huhtikuu 2005
Satonen eduskunnassa: Ammatillisesta aikuiskoulutuksesta
29.4.2005
TORSTAINA 28. HUHTIKUUTA 2005
2) Hallituksen esitys laeiksi ammatillisesta aikuiskoulutuksesta annetun lain sekä opetus- ja kulttuuritoimen rahoituksesta annetun lain muuttamisesta
Hallituksen esitys HE 40/2005 vp
Arto Satonen /kok: Arvoisa puhemies! Ministeri Haatainen on enemmän kuin oikeassa siinä, että ammatillinen aikuiskoulutus on entistä tärkeämpi asia tässä yhteiskunnassa ja tulee tarvitsemaan myöskin lisää resursseja. Kysyä sen sijaan sopii, onko nyt esitetty lainsäädäntö viisain tapa tätä toimintaa järjestää.
Käsittelyssä olevalla lakiesityksellä on varmaan tarkoituksena ollut, kuten kuulimme, aikuiskoulutuskeskusten rahoituksen vakauden ja ennakoitavuuden parantaminen, joka toki sinällään on positiivinen tavoite. Tuloksena uhkaa kuitenkin muodostua malli, jossa ammatillinen aikuiskoulutus entistä enemmän eriytyy ammatillisesta perusopetuksesta. Onko tämä järkevää, kun meillä ei ole erillisiä aikuiskoulutusorganisaatioita ammattikorkeakouluissa eikä yliopistoissakaan? On myönnettävä, että matkan varrella tämä esitys on parantunut huomattavasti siitä, miten se oli ensimmäisissä väliraporteissa. Siitä huolimatta ymmärrän hyvin ammatillisen perusopetuksen yhteydessä toimivien aikuiskoulutusosastojen huolen siitä, että tämä voi olla uudistus, joka tulee heikentämään niiden toimintaedellytyksiä. En väitä, että se on välttämätön seuraus, mutta tämä vaara on huomioitava, koska rahoitusmalli tulee muuttumaan.
Pidän lakiesitystä ongelmallisena pienten seutukuntien näkökulmasta. Sen sijaan, että aikuiskoulutusta kehitettäisiin ammatillisen perusopetuksen yhteydessä, voimistetaan keskittämistä maakuntatason yksikköön. Nykyinen hajautettu malli mahdollistaa aikuiskoulutusyksikön ja oman seutukunnan yritysten välisen hedelmällisen yhteistyön. Isommissa yksiköissä on vaarana, että tämä napanuora katkeaa eikä räätälöityä koulutusta voida yhtä tehokkaasti antaa. Samalla voidaan jopa toimia koko perusideaa vastaan.
Ammatillisen aikuiskoulutuksen tehtävä on kouluttaa aikuisia työelämään, jolloin kouluttajan ja yritysten välinen läheinen yhteistyö on avainasemassa. Erityisen tehokkaasti työelämään kouluttaminen tapahtuu oppisopimusta hyödyntämällä. Etenkin oppisopimusjärjestelmässä opetuksen yksilöllinen räätälöinti opiskelijan ja yrityksen tarpeisiin sekä yrittäjän ja koulutuksen järjestäjän henkilökohtainen luottamussuhde korostuvat. Jos koulutus isommissa yksiköissä ei kykene riittävään räätälöintiin eikä luottamukselliseen yhteistyösuhteeseen, niin uusia työpaikkoja ei synny.
Olen Vammalassa seurannut hyvin läheltä sitä kehitystä, joka on tapahtunut meidän aikuiskoulutusosastossamme, joka toimii ammatillisen perusopetuksen yhteydessä erittäin tiiviissä yhteistyössä alueen yritysten kanssa, ja se on osoittautunut hyvin sopivaksi toimintamalliksi silloin, kun on olemassa yrityksiä, jotka haluavat lisätä työvoimaansa. On onnistuttu kouluttamaan niille uusia työntekijöitä niin oppisopimuksen kuin muunkin aikuiskoulutuksen kautta. Kyllä siellä on olemassa aito huoli siitä, että näiden aikuiskoulutusosastojen toimintaedellytykset heikkenevät, ja jos jossakin vaiheessa – en sano vielä, mutta jossakin myöhemmässä vaiheessa, johon tämä saattaa olla ensimmäinen askel – siirrytään siihen, että aikuiskoulutuskeskukset hoitavat nämä asiat, niin en usko ollenkaan, että se toimii yhtä hyvin kuin tällä hetkellä.
Arvoisa puhemies! Tämän esityksen lopputulemaksi tulee se, että esityksessä on enemmän keskitytty koulutuksen organisointiin kuin koulutuksen kehittämiseen. Kun sivistysvaliokunta ryhtyy tätä esitystä käsittelemään, tulee valiokunnan vakavasti miettiä, johtaako tämän esityksen hyväksyminen aikuiskoulutuksen tuloksellisuuden lisäämiseen vai vaarannetaanko nyt hyvin toimivien aikuiskoulutusosastojen toimintaedellytyksiä.
Aihe: Uutisia
Perloksen irtisanottavien uudelleentyöllistyminen turvattava
27.4.2005
Pirkanmaan kansanedustajat ovat jättäneet tänään hallitukselle kirjallisen kysymyksen, jossa he peräävät hallitukselta toimia Perlokselta irtisanottavien uudelleen työllistymiseksi.
Muun muassa matkapuhelimiin muoviosia valmistava Perlos ilmoitti tänään lopettavansa Ylöjärven tehtaansa. Työntekijöitä Ylöjärven tehtaalla on 600 henkeä. Yt-neuvottelut alkavat heti vapun jälkeen ja toiminta on tarkoitus lopettaa ensi vuoden alkupuolella.
Työttömiksi jäävien työllistyminen tulee vaatimaan uudelleenkoulutusta alueella avautuviin työpaikkoihin. Työpaikat on osittain mahdollista korvata hyödyntämällä tehokkaasti tyhjäksi jäävä 1,7 hehtaarin hallitila. Korvaavien työpaikkojen luominen vaatii kuitenkin erityistoimenpiteitä, joiden organisoimiseksi tarvitaan kohdistettua yhteiskunnan tukea.
Aihe: Uutisia
Satonen jätti kirjallisen kysymyksen Inarin metsähakkuista
21.4.2005
Kansanedustaja Arto Satonen (kok) on jättänyt hallitukselle kirjallisen kysymyksen Inarin metsähakkuiden jatkamisesta.
Metsähallituksen ja poromiesten väliset neuvottelut Ylä-Lapin 92 000 hehtaarin kiista-alueiden käytöstä ovat keskeytyneet ilman ratkaisua. Hakkuukiellossa toistaiseksi olevat alueet ovat käytännössä viimeiset, joilla voidaan enää hakkuutöitä suorittaa, koska suuri osa Inarin metsistä on jo suojeltu. Metsähallituksen palkkalistoilla olevia inarilaisia metsureita uhkaa lomautukset, ellei hakkuita päästä jatkamaan. Heidän lisäkseen työt ovat uhattuina Vapon Peuravuonon sahalla ja koneurakoitsijoilla. Alueellisesti nämä pari sataa työpaikkaa ovat erittäin tärkeitä ja vaikeasti korvattavissa muilla töillä, kun matkailusesonkikin on Ylä-Lapissakin jo loppumassa tältä keväältä.
Satonen kysyy, mihin toimiin Valtioneuvosto aikoo ryhtyä Metsähallituksen ja valtion osittain omistaman StoraEnson suhteen, jotta töitä Inarissa päästäisiin jatkamaan mahdollisimman pian?
Aihe: Uutisia
Satonen eduskunnassa: Kirjallinen kysymys Inarin metsähakkuiden jatkamisesta
21.4.2005
Metsähallituksen ja poromiesten väliset neuvottelut Ylä-Lapin 92 000 hehtaarin kiista-alueiden käytöstä ovat keskeytyneet ilman ratkaisua. Seuraava neuvottelu käydään vasta 6. kesäkuuta. Kun Greenpeace oli maaliskuun alussa ollut alueella noin viikon, määräsi Metsähallitus StoraEnson pyynnöstä kaikki kiista-alueet hakkuukieltoon toistaiseksi. Nämä alueet ovat käytännössä viimeiset, joilla voidaan enää hakkuutöitä suorittaa, koska suuri osa Inarin metsistä on jo suojeltu. Mikään ei viittaa siihen, että ratkaisuun päästäisiin nykyisillä vaatimuksilla ja toisaalta väliaikainen hakkuurauhoitus on aikaisemmin aina johtanut lisäsuojeluun siitä välittämättä onko sille ollut luonnonarvoista johtuvia perusteita. Greenpeacen aktivistit ovat uhanneet pysyä alueella niin kauan kuin ratkaisu syntyy. Metsähallituksen palkkalistoilla olevia inarilaisia metsureita uhkaa lomautukset, ellei hakkuita päästä jatkamaan. Heidän lisäkseen työt ovat uhattuina Vapon Peuravuonon sahalla ja koneurakoitsijoilla. Alueellisesti nämä pari sataa työpaikkaa ovat erittäin tärkeitä ja vaikeasti korvattavissa muilla töillä, kun matkailusesonkikin on Ylä-Lapissakin jo loppumassa tältä keväältä. Lisäsuojeluvaatimuksia on esitetty myös Etelä-Suomen osalta, eikä niissäkään ole ollut kyse erityisistä luonnonarvoista, vaan ainoastaan suhteellisista pinta-alamääristä.
Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten esitän valtioneuvoston asianomaisen jäsenen vastattavaksi seuraavan kysymyksen:
Mihin toimiin Valtioneuvosto aikoo ryhtyä Metsähallituksen ja valtion osittain omistaman StoraEnson suhteen, jotta töitä Inarissa päästäisiin jatkamaan mahdollisimman pian?
Aihe: Uutisia
Ryhmäkanne tarpeeton
19.4.2005
(Julkaistu Aamulehdessä 19.4.2005)
Oikeusministeriön työryhmä on jättänyt raporttinsa ryhmäkanteista. Raportista ei suoraan selviä, mihin Suomessa ryhmäkannetta tarvitaan, kuka ryhmäkannetta tarvitsee ja ketkä siitä kärsivät tai kuka kerää voitot ryhmäkanteista. Mietintö sisältää näkemyksiä puolesta ja vastaan. Enemmän tuntuu jäävän kuitenkin avoimia kysymyksiä kuin konkreettisia esityksiä.
Ryhmäkanteen tarpeellisuutta tai tarpeettomuutta on pohdittu jo vuosikausia. Eri työryhmät ja komiteat ovat kirjoittaneet aiheesta selvityksiä selvitysten perään. Selvitykset eivät ole kuitenkaan johtaneet lainsäädäntötoimiin.
Ryhmäkanne ei saa olla Suomen tulevaisuutta. Ryhmäkanteesta tulee ensimmäisenä mieleen Yhdysvalloissa käytössä oleva menettely. Mielleyhtymä ei ole väärä, onhan Yhdysvaltain järjestelmä pisimpään käytössä ollut järjestelmä. Ryhmäkannejärjestelmä on käytössä lähinnä anglo-amerikkalaisissa maissa, joissa oikeusjärjestelmä on kaikin puolin erilainen kuin suomalainen oikeusjärjestelmä. Heti joutuukin kysymään, miksi haluaisimme johonkin toiseen oikeusjärjestelmään tyypillisemmin yhdistettävän menettelyn.
Suomen nykyinenkin oikeudenkäyntijärjestelmä tarjoaa tehokasta käsittelyä suurille ryhmille; juttuja voidaan yhdistää ja pilottikanteilla saada oikeusohjeita muihin vastaaviin tapauksiin. Ei tule myöskään aliarvioida neuvotteluteitse tapahtuvaa menettelyä. Valtaosa ongelmatilanteista voidaan ratkaista neuvotteluteitse ilman varsinaista prosessia.
Kuluttajien oikeuksia on säännelty varsin kattavasti jo nykyisellä lainsäädännöllä. Kuluttaja-asiamies ja kuluttajavalituslautakunta huolehtivat omalta osaltaan kuluttajien eduista. Esimerkiksi kuluttajavalituslautakunta antaa maksutta asiassa ratkaisusuosituksen. Vuonna 2002 suositusten noudattamisprosentti oli noin 74 %, eli varsin hyvä.
Sen jälkeen, kun ryhmäkannetta edellisen kerran harkittiin, on tapahtunut kuluttajansuojalainsäädännön alalla laajentumista ja uusia asiaryhmiä on tullut kuluttajansuojasääntelyn piiriin. Eikö näillä uudistuksilla ja edelleen kehittämisellä päästäisi riittävän hyvään tilanteeseen kuluttajan kannalta, ilman, että tarvitsisi luoda aivan uutta, vaikeaa, kallista ja yritysten kilpailukykyä heikentävää järjestelmää?
Pakostakin voi edessä olla tilanne, jossa ryhmäkannetta aletaan käyttää painostuskeinona. Ryhmäkanne ruokkisi vain lisää oikeudenkäyntejä, pahimmillaan väärin perustein. Suomalainen yrityselämä toimii varsin lainkuuliaisesti ja noudattaen korkeaa moraalia. Ne, jotka harjoittavat rikollista toimintaa, tuskin piittaisivat ryhmäkanteenkaan olemassaolosta. Tällaiseen rikolliseen toimintaan tuleekin voida puuttua aivan muilla keinoilla kuin ryhmäkanteella.
Oikeusministeri Koskinen on pitänyt Ruotsin ryhmäkannejärjestelmää hyvänä esimerkkinä. Täytyy kuitenkin huomata, että järjestelmä on ollut käytössä Ruotsissa vasta muutaman vuoden ja kokemusta ei voida sanoa karttuneen muutaman tapauksen perusteella. Kun järjestelmää ei ole käytössä Ruotsin ja Englannin lisäksi muissa EU-maissa, niin miksi Suomen tulisi tässä toimia koekaniinina.
Aihe: Mielipidekirjoituksia
Kykenemättömyys uudistuksiin vaarantaa Euroopan kilpailukyvyn
18.4.2005
(Julkaistu Nykypäivässä 15.4.2005)
Vakaus-ja kasvusopimuksen sekä palveludirektiivin vesittyminen Euroopan Unionin valtionvarainministerien ja päämiesten kokouksessa kertoo siitä, että Euroopan Unionin johtavilla mailla ei ole kykyä toteuttaa kilpailukyvyn kannalta välttämättömiä uudistuksia, vaan lyhytaikaiset poliittiset tarpeet menevät suurten taloudellisten päätösten edelle.
Vakaus-ja kasvusopimuksen 3 prosentin alijäämäkriteerin voi nyt alittaa useilla poikkeuksilla, jotka kattavat kaikki mahdolliset asiat eläkeuudistuksesta kehitysapuun ja työllisyyden edistämisestä Saksojen yhdistämiseen. Hyvä kysymys onkin voiko alijäämäkriteerin alittaa jollain sellaisella tavalla, että joutuisi sakon kohteeksi. Vastaus on luultavasti ei tai pikemminkin niin, että jos Ranska ja Saksa vielä tarvitsevat jonkun uuden keinon selittää budjettivajettaan, niin Euroopan Unioni tulee sääntöjä tarvittaessa muuttamaan.
Euroopan Unionin tulevaisuuden ja erityisesti sen taloudellisen kilpailukyvyn kannalta suhteessa maailman muihin talousmahteihin on järkyttävää, että päätöksissä kävellään täysin niiden valtioiden yli, jotka ovat onnistuneet oman talouspolitiikkansa sovittamaan voimassaoleviin kriteereihin. Suomen, Hollannin ja Itävallan ärtymys on tässä suhteessa enemmän kuin ymmärrettävää. Tulee muistaa, että meilläkin on tehty säästötoimia ja uudistettu eläkejärjestelmiä tavalla, joka ei ole tuonut pelkästään ystäviä. Hatunnoston ansaitsevat erityisesti entiset valtionvarainministerit Iiro Viinanen ja Sauli Niinistö, jotka onnistuivat viemään läpi merkittäviä uudistuksia Suomen kilpailukyvyn parantamiseksi. Tulokset näkyvät edelleen. Talous on vahvassa kasvussa ja alijäämäkriteerin kanssa ei ole ongelmia.
Ranskan ja Saksan heikko talous heijastuu koko Euroopan Unioniin
Ranska ja Saksa sen sijaan ovat suurissa vaikeuksissa budjettialijäämänsä kanssa. Molemmissa maissa on yritetty tehdä uudistuksia, mutta kädet on aina nostettu pystyyn kun kansan vastarinta on käynyt liian suureksi. Eläkeuudistukset ovat edelleen kesken ja työaika molemmissa maissa on yksi maailman lyhimmistä. Ranskassa presidentti Chirac lupasi vielä toisen kautensa alla ylisuuret veronalaennukset, joiden vaikutukset näkyvät lähinnä budjettialijäämänä. Nyt Chiracin oli romutettava palveludirektiivi, jotta Ranskan kansa saataisiin sanomaan “kyllä” Euroopan Unionin perustuslailliselle sopimukselle. Toisin kuin monet ranskalaiset luulevat Ranskan hyvinvointiyhteiskuntaa ei uhkaa puolalainen putkimies, vaan se, että heikosti toimivat sisämarkkinat ja kallis työn hinta suhteessa työn tuottavuuteen romuttavat kilpailukyvyn ja sitä kautta mahdollisuuden pitää yllä hyvinvointia.
Ranskan ja Saksan johtajat eivät varmaankaan ole tietämättömiä siitä millaisia potentiaalisia ongelmia vakaus- ja kasvusopimuksen, sekä palveludirektiivin vesittäminen voivat aiheuttaa pitkässä juoksussa myös heidän omille talouksilleen. Surullisinta on kuitenkin se, että Saksan ja Ranskan taloudelliset vaikeudet näkyvät jo nyt heikkona sisämarkkinakehityksenä Euroopan Unionissa ja aiheuttavat siten ongelmia myös asiansa hyvin hoitaneille maille. Lisäksi korkojen nousun vaara on ilmeinen, vaikka sen uhka ei markkinoiden korkeasta likviditeetistä johtuen olekaan aivan välitön.
Pelisääntöjen muuttamista on myös aivan turha puolustella paluulla keynesiläiseen talouspolitiikkaan, millä nostettaisiin työllisyys taloudellisen vakauden ja budjettikurin edelle. Globaaleilla markkinoilla yksipuolinen elvyttäminen ei johda kestävään työllisyyden parantamiseen varsinkaan silloin, kun elvytetään siksi, että ei kyetä tekemään rakenteellisia uudistuksia. Euroopan Unionin yksipuoliset liikkeet eivät ohjaa muita talouden toimijoita, vaan päinvastoin kykenemättömyys uudistuksiin parantaa kilpailijoiden suhteellista asemaa. Vanheneva Eurooppa, jos mikä tarvitsi talouden dynamiikkaa lisääviä uudistuksia. Nyt käy niin kuin urheilussa sanotaan, että pelataan yhteen maaliin eli vahvistetaan talouden painopisteen siirtymistä tyynelle valtamerelle Aasian ja Amerikan väliselle pelikentälle.
Junckerin teoriassa totuudensiemen
Luxemburgin pääministeri Jean-Claude Juncker on kiteyttänyt Euroopan Unionin johtavien maiden saamattomuuden Lissabonin strategian toteuttamisessa seuraavasti: ” Kaikki tietävät, mitä pitäisi tehdä, mutta kukaan ei sitä, miten sen tekisi ja tulisi uudelleen valituksi”. Tämä Junckerin terävä piikki osoittaa erityisesti Gerhard Schröderin ja Jacques Chiracin suuntaan. Molemmat tulevat jäämään historiaan valtiomiehinä, jotka onnistuivat vaikeina aikoina pysymään pitkään vallassa, mutta kumpikaan ei jää historiaan suurena taloudellisena uudistajana, vaan pikemminkin politiikkoina, joiden jälkiä seuraajat joutuvat korjaamaan kovalla kädellä.
Junckerin sanoma on pitkälti yleispätevä, sillä taloudellisten uudistusten toteuttamistakin vaikeampaa on niiden myyminen kansalle. Hyvä esimerkki on eläkejärjestelmien uudistaminen, joka väestöltään vanhenevissa Euroopan Unionin maissa on täysin välttämätön, mutta aiheuttaa runsaasti tyytymättömyyttä. Helppoa ei myöskään ole työmarkkinoiden muuttaminen joustavimmiksi ainakaan niissä maissa, joissa ammattiliitoilla on vahva painostusvoima. Kuten Suomessakin tiedetään, ongelmallista on myös työn vastaanottamisen kannustavuuden lisääminen ansiosidonnaista työttömyysturvaa porrastamalla.
Onneksi jokaisesta teoriasta on olemassa poikkeuksia. Monessa suhteessa Suomessa on kyetty tekemään tarvittavia uudistuksia, vaikka nykyinen hallitus onkin omaksunut selvittämisen ja siirtämisen päätöksentekonsa peruslinjaksi. Hollanti on ehdottomasti Euroopan Unionin valopilkkuja ja hyvin hoidettu talous. Irlanti on kasvanut vahvasti ja nostanut elintasoaan eniten viimeisten vuosikymmenien aikana.
Poliittisten uudistusten johtava maa on kuitenkin ollut Iso-Britannia, joka on kulkenut pitkän tien 80-luvun alusta tähän päivään. Margaret Thatcherin kovalla kädellä aloittama uudistuspolitiikka, jolla yksityistettiin valtionyhtiöitä, muutettiin työelämän pelisääntöjä ja tuotiin markkinat julkisen sektorin sisälle on John Majorin ja Tony Blairin jatkamana ollut tehokasta politiikkaa; mitataan sitä sitten talouskasvulla tai työllisyydellä. Junckerin teoriasta poiketen Thatcher ja Blair ovat myös monta kertaa tulleet uudelleenvalituksi. Se antaa uskoa siihen, että politiikassa voi menestyä terveelläkin talouspolitiikalla.
Aihe: Mielipidekirjoituksia