syyskuu 2004
Satonen eduskunnassa: Turvallisuus- ja puolustuspoliittisesta selonteosta
30.9.2004
KESKIVIIKKONA 29. SYYSKUUTA
1) Valtioneuvoston turvallisuus- ja puolustuspoliittinen selonteko 2004
Lähetekeskustelu
Arto Satonen /kok: Arvoisa puhemies! Turvallisuus- ja puolustuspoliittinen selonteko linjaa Suomen puolustuspolitiikkaa pitkälti seuraavalle vuosikymmenelle. Nato-jäsenyyden osalta ovi jätetään avoimeksi.
Täällä on totuttu ajattelemaan, erityisesti nykyisissä hallituspuolueissa, että Nato-optiota voi pitää auki kuinka pitkään tahansa ja että meidät otetaan Natoon avosylin vastaan milloin tahansa. Toki on niin, että olemme pitäneet huolta uskottavasta puolustuskyvystämme ja osoittaneet myös osaavamme operoida kansainvälisesti. Se tekee meistä Nato-kelpoisen, mutta siitäkin huolimatta tulee muistaa, että sopimuksessa on aina kaksi osapuolta. Se, että ovi on auki nyt, ei välttämättä takaa, että ovi on auki aina.
Suuri linja tulee globaalisti olemaan se, että Yhdysvallat keskittyy jatkossa entistä enemmän Keski-Aasian, Tyynen valtameren alueen ja Lähi-idän ongelmiin sekä niihin liittyvään terrorismiin. Euroopan unionin valtioiden on kannettava päävastuu Euroopan puolustuksesta ja osallistuttava tarvittaessa eurooppalaisia uhkaavien kriisipesäkkeiden rauhoittamiseen. Suomen tulee olla tiiviisti mukana eurooppalaisessa yhteistyössä myös turvallisuuspolitiikassa. On meidän etumme, jos Euroopan unionissa kyetään takaamaan jäsenmaille todelliset turvatakuut.
Itsenäisen puolustuskykymme kannalta on tärkeää, että kotimainen puolustusteollisuus säilyttää osaamistasonsa, joka on riippuvainen sekä tutkimuspanoksista innovaatioihin että sen käytännössä opitun hiljaisen tiedon siirtymisestä seuraaville sukupolville. Puolustusvoimien omilla ostoilla on varmistettava perusosaamisen säilyminen. Tämä koskee kaikkia niitä aloja, joilla on kriisitilanteissa suoranaista vaikutusta puolustuskykyymme. Puhun siis yhtä hyvin ammusten valmistuksesta kuin Puolustusvoimain vaatehuollostakin.
Oma puolustusvälineteollisuutemme toimii kilpailukykyisemmin, jos sen on mahdollista päästä myös viemään tuotteitaan. Patrian viimeaikainen menestys on osoittanut, että suomalaisella aseteollisuudella on mahdollisuus kehittyä merkittäväksi aseviejäksi. Sikäli kuin tuotteemme ovat Nato-yhteensopivia, niillä on potentiaalisesti maailmalla laajat markkinat, tosin maamme poliittinen linjaus pysyä Naton ulkopuolella voi aika ajoin muodostua viennin esteeksi.
Selonteossa mainitaan myös Kauhavan kehittäminen yhteiseurooppalaiseksi lentokoulutuskeskukseksi, joka onnistuessaan olisi erittäin merkittävä asia. Suomessa ilmailun alalla oleva osaaminen tukee Kauhavan mahdollisuuksia menestyä kilpailussa muiden eurooppalaisten vaihtoehtojen kanssa. On erittäin tärkeää, että kotimaassamme on laajasti sotilaallisteknistä osaamista, jolloin myös ulkomailta hankittuja aseita voidaan huoltaa ja tehdä tarvittavia muutostöitä.
Tämän selonteon yhteydessä on paljon puhuttu Suomen päätöksestä luopua jalkaväkimiinoista vuoteen 2016 mennessä ja korvata miinat uusilla järjestelmillä, joiden hinta on 300 miljoonaa euroa. En halua tähän asiaan enää mennä sen pidemmälti, mutta toivon eduskunnan käyttävän itsenäistä järkeä tämän päätöksen kumoamiseksi. On täysin kohtuutonta veronmaksajien rahojen tuhlausta, että vain ja ainoastaan siitä syystä, että meitä joissakin piireissä pidetään salonkikelpoisina, me tuhlaamme summan, jolla rakentaisimme, kuten tiedämme, satoja päiväkoteja tai korjaisimme kymmeniä homekouluja.
Jalkaväkimiinoista luopumiseen ei ole mitään kiirettä, ei ainakaan niin kauan kuin esimerkiksi Venäjä ja USA ovat sopimuksen ulkopuolella. Kuten tiedetään, myöskin monet muut meidän lähialueillamme olevat valtiot eivät vielä ole tässä sopimuksessa mukana. Suomi on maa, jolla on pitkä maaraja, ja sellaiselle maalle jalkaväkimiinat ovat erittäin tehokas puolustusase. On rähmälleenmenon maailmanennätys, jos Suomi luopuu miinoista sen minimaalisen kansainvälisen painostuksen takia, joka joidenkin mielestä on meidän maatamme kohdannut. Se on ennen kaikkea maailmanennätys siitä syystä, että emme edes tiedä, mistäpäin meitä on painostettu.
On erittäin tärkeää, että jatkossakin Suomen maanpuolustus perustuu yleiselle asevelvollisuudelle. Yleinen asevelvollisuus varmistaa suuren reserviläisten joukon, joka jo olemassaolollaan toimii turvallisuuden takaajana. Yleinen asevelvollisuus ja vapaaehtoinen maanpuolustustoiminta myös pitävät yllä kansalaisten puolustustahtoa, mikä on hyvin merkittävä asia.
Tämän puolustuspoliittisen selonteon yhteydessä on myös tehty merkittäviä linjauksia esikuntien ja sotilasläänien keskusyksiköiden sijainnista. Toivon, että nämä kaikki nyt tehtävät sijoituspäätökset voidaan perustella puolustuspoliittisin perustein. Vaikka arvostankin alueellista hajasijoittamista, niin armeijan yksiköiden sijoittamisessa aluepolitiikka ei saa ajaa puolustuspoliittisten tarpeiden edelle. Tästä näkökulmasta katsottuna Maavoimien Pääesikunnan sijoittamista Mikkeliin esimerkiksi Hämeenlinnan sijasta voi pitää vähintäänkin kyseenalaisena.
Arvoisa puhemies! Turvallisuuspoliittinen ympäristömme on muuttunut nopeasti. Samalla kun Naton leviämisen myötä ja Naton ja Venäjän suhteiden myönteisen kehityksen myötä ulkoinen sotilaallinen uhka on pienentynyt, sisäisen turvallisuuden kehittämisen osalta olemme suurten haasteiden edessä. Valitettavasti kansainvälistymiseen liittyy aina myös rikollisuuden leviämisen vaara. On itsestäänselvää, että poliisi tarvitsee entistä enemmän varoja ja toimintavalmiuksia, jotta se kykenee toimimaan järjestäytyneen rikollisuuden ja terrorismin uhkaa vastaan. Suomen poliisin moraali ja kansalaisten poliisia kohtaan tuntema arvostus ovat korkealla, mikä osaltaan helpottaa toimintavaltuuksien laajentamista.
Lisävarat ovat taas välttämättömiä, jotta uusiin uhkiin varautuminen ei syö resursseja perinteiseltä poliisin vartioinnilta. Tulee muistaa, että monen yksittäisen kansalaisen näkökulmasta katsottuna nimenomaan poliisipartioinnilla on erittäin tärkeä turvallisuutta lisäävä vaikutus.
Aihe: Uutisia
Paikallisuutta ammattikoulutukseen
27.9.2004
(Julkaistu Aamulehdessä 25.9.2004)
Parasta aikaa opetusneuvos Arpo Heinonen selvittää Pirkanmaalla maakunnallisen ammatillisen koulutuksen konsernin muodostamista. Päijät-Hämeen mallin mukaan tarkoituksena on yhdistää nyt lähinnä seutukunnallisesti toimivat yksiköt yhdeksi maakunnalliseksi kokonaisuudeksi.
Yhdistämisellä voi ainakin teoriassa kuvitella saavutettavan synergiaetuja. Totuus voi olla kuitenkin kovin toisenlainen. Seutukunnallisissa yksiköissä on paljon helpompi räätälöidä oma koulutus paikallisen elinkeinoelämän tarpeisiin. Tiiviillä oppilaitosten ja oman seutukunnan yritysten yhteistyöllä voidaan toteuttaa ammatillisen koulutuksen perusidea eli kouluttaa oppilaat sellaisiin ammatteihin, joissa työllistyminen koulutuspaikkakunnalla tai sen läheisyydessä on todennäköistä.
Tampereen seutukunnan ulkopuolisten seutukuntien kilpailukyvyn kannalta itsenäinen, laadukas ja oman alueen elinkeinoelämän tarpeisiin räätälöity koulutus on tärkeä menestystekijä. Maakunnan reuna-alueille on korkeasti koulutettujen työntekijöiden rekrytointi usein vaikeaa, sen sijaan ammatillisten osaajien saaminen on onnistuttu turvaamaan omalla koulutuksella. Suuressa kuntayhtymässä on olemassa se vaara, että koulutusta keskitetään suurimpiin yksiköihin, jolloin reuna-alueiden seutukuntien yritykset menettävät keskeisen kilpailuvalttinsa, hyvän perustyövoiman saatavuuden.
Tärkeää on myös huomioida oppilaiden näkökulma. Useimmiten ammatilliseen koulutukseen tullaan suoraan ylä-asteelta, jolloin ollaan vielä varsin nuoria muuttamaan omalta paikkakunnalta. Koulutusmahdollisuuksien tarjoaminen lähellä kotipaikkaa on siten nuorten etu. Vammalassa on kehitetty valtakunnallinen kärkihanke nivelvaiheen yhteistyöstä ylä-asteen ja ammattioppilaitoksen kesken. Tiiviin yhteistyön avulla nuorille annetaan jo ylä-asteella realistinen kuva ammatillisesta koulutuksesta ja sen antamista valmiuksista työelämään.
On itsestään selvää, että ikäluokkien pienentyessä ammatillisen koulutuksen aloituspaikkamäärät on suhteuttava oppilastarjontaan. Toisaalta monilla teollisuuden aloilla eläkkeelle jäävien tilalle tarvitaan runsaasti uusia osaajia. Koulutuspaikkamäärien oikeaksi mitoittamiseksi ei kuitenkaan tarvita maakunnallista organisaatiota. Kovia päätöksiä osataan tehdä myös paikallisesti, esimerkiksi Vammalan ammatillisen koulutuksen kuntayhtymässä lakkautettiin kaksi linjaa, koska näille linjoille oli niukalti hakijoita ja vieläkin niukemmin alan työpaikkoja tarjolla.
Jokaisen seutukunnan tulee tehdä itsenäinen valinta suhteessa maakunnalliseen organisaatioon. Ne, jotka siitä uskovat etua saavansa ovat toki oikeutettuja siihen osallistumaan. Yhteistyön kehittäminen ja verkottuminen on tärkeää, mutta se ei edellytä organisaatiomuutoksia. Maakunnan reuna-alueelta katsottuna on kuitenkin vaikea kuvitella, mitä etua saavutetaan siitä, että päätöksenteko siirretään seutukuntatasolta maakuntatasolle. Erityisen vaikeaa se on nähdä silloin, kun omalla seutukunnalla on ammatillisen koulutuksen järjestäjä, joka onnistuu rekrytoimaan oppilaita, joka tuntee paikallisen elinkeinoelämän tarpeet ja osaa sopeuttaa opetustaan muuttuvien vaatimusten mukaan. Yleensä elämässä on niin, että kannattaa yrittää korjata niitä asioita, joissa on ongelmia, eikä luoda ongelmia sinne missä asiat ovat kunnossa.
Aihe: Mielipidekirjoituksia
Budjetti ei edistä työllisyyttä
27.9.2004
(Julkaistu Hämeenkyrön Sanomissa 21.9.2004)
Vuoteen 2010 mennessä julkiset menot tulevat nousemaan yli prosentilla suhteessa bkt:hen pelkästään väestön vanhenemisen myötä. Ongelma eivät ole ikääntyvät ihmiset. Täyden päivätyön tehneet ansaitsevat täyden eläkkeen. Ikääntymisen aiheutuneista kustannuksista julkiselle taloudelle on kuitenkin mahdollista selvitä vain nykyistä olennaisesti korkeammalla työllisyysasteella. Työllisyys on saatava uralle, jolla vuoteen 2010 mennessä saavutetaan 75 prosentin työllisyysaste. Jos näin ei käy, niin silloin hyvinvointiyhteiskunta alkaa murentua.
Hallituksen ohjelmalupauksessa 100 000 uudesta työpaikasta ei ole kyse pelkästään vain hallituksen uskottavuudesta, vaan ennen kaikkea koko hyvinvointiyhteiskuntamme rahoituspohjan kestävyydestä. Työttömyys aiheuttaa inhimillisten kärsimysten lisäksi vuosittain 6 miljardin euron kulut kansantaloudelle. Työllisyyden parantuessa verotulot kasvavat ja sosiaalimenot pienevät. Siten kaikki sellaiset toimet, jotka edistävät työllisyyttä tuovat suoraan rahaa valtion kassaan ja sitä kautta hyvinvointiyhteiskunnan rakentamiseen.
Ensi vuoden budjettiesitys ei juurikaan vahvista työllistymistä. Lähes ainoana työllisyyden kannalta positiivisena asiana budjetissa on kotitalousvähennyksen käyttömahdollisuuden laajentaminen koskemaan myös omia vanhempia. Tämäkin toimi olisi työllisyyden kannalta huomattavasti merkittävämpi, jos vähennyksen enimmäismäärää olisi tuntuvasti korotettu.
Opiskelijoille ei anneta opintotuen tai asumislisän korotusta, mikä mahdollistaisi kokopäivätoimisen opiskelun ja siten aikaisemman siirtymisen työelämään. Työttömille annetaan vain mahdollisuus osallistua kursseille, joka sekin toki osalle on hyödyllistä, mutta rakenteelliset uudistukset uusien työpaikkojen luomiseksi jäävät toteutumatta. Työttömyystukijärjestelmää ei olla muuttamassa kannustavammaksi, eikä aktiivisia työllisyystoimia olla edelleenkään kohdentamassa työttömyysajan alkuun, jolla saavutettaisiin parhaita tuloksia.
Pienellä piristysruiskeella voisimme saada palvelusektorille merkittävän joukon uusia työpaikkoja.
Hallitus ei vieläkään tehnyt päätöstä Holm-Vihriälän mallin soveltamisesta käytäntöön. Päätöksenteko siirretään ensi vuoteen ja mahdollinen toteuttaminen vuoteen 2006. Hallitus uskoo edelleen kurssittamiseen todellisten työpaikkojen luomisen sijasta.. Holmin-Vihriälän malli ansaitsee todellisen mahdollisuuden, jotta voitaisiin vapauttaa palvelualoilla piilevä työllistämispotentiaali.
Aihe: Mielipidekirjoituksia
Kiihkeä välikysymyskeskustelu eduskunnassa
22.9.2004
Hallitus vastasi tiistaina Kokoomuksen työllisyysvälikysymykseen. Pääministeri Matti Vanhasen (kesk.) vastaukseen oli koottu likimain kaikki työllisyyteen liittyvät hallitusohjelman kirjaukset tai työllisyyden kohenemisen toivossa jo tehdyt hallituksen ratkaisut. Kokoomuksen puheenjohtaja Jyrki Katainen sanoi, ettei oppositiossa enää uskota hallituksen kykyyn pitää lupaustaan 100 000 uudesta työpaikasta ja maalaili kauhukuvaa pahoinvointi-Suomesta, ellei lupausta kyetä toteuttamaan.
Kansanedustaja Satonen (kok) muistutti puheenvuorossaan, että Suomessa on yhtä työvoimapulasta kärsiviä aloja ja massatyöttömyyttä. Pelkkä kurssittaminen ei enää auta, on puututtava rakenteisiin ja koulutuksessa keskityttävä todelliseen työllistymiseen johtavaan koulutukseen. Satosen puhe on kokonaisuudessaan luettavissa näiden sivuven “Eduskunnasta” -osiossa.
Aihe: Uutisia
Satonen eduskunnassa: Työllisyydestä välikysymyskeskustelussa
22.9.2004
TIISTAINA 21. SYYSKUUTA 2004
1) Työllisyyden ja hyvinvointipalveluiden turvaaminen
Välikysymys VK 3/2004 vp
Arto Satonen /kok: Arvoisa puhemies! Kokoomuksen tekemästä välikysymyksestä huokuu syvä huoli maamme tulevaisuudesta. Väestön nopea ikääntyminen yhdistettynä korkeaan rakenteelliseen työttömyyteen on yhtälö, joka ajaa hyvinvointiyhteiskunnan kuilun partaalle ja kuiluunkin, jos rakenteellisia uudistuksia ei kyetä tekemään.
Jokainen aikaansa seuraava ihminen näkee edessään suomalaisen työvoimapolitiikan nurjat puolet. Pääkaupunkiseudulle haetaan bussikuskeja ulkomailta, vaikka samaan aikaan maassa on suuri joukko työttömiä autonkuljettajia. Olemme luoneet järjestelmän, jossa maaseudulla työttömäksi jäävälle bussinkuljettajalle ei muutto Pääkaupunkiseudulle kannata, mutta virolaiselle bussikuskille osa-aikainen asuminen ja työnteko Suomessa kannattaa. Tämä esimerkki ei ole ainoa laatuaan. (Ed. Huotari: Kainuusta on muuttanut 2 000 kymmenen vuoden aikana!) – Jos Kainuussa on asiat hoidettu paremmin, se on hieno asia. – Tämä esimerkki ei ole ainoa laatuaan. Voisin luetella useita aloja, joilla meillä on samaan aikaan sekä massatyöttömyyttä että työvoimapulaa. Tämä tilanne ei ole vain surkuhupaisa vaan myös kansantalouden kannalta kohtalokas.
Työllisyyden edistäminen parantamalla työttömien valmiuksia koulutuksen avulla on periaatteessa järkevää. Valitettavasti käytännön tulokset ovat jääneet heikoiksi. Toki on niitäkin yritysten kanssa räätälöityjä kursseja, joista lähes kaikille kurssin läpäisseille on avautunut työpaikka ja uusi ura, mutta jokainen meistä on kuullut lukuisia tarinoita ihmisistä, joita kurssitetaan kurssien jälkeen ilman että työpaikka edes näkyy horisontissa. Itse en ole pelkästään kuullut vaan myös nähnyt, sillä olen aikaisemmin toiminut opettajana työllisyyskoulutuksessa.
Kurssitukseen tosin valtion rahaakin tarvitaan, mutta ei lainkaan näin paljon. Kokoomuksen esitys 100 miljoonan euron siirtämisestä aktiivisesta työvoimapolitiikasta palvelualojen työllistämisen edistämiseen on mitä järkevin esitys. Kun kursseille valitaan väkeä tarkemmalla kammalla, niin tämän määrärahan siirron jälkeenkin sinne pääsevät ne, joille kurssin käymisestä on työllistymisen kannalta hyötyä ja muiden sinne ei tarvitsekaan päästä. Sananmukaisesti työllisyyskoulutuksessa on kyse kouluttautumisesta työelämään, ei mistään muusta. Työttömien toimeentulosta huolehtiminen on kokonaan eri asia, asia, joka toki pitää hoitaa, mutta keinotekoista kurssittamista siihen ei tarvita.
Me vannomme täällä voimakkaasti osaamisen nimiin. Osaamista on monenlaista. Kaikki osaaminen ei ole sitä, mitä tehdään korvien välissä tietokoneen avulla, osaamista vaaditaan myös käden taitajilta. Aina tulee olemaan myös töitä, joissa ei tarvita erityisosaamista vaan pitkäjänteisyyttä, sisua ja palvelualttiutta. Suomesta on onnistuttu luomaan maailman pisimmälle mennyt itsepalveluyhteiskunta. Kun amerikkalainen ajattelee, että on ajan hukkaa, että professori vaihtaa itse auton renkaansa tai siivoaa asuntonsa, niin meillä Suomessa ollaan vasta nyt, kiitos kotitalousvähennyksen, edes hieman siirtymässä siihen, että kotiinkin voidaan ostaa palveluita. Tulee muistaa, että jokainen kotiinsa rakennusmiehen tai siivoojan palkkaava ihminen samalla työllistää jonkun toisen.
Vaikka taloutemme menestys luodaankin ulkomaille myytävillä teollisuustuotteilla ja palveluilla, niin työllisyyden kannalta yhtä merkittäviä ovat sisämarkkinat. Tekemätöntä työtä niin vanhentuvan kansakunnan suomalaisissa kodeissa kuin meitä ympäröivässä luonnossakin riittää. Kyse on vain siitä, miten voimme luoda järjestelmän, jossa esimerkiksi henkilökohtaiset palvelut ovat tekijöilleen taloudellisesti kannattavia ja samalla ostajalle riittävän edullisia, jotta kauppa syntyy. Palvelualojen kehittymisen kannalta kohdistettu työn sivukulujen alentaminen on oikea keino edistää työllisyyttä. Se ei toki yksin riitä, työnteon taloudellista kannattavuutta on myös lisättävä tuloveroja alentamalla ja ansiosidonnaista työttömyysturvaa ikähistorian mukaan porrastamalla.
Arvoisa puhemies! Jos tämä välikysymys saa aikaan sen, että hallitus ymmärtää entisten keinojen riittämättömyyden ja ottaa oikeasti askeleen eteenpäin rakenteellisen työttömyyden alentamiseksi, niin tämä välikysymys on täyttänyt tehtävänsä. Hallitus voisi ottaa mallia vaikka niistä maista, joissa on onnistuttu työllisyysaste nostamaan 75 prosenttiin ja työttömyys painamaan 5 prosentin tasolle, kuten esimerkiksi Iso-Britanniassa. Toteuttamalla valtiosihteeri Sailaksen ja komissaari Rehnin esitykset päästäisiin hyvin pitkälle oikeaan suuntaan. Keinot rakenteellisen työttömyyden alentamiseksi ovat tiedossa, vain päätökset puuttuvat.
On aikamoinen paradoksi, että Matti Vanhanen, joka aikoinaan loi nimeä Suomen työmarkkinauudistajana, on nyt sen hallituksen pääministeri, jolla ei ole rohkeutta tehdä mitään rakenteellisia uudistuksia Suomen työmarkkinoilla. Tämän päättämättömyyden hinnan saamme me nuoremmat sukupolvet myöhemmin maksaa.
Aihe: Uutisia
Satosen eduskunnassa: Vuoden 2005 budjetista
16.9.2004
KESKIVIIKKONA 15. SYYSKUUTA 2004 ke
3) Hallituksen esitys valtion talousarvioksi vuodelle 2005
Lähetekeskustelu
Arto Satonen /kok: Arvoisa puhemies! Edellinen puhuja ed. Kallio päättikin siihen, mistä ajattelin myöskin itse puhua. Tätä budjettia on mielestäni arvioitava nimenomaan työllisyyden näkökulmasta, koska kuten täällä eilenkin puhuttiin, ainoastaan selvästi korkeammalla työllisyysasteella meidän on mahdollista varautua ikääntymiseen, jonka täällä valtiovarainministerikin eilen nosti tärkeimmäksi ja merkittävimmäksi haasteeksi, joka tätä yhteiskuntaa kohtaa.
Budjettiesityksessä todetaan, että jo vuoteen 2010 mennessä julkiset menot tulevat nousemaan yli prosentilla suhteessa bruttokansantuotteeseen pelkästään väestön vanhenemisen myötä. Ongelma eivät ole ikääntyneet ihmiset; täyden päivätyön tehneet ansaitsevat täyden eläkkeen. Ikääntymisen kustannuksista julkiselle taloudelle on kuitenkin mahdollista selvitä vain, jos saavutetaan ura, jolla 75 prosentin työllisyysaste on mahdollista vuonna 2010. Jos näin ei käy, hyvinvointiyhteiskuntamme alkaa murentua. Hallituksen lupauksessa 100 000 uudesta työpaikasta ei siten ole kyse pelkästään hallituksen uskottavuudesta, toki siitäkin, mutta ennen kaikkea koko hyvinvointiyhteiskuntamme rahoituspohjan kestävyydestä.
Työttömyys aiheuttaa inhimillisten kärsimysten ohella myös kansantaloudelle merkittäviä kuluja, joita voidaan arvioida kansantaloudelle koituvan jopa 6 miljardia euroa vuositasolla. Työllisyyden parantuessa verotuotot kasvavat ja sosiaalimenot pienenevät. Siten kaikki sellaiset toimet, jotka edistävät työllisyyttä, tuovat suoraan rahaa valtion kassaan ja sitä kautta hyvinvointiyhteiskunnan rakentamiseen.
Hallitus ansaitsee kiitoksen aikaisemmista tuloverolinjauksistaan. Viime ja tänä vuonna tehdyt veronalennukset ovat lisänneet työnteon kannattavuutta ja kansalaisten ostovoimaa ja siten edistäneet työllisyyttä. Nyt hallitus on kuitenkin päättänyt jäädä nurkkaan odottamaan, mitä herrat työmarkkinajärjestöissä palkoista päättävät, ja tekee esityksensä mahdollisista veronalennuksista vasta sen jälkeen. Hyvä silti, jos ne alennukset silloinkin tulevat. Työnteon taloudellista kannattavuutta kaikissa tuloluokissa pitää Suomessa edelleen edistää verotusta alentamalla.
Lähes vuosi sitten täällä käsiteltiin kokoomuksen ryhmän lakialoitetta, jolla olisi voimakkaasti edistetty palvelualojen mahdollisuuksia työllistää. Silloin erityisesti keskustan joukoista annettiin vähintään myötätuntotukea meidän asiallemme, joka toki ennen vaaleja oli heidänkin asiansa. Valitettavasti työn sivukulujen alennusta matalapalkka-aloille ei tähän budjettiin sisälly. On ainoastaan olemassa lupaus siitä, että ensi vuoden aikana tehdään päätös ja vasta vuonna 2006 mahdollisesti saadaan jotain varoja tähän asiaan. Silloinkin valtiovarainministerin suulla on puhuttu vain 50 miljoonasta eurosta valtion rahaa, ja loppu on tarkoitus rahoittaa muilta työnantajilta. Tämä ratkaisu on täysin riittämätön. Väistämättä tulee mieleen, että sosialidemokraattien taholta halutaan vesittää koko asia.
Tämä 50 miljoonan panostus on esimerkiksi vain neljäsosa siitä, mitä nyt käytetään työvoimapoliittiseen koulutukseen. Hallitus uskoo siis edelleen enemmän kurssittamisen voimaan kuin aitojen työpaikkojen luomiseen. Holmin-Vihriälän malli ansaitsisi todellisen kokeilumahdollisuuden, jotta oikeasti nähtäisiin, onko meillä olemassa palvelualoilla piilevä työllistämispotentiaali, joka pienen piristysruiskeen saatuaan loisi merkittävän joukon uusia työpaikkoja.
Tähän budjettiin sisältyy hyvin vähän mitään työllisyyden kannalta positiivista. Opiskelijoille ei anneta opintotuen tai asumislisän korotusta, mikä mahdollistaisi kokopäivätoimisen opiskelun ja siten aikaisemman siirtymisen työelämään. Työttömille annetaan vain mahdollisuus osallistua kursseille, mikä toki sekin osalle on hyödyllistä, mutta rakenteelliset uudistukset uusien työpaikkojen luomiseksi jäävät toteutumatta. Työttömyystukijärjestelmää ei olla muuttamassa kannustavammaksi eikä aktiivisia työllisyystoimia olla edelleenkään kohdentamassa työttömyysajan alkuun, jolloin saavutettaisiin parhaita tuloksia.
Lähes ainoana työllisyyden kannalta positiivisena asiana budjetissa on kotitalousvähennyksen käyttömahdollisuuksien laajentaminen koskemaan myös omien vanhempien kodeissa tehtäviä töitä. Tämäkin toimi olisi työllisyyden kannalta huomattavasti merkittävämpi, jos vähennyksen enimmäismäärä olisi tuntuvasti suurempi, kuten kokoomus on esittänyt. On silti ilolla pantava merkille se, että hallitus näytti vihreää valoa ed. Perhon esitykselle.
Arvoisa puhemies! Hallituksen suurin ongelma työllisyyden hoidossa on se, että nyt, kun pitäisi toimia, kokeilla uutta ja ottaa riskejäkin, hallitus vain istuu paikallaan ja seuraa sivusta tekemättä mitään uusia avauksia, vaikka kaikki tietävät, että entiset keinot on jo loppuun käytetty. Pitäisi rohkeasti ottaa malleja maailmalta. Lähes kaikki Oecd-maat ovat olleet rakenteellisen työttömyyden kurimuksessa, mutta on myös niitä maita, jotka ovat oikeilla opeilla työllisyysastettaan kohottaneet ja pudottaneet työttömyyden alle 5 prosentin. Malleja on vaikka kuinka paljon, on Ison-Britannian, Tanskan, Hollannin ja Australian mallia. On myös täällä kotimaassa keksittyjä keinoja niin tohtori Himasen, komissaari Rehnin kuin valtiosihteeri Sailaksenkin työryhmäraporteissa. Kaikki nämä puhuvat samaan suuntaan: Työnteon kannattavuutta on parannettava, tuloverotusta kevennettävä ja kannustavuutta lisättävä. Luulisi tämän viestin jo vihdoin tässä salissa menevän perille.
Aihe: Uutisia
Satonen työelämä- ja tasa-arvovaliokunnan varajäseneksi
13.9.2004
Kansanedustaja Arto Satonen (kok) valittiin eduskunnan työelämä- ja tasa-arvovaliokunnan varajäseneksi täysistunnossa 9.9.2004.
Työelämä- ja tasa-arvovaliokunnan tehtävänä on puhemiesneuvoston hyväksymien yleisohjeiden mukaan käsitellä asiat, jotka koskevat työympäristöä, työterveyshuoltoa, työvoimaa ja työllisyyttä (työvoimapoliittinen aikuiskoulutus mukaan lukien), osallistumisjärjestelmiä, tasa-arvokysymyksiä ja siviilipalvelua. Valiokunta käsittelee pääosin myös säteilyvalvontaa ja kemikaaleja koskevat asiat.
Aihe: Eduskunnasta, Uutisia
Korotus tuloksen mukaan
13.9.2004
(Julkaistu Aamulehdessä 31.8.2004)
Hallituksen budjettikäsittelyn yhteydessä valtionvarainministeri Antti Kalliomäki piti mahdollisena painaa Suomen työttömyyden taso 5 prosenttiin. Kalliomäen lausuntoa voi pitää rohkeana, sillä hänen valtionvarainministerikaudellaan työpaikat ovat vähentyneet, eivät lisääntyneet. Suunta kääntyy vain poliittista linjaa muuttamalla.
Lääkkeet merkittävään työttömyyden alentamiseen ovat olemassa, kun vain on rohkeutta käyttää niitä. Työllisyyden positiivinen kehitys rakentuu pohjalle, jossa yhdistyvät maltillinen ja alakohtaiset erot huomioiva tulopoliittinen kokonaisratkaisu, ostovoimaa ja kotimaista kysyntää tukeva tuloveronalennus ja työnteon kannustavuutta lisäävät muutokset työttömyysturvaan.
Keinot työllisyyden parantamiseksi eivät ole uusia neronleimauksia, vaan pitkään tiedossa olleita välineitä, joita ei ole poliittisesti uskallettu ottaa käyttöön. Tulopoliittisessa kokonaisratkaisussa ei perinteisesti ole huomioitu alakohtaisia tuottavuuseroja, vaan on menty kautta linjan samoin prosenttikorotuksin. Tätä linjaa voi kiittää solidaarisuudestaan, mutta samalla se ajaa heikommin kannattavilla aloilla työskentelevät yritykset ja ihmiset vaikeuksiin. Hyvin menestyvillä aloilla taas olisi mahdollisuus palkita menestys suuremmillakin korotuksilla. Kansainvälisen kilpailun vuoksi on väistämätöntä, että palkankorotusten on jatkossa seurattava entistä tarkemmin tuloskehitystä.
Tuloveronalennuksen suhteen hallitus on toistaiseksi jatkanut kokoomuslaisilla linjoilla, alentaen tasaisesti tuloverotusta kaikissa tuloluokissa. Näin tulee tehdä jatkossakin, jotta vältytään työnteon kannustavuutta heikentäviltä loukuilta. Kaikissa tuloluokissa on lisäansion tekeminen oltava kannattavaa, jotta taloudellinen houkutin työntekoon säilyy.
Sailaksen raportissa esitettiin työttömyysturvan ansiosidonnaisen osuuden porrastamista työhistorian mukaan. Tällä muutoksella kannustettaisiin uuteen työhön tai työvoimapoliittiseen koulutukseen sijoittumiseen nopeasti erityisesti niitä, joiden työhistoria on lyhyt. Työttömäksi jääneen pääsy nopeasti takaisin työelämään on erittäin tärkeää. Jo puolen vuoden työttömyys lisää pitkäaikaistyöttömyyden riskiä kaksinkertaiseksi ja työttömyyden pitkittymisen myötä paluu työelämään vaikeutuu, minkä vuoksi on tärkeää kohdistaa aktiivitoimenpiteitä ja kannustimia juuri työttömiksi jääneisiin.
Aihe: Mielipidekirjoituksia