helmikuu 2005
Satonen eduskunnassa: Laittomista lakoista
23.2.2005
14. KESKIVIIKKONA 23. HELMIKUUTA 2005
12) Laki työehtosopimuslain 9 ja 10 §:n muuttamisesta
Lakialoite
Arto Satonen /kok (esittelypuheenvuoro): Arvoisa puhemies! Lakko-oikeus on arvokas asia. Lakko-oikeus turvaa osaltaan työntekijöiden vaikutusmahdollisuuden omiin työehtoihinsa. Lakko-oikeus on kuitenkin niin arvokas asia, että sitä tulee käyttää vain harvoin ja valikoidusti. Asioista sopiminen ilman lakkoa on useimmiten sekä työnantajan että työntekijän etu.
Suomessa lakkoja on ollut viime vuosina varsin vähän, erityisesti laillisia lakkoja. Esimerkiksi vuonna 2003 laillisia lakkoja oli vain kaksi ja laittomia 110. Työpäiviä menetettiin laillisissa lakoissa 10 138 ja laittomissa 55 998. Kun vuoden 2004 tilastot valmistuvat, ne tulevat olemaan samansuuntaisia, tosin laittomien lakkojen osuus on vieläkin suurempi, koska AKT:n laiton bussilakko Pääkaupunkiseudulla levisi hyvin laajalle.
AKT:n bussilakko osoitti selkeästi tarpeen muuttaa laittomia lakkoja koskevaa lainsäädäntöä. Tämä lakko osoitti, että pieni paikallinen työriita, josta lakkoon menemisen työtuomioistuin tuomitsi laittomaksi, aiheutti ongelmia kymmenilletuhansille bussin käyttäjille ja tukilakkojen myötä aiheutui suuria vahinkoja yrityksille, jotka olivat täysin syyttömiä tapahtuneeseen. Tarkoitan siis niitä yrityksiä, joihin tukilakko levisi.
AKT tuomittiin useasti lakkosakkoihin, mutta 23 500 euron sakko vaikka päivittäinkin langetettuna on täysin olematon lakon aiheuttamiin vahinkoihin verrattuna. Connexille lakon aiheuttamat tappiot olivat arviolta noin 300 000-400 000 euroa, Concordialle noin 100 000 euroa päivässä ja lisäksi esimerkiksi tukilakon kohteeksi joutuneelle satamaoperaattori Finnstevelle jopa miljoona euroa. AKT puolestaan maksoi lakkosakkoja koko jupakan aikana vain 180 000 euroa.
Jotta AKT:n bussilakon tapaiset pienet työriidat eivät jatkossa voisi johtaa tavallisten ihmisten, yritysten ja koko yhteiskunnan kannalta täysin kohtuuttomiin seurauksiin, on lakia muutettava siten, että laittomaan lakkoon syyllistyneelle voidaan määrätä todellisiin vahinkoihin perustuva vahingonkorvaus. Tämä järjestelmä ilman ylärajaa on käytössä muun muassa Ruotsissa ja Tanskassa, joissa yksittäinen liitto on joutunut enimmillään maksamaan 2,7 miljoonaa euroa vahingonkorvauksia laittomasta lakosta.
Tässä lakiesityksessä vahingonkorvausmenettely astuu voimaan vain, jos lakkoa ei ole lopetettu 24 tunnin sisällä siitä, kun se on työtuomioistuimessa laittomaksi tuomittu. Työtuomioistuimen päätöksestähän ei ole olemassa valitusoikeutta kuin ainoastaan muotoseikkoihin liittyen. Kyse ei siis ole lakko-oikeuden rajaamisesta, ainoastaan siitä, että laittomien lakkojen uhriksi joutuvat ovat oikeutettuja saamaan heille kuuluvan korvauksen. Lakiesityksen tavoitteena on myös, että uhkasakon tapaan toimiva vahingonkorvaus estäisi laittomien lakkojen pitkittymisen ja estäisi siten sen, että pienet avainryhmät eivät voi aiheuttaa suurta vahinkoa koko yhteiskunnalle.
Arvoisa puhemies! Taloudellisten menetysten lisäksi laittomat lakot aiheuttavat inhimillisiä kärsimyksiä. Erityisen kiusallinen tilanne on niiden työntekijöiden kannalta, jotka haluavat noudattaa Suomen lakeja ja kieltäytyvät osallistumasta laittomaan lakkoon. Suomen Kuvalehden numerosta 7, 18. päivä helmikuuta 2005, voi lukea siitä painostuksesta, jonka kohteeksi joutui työtoveriensa taholta Anja Heinonen, joka palasi töihin sen jälkeen, kun lakko oli todettu työtuomioistuimessa laittomaksi. Ei voi olla oikein, että henkilö, joka noudattaa Suomen lakia, ei saa rauhassa harjoittaa ammattiaan.
Kalevassa oululainen linja-autonkuljettaja Kari Kaakinen kirjoittaa mielipidesivulla 15. helmikuuta 2005 seuraavasti: “Koskilinjojen pääluottamusmies Pekka Karppinen vei AKT:n Koskilinjojen osaston laittomaan tukilakkoon, joka muuttuikin kesken kaiken ‘lakoksi’. Koskilinjat Oy on esimerkillisesti työntekijöiden kanssa asiansa hoitava yritys, ja se sai nyt siitä kiitoksen, kymmenen vuorokauden työnseisauksen ja suuret tappiot kannettavakseen. Tällaisten laittomien lakkojen ollessa kyseessä pitäisi vahingon aiheuttaja tuomita korvaamaan aiheuttamansa vahingot. Nyt kun liitolla ei ole vahingonkorvausvastuuta, ei se välitä myöskään aiheuttamistaan vahingoista. Työtuomioistuimen määräämien sakkojen summat ovat liian pieniä estämään laittomien lakkojen syntymisen. Tällaisten lakkojen aiheuttamat vahingot eivät millään tavoin palvele edes työntekijöiden etua vaan päinvastoin vaarantavat olemassa olevienkin työpaikkojen olemassaolon.” Ja Kaakinen jatkaa: “Töihin meno oli moraalisesti ainoa oikea ratkaisu. Vaikka AKT:n jäsenet puhuvat kahdesta eri leiristä, todellisuudessa työntekijöiden ja työnantajan intressit ovat aika lailla yhteneväiset: rakentaa tehokas, turvallinen ja työpaikkoja takaava toimintaympäristö.”
Nämä sanat, jotka tulevat sydämestä mieheltä, joka on laittoman lakon henkilökohtaisesti kokenut, ovat paras peruste sille, että lakimuutokseen on tarvetta. Korostan sitä, että kun tämä lakiesitys menee työelämä- ja tasa-arvovaliokuntaan valmisteltavaksi, niin valiokunnan jäsenten tulee tuntea vastuunsa Suomen kansan edustajina ja suhteuttaa tehtyjä toimenpiteitä niiden aiheuttamiin seuraamuksiin. Valiokunnan jäsenten ei myöskään tule toimia minkään intressiryhmän edustajina, se lienee luonnollista.
Toivon, että valiokunnassa järjestetään laaja asiantuntijakuuleminen, jossa monipuolisesti kuullaan niitä tahoja, joiden elämään ja toimintaan laittomat lakot ovat vaikuttaneet. Pohjoismaisten virkaveljiemme tapaan myös meidän on muutettava järjestelmäämme siten, että lakia Suomessa kunnioitetaan myös lakkotilanteessa.
Jouko Laxell /kok: Arvoisa herra puhemies! Olen allekirjoittanut käsiteltävänä olevan lakialoitteen 7/2005 ja kannatan tätä voimakkaasti. Perustuslaissa on turvattu ammatillinen yhdistymisvapaus ja vapaus järjestäytyä muiden etujen valvomiseksi. Kannatan ammattiyhdistyksen lakko-oikeutta. Ammattiyhdistyksillä on oikeus ajaa kannattajiensa etuja lakkoasetta hyväksi käyttäen, sen sijaan laittomat lakot ovat lakko-oikeuden härskiä väärinkäyttöä. Useimmat lakoista ovat laittomia, kuten äsken kuultiin.
Arvoisa puhemies! Laittomat lakot aiheuttavat välitöntä taloudellista ja toiminnallista haittaa yrityksille ja välillisesti yrityksen asiakkaille, muille kansalaisille ja koko kansantaloudelle. Siksi laittomien lakkojen aiheuttamat vahingot on korvattava, kuten lakialoitteessa esitetään. Nykytilanteessa moni on menettänyt työpaikkansa ja moni yrittäjä yrityksensä.
Aihe: Uutisia
Työmarkkinatuki muuttuu vastikkeelliseksi
23.2.2005
(Julkaistu Alueviestissä 17.2.2005)
Tämän kevään aikana eduskunnan käsittelyyn tulee työmarkkinatukiuudistus, jossa perusideana on lisätä aktiivitoimia pitkäaikaistyöttömille. Tällä hetkellä vain pieni osa aktiivitoimista kohdistuu pitkään työmarkkinatuella olleisiin. Kyse ei ole pienestä joukosta ihmisiä, sillä esimerkiksi yli 1000 päivää työmarkkinatukea saaneita on yli 55 000. Heille työmarkkinatuesta on käytännössä muodostunut toimeentulomuoto, kun tuen varsinainen tarkoitus on edesauttaa työllistymistä.
Työmarkkinauudistuksen tavoitteet ovat kovat. Ensi kertaa laman jälkeen nyt pyritään todella vaikuttamaan työttömyyden kovaan ytimeen eli saamaan työmarkkinoiden piiriin sitä joukkoa, jotka ovat jo vuosia olleet työttöminä. Tämä joukko on Suomessa lukumääräisesti erittäin korkea, kun sitä verrataan eurooppalaiseen keskitasoon. Suurin osa pitkään työmarkkinatuella olleista eivät enää työllisty normaalia tietä eli talouskasvun tai väestön ikääntymisen johdosta aukeaville työpaikoille, vaan heidän työllistämiseen tarvitaan erilaisia kuntoutus- ja tukitoimia. Eläkkeelle jääminenkään ei ole mikään ratkaisu, sillä pitkään työmarkkinatuella olleiden keski-ikä on vain 44 vuotta eli suurin osa on hyvässä työiässä.
Uudistuksen taustalla on kaksi syvällisempää ajatusta. Ensinnäkin pitkäaikaistyöttömyyden ja syrjäytymisen välillä on kiistaton yhteys. Työelämässä mukana oleminen pitää ihmisen kiinni yhteiskunnassa säännöllisen elämänrytmin ja sosiaalisten verkostojen kautta. Toisaalta Suomen väestö ikääntyy niin nopeasti, että hyvin pian ollaan työvoimapulassa. Tekniikan kehityksestä huolimatta työmarkkinoilla tarvitaan edelleen paljon myös työntekijöitä, joilta ei edellytetä korkeaa koulutusta. Jos tekijöitä ei omasta maasta löydy, ne on pakko ottaa ulkoa. Pääkaupunkiseudulla ulkomainen bussikuski tai hotellin siivoja on jo enemmänkin sääntö kuin poikkeus. Jos muutosta ei tapahdu, niin on vain ajan kysymys kun ulkomaalainen työvoima leviää laajemmin yksityisiin palveluihin ja hoitoalalle.
Perusajatus kuitenkin on se, että jokaisen työkykyisen on oltava valmis tekemään jotain työtä yhteiskunnan hyväksi. Näin toki jo nytkin on, mutta käytännössä pitkäaikainen tuki ilman aktivointitoimia on johtanut passivisuuteen. Yhteiskunnalla on perusteltu oikeus edellyttää antamalle taloudelliselle tuelleen vastikkeellisuutta, sillä raha ei kasva puussa, vaan kaikki maksettavat tuet on joku työllään veroina maksanut.
Uudistukseen kuuluu osana kuntien vastuun kasvattaminen. Tämä on järkevää sikäli, että varsinkin pienemmissä kunnissa ihmiset ja paikalliset olosuhteet tunnetaan. Vammalassa työllistämiskeskus on jo pyrkinyt löytämään yksilöllisiä ratkaisuja pitkäaikaistyöttömille ja ongelma onkin meillä
valtakunnallista keskiarvoa pienempi. Monissa kunnissa uudistukseen pelätään romuttavan kuntatalouden. Kuntien taloudellinen kyky selviytyä uudesta velvoitteesta on huomioitava rahanjaossa, mutta on periaatteellisesti merkittävää, että kunnille luodaan entistä tehokkaampi kannustin kantaa vastuuta työllisyydestä.
Aika tulee näyttämään, kuinka paljon työmarkkinatukiuudistus tulee todellisuudessa vaikuttamaan. Varmasti osa tuen pitkäaikaisista käyttäjistä jää pysyvästi työelämän ulkopuolelle, mutta siitäkin huolimatta asiaan kannattaa tarttua. Tulee muistaa, että työmarkkinatuki ei ole kellekään onni ja autuus, vaan sieltä työelämään mukaan pääseminen on askel eteenpäin elämässä. Erityisen tärkeää on pitää huolta siitä, että koulupudokkaista ei tule uutta pitkäaikaistyöttömien ryhmää, vaan että nuoret otetaan hyvin nopeasti aktiivitoimien piiriin.
Aihe: Mielipidekirjoituksia
Satonen eduskunnassa: Opintoaikojen rajauksesta ja opintotuen muutoksista
23.2.2005
TIISTAINA 22. HELMIKUUTA 2005
1) Hallituksen esitys laiksi yliopistolain muuttamisesta
Lähetekeskustelu, Hallituksen esitys HE 12/2005 vp
Arto Satonen /kok: Arvoisa puhemies! Tässä vaiheessa iltaa, kun asiasta on jo käytetty varmaan yli kolmekymmentä puheenvuoroa, on varmaan turha käydä enää läpi näitä yksityiskohtia. Käyn läpi ainoastaan sitä, mikä tässä minun mielestäni on hyvin olennaista ja mikä tässä saattaa olla seurauksena.
Taustahan tälle asialle on se, että opintoaikoja täytyy saada lyhyemmiksi, jotta opiskelijat valmistuvat nuorempana työelämään. Väki vanhenee ja eläkkeelle jää noin 10 000 ihmistä vuosittain enemmän kuin uusia tulee työmarkkinoille. Perustavoite on hallituksella ihan oikea, sen on täällä pääministeri monesti sanonut.
Ongelma on vaan se, että nämä keinot ovat täysin riittämättömät. Nyt jos ajatellaan tätä opintolainavähennystä siinä mallissa ja siinä muodossa kuin hallitus sitä esittää, niin minä en ole ainakaan tavannut vielä yhtään opiskelijaa – en tiedä onko joku muu tässä salissa tavannut jonkun sellaisen opiskelijan – joka tällä hetkellä ei ole lainaa ottanut, mutta aikoo nyt uudistuksen myötä sen ottaa. En myöskän usko että ne uudet opiskelijat, joita tämä nyt sitten koskee, ottaisivat lainaa.
Tällä hetkellä ainoastaan 3 prosenttia ensimmäisen vuoden yliopisto-opiskelijoista ottaa opintolainaa, ja aika ison vedon voisin lyödä, että tämänkin uudistuksen jälkeen se määrä on korkeintaan 5-10 prosentin välillä. Eli kun ei pystytä parantamaan opintojenaikaista toimeentuloa opiskelijoille, niin opiskelijat tulevat jatkossa tekemään aivan yhtä paljon töitä kuin he ovat tehneet tähänkin asti opiskelujen ohessa ja opintoajat eivät tule lyhenemään. Eli tämä uudistus ei tule saavuttamaan sitä, mitä sillä haetaan.
Sen vuoksi tämä kokoomuksen malli, joka kieltämättä maksaa vähän enemmän, on parempi. Kokoomuksen esityksessä olennaisesti korotetaan myöskin opintotuen tasoa ja siinä lainasubventio on huomattavasti parempi. Omavastuuosuutta ei ole ja lainaa saa vähentää 50 prosenttia hallituksen esittämän 30 prosentin sijasta. Tällä esityksellä saavutettaisiin juuri niitä tavoitteita, mitä hallitus tässä tavoittelee.
Se on tässä erittäin ikävää, että hyvä asia menee nyt vähän niin kuin lapsi pesuveden mukana. Mitään todellista ei tule tapahtumaan. Tämä on käynyt hyvin selväksi siitä kritiikistä päätellen, joka opiskelijajärjestöiltä on tullut, ja kun olen myöskin yksittäisten opiskelijoiden ja opiskelijoiksi aikovien kanssa asiasta keskustellut.
Sitten toinen keskeinen asia: opintoaikojen rajoittaminen. Syvästi ihmettelen sitä, että SYLin esittämä malli passiivirekisteristä ei tullut hallituksen esitykseksi. Jotenkin tuntuu siltä, että tästä on tullut ikään kuin arvovaltakysymys, että tämä opinto-oikeuden rajoittamismalli täytyy saada muodossa tai toisessa menemään läpi. Toki esitystä on lievennetty, mikä sinänsä on positiivinen asia. En voi kuitenkaan käsittää sitä, että se on ohittanut SYLin esittämän erinomaisen mallin, jossa selvästi olisi seurattu niiden opiskelijoiden opintojen edistymistä, joilla opinnot uhkaavat viivästyä. Eli tämä olisi ollut, väitän, jopa tehokkaampi malli näiden asioiden hoitamiseen ja siinä mielessä inhimillisempi malli, että opinto-oikeuden rajoittamista ei olisi tarvinnut toteuttaa.
Rajoittamiseen liittyy muun muassa sellainen ongelma, että kun nyt monet ovat päätoimisesti työelämässä ja opinnot ovat edelleen kesken, niin tulevaisuudessa on luultavasti jäätävä pois työelämästä, ettei opiskeluaika lopu. On aikamoinen riski jättäytyä pois työelämästä suorittamaan näitä viimeisiä opintoja. Tämä ei ole kovin joustava malli, mitä tässä hallitus esittää.
Olisin pitänyt todellakin parempana tätä SYLin esille tuomaa passiivirekisterimallia ja uskon, että se olisi ollut hyvä keino yhdessä opinto-ohjauksen lisäämisen ja muiden keinojen kanssa. On tietysti itsestään selvä asia, että yhdessä opinto-ohjauksen kanssa passiivirekisteri olisi varmasti auttanut siihen suuntaan, että opintoajat olisivat lyhentyneet. Järjestelmässä käytäisiin henkilö henkilöltä läpi niitä opiskelijoita, joiden opinnot sitten syystä tai toisesta – ne syythän voivat olla hyvinkin moninaisia ja inhimillisiä – eivät ole edenneet. Tällä olisi saatu paljon enemmän kyllä aikaiseksi ja toimittu huomattavasti joustavammin.
Aihe: Uutisia
Satonen ehdottaa vahingonkorvausmenettelyä laittomissa lakoissa
16.2.2005
Kansanedustaja Arto Satonen (kok) on jättänyt eduskunnalle lakialoitteen, jossa hän ehdottaa Suomeen muissa pohjoismaissa käytössä olevaa vahingonkorvausmenettelyä. Satosen aloitteessa vahingonkorvausmenettely tulee käyttöön, jos työtuomioistuimessa laittomaksi tuomittua lakkoa ei lopeteta 24 tunnin kuluessa päätöksestä. Satosen lakialoitteeseen on yhtynyt 33 kansanedustajaa.
Nykyisin voidaan tuomita vain sakkoihin, joiden maksimimäärä on tällä hetkellä 23 500 euroa. Sakkojen vähäisyys antaa pienille avainryhmille mahdollisuuden aiheuttaa suurta vahinkoa yhteiskunnalle ilman pelkoa todellisten vahinkojen korvausvastuusta, kuten AKTn syksyisessä lakossa kävi. Nyt laittomien lakkojen kustannukset jäävät yritysten ja viattomien ulkopuolisten maksettavaksi.
Kaikissa muissa Pohjoismaissa on käytössä vahingonkorvausmenettely laittomien lakkojen osalta. Ruotsissa tuomitut korvaukset ovat olleen pieniä, mutta myös lakot ovat olleet lyhyitä. Keskimäärin korvausten suuruus on ollut noin 700-1700 euroa. Tanskassa sitä vastoin yksittäinen liitto on joutunut maksamaan noin 2,7 miljoonaa euroa vahingonkorvausta laittomasta lakosta. Norjassa suurin tuomittu korvaus on ollut 123 000 euroa. Missään kyseisistä maista vahingonkorvauksille ei ole asetettu ylärajaa.
Aihe: Uutisia
Seutukuntien asemaa vahvistettava
14.2.2005
(Julkaistu Nykypäivässä 11.2.2005)
Suomalainen kunnallishallinto etsii uutta muotoaan. Kaikki myöntävät, että yli 400 kunnan toimintamalli, jossa kuntarajat edelleen pitkälti määrittyvät hevosen juoksumatkan perusteella, on aikansa elänyt. Silti kuntaliitoksia toteutuu vain muutamia vuosittain ja todellinen muutos tapahtuu siinä, että valtio keskittää palveluitaan maakuntakeskuksiin. Seutukunnat, jotka monilla alueilla muodostaisivat luontaisen palvelujen tuottamisalueen, ovat jäämässä vaille todellista merkitystä.
Suomalaisessa kunta- ja aluehallinnossa pitäisi vakavasti miettiä minkälaisissa yksiköissä olisi järkevintä tuottaa kansalaisille tärkeät terveydenhoitoon, koulutukseen, turvallisuuteen ja yksilön oikeudelliseen asemaan liittyvät palvelut. Isommat kaupungit ovat riittävän vahvoja tuottamaan ne yksinäänkin, toki silti myös siellä seutukunta-malli saattaa olla toimivin tapa. Vastaavasti pienimmissä ja yksinapaisissa maakunnissa maakunnallinen malli on luontevin tapa järjestää palvelut. Suurimmissa maakunnissa seutukunta on sopiva yksikkö silloin, kun sillä on yksinapainen keskus ja asukaspohja on riittävän laaja ja maantieteellinen alue riittävän pieni.
Seutukuntayhteistyön merkitystä on tosiasiassa korostettu enemmän juhlapuheissa kuin teoissa. Vain harvoissa seutukunnissa tärkeimpiä koulutukseen, terveydenhoitoon tai infrastruktuuriin liittyviä palveluita on todella toteutettu seutukunnallisesti. Osaltaan tämä johtuu kuntien kykenemättömyydestä keskinäiseen yhteistyöhön. Asioita ei haluta nähdä seutukunnallisesti, vaan halutaan edelleen tuottaa itse omassa kunnassa ne palvelut, jotka on aikaisemminkin tuotettu. Tulisi kuitenkin nähdä, että monissa palveluissa seutukuntayhteistyö on ainoa vaihtoehto sille, ettei palveluiden tuotanto keskity maakuntakeskuksiin, jolloin ne siirtyvät vieläkin etäämmäksi käyttäjistä.
Maakunnallistamisen linja nopeutuu
Valtionhallinnossa on johdonmukaisesti pyritty organisoimaan palvelut maakunnallisiin yksiköihin. Tähän peruslinjaan hallituksen vaihdos ei ole tuonut mitään muutosta. Itse asiassa Keskustan hallituskaudella vauhti on vain koventunut. Edellisellä kaudella esimerkiksi kihlakuntien määrän vähentäminen jäi pöydälle kuntaministeri Martti Korhosen ja Kokoomuksen aluepolitiikasta vastanneen ministeri Olli-Pekka Heinosen ansiosta. Nyt sama esitys on tulossa paljon laajempana eduskunnan käsittelyyn keväällä, jolloin Keskustan aluepoliittinen linja mitataan. On mielenkiintoista nähdä vieläkö Keskusta silloin muistaa opposition aikaiset puheensa maan alueellisesta kahtia jakamisesta vai onko tässäkin asiassa takki kääntynyt.
Itsenäisiä kihlakuntiakin tärkeämpää on se, että poliisin päivystys toimii moitteettomasti myös maaseudulla. Jos poliisin perusyksiköistä tulee seutukuntia laajempia niin se väistämättä heikentää poliisin paikallistuntemusta ja vähentää poliisin näkyvää läsnäoloa. On myös muistettava se, että jokainen julkisen työpaikan siirto maakunnasta keskukseen vie elämisen edellytyksiä maakunnista. Halvinta aluepolitiikkaa olisikin nyt hyvin toimivien valtion palvelupisteiden jättäminen ennalleen. Samaan aikaan tuhlataan rahaa kaikenlaisiin EU-projekteihin, jotka yleensä työllistävät yhtä pitkään kuin projekti kestää ja vain harvoin niistä jää mitään pysyvää.
Nykyisen hallituksen aikana maakunnallistaminen on etenemässä uusille osa-alueille. Ammatillisen koulutuksen perusopetuksen maakunnallistaminen on käynnissä etelä- Suomessa ja juuri valmistuneen työryhmäraportin mukaan ammatillista aikuiskoulutusta ollaan keskittämässä aikuiskoulutuskeskuksiin ja erityisammattioppilaitoksiin. Tämä merkitsisi käytännössä seutukunnallisten ja kunnallisten aikuiskoulutusyksiköiden alasajoa ja lopettaisi siten tärkeän itsenäisen elinkeinopolitiikan välineen. Kun ammatillinen perusopetus ja aikuiskoulutus hoidetaan seutukunnallisesti, niin silloin ne voidaan räätälöidä oman alueen elinkeinoelämän tarpeisiin ja vahvistaa näin alueen yritysten kilpailukykyä.
Tutuksi tullut korulause on se, että pitää panostaa omiin vahvuuksiin. Tämä on tietysti totta, mutta se on mahdollista vain jos panostamiseen on olemassa riittävät resurssit ja itsenäinen päätösvalta käyttää niitä.
Seutukunnallisen mallin toteutuminen edellyttää uutta asennetta kunnilta ja valtiolta
Seutukunnallinen toimintamalli voisi olla realistinen vaihtoehto hallitsemattomalle nykykehitykselle, jossa samaan aikaan kunnat yrittävät itsepintaisesti pitää kiinni kaikista omista palveluistaan ja valtio keskittää palveluitaan maakuntakeskuksiin. Jos linja ei muutu, niin hyvin pian ollaan tilanteessa, jossa ammatillinen koulutus toteutetaan maakunnallisesti, mutta lukioita on lähes joka kunnassa. Useimmiten olisi paljon järkevämpää organisoida molemmat seutukunnallisesti.
Valtion tulisi tulla vastaan siinä, että se takaisi tärkeimpien sisäministeriön, työministeriön ja kauppa- ja teollisuusministeriön alaisten palvelujen saannin seutukunnissa. Näin seutukunnille jäisi riittävät resurssit harjoittaa itsenäistä elinkeinopolitiikkaa ja kehitystyötä. On myös muistettava se, että koko Suomen kilpailukyvyn kannalta ei ole järkevää tuotannollisen toiminnan keskittyminen vain maakuntakeskuksiin ja niiden ympäristökuntiin. Kustannuseron vuoksi tuotanto voi kannattaa syrjäisemmillä alueilla, vaikka se keskuksista siirtyisi jo maan rajojen ulkopuolelle.
Kuntien päättäjiltä seutukunnallisen mallin toteuttaminen vaatii yhteistyökykyä ja rohkeutta. Uuden idean myyminen kansalaisille ei ole koskaan helppoa. On kuitenkin muistettava, että jos ollaan ajoissa liikkeellä, niin kehitystä voidaan ohjata. Jos jokainen kunta pitää loppuun asti kiinni omastaan ja hallitus jyrää eduskunnassa voimalla läpi valtion palvelujen maakunnallistamista, niin lopputulos on, että keskittyminen voimistuu ja tosiasiallinen päätösvalta erkaantuu kuntatasolta entistä kauemmaksi.
Kuntapäättäjien on siis ymmärrettävä, että todelliset vaihtoehdot ovat seutukunnallinen palveluntuotanto, joka pitkälti vastaa Ruotsin isoja ja vahvoja kuntia tai maakuntakeskeinen kehitys, jossa itsenäinen mahdollisuus kehittää omaa aluetta on hyvin rajallinen.
Aihe: Mielipidekirjoituksia
Pirkanmaan kansanedustajat Viialassa
8.2.2005
Pirkanmaan kansanedustajat tapasivat Etelä-Pirkanmaan kuntien edustajia maanantaina 7.2. Viialassa. Syynä vierailuun oli seutukunnan synkistynyt työllisyystilanne, teolliset työpaikat ovat alueella vähentyneet huomattavasti viime vuosina.
Pirkanmaan kansanedustajien puheenjohtaja Arto Satonen (kok) toteaa Valkeakosken Sanomissa, että Viialan tilanne on vaikea, muttei täysin synkkä. Satosen mukaan Raahen ja Vakka-Suomen seutu saivat yhteensä noin neljä miljoonaa euroa eritysitukea. – Tämänkaltainen järjestely voisi olla mahdollinen Viialan seudullakin.
Aihe: Uutisia
Tarjotaan työtä Suomessa
2.2.2005
(Julkaistu Aamulehdessä 31.1.2005)
Sisäasiainministeriön työryhmä, joka pohti ulkomaalaisten opiskelijoiden asemaa Suomessa, päätyi esittämään lainsäädäntöön muutoksia, joilla Suomessa opiskelleen ulkomaalaisen mahdollisuutta jäädä töihin Suomeen edesautetaan.
Kun nyt EU-maiden ulkopuolelta tullut opiskelija passitetaan tutkintopaperinsa kanssa välittömästi maasta ulos, annettaisiin jatkossa valmistuneelle kuuden kuukauden aika etsiä työtä Suomesta.
Tämä muutos on erittäin tarpeellinen ja se olisi pitänyt toteuttaa jo ulkomaalaislain uudistuksen yhteydessä. Toivottavasti asia etenee nyt eduskunnassa nopeasti.
On kansantaloudellisesti järjetöntä kouluttaa suomalaisen veronmaksajan rahoilla ulkomaalaisia opiskelijoita työvoimaksi muihin valtioihin. Aikaisemmin tätä on perusteltu sillä, että Suomessa koulutuksen saanut kehitysmaiden kansalainen palaa kotimaahansa ja näin ollen me autamme koulutuksella kehitysmaita ja täytämme kansainväliset velvoitteemme.
Usein opiskelija ei kuitenkaan palaa kotimaahansa, vaan sellaiseen länsimaahan, josta hän saa työtä. Me olemme jo vuosia kouluttaneet työvoimaa Iso-Britanniaan, Kanadaan, Yhdysvaltoihin ja muihin maihin, jotka ottavat kontrolloidusti vastaan koulutettuja ulkomaalaisia. Me olemme liian köyhä maa antamaan näille isoille valtioille kehitysapua.
Suomen työmarkkinoilta poistuu eläkkeelle joka vuosi tästä eteenpäin 10 000 ihmistä enemmän kuin uusia nuoria tulee tilalle.
Tämä aukko on paikattavissa työn tehostamisella, työn siirtymisellä ulkomaille tai ulkomaisen työvoiman tulolla tänne. Työn tehostamisella jo ennestään kireillä työmarkkinoilla ei ole helppoa, työn siirtyminen ulkomaille taas heikentää meidän varallisuuttamme, joten rajojen avaaminen osaavalle ulkomaalaiselle työvoimalle on paras vaihtoehto.
Ulkomaalaista työvoimaa on otettava niille aloille, joihin meillä itsellämme ei ole riittävästi osaavia ja innokkaita tekijöitä. Ulkomaalaisen työvoiman määrän lisääminen kannattaa aloittaa Suomessa opiskelleista nuorista, joilla on jo kielitaitoa ja kokemusta Suomessa asumisesta. Heillä on parhaimmat mahdollisuudet sopeutua suomalaiseen yhteiskuntaan, ja omien yhteyksiensä kautta he tuovat mukanaan arvokkaita kontakteja suomalaisille yrityksille maailmalta.
Aihe: Mielipidekirjoituksia