elokuu 2004
Satonen arvostelee hallituksen työvoimapolitiikkaa
24.8.2004
Kansanedustaja Arto Satonen arvostelee tänään 24.8. Aamulehdessä sitä, että matalapalkka-alojen tukimallin toteutus siirtyy vuoteen 2006. Hän pitää myös siihen kaavailtua rahapottia, 50 miljoonaa euroa, aivan liian pienenä satsauksena verrattuna niihin summiin, jotka on ohjattu niin sanottuun aktiiviseen työvoimapolitiikkaan.
Aihe: Uutisia
Satonen vieraili Ruovedellä
24.8.2004
Kansanedustaja Arto Satonen tutustui Ruoveden kuntaan 16.8. Satonen tapasi kunnanjohtoa ja vieraili vanhainkoti Kotirannassa sekä yritysvierailuilla Pro Silva -metsäkoneyrityksessä ja Pihlavan Ikkunan tuotantolaitoksessa.
Satonen korostaa Ruovesi-lehdessä (18.8.) syvällisempien kuntavierailuiden välttämättömyyttä. – Tietää sitten, missä mennään, kun maakunnista otetaan yhteyttä.
Aihe: Uutisia
Vientitukien poistaminen edellyttää tuotekehitykseen panostamista
24.8.2004
(Julkaistu Hämeenkyrön Sanomissa 24.8.2004)
WTO-neuvotteluissa saavutettu neuvottelutulos, jonka mukaan Euroopan Unioni poistaa maataloustuotteiden vientituet merkitsee suuria haasteita suomalaisille maitotiloille ja elintarviketeollisuudelle. Aikaa valmistautumiseen on toki vielä runsaasti. Nyt on tehty vasta periaatepäätös ja sen voimaanastuminen voi kestää hyvinkin kymmenen vuotta.
Nykyisin kolmannes Suomessa tuotetusta maidosta menee muodossa tai toisessa ulkomaille. Ulkomaan myyntiä on edesauttanut tuntuva vientituki. Viennille voi olla tilaa jatkossakin, mutta silloin on kilpailtava hinnan sijasta laadulla. On panostettava tutkimukseen ja tuotekehitykseen, jotta kykenemme valmistamaan lisäarvotuotteita ja onnistuttava myös tekemään ne kansainvälisesti tunnetuksi. Tämä ei tule olemaan helppoa, kuten kasvistanolia sisältävä Benecolin esimerkki on osoittanut.
Suomalainen kuluttaja haluaa ostaa suomalaisia elintarvikkeita. Kotimaisen tuotannon tukemiselle on siten olemassa poliittinen tuki. Kyse on myös kriisiajan valmiudesta. Kansakunta, joka ei itse kykene tuottamaan elintarvikkeita väestölleen on kriisitilanteessa erittäin haavoittuvainen. Näillä argumenteilla voidaan puolustaa omavaraisuuden säilyttämistä elintarviketalouden avainaloilla, kuten maitotuotannossa.
Vientiin tähtäävä ylituotanto on kuitenkin kokonaan toinen asia. Hienoinen ylituotanto tukee, joka huomioi vuosittaiset vaihtelut, tukee osaltaan kriisiajan valmiutta ja on siten perusteltua. Jatkuva suuri ylituotanto on kuitenkin perusteltavissa vain, jos tuottamille tuotteillemme on aidosti kysyntää maamme rajojen ulkopuolella.
Veronmaksajien rahojen käyttäminen maataloustukiin on kotimaassa käytettävien elintarvikkeiden osalta itse asiassa hintojen alennusta kuluttajalle. Vientituen tarkoitus on tasoittaa EU-hinnan ja maailmanmarkkinahinnan eroa. Tuen avulla parannetaan elintarviketeollisuuden kilpailukykyä EU:n ulkopuolella. EU:n ulkopuolinen ostaja saattaa ostaa suomalaisen tuotteen, jos saa sen samaan hintaan kuin halvemmilla raaka-aineilla EU:n ulkopuolella valmistetun tuotteen.
Optimitilanne olisi, että EU -yrityksen kannattavuudelle riittäisi EU-markkinat, jolloin vientiä ei tarvittaisi ja samanaikaisesti tuotanto vastaisi kysyntää, eikä ylijäämälle olisi vientitarvetta. Nykyinen markkinatilanne kuitenkin vaatii, että vientituen avulla helpotetaan esim. maitotuotteiden markkinoille pääsyä EU:n ulkopuolella. Viime vuosina tuen tarve on monen tuotteen osalta jo hetkellisesti poistunut. Vientitukimekanismi on kuitenkin ollut hyvä turvaverkko vaikeissa markkinaolosuhteissa mm. satovaihteluista johtuvien raaka-ainehintojen tasaajana.
Suomalainen maanviljelijä on jo useasti joutunut sopeutumaan Euroopan Unionin politiikasta aiheutuviin muutoksiin omassa toimintaympäristössään. Jälleen kerran edessä on tuotannon tehostamisen vaatimus, mikä merkitsee yksikkökoon nousua. Suomalaiselta maitotilalliselta, jota vientitukien menetys eniten koskee, vaaditaan jälleen kerran venymiskykyä ja sopeutumista. Jotta sopeutuminen olisi mahdollista, Suomen neuvottelijoiden tulee WTOn jatkoneuvotteluissa varmistaa riittävä siirtymäaika, sekä aloittaa valmistautuminen vapaaseen kilpailuun mm. lisäämällä panostuksia tuotekehitykseen.
Aihe: Mielipidekirjoituksia
Kouluviihtyvyydestä tulee kantaa huolta
24.8.2004
(Julkaistu Alueviestissä 19.8.2004)
Maailman terveysjärjestön WHOn tutkimus kouluviihtyvyydestä on nostanut Suomessa keskusteluaallon. 31 maassa tehdyn vertailututkimuksen mukaan suomalaiset nuoret pitivät vähiten koulusta koko Euroopassa. Erityisen vähän koulusta pitivät pojat, mutta tytötkin eurooppalaisia kanssasisariaan vähemmän.
Tutkimustulokseen ei tule suhtautua ylidramaattisesti. Suomalaisnuoret ovat aikaisemminkin sijoittuneet vastaavassa tutkimuksessa jälkijoukkoon, mutta silti oppimistuloksia arvioitaessa suomalaiset ovat kuuluneet Euroopan valioihin niin matematiikassa, kuin kielissä. Suomalainen koulu on siis ainakin tähän asti ollut tehokas, vaikka siellä ei tunnutakaan viihtyvän.
Tutkimustulosta ei kuitenkaan ole syytä ohittaa olankohautuksella. Toki on niin, että koulussa viihtyvä ja sen tärkeäksi kokeva oppilas myös oppii paremmin. Oppilaiden viihtyvyyttä ei kuitenkaan tule yrittää parantaa lisäämällä oppilaita kiinnostavien aineiden määrää. Koulussa ollaan oppimassa tärkeitä taitoja elämää varten ja sen vuoksi erilaisten harrastusten nostaminen perusoppiaineiden rinnalle opetusohjelmaan ei ole järkevää kuin niille, joilla oikeasti saattaa olla mahdollisuuksia tehdä itselleen harrastuksesta ammatti.
Opetusministeri Tuula Haatainen on moittinut kuntia erityisopetukseen kohdistuneista säästöistä ja näkee liian vähäiset resurssit erityisoppilaille merkittävänä syynä koulussa viihtymättömyyteen. Haatainen ei liene asemansa puolesta paras mahdollinen arvostelija. Toisin kuin jotkut valtiovaltaa pitävät kuvittelevat, kunnissakin osataan asioita arvottaa ja useimmissa kunnissa koulutus on terveydenhuollon ohella ykkösprioriteetti, johon satsataan taloudellisen kantokyvyn rajoja myöten.
Erityisopetukseen on viime vuosina satsattu voimakkaasti. Kouluavustajat ovat tulleet osaksi kouluelämää ja erilaisia erityisopetuksen pienryhmiä on useita. Ne ovat ehdottoman tarpeellisia, mutta vaativat myös resursseja. Jos maan hallitukselta ei tule lisää rahaa opetukseen, niin vaarana on, että erityisopetukseen jatkuvasti tarvittavat lisäresurssit syövät perusopetusta.
Tällöin välittömänä seurauksena on luokkakokojen suureneminen ja se, että opettajalta jää vähemmän aikaa yhtä oppilasta kohden. Tämä kehitys on huolestuttavaa, sillä nuorison osaamisen tasosta riippuu pitkässä juoksussa maamme kilpailukyky ja siten meidän kaikkien hyvinvointi.
Nuorten koulussa viihtymisen kannalta olennaista on se, että he saavat laadukasta ja omalle oppimistasolleen sopivaa ja motivoivaa opetusta. Koulutusjärjestelmämme on siten pystyttävä tarjoamaan korkeatasoista ja riittävän yksilöllistä opetusta sekä erityisopetusta tarvitseville, että niille jotka eivät sitä tarvitse.
Aihe: Mielipidekirjoituksia
Ulkomaisen työvoiman tuloon varauduttava
10.8.2004
(Julkaistu Helsingin Sanomissa 7.8.2004)
Suomen ulkomaalaispolitiikka makaa edelleen vanhoissa juoksuhaudoissa. Ulkomaalaispolitiikka mielletään ensisijaisesti pakolaispolitiikaksi. Poliittista keskustelua hallitsee väittely siitä onko Suomeen pakolaisena pääseminen liian helppoa vai liian vaikeaa. Pakolaispolitiikka on kuitenkin vain pieni osa ulkomaalaiskysymystä. Sen varjoon on jäänyt se, että Suomen on varauduttava ulkomaisen työvoiman laajamittaiseen maahanmuuttoon.
Akateemisissa tutkimuksissa on selkeästi osoitettu nopea tarve ulkomaalaisen työvoiman lisäämiseen. SITRAn 2015-ryhmän julkaisemassa tutkimuksessa esitetään Suomen tarvitsevan jopa 25 – 50 000 maahanmuuttajaa vuosittain paikkaamaan ikääntymisestä heikkenevää huoltotasettamme. Pekka Himasen eduskunnan tulevaisuusvaliokunnalle tekemässä tulevaisuusselvityksen mukaan tarvitsemme 5 000 uutta ulkomaalaista työntekijää vuosittain. Nämä luvut ovat suuntaa antavia, mutta niin suuria, että niiden toteutuminen ei ole mahdollista ilman johdonmukaista politiikkaa.
Joka tapauksessa on selvää, että me tarvitsemme merkittävän määrän ulkomaista työvoimaa maahamme, jotta meilläkin menisi hyvin. Hyvinvointivaltion ylläpitäminen huoltotaseen nopeasti heikentyessä näyttää ilman laajamittaista maahanmuuttoa lähes mahdottomalta.
Euroopan Unionin itälaajeneminen avaa Suomen työmarkkinat näillä näkymin uusien jäsenmaiden kansalaisille 1.5.2006. Toisin kuin SAK:ssa ja poliittisessa vasemmistossa on pelätty, virolaisten joukkomarssi Suomen työmarkkinoille ei tule toteutumaan. Syitä on monia, osaajia kiinnostavat Suomea enemmän Keski-Euroopan mahdollisuudet ja Viron nopeasti nouseva elintaso pienentää palkkaeroja. Itse asiassa pitämällä rajoja kiinni kaksi vuotta Suomi antaa kilpailuetua Ruotsille, joka päätti avata ovet uusien jäsenmaiden työvoimalle välittömästi. Suomessa poliittista tahtoa rajojen avaamiselle löytyi vain Kokoomuksen ja vihreiden riveistä.
Viro ja muut Baltian maat eivät tule pelastamaan Suomen ulkomaalaisen työvoiman tarvetta, vaan maahanmuuttajia on etsittävä kauempaa. Potentiaalisemmat alueet ovat entisen Neuvostoliiton maat ja Aasia. Näiden valtioiden kansalaisten kotouttaminen Suomeen ei tule olemaan ongelmatonta, vaan on yksi lähiajan suurimmista haasteistamme. Muuttajat on valittava työvoimapoliittisin perustein.
Helpointa on tukea Suomessa tutkinnon suorittaneiden opiskelijoiden maahan jääntiä helpottamalla lupakäytäntöjä ja antamalla mahdollisuus etsiä työtä Suomesta valmistumisen jälkeen. Tämä asia jäi ilman ratkaisua ulkomaalaislain käsittelyn yhteydessä, vaikka perustuslakivaliokuntakin kiinnitti asiaan huomiota.
Suomessa on nyt 8000 Suomen verovaroilla koulutettavaa ulkomaalaista opiskelijaa, joista moni valitsee Suomen sijasta esimerkiksi anglosaksisen maan työpaikakseen, koska nykyinen lupakäytäntömme ajaa heidät valmistuttuaan maasta.
Kanada ja Uusi-Seelanti ovat positiivisia esimerkkejä maista, joissa on järjestelmällisesti harjoitettu valikoivaa maahanmuuttopolitiikkaa. Molemmissa maissa on pisteytysjärjestelmä, jonka perusteella maahan pyrkivät asetetaan järjestykseen. Olennaista on valita hakijoiden joukosta sellaiset henkilöt, jotka kykenevät työllistämään itsensä ja kykenevät integroitumaan yhteiskuntaan. Pisteitä saa mm. koulutuksesta, työkokemuksesta ja kielitaidosta. Myös sukulaisuussuhde ja aikaisempi työkokemus maassa ovat eduksi maahanmuutossa.
Erityisesti Kanadassa on selvästi nähtävissä maahanmuuttajien myönteinen vaikutus maan taloudelliselle kehitykselle. Poliittisena linjana on ollut valikoivalla maahanmuutolla ja monikulttuurisuudella lisätä oman maan kansalaisten hyvinvointia. Valikoiva maahanmuutto ei huonoinakaan taloudellisina aikoina lisää työttömyyttä, sillä työperusteinen maahanmuutto tapahtuu avoimille työpaikoille ja tuo osaajia niille aloille, jotka toimivat talouden vetureina. Suomessa tarve on tulevaisuudessa sekä huippuosaajista, että teollisuuden ja palvelujen ammattilaisista.
Suomen ulkomaalaispolitiikan uusien linjojen määrittelyssä on mitä pikimmin siirryttävä tutkijankammioista poliittiseen päätöksentekoon. Joka vuosi työelämästä poistuu 10 000 ihmistä enemmän eläkkeelle kuin uusia tulee työmarkkinoille. On epärealistista kuvitella, että nyt työttömänä olevat täyttäisivät kaikki aukeavat työpaikat. Todelliset vaihtoehdot ovat rajojen avaaminen osaavalle ulkomaalaiselle työvoimalle tai töiden siirtyminen maan rajojen ulkopuolelle. Jälkimmäinen vaihtoehto on tuhoisa hyvinvointiyhteiskuntamme kannalta.
Aihe: Mielipidekirjoituksia
Palveluita, ei byrokratiaa
3.8.2004
(Julkaistu Aamulehdessä 2.8.2004)
Tänä kesänä on jälleen nostettu pintaan keskustelu kuntaliitosten hyödyllisyydestä. Aamulehden pääkirjoituksessa 19.7. viitattiin tutkija Kari Leinamon tutkimustuloksiin, jonka mukaan liitoksesta ei ole ollut liitetyille kunnille varisnaista hyötyä. Leinamo oli käynyt läpi 30 vuotta sitten tapahtuneita liitoksia ja vertaillut mm. Teiskoa ja Vesilahtea.
Leinamo on omasta tarkastelunäkökulmastaan katsottuna varmaankin oikeassa. Jos otetaan yksittäinen kuntaesimerkki, niin liitoksen hyötyjä voi olla vaikea yksilöidä. Osaltaan se johtuu siitäkin, että valtionosuusjärjestelmä on rakennettu verotulojen tasauksen pohjalle, mikä tasapainottaa kehitystä erilaisissa kunnissa. Näin tulee ollakin, mutta se ei poista sitä tosiseikkaa, että pienet kunnat ovat liian pieniä yksiköitä toimiakseen tehokkaasti itsenäisinä.
Vammalan seudulla toteutettiin kolmen kunnan kuntaliitos vuonna 1973. Tämän liitoksen seurauksena syntyi n. 15 000 asukkaan kaupunki. Vammalan seudullakin voisi varmaan yksittäinen tutkimus osoittaa, että esimerkiksi luonnonkaunis Karkku olisi itsenäisenä ollut vetovoimainen ja kehityskykyinen. Jos näin olisi, niin silläkin pitäjällä olisi nyt omat koulutoimenjohtajansa, rakennustarkastajansa ja kunnanjohtajan virastonsa. Nämä kaikki tehtävät hoituvat nyt osana isompaa kuntaa, ilman että ne edellyttävät mitään erityishenkilöitä.
Suomessa kunnilla on pitkälle menevä itsehallinto. Kunta vastaa kuntalaisten tärkeimmistä palveluista koulutuksesta, terveydenhoidosta, sosiaali –ja vapaa-ajan palveluista. On itsestään selvää, että nämä palvelut voidaan organisoida järkevästi vain riittävällä väestöpohjalla. Pienissä yksiköissä on joustavuutta ja paikallistuntemusta, mutta hallintokustannukset muodostuvat kohtuuttomiksi. Nykyisin tarvitaan myös kalliita laitehankintoja, joiden hankkiminen pieniin yksiköihin on tarpeetonta resurssien tuhlausta.
Suurin este kuntaliitoksille on pelko oman identiteetin menettämisestä. Monikaan meistä ei halua, että oma synnyinkunta häviää kartalta. Toisaalta kunnat ovat olemassa ihmisten palvelemista varten. Niiden tulee tarjota laadukkaat palvelut kuntalaisille tehokkaasti. Se minkä niminen organisaatio palvelut tuottaa on toissijaista. Kunnallisen demokratian toteutuminen on arvo sinänsä, mutta kuntalaisten vaikutusmahdollisuudet säilyvät myös isommissa yksiköissä.
Kun samanaikaisesti tunnustetaan kuntaliitosten hidas käytännön toteutuminen ja nykyisen palvelujärjestelmän hajanaisuus ja kalleus, niin oppia voisi ottaa vaikka Ranskasta. Ranskassa kuntia on valtava määrä, mutta tärkeimmistä palveluista huolehtivat kuntia suuremmat yksiköt. Meillä seutukunnasta tulisi muodostaa palvelujen tuotannon perusyksikkö. Uudistuksia tehdessä on muistettava, että jokainen hallinnosta säästetty euro on käytettävissä palveluiden tuottamiseen.
Aihe: Mielipidekirjoituksia