyisestä 68 prosentista korottaa merkittävästi. Hallituksen tavoite työllisyysasteen nostamisesta 75 prosenttiin vuoteen 2010 on oikea, mutta sen saavuttaminen näyttää kaukaiselta. Työllisyysuran on pidennyttävä molemmista päistä tämän tavoitteen toteutumiseksi.
Globalisaation kiistaton nurja puoli on se, että työurista tulee entistä turvattomampia. Yhä useampi ihminen joutuu vaihtamaan työpaikkaa ja toimialaakin työuransa aikana. Globalisaation myötä elinikäisestä oppimisesta on tullut fraasin sijasta totta. Muutosturvan kaltaisia järjestelyjä tarvitaan auttamaan ihmisiä uudelle työuralle. Toisaalta myös työllistyminen on nopeutunut, enemmän kuin joka toinen työtön työllistyy jo ensimmäisen kolmen työttömyyskuukauden aikana.
Brunilan globalisaatiotyöryhmän ehdotuksista osa on edennyt, osa on valmistelussa ja osa on haluttu unohtaa kokonaan. Pitkälti työmarkkinaosapuolista on kiinni päästäänkö eteenpäin työehtojen paikallisessa sopimisessa. Tässä on myös huomattavia alakohtaisia eroja. Metalliteollisuudessa on jo ajat sitten löydetty paikallisia malleja mm. työaikajoustoihin. Tulokset näkyvät, tilauskanta on nyt erinomainen. Uhkana on työvoimapula, jos alalle ei saada koulutettua riittävästi nuoria osaajia.
Ylipäätään koulutusta on nykyistä paremmin suunnattava aloille, jossa Suomella on menestysmahdollisuuksia globaalissa kilpailussa. Yhteiskunnan maksaman koulutuksen tavoitteena tulee aina olla työllistyminen. On myös opiskelijan itsensä edun mukaista kouluttautua alalle, jossa työllistyminen on todennäköistä. Yhä useampi opiskelija olisi myös saatava kiinnostumaan yrittäjän urasta. Tämä vaihtoehto tulee tuoda vahvasti esille jo koulutuksen aikana.
Toistaiseksi Suomi on menestynyt kansainvälisissä kilpailukykymittauksissa erinomaisesti. Me saamme kiitosta erityisesti infrastruktuurin tasosta, hyvin koulutetusta työvoimasta, turvallisesta yhteiskunnasta ja korruptiovapaasta hallinnosta. Suuri osa näistä tuloksista on saavutettu 90-luvun alussa valitun johdonmukaisen politiikan avulla, jolla tähdättiin vientivetoiseen kasvuun. Kykyä tehdä dynaamisia uudistuksia tarpeen vaatiessa ei saa unohtaa nyt, kun väestön ikääntyminen asettaa Suomen jälleen kerran uuden haasteen eteen. Siitäkin selviämme, kun meillä on rohkeutta tehdä uudistuksia.
Aihe: Mielipidekirjoituksia