maaliskuu 2005
Sauli Niinistöstä presidenttiehdokas
31.3.2005
Euroopan investointipankin varapääjohtaja Sauli Niinistö (kok.) lähtee ehdolle presidenttikilpaan. Puheenjohtaja Jyrki Katainen ilmoitti asiasta kokoomuksen puoluehallituksessa.
Aihe: Uutisia
Tasa-arvolaki puhutti
30.3.2005
Uudesta tasa-arvolaista keskusteltiin eduskunnassa tiistaina 29.3. Yleisesti hyväksyttiin lain suurin yksittäinen uudistus, pakollinen selvitys sukupuolten tehtävien ja palkkojen tasa-arvosta vähintään 30 hengen yrityksissä.
Kiistaa aiheutti eniten palkkatietojen antaminen, uutisoi Helsingin Sanomat tänään 30.3. Vasemmistoliitto ja vihreät vaativat tiedonsaantioikeutta suoraan luottamusmiehelle, enemmistö hyväksyisi tietojen luovuttamisen luottamusmiehelle ainoastaan kun tasa-arvovaltuutetun toimisto sitä pyytää.
Edustaja Cronberg (vihr) perusteli yksityisen sektorin laajempaa tiedonsaantioikeutta sillä, että julkisella puolella palkat ovat jo nyt julkisia. Julkiset palkat maksetaankin verovaroista, Arto Satonen (kok) huomautti.
Vihreät vaativat myös, että syrjinnässtä työhönotossa maksettavasta korvauksesta poistetaan 15 000 euron katto. Heidi Hautala (vihr) totesi, että työnantajalla on mahdollisuus “ostaa” syrjintäoikeus 15 000 kiinteällä hinnalla. Satonen hämmästeli, mikä työnantaja siitä haluaa maksaa.
Aihe: Uutisia
Satonen eduskunnassa: Kirjallinen kysymys vuohien eläinyksikkötuista
30.3.2005
KK 200/2005 vp – Arto Satonen /kok
KIRJALLINEN KYSYMYS 200/2005 vp
Vuohien eläinyksikkötuet A- ja B-tukialueilla
Eduskunnan puhemiehelle
Vuohien kansallinen kotieläintuki tuli käyttöön vuonna 1995. Kotieläintuella korvattiin maidon hinnanalennus puoleen. Aiemmin litrakohtainen tuki muuttui EU:n myötä eläinkohtaiseksi. Vuodesta 1995 tukea on alennettu puoleen, ja nyt uhkaa tuen pudottaminen B-tukialueella jopa 80 prosentilla eläinyksikköä kohti. On otettava huomioon, että tuki on tarkoitettu nimenomaan vuohen maidontuotantoon, eikä sitä voi korvata hehtaareihin siirrettynä tukena. Yhdistelmämallissa tilakohtaisen tasatuen päälle tulevat lisäosat eivät hyödytä vuohitaloutta, koska se ei saa CAP-tukea.
Tukien siirtyminen hehtaarikohtaiseksi vie pohjan erityisesti pieniltä vuohitiloilta. Esimerkiksi kolmen hehtaarin ja sadan hehtaarin tilat, joilla molemmilla on 70 vuohta, saavat kilpailun kannalta ratkaisevasti erisuuruista tukea. Vuohituotanto perustuu useimmiten erikoistuneeseen tuotantoon, jossa on korkea jalostusaste. Tällaisessa tuotannossa ei ole järkevää investoida peltohehtaareihin ja koneisiin, vaan ostaa tarvittava rehu.
Etelä-Suomessa erityisesti Lounais-Pirkanmaan alueella on kuttutuotannolla pitkät perinteet, ja myös alueen matkailun markkinointi perustuu osittain kuttujen tuomalle lisäarvolle. Alueella itse tuotettua kutunjuustoa pidetään Lounais-Pirkanmaalla ruokapöydän paikallisena erikoisuutena. Kotimaisen tuen merkittävä vähennys B-tukialueella uhkaa ajaa alas kuttutuotannon lounais-Pirkanmaalla, koska C-tukialueen tuottajille tulee kohtuutonta kilpailuetua, sillä kuttujen eläinyksikköä kohden saama tuki on C-tukialueella 3-6-kertainen B-tukialueelle saatavaan tukeen nähden.
Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten esitän valtioneuvoston asianomaisen jäsenen vastattavaksi seuraavan kysymyksen:
Miten maa- ja metsätalousministeriö aikoo turvata kuttutuotannon jatkumisen A- ja B-tukialueilla?
Aihe: Uutisia
Satonen eduskunnassa: tasa-arvosta annetun lain muuttamisesta
30.3.2005
29. TIISTAINA 29. MAALISKUUTA 2005 kello 14
Hallituksen esitys laiksi naisten ja miesten välisestä tasa-arvosta annetun lain muuttamisesta
Hallituksen esitys HE 195/2004 vp
Työelämä- ja tasa-arvovaliokunnan mietintö TyVM 3/2005 vp
Arto Satonen /kok: Arvoisa puhemies! Tätä lakiesitystä voi pääsääntöisesti pitää ihan positiivisena, mutta tässä edellinen puhuja, ed. Laxell, toi hyvin esille sen asian, että tässä väistämättä myöskin työnantajan velvoitteita lisätään. Hyvä kysymys sitten on, kuinka paljon näitä velvoitteita voidaan lisätä, että työnantaja edelleen pystyy työllistämään; sehän on se asia, mistä tässä salissa monesti keskustellaan. Usein unohtuu se, että kun aina tehdään lakia milloin minkäkin hyvän asian puolesta, sille aina löytyy sitten myöskin maksaja jostakin ja se vaikuttaa taas seuraavassa vaiheessa.
Lähinnä pyysin kuitenkin tämän puheenvuoron puuttuakseni muutamaan kohtaan.
Ensimmäisenä otan esille tämän kiintiöperiaatteen. Siitäkin huolimatta, että olen lähes varma, että hyvin lyhyellä aikavälillä tämä kiintiö 60-40 tulee hyödyttämään miehiä, olen sitä mieltä, että tämä kiintiöperiaate ei ole järkevä. Monissa kunnissa, kun on valittu valtuutettuja, sukupuolimäärä ei mene lähellekään tasan ja silloin joudutaan jakamaan paikkoja muilla perusteilla kuin sillä, minkä verran vaaleissa on ääniä saatu. Hyvä kysymys on, kuinka demokraattista se sitten enää on.
Jos täällä eduskunnassa toimittaisiin samalla tavalla, niin esimerkiksi keskustan ryhmässä, jossa taitaa olla hädin tuskin joka neljäs edustaja nainen, tulisi aikamoinen kiire keskustan naisedustajilla täyttää ne kaikki valiokuntapaikat, jotka keskustalle tulisivat. Varmaan sama ongelma on muissakin ryhmissä, ei toki kokoomuksen ryhmässä niin paljon kuin monessa muussa. Mutta kuitenkin minun mielestäni tämä kiintiöperiaate on aikansa elänyt. Ymmärrän, mitä sillä on tavoiteltu, mutta en näe kyllä sitä järkevänä enkä varsinkaan sitä, mitä ed. Tynkkynen esitti, että tämä myöskin ulotettaisiin elinkeinoelämän puolelle.
On valitettavaa, että tällä esityksellä myös yksityisen sektorin palkat tehdään julkisiksi, toki ainoastaan tasa-arvovaltuutetun välityksellä, mikä on tärkeä ehto sille, että tämän lakiesityksen voi ylipäätään hyväksyä.
Palkkatietojen antamista suoraan luottamusmiehelle on esitetty vasemmistoliiton vastalauseessa. Tätä perustellaan muun muassa sillä, että julkisen sektorin palkat ovat julkisia. Kyse on kuitenkin aivan eri asiasta. Julkisen sektorin palkat ovat julkisia, koska ne maksetaan meidän kaikkien yhteisesti maksamista veroista ja läpinäkyvyys on täten perusteltua nimenomaan veronmaksajan näkökulmasta käsin.
Palkkojen julkisuus ei kuulu suomalaiseen kulttuuriin. (Ed. Kuoppa: Miksei kuulu?) Me emme ole tottuneet siihen, että palkoista kerrotaan avoimesti. Kuten ed. Kuoppa tietää, meillä ei ole sellaista järjestelmää kuin esimerkiksi Yhdysvalloissa, jossa on totuttu siihen, että ihmiset vastaavat hyvin avoimesti, mitä palkkoja he tienaavat. Palkkojen julkistaminen yksityisillä työpaikoilla lisäisikin siten ennen kaikkea keskinäistä kateutta ja heikentäisi työilmapiiriä. Palkkasalaisuudesta ei tulisi luopua edes tasa-arvoargumentilla. Nyt esitettävä malli, jossa palkkojen tasa-arvonäkökulmaa voidaan arvioida tasa-arvovaltuutetun välityksellä, on hyväksyttävä kompromissi, jolla palkkatietojen saamista ei tehdä liian helpoksi, mutta se on mahdollista, jos on perusteltu syy epäillä esimerkiksi sukupuolesta johtuvaa palkkasyrjintää.
Aihe: Uutisia
Ammattikorkeakoulut tarvitsevat T&K-rahaa
18.3.2005
(Julkaistu Valkeakosken Sanomissa 18.3.2005)
Lainsäädännön mukaan ammattikorkeakouluilla on tehtävänä toteuttaa alueensa elinkeinoelämää palvelevaa tutkimus- ja kehitystyötä. Tämä vastuu korostuu erityisesti niillä seutukunnilla, joissa ei ole omaa yliopistoa. Ammattikorkeakoulut ovatkin tehokkaasti verkottuneet alueidensa yritysten, elinkeinoyhtiöiden ja kuntien kanssa paikallisen elinkeinoelämän kehittäjiksi. Tällä hetkellä opetusministeriö ei kuitenkaan rahoita ammattikorkeakoulujen tutkimus- ja tuotekehitystoimintaa vaan käytännössä se rahoitetaan opetuksen määrärahoista.
Ammattikorkeakoulut tarvitsevat omaa tutkimus- ja kehitysrahaa, jotta ne voivat osallistua kehitysprojekteihin. Nämä projektit ovat paikkakuntaa kehittäviä ja todellisesta tarpeesta lähteviä. Nyt ammattikorkeakoulut ovat rahoittaneet omavastuuosuutensa opetuksesta, jolloin jopa 10 prosenttia opetuksen resursseista on mennyt toisen tehtävän hoitamiseksi. Tämä ei pitkän päälle ole järkevää toimintaa, eikä se ole opiskelijoiden edun mukaista.
Budjettiin tulisi mitä pikimmiten lisätä siihen jo aikaisemmin esitetty 10 miljoonan euron määräraha ammattikorkeakoulun tutkimus- ja kehitystoimintaa varten. Olisi luonnollista, että kun tutkimus ja tuotekehitysrahoja lisätään 50 miljoonalla eurolla vuodelle 2006 ja 2007, niin ammattikorkeakoulut saisivat tästä osansa. Ammattikorkeakouluille suunnatulla rahalla voitaisiin tehokkaasti toteuttaa alueellista kehitystehtävää ja vahvistaa yritysten kilpailukykyä myös maakuntakeskusten ulkopuolella.
Aihe: Mielipidekirjoituksia
Juna ei korvaa lentoja
17.3.2005
(Julkaistu Aamulehdessä 17.3.2005)
Finnairin pääjohtaja Keijo Suilan esiintuoma ajatus suurnopeusjunasta Tampereelta Helsinki-Vantaalle sai yllättävää tukea liikenneministeri Leena Luhtaselta (Aamulehti 14.3). Luhtanen meni jopa niin pitkälle, että arveli suurnopeusjunan tekevän Pirkkalan lentokentän tarpeettomaksi.
Koko ajatus suurnopeusjunasta perustuu siihen väärinkäsitykseen, että Pirkkalan lentokenttä toimii vain ja ainoastaan syöttöliikennekenttänä Helsinkiin. Tosi asiassa Pirkkalan liikenteestä vain viidennes suuntautuu Helsinkiin ja päivittäiset vuorot liikennöivät myös Tukholmaan, Kööpenhaminaan, Frankfurtiin ja Riikaan. Tätä liikennettä ei suurnopeusjunalla voida korvata.
Pirkanmaan kehittämisen kannalta suorat lentoyhteydet Eurooppaan ovat hyvin keskeinen asia. Ne mahdollistavat myös yritysten pääkonttorien ja kansainvälisten toimintojen sijoittumisen tänne. Samoin ne tuovat suuren joukon turisteja Pirkanmaalle. Oman lentoyhteyden menettäminen vaarantaisi Pirkanmaan kehittämisen omana talousalueenaan ja tekisi maakunnasta vain pääkaupunkiseudun etäpäätteen.
Pirkanmaan kansanedustajat pitävät seuraavan kokouksensa Pirkkalassa 4.4. ja silloin aiheena on nimenomaan Tampere-Pirkkalan lentoaseman ja lentoaseman ympäristön kehittäminen, sekä tieyhteyksien parantaminen. Perustavoitteena tulee olla Pirkkalan kentän kehittäminen Suomen kakkoskentäksi ja toiseksi väyläksi Eurooppaan, ei sen alasajo.
Ministeri Luhtasen myötämielisyys suurnopeusjunahankkeelle tuntuu erityisen oudolta, kun tiedetään kuinka varauksellisesti hän on tähän asti suhtautunut Tampereen läntisen ohikulkutien toisen vaiheen rahoittamiseen. Tämän pullonkaulan avaaminen on ehdottomasti tärkein liikennehanke Pirkanmaalla. Jatkorahoitus on saatava vuoden 2006 budjettiin tai työt joudutaan keskeyttämään ja suunnitelmat vanhentuvat. Toivoa sopii, että liikenneministeriössäkin lähdetään siitä, että ensin toteutetaan jo suunnitellut hankkeet ja sitten vasta suunnitellaan uusia.
Aihe: Mielipidekirjoituksia
Satonen eduskunnassa: Valtiontalouden kehyksistä 2006-2009
16.3.2005
TIISTAINA 15. MAALISKUUTA 2005
1) Valtioneuvoston selonteko valtiontalouden kehyksistä vuosille 2006-2009
Valtioneuvoston selonteko VNS 1/2005 vp
Arto Satonen /kok: Arvoisa puhemies! Huolestuttavinta nyt päätettävissä valtiontalouden kehyksissä on se, että hallitus ei kykene pitämään valtiontaloutta tasapainossa. Vaikka tälle vuodelle ennustetaan yli 3 prosentin talouskasvua, siitä huolimatta valtio tekee alijäämäistä budjettia. Erityisen huolestuttavaa on se, että vuonna 2007 velkaantuminen myös suhteessa bruttokansantuotteeseen kasvaa. Hallitus on siis päättänyt elää tulevien sukupolvien kustannuksella. Tämä on yksi niistä kohdista, missä hallitus rikkoo oman hallitusohjelmansa mukaisia tavoitteita.
Valtiontalouden heikkenevä tila on suoraa seurausta heikosti hoidetusta työllisyyspolitiikasta. 100 000 uuden työpaikan tavoitteesta hallitus on jo kerran perääntynyt, ja nyt puhutaan epämääräisesti 30 000-60 000 työpaikasta. Kovin suuria ennustajanlahjoja ei tarvita siihen, että voi ennustaa hallituksen vielä kerran tarkistavan tavoitettaan alaspäin tämän hallituskauden aikana. Sen sijaan suurta kykyä odotetaan siltä hallitukselta, joka tämän hallituksen pohjilta kykenee nostamaan työllisyysasteen 66 prosentin tasolta 75 prosentin tasolle seuraavan hallituskauden loppuun mennessä. Me kaikkihan olemme yhtä mieltä siitä, että vain korkeammalla työllisyyden tasolla voimme rahoittaa ikääntyvän hyvinvointiyhteiskunnan tarvitsemat palvelut.
Jos heikosta työllisyyden hoidosta on tullut tämän hallituksen politiikan ikoni, niin hallituksen johtavan puolueen poliittinen saamattomuus kiteytyy ratkaisuun matalan tuottavuuden työpaikkojen tukemisesta. Kerta toisensa jälkeen asiasta päättäminen on siirtynyt. Entistä enemmän alkaa näyttää siltä, että tämä koko homma menee niin sanotusti pannukakuksi. Tämä merkittävä uusi avaus erityisesti palvelualojen työllisyyspotentiaalin parantamiseksi joko 1) jää kokonaan toteutumatta tai 2) toteutetaan niin pienellä summalla, että vaikutukset jäävät olemattomiksi, tai 3) uudistus maksatetaan muilla työnantajilla ja heikennetään siten niiden työllistämismahdollisuuksia.
Positiivista palautetta hallituksen työllisyyspolitiikalle täytyy antaa siitä, että työmarkkinatukea muutetaan aikaisempaa vastuullisemmaksi. Tämäkään ei ole mikään uusi idea, vaan aikaisemmin jo kokoomuksen toimesta on myöskin asiasta puhuttu. Pitkään työmarkkinatuella olleet ovat tosiasiassa pudonneet yhteiskunnan kelkasta ja monet heistä ovat vain teoriassa ilman erityistoimenpiteitä työmarkkinoiden käytettävissä. Kun yli 1 000 päivää työmarkkinatuella olleita on yhteensä 55 000 ja heidän keski-ikänsä 44 vuotta, niin tätä yhtälöä ei voi ratkaista eläkkeellepääsyä helpottamalla. Sekä työmarkkinatuella olevien että koko yhteiskunnan kannalta on tärkeää, että mahdollisimman moni työmarkkinatuella oleva pääsisi vielä töihin ja siten elämän syrjään kiinni. On selvää, että tämä edellyttää yksilöllisiä kuntoutus- ja tukitoimia, mutta myös sitä, että järjestelmä kannustaa kuntoutukseen ja työn vastaanottamiseen. Tulee muistaa se, että me elämme yhteiskunnassa, jossa ei ole vain oikeuksia, vaan jossa on myös velvollisuuksia. Jokaisen on ensisijaisesti itse kannettava vastuu itsensä ja läheistensä hyvinvoinnista ja yhteiskunnan apuun tulee turvautua vasta, kun ei muuten selviä.
Arvoisa puhemies! Hallitus on päättänyt osoittaa tutkimukseen ja tuotekehitykseen 50 miljoonaa euroa lisää rahaa vuosille 2006-2007. Tämä päätös on oikean suuntainen, mutta ei riittävä. Kansainvälisen kilpailukykymme ylläpitämiseksi ja kehittämiseksi tulisi päästä siihen, että tutkimus- ja tuotekehitysrahojen osuus bruttokansantuotteesta nousisi 4 prosenttiin, jonka saavuttamiseksi t&k-rahoja tulisi korottaa 5 prosentilla vuosittain.
Tutkimus- ja tuotekehitysrahojen kohdentamisessa tulisi huomioida myös ammattikorkeakoulut. Ammattikorkeakouluilla on huomattava alueellinen kehitystehtävä erityisesti niissä kaupungeissa, joissa ei ole omaa yliopistoa. Ammattikorkeakoulut tarvitsevat oman osuutensa t&k-rahoista. Aiemmin on esitetty, mutta ei ole mennyt läpi, että niille kohdennettaisiin 10 miljoonan euron tuki. Tätä rahaa ammattikorkeakoulut voisivat käyttää omavastuuosuutena erilaisiin projekteihin ja sitten yhdessä te-keskusten, yritysten ja kuntien kanssa toteuttaa tehokkaasti alueellista kehitystehtävää ja vahvistaa Suomen kilpailukykyä myös maakuntakeskusten ulkopuolella.
Arvoisa puhemies! Kaikkein pahiten hallituksen politiikassa on hukassa liikennepolitiikka. Kehyksiin osoitetut rahat eivät riitä edes tieverkon ylläpitoon, vaan tieverkko, tämä kansallisvarallisuutemme, uhkaa rappeutua. Toisaalta tuntuu, että rahaa olisi vaikka kuinka hulvattomasti. Kahvi meni täysin väärään kurkkuun eilen aamulla, kun avasin Aamulehden ja katsoin, että liikenneministeri Luhtanen ilmoitti kannattavansa suurnopeusjunan rakentamista Tampereelta ja Turusta Helsinki-Vantaalle ja vastaavasti antoi ymmärtää, että sen jälkeen voidaan Tampereen ja Turun lentokentät sulkea. Paitsi että tällä toimenpiteellä tehtäisiin Tampereesta ja Turusta pelkästään Pääkaupunkiseudun etäpäätteitä, kuulostaa vähintäänkin ihmeelliseltä se, että kansainvälinen lentoliikenne ajettaisiin alas ja tehtäisiin valtavat järjestelyt, erittäin kallis ratkaisu sen sijasta, että kehitettäisiin nyt jo olemassa olevia lentokenttiä. On itsestäänselvää, että tämä johtaisi myöskin yritysten uuteen sijoittumiseen, koska sellainen yritystoiminta kuten pääkonttorit ja kansainväliset yksiköt ja muut tarvitsevat suoria lentoyhteyksiä Keski-Eurooppaan ja niitä ei mitenkään voida junalla korvata. Tiedämme, että tällä hetkellä esimerkiksi Tampereen kentältä ainoastaan 20 prosenttia liikenteestä suuntautuu Helsinkiin. En tiedä, pystytäänkö sitä suurnopeusjunaa rakentamaan esimerkiksi Riikaan tai Lontooseen.
Todella ihmeelliseltä tämä tuntuu erityisesti sen takia, että Tampereen läntiselle ohikulkutielle, josta täällä myöskin ministeri Luhtanen aikaisemmin mainitsi, ei ole ainakaan vielä kyetty osoittamaan rahoitusta ja kyse on tässä ainoastaan 57 miljoonan euron hankkeesta, joka on vain pieni osa siitä summasta, mitä tällainen suurnopeusjuna maksaisi. Jos tällä tavalla asioita hoidetaan, ei ole mikään ihme, että liikennesektorin rahat loppuvat.
Aihe: Uutisia
Ylemmät ammattikorkeakoulututkinnot puhuttivat eduskuntaa
9.3.2005
Hallituksen esitys ylemmistä ammattikorkeakoulututkinnoista sai positiivisen vastaanoton lähetekeskustelussa. Kansanedustaja Satonen (kok) korosti puheessaan ammattikorkeakoulujen merkitystä aluekehityksessä ja käytännönläheisessä tutkimus- ja kehitystoiminnassa.
Satosen painottaa, että ylemmät ammattikorkeakoulututkinnot tulee rinnastaa muihin ylempiin korkeakoulututkintoihin virkoja haettaessa. Kansainvälisesti tutkinto tulee rinnastaa master-tasoon yleiseurooppalaisen käytännön mukaisesti.
Kansanedustaja Satonen pitää tärkeänä ylempien ammattikorkeakoulututkintojen laatua. Laadun on oltava tärkein kriteeri päätettäessä, missä ylempiin ammattikorkeakoulututkintoihin johtavaa koulutusta annetaan. Lisäksi taustalla on aina oltava aito työelämän tarve.
Satosen puheen voi lukea kokonaisuudessaan näiden sivujen “eduskunnasta”-osiossa.
Aihe: Uutisia
Satonen eduskunnassa: Ylemmistä ammattikorkeakoulututkinnoista
9.3.2005
TIISTAINA 8. MAALISKUUTA 2005
3) Hallituksen esitys ammattikorkeakoulujen tutkintojärjestelmän kehittämiseksi
Hallituksen esitys HE 14/2005 vp
Arto Satonen /kok: Arvoisa puhemies! Esitys ylemmistä ammattikorkeakoulututkinnoista on tervetullut ja tarpeellinen. Suomessa toimiva duaalimalli vaatii mahdollisuuden ylempiin tutkintoihin myös ammattikorkeakouluissa. Koska ylempien ammattikorkeakoulututkintojen vahvuus on niiden työelämälähtöisyydessä, niin myös tutkintojen määrän tulee olla riippuvainen työelämän tarpeista.
Täällä on aika paljon käyty keskustelua siitä, mikä on ylempien tutkintojen oikea määrä, onko tämä 2 000 oikea määrä vuonna 2008 ja onko se 20 prosentin pitkän ajan tavoite oikea. Minun mielestäni tutkintojen oikea määrä lähtee siitä, että nimenomaan niin paljon kuin työelämässä katsotaan tarvetta olevan ja nimenomaan niillä aloilla, joilla katsotaan tarvetta olevan, ja myöskin niissä oppilaitoksissa näitä annetaan, joilla on osaamista niiden antamiseen, ei niin, että joka notkoon ja saarelmaan. Se ei ole tässä idea vaan idea on se, että nämä tutkinnot ovat mahdollisimman laadukkaita ja niitä ei voida antaa kovin suurta määrää tai muuten ne kärsivät inflaation ja se merkitsee myös inflaatiota niille henkilöille, jotka nämä tutkinnot ovat suorittaneet.
Tässä vaiheessa on ehkä liian vaikea ottaa kantaa siihen, että onko tämä 20 prosenttia pitkän ajan tavoitteena oikea. Minun mielestäni sen ei ainakaan tule olla sitä enempää, koska perustutkinnon ammattikorkeakoulussa tulee olla muu kuin tämä jatkotutkinto myös tulevaisuudessa. Sen sijaan ylemmän ammatikorkeakoulututkinnon tulee olla samalla viivalla ylempien korkeakoulututkintojen kanssa julkista virkaa haettaessa. Vaikka koulutusten sisältö on erilainen, aivan kuten täällä edellinen puhuja ed. Tahvanainen totesi, niin ei ole järkeä siinä, että nämä kelpoisuusvaatimukset eivät olisi toisiinsa rinnastettavia. Molemmat tutkinnot antavat valmiuden toimia merkittävissä tehtävissä.
Kansainvälisessä vertailussa on jo nyt todettu tämän kokeilunkin aikana, että nämä suomalaiset ammattikorkeakoulujen jatkotutkinnot ovat eurooppalaista tasoa vastaavia tai jopa sitä parempia. Kansainvälisesti ylempi ammattikorkeakoulututkinto tulee rinnastaa master-tasolle yleiseurooppalaisen tavan mukaisesti. Ei ole järkeä siinä, että me lähdemme tänne luomaan uusia kansainvälisesti outoja tutkintotasoja, mikä haittaisi vakavasti ylemmän ammattikorkeakoulututkinnon suorittaneiden kansainvälisiä työllistymismahdollisuuksia.
Suomessa tarvitaan jatkossa entistä enemmän ulkomaisia osaajia. Koska ammattikorkeakoulussa on varsin paljon englanninkielisiä linjoja, niin olisi tarpeen myös perustaa englanninkielinen jatkotutkinto-ohjelma ainakin tärkeimmille aloille.
Tärkeä piirre ylemmissä ammattikorkeakoulututkinnoissa on kolmen vuoden työelämävaatimus, mikä takaa tutkinnon työelämälähtöisyyden ja erottaa sen muista ylemmistä korkeakoulututkinnoista. Kolmen vuoden aikaa voi pitää pääsääntöisesti oikeana, mutta on tärkeää, että sen tulkinnassa voidaan joustaa niiden kohdalla, jotka ovat jo ennen amk-tutkintoa olleet pitkään työelämässä koulutukseensa soveltuvalla alalla. Jatkossa ylempiä tutkintoja tullaan suorittamaan jonkun verran myös ristiin rastiin eli yliopistopohjalta ylempään ammattikorkeakoulututkintoon ja varmaan sitäkin enemmän toisin päin. Näissä tilanteissa korkeakouluilla, niin tieteellisillä kuin ammatillisillakin, tulee olla oikeus määritellä tarvittavan lisäkoulutuksen tarve.
Hallituksen esityksessä todetaan, ettei esitys aiheuta lisäkustannuksia valtiolle eikä kunnille vaan, että rahoitus järjestetään kohdentamalla ammattikorkeakoulujen aikuiskoulutuksen määrärahoja uudelleen. Jatkotutkintokokeilusta saadut tulokset eivät kuitenkaan täysin vahvista tätä oletusta. Rahoituspohja on mietittävä etukäteen realistisesti, jotta ylemmät ammattikorkeakoulututkinnot saadaan laadukkaina käyntiin alusta alkaen. Hyvää uudistusta ei ole syytä pilata alimitoitetulla resursoinnilla, enemmänkin pitää sitten keskustella tutkintojen määrästä kuin siitä, paljonko on rahaa yhtä tutkintoa kohden.
Arvoisa puhemies! Eräs ammattikorkeakoululle osoitetuista tehtävistä on tutkimus- ja kehitystoiminta. T&k-toiminta on osoittautunut tärkeäksi paikallisen elinkeinoelämän kehittäjäksi ja loistavaksi yhteistyötahoksi pienille ja keskisuurille yrityksille, siis ammattikorkeakoulu on tässä täyttänyt hyvin tehtävänsä. Tällä hetkellä opetusministeriö ei kuitenkaan rahoita ammattikorkeakoulujen t&k-toimintaa vaan käytännössä toiminta rahoitetaan opetuksen määrärahoista. Budjettiin tulisi mitä pikimmiten lisätä siinä aikaisemmin esitetty 10 miljoonan euron määräraha ammattikorkeakoulun tutkimus- ja kehitystoimintaa varten. Tämä lisäraha mahdollistaisi osallistumisen moniin aluekehityksen kannalta tärkeisiin projekteihin, joihin tarvitaan omavastuuosuutta.
Ammattikorkeakoulujen ydintehtävä on tiedon ja teknologian sovellusten sekä osaamisen levittäminen elinkeinoelämään ja yhteiskuntaan. Myös ylempiä ammattikorkeakoulututkintoja tulee kehittää tämän ajatuksen pohjalta. Tarvitsemme työelämässä yhä syvempiä tietoja ja taitoja, jatkuva kouluttautuminen on välttämätöntä. Ylempien ammattikorkeakoulututkintojen tarve on siis ilmeinen. Tutkintojen avulla on mahdollista kehittää ammattikorkeakoulujen ja yritysten yhteistyötä yhä syvemmäksi, toisaalta myös verkottaa erityisesti pieniä ja keskisuuria yrityksiä yhteisiin hankkeisiin ja ylipäätään lisätä koulutuksen ja yritysten yhteistyötä. Ylemmät ammattikorkeakoulututkinnot antavat yrityksille keinon löytää käytännönläheisiä ratkaisuja ongelmiinsa, ja toisaalta ne syventävät opiskelijan osaamista työelämän tarpeista lähtien.
Ammattikorkeakoulut ovat jo nyt alueidensa tärkeitä kehittäjiä. Erityisesti tämä alueellinen kehitysvastuu korostuu niillä alueilla, joilla ei ole omaa yliopistoa. Tutkimus- ja kehitystoiminta yhdessä ylempien ammattikorkeakoulututkintojen kanssa vahvistaa ennestään ammattikorkeakoulupaikkakuntien kilpailukykyä kiristyvässä kansallisessa ja kansainvälisessä kilpailussa, ja tätä kilpailukyvyn vahvistamista monet näistä paikkakunnista todella tarvitsevat.
Aihe: Uutisia
Satonen eduskunnassa: Vuosilomalaista
7.3.2005
TORSTAINA 3. MAALISKUUTA 2005 kello 16.30
4) Hallituksen esitys vuosilomalaiksi ja eräiksi siihen liittyviksi laeiksi
Hallituksen esitys HE 238/2004 vp
Työelämä- ja tasa-arvovaliokunnan mietintö TyVM 2/2005 vp
Arto Satonen /kok: Arvoisa puhemies! Kun tämä keskustelu meni teoriaherrojen puolelle, niin tässä ei varmaan voi puheenvuoroansa aloittaa, jos ei kerro omaa taustaansa. Tuntuu vähän siltä, kun näitä ensimmäisiä puheenvuoroja tässä kuunteli, että arvaako täällä edes suutansa aukaista, jos ei ole ollut pääluottamusmiehenä. Minä en ole ollut pääluottamusmiehenä mutta olen kyllä ollut OAJ-aktiivina ja olen edelleen. Olen ollut myöskin yksityinen villi yrittäjä, ja minulla ei ole ollut työntekijöideni kanssa mitään ongelmaa silloin, kun olin, enkä myöskään heiltä ole sellaista kuullut, en silloin enkä jälkeenpäin, joten tällä kokemuksella tähän asiaan otan itse kantaa.
Tähän lakiesitykseen ja työ- ja tasa-arvovaliokunnan siitä antamaan lausuntoon pitää minun mielestäni suhtautua positiivisesti. Lakiesityksen tavoitteena on, että työntekijä voi ottaa lomansa hyvin joustavasti, jopa päivittäisenä työajan lyhennyksenä niin halutessaan. On myös tärkeää, että lomaa voi halutessaan säästää. Tämä laki on siten ennen kaikkea luonteeltaan mahdollistava. Oikein käytettynä, työnantajan ja työntekijän yhteistyössä sopimana, se mahdollistaa aikaisempaa paremmin työn ja perheen ja sitten työn ja muun elämän yhteensovittamisen, joka on erittäin tärkeä näkökohta. Tulee muistaa, että tässä laissa poikkeuksellisia lomajärjestelyjä tehdään vain ja ainoastaan, jos työntekijä niin haluaa. Esimerkiksi loman pitämisen lyhyempänä työpäivänä on tapahduttava vain työntekijän aloitteesta ja siitä on tehtävä lisäksi kirjallinen sopimus.
Uskon siihen, että tämä laki osaltaan tukee työnantajan ja työntekijän välistä yhteistyötä. Tänä päivänä työntekijä ja työnantaja eivät useimmiten ole enää eri puolilla, kuten joistain puheista saattaisi ymmärtää, vaan yrittävät yhdessä pärjätä kilpailluilla markkinoilla. Henkilöstö on yrityksen tärkein voimavara, ja henkilöstön viihtyvyyden merkitys yrittäjille ja yrityksille kasvaa koko ajan, kun työvoimapula leviää uusille aloille. Henkilöstön viihtyvyyden kannalta joustavat lomajärjestelyt ovat keskeinen tekijä. Tässä mielessä on sääli, että 12 vuorokauden yhtäjaksoinen lomajakso estää sen, että joku työntekijä niin halutessaan voisi pitää lomansa esimerkiksi viikon jaksoissa.
Arvoisa puhemies! On valitettavaa, että työ- ja tasa-arvovaliokunta ei kyennyt tässä asiassa yhtenäiseen mietintöön. Oikeisto-oppositio tuki hallituksen esitystä, mutta vasemmistoliitto ja
osa demareista jätti vastalauseen, josta henki epäluottamus työntekijän ja työnantajan kykyyn sopia lomajärjestelyistä keskenään. Itse pidän erittäin tärkeänä sitä, että sopimusvapautta kunnioitetaan, ja luotan ihmisten kykyyn sopia asioista ja päästä niistä yhteisymmärrykseen. Tähän ei tarvita nyt lakiehdotuksessa esitettyä enempää ylhäältä annettuja määräyksiä. On periaatteellisesti merkittävää, että uskomme siihen, että siellä työpaikoilla kyetään asioista yritystasolla sopimaan ja lain ei tarvitse määritellä kaikkia yksityiskohtia. Minä uskon siis työntekijöiden kykyyn ymmärtää oma parhaansa ja työnantajien kykyyn mahdollisuuksien mukaan kunnioittaa työntekijöiden tahtoa tässä loma-asiassa.
Arvoisa puhemies! Mielestäni silloin pitää antaa kehut, kun on niiden paikka. Haluan tässä yhteydessä julkisesti kiittää hieman tässä äsken jo parjattua valiokunnan puheenjohtajaa, joka on toiminut minun mielestäni asiassa ryhdikkäästi, ja kiittää siitä, että hän omalla äänestyskäyttäytymisellään, joka oli toinen kuin hänen oman valiokuntaryhmänsä enemmistön, äänesti sen puolesta, että paikallista sopimismahdollisuutta lisättiin, tässä valiokunnan mietinnössä vastalauseessa esitettyä sääntelyä vastaan.
Aihe: Uutisia