toukokuu 2005
Lastemme pitää saada elää metsästä
31.5.2005
(Julkaistu Aamulehdessä 28.5.2005)
Metsäteollisuudessa vallitseva riitatilanne, jonka vuoksi työt ovat keskeytyneet paperitehtailla, on aiheuttamassa suuria kustannuksia yhteiskunnalle. Jos koneet eivät käy ja paperiteollisuudesta riippuvaiset alat ovat pakotettuja lomautuksiin, niin hyvin nopeasti vuoden talouskasvu koko maassa alenee 0,5 prosenttiyksikköä. Talouskasvun alenemisella on suora seuraus työllisyyteen ja siten hyvinvointiyhteiskunnan palveluiden rahoittamiseen.
Viime vuosien aikana metsäteollisuuden suurinvestoinnit ovat keskittyneet ulkomaille. Investointien siirtyminen johtuu osittain tarpeesta päästä markkinoiden lähelle ja raaka-ainekustannuksista. Merkitystä on myös työvoimakustannuksilla ja tuotantoseisokeilla, jotka ovat Suomessa lähes ainutlaatuisia alalla.
Suomi elää edelleen metsästä, vaikka ei enää pelkästään metsästä. Jotta metsäteollisuuden työpaikat varmistetaan myös jatkossa, on nyt sekä työnantajien että työntekijöiden otettava lusikka kauniiseen käteen.
On ymmärrettävää, että työntekijät kokevat vaatimuksen kahdesta sairasloman karenssipäivästä kohtuuttomaksi. Tällaiseen järjestelmään ei voida mennä yhdellä työehtosopimuksella, vaan kyse on eduskuntatasolla päätettävästä asiasta, eikä siinä voida yhden toimialan osalta tehdä erillistä ratkaisua.
Toisaalta työntekijöiden on kohtuullista suostua vaihtamaan juhannus- ja jouluseisokit rahaksi ja luopua vaatimasta työajan lyhennyksiä. On puhuttu jopa 31 tunnin työviikosta. Tulee muistaa, että Suomi ei pitkään pysy hyvinvointiyhteiskuntana, jos täällä kaikki tekisivät työtä vain 31 tuntia.
Metsäteollisuuden riidassa on kyse koko suomalaisen paperituotannon tulevaisuudesta. Nykyisellä sukupolvella, niin työnantajilla kuin työntekijöilläkin, on vastuu siitä, että Suomessa voidaan elää metsästä myös seuraavan sukupolven aikana. On löydettävä kompromissi, joka mahdollistaa nopean tuotannon käynnistymisen ja löydettävä keinot siihen, että jatkossa suurempi osuus investoinneista suuntautuu Suomeen. Urho Kekkosen sanoja lainaten, nyt on todella kyse siitä, onko Suomella malttia vaurastua.
Aihe: Mielipidekirjoituksia
Satonen eduskunnassa: Työelämäselonteosta
12.5.2005
KESKIVIIKKONA 11. TOUKOKUUTA 2005
2) Valtioneuvoston selonteko työelämästä
Valtioneuvoston selonteko VNS 4/2004 vp
Työelämä- ja tasa-arvovaliokunnan mietintö TyVM 4/2005 vp
Arto Satonen /kok: Arvoisa puhemies! Kun on saanut olla valiokunnan varajäsenenä mukana valmistelemassa mietintöä, niin tässä ei ole tarpeen puuttua yleisiin linjauksiin, vaan aion nostaa esille vain muutamia yksityiskohtia.
Valiokunnan mietinnöstä käy ilmi syvä huoli työelämän epävarmuudesta. Globalisaatio on onnellinen asia siinä, että se levittää vaurautta ympäri maailmaa ja avaa maailmanmarkkinat myös pienelle Suomelle. Vientiteollisuudesta riippuvainen Suomi on yksi globalisaation suurimmista voittajista, emmekä me kykenisi tarjoamaan kansalaisillemme nykyisen kaltaista hyvinvointiyhteiskuntaa ilman yritystemme maailmalla saavuttamaa menestystä.
Toinen puoli asiaa on se, että kilpailu on jatkuvaa ja jatkuvasti kovenevaa. Yhä useampi suomalainen suuryritys investoi markkinoiden lähelle ja alhaisempien työkustannusten maihin. Meillä Pirkanmaalla tämän kehityksen ovat viimeksi saaneet tuntea nahoissaan ne, jotka joutuivat irtisanotuiksi Perloksen keskittäessä Suomen toimintansa Pohjois-Karjalaan ja suunnatessa investointinsa ulkomaille. Perlos on vain yksi monien joukossa.
Kokonaisuudessa kyse on siitä, että meidän on täällä keskityttävä tuottamaan niitä palveluita ja tuotteita, joita vain harvat osaavat tehdä. Se pakottaa jatkuvaan koulutukseen ja kehittämiseen. Valtiovallan tulee suunnata räätälöityjä erityistoimia irtisanotuille, kuten Perloksen tapauksessa Ylöjärvellä, jotta he voivat uudelleen työllistyä. Uudelleentyöllistyminen ja uuteen tehtävään kouluttaminen vaatii paljon myös ihmisiltä itseltään, ja valtiovallalla on velvollisuus auttaa. Perloksen tapauksessa on annettava tunnustusta sille, että Pirkanmaa te-keskus, Ylöjärven kunta ja valtionhallinto ovat olleet myötämielisiä tekemään voitavansa.
Arvoisa puhemies! Valiokunnan mietintö korostaa ammattiyhdistysliikkeen roolia työntekijöiden etujen valvonnassa ehkä liikaakin. Tulee muistaa, että viime kädessä myös työelämän pelisääntöjä koskevista ratkaisuista päätetään tässä salissa, vaikka maan tavaksi onkin tullut ulkoistaa työmarkkinoita koskevat ratkaisut kolmikannan päätettäviksi. Palkoista sopiminen kuuluu työmarkkinajärjestöille, mutta aina saavutettuja tuloksia ei voi pitää oikeudenmukaisina. On kohtuutonta, että eräiden avainalojen työntekijät saavat jatkuvasti muita parempia korotuksia. Erityisen kohtuutonta se on silloin, kun vaatimuksia vauhditetaan laittomilla lakoilla, kuten AKT:lla on tapana toimia.
Valiokunta vaatii, että Suomen tulee omassa kehitysyhteistyöpolitiikassaan tukea ammatillista järjestäytymistä kohdemaissamme. Tämä vaatimus on hyvä ja aiheellinen, mutta siihen tulee liittää se maininta, että tuemme nimenomaan työntekijöiden vapaata järjestäytymisoikeutta. Perinteisesti sosialistiseen maailmaan kuuluu se, että kaikki työntekijät kuuluvat ammattiliittoon, mutta ammattiliitoilla ei ole mitään vaikutusvaltaa työpaikoilla. Itse asiassa, kun ensimmäinen vapaa ammattiliitto, Solidaarisuus, saatiin aikoinaan perustettua Puolaan, se merkittävästi vauhditti koko sosialismin alasajoa, ja sosialismista irti pääseminen on ollut työntekijöiden työ- ja elinolojen kannalta valtava edistysaskel.
Kehitysmaista eräät, kuten Kiina ja Vietnam, ovat edelleen muodollisesti sosialistisia ja työntekijöiden oikeudet työpaikalla ovat erittäin heikot. Työntekijöiden epäinhimillisiä työoloja käytetään epäterveenä kilpailuvalttina esimerkiksi meitä ja muita länsimaita vastaan, minkä vuoksi olisi varsin perusteltua tukea omaehtoisten ammattijärjestöjen syntymistä näihin maihin.
Arvoisa puhemies! Aivan lopuksi haluan antaa kiitoksen sille, että valiokunta nosti mietintöön yksityisyrittäjän ensimmäisen työntekijän palkkausta helpottavan vaatimuksen. Kun hallitus ei tunnu pääsevän matalapalkkatyön tukemisessa puhetta pidemmälle, olisi hyvä, jos edes tämä uudistus toteutettaisiin. Monilla yksityisyrittäjillä on halua palkata työntekijä, mutta tällä hetkellä matka yksin yrittäjästä työnantajaksi on liian pitkä.
Aihe: Uutisia
Satonen eduskunnassa: Lakkoavustusten verovapaudesta
11.5.2005
TIISTAINA 10. TOUKOKUUTA 2005
8) Laki tuloverolain 88 §:n muuttamisesta
Lakialoite LA 44/2005 vp Ben Zyskowicz /kok ym.:
Arto Satonen /kok: Arvoisa puhemies! Kuten täällä on todettu, tämä lakialoite on periaatteellisesti erittäin merkittävä, vaikka vaikutuksiltaan varsin vähäinen. Pidän myöskin henkilökohtaisesti täysin mahdottomana sitä, että verotuksellisesti tuettaisiin laitonta toimintaa. Se ei voi olla valtion edun mukaista.
Siihen, mitä on puhuttu Paperiliiton ja tästä ajankohtaisesta tilanteesta, minulla ei ole mitään lisättävää, mitä ed. Sasi äsken sanoi. Sen sijaan otan tähän toisen asian esille.
Koko keskustelu näistä laittomista lakoista lähti AKT:n toimista, mitä tapahtui bussilakossa, mitä tapahtui tänä keväänä ja mitä uhkaa tapahtua hyvin lähiaikoina, jos olette tämän päivän lehtiä seuranneet. Eikä se tietysti mikään ihme ole, että siellä uhka on päällä, johan tässä on monta viikkoa mennytkin, ettei ole laitonta lakkoa ollut AKT:n puolelta päällä.
Kun täällä ed. Elo sanoi, että me olemme täällä oikeistossa ay-vastaisia, siitä ei todellakaan ole kyse. Ed. Elo, onko teidän mielestänne niin, että sellainen ryhmä, joka pystyy laittomilla lakoilla painostamaan, on oikeutettu saamaan suurempia ja korkeampia palkankorotuksia kuin ne ryhmät, jotka eivät siihen kykene tai joiden moraali, kuten sairaanhoitajien ja muiden julkisen sektorin työntekijöiden, ei anna siihen myöten? Tämähän on tilanne. AKT sai jälleen toiminnallaan suuremmat palkankorotukset kuin muut tupossa saaneet. Minä ymmärrän hyvin, että tällaista menettelyä eivät julkisen sektorin työntekijät esimerkiksi voi hyväksyä, eikä se myöskään voi olla yhteiskunnan kokonaisuuden kannalta järkevää.
Aihe: Uutisia
Palvelualueista ei pidä tehdä liian suuria
10.5.2005
(Julkaistu Aamulehdessä 10.5.2005)
Hallituksen suunnittelemassa palvelurakenneuudistuksessa suunnitellaan peruspalveluiden organisoimisesta 150 000 asukkaan palvelualueilla. Pirkanmaalla tämä tarkoittaisi käytännössä sitä, että koko maakunta toimisi yhtenä palvelualueena tai sitten Tampere yksinään ja muu maakunta yhdessä. Kumpikaan malli ei ole luonteva eikä järkevä tapa järjestää perusterveydenhuollon ja -opetuksen palveluita Pirkanmaalla.
Koko idea palvelualueista perustuu siihen liian yksinkertaiseen oletukseen, että palvelujen tuottaminen tulee suurissa yksiköissä aina halvemmaksi kuin pienissä. Ehkä se tulee halvemmaksi, mutta ei kannattavammaksi, jos mitataan rahan sijasta myös palvelujen tasoa ja tuloksellisuutta.
Palvelurakenteiden muutosta tulisi lähestyä siitä näkökulmasta miten parhaiten kyetään vastaamaan yhteiskunnan ongelmiin. Esimerkiksi nuorten syrjäytymistä vastaan on paljon helpompi toimia seutukunnallisesti hallinnoiduissa yksiköissä. Tällöin perusopetuksen, ammatillisen koulutuksen ja nuorten työpajan toisensa hyvin tuntevat vetäjät toimivat tiiviissä yhteistyössä, jolloin voidaan henkilö henkilöltä selvittää miten nuoret selviytyvät ylä-asteen jälkeen ja puuttua ongelmiin välittömästi. Maakuntatason yksiköissä kyse on helposti vain numeroista. Jo nyt nuorten syrjäytymisen ongelma on suurempi isoissa kaupungeissa. Yksi nuoruusiässä syrjäytynyt ilman huume- ja rikoskierrettäkin maksaa elämänsä aikana yhteiskunnalle noin miljoona euroa.
Edellisen kaltaisia esimerkkejä voisi ottaa monia eri puolilta hallintoa. On monia alueita, joissa suuruuden ekonomia ei voita pienuuden joustavuutta. Tämä ei tarkoita sitä, ettei kuntia tulisi yhdistää tai palvelualueita suurentaa. Avainasia on se, kuinka paljon.
Kansallisen terveysprojektin yhteydessä on puhuttu minimissään 25 000 – 30 000 asukkaan alueista, joka käytännössä Pirkanmaalla tarkoittaa seutukuntapohjaista mallia. Esimerkiksi Luonais-Pirkanmaalla tällä idealla on organisoitu perusterveydenhuolto ja ammatillinen koulutus.
Hallituksen sisällä tuntuu riita keskittyvän siihen tuleeko kuntien pakkoliitoksia vai ei. Tämän ohella uhkaa itse varsinainen asia jäädä toissijaiseksi. Maakunnalliseen palvelumalliin meneminen lisäisi byrokratiaa, heikentäisi eri hallinnonalojen yhteistyötä, etäännyttäisi kansalaisia päätöksenteosta sekä keskittäisi palveluita ja työpaikkoja maakuntakeskukseen muun maakunnan kustannuksella.
Aihe: Mielipidekirjoituksia
Ammattiosaajien vuosi houkuttelee nuoria ammattikouluun
3.5.2005
(Julkaistu Alueviestissä 28.4.2005)
Koulutuksessa on menossa ammattiosaajien vuosi, joka huipentuu World Skills 2005 kilpailuihin, jossa ammattiosaajat ympäri maailmaa kilpailevat kädentaidoissa. Ammattiosaajien teemavuodella pyritään vahvistamaan ammatillisen koulutuksen arvostusta ja vetovoimaa. Kyse on erittäin tärkeästä asiasta, sillä jatkossakin Suomi tarvitsee ammattimiehiä. Juuri nyt teollisuuden tilauskanta on hyvä ja esimerkiksi Turun seudulla metallialan ammattilaisia etsitään ympäri maata ja myös maamme rajojen ulkopuolelta.
Vammalan ammatillisen koulutuksen kuntayhtymässä on otettu aktiivinen ote tulevaisuuteen. Tehokkaalla markkinoilla oppilaita on saatu linjoille hyvin ja paikallinen yrityselämä on saatu nivellettyä mukaan toimintaan. Ammattilukio on osoittautunut houkuttelevaksi vaihtoehdoksi nuorille ja hyväksi väyläksi työelämään. Hyvistä ammattiosaajista on jo nyt pulaa myös Vammalan seudulla ja siksi on erittäin tärkeää, että oma ammattikoulumme kykenee kouluttamaan työntekijöitä juuri niihin yrityksiin, jotka omalla alueellamme toimivat.
Vammalan ammattillisen koulutuksen oppilaat lähtevät joukolla World Skills-tapahtumaan. Joukossa on oma osanottajakin, kivityön Suomen mestari Juha Nieminen. Tärkeintä on kuitenkin se, että mahdollisimman moni nuori pääsee osallistumaan tähän suurtapahtumaan, joka itsessään on erinomainen markkinointitapahtuma koko ammatilliselle koulutukselle.Toivoa sopii, että suurtapahtuma lisää nuorten kiinnostusta ammatillista koulutusta kohtaan koko maassa. On hyvä, että Vammalan seudulta tapahtumaan osallistuu myös peruskoululaisia, jotka ovat omia valintojaan vasta tekemässä.
Tämän suuren luokan luokkaretken 800 oppilaalle tarjoavat kolmisenkymmentä Vammalan seudun yritystä, yrittäjäjärjestö ja rakennusliitto. Laaja yhteistyökumppanien verkosto kertoo ammattillisen koulutuksen nauttimasta arvostuksesta Vammalassa. Yritykset ovat oivaltaneet, että niiden tärkein voimavara ovat työntekijät ja tämä vain korostuu suurten ikäluokkien siirtyessä eläkkeelle. Jatkossa menestyvät ne yritykset, jotka onnistuvat saamaan hyviä työntekijöitä pienenevistä ikäluokista. Juuri tämän takia on tärkeää pitää ammattillinen koulutus Vammalan seudulla omissa käsissä ja kehittää sitä yhdessä alueen yritysten kanssa.
Ammatillinen perusopetus on luontaisesti nuorille suunnattua opetusta. Entistä enemmän on kuitenkin myös alan vaihtajia, joten oppisopimuskoulutuksen ja muun aikuiskoulutuksen rooli on myös kasvamassa. Tärkeää on myös kouluttaa jo työssä olevista entistä parempia osaajia. Vammalan seudulla on käynnistämässä tuotantomestari-hanke yhdessä Tampereen ammattikorkeakoulun kanssa koulutetaan osaavista työntekijöistä työnjohtajia. Erityisesti Vammalan seudulla on järkevää jatkokouluttaa alueelle sitoutuneita ihmisiä ja siten nostaa osaamisen tasoa.
Aihe: Mielipidekirjoituksia