kesäkuu 2004
Eläkesäästämisestä meni motiivi
28.6.2004
(Julkaistu Aamulehdessä 28.6.2004)
Vanhasen punamultahallituksen esityksestä eduskunta päätti kiristää eläkesäästäjien verotusta. Hallituksen esitys voitti eduskunnassa kokoomuksen eduskuntaryhmän vastaesityksen veronkiristysten hylkäämisestä äänin 132-44. Hallitus teki veroetua kiristämällä poliittisen linjavalinnan, se ei enää halua motivoida nuoria vapaaehtoiseen eläkesäästämiseen.
Hallituksen esityksestä vapaaehtoisten eläkevakuutusten verovähennys tehdään jatkossa pääomatuloverotukseen, kun vähennys tähän saakka on tehty ansiotulosta. Hallitus laskee tämän veronkiristyksen tuottavan yhteensä vajaan 130 miljoonan euron lisätulot vuosittain siinä vaiheessa, kun uudistus on täysimääräisesti voimassa.
Hallitus perustelee veronkiristystä sillä, että siirtyminen pääomatuloverotukseen tulisi eläkesäästäjälle edullisemmaksi siinä vaiheessa, kun eläkettä aletaan nostaa vakuutuksesta. Tämä väite on harhaanjohtava. Käytännössä vakuutusmaksuja maksetaan keskimäärin 23 vuotta, pisimmillään jopa 40 vuotta. Hallituksella ei voi olla mitään tietoa tai takeita siitä, millainen näiden eläkkeiden verotus tulee olemaan niiden nostohetkellä. Nuorelle säästäjälle on paljon tärkeämpää nyt saatu veroetu, kuin vuosikymmenien päässä olevat epävarmat hyödyt.
Eläkevakuutusten viime vuosina noussut suosio erityisesti nuorten ikäluokkien keskuudessa osoittaa vapaaehtoisten eläkevakuutusten olevan tärkeä väline kansalaisten oman ja heidän perheensä eläkeaikaisen toimeentulon turvaamiseen. He tietävät, että hallituksen työttömyyttä lisäävä talouspolitiikka vaarantaa tulevien työeläkkeiden maksamisen. Kyse on vastuullisten, keskituloisten palkansaajien halusta ja valmiudesta suunnitella omaa tulevaisuuttaan. Tämänkaltaista käytöstä tulisi myös yhteiskunnan taholta tukea. Nyt hallitus on kiristämässä näiden kansalaisten verotusta.
Veronkiristyksen lisäksi hallituksen esityksestä eduskunta päätti vapaaehtoisten eläkevakuutusten vähimmäiseläkeiän nostamisesta 60 vuodesta 62 vuoteen. Eläkeikärajan korotus olisi tullut ulottaa vain uusiin vakuutuksiin, jotta olisi säilytetty eläkesäästäjien luottamus järjestelmää kohtaan. Nyt moni nuorempi miettii säästämisen sijasta sitä miten saisi nostettua jo maksettuja säästöjä takaisin.
Perustuslakivaliokunta päätyi siihen, että verokohtelun muuttamiselle on saatava viiden vuoden siirtymäaika. Siirtymäaika koskee sekä viiden vuoden kuluessa eläkkeelle siirtyviä että nuorempia säästäjiä. Lähellä eläkeikää oleville se merkitsee eläkeiän pysymisessä 60 vuodessa ja mahdollisuutta siirtyä eläkkeelle vanhojen sopimusten mukaan. Nuoremmat voivat säästää vielä viisi vuotta vanhoin ehdoin, mutta eivät ehdi saavuttaa tavoittelemaansa eläketasoa. Luultavaa onkin, että moni nuorista jättää eläkesäästämisen sikseen ja voimme vain arvata mitä se merkitsee myöhemmin.
Hallituksen logiikkaa on vaikea nähdä. On mahdotonta ymmärtää, miksi halutaan kurittaa niitä ihmisiä, jotka työstä saamillaan tuloilla haluavat varmistaa oman eläketurvansa. Usein eläkesäästäjät ovat joko pätkätyöläisiä tai pienipalkkaisia, jotka haluavat korottaa eläkkeensä tasoa. Pääministeri Vanhanen puhuu tarpeesta korottaa eläkkeelle siirtymisikää. Huoltosuhteen näkökulmasta hän on oikeassa, mutta yleisesti on tiedossa, että yksityisen eläkevakuutuksen ottaneiden keskimääräinen eläkeikä on jo nyt korkeampi kuin niiden, jotka eivät ole sitä ottaneet.
Aihe: Mielipidekirjoituksia
Maatalousuudistuksesta ongelmia Etelä-Suomen viljelijöille
28.6.2004
(Julkaistu Hämeenkyrön Sanomissa 24.6.2004)
EU:n maatalousuudistus on Suomen unioniin liittymisen jälkeen tapahtuneista maatalouden muutoksista ehdottomasti merkittävin ja kauaskantoisin. Vanhasen hallitus on tehnyt tukiuudistuksen soveltamisesta päättäessään kansantalouden kannalta anteeksiantamattomat virheet siinä, että alueelliseen tasatukimalliin sisällytettiin myös meille erityisesti räätälöity kuivaustuki ja toisaalta vääjäämättömästi alenevat nautatuet jätettiin mahdollisimman suurelta osin tuotantoon sidotuiksi.
Kuivaustuen kytkemisessä menetimme Lipposen hallituksen aikana ilmastomme aiheuttamien vaikeuksien kompensoimiseksi neuvotellun erityistuen. Tämä erityisetu olisi tullut pitää paketista erillään ja puolustaa sitä Brysselin suuntaan jatkossakin. Naudanlihan tuotanto tulee joka tapauksessa kokonaismäärältään alenemaan, jolloin myös tuotantoon sidotun tuen määrä alenee. Tuotannon noustessa sen sijaa pienennetään yksikköhintoja, koska tuen kokonaissummaa ei koroteta. Tuotantoon sitomisella siis osa EU-rahoitteisista tukieuroista jää meiltä saamatta.
Hallitus on sitoutunut vuonna 2006 perustamaan tukioikeusrekisterin, jossa jokaisen peltohehtaarin tukioikeus kuuluu sen hetkiselle viljelijälle, olipa kyse sitten omasta tai vuokrapellosta. Järjestelmän epäoikeudenmukaisuus piilee siinä, että vuokrasopimusten päättyessä tukioikeus jää vuokraajalle ja pelto palautuu omistajalle vailla tukioikeutta. Vuokraaja taas voi käyttää omistamaansa tukioikeutta kauppatavarana.
Jotta väliaikaisesti vuokrattuna olleet pellot eivät esimerkiksi sukupolvenvaihdostilanteessa olisi jatkajalle palautuessaan käytännössä vailla viljelymahdollisuutta eli tukioikeutta, perustetaan tukioikeuksien kansallinen varanto. Kansallisen varantoon joudutaan ministerin eduskunnassa antaman vastauksen mukaan hankkimaan alkuvaiheessa tukioikeutta leikkaamalla sitä kaikilta viljelijöiltä. Muutoin kansallisessa varannossa olisi jaettavaa vasta kolmen vuoden kuluttua järjestelmän käyttöönotosta, kun sinne alkaa palautua käyttämättä jääneitä tukioikeuksia.
Ministeri on eduskuntaa kuulematta antanut suostumuksensa tällaiseen tukioikeusjärjestelmän uudistamiseen, joka toteutuessaan loukkaisi omaisuuden suojaa. Tukioikeuksien irrottaminen viljelystä ja saattaminen markkinoille kauppatavaraksi johtaa täysin hallitsemattomaan tilanteeseen peltojen osto- ja vuokrahinnoissa. Edellä mainituista seikoista johtuen on selvää, että uudistuksen perustuslainmukaisuus on tutkittava ennen sen käyttöönottoa.
Aihe: Mielipidekirjoituksia
Yksityisten eläkevakuutusten siirtymäaika on oikeutettu
28.6.2004
(Julkaistu Alueviestissä 24.6.2004)
Yksi tämän kevään eniten kuohuttaneista poliittisista asioista on ollut vapaaehtoisten eläkevakuutusten verokohtelun muuttaminen. Monet ihmiset ovat olleet todella otettuja siitä, miten käy heidän itsensä oman vanhuutensa varalle maksettujen vakuutusten. Nuoret ovat olleet huolissaan siitä, että rahat jäävät kaniin vakuutusyhtiöön, vaikka järjestelmä muuttuu vakuutuksenottajalle epäedullisemmaksi. Lähellä eläkeikää olevat ovat taas pelänneet eläkkeelle siirtymisen siirtyvän kahdella vuodella eteenpäin.
Eduskunnan perustuslakivaliokunta oli lakiehdotuksen perustuslaillisuutta arvioidessaan erittäin vaikean paikan edessä. Ennen tätä uudistukset oli aina tehty niin, että jo otettujen vakuutusten osalta voidaan loppuun asti säästää sovituin ehdoin. Nyt oli ensimmäinen kerta, kun hallitus halusi puuttua jo voimassaoleviin vakuutuksiin ja suojata ainoastaan tähän asti annetut säästöt, mutta ei mahdollistaa säästämisen jatkamista entisin ehdoin.
Perustuslakivaliokunta joutui puntaroimaan huonojen ja vielä huonompien vaihtoehtojen väliltä. Perusteita olisi ollut myös sille, että koko uudistus olisi ollut perustuslain vastainen. Tällöin olisi kuitenkin tehty ennakkopäätös siitä, että saavutetut edut nauttivat perustuslain suojaa. Sellainen päätös olisi jättänyt hyvin vähän liikkumavaraa tuleville päätöksille, jos joudumme tulevaisuudessa taloudellisiin vaikeuksiin. Hallituksen esitystä sinällään oli mahdoton hyväksyä, koska se oli hyvin poikkeuksellista lainsäädäntöä.
Perustuslakivaliokunta päätyi siten siihen, että verokohtelun muuttamiselle on saatava 5 vuoden siirtymäaika. Siirtymäaika koskee sekä viiden vuoden kuluessa eläkkeelle siirtyviä, että nuorempia säästäjiä. Lähellä eläkeikää oleville se merkitsee eläkeiän pysymisessä 60 vuodessa ja nuoremmille mahdollisuutta säästää vielä viisi vuotta vanhoin ehdoin. Luultavaa kuitenkin on, että moni nuorista jättää eläkesäästämisen sikseen ja voimme vain arvata mitä se merkitsee myöhemmin.
Monet ovat kysyneet, mikä on logiikka hallituksen esityksen takana. Itse en ole pystynyt niihin kysymyksiin vastaamaan. On mahdotonta ymmärtää, miksi halutaan kurittaa niitä ihmisiä, jotka työstä saamillaan tuloilla haluavat varmistaa oman eläketurvansa. Usein nämä ovat vielä joko pätkätyöläisiä tai pienipalkkaisia, jotka haluavat korottaa eläkkeensä tasoa. Pääministeri Vanhanen puhuu tarpeesta korottaa eläkkeelle siirtymisikää. Huoltosuhteen näkökulmasta hän on oikeassa, mutta kaikki tietävät, että yksityisen eläkevakuutuksen ottaneiden keskimääräinen eläkeikä on jo nyt korkeampi kuin niiden, jotka eivät ole sitä ottaneet.
Kaikkein ihmeellisimpiä puheenvuoroja eläkevakuutusasioissa on käytetty sosiaalidemokraattien suunnasta. Heidän joukoistaan on myös eduskunnassa löytynyt eniten ehdotuksen todellisia puolustajia, kun muut hallituspuolueiden edustajat ovat lähinnä vältelleet keskustelua asiasta. Osalle demareista yksityinen eläkevakuutus ilmeisesti aiheuttaa jotain ideologisia ongelmia. Se on varsin yllättävää, sillä ammattiliittojen jäsenistä yksityistä eläkevakuutusta ovat eniten ottaneet SAK:n jäsenet. On varsin erikoista, että demarin taholta käytetään puheenvuoroja, joissa yksityisen eläkevakuutuksen ottajat leimataan ainakin epäsuorasti sijoituskeinottelijoiksi, jotka vain metsästävät veroetua. Kun keskimääräinen eläkesäästäjä on 37-vuotias nainen ja usein vielä pätkätyöläinen, niin kyllä vaikea on löytää sijoituskeinottelijasta kauempana olevaa henkilöä.
Aihe: Mielipidekirjoituksia
Satonen eduskunnassa: Vapaaehtoisista eläkevakuutuksista
22.6.2004
MAANANTAINA 21. KESÄKUUTA 2004
4) Hallituksen esitys vapaaehtoisten eläkevakuutusten tuloverotusta koskevien säännöksien uudistamiseksi
Toinen käsittely
Hallituksen esitys HE 80/2004 vp
Valtiovarainvaliokunnan mietintö VaVM 9/2004 vp
Arto Satonen /kok: Arvoisa puhemies! Perustuslakivaliokunta kävi varsin pitkän asiantuntijakuulemisen ja myöskin varsin laajan oman harkinnan ennen kuin päädyimme esittämään viiden vuoden siirtymäaikaa ehtona sille, että tämä asia voidaan käsitellä normaalissa säätämisjärjestyksessä. Tämä viiden vuoden siirtymäaika helpottaa erityisesti niitä, jotka jäävät eläkkeelle vuoteen 2009 mennessä. Heille perustuslakivaliokunnan päätös, toisin kuin alkuperäinen hallituksen esitys, turvaa mahdollisuuden jäädä eläkkeelle vanhojen sopimusten mukaan.
Yhdenvertaisuusnäkökulmasta katsottuna on oikein, että myös nuoremmille säästäjille annetaan mahdollisuus säästää vanhoin ehdoin vielä viiden vuoden ajan. Valitettavasti tämä tulee jäämään kuolleeksi kirjaimeksi. Nuoremmat ikäluokat eivät ehdi tässä ajassa säästää itselleen tavoittelemaansa eläketurvaa, ja on erittäin todennäköistä, että moni nuorempi on jo päättänyt itse asiassa lopettaa säästämisen ja miettii, millä ihmeen keinolla pääsisi siitä nyt irti. Kaikkein suurin vaara, mikä tähän esitykseen liittyy, onkin se, että nuoremmat lopettavat eläkesäästämisen ja vanhuuteen varautumisen, mistä seuraa pitkässä juoksussa varmasti suuria ongelmia.
Eläkesäästäjien luottamusta tähän järjestelmään ei ole pelkästään horjutettu vaan se on murrettu kokonaan. Tästä eteenpäin yksityisten eläkesäästäjien määrä ei tule kasvamaan vaan jyrkästi laskemaan. Jos olisi toimittu kuten kokoomuksen vastalauseessa, jonka täällä ed. Jari Koskinen esitti ja jota luonnollisesti myöskin kannatan, tämä luottamus olisi saatu säilymään, kun olisi eläkeiän nosto kohdistettu vain uusiin vakuutuksiin ja verovähennysoikeus olisi säilytetty ennallaan.
Suomalainen yhteiskunta tulee maksamaan kovan hinnan siitä, että sosialidemokraattiseen ideologiaan ei sovi kannustaminen yksilölliseen eläkesäästämiseen. Keskustalla ja Rkp:llä on tässä asiassa ollut vain perässähiihtäjän rooli. Mielenkiinnolla jäänkin odottamaan, tuleeko sellaista asiaa, jossa keskusta asettuu poikkiteloin sosialidemokraattien esityksiä kohtaan. Tähän asti se on joutunut nöyrtymään sosialidemokraattien tahtoon kaikissa muissakin asioissa paitsi maatalouspolitiikassa, jossa keskusta on nöyrtynyt Brysselin tahtoon.
Aihe: Uutisia
Satonen eniten läsnä perustuslakivaliokunnan kokouksissa
22.6.2004
Kansanedustaja Satonen on osallistunut eniten perustuslakivaliokunnan kokouksiin kevätistuntokaudella 2004. 62 kokouksesta hän on ollut läsnä 60 kokouksessa.
Kaikkien valiokuntien läsnäolotilastot löytyvät eduskunnan www-sivuilta osoitteesta www.eduskunta.fi kohdasta “eduskuntatyö” > “valiokunnat”.
Aihe: Eduskunnasta, Uutisia
Satonen eduskunnassa: Århusin sopimuksesta
17.6.2004
KESKIVIIKKONA 16. KESÄKUUTA 2004
9) Hallituksen esitys tiedon saannista, yleisön osallistumisoikeudesta sekä muutoksenhaku- ja vireillepano-oikeudesta ympäristöasioissa tehdyn yleissopimuksen hyväksymisestä ja laiksi sen lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten voimaansaattamisesta sekä laeiksi eräiden ympäristön käyttöön vaikuttavien hankkeiden käsittelystä lunastusmenettelyssä ja ydinenergialain muuttamisesta
Ensimmäinen käsittely
Hallituksen esitys HE 165/2003 vp
Ympäristövaliokunnan mietintö YmVM 13/2004 vp
Arto Satonen /kok: Arvoisa puhemies! Århusin sopimuksen ratifiointia on käsitelty eduskunnassa koko kevään ajan. Näyttää olevan niin, että tämä sopimus on aina esillä kalkkiviivoilla. Hallituksessa se oli sitä juuri ennen joululomaa ja täällä eduskunnassa nyt aivan kesäloman kynnyksellä.
Eduskunnan valiokunnissa on – ehkä kiitos hyvän lähetekeskustelun, joka täällä käytiin silloin, kun asia oli ensimmäisen kerran esillä – käyty Århusin sopimuksen ratifioinnista perusteellista keskustelua. Valiokuntien lausunnoissa näkyy myös huoli tämän päätöksen mahdollisista haittavaikutuksista niin sanottujen pitkittäishankkeiden toteutumiseen järkevässä ajassa.
Eduskunta on siis valiokuntakäsittelyssään tuonut huomattavasti hallitusta monipuolisemmin esiin sopimuksen ratifiointiin liittyvät riskit. On välttämätöntä ja oikein, että lopullisessa mietinnössä on otettu talousvaliokunnan lausunnosta se kohta, jonka mukaan Suomi voi harkita irtisanoutumista sopimuksesta jälkikäteen, jos muutoksenhakuoikeutta käytetään väärin niin, että hankkeiden toteutuminen pitkittyy, investointeja vaikeutetaan ja aiheutetaan taloudellista vahinkoa elinkeinoelämän kilpailukykyä heikentäen. Tämä on olennainen kohta koko lausunnossa, ja se tulee ottaa vakavasti. Vaikka ympäristövaliokunta sanookin asiantuntijakuulemisiinsa perustuen, että on epätodennäköistä, että merkittäviä väärinkäytöksiä tapahtuu, niin valitettavasti elämäntilanteet kertovat toista.
Perustuslakivaliokunnassa tutkittiin tämän asian käsittelyn yhteydessä esimerkiksi Vuosaaren satamaa liittyviä valitusprosesseja, jotka osoittivat selvästi mahdollisuuden jo nykyisellä lainsäädännöllä pitkittää kohtuuttomasti koko yhteiskunnan kannalta merkittävää infrastruktuurihanketta. Samanlainen valitusrumba on odotettavissa viidennen ydinvoimalan suhteen. Nämä esimerkkitapaukset murentavat käsitystä suomalaisen demokratian toimivuudesta.
Ei voi olla niin, että kun tässä salissa on ääntenenemmistöllä päätetty rakentaa, on se sitten ydinvoimala, satama tai muu merkittävä energiahuollon kannalta merkittävä hanke, niin toistuvilla valituksilla voidaan vuosikausia hanketta pitkittää. Erityisen tuomittavaa tämä on silloin, kun valitusten jättäjien taustalla on ideologinen motiivi vastustaa kyseessä olevaa hanketta. Kokonaan eri asia on se, että ottamalla nykyisen maankäyttö- ja rakennuslain hengen mukaisesti jo etukäteen huomioon niiden ihmisten näkökohtia, joita asia suoranaisesti koskee, voidaan usein yhteistyöllä edesauttaa toimivampaa ratkaisua. Tämä ei kuitenkaan päde silloin, kun muutoksenhaun taustalla on ideologinen motiivi viivästyttää hanketta.
Perustuslakivaliokunta katsoi omassa lausunnossaan, että valtioneuvoston tulee seurata muutoksenhakuoikeuden laajentamista koskevan sääntelyn vaikutuksia ympäristöasioiden käsittelyaikojen kokonaispituuteen ja ryhtyä tarvittaviin toimiin käsittelyaikojen lyhentämiseksi. Tämä olisi siten mahdollista toteuttaa esimerkiksi niin, että saman asian yhteydessä ei olisi mahdollista, kuten nykyisin, valittaa kaikista tai ainakin lähes kaikista vaiheista, vaan valitusoikeus rajaantuisi muutamaan avainkohtaan. Näin turvattaisiin sekä muutoksenhakumahdollisuuden asianmukainen käyttö että hankkeiden nopeampi eteneminen.
Ympäristövaliokunta on kiinnittänyt huomiota viranomaisresurssien riittävyyteen tai riittämättömyyteen. Viisaampaa olisi kuitenkin ensin miettiä muutoksenhakukäytäntöjen muuttamista kuin lähteä suoraan palkkaamaan lisää väkeä valituksia käsittelemään. Talousvaliokunnan muuten niin erinomaiseen lausuntoon liittyy yksi lapsus: talousvaliokunnan mielestä sopimus on ratifioitavissa, kun selvä enemmistö Euroopan unionin maista on sopimuksen ratifioinut. Ympäristövaliokunnan mielestä nykyiset kolmetoista maata ovat jo riittävä enemmistö Euroopan unionin maista. Vertailukohta ei kuitenkaan ole Suomen kannalta relevantti, sillä valtaosa ratifioinnin toteuttaneista maista on uusia jäsenmaita, joiden ympäristönsuojelun edistämiseksi koko sopimus aikoinaan tehtiin ja niiden osalta sopimukseen liittyminen on ollut osa Euroopan unionin liittymisprosessia eikä siten perustu pelkästään vapaaseen harkintaan Århusin sopimuksen järkevyydestä.
Meidän kannaltamme on olennaisempaa se, että Länsi-Euroopan maista sopimusta eivät ole ratifioineet meidän tärkeimmät kilpailijamme Ruotsi ja Saksa. Olisikin ollut paljon viisaampaa kytkeä Suomen ratifiointi siihen, että enemmistö niistä maista, jotka olivat Euroopan unionin jäseniä jo ennen 1.5.2004, olisivat ratifioineet sopimuksen. Silloin olisimme olleet niiden maiden joukossa, joihin meitä voi tuotantorakenteemme, kilpailukykymme ja yhteiskuntarakenteemme perusteella verrata.
Arvoisa puhemies! Asiasta on valmisteilla myös EU:n direktiivi, johon Suomen tulee suhtautua hyvin varauksellisesti. Tulee jo valmisteluvaiheessa varmistaa se, että muutoksenhakuoikeutta ei laajenneta siten, että vaarannetaan maamme taloudellisen kilpailukyvyn kannalta tärkeiden teollisuusinvestointien ja infrastruktuurihankkeiden toteutuminen. On tärkeää, että direktiivissä muutoksenhakuoikeus ulkomaalaisille tahoille annetaan vain, jos on selkeästi osoitettavissa, että tekeillä olevilla hankkeilla on niiden elinympäristön tilaan konkreettista vaikutusta.
Aihe: Uutisia
Kokoomus suurin eurovaaleissa 2004
14.6.2004
Kokoomus säilytti asemansa Suomen suurimpana europuolueena hienoisesta kannatuksen menetyksestään huolimatta. Kokoomuksen kannatus oli nyt 23,7 prosenttia eli 1,5 prosenttiyksikköä pienempi kuin vuoden 1999 europarlamenttivaaleissa. Keskusta jäi nyt Kokoomuksesta 0,4 prosenttiyksikön päähän 23,3 prosentin kannatuksellaan.
Kokoomuksen ääniharavaksi nousi EU-asiantuntija Alexander Stubb lähes 115 000 äänellä. Kokoomuksen edellinen puheenjohtaja Ville Itälä sai noin 65 000 ääntä. Lähes samaan pystyi istuva euroedustaja Piia-Noora Kauppi. Kokoomukseen kristillisdemokraattien listalta siirtynyt Eija-Riitta Korhola piti paikkansa runsaalla 35 000 äänellä.
Europarlamentaarikoiksi valittiin lisäksi Keskustasta Anneli Jäätteenmäki, Kyösti Virrankoski, Paavo Väyrynen ja Hannu Takkula, Sosiaalidemokraateista Riitta Myller, Reijo Paasilinna ja Lasse Lehtinen, Vihreiltä Satu Hassi, RKP:lta Henrik Lax ja Vasemmistoliitosta Esko Seppänen.
Istuvien kansanedustajien läpimeno eurovaaleissa tietää eduskuntakomennusta viidelle viime vaaleissa varasijalle yltäneelle ehdokkaalle. Ville Itälän (kok.) seuraajaksi eduskuntaan nousee salolainen yrittäjä Jouko Laxell (kok.). 56-vuotias Laxell oli ensikertalaisena mukana viime eduskuntavaaleissa ja vajaat 4 000 ääntä riittivät varaedustajan paikkaan.
Anneli Jäätteenmäen paikalle nousee helsinkiläinen 28-vuotias kätilö ja sisätautikirurgian sairaanhoitaja Terhi Peltokorpi, Hannu Takkulan seuraaja on 30-vuotias peruskoulun opettaja ja kasvatustieteen maisteri Tatja Karvonen Rovaniemeltä. Henrik Laxin lähtö europarlamenttiin merkitsee sitä, että Astrid Thorsin paikalla istunut Christina Gestrin (r.) pysyy kansanedustajana. Vihreiden Satu Hassin paikalle tulee tamperelainen 26-vuotias toimittaja ja vihreiden kaupunginvaltuutettu Oras Tynkkynen
Aihe: Uutisia
Satonen eduskunnassa: Kirjallinen kysymys Kangasalan ja Vammalan syyttäjäosastojen siirtosuunnitelmista
11.6.2004
KIRJALLINEN KYSYMYS
Kangasalan ja Vammalan kihlakuntien syyttäjäntoimien siirtosuunnitelma Tampereelle ja Nokialle.
Eduskunnan puhemiehelle
Pirkanmaan yhteistoiminta-alueen päällikkö johtava kihlakunnansyyttäjä Jouko Nurminen on tehnyt esityksen, jonka mukaan Tampereen kihlakunnan syyttäjävirasto hoitaisi syyttäjäntehtävät myös Kangasalan kihlakunnan osalta ja Nokian kihlakunnanviraston syyttäjäosasto hoitaisi syyttäjäntehtävät myös Vammalan kihlakunnan osalta. Samalla hän esittää, että Vammalan ja Kangasalan yksikköjen virat siirrettäisiin Nokian ja Tampereen yksikköjen viroiksi. Edelleen esityksessä ehdotetaan, että Kangasalan kihlakunnansyyttäjän viroista toinen sijoitetaan Tampereelle 1.1.2005 lukien.
Kangasalan, Nokian ja Vammalan kihlakunnanvirastot vastustavat ehdotusta, joka heikentäisi syyttäjän ja poliisin esitutkintatyötä, kansalaisten saamaa palveluja ja toimisi vastoin kihlakunnanvirastojärjestelmän lähtökohtia. Ehdotuksesta ei ole pyydetty Kangasalan kunnan eikä Vammalan kaupungin lausuntoa.
Poliisin ja syyttäjän yhteistyö on päivittäistä, jatkuvaa ja syvällistä. Fyysinen läheisyys helpottaa yhteistyön toteutumista käytännössä. Valtakunnansyyttäjä Matti Kuusimäki on todennut, että jo 50 metrin fyysinen etäisyys osastojen välillä estää tehokkaasti käytännön yhteistyön. Nurmisen esityksessä ei ole esitetty mitään keinoja, joilla yhteistyö jatkossa turvattaisiin.
Nurminen perustelee esitystään sillä, että se helpottaisi työn kuormituksen tasaamista. Oikeusministeriö on 1.1.2003 voimaan tulleella määräyksellä määrännyt Ikaalisten, Kangasalan, Mäntän, Valkeakosken ja Vammalan toimimaan yhteistoiminnassa. Olemassa oleva yhteistoimintamenettely mahdollistaa jo työn jakamisen.
Kangasalan syyttäjänosasto on ylityöllistetty käsiteltävien tapausten jyrkän lisääntymisen vuoksi, vuonna 2003 tapauksia oli lähes sata enemmän kuin edellisenä vuonna. Kangasalta on tasausmielessä siirretty tapauksia Tampereella vasta nyt, kun Kangasalan johtava syyttäjä pitää vuosilomiaan siirtyäkseen eläkkeelle. Tapausten käsittelemiseksi ei ole tarpeen siirtää virkaa Kangasalta Tampereelle, vaan täyttää se mahdollisimman pian Kangasalla.
Vammalan syyttäjänosaston henkilöstön siirtäminen Nokialle ei olisi tarkoituksenmukaista tehtävien tehokkaan hoitamisen kannalta. Pääosa Vammalan tapauksista käsitellään Tampereen käräjäoikeudessa, jolla on istuntopaikka Vammalassa. Tutkijana toimii Vammalan kihlakunnan poliisi. Poliisilaitoksella ja syyttäjäosastolla on kiinteä paikallinen yhteistyö, jota tämän esityksen toteuttamisella vaikeutettaisiin ratkaisevasti. Nokian kihlakunnanvirasto vastustaa muutosta. Vammala on viime keväänä julkistettujen tulosten mukaan ollut valtakunnallisesti kärjessä tilastoissa, joissa mitataan aikaa rikosilmoitusten tekemisestä käräjäoikeuden tuomioon. Tämä osoittaa esitutkintayhteistyön tehokkuutta eikä anna aihetta esitettyihin muutoksiin.
Yhtenä perusteena esityksessä on se, että yhdistetyissä virastoissa olisi useiden erityisalojen asiantuntemusta. Tätä varten on kuitenkin juuri luotu avainsyyttäjäjärjestelmä, johon syyttäjä voi tarvittaessa tukeutua.
Nurminen perusteli esitystään myös sillä, että hallinnon päällekkäisyyksien väheneminen vapauttaisi enemmän aikaa varsinaisen syytetutkimukseen. Sekä Kangasalan että Vammalan kihlakunnansyyttäjät toteavat, että hallintoon käytetty aika ei vie merkittävästi muuta työaikaa. He pitävät todennäköisempänä, että hallintoon käytetty aika lisääntyy, mikäli asiat kierrätetään suuremman yksikön kautta kaukana esitutkintayhteistyökumppanista poliisista.
Kansalaisilla on oikeus saada palvelunsa mahdollisimman läheltä ja kitkattomasti. Syyttäjäntehtävien siirtäminen toiseen kihlakuntaan vaikeuttaisi palveluja pitkän välimatkan vuoksi. Palvelujen saanti vaikeutuisi myös siksi, että puhelimitse on vaikea tavoittaa henkilöä, joka ottaisi kansalaisen asian omakseen ja lähtisi ajamaan sitä eteenpäin.
Kihlakunnanjärjestelmää luotaessa pidettiin lähtökohtana, että jokaisessa kihlakunnassa tulisi olla järjestelmän kannalta toiminnallisimmat yksiköt: poliisilaitos, ulosotto-osasto ja syyttäjänosasto. Tästä periaatteesta tulisi pitää kiinni. Kihlakunnansyyttäjät ovat virkansa puolesta kaupanvahvistajia ja toimivat julkisina notaareina. Virkojen menettäminen heikentäisi olennaisesti näiden palvelujen saamista Kangasalan ja Vammalan alueilla.
Hallitus antaa vuonna 2005 eduskunnalle selonteon kihlakuntauudistuksen toteuttamisesta. Syyttäjätehtävien hoito toisen kihlakunnan alueella on valtakunnallinen kysymys ja se tulee ratkaista yhtenäisesti valtakunnallisesti. Kangasalan ja Vammalan syyteasioiden hoitoa mahdollisesti muualla ei pidä käsitellä erillisinä tapauksina.
Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten esitämme valtioneuvoston asianomaisen jäsenen vastattavaksi seuraavan kysymyksen:
Mitä hallitus aikoo tehdä sen varmistamiseksi, että Kangasalan ja Vammalan syyttäjäntoimet hoidetaan omassa kihlakunnassaan ?
Aihe: Uutisia
Satonen ja Ollila huolissaan syyttäjäosastojen siirtosuunnitelmista
11.6.2004
Johtava kihlakunnansyyttäjä Jouko Nurminen on tehnyt esityksen, jonka mukaan Tampereen kihlakunnan syyttäjävirasto hoitaisi syyttäjäntehtävät Kangasalan kihlakunnan osalta ja Nokian kihlakunnan syyttäjävirasto hoitaisi syyttäjäntehtävät Vammalan kihlakunnan osalta.
Kansanedustajat Heikki A. Ollila (kok) ja Arto Satonen (kok) ovat jättäneet eduskunnassa kirjallisen kysymyksen Kangasalan ja Vammalan kihlakuntien syyttäjätoimien lakkautusuhasta. Ollila ja Satonen pelkäävät, että muutos heikentäisi syyttäjän ja poliisin esitutkintayhteistyötä ja kansalaisten saamaa palvelua. Tämä uhka käy ilmi myös Kangasalan, Nokian ja Vammalan kihlakunnanvirastojen lausunnoista.
Kirjallinen kysymys on luettavissa näiltä sivuilta “Eduskunnasta”-linkin alta.
Aihe: Uutisia
Satonen eduskunnassa: Hoitotakuusta
11.6.2004
TORSTAINA 10. KESÄKUUTA 2004
3) Hallituksen esitys laeiksi kansanterveyslain ja erikoissairaanhoitolain sekä eräiden muiden lakien muuttamisesta
Ensimmäinen käsittely Hallituksen esitys HE 77/2004 vp
Sosiaali- ja terveysvaliokunnan mietintö StVM 13/2004 vp
Arto Satonen /kok: Arvoisa puhemies! Nyt päätettävänä oleva hoitotakuu on erinomainen asia. Sen juuret ovat syvällä oikeistolaisessa ideologiassa. Aikoinaan John Major Ison-Britannian pääministerinä lanseerasi Citizen’s charter -ohjelman, jonka perusideana oli taata kansalaisille monien palvelujen, kuten terveyspalvelujen, saaminen määräajassa.
Ajattelun taustalla oli, että kansalainen on veronmaksajana oikeutettu siihen, että julkinen sektori toteuttaa verovaroilla hänen tarvitsemansa palvelun riittävän nopeasti. Kyse on siis siitä, että kansalainen on oikeutettu saamaan maksamillaan veroilla laadukkaita palveluita riittävässä ajassa. Julkisen sektorin on siten toimittava niin, että kansalaisen maksamat veroedut käytetään tehokkaasti. Toteutuessaan hoitotakuu on kansalaisten kannalta erinomainen asia. Sen pohja luotiin edellisen hallituksen aikana ja on yksi sen hallituksen suurimmista saavutuksista.
Nykytilanne, jossa kansalaiset ovat joutuneet odottamaan leikkauksia kohtuuttoman pitkän ajan, on ollut kallista koko yhteiskunnalle. Kuten hyvin tiedämme, on olemassa leikkauksia, joissa edeltävä sairausloma saattaa maksaa jopa lähes yhtä paljon kuin itse leikkaus. Leikkausjonoista eroon pääseminen tai ainakin odotusaikojen olennainen lyhentyminen on siten suuri saavutus.
Kun perustuslakivaliokunta käsitteli asiaa, niin huomio kiinnittyi luonnollisesti subjektiiviseen oikeuteen. On tietenkin välttämätöntä, että hoitoonpääsyn edellytyksenä on lääkärin määrittelemä hoidon tarve. Jos lääkäri on tämän tarpeen todennut, niin sen jälkeen kansalainen on oikeutettu saamaan hoitoa määrättyjen aikarajojen puitteissa. Tähän tulee pyrkiä, se on lain tavoite ja henki. Kunnille tulee osoittaa lisäresursseja, jotta aikarajojen saavuttaminen ja nykyisten jonojen purkaminen on mahdollista. Pitkässä juoksussa on kuitenkin viisasta, että hoitotakuuta ei ole määritelty subjektiiviseksi oikeudeksi. Kukaan ei tiedä, millaisia tilanteita voi eteemme tulla, ja viisas lainsäätäjä varautuu myös heikompien päivien varalle. Tämän hoitotakuun merkitystä ei kuitenkaan sovi vähätellä, vaikka subjektiivinen oikeus puuttuukin.
Kunnille tulee velvoite toteuttaa kansalaisten kannalta välttämättömät terveyspalvelut siedettävässä ajassa. Ne kunnat, jotka eivät ensimmäisten joukossa näistä tehtävistä selviydy, joutuvat varmasti lehdistön seurattavaksi, ja negatiivisen imagon uhka osaltaan kannustaa ripeisiin toimiin. Suomalaisten kuntien taloustilanne, väestörakenne ja kyky huolehtia terveyspalveluista on erilainen. Kansalaisen kannalta pitää olla niin, että palvelujen saatavuus ei riipu asuinkunnasta. Tämä on kuitenkin mahdollista toteuttaa vain, jos valtionosuusjärjestelmässä entistäkin paremmin huomioidaan kunnissa asuvien yli 75-vuotiaiden määrä. Monet tutkimukset osoittavat, että terveyspalvelujen käyttöaste nousee selvästi, kun ihmisen elinikä ylittää 75 vuotta.
Hoitotakuu on kaikkineen osa Kansallista terveysprojektia. Tämän projektin onnistumiseksi ja laadukkaan hoidon järjestämiseksi suomalaisille on välttämätöntä toteuttaa kuntien ja valtion välistä yhteistyötä entistäkin enemmän. Meidän täällä nyt määrittämämme hoitotakuu lisää kiistatta kuntien menoja. Tämä menolisäys valtion tulojen osalta tulee korvata, mutta toki kuntien on myös oltava valmiita tekemään organisaatiomuutoksia ja tehostamaan palvelurakenteita. Kuntien yhteistyötä terveyskeskuspalvelujen järjestämisessä tulee lisätä. Suurempiin yksikköihin on helpompi saada lääkäreitä ja siten helpompi turvata laadukkaat terveyspalvelut. Toki yksikköjen suuruudellakin on rajansa. Useimmiten järkevän kokonaisuuden maaseudulla muodostanee seutukunta ja kaupungeissa kunta. Päätösvalta ja vastuu terveyspalvelujen järjestämismuodosta säilyy edelleen kunnilla, joille on mahdoton antaa yleispätevää, toimivaa mallia. Ei kuitenkaan pidä väheksyä kuntien vastuuta toteuttaa välttämättömiä organisaatiomuutoksia.
Yksityisellä terveydenhuollolla on laajeneva merkitys myös suomalaisessa yhteiskunnassa. Hoitotakuun toteuttaminen on viisasta tehdä niin, että palvelujen tuottajana käytetään sekä yksityistä että julkista terveydenhuoltoa. Olennaista ei ole se, kuka palvelut tuottaa vaan kuinka hyvin pystytään kansalaisia palvelemaan. Suomalaisessa terveydenhuollossa julkisen sektorin itse tuottamalla palvelutoiminnalla on kuitenkin niin merkittävä rooli, ettei ole realistista kuvitella sen lähiaikoina merkittävästi muuttuvan.
Arvoisa puhemies! Kaikkineen esitystä hoitotakuusta on tervehdittävä lämmöllä. Uskon, että nyt tällä lailla asetetut aikarajat jo sinällään tulevat nopeuttamaan hoitoonpääsyä ja parantamaan siten kansalaisten terveydentilaa. Kunnat tarvitsevat kuitenkin hoitotakuun toteuttamiseen lisää rahaa, minkä vuoksi näenkin välttämättömänä, että vastalauseen 2 lausumaehdotus otetaan asianmukaisesti huomioon. Siinä kokoomuksen ryhmän esittämässä kannanotossa todetaan, että hallituksen tulee antaa viimeistään tämän vuoden lokakuun loppuun mennessä selvitys niistä toimenpiteistä, joilla kuntataloutta vahvistetaan siten, että kunnat kykenevät toteuttamaan hoitotakuun.
Aihe: Uutisia