syyskuu 2005
Työmatkavähennystä korotettava
28.9.2005
(Julkaistu Alueviestissä 22.9.2005)
Polttoaineen nopea hinnannousu tuntuu jokaisen kuluttajan kukkarossa. Kallistunut öljy kohottaa öljylämmitteisessä talossa asuvan kustannuksia. Kuljetusyrittäjien jo ennestään vaikeaa tilannetta äkillinen hinnannousu vaikeuttaa edelleen. Konkurssivaarassa ovat ne, jotka eivät pysty nostamaan hintoja vastaavassa suhteessa.
Hallitus on eduskunnan keskusteluissa sitkeästi pitänyt kiinni polttoaineveron nykytasosta. On vedottu Euroopan Unionin maiden yhteisiin päätöksiin ja otaksuttu veronalennuksen valuvan takaisin hintoihin. Nin tai näin, mutta vähintään täsmätoimia pitäisi tehdä. Edellisen hinnannousun aikana edellinen hallitus antoi yhden diesel-erän maksamisen anteeksi ammattiyrittäjille ja nosti työmatkavähennyksen enimmäismäärää. Vähintään näitä toimia odottaisi myös nyt.
Työmatkavähennyksen idea on siinä, että se mahdollistaa työssä käymisen myös kauempaa. Nykyisen lain mukaan työmatkavähennyksen yläraja on 4700 euroa vuodessa ja siihen sisältyy 500 euron omavastuu. Työmatkavähennyksen ylärajaa tulisi kohottaa samassa suhteessa polttoaineen hinnan nousun kanssa. Näin ajateltuna oikea taso nyt olisi 5500 euroa, josta onkin eduskunnassa tehty lakiesitys ja asiasta äänestetään budjetin käsittelyn yhteydessä.
Nykyisellä asuntojen hintatasolla yhä useamman on tarpeen kulkea pitkäkin matka töihin, jotta pystyy tarjoamaan perheelleen riittävän laadukkaat ja tilavat asuintilat. Vammalan seudulta Tampereella työssäkäyvien määrä kasvaa hyvin nopeasti. Tänne muuttaa Tampereelta perheitä, joita houkuttelevat edullisemmat asunnot, turvallisempi elinympäristö ja siedettävä etäisyys Tampereelta. Muuttoon vaikuttaa merkittävästi se kuinka paljon täältä Tampereella työssäkäyminen maksaa.
Työmatkakuluvähennyksen enimmäismäärän suhteuttamista polttoaineen hinnannousuun voi perustella oikeudenmukaisuudella. On kohtuutonta, että työssäkäyminen tehdään entistä kallimmaaksi. Ei ihmistä siitä saa rangaista, että työtä tekee.
Aihe: Mielipidekirjoituksia
Polttoaine maksaa liikaa
27.9.2005
(Julkaistu Aamulehdessä 8.9.2005)
Suomalaiset ovat olleet tyrmistyneitä polttonesteiden viimeaikaisesta hintakehityksestä. Bensiinin hinta nousi lauantain vastaisena yönä kerralla 15 senttiä eli lähes vanhan markan verran litraa kohden. Tämä tuntuva kertakorotus tuli jo pitkän aikaa ennätyskorkeuksissa olleiden hintojen päälle. Öljyn uusin hintapiikki johtui hirmumyrsky Katrinan aiheuttamista tuhoista Meksikonlahden öljyntuotannolle. Näitä tuhoja ei ihan hetkessä korjata. Kansainvälisen energiajärjestö IEA:n suosituksesta myös Suomen hallituksen talouspoliittinen ministerivaliokunta päätti tiistaina valtion öljyn varmuusvarastojen myymisestä markkinoille. IEA:n väliintulo onkin nopeasti laskenut raakaöljyn ja tätä kautta myös bensiinin maailmanmarkkinahintaa.
Neste Oil ilmoitti keskiviikkona laskevansa bensiinin hintaa kymmenen senttiä litralta ja dieselin noin kolmella sentillä litralta. Vaikka viikonvaihteen hintapiikki kokonaisuudessaan ei jäänyt pysyväksi, ei kuluttajien ja elinkeinoelämän silti kannata huokaista helpotuksesta. Viimeisimmästä hintojen laskusta huolimatta polttonesteiden hinnat ovat edelleen ennätyskorkeuksissa. Suomen kaltaisessa pitkien välimatkojen maassa polttoaineen hinnalla on ratkaiseva merkitys sekä kotitalouksien ostovoimalle että yritystoiminnan kannattavuudelle.
Kallis polttoaine tuo lisäkuluja perheille autonkäytön, joukkoliikenteen ja asumisen kallistuessa. Viikonvaihteen hintapiikki sai autoilijat tankkaamaan kaksinkertaisen määrän normaalipäivään verrattuna. Suomalaisten hintatietoisuus kertoo siitä, ettei auton käyttöä voida määräänsä enempää välttää. Työmatkat ja kaupassakäynti on joka tapauksessa saatava hoidettua oli bensiinin hinta mikä tahansa.
Eniten kohonneista polttonesteiden hinnoista kärsivät kuljetusyrittäjät, joita ovat tämän vuoden aikana koetelleet polttoaineen hinnan ja työvoimakustannusten nousun ohella kevään satamalakko ja paperiteollisuuden työselkkaus. Kuljetusyritysten talous on ollut Tilastokeskuksen mukaan jo pitkään huono. Ongelmana on ollut dieselin hinnan jatkuva nousu ja kohonneiden hintojen hidas siirtyminen asiakashintoihin. Perävaunuyhdistelmällä polttoaineen osuus on käytännössä usein jopa puolet saadusta rahtihinnasta, ja kuljetussopimusten rakenteen vuoksi kohonnut polttoaineen hinta voi jäädä yrittäjän itsensä maksettavaksi.
Bensiinin äkillinen hintapiikki kiinnitti huomiota siihen, miten polttonesteitä verotetaan Suomessa. . Dieselöljyä verotetaan litraa kohden kevyemmin kuin bensiiniä, mutta dieselkäyttöisten autojen käyttökustannuksia nostaa vastaavasti ylimääräinen käyttövoimavero. 95-oktaanisen bensiinin kuluttajahinnasta veroa on yli 60 %. Tämä vero koostuu kiinteästä valmisteverosta (58,76 senttiä litraa kohden) ja 22 %:n arvonlisäverosta
Arvonlisäveron määräytyessä prosentuaalisesti verottomasta hinnasta on selvä, että valtio korjaa sitä suuremmat verotulot, mitä kalliimpaa bensiini on. Valtion alv-tuotto polttonesteistä nousi jo huhti-elokuussa 50 miljoonaa euroa edelliseen vuoteen verrattuna, vaikka varsinainen hintapiikki tuli vasta sen jälkeen. On kohtuutonta, että kansalainen joutuu maksamaan kohonneen polttoaineen hinnan lisäksi myös entistä enemmän veroja.
Keskustan ollessa oppositiossa se teki vuonna 2000 lyhyen ajan sisällä peräti kaksi välikysymystä polttonesteiden hintakehityksestä, toukokuussa ja syyskuussa. Tuolloin 95-oktaanisen bensiinin keskimääräinen kuluttajahinta kävi korkeimmillaan 1,236 eurossa litralta – eli selkeästi nykyistä alempana. Vaatiessaan verotuksen keventämistä nykyinen Pääministeri Vanhanen totesi tuolloin, että “polttoaineen hinnannousu on ylittänyt sietorajan tavalla, johon hallituksen on vastattava riippumatta siitä, mitä hallitusohjelmassa ehkä on sovittu”. Nyt pääministeri on asiassa piiloutunut EU:n selän taakse ja torjunut polttoaineveron alentamisen. Kuitenkin Suomella olisi mahdollisuus alentaa bensiinistä maksettavaa veroa, samoin kuin dieselautojen käyttövoimaveroa – mikäli hallitus vain on tähän valmis.
Arto Satonen
kansanedustaja (kok)
Heikki A. Ollila
kansanedustaja (kok)
Kimmo Sasi
kansanedustaja (kok)
Irja Tulonen
kansanedustaja (kok)
Marja Tiura
kansanedustaja (kok)
Aihe: Mielipidekirjoituksia
Satonen eduskunnassa: vuoden 2006 budjetista
22.9.2005
KESKIVIIKKONA 21. SYYSKUUTA 2005
1) Hallituksen esitys valtion talousarvioksi vuodelle 2006
Lähetekeskustelu
Arto Satonen /kok: Arvoisa puhemies! Kun lähes joka toinen euro siitä, mitä suomalaiset tienaavat, käytetään yhteiskunnan toimesta ja siitä määrästä merkittävä osa valtion budjetissa, on valtion budjetti keskeinen keino ohjata tulevaisuuden kehitystä. Olen pyrkinyt tässä omassa puheessani katsomaan asioita hiukan pidemmältä perspektiiviltä ja sopeuttamaan tätä budjettiesitystä siitä näkökulmasta.
Hätkähdyttäviä tietoja löytyy, kun katsoo tuossa budjettikirjassa esimerkiksi kohtaa “Julkisen talouden kestävyys pitkällä aikavälillä”. Työikäisen väestön määrä supistuu viimeistään vuonna 2010, todennäköisesti jo aikaisemmin. Vuonna 2030 on työikäisiä 315 000 vähemmän kuin nyt ja vastaavasti eläkeläisiä 590 000 enemmän kuin nyt. Koen asian varsin läheiseksi, koska vuonna 2030 olen itse, jos Luoja niin suo ja kansantalous kestää, jäämässä eläkkeelle. On mielenkiintoista seurata, minkälaisia keskusteluja silloin tässä salissa tullaan käymään, kun eläkeläisten poliittinen painoarvo on paljon nykyistä suurempi aktiiviväestöön verrattuna. Väestökehitykseen on toki mahdollista vaikuttaa 25 vuoden aikana panostamalla perhe-etuisuuksiin, perheen ja työn yhteensovittamiseen sekä edistämällä työperusteista maahanmuuttoa. Silti minua, vuoden 2030 eläkeläistä, hirvittää nykymeno, jossa eletään kuin viimeistä päivää ja velkaantuvat sekä kotitaloudet että valtio.
Asuntojen hintakehitys on ollut huolestuttavaa. Yhä useampi suomalainen on mitoittanut asuntolainansa kymmeniksi vuosiksi henkilökohtaisen taloudellisen kantokykynsä ylärajoille, osa jopa diskontannut olettamansa tulevat palkankorotukset. Lähes kaikkea ostetaan osamaksulla, kohta jopa kännyköitä, kun kytkytkauppalaki saa eduskunnan hyväksynnän. Osittain maksimaalinen kulutus johtuu siitä, että asuminen suurten keskusten läheisyydessä on useimmille lapsiperheille sietämättömän kallista. Kauempaa käymistä, pidempää työmatkaa syö taas kohonnut polttoaineiden hinta, mihin hallitukselta ei ole tullut vastaantuloa. Vähintään pitäisi korottaa työmatkavähennyksen ylärajaa ja suhteuttaa se polttoaineen hinnannousuun, kuten Niinistön valtiovarainministerikaudella tehtiin, jotta työnteko säilyisi kannattavana hieman pidemmänkin matkan päästä. Se ei ole oikein, että ihmistä rangaistaan siitä, että työtä tekee.
Tuloveroja alentamalla voidaan lisätä työnteon kannattavuutta ja siten parantaa työllisyysastetta sekä lisätä kotitalouksien käytettävissä olevia tuloja. Se ei silti tarkoita sitä, että kaikki pitää kuluttaa. Säästämiselläkin on yhä yhteiskunnassa arvonsa, ja parhaat asunto- ja autokaupat tehdään silloin, kun ostajia on vähän ja myyjiä paljon.
Hallitus on johdonmukaisesti ja hallitusti alentanut tuloveroa. Haluankin tässä yhteydessä kiittää valtiovarainministeriä, vaikka hän ei olekaan paikalla, siitä, että hän on ryhdikkäästi seisonut kokoomuslaisten verolinjausten takana. Työn arvoa vähentää jonkun verran se, että valtiovarainministeri yrittää täällä eduskuntasalissa selittää valkeaa mustaksi ja nähdä jonkinlaista linjaeroa tekemiensä veronalennusten ja kokoomuksen linjan välillä. Lienee kuitenkin niin, että hänen ärhentelynsä ei ole niinkään puhumista kokoomuksen joukoille, vaan omille joukoille, joissa suuri osa ei edelleenkään ymmärrä veronalennusten hyvinvoinnin edistämisen ideologiaa.
Arvoisa puhemies! Vuoden 2030 eläkeläinen on huolissaan siitä, miten julkiset palvelut silloin kyetään järjestämään. Ikääntymisen haasteeseen on tartuttava jo nyt. Kuntien kokoa pitää laajentaa, palvelutuotantoa kehittää ja julkisen sektorin hallinnon työpaikkojen määrää hallitusti ja valikoiden vähentää. Vuoden 2030 eläkeläinen ei saa eläkkeitään, jos Suomi ei menesty kansainvälisessä kilpailussa. Se edellyttää panostamista koulutukseen ja erityisesti sen laatuun joka tasolla. Laadukkuus ei ole samaa kuin kaikkien kyläkoulujen säilyttäminen tai kaikkien ammattikorkeakoulun tai yliopiston linjojen ylläpitäminen. On tehostettava yksiköitä, sopeutettava palvelurakennetta kysynnän suhteessa ja menestyttävä kansainvälisesti teknisessä kilpailussa ja tuotteiden myynnissä. Työnteon ja yrittämisen on kannatettava. Syrjäytymisuhan alla olevat nuoret on saatava takaisin yhteiskuntaan, mikä on sekä heidän itsensä että koko kansakunnan kannalta välttämätöntä. Yhä pienemistä ikäluokista yhä useamman on oltava töissä.
Vuoden 2030 eläkeläinen saa osittain eläkkeensä ja palvelunsa myös maahanmuuttajien tekemästä työstä. Kansainvälistyminen on nyt tulossa juhlapuheista lähipubeihin myös maaseudulla. Rauno Saaren työryhmän raportti työperusteisen maahanmuuton edistämiseksi on hyvä päänavaus, joka ei tule ainakaan liian myöhään. Toivoa sopii, että sen keskeiset kohdat etenevät eduskunnassa nopeasti. Jatkossa menestyvät ne kansakunnat, jotka onnistuvat houkuttelemaan maahansa osaajia ja ahkeria työntekijöitä.
Arvoisa puhemies! Vuoden 2030 eläkeläisen on hyvin vaikea käsittää, miksi nyt vielä väestöltään nuorekkaan kansakunnan kannattaa hyvän talouskasvun aikana velkaantua 600 miljoonaa euroa. Eikö nyt pitäisi tehdä ylijäämäisiä budjetteja, jotta varautuisimme ikääntymiseen? Eikö nyt pitäisi toteuttaa uudistuksia, joilla työllisyyttä parannettaisiin, työllistymisastetta kohotettaisiin ja harmaata taloutta saataisiin kuriin? Tiedän, että alijäämäisen budjetin muuttaminen ylijäämäiseksi ei ole helppoa ja suosittua, mutta vielä on silti paljon, mitä voisimme tehdä. Onko teitä rakennettava joka paikkaan vai vain sinne, missä hyötykustannussuhde on parhain? Onko viisasta rakentaa musiikkitalosta uutta menoautomaattia, kun oopperakin on jo liian kallis tälle kansakunnalle? Onko viisasta antaa oikeuslaitosten ruuhkautua toistuvilla valituksilla ja pitkittää tärkeitä rakennusinvestointeja, ja miten terveydenhuollossa meidän jokaisen omavastuuta voidaan lisätä siten, että kaikki saavat tarvitsemansa hoidon myös tulevaisuudessa?
Aihe: Uutisia
Yliopisto-opetus vaarassa
20.9.2005
(Julkaistu Aamulehdessä 20.9.2005)
Hallituksen kehyspäätöksen mukaan valtionhallinnosta pitää vuoteen 2011 mennessä vähentää 17 500 työntekijään. Vuosina 2007 – 2011 aikana vapautuvista valtion viroista täytetään jatkossa vain puolet. Kehyspäätös koskee valtion virastojen ja ministeriöiden ohella myös yliopistoja. Vaikka hallituksen ta-voite, parantaa eri hallinnon tuottavuutta ja siten säästää verorahoja, on hyvä, ei yliopistoja voida kohdella kuin mitä tahansa valtionvirastoa.
Jos hallituksen kehyspäätös toteutuisi yliopistoissa, se merkitsisi jopa noin 6000 viran vähennystä. Kui-tenkin valtioneuvoston tuoreen periaatepäätöksen mukaan yliopistojen tulisi panostaa jatkossa tutkimuk-sen laatuun ja kansainvälisesti korkeatasoiseen tutkijakuntaan. Myös yliopistolain muutos on tuonut yli-opistoille lisää velvoitteita, kun opintoja pyritään nopeuttamaan ja opintojen ohjausta tulisi tehostaa. Tut-kintojen määrää tulisi myös kasvattaa. Miten tämä kaikki on mahdollista, jos henkilökuntaa karsitaan ran-kalla kädellä?
Yliopistojen hallintoa, tieto-, kirjasto- ja muita tukipalveluja joudutaan karsimaan kovalla kädellä. Säästöt tukipalveluissa, kuten kirjastoissa ja niiden tietopalveluissa, heikentävät tutkijoiden ja opiskelijoiden työskentely- ja opiskelumahdollisuuksia ja näin pitkittävät osaltaan opintoja ja vaarantavat tutkimuksen laadun.
Yliopistojen budjetin pienentyessä perusopetuksen laatu kärsii ja määrä vähenee. Opetusryhmät kasvavat, vaikka Suomessa on jo nyt enemmän opiskelijoita opettajaa kohden kuin muualla. Suomen yliopistojen rehtorien neuvoston puheenjohtajan mukaan maailman huippuyliopistoissa on noin 13 opiskeli-jaa/opettaja, kun Suomessa vastaa luku on 20-30. Ei ole ihme, että elinkeinoelämän puolelta on esitetty viime viikkoina vakavaa huolestumista tulevaisuuden huippuosaamisesta ja tieteellisen tutkimuksen laa-dusta.
Suunnitelmien mukaan henkilöstöä on tarkoitus vähentää silloin, kun joku jää eläkkeelle tai vaihtaa töihin muualle. Tällainen henkilöstön mekaaninen vähentäminen eläkkeelle jäännin kautta uhkaa kokonaisia tieteenaloja. Opettajien työpaineet kasvavat entisestään, kun opettajat joutuvat hoitamaan aiempaa enem-män hallinnollisia tehtäviä.
Yliopistojen uusi palkkausjärjestelmä, uhka työpaikkojen menetyksestä sekä kasvavat tulosvaatimukset ovat heikentämässä yliopistojen houkuttelevuutta työpaikkana. Kaikki tämä on seurausta hallituksen te-kemistä linjaratkaisuista.
Juustohöylän sijaan voitaisiin toteuttaa rakenteellisia uudistuksia, jolloin koko yliopistoverkkoa tulisi tar-kastella kokonaisuutena. On valitettavaa, ettei hallituksella ole valmiutta keskustella Suomen pirstoutu-neesta yliopistorakenteesta, joka hajauttaa voimavarat eri puolille. Tällöin laadukkaan ja kansainvälisen tutkimuksen tasoa on vaikea pitää yllä tai kehittää. Aihe on hallitukselle aluepoliittisesti liian arka ja siksi se keskittyy tekemään lyhytnäköisiä säästöjä muka byrokratian karsimisen nimissä.
Tampereen yliopistot kuuluvat maan parhaimpiin ja halutuimpiin. Tampereen seudulla on myös hyvät mahdollisuudet työllistää valmistuneita. Kun sisäänottomääriä ikäluokkien pienentyessä vähennetään, niin vähennykset tulee kohdistaa niihin yliopistoihin, joihin on vähemmän pyrkijöitä ja joiden toiminta-alueelle työllistyminen on vaikeampaa.
Aihe: Mielipidekirjoituksia
Satonen eduskunnassa: valtionosuusuudistuksesta
15.9.2005
TIISTAINA 13. SYYSKUUTA 2005
1) Hallituksen esitys laeiksi kuntien valtionosuuslain, sosiaali- ja terveydenhuollon suunnittelusta ja valtionosuudesta annetun lain, opetus- ja kulttuuritoimen rahoituksesta annetun lain sekä eräiden muiden niihin liittyvien lakien muuttamisesta
Lähetekeskustelu
Hallituksen esitys HE 88/2005 vp
Arto Satonen /kok: Arvoisa puhemies! On ymmärrettävää, että kun tehdään kustannusneutraali valtionosuusuudistus, niin siinä eivät kaikki voi voittaa. Mutta ei ole kyllä asia myöskään niin kuin täällä ed. Pulliainen jo mainitsi, että jos on alle 10 000:n tai yli 100 000:n, niin silloin pitäisi voittaa. Ainakin jos Pirkanmaalta katsotaan, niin se ainoa yli 100 000 asukkaan kaupunkikin häviää ja lähes kaikki niistä alle 10 000:nkin asukkaan kunnista häviävät. Eli Pirkanmaan kunnista 28 33:sta häviää, ja katsoisin kyllä velvollisuutena pirkanmaalaisena edustajana ja pirkanmaalaisten edustajien puheenjohtajana tästä myöskin kertoa.
Tosiasiassa tässä on kyse uudistuksesta, jossa läntisestä Suomesta, Etelä-Suomesta ja keskisestä Suomesta siirretään rahaa Pääkaupunkiseudulle ja Itä- ja Pohjois-Suomeen. Tämä on se tilanne, kun näitä asioita vetää yhteen. Siellä on toki yksittäisiä poikkeuksia myöskin pohjoisessa Suomessa, jossa on merkittäviäkin häviäjiä, mutta tästä siinä suurimmalta osalta on kyse.
Kyllä tämä meillä Pirkanmaalla sikäli ihmetyttää, että meilläkin löytyy kaikenlaisia kuntia. Meillä löytyy sellaisia kuntia, joissa väestön ikärakenne on suurin piirtein sama kuin Itä- ja Pohjois-Suomessa eli joissa siis väki vähenee ja vanhenee. Myöskin niistä lähes kaikki ovat tappiolla. Sen lisäksi löytyy niitä kuntia, joissa väkimäärä kasvaa lähes yhtä nopeasti tai jopa nopeammin kuin Pääkaupunkiseudulla. No, siellä on muutama, joka saa sillä perusteella jotain lisää, 3 kuntaa muistaakseni, mutta eivät lähellekään kaikki, kun näitä reilusti kasvavia kuntia on noin parisenkymmentä. Eli kyllä tässä sellaiseen johtopäätökseen on väistämättä tultava, että hallitus katsoo, että meillä menee niin hyvin, että meiltä voidaan leikata.
Mitä sitten muuten tähän uudistukseen tulee, niin näistä yksityiskohdista täällä ed. Soininvaara aika hyvin kävi läpi sitä problematiikkaa, mikä lastensuojeluun liittyy. En myöskään itse missään nimessä halua kannattaa sellaista järjestelmää, että kuntia kannustetaan lisäämään huostaanottoja. Se ei ole kokonaisuuden kannalta missään mielessä järkevää. En tiedä, olisiko sitten järkevä sekään järjestelmä, että nämä rahat jaettaisiin vain ja ainoastaan sen suhteessa, paljonko ylipäätään on 0-17-vuotiaita lapsia, elikkä se olisi taas liian yksinkertainen, mutta varmasti tähän täytyy valiokuntakäsittelyssä uutta mallia etsiä. Varmaan se nykyinen lähtökohta on parempi kuin se, mitä tässä esitetään.
Sen ymmärrän, että osa tästä Pääkaupunkiseudulle tulevasta lisätuesta tulee maahanmuuttajien koulutuksesta aiheutuvista erityiskustannuksista. Se on ymmärrettävä asia, että niitä kustannuksia koituu, ja sikäli on niin, että niistä tulee myöskin rahaa maksaa.
Mitä sitten tulee tähän ammattikorkeakoulun rahoitusmalliin, sen näen niin, että tämä esitetty ratkaisu on aika hyvä. Ei ole hyvä asia se, että rahaa jaetaan pelkästään sillä perusteella, paljonko oppilaita on oppilaitoksissa. Ei myöskään niin, että jaetaan rahaa pelkästään sillä perusteella, paljonko oppilaita valmistuu, vaan kyllä jonkin näköinen välimalli näitten kahden väliltä on järkevä. Jos jaetaan pelkästään valmistuneiden määrän suhteen, niin silloin ongelmaksi tulee se, minkä ed. Hemming täällä aikaisemmin sanoi, että saattaa valmistumiskynnys alentua, ja taas toisaalta, jos ei valmistumisella ole mitään merkitystä, se ei myöskään kannusta siihen, että yritetään valmistuneita saada, eli kyllä tämmöinen puolivälimalli on tässä paras.
Ed. Meriläinen täällä totesi, että hän on ehdottomasti sitä mieltä, että ammattikorkeakoulu pitää valtiollistaa, ja hän oli sitä mieltä, että kunnat ovat liian pieni yksikkö hoitamaan näitä ja näkemään tämän työvoimatarpeen. Olen tästä asiasta täysin eri mieltä. Olen sitä mieltä, että kunnat ovat hyvin voimakkaasti satsanneet ammattikorkeakouluihin ja on varmasti ollut siellä olevien oppilaiden ja henkilöstöjen etu, että ne ovat olleet kuntien hallinnassa. Uskon myöskin niin, että tämä alueellinen kehitystehtävä tulee paljon paremmin hoidettua silloin, kun kunnilla on tässä merkittävä rooli ja ne ovat siitä vastuussa. Kokonaan toinen asia on se, että sisäänottomääriä tulee monilla aloilla, insinöörikoulutuksessa ja muilla aloilla, kulttuuripuolella jne., vähentää, mutta ne päätökset voidaan kyllä tehdä opetusministeriön ohjauksella ilman, että nämä ammattikorkeakoulut siirretään valtiolle.
Mitä täällä sitten on puhuttu tästä perusopetuksesta, tämän kouluverkkotunnuksen poistamisesta, ymmärrän sen, että tämä asia on monella puolin Suomea ja myöskin Pirkanmaalla varsin kipeä asia. Jokaisen kyläkoulun lopettaminen on kipeä asia niille ihmisille, joita se hyvin läheltä koskee. Mutta on myöskin niin, kuten olen omassa kotikunnassani Vammalassa huomannut, että kun laajaa kyläkouluverkostoa pidetään yllä, niin se tosiasiassa johtaa siihen, että jos kunnan alueella on myöskin isoja kouluja, niin siellä luokkakoko tulee kasvamaan. Sekään ei voi olla kokonaisuuden kannalta viisasta, että on toisaalta kouluja, joissa saattaa olla alle kymmenen lasta luokalla, ja on niitä kouluja, joissa luokalla on lähes 30 lasta. Sitäkään ei voida pidä tasa-arvoisena muotona organisoida opetusta, joten en sinänsä suhtaudu negatiivisesti tähän kouluverkkotunnusasiaan. On oikeastaan ihan hyvä, että kunta saa itse päättää, miten nämä palvelut siellä organisoi.
Arvoisa puhemies! Aivan lopuksi haluaisin sanoa muutaman sanan tästä esillä olleesta aluekuntamallista, vaikka se ei tähän vielä suoranaisesti liity. Mutta jotta tämä pieni valtionosuusuudistus, vaikka en sitä pienenä näekään pirkanmaalaisittain, ei tulisi vielä hullummaksi, haluaisin sen asian tuoda esille, että koen kyllä aikamoisena uhkana tämän aluekuntamallin. Näen lähinnä sen seurauksen olevan se, että kun nyt jo monissa isoissa kaupungeissa on varsin byrokraattinen organisaatio ja siellä eivät kaikki käytännön toimijat toisiaan tunne ja siellä helposti esimerkiksi nuorten syrjäytymistä vastaan taistellessa on paljon vaikeampaa kuin niillä pienillä paikkakunnilla, joilla henkilöt ja ihmiset ja taustat tunnetaan, niin jos nyt tämän aluekuntamallin kautta tämä iso organisaatio ulotetaan myöskin sinne, missä tällä hetkellä pienemmällä yksiköllä pärjätään, niin siitä ei kyllä mitään hyvää seuraa, enkä ole keksinyt kyllä mitään sellaista palvelua jo nykyisten erikoissairaanhoidon ja maakuntahallinnossa olevien palveluiden lisäksi, jotka tulisi kunnista siirtää niin isoon yksikköön kuin aluekuntamalliin. Olen täysin vakuuttunut, että 25 000-30 000 asukkaan yksikkö suurimmassa osassa Suomea pystyy hoitamaan täysin kustannustehokkaasti ne kuntalaisten tarvitsemat palvelut. Kokonaan toinen asia on se, että toki verotulon tasausjärjestelmää tarvitaan myöskin jatkossa, mutta en todellakaan usko, että menemällä näihin isoihin yksikköihin saavutettaisiin mitään hyötyä, vaan pikemminkin päinvastoin menetettäisiin paljon sitä paikallista kehittämishalukkuutta ja paikallistuntemusta ja sitä läheistä toimintatapaa, mikä siellä on käytössä.
Aihe: Uutisia
Valtionosuusuudistus kohtelee kaltoin Pirkanmaata
6.9.2005
(Julkaistu Hämeenkyrön Sanomissa 6.9.2005)
Hallituksen valmistelema ja ensi vuoden budjetin yhteydessä annettava kuntien valtionosuusuudistus kohtelee kaltoin Pirkanmaata. Punamultahallituksen uudistuksessa rahaa siirretään Pirkanmaalta pääkaupunkiseudulle, sekä Itä- ja Pohjois-Suomeen. Pirkanmaan 33 kunnasta vain neljä saa valtiolta lisää rahaa, 29 menettää ja yhteensä pirkanmaalaisten tappio on 7,4 miljoonaa euroa.
Tämä ns. pieni valtionosuusuudistus, jonka piti olla vain alkulämmittelyä kokonaisvaltaisemman valtionosuusuudistuksen alla, ei todellakaan ole pieni pirkanmaalaisesta näkökulmasta katsottuna. Osa kunnista menettää jopa 70 euroa asukasta kohden valtionosuuksia, jotka kuntien muutenkin vaikeassa taloudellisessa tilanteessa, väistämättä johtavat veroäyrin ja kunnallisten maksujen nousuun. Hämeenkyrön osalta menetys on pohjaesityksen mukaan 352 000 euroa eli yli 35 euroa/asukas.
Pirkanmaalaisten kuntien menetykset tässä uudessa rahanjaossa johtuvat siitä, että rahanjaon kriteereitä on muutettu meitä syrjivällä tavalla. Kuntien syrjäisyyslisää on muutettu niin, että yhtäkään Pirkanmaan kuntaa ei katsota enää syrjäiseksi. Ehkä näin onkin, mutta Pirkanmaallakin on runsaasti kuntia, jossa väki ikääntyy ja vähenee eli ongelmat ovat samoja kuin Itä- ja Pohjois-Suomessa.
Toisaalta kasvavien kuntien palvelutason kehittämiseen annetaan rahaa niin niukasti, että vain viime vuonna nopeimmin kasvaneet Lempäälä, Pirkkala ja Vesilahti saavat rahaa tältä momentilta. Näppejään nuolemaan jäävät kaikki muut, vaikka Pirkanmaalla on paljon muitakin väestöään kasvattavia kuntia, kuten Hämeenkyrö, joissa on suuria palveluinvestointitarpeita lapsiperheiden määrän kasvaessa nopeasti.
Pääkaupunkiseudun kasvava tuki selittyy pitkälti maahanmuuttajien koulutukseen annettavan erityistuen rajusta kasvusta. Maahanmuuttajien koulutuksesta aiheutuu kiistatta erityiskustannuksia, mutta silti Uudenmaan kuntien rahan uusjaossa saama iso voitto tuntuu oudolta. Kaikkein oudoimmat ovat muutokset lastensuojelusta aiheutuvien kustannusten valtionosuuksissa. Hieman kärjistäen logiikka menee niin, että rahaa otetaan pois niiltä kunnilta, jotka ovat tämän asian hyvin hoitaneet. Eikö onnistumisesta pitäisi palkita, eikä rankaista?
Ehdotettu valtionosuusuudistus on niin epäedullinen Pirkanmaan kannalta, että Pirkanmaan kansanedustajien tulee esittää vaihtoehtoisia malleja ja jokaisella edustajalla on velvollisuus omassa ryhmässään tuoda pohjaesityksen aiheuttamat ongelmat esille. Luonnollisesti suurin vastuu on hallituspuolueiden edustajilla, joiden ministerien toimesta tätä rahansiirtoa Pirkanmaalta muuhun Suomeen ollaan tekemässä.
Aihe: Mielipidekirjoituksia
Satonen sarjakuvassa
6.9.2005
Kansanedustaja Arto Satonen (kok) seikkaili Tyrvään Sanomien sarjakuvassa lauantaina 3.9. Vammalalaisista ja ulkovammalalaisista kertovaa “Muukalainen Tyrväällä” -sarjakuvaa piirtää ja käsikirjoittaa sarjakuvataiteilija Jukka Valli.
Aihe: Uutisia