lokakuu 2005
Satonen tyytyväinen vesihuoltohankkeen rahoitukseen
25.10.2005
Kasanedustaja Arto Satonen (kok) on tyytyväinen Lounais- ja Luoteis-Pirkanmaan vesihuoltohankkeen saamaan määrärahaan lisätalousarviossa.
- On erittäin hyvä, että hallituksen taholta tätä pirkanmaalaisten edustajien yhdessä eteenpäin voimakkaasti viemää hanketta ymmärrettiin ja tajuttiin se, että on merkittävää se, että voidaan parantaa hankkeella talousveden laatua ja vesihuollon toimintavarmuutta 30 000 asukkaalle. Samalla pintaveden vakava riski poistuu Vammalassa, Satonen toteaa.
Hanketta puolustavat myös ympäristönäkökohdat, sillä se mahdolistaa kahden vanhentuneen jätevedenpuhdistamon sulkemisen ja parantaa kriisitilanteisiin varautumista erityisesti maaseudulla.
Aihe: Uutisia
Työmatkavähennystä korotettava
12.10.2005
(Julkaistu Aamulehdessä 12.10.2005)
Polttoaineen hinnannousu tuntuu erityisesti niiden kukkarossa, jotka joutuvat ajamaan pitkiä matkoja työpaikalleen. Omakotitalotonttien puutteen ja omakotitalojen kalliiden hintojen vuoksi monen lapsiperheen on valittava asuinpaikkansa Tampereen seutukunnan ulkopuolelta, vaikka työpaikka olisikin keskusseudulla. Kauemmaksi menemällä voi samalla rahalla saada enemmän perheen tarvitsemaa asuin &8211;ja pihatilaa.
Työmatkavähennyksen ideana on se, että työn tekeminen kannattaa kauempaakin käyvälle. Työmatkavähennystä on aikaisemmin pyritty nostamaan kustannusten nousun suhteessa. Näin tehtiin täsmä toimena viimeksi Lipposen toisen hallituksen aikana, kun polttoaineen hinta edellisen kerran nousi voimakkaasti. Nyt hallitus on kuitenkin ollut täysin kuurona vaatimuksille nostaa työmatkakuluvähennyksen ylärajaa, vaikka polttoaineenhinta on jo pitkään ollut korkealla ja kävi ennätyslukemissa.
Voimassaolevan lain mukaan työmatkavähennyksen yläraja on 4700 euroa vuodessa ja siihen sisältyy 500 euron omavastuu. Jotta työmatkavähennyksen ylärajaa korottamalla voitaisiin kompensoida polttoaineen hinnannousun lisäkuluja, ylärajan tulisi olla vähintään 5500 euroa. Tätä Kokoomus on esittänyt omassa budjettialoitteessaan. Kyse ei ole vähäisestä summasta sille, jota asia koskee. Ilman korotusta työmatkavähennyksen ylärajalla oleva työntekijä maksaa koko 800 euron polttoaineenhinnan aiheuttaman lisäkulun omasta pussistaan, mikä olennaisesti heikentää kauempaa työhön tulevan tulotasoa.
Kauempaa työssäkäyvän tilanne hankaloituu myös siksi, että hallituksen kaavailema joukkoliikenteen tuen vähentäminen uhkaa lopettaa satoja bussivuoroja. Näin useimmiten kauempaa työssäkäyvän ainoaksi vaihtoehdoksi jää oma auto ja silloin työmatkavähennyksen taso näkyy suoraan käteen jäävässä tulossa.
Olisi oikeudenmukaista ja kohtuullista, että työmatkavähennyksen maksimitaso olisi sidottu autoilun kustannuksiin, joista muuttuva polttoainehinta on liikkuvin erä. Tällöin jokainen voisi itse laskea sen, kuinka kaukaa oma asuinpaikka voi työpaikalta sijaita. Jos korotusta ei tule, niin nyt kärsivät kohtuuttomasti ne, jotka ovat mitoittaneet työmatkansa aikaisemman kustannustason mukaan vähennyksen maksimitasolle. Heistä monille työnteosta uhkaa tulla kallis harrastus, eikä se ole oikein. Ei ihmistä saisi siitä rangaista, että työtä tekee.
Aihe: Mielipidekirjoituksia
Satonen eduskunnassa: tekijänoikeuslaista
4.10.2005
TIISTAINA 4. LOKAKUUTA 2005
3) Hallituksen esitys laeiksi tekijänoikeuslain ja rikoslain 49 luvun muuttamisesta
Toinen käsittely
Hallituksen esitys HE 28/2004 vp
Suuren valiokunnan mietintö SuVM 1/2005 vp
Sivistysvaliokunnan mietintö SiVM 6/2005 vp
Arto Satonen /kok (vastauspuheenvuoro): Arvoisa puhemies! Muutamalla sanalla puutun myös tähän saatuun kansalaispalautteeseen. Voisi ensinnäkin sen asian tuoda esille, että erittäin positiivista on, paitsi että ne viestit eivät ole olleet samasta puusta kaikki, myös nimenomaan se, että siellä on oltu reilusti omalla nimellä. Se on ollut erittäin huomattavaa, koska usein nimittäin, kuten kaikki tässä salissa tietävät, monet negatiiviset viestit tulevat muulla kuin omalla nimellä ja silloin heti voi epäillä, mikä on viestin tarkoitus. Tässä on oltu aidosti liikkeellä, ja se on tietysti osaltaan vaikuttanut siihen, että asiaa on uudelleen harkittu. Toki, jos alun perin olisi menty eteenpäin perustuslakivaliokunnan linjoilla, niin olisi ollut ollenkaan näin suuria ongelmia.
Arto Satonen /kok: Arvoisa puhemies! Sen verran haluan ed. Särkiniemen puheenvuoroa kommentoida, että tästä jälkimmäisestä osasta, mitä tulee tähän jumalanpalvelusasiaan, olen hänen kanssaan täysin samaa mieltä. Ylipäätään olen koko tästä tekijänoikeuslaista sitä mieltä, että olisi pitänyt kokonaan edetä asiassa perustuslakivaliokunnan ottamien näkökulmien pohjalta. Siihen liittyy myöskin tämä kiistanalainen kohta siitä, saako muutamaa kappaletta omaan käyttöönsä kopioida vai ei ja miten se teknisen suojauksen kielto sitten menee.
Tässä keskustelussa on kuitenkin minun mielestäni jäänyt aika vähälle huomiolle se, että perustuslakivaliokunta otti sen näkemyksen, että nimenomaan perusoikeusnäkökulmasta katsottuna tämän muutaman kappaleen kopioiminen on merkittävä asia, ja se on hyvin keskeinen kriteeri. Jos se sitten on direktiivin kanssa ristiriidassa, niin kyllä minusta silloin on vähintäänkin perusteltua selvittää perusteellisesti se – direktiiviä on varmaan kyllä selvitetty, mutta myöskin se, miten muissa valtioissa tämä asia on tehty. Koska kyllä nimenomaan silloin, jos Suomen perustuslakivaliokunta tulkitsee jonkin asian meidän perustuslakimme kannalta toisella tavalla kuin direktiivi, vähintään kannattaa katsoa se asia, onko muualla noudatettu direktiiviä yhtä tiukasti kuin meillä halutaan noudattaa, koska se on se kaikkein korkein instanssi, joka meillä voi olla, kun perustuslakivaliokunta ottaa asiaan kantaa.
Sen takia haluankin kannattaa ed. Vilénin esitystä, että tämä asia tuodaan vuoden päästä tänne saliin uudelleen, kun asia on perusteellisesti selvitetty ja nimenomaan selvitetty myös se, miten muissa jäsenvaltioissa tämä lainsäädäntö on toteutettu.
Aihe: Uutisia
Suomi tarvitsee johdonmukaista ulkomaalaispolitiikkaa
4.10.2005
(Julkaistu Nykypäivässä 30.9.2005)
Suomen kansantalouden kannalta on välttämätöntä, että ulkomaalaisten osaajien määrä maassa kasvaa, eikä vähene. Korkeat lukukausimaksut sopivat huonosti yhteen sen tavoitteen kanssa, että ulkomaalaisten opiskelijoiden määrää on ollut tarkoitus kasvattaa kaksinkertaiseksi. Toki lukukausimaksurahat englanninkielisen opetuksen kehittämiseen sijoittamalla voidaan parantaa laatua ja houkuttelevuutta, mutta meidän yliopistomme eivät ainakaan heti saa niitä opiskelijoita, joilla on varaa ostaa koulutuksensa mistä tahansa. Ne opiskelijat menevät tunnetumpien maiden tunnetumpiin yliopistoihin.
Ulkomaalaisille opiskelijoille suunnatut lukukausimaksut on hyväksyttävissä vain, jos niihin liitetään sellaiset reunaehdot, jotka takaavat ulkomaisten opiskelijoiden virran Suomeen ja entistä paremman opiskelun jälkeisen sijoittumisen Suomen työmarkkinoille. Lukukausimaksujen rinnalle on luotava stipendijärjestelmä ja verovähennysoikeus Suomeen jääville ulkomaalaisille.
Vain murto-osalla Suomessa nykyisin opiskelevista ulkomaalaisista opiskelijoista on varaa esitettyihin lukukausimaksuihin. Kolme neljästä Suomessa opiskelevasta ulkomaalaisesta elää alle 900 eurolla kuukaudessa. 60 % ulkomaalaisista opiskelijoista ei opiskelijajärjestöjen tutkimuksen mukaan ole valmiita maksamaan opiskelustaan. Tämä näkemys on johdonmukainen seuraus käytettävissä olevista tuloista.
Stipendit tehokasta kehitysyhteistyötä
On ymmärrettävää, että suomalainen veronmaksaja ei halua rahoittaa ulkomailta tulevien ja sinne menevien ulkomaalaisten koulutusta. Toki kehitysyhteistyövastuun nimissä tähänkin on rahaa annettava ja siksi kohdennettu stipendijärjestelmä köyhien maiden opiskelijoille on tarpeellinen. Se on tehokkaampaa kehitysyhteistyömäärärahojen käyttöä kuin monet muut projektit.
Kokonaan toinen asia on, että ikääntyvä Suomi tarvitsee lisää koulutettuja ulkomaalaisia Suomeen. Suomalaisen koulutuksen saaneet ja jo kieltä oppineet ovat suomalaiseen yhteiskuntaan parhaiten sopeutuvia uusia kansalaisia. Samalla he tuovat omilla yhteyksillään lisäarvon Suomen ulkomaankaupalle. Maailman taloudessa tulevat jatkossa menestymään ne maat, jotka onnistuvat houkuttelemaan osaajia maahansa.
Lukukausimaksuihin tulee liittää verovähennysoikeus porkkanana siten, että Suomeen töihin jäävä voi verotuksessa vähentää maksamansa lukukausimaksut takaisin esimerkiksi viidessä vuodessa. Lisäksi suomalaisten yritysten on tehtävä tiivistä yhteistyötä ulkomaalaisia kouluttavien korkeakoulujen kanssa. Mahdollisuus harjoittelupaikkaan ja sitä kautta työllistymiseen lisää Suomen houkuttelevuutta opiskelupaikkana. Tunnelin päässä on oltava nähtävissä valoa, jotta uskaltaa ottaa lainaa ja investoida omaan koulutukseensa vieraassa maassa.
Kohdemaat valittava viisaasti
Maaherra Rauno Saaren tekemä selvitys Suomen maahanmuuttopolitiikan linjauksista on merkittävä päänavaus ja pohja tulevalle lainsäädännölle. Olennaista on se, että Suomessa tiedostetaan maassamme lähitulevaisuudessa oleva tarve ulkomaalaiselle työvoimalle. Siitä seuraa se, että ulkomaalaispolitiikan perusteet määritellään aivan uudelleen. Kun tähän asti painopiste on ollut pakolaispolitiikassa, kehitysmaiden opiskelijoiden kouluttamisessa ja kansainvälisten humaanien velvoitteiden täyttämisessä, niin tämän lisäksi on nyt toteutettava uudistuksia, joilla houkutellaan maahan tarvittavia osaajia ulkomailta.
Saaren raportissa on aivan oikein oivallettu se, että parhaaseen lopputulokseen päästään kohdistamalla rekrytointi potentiaalisimpiin maihin. Raportissa mainitaan erikseen Venäjä,Ukraina,Kiina ja Intia. Näistä maista on mahdollista saada sekä valmista työvoimaa, että tänne opiskelunsa jälkeen jääviä muuttajia. Se kuitenkin edellyttää hyvin organisoituja ja kohdistettuja markkinointitoimenpiteitä, sekä yhteistyötä suomalaisten viranomaisten, oppilaitosten ja suuryritysten välillä.
Vaikka suurin kysyntä Suomeen onkin Euroopan Unionin ulkopuolelta, kannattaa olla täysimittaisesti mukana myös eurooppalaisilla työmarkkinoilla. Kahdeksi vuodeksi määrätty siirtymäsäännös työvoiman vapaaseen liikkumiseen uusista jäsenmaista on purettava välittömästi. Siirtymäsäännös ei itse asiassa ole juurikaan estänyt virolaisen työvoiman tuloa Suomeen, mutta on antanut välistä vetäjän markkinat virolaisille vuokrausyrittäjille. Samalla työvoimaviranomaisten mahdollisuudet valvoa työehtoja ovat heikentyneet ja rehelliset suomalaiset yrittäjät ja heidän työvoimansa on ajettu ahtaalle. Ongelman ydin on mahdollisuudessa aliurakoida toimintoja ulkomaisille vuokravälitysyhtiöille. Siirtymäsäännös kannustaa tähän, koska se kieltää ulkomaalaisten suoran palkkaamisen suomalaisiin yrityksiin.
Kotimaista työttömyyttä samalla alennettava
Mielipidetiedustelujen mukaan monet suomalaiset suhtautuvat kriittisesti ulkomaalaisen työvoiman kasvuun Suomessa niin kauan kuin oma työttömyytemme on korkealla. Maahanmuuttopoliittisen ohjelman rinnalla onkin syytä korostaa toimia kotimaisia työttömyyden alentamiseksi. Varmasti voidaan vielä tehdä paljon työttömien ammatillisten valmiuksien parantamiseksi ja työnteon taloudellisen kannattavuuden lisäämiseksi suhteessa työttömyyteen. Silti on rehellistä tunnustaa, että useilla aloilla työvoimakapeikot voidaan ratkaista vain ulkomaisen työvoiman avulla. Suomesta ei yksinkertaisesti löydy kaikkiin ammatteihin riittävästi osaavia ja motivoituneita työntekijöitä, ongelma kärjistyy suurten ikäluokkien jäädessä eläkkeelle seuraavan viiden vuoden aikana.
On väistämätöntä, että ulkomaalaisten määrä maassamme tulee kasvamaan nopeasti lähivuosina. Ulkomaalaisten integroiminen suomalaiseen yhteiskuntaan ja suomalaisten sopeuttaminen yhteiskuntamme kansainvälistymiseen ei tule olemaan helppoa. Molempia helpottaa se, että valitaan selkeästi ne kohdemaat, joista pyritään saamaan tänne laajempia määriä muuttajia. Kotouttamiseen on silti erityisesti panostettava ja siinä työssä onnistumiseen tarvitaan valtiovallan toimenpiteiden lisäksi kansalaisjärjestöjen ja yksittäisten kansalaisten apua.
Aihe: Mielipidekirjoituksia