2005
Ydinvoimalle ovi auki
14.12.2005
(Julkaistu Aamulehdessä 14.12.2005)
Kioton pöytäkirja ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi hyväksyttiin jo vuonna 1997. Se tuli kuitenkin voimaan vasta kuluvan vuoden helmikuussa Venäjän saatua ratifiointiprosessinsa päätökseen. Sopimuksen tavoitteena on saada kuuden kasvihuonekaasun päästöt vähenemään yhteensä noin 5 % vuoden 1990 tasosta. EU:n yhteinen päästötavoite on vähentää Kioto-kaudella päästöjä 8 %:lla. Suomen osuutena EU:n sisäisessä taakanjaossa on pitää omat kasvihuonekaasupäästöt vuosina 2008-2012 perusvuoden 1990 tasolla. Meille tämä taso on kova vaatimus, koska vuonna 1990 Suomessa oli lama, poikkeuksellisen lämmintä ja hyvä vesivuosi. Tällöin energiankulutus ja päästöt olivat siis normaalia matalammalla tasolla. Viime vuosina päästömme ovatkin ylittäneet tavoitetason enimmillään noin 20 %:lla.
Hallituksen laskelmien mukaan vuoden 1990 päästöjen taso ylitetään Kioto-kaudella arviolta 11 miljoonalla päästötonnilla vuosittain. Ilman viidettä ydinvoimalaitosyksikköä tilanne olisikin lähes toivoton. Strategian pohjalle tehdyissä laskelmissa viidennen yksikön käyttöönotto näkyy selkeänä päästöjen vähentymisenä. Ydinvoima onkin nykytilanteessa ainoa ratkaisu perusenergiahuollon päästöttömään turvaamiseen. Hallitus linjaa selonteossa, ettei mitään vähäpäästöistä tai päästötöntä ja kustannustehokasta tuotantomuotoa suljeta pois uutta kapasiteettia rakennettaessa. Tämä tarkoittaa käytännössä oven jättämistä auki ydinvoiman lisärakentamiselle.
Kansainvälisen ilmastopolitiikan tavoitteena on tiukentaa päästörajoituksia edelleen vuoden 2012 jälkeen. Suomessa päästörajoitusten täyttäminen ja samalla kohtuuhintaisen energian varmistaminen perusteollisuudelle on mahdollista vain rakentamalla lisää ydinvoimaa. Samalla kun kannamme kansainvälisen vastuumme ilmaston tilan parantamisesta, on meidän kyettävä huolehtimaan teollisuutemme kilpailukyvystä ja mahdollistaa siten työpaikkojen säilyminen Suomessa.
Suomi täyttää Kioto-kaudella päästövelvoitteensa sekä kotimaisin toimin että ostamalla päästövähennyksiä rajojen ulkopuolelta. Kovin taakka eli noin 8 miljoonan päästötonnin vähennystarve lankeaa päästökaupassa mukana oleville yrityksille. Kotimaassa teknologia on jo nykyisellään vähäpäästöistä. Siten päästöjen vähentämisen kustannukset ovat meillä EU:n korkeimpia. Noin 20 euron hintatasolla tarvittavien päästöoikeuksien ostaminen markkinoilta maksaisi teollisuudelle 160 miljoonaa euroa vuosittain. Jo pelkästään tämä luku kertoo, kuinka kova rasite päästövähennysten tekeminen on kotimaisen teollisuuden kilpailukyvylle. Tilannetta helpottaa onneksi teollisuuden sähköveron alentaminen &8211; vaikka tämänkin toimenpiteen suuruudesta ja ajoituksesta on ollut liikkeellä vaihtelevia tietoja.
Edelleen auki on se, mitä tapahtuu Kioton sopimuksen päättyessä, eli vuoden 2012 jälkeen. Nykymallilla ei ilmastonmuutosta torjuta. Kioton tavoitteethan koskevat nykyisellään vain teollisuus- ja siirtymätalousmaita. Mukana päästörajoitustalkoissa eivät ole kehitysmaat &8211; joihin luetaan mm. nopeasti kasvavat Kiina ja Intia&8211; eivätkä edes kaikki teollisuusmaat, kuten Yhdysvallat ja Australia. Näin ollen suuri osa maailman kasvihuonekaasupäästöistä jääkin Kioton tavoitteiden ulkopuolelle. Päästöt eivät vähene, ellei niiden vähentämiseen saada sitoutettua kaikkia tärkeimpiä maita. Yksipuolisilla toimenpiteillä voi pahimmillaan olla se vaikutus, että vähäpäästöistä teollisuustuotantoa siirtyy löysempien ympäristönormien maihin eli kun suomalainen työmies menettää työpaikkansa kiinalaiselle päästöjen määrät vain kasvavat. Tässä ei ole järjen hiventäkään.
Aihe: Mielipidekirjoituksia
Satonen: Poliisin kenttätyöresursseja lisättävä
14.12.2005
Kansanedustaja Arto Satonen (kok) vaati eduskunnan budjettikeskustelussa lisää voimavaroja poliisin kenttätyöhön ja ennaltaehkäisevään työhön. Ilman lisämäärärahaa poliisien määrä kenttätyössä tulee Satosen mukaan vähenemään. Esimerkkinä hän mainitsi Tampereen poliisin tilanteen, jossa yhdeksän eläkkeelle jäävän tilalle ei nykyresursseilla voida palkata uusia poliiseja.
Satonen oli huolissaan myös poliisin resurssien riittävyydestä maakunnassa. Satosen mukaan 1366 toijalalaisen allekirjoittama adressi ympärivuorokautisen poliisipäivystyksen palauttamisesta Toijalaan kertoo kansalaisten turvallisuuden tunteen heikkenemisestä, kun poliisin yöpäivystys on paikkakunnalta lopetettu. Satosen mukaan poliisin resurssiongelmaa ei voida ratkaista sisäisin siirroin, vaan se edellyttää määrärahalisäyksiä kenttätyöhön. Kokoomuksen eduskuntaryhmä on esittänyt valtion budjettiin 5 miljoonan euron lisämäärärahaa uusien poliisien palkkaamiseen.
Aihe: Uutisia
Satonen eduskunnassa: vuoden 2006 budjetista
14.12.2005
TIISTAINA 13. JOULUKUUTA 2005 kello 10
7) Hallituksen esitys valtion talousarvioksi vuodelle 2006 Hallituksen esitys vuoden 2006 talousarviota koskevan hallituksen esityksen (HE 119/2005 vp) täydentämisestä
Arto Satonen /kok: Arvoisa puhemies! Koska aika on varsin rajallinen, keskityn niihin muutamiin tärkeimpiin kipupisteisiin, mitkä tähän budjettiin liittyvät, ensinnäkin kuntatalouteen, toisaalta työllisyysasteen nostamiseen ja siihen riittämättömiin toimiin ja viimeksi poliisin resursseihin.
Kun kuntataloudesta on täällä jo paljon puhuttu, en lähde niitä puheenvuoroja toistamaan. Olen itsekin useasti täällä sitä sanonut, että on täysin käsittämätöntä, että valtio ei maksa velkaansa kunnille samassa yhteydessä, kun merkittävästi lyhennetään valtion velkaa muille velanantajille. Tätä ei varmaan voi millään muulla perustella kuin ehkä sillä, että hallituspuolueiden kansanedustajien omissa kunnissa menee poikkeuksellisen hyvin, tai sitten sillä, että tuntosarvet ovat täysin pettäneet, ja veikkaan kyllä jälkimmäistä.
Kaikkein keskeisintä Suomen talouden edistämiseksi on se, että työllisyysastetta on saatava nostettua. Se tavoite 75 prosentista on ikääntyvässä Suomessa todella konkreettinen, ja siihen on myöskin päästävä.
Tässä budjetissa on hyvää se, että matalapalkkatuki vihdoinkin lähti liikkeelle. Toki se on riittämätön sikäli, että se kohdistuu vain yli 54-vuotiaisiin. Erityisen tärkeätä olisi se, että nuoret pystyttäisiin sitouttamaan työelämään. Tässä suhteessa on aivan hyvä jo se, että osa-aikatyön, vuokratyön tai jopa pätkätyön kautta päästään ylipäätään työmarkkinoille. Se on eri asia, että julkisella sektorilla, kuten täällä monet ovat puhuneet, pidetään vuodesta toiseen ihmisiä pätkätöissä, sitä ei voi hyväksyä, mutta se, että tämä väylä on olemassa, on erittäin hyvä.
Tässä haluaisin lainata lyhyesti työministeriön kansliapäällikköä Markku Wallinia, joka sanoi muun muassa näin: ”Jos työnantajan on helppo työllistää, se edesauttaa työmarkkinoiden toimivuutta. Työllistämisen muotojen kuuluu silloin olla suhteellisen vapaat.” Hän myöskin jatkoi, että palkansaajien etua valvotaan kaikkein parhaiten pitämällä työllisyysluvut korkeina. Nämä eivät ole mitään ideologiaa, nämä ovat pragmaattisia ajatuksia henkilöltä, joka keskeisellä tavalla on vaikuttanut Suomen työllisyyspolitiikkaan, ja ne on sen suhteen syytä ottaa vakavasti.
Arvoisa puhemies! Päästäkseni viimeiseen aihealueeseeni, poliisin resursseihin: Kokoomuksen eduskuntaryhmä oli jokaisen budjetin yhteydessä sinä aikana, kun itse olen ollut tässä talossa, eli siis tämän eduskuntakauden aikana, esittänyt lisää määrärahoja poliisille. Joka kerta ne on myöskin tyrmätty. Ihmettelen tätä kovasti, kun tietää sen, mikä tilanne kentällä tänä päivänä on. Esimerkiksi Tampereen poliisissa 9 henkilöä jää eläkkeelle, ja yhtään ainutta virkaa ei täytetä. Kun sieltä on jo aikoinaan vähennetty 90-luvun alkupuolelta lähtien tähän päivään yhteensä 50 virkaa ja nyt vähennetään vielä nämä 9, niin ongelmat todella paisuvat. Kuten kokoomuksen vastalauseessa on aivan erinomaisesti sanottu, ”mikäli poliisille ei osoiteta riittäviä voimavaroja, tulee poliisien määrä vähenemään varsinaisessa kenttätyössä ja ennalta ehkäisevässä työssä”. Sen paremmin ja konkreettisemmin tätä asiaa ei voisi sanoa. Ongelma saattaa kärjistyä suurimmissa kaupungeissa, mutta se ei ole pelkästään siellä.
Eilen olin Pirkanmaan kansanedustajien puheenjohtajana vastaanottamassa lähetystön Toijalasta, jossa oli kerätty 1 366 allekirjoitusta poliisin yöpäivystyksen palauttamiseksi Toijalaan, josta se on aikoinaan lopetettu. Nämä asiat, jotka liittyvät ihmisen perusturvallisuuteen, ovat todella ison luokan kysymyksiä, ja millään hallituksella ja millään eduskunnalla ei tulisi olla varaa olla näissä asioissa liian lepsu tai antaa niille riittämätöntä määrää resursseja. Tässä suhteessa pidän täysin käsittämättömänä sitä, että poliisille ei ole myönnetty lisää määrärahoja. Kun me tiedämme, että jos poliisien määrä koko valtakunnantasolla pidetään samana ja kun tarvitaan talousrikollisuuteen, tarvitaan järjestäytyneeseen rikollisuuteen, tarvitaan huumausainerikollisuuden torjuntaan lisää varoja, niin niitä ei voida mistään muualta ottaa kuin sieltä kenttätyöstä, ja se on silloin pois meidän jokaisen kansalaisen turvallisuudesta.
Aihe: Uutisia
Verovähennys porkkanaksi
13.12.2005
(Julkaistu Aviisissa 1.12.2005)
Suomeen on saatava lisää ulkomaisia osaajia väestön vanhetessa. Suomalaisen koulutuksen saaneet ja kieltä jo oppineet ulkomaalaiset ovat suomalaiseen yhteiskuntaan parhaiten sopeutuvia uusia kansalaisia.
Samalla he tuovat omilla yhteyksillään lisäarvon Suomen ulkomaankaupalle. Maailman taloudessa tulevat jatkossa menestymään ne maat, jotka onnistuvat houkuttelemaan osaajia maahansa.
Ulkomaalaisten opiskelijoiden määrää on ollut tarkoitus kasvattaa kaksinkertaiseksi. Korkeat lukukausimaksut sopivat huonosti yhteen tämän tavoitteen kanssa.
Toki lukukausimaksurahat voidaan sijoittaa englanninkielisen opetuksen ja siten parantaa koulutuksen laatua ja houkuttelevuutta, mutta suomalaiset yliopistot eivät ainakaan heti saa niitä opiskelijoita, joilla on varaa ostaa koulutuksensa mistä tahansa.
Ne opiskelijat menevät tunnetumpien maiden tunnetumpiin yliopistoihin.
Ulkomaalaisille opiskelijoille suunnatut lukukausimaksut on hyväksyttävissä vain, jos niihin liitetään sellaiset reunaehdot, jotka takaavat ulkomaisten opiskelijoiden virran Suomeen ja entistä paremman opiskelun jälkeisen sijoittumisen Suomen työmarkkinoille. Lukukausimaksujen rinnalle on luotava stipendijärjestelmä ja verovähennysoikeus Suomeen jääville ulkomaalaisille.
Vain murto-osalla Suomessa nykyisin opiskelevista ulkomaalaisista opiskelijoista on varaa esitettyihin lukukausimaksuihin.
Kolme neljästä Suomessa opiskelevasta ulkomaalaisesta elää alle 900 eurolla kuukaudessa. 60 prosenttia ulkomaalaisista opiskelijoista ei opiskelijajärjestöjen tutkimuksen mukaan ole valmiita maksamaan opiskelustaan. Tämä näkemys on johdonmukainen seuraus käytettävissä olevista tuloista.
On ymmärrettävää, että suomalainen veronmaksaja ei halua rahoittaa ulkomailta tulevien ja sinne palaavien ulkomaalaisten koulutusta.
Toki kehitysyhteistyövastuun nimissä tähänkin on rahaa annettava ja siksi kohdennettu stipendijärjestelmä köyhien maiden opiskelijoille on tarpeellinen. Se on tehokkaampaa kehitysyhteistyömäärärahojen käyttöä kuin monet muut projektit.
Lukukausimaksuihin tulee liittää verovähennysoikeus porkkanana siten, että Suomeen töihin jäävä voi verotuksessa vähentää maksamansa lukukausimaksut takaisin esimerkiksi viidessä vuodessa.
On oikein, että Suomeen töihin jäävä ulkomaalainen ei joudu maksamaan koulutuksestaan, koska suomalaisetkin opiskelijat saavat opiskella ilmaiseksi.
Liittämällä täysimääräinen verovähennysoikeus ulkomaalaisten lukukausimaksuihin annetaan samalla selvä viesti sen puolesta, että korkeakouluopetuksen tulee olla suomalaisille ilmaista myös tulevaisuudessa.
Suomalaisten yritysten on tehtävä tiivistä yhteistyötä ulkomaalaisia kouluttavien korkeakoulujen kanssa. Mahdollisuus harjoittelupaikkaan ja sitä kautta työllistymiseen lisää Suomen houkuttelevuutta opiskelupaikkana.
Tunnelin päässä on oltava nähtävissä valoa, jotta uskaltaa ottaa lainaa ja investoida omaan koulutukseensa vieraassa maassa.
Aihe: Mielipidekirjoituksia
Satonen eduskunnassa: välikysymys Fortumin optioista
23.11.2005
TIISTAINA 22. MARRASKUUTA 2005 kello 14
1) Fortum Oyj:n kannustinohjelmien kohtuullisuus
Välikysymys VK 5/2005 vp
Arto Satonen /kok: Arvoisa puhemies! Hallitus joutaa kyllä kaatua, mutta ei siitä syystä, mistä tämä välikysymys on tehty, vaan pikemminkin siitä syystä, että kuntien taloustilanne on ajautunut hyvin vakavaan tilanteeseen ja sitä kautta peruspalvelujen toteuttaminen vaarantuu, niin kuin täällä on aikaisemmin jo puhuttu.
En tarkoita tällä alkulauseella sitä, että tukisin niitä järjestelyitä, joita Fortumissa on aikoinaan tehty. Päinvastoin, optio on huono väline eikä se sovi myöskään markkinatalouteen. Se on nimittäin sellainen arpa, jolla voi vain voittaa, mutta josta ei tarvitse mitään maksaakaan. Siinä ei ole häviämisen mahdollisuutta sille, joka on sen option saanut. Se on sinänsä varsin huono kannustusmekanismi, ja vähintään se tarvitsisi tuekseen katon, josta täällä on paljon puhuttu.
Ne virheet on aikoinaan tehty. Ed. Lahtelan puheenvuorossa hyvin kävi ilmi, keitä ne lähinnä sosialidemokraattiset ministerit ovat aikoinaan olleet, jotka ovat nämä virheet tehneet. He yhdessä virkamiestensä kanssa ovat ne päätökset tehneet, että tällainen järjestelmä on syntynyt.
Optio on myös siinä suhteessa huono kannustinmekanismi, kuten tässä Fortumin tapauksessa on käynyt, että näitä optiovoittajia voi toki arvostaa siitä, että he ovat hoitaneet yritystä hyvin, mutta arvonnousu ei ole tapahtunut pelkästään yrityksen hyvän hoidon ansiosta, vaan suurimmalta osalta siksi, että markkinat ovat kehittyneet poikkeuksellisen suotuisasti sillä toimialalla, jossa he ovat toimineet. Toki sillä johdolla on myös oma ansionsa ja siitä ansaitsee palkkansa, mutta nyt saatava hyöty on täysin kohtuuton, ja ymmärrän hyvin niitä kansalaisia ja myöskin niitä edustajia, jotka ovat sen täällä tuoneet esille.
Arvoisa puhemies! Toinen asia on se, että jotta suomalaisiin valtionyhtiöihin jatkossakin saadaan osaava ja kyvykäs johto, erilaisia kannustinjärjestelmiä tulee olla. Enkä täysin tyrmää edes optioita välineenä, vaikka en niitä pidäkään parhaana mahdollisena, mutta kylläkin niin, että sinne on luotu kattojärjestelmä. On myös niin, että kannustinjärjestelmään on löydettävä kunnianhimoiset tavoitteet, jotta sen saa ainoastaan sellainen yritys ja sellainen yritysjohto, jossa on tehty asioita poikkeuksellisen hyvin.
Tämän välikysymyksen toinen puoli on se, että tässä on arvosteltu voimakkaasti hallituksen veropolitiikkaa. Sitä en itse halua arvostella, päinvastoin pikemminkin kehua. Sehän on sitä veropolitiikkaa, jota me kokoomuslaiset ennen vaaleja tuolla kansalle markkinoimme, ja olemme siten tyytyväisiä siitä, että hallitus on vastannut siihen huutoon, minkä me siellä esitimme, vaikka emme itse ole olleetkaan sitä toteuttamassa. Kyllä se politiikka, että tuloveroa johdonmukaisesti lasketaan kaikissa tuloluokissa, lisää kannustavuutta, lisää ihmisten halukkuutta työntekoon, ja sillä nimenomaan pidetään hyvinvointiyhteiskuntaa pystyssä eikä päinvastoin.
Tässä suhteessa nämä erityisesti vasemmistoliitolta tulleet ajatukset siitä, että nämä tuloveron alennukset olisivat jotenkin vaihtoehto joillekin sosiaaliturvajärjestelmien korotuksille, eivät tosiasiassa pidä paikkaansa, vaan kyllä työllisyysastetta on saatava nousemaan, jotta ylipäätään hyvinvointiyhteiskunta pysyy pystyssä. Kuten presidenttiehdokas Niinistö on osuvasti sanonut, ja samoin myös vasemmistoliiton Outi Ojala, vahva valtiontalous on köyhän paras ystävä. Siihen vahvaan valtiontalouteen päästään parhaiten kannustavalla verojärjestelmällä, joten tässä suhteessa siihen osaan tästä välikysymyksestä, joka koskee veropolitiikkaa, en halua missään nimessä yhtyä.
No, mitä tässä tilanteessa sitten voidaan tehdä, siinä ei ole paljon sen enempää tehtävissä, kuin mitä ministeri Pekkarinen on täällä jo kertonut. On tehtävä se, että vastaaviin virheisiin ei enää jatkossa sorruta, ei tarjota näin ruhtinaallisia mahdollisuuksia valtionyhtiöiden johtajille kuin tässä on toteutunut. Mutta ymmärrän hyvin perustuslakivaliokunnan jäsenenä, ettei ole olemassa perusteita myöskään sille, että muuten kuin vapaaehtoisin järjestelyin voitaisiin näistä etuisuuksista enää tässä vaiheessa jälkikäteen tehdä muita päätöksiä.
Aihe: Uutisia
Maatalouden puolustaminen on yhteinen asia
16.11.2005
(Julkaistu Alueviestissä 10.11.2005)
Maatalouspoliittisen selonteon eduskuntakeskustelusta olisi luullut välittyvän kansanedustajien ja puolueiden yhteisen vetoomuksen suomalaisen maataloustuottajan etujen puolustamiseksi Euroopan Unionissa. Toisin kävi. SDPn ryhmäpuheenvuorossa arvosteltiin jyrkästi nykyistä maatalouspolitiikkaa ja vaadittiin kansainvälisen oikeudenmukaisuuden nimissä maatalouskaupan vapauttamista, vientitukien laskemista ja rajasuojan alentamista eli siis kotimaisten tuotantomahdollisuuksien heikentämistä.
Toinen hallituspuolue siis kyseenalaisti koko taistelun suomalaisen maataloustuotannon puolesta. Puheeseen sisältyi myös arvostelu maatalouden investointien laajuutta kohtaan ja vaadittiin tuotannontehokkuuden lisäämistä teollisuuden malliin myös maataloudessa. Kaiken kovin juttu oli se, että ryhmäpuheen pitäneen Minna Lintosen mukaan maanviljelijöillä menee nyt paremmin kuin ennen, koska pienempi poppoo jakaa yhtä suuren kakun. Totta on, että työt tekee pienempi porukka, mutta he eivät todellakaan saa entisen joukon tuloja jaettavakseen. On niitäkin joilla ovat lisääntyneet vain työt, ei tulot.
Lintosen argumentit osoittavat täydellistä tietämättömyyttä maataloustuottajien arjesta. Jokainen asioita seurannut tietää, että maataloudessa investoidaan, koska vain suuremmilla yksiköillä on elinmahdollisuuksia. Monet nuoret viljelijät ovat pakotettuja vuosiksi korkeisiin velkoihin, jotta he ylipäätään voisivat elättää perheensä. Riskit ovat suuret, sillä ei ole varaa sairastumisiin tai avioeroihin. Työtuntimäärä on erityisesti karjatalouspuolella jo inhimillisen kestokyvyn ylärajoilla. Näitä ihmisiä demarit vaativat tehostamaan tuotantoaan.
Monet meistä maaseudulta valituista edustajista emme olleet uskoa korviamme SDPn ryhmäpuheenvuoroa kuunnellessa. Täällä Lounais-Pirkanmaalla maatalous ja siihen liittyvä elintarviketeollisuus ovat edelleen tärkeä elinkeinonlähde monille ihmisille ja siksi tällaisiin esityksiin ei voi suhtautua olankohautuksella. Vammalan seudulla maaseudun hyvinvointi on aina auttanut koko kaupungin menestystä ja sen puolesta on edelleen tehtävä työtä.
Toivoa sopii, että SDPn ryhmäpuheenvuoro ei onnistu romuttamaan sitä kansallista yhteishenkeä, joka tarvitaan suomalaisten maataloustuottajien etujen puolustamiseksi Brysselissä. Tulee muistaa, että ilman kotimaisia tuottajia ei ole myöskään kotimaisen ruuan kuluttajia.
Aihe: Mielipidekirjoituksia
Satonen tyytyväinen vesihuoltohankkeen rahoitukseen
25.10.2005
Kasanedustaja Arto Satonen (kok) on tyytyväinen Lounais- ja Luoteis-Pirkanmaan vesihuoltohankkeen saamaan määrärahaan lisätalousarviossa.
- On erittäin hyvä, että hallituksen taholta tätä pirkanmaalaisten edustajien yhdessä eteenpäin voimakkaasti viemää hanketta ymmärrettiin ja tajuttiin se, että on merkittävää se, että voidaan parantaa hankkeella talousveden laatua ja vesihuollon toimintavarmuutta 30 000 asukkaalle. Samalla pintaveden vakava riski poistuu Vammalassa, Satonen toteaa.
Hanketta puolustavat myös ympäristönäkökohdat, sillä se mahdolistaa kahden vanhentuneen jätevedenpuhdistamon sulkemisen ja parantaa kriisitilanteisiin varautumista erityisesti maaseudulla.
Aihe: Uutisia
Työmatkavähennystä korotettava
12.10.2005
(Julkaistu Aamulehdessä 12.10.2005)
Polttoaineen hinnannousu tuntuu erityisesti niiden kukkarossa, jotka joutuvat ajamaan pitkiä matkoja työpaikalleen. Omakotitalotonttien puutteen ja omakotitalojen kalliiden hintojen vuoksi monen lapsiperheen on valittava asuinpaikkansa Tampereen seutukunnan ulkopuolelta, vaikka työpaikka olisikin keskusseudulla. Kauemmaksi menemällä voi samalla rahalla saada enemmän perheen tarvitsemaa asuin &8211;ja pihatilaa.
Työmatkavähennyksen ideana on se, että työn tekeminen kannattaa kauempaakin käyvälle. Työmatkavähennystä on aikaisemmin pyritty nostamaan kustannusten nousun suhteessa. Näin tehtiin täsmä toimena viimeksi Lipposen toisen hallituksen aikana, kun polttoaineen hinta edellisen kerran nousi voimakkaasti. Nyt hallitus on kuitenkin ollut täysin kuurona vaatimuksille nostaa työmatkakuluvähennyksen ylärajaa, vaikka polttoaineenhinta on jo pitkään ollut korkealla ja kävi ennätyslukemissa.
Voimassaolevan lain mukaan työmatkavähennyksen yläraja on 4700 euroa vuodessa ja siihen sisältyy 500 euron omavastuu. Jotta työmatkavähennyksen ylärajaa korottamalla voitaisiin kompensoida polttoaineen hinnannousun lisäkuluja, ylärajan tulisi olla vähintään 5500 euroa. Tätä Kokoomus on esittänyt omassa budjettialoitteessaan. Kyse ei ole vähäisestä summasta sille, jota asia koskee. Ilman korotusta työmatkavähennyksen ylärajalla oleva työntekijä maksaa koko 800 euron polttoaineenhinnan aiheuttaman lisäkulun omasta pussistaan, mikä olennaisesti heikentää kauempaa työhön tulevan tulotasoa.
Kauempaa työssäkäyvän tilanne hankaloituu myös siksi, että hallituksen kaavailema joukkoliikenteen tuen vähentäminen uhkaa lopettaa satoja bussivuoroja. Näin useimmiten kauempaa työssäkäyvän ainoaksi vaihtoehdoksi jää oma auto ja silloin työmatkavähennyksen taso näkyy suoraan käteen jäävässä tulossa.
Olisi oikeudenmukaista ja kohtuullista, että työmatkavähennyksen maksimitaso olisi sidottu autoilun kustannuksiin, joista muuttuva polttoainehinta on liikkuvin erä. Tällöin jokainen voisi itse laskea sen, kuinka kaukaa oma asuinpaikka voi työpaikalta sijaita. Jos korotusta ei tule, niin nyt kärsivät kohtuuttomasti ne, jotka ovat mitoittaneet työmatkansa aikaisemman kustannustason mukaan vähennyksen maksimitasolle. Heistä monille työnteosta uhkaa tulla kallis harrastus, eikä se ole oikein. Ei ihmistä saisi siitä rangaista, että työtä tekee.
Aihe: Mielipidekirjoituksia
Satonen eduskunnassa: tekijänoikeuslaista
4.10.2005
TIISTAINA 4. LOKAKUUTA 2005
3) Hallituksen esitys laeiksi tekijänoikeuslain ja rikoslain 49 luvun muuttamisesta
Toinen käsittely
Hallituksen esitys HE 28/2004 vp
Suuren valiokunnan mietintö SuVM 1/2005 vp
Sivistysvaliokunnan mietintö SiVM 6/2005 vp
Arto Satonen /kok (vastauspuheenvuoro): Arvoisa puhemies! Muutamalla sanalla puutun myös tähän saatuun kansalaispalautteeseen. Voisi ensinnäkin sen asian tuoda esille, että erittäin positiivista on, paitsi että ne viestit eivät ole olleet samasta puusta kaikki, myös nimenomaan se, että siellä on oltu reilusti omalla nimellä. Se on ollut erittäin huomattavaa, koska usein nimittäin, kuten kaikki tässä salissa tietävät, monet negatiiviset viestit tulevat muulla kuin omalla nimellä ja silloin heti voi epäillä, mikä on viestin tarkoitus. Tässä on oltu aidosti liikkeellä, ja se on tietysti osaltaan vaikuttanut siihen, että asiaa on uudelleen harkittu. Toki, jos alun perin olisi menty eteenpäin perustuslakivaliokunnan linjoilla, niin olisi ollut ollenkaan näin suuria ongelmia.
Arto Satonen /kok: Arvoisa puhemies! Sen verran haluan ed. Särkiniemen puheenvuoroa kommentoida, että tästä jälkimmäisestä osasta, mitä tulee tähän jumalanpalvelusasiaan, olen hänen kanssaan täysin samaa mieltä. Ylipäätään olen koko tästä tekijänoikeuslaista sitä mieltä, että olisi pitänyt kokonaan edetä asiassa perustuslakivaliokunnan ottamien näkökulmien pohjalta. Siihen liittyy myöskin tämä kiistanalainen kohta siitä, saako muutamaa kappaletta omaan käyttöönsä kopioida vai ei ja miten se teknisen suojauksen kielto sitten menee.
Tässä keskustelussa on kuitenkin minun mielestäni jäänyt aika vähälle huomiolle se, että perustuslakivaliokunta otti sen näkemyksen, että nimenomaan perusoikeusnäkökulmasta katsottuna tämän muutaman kappaleen kopioiminen on merkittävä asia, ja se on hyvin keskeinen kriteeri. Jos se sitten on direktiivin kanssa ristiriidassa, niin kyllä minusta silloin on vähintäänkin perusteltua selvittää perusteellisesti se – direktiiviä on varmaan kyllä selvitetty, mutta myöskin se, miten muissa valtioissa tämä asia on tehty. Koska kyllä nimenomaan silloin, jos Suomen perustuslakivaliokunta tulkitsee jonkin asian meidän perustuslakimme kannalta toisella tavalla kuin direktiivi, vähintään kannattaa katsoa se asia, onko muualla noudatettu direktiiviä yhtä tiukasti kuin meillä halutaan noudattaa, koska se on se kaikkein korkein instanssi, joka meillä voi olla, kun perustuslakivaliokunta ottaa asiaan kantaa.
Sen takia haluankin kannattaa ed. Vilénin esitystä, että tämä asia tuodaan vuoden päästä tänne saliin uudelleen, kun asia on perusteellisesti selvitetty ja nimenomaan selvitetty myös se, miten muissa jäsenvaltioissa tämä lainsäädäntö on toteutettu.
Aihe: Uutisia
Suomi tarvitsee johdonmukaista ulkomaalaispolitiikkaa
4.10.2005
(Julkaistu Nykypäivässä 30.9.2005)
Suomen kansantalouden kannalta on välttämätöntä, että ulkomaalaisten osaajien määrä maassa kasvaa, eikä vähene. Korkeat lukukausimaksut sopivat huonosti yhteen sen tavoitteen kanssa, että ulkomaalaisten opiskelijoiden määrää on ollut tarkoitus kasvattaa kaksinkertaiseksi. Toki lukukausimaksurahat englanninkielisen opetuksen kehittämiseen sijoittamalla voidaan parantaa laatua ja houkuttelevuutta, mutta meidän yliopistomme eivät ainakaan heti saa niitä opiskelijoita, joilla on varaa ostaa koulutuksensa mistä tahansa. Ne opiskelijat menevät tunnetumpien maiden tunnetumpiin yliopistoihin.
Ulkomaalaisille opiskelijoille suunnatut lukukausimaksut on hyväksyttävissä vain, jos niihin liitetään sellaiset reunaehdot, jotka takaavat ulkomaisten opiskelijoiden virran Suomeen ja entistä paremman opiskelun jälkeisen sijoittumisen Suomen työmarkkinoille. Lukukausimaksujen rinnalle on luotava stipendijärjestelmä ja verovähennysoikeus Suomeen jääville ulkomaalaisille.
Vain murto-osalla Suomessa nykyisin opiskelevista ulkomaalaisista opiskelijoista on varaa esitettyihin lukukausimaksuihin. Kolme neljästä Suomessa opiskelevasta ulkomaalaisesta elää alle 900 eurolla kuukaudessa. 60 % ulkomaalaisista opiskelijoista ei opiskelijajärjestöjen tutkimuksen mukaan ole valmiita maksamaan opiskelustaan. Tämä näkemys on johdonmukainen seuraus käytettävissä olevista tuloista.
Stipendit tehokasta kehitysyhteistyötä
On ymmärrettävää, että suomalainen veronmaksaja ei halua rahoittaa ulkomailta tulevien ja sinne menevien ulkomaalaisten koulutusta. Toki kehitysyhteistyövastuun nimissä tähänkin on rahaa annettava ja siksi kohdennettu stipendijärjestelmä köyhien maiden opiskelijoille on tarpeellinen. Se on tehokkaampaa kehitysyhteistyömäärärahojen käyttöä kuin monet muut projektit.
Kokonaan toinen asia on, että ikääntyvä Suomi tarvitsee lisää koulutettuja ulkomaalaisia Suomeen. Suomalaisen koulutuksen saaneet ja jo kieltä oppineet ovat suomalaiseen yhteiskuntaan parhaiten sopeutuvia uusia kansalaisia. Samalla he tuovat omilla yhteyksillään lisäarvon Suomen ulkomaankaupalle. Maailman taloudessa tulevat jatkossa menestymään ne maat, jotka onnistuvat houkuttelemaan osaajia maahansa.
Lukukausimaksuihin tulee liittää verovähennysoikeus porkkanana siten, että Suomeen töihin jäävä voi verotuksessa vähentää maksamansa lukukausimaksut takaisin esimerkiksi viidessä vuodessa. Lisäksi suomalaisten yritysten on tehtävä tiivistä yhteistyötä ulkomaalaisia kouluttavien korkeakoulujen kanssa. Mahdollisuus harjoittelupaikkaan ja sitä kautta työllistymiseen lisää Suomen houkuttelevuutta opiskelupaikkana. Tunnelin päässä on oltava nähtävissä valoa, jotta uskaltaa ottaa lainaa ja investoida omaan koulutukseensa vieraassa maassa.
Kohdemaat valittava viisaasti
Maaherra Rauno Saaren tekemä selvitys Suomen maahanmuuttopolitiikan linjauksista on merkittävä päänavaus ja pohja tulevalle lainsäädännölle. Olennaista on se, että Suomessa tiedostetaan maassamme lähitulevaisuudessa oleva tarve ulkomaalaiselle työvoimalle. Siitä seuraa se, että ulkomaalaispolitiikan perusteet määritellään aivan uudelleen. Kun tähän asti painopiste on ollut pakolaispolitiikassa, kehitysmaiden opiskelijoiden kouluttamisessa ja kansainvälisten humaanien velvoitteiden täyttämisessä, niin tämän lisäksi on nyt toteutettava uudistuksia, joilla houkutellaan maahan tarvittavia osaajia ulkomailta.
Saaren raportissa on aivan oikein oivallettu se, että parhaaseen lopputulokseen päästään kohdistamalla rekrytointi potentiaalisimpiin maihin. Raportissa mainitaan erikseen Venäjä,Ukraina,Kiina ja Intia. Näistä maista on mahdollista saada sekä valmista työvoimaa, että tänne opiskelunsa jälkeen jääviä muuttajia. Se kuitenkin edellyttää hyvin organisoituja ja kohdistettuja markkinointitoimenpiteitä, sekä yhteistyötä suomalaisten viranomaisten, oppilaitosten ja suuryritysten välillä.
Vaikka suurin kysyntä Suomeen onkin Euroopan Unionin ulkopuolelta, kannattaa olla täysimittaisesti mukana myös eurooppalaisilla työmarkkinoilla. Kahdeksi vuodeksi määrätty siirtymäsäännös työvoiman vapaaseen liikkumiseen uusista jäsenmaista on purettava välittömästi. Siirtymäsäännös ei itse asiassa ole juurikaan estänyt virolaisen työvoiman tuloa Suomeen, mutta on antanut välistä vetäjän markkinat virolaisille vuokrausyrittäjille. Samalla työvoimaviranomaisten mahdollisuudet valvoa työehtoja ovat heikentyneet ja rehelliset suomalaiset yrittäjät ja heidän työvoimansa on ajettu ahtaalle. Ongelman ydin on mahdollisuudessa aliurakoida toimintoja ulkomaisille vuokravälitysyhtiöille. Siirtymäsäännös kannustaa tähän, koska se kieltää ulkomaalaisten suoran palkkaamisen suomalaisiin yrityksiin.
Kotimaista työttömyyttä samalla alennettava
Mielipidetiedustelujen mukaan monet suomalaiset suhtautuvat kriittisesti ulkomaalaisen työvoiman kasvuun Suomessa niin kauan kuin oma työttömyytemme on korkealla. Maahanmuuttopoliittisen ohjelman rinnalla onkin syytä korostaa toimia kotimaisia työttömyyden alentamiseksi. Varmasti voidaan vielä tehdä paljon työttömien ammatillisten valmiuksien parantamiseksi ja työnteon taloudellisen kannattavuuden lisäämiseksi suhteessa työttömyyteen. Silti on rehellistä tunnustaa, että useilla aloilla työvoimakapeikot voidaan ratkaista vain ulkomaisen työvoiman avulla. Suomesta ei yksinkertaisesti löydy kaikkiin ammatteihin riittävästi osaavia ja motivoituneita työntekijöitä, ongelma kärjistyy suurten ikäluokkien jäädessä eläkkeelle seuraavan viiden vuoden aikana.
On väistämätöntä, että ulkomaalaisten määrä maassamme tulee kasvamaan nopeasti lähivuosina. Ulkomaalaisten integroiminen suomalaiseen yhteiskuntaan ja suomalaisten sopeuttaminen yhteiskuntamme kansainvälistymiseen ei tule olemaan helppoa. Molempia helpottaa se, että valitaan selkeästi ne kohdemaat, joista pyritään saamaan tänne laajempia määriä muuttajia. Kotouttamiseen on silti erityisesti panostettava ja siinä työssä onnistumiseen tarvitaan valtiovallan toimenpiteiden lisäksi kansalaisjärjestöjen ja yksittäisten kansalaisten apua.
Aihe: Mielipidekirjoituksia