kesäkuu 2004
Kokoomuksen johto vaihtui
7.6.2004
Kokoomus valitsi puoluekokouksessaan Seinäjoella uudeksi puheenjohtajksi kansanedustaja Jyrki Kataisen. Hänen aisaparikseen puoluesihteeriksi valittiin Harri Jaskari Tampereelta.
Puoluevaltuuston puheenjohtajaksi tuli Sari Sarkomaa ja puolueen varapuheenjohtajiksi valittiin Marjo Matikainen-Kallström, Paula Risikko ja Jari Koskinen.
Aihe: Uutisia
Kurssittamalla ei töitä
3.6.2004
(Julkaistu Aamulehdessä 3.6.2004)
Vanhasen hallituksen aloittaessa kautensa työllisyyden parantaminen nostettiin hallituksen päätavoitteeksi. Tavoite oli lisätä työpaikkojen määrää sadalla tuhannella ja nostaa työllisyysaste vuoteen 2010 mennessä 75 prosenttiin. Tähän tavoitteeseen kuviteltiin pääsevän aktiivisen työvoimapolitiikan määrärahoja kasvattamalla. 100 miljoonaa uutta rahaa annettiin työttömien kouluttamiseen.
Sosiaalidemokraattisen työllistämispolitiikan haaksirikko on jo nyt vuotta myöhemmin nähtävissä. 100 miljoonan lisäpanoksella on toki vakinaistettu työpajoja ja ollaan perustamassa työllistämiskeskuksia, molemmat sinällään hyviä asioita, mutta tuloksia ei näy. Päinvastoin, työttömyys ei ole laskenut, mutta työpaikkojen määrä on vähentynyt 45 000:lla. Vuoden aikana kaikkiaan 54 000 ihmistä on siirtynyt työvoiman ulkopuolelle ja työllisyysaste on heikentynyt 1,3 prosenttia. Kun hallitus tavoitteli sitä, että kolme neljästä työikäisestä ja työkykyisestä suomalaisesta on töissä, niin nyt ei ole enää edes kahta kolmesta.
Ikääntyminen muodostaa suomalaiselle yhteiskunnalle suuren haasteen. 25 vuodessa yli 65 vuotiaiden määrä suhteessa 15-64 vuotiaisiin työikäiseen väestöön lähes kaksinkertaistuu nykyisestä. Jos samalla ei kyetä työllisyysastetta nostamaan, niin huoltosuhde heikkenee jyrkästi. Suomeksi sanottuna taakka yhteiskunnan rattaiden pyörittämisestä jää yhä pienemmän joukon harteille. Jo nyt työmarkkinoilta poistuu 10 000 ihmistä enemmän vuositasolla, kuin uusia tulee. Kaiken järjen mukaan meillä pitäisi olla tulossa työvoimapula, mutta näyttäkin siltä, että työpaikkoja häviää nopeammin kuin työvoiman määrä pienenee.
Surkuhupaisinta on se, että työttömyyden kanssa on samaan aikaan työvoimapulaa. Jopa samoilla aloilla, jossa on työttömiä työnhakijoita. Työn teon kannattavuus on saatu poliittisilla päätöksillä niin heikoksi, että esimerkiksi maaseudulla työttömänä olevan autonkuljettajan ei kannata lähteä pääkaupunkiseudulle bussikuskiksi, mutta virolaisen kannattaa. Kansantaloudellisesti on kestämätöntä, että joudumme palkkaamaan maan rajojen ulkopuolelta työvoimaa tehtäviin, joihin omankin maan kansalaisilla riittäisi ammattitaitoa.
Työministeri Filatovin ja työvoimapolitiikkaa johtavan sosiaalidemokraattisen koneiston tulisi jo myöntää, että työttömyysongelmaa ei kyetä ratkaisemaan jatkuvalla kurssittamisella. Matalapalkkaisen työn kannattavuutta suhteessa työttömyysturvaan on parannettava ja työttömyysturvaan on tuotava kannustavia elementtejä, kuten porrastus ansiosidonnaisen turvan tasoon. Lisäksi pienten yritysten mahdollisuutta työllistää on edistettävä lisäämällä paikallisen sopimisen mahdollisuutta ja alentamalla työvoiman sivukuluja matalapalkka-aloilla.
Suomessa on tullut tavaksi syyttää kaikkia työmarkkinoiden dynamiikkaa parantavia ehdotuksia uusliberalistisiksi, josta termistä on tullut julkisessa keskustelussa lähes kirosana. Samaan hengen vetoon on tyrmätty kaikki uudistusehdotukset keskustan työreformista Sailaksen työryhmän esityksiin. Olennaista on kuitenkin tunnustaa tosiasiat, eikä suhtautua asioihin tunnepohjalta.
Esimerkiksi Iso-Britanniassa, jossa työmarkkinat toimivat vapaammin, työllisyysaste on 74,8% ja työttömyys 3,1%. Näillä luvuilla kansantalous ja sitä kautta kansalaisten hyvinvointi on jatkossakin turvattu. Toivoa sopii, että Suomen hallitus ottaisi oppia Iso-Britanniasta ja katsoisi avoimin silmin, mitä siellä konservatiivit ja työväenpuolue ovat saaneet aikaan. On se ollut sitten uusliberalismia, konservatismia, kolmannen tien sosiaalidemokratiaa tai mitä tahansa, niin tulokset puhuvat puolestaan.
Aihe: Mielipidekirjoituksia
Yrittäjän kodinturvasta tehtävä päätöksiä
1.6.2004
(Julkaistu Hämeenkyrön Sanomissa 1.6.2004)
Yksi Suomen suurimmista ongelmista on se, että yrittäminen ammattina kiinnostaa entistä harvempaa. Yleensä vielä niin, että mitä korkeammin koulutettu henkilö on, sen vähäisempää on halukkuus ryhtyä yrittäjäksi. Uusien yrittäjien tarve on suuri, lähivuosina tarvitaan ehkä jopa 70 000 uutta yrittäjää.
Kansainvälisen GEM- tutkimuksen mukaan suomalaisten nuorten halukkuus ryhtyä yrittäjäksi on pohjoismaista keskitasoa, mutta jää selvästi jälkeen esimerkiksi Iso-Britanniasta, Yhdysvalloista ja Australiasta. Anglosaksisissa maissa suhtaudutaan yrittäjyyteen ammattina paljon Suomea positiivisemmin ja se myös näkyy talouden dynamiikassa, kasvupotentiaalissa ja työllisyydessä.
Suurin este ryhtyä yrittäjäksi on yrittäjyyteen liittyvä riski. Konkurssiin ajautuva yrittäjä menettää kaiken, niin maineensa kuin taloudellisen varallisuutensa ja huonoimmassa tapauksessa ajautuu lähes velkavankeuteen. Tämä ei kuulosta houkuttelevalta, kun toisena vaihtoehtona on palkkatyö, jossa suurin riski on työttömäksi joutuminen ja eläminen työttömyysturvan varassa. Yhdysvalloissa yrittäjyyden riskiä on pienennetty sillä, että yrittäjä voi suojata oman asuntonsa yrittäjäriskin ulkopuolelle.
Suomessa kauppa- ja teollisuusministeriössä on jo vuoden verran selvitetty henkilökohtaisen konkurssin mahdollisuutta, sekä erikseen oman asunnon suojaamista. Mitään esityksiä asiasta eduskunnalle ei ole kuitenkaan kyetty tekemään. Toivoa sopii, että koko asia ei hautaudu selvityksiin, vaan saadaan aikaan välttämättömiä päätöksiä yrittäjyyden kynnyksen alentamisesta. Ne sopisivat luontevasti jatkoksi jo tehdyille yritysverotusratkaisuille, joissa oli aloittelevan yrittäjän kannalta positiivisia elementtejä kuten sukupolvenvaihdosten verohuojennukset ja mahdollisuus tehdä kunnallisverotuksessa ansiotulovähennys ansiotuloina verotetuista osingoista.
Toki aloitteleva yrittäjä, joka ei voi suojata omaa asuntoaan joutuu ottamaan lainaa korkeammalla korolla, joka sekin muodostaa kynnyksen yrittäjäksi ryhtymiseksi. Kuitenkin jos vastakkain ovat pelko oman asunnon menettämisestä ja hieman korkeampi tuottovaatimus, niin jälkimmäiseen haasteeseen on helpompia vastata. On myös mahdollista niin, että omaa asunto voidaan suojata johonkin tiettyyn euromääräiseen summaan, esimerkiksi 100 000 euroon asti, jolloin varmistetaan yrittäjän mahdollisuus turvata oma asumisensa mahdollisen epäonnistumisen jälkeenkin.
Aihe: Mielipidekirjoituksia