toukokuu 2004
Euroopan parlamenttiin tarvitaan osaamista
26.5.2004
(Julkaistu Alueviestissä)
Galluppeja järjestetään jatkuvasti siitä kuinka moni suomalainen aikoo äänestää eurovaaleissa kesäkuussa. Näiden galluppien takana on vuoden -99 eurovaalien laiska äänestysinto, jonka pelätään toistuvan. Äänestysinnosta tuleekin olla huolissaan, sillä demokratialle ei ole kunniaksi, jos alle puolet äänioikeutetuista osallistuu äänestykseen.
Monet niistä kansalaisista , jotka eivät aio äänestää kokevat, että Eurooppalainen päätöksenteko on niin kaukana heistä, että eivät näe äänestyksellä olevan heille käytännön merkitystä. Asia ei kuitenkaan ole ollenkaan niin. Lähes puolet eduskunnassa päätettävistä lainsäädännöllisistä asioista ovat tavalla tai toisella kytköksissä Euroopan Unioniin, jonka päätöksiin parlamentilla on jatkuvasti vahvistuva rooli.
Itse asiassa jos äänestyskäyttäytymisessään toimisi rationaalisesti ja jättäisi ne vaalit väliin, joilla on vähiten merkitystä, niin silloin kannattaisi ääni jättää antamatta presidentinvaaleissa. Presidentin valtaoikeudet ovat nimittäin niin vähäiset, että presidentin tekemillä päätöksillä on meille kansalaisille vain hyvin pieni merkitys.Paitsi niille, jotka pyrkivät Suomen pankin johtajiksi.
Kun suomalaiset europarlamentaarikot ajavat parlamentissa suomalaisten asiaa niin silloin ensimmäisenä ei nouse esille pouoluekanta, vaan oma osaaminen ja oman poliittisen ryhmän vaikutusmahdollisuus Euroopan parlamentissa. Ideaali parlamentaarikko on henkilö, joka ymmärtää hyvin Euroopan Unionin toimintamallin ja tärkeimmät tavoitteet, tuntee paljon EU:n keskeisillä paikoilla olevia ihmisiä ja omaa selkeän linjan siitä, minkälaista Eurooppaa Suomi haluaa olla rakentamassa. Jälkimmäisessä korostuu jo poliittinen näkökantakin, mutta kaksi ensimmäistä kriteeriä ovat puhtaasti henkilökohtaisia.
Eurovaalien yhteydessä on paljon puhuttu julkkisehdokkaista. Julkkisehdokkaiden kasvanut määrä on suora seuraus aikoinaan tehdystä päätöksestä pitää Suomi yhtenä vaalipiirinä. Euroopan parlamenttiin ei käytännössä voi tulla valituksi henkilö, joka ei ole valtakunnallisesti tunnettu. Onneksi ehdokkaina on myös yhteiskunnallisen vaikuttamisen kautta tunnetuksi tulleita henkilöitä, jotta valintaa ei tarvitse tehdä pelkästään viihdetaiteilijoiden, urheilijoiden tai muiden julkkujen väliltä.Toki heistäkin joku voi valituksi tulonsa jälkeen osoittautua nopeasti oppivaiseksi ja löytää oman vaikuttajan oksansa uudessa parlamentissa.
Nykyisten europarlamentaarikkojen ohella on tarjolla on iso joukko kansanedustajia ja Euroopan Unionin päätöksentekoa hyvin tuntevia vaikuttajia Alexander Stubbista Lasse Lehtiseen. Europarlamentaarikko on ennen kaikkea Suomen puolesta Brysselissä lobbaava henkilö, joka siinä tehtävässä onnistuakseen tarvitsee osaamista. Tällä kaudella parlamentissa vaikuttaneista tällä kriteerillä ovat parhaiten esiin nousseet Piia-Noora Kauppi ja Heidi Hautala.
Suomi voi lähettää Euroopan parlamenttiin vain 14 edustajaa. Niinkään ei ole kyse siitä mitä poliittista väriä he edustavat, vaan siitä mikä on heidän osaamisensa ja halunsa toimia siellä yli 700 edustajan joukossa Suomen etujen eteen. Sillä perusteella kannattaa valintansa tehdä ja vaalipäivänä muistaa, että kyse ei ole karnevaalista vaan siitä vakavasta asiasta, että valitsemme ihmisiä päättämään meidän arkipäiväämme vaikuttavista asioista.
Aihe: Mielipidekirjoituksia
Satonen eduskunnassa: Yritys- ja pääomaverouudistuksesta
26.5.2004
TIISTAINA 25. TOUKOKUUTA 2004
1) Hallituksen esitys yritys- ja pääomaverouudistukseksi
Lähetekeskustelu, Hallituksen esitys HE 92/2004 vp
Arto Satonen /kok: Arvoisa puhemies! Hallituksen yritysverouudistuksesta on jäänyt käteen sellainen maku, että kun ensin mentiin syvälle metsään syksyisellä periaatepäätöksellä, niin sitten on yritetty paikkailla tehtyjä vahinkoja yksittäisillä erityisjärjestelyillä. On tehty paikkauksen paikkausta ja korjauksen korjausta erilaisille yritysmuodoille ja erikokoisille yrityksille. Kuten aikaisemmin jo mainitsin, niin sinänsä näitä paikkauksia voi pitää ihan positiivisina. Suuri virhe tuli tehtyä kuitenkin jo syksyllä siinä, kun liian helposti luovuttiin avoire fiscal -järjestelmästä. Tätä päätöstä voi pitää hätiköitynä. Tiedämme, että Euroopassa on edelleen maita, jotka ainakin osittain ovat tässä järjestelmässä ja on myöskin maita, jotka eivät näillä näkymillä ole siitä edes luopumassa. Eurooppalaisella muutostarpeella perusteleminen tuntuu oudolta siinäkin valossa, että samalla kun yritysverotuksessa mennään eurooppalaiseen suuntaan, niin sitä rahoitetaan siirtymällä yksityisissä eläkevakuutuksissa järjestelmään, joka on Euroopan unionissa tuiki harvinainen.
Avoire fiscalista luopuminen ja pelko tulevista muutoksista yritysverojärjestelmään on aiheuttanut ennen näkemättömän korkeiden osinkojen maksun. Tästä ei tule syyttää osakkeenomistajia, jotka luonnollisesti haluavat epävarmassa tilanteessa kotiuttaa yhtiöön vuosien saatossa jättämänsä voitot, vaan hallitusta, joka omalla politiikallaan on ajanut yritykset tilanteeseen, jossa voittojen kotiuttaminen heti on paljon järkevämpää kuin tulevaisuudessa. Tämän politiikan seurauksena yhtiöiden taseet ovat heikentyneet merkittävästi ja samalla myöskin niiden puskurin vaara siinä tilanteessa, jos markkinat muuttuvat epäsuotuisiksi. Yritysverotuksen tavoitteena pitäisi olla se, että yrittäminen Suomessa kannattaa ja että yrittäminen on todellinen vaihtoehto elämän uraksi. Hallitus ansaitsee kiitoksen lievästä helpotuksesta sukupolvenvaihdoksiin ja oikeaan suuntaan on ollut myös päätös mahdollisuudesta tehdä kunnallisverotuksessa ansiotulovähennys ansiotuloiksi laskettavista osingoista. Tämä on tärkeää erityisesti pienen nettovarallisuuden ja pienen tulon yrityksille. Lopputulos, kuten Suomen Yrittäjätkin ovat tuoneet esille, on kuitenkin se, että näillä aivan pienimmillä yrityksillä verotus tulee kiristymään eikä helpottumaan, ja se osaltaan ei tule houkuttelemaan palkansaajaa ryhtymään yrittäjäksi.
Yrittäjäksi ryhtymiseen tarvitaan lisää kannustimia. Seuraavan kymmenen vuoden aikana me tarvitsemme 70 000-80 000 uutta yrittäjää. Olen tältä paikalta aikaisemminkin vaatinut yrittäjille mahdollisuutta oman asunnon suojaamiseen. Tämä asia on ollut selvitettävänä jo pidemmän aikaa. Toivon, että se tulisi niistä selvittelyistä tänne päätettäväksi. Suomalaisten nuorten halukkuus yrittäjäksi on pohjoismaalaisesti verrattuna keskimääräistä tasoa, mutta jää selvästi jälkeen anglosaksisista maista, ja kuten tiedämme, siellä talous toimii dynaamisemmin, työttömyys on alemmalla tasolla ja kasvuodotukset pitkällä aikavälillä ovat suurempia. Siihen suuntaan on meidänkin pyrittävä. Tässä keskeistä on nimenomaan etsiä malleja, joissa yrittäjäriski pienenee.
Arvoisa puhemies! Omistamisen värillä on edelleen väliä. Moni suomalainen työmies kaipaa vanhanajan patruunoita, jotka tunsivat vastuuta työntekijöistään ja lähiympäristöstään. Hallitus on päättänyt hiostaa näitä viimeisiä jäljellä olevia patruunoita rankaisemalla suuria suomalaisia perheyrityksiä langettamalla niiden omistajille kateusveron yli 90 000 euron osinkotuloista. Ilkikurinen voisi väittää, että hallitus kannustaa näitä yrittäjiä myymään yrityksensä kasvottomille ulkomaalaisille pääomasijoittajille. En kuitenkaan halua sanoa näin pahasti, sillä ilmeisesti on niin, että hallitus on itsekin pelästynyt omaa politiikkaansa ja sen odotettavissa olevia seurauksia ja päättänyt hieman lieventää tätä kateusveroa liittämällä siihen mahdollisuuden tehdä vähennyksen varallisuusverosta. Tulee kuitenkin muistaa, että nyt kun tavoitellaan eurooppalaista verotuskäytäntöä, varallisuusvero on poistuva verotusmuoto ja useimmissa Euroopan unionin maissa sitä ei enää ole ollenkaan käytössä. Aika näyttää, koska tämän asian kohdalla meillä mennään eurooppalaiseen käytäntöön.
Aihe: Uutisia
Satonen eduskunnassa: Vapaaehtoisten eläkevakuutusten tuloverotuksesta
12.5.2004
TIISTAINA 11. TOUKOKUUTA 2004
1) Hallituksen esitys vapaaehtoisten eläkevakuutusten tuloverotusta koskevien säännöksien uudistamiseksi, Lähetekeskustelu
Hallituksen esitys HE 80/2004 vp
Arto Satonen /kok (vastauspuheenvuoro): Arvoisa puhemies! Haluan korjata sen väärinkäsityksen, mikä pääministerin puheesta tuli. En ole todellakaan täällä vaatimassa itselleni eläkkeellepääsyä 58-vuotiaana enkä myöskään omalle ikäluokalleni. Minä ymmärrän kyllä sen tavoitteen, että ihmisiä pitää kannustaa olemaan pidempään töissä. Kokonaan toinen asia on se, että samaan aikaan ihmisiä pitäisi kannustaa myöskin kantamaan huolta tulevasta vanhuudesta ja eläketurvasta ja maksamaan sitä jo itse etukäteen. Minä ymmärrän, että sosialidemokraateille tämä on ideologinen kysymys, koska te haluatte romuttaa koko tämän järjestelmän, mutta minä ihmettelen, miksi keskusta lähtee ikään kuin tästä päästä liikkeelle. Minä en kanna huolta siitä, pääseekö oma ikäluokkani eläkkeelle 58-vuotiaana vai 62-vuotiaana vai koska, vaan siitä, mikä ylipäätään on silloin eläkejärjestelmämme tilanne. Mitä enemmän on silloin ihmisiä, jotka ovat omaehtoisesti maksaneet tätä järjestelmää, sitä enemmän helpottaa koko kansantaloutta. Minun mielestäni meillä on vastuu nähdä myös tulevaisuuteen.
Aihe: Uutisia
Verohelvetistä kiirastuleen
11.5.2004
(Julkaistu Aamulehdessä 9.5.2004)
Tulevaisuusvaliokunta julkisti filosofian tohtori Pekka Himasen tietoyhteiskunnan tulevaisuutta käsittelevän tutkimuksen Välittävä, kannustava ja luova Suomi: Katsaus tietoyhteiskunnan syviin haasteisiin. Tavoitteena oli arvioida tietoyhteiskunnassa vuoteen 2010 ulottuvia haasteita, joihin menestyksellisesti vastaamiseksi Suomen on toimittava jo nyt.
Maailmaan muutokseen on reagoitava ja jos sitä ei kyetä tekemään, niin me emme enää pitkään ole hyvinvointivaltio. Maailman historia tuntee lukuisia esimerkkejä rikkaista valtioista, jotka ovat olleet kykenemättömiä uudistumaan ja ovat vähitellen menettäneet vaurautensa. Jos meillä on rohkeutta vastata tulevaisuusvaliokunnan esiin nostamiin haasteisiin Himasen teeseillä, niin suomalaisella hyvinvointivaltiolla on paikka maailman vauraimpien maiden joukossa myös tulevaisuudessa.
Himasen kokoaman raportin keskeisin viesti on se, että hyvinvointiyhteiskunta ei perustu maailman korkeimpiin veroihin, vaan maailman korkeimpaan osaamiseen. Hyvinvointiyhteiskunnan jatkuvuus perustuu siihen, että työnteko kannattaa ja innovatiiviset ja luovat ratkaisut palkitaan. Himasen kielellä 5 prosentin tuloveron alentamisella päästään vasta verohelvetistä verokiirastuleen. Nämä termit kaikessa kauheudessaan osoittavat kuinka syvälle olemme vajonneet. Nyt ei riitä pelkästään se, että tuloveroa joskus ja jouluna alennetaan, vaan on tehtävä selvä suunnitelma, jolla tulovero pudotetaan Euroopan Unionin maiden luokassa kilpailukykyiselle tasolle.
Samalla tulee toteuttaa Himasen ehdottama matalapalkkaisten alojen työnantajamaksujen alentaminen. Sellainen yhteiskunta, jossa vain kaksi kolmesta työikäisistä ja työkykyisistä on töissä, ei tule pitkään olemaan hyvinvointivaltio. Työllisyysaste on nostettava 75 prosenttiin, kuten hallituksen alkuperäinen tavoite oli. Keinoina on käytettävä Himasen raportissa mainittuja asioita eli siis kannustavuuden lisäämistä, sekä työn, perhe-elämän ja vapaa-ajan entistä yksilöllisempää ja joustavampaa yhteensovittamista.
Himanen kiinnittää raportissaan paljon huomiota työuupumukseen. On totta, että erityisesti vaativissa ammateissa toimivat nuoret perheelliset ihmiset ovat vaaravyöhykkeessä. Työelämä on kiristynyt ja koventunut, aika tahtoo riittää vain työtehtävien hyvään hoitamiseen. Suomen menestymisen kannalta on kuitenkin välttämätöntä, että työssä jaksetaan entistä pidempään. Onkin etsittävä uusia joustavampia ja yksilöllisempiä keinoja siihen, miten eri ihmiset eri tilanteissa voivat yhteen sovittaa työn, perheen ja vapaa-ajan. Näiden eri elämänalueiden yhteensovittaminen järkevällä tavalla yksilötasolla on hyvin keskeistä, kun puhumme lopullisesta tavoitteestamme, onnellisesta ja mielekkäästä elämästä.
Erityisesti poliittisen sektorin vasemmalla laidalla Himasen raportti aiheuttaa monille harmaita hiuksia. Toivoa sopii, että väristä huolimatta päättäjät yli poliittisen kentän luottavat useista asiantuntijalausunnoista suomalaisen huippututkijan kokoamaan raporttiin, joka on hyvin vakavasti otettava yritys varmistaa suomalaisen hyvinvointiyhteiskunnan tulevaisuus. Kiinan taloussuunnan muuttaneen johtajan Deng Xiao Pingin sanoin voi todeta: “Ei ole väliä minkä värinen kissa on, kun se pyydystää hiiriä”
Aihe: Mielipidekirjoituksia
Satosen lakialoite kansalaisuuslaista lähetekeskustelussa
7.5.2004
Kansanedustaja Arto Satosen (kok) lakialoite kansalaisuuslain 15§ muuttamisesta oli eduskunnan lähetekeskustelussa torstaina. Satonen esitti, että Suomessa opiskelleiden ja maahan työhön jääneiden opiskelijoiden kansalaisuuteen vaadittavaan asumisaikaan hyväksyttäisiin puolet opiskeluajasta, maksimissaan kuitenkin puout asumisehdosta eli 3 vuotta.
Taustalla on suomalaisten eläköityminen. Työmarkkinoilta poistuu vuosittain 10 000 ihmistä enemmän kuin mitä työmarkkinoille saapuu. Suomi tarvitsee tulevaisuudessa työvoimaa myös ulkomailta. Parhaiten Suomen työmarkkinoille ja yhteiskuntaan sopeutuisivat Suomessa opiskelleet ja kielen oppineet ihmiset. Heidän maahan jäämistä tulisi rohkaista ja helpottaa.
Aihe: Uutisia
Satonen eduskunnassa: Lakialoite kansalaisuuslain muuttamisesta
7.5.2004
TORSTAINA 6. TOUKOKUUTA 2004
Laki kansalaisuuslain 15 §:n muuttamisesta, Lähetekeskustelu
Lakialoite LA 42/2004 vp Arto Satonen /kok:
Arto Satonen /kok (esittelypuheenvuoro): Arvoisa puhemies! Tässä lakialoitteessa kansalaisuuslain 15 §:n muuttamisesta on vähän samaan tapaan kuin tuossa edellisessä aloitteessa myöskin laskujeni mukaan 105 nimeä, ja valtaosa perustuslakivaliokunnan jäsenistä on sen myöskin allekirjoittanut, joten suhtaudun luottavaisin mielin tämän aloitteen tulevaisuuteen.
Aloitteen pohjana on se, että Suomen työmarkkinoilta poistuu joka vuosi tästä eteenpäin 10 000 ihmistä enemmän kuin mitä työmarkkinoille uusia ihmisiä tulee. Tarvitsemme siis osaavaa työvoimaa maamme rajojen ulkopuolelta. Täällä tällä viikolla läpikäydyssä tutkija Himasen raportissa puhuttiin 5 000 uuden ulkomaalaisen vuosittaisesta tarpeesta Suomen työmarkkinoille. Tämä lukema lienee hyvin lähellä totuutta. Näitä ulkomaalaisia työntekijöitä tarvitaan sekä huippuosaamista vaativiin tehtäviin että moniin tavallisiin teollisuus- ja palveluammatteihin.
Nyt käsittelyssä oleva lakialoite on yksi asia niiden toimenpiteiden joukossa, joilla Suomen maahanmuuttopolitiikkaa muutetaan passiivisesta aktiiviseksi ja samalla työperusteiseksi. Parasta aikaa istuu maaherra Rauno Saaren työryhmä, joka linjaa aktiivisen maahanmuuttopolitiikan perusteita. Toivon, että peruslinjaksi työryhmässä otettaisiin Kanadan-malli, jossa maahan työhön pyrkivät hakijat pisteytetään; huomioon otetaan muun muassa koulutus, työharjoittelu, koulutuksen ja harjoittelun pituus kohdemaassa, kielitaito, sukulaisuussuhteet jne. Nämä asiat ovat hyvin tärkeitä, ja minun mielestäni sillä linjalla meidänkin pitäisi edetä.
Kaikkein helpointa kansainvälistyminen on kuitenkin aloittaa siitä, että luodaan paremmat edellytykset täällä Suomessa tutkinnon suorittaneille opiskelijoille jäädä tänne maahan tekemään töitä. Heistä useimmat osaavat ainakin auttavasti suomen kieltä, sen lisäksi ovat täällä Suomessa saaneet korkeatasoisen koulutuksen, on sitten kyse ammattioppilaitoksesta, ammattikorkeakoulusta tai yliopistosta.
Tällä hetkellä Suomessa on 4 000 ulkomaalaista yliopisto-opiskelijaa, jotka suorittavat tutkintoa, ja yli 3 000 ulkomaalaista tutkinto-opiskelijaa ammattikorkeakouluissa. Helsingin yliopiston ylioppilaskunnan toimesta on tehty tutkimus, jossa on kysytty näiden ulkomaalaisten opiskelijoiden halukkuutta jäädä Suomeen työmarkkinoille. Kyselyyn vastanneista 45 prosenttia oli valmis jäämään Suomeen ja 25 prosenttia oli valmis harkitsemaan Suomeen jääntiä, jos Suomessa olisi lupaava työura tarjolla. Mielestäni Suomen tulisi toimia niin, että jääminen tehtäisiin houkuttelevaksi. On myös taloudellisesti perusteltua, että Suomi edesauttaa niiden ihmisten sitoutumista Suomen työmarkkinoille, joiden opiskelun me olemme maksaneet veroilla.
Usein ajatelleen niin, että kun opiskelijat tulevat tänne esimerkiksi Afrikasta tai Aasiasta, niin on aivan hyvä, että he palaavat takaisin kotimaahansa ja edesauttavat omien valtioidensa kehitystä. Näin toki osaltaan onkin, mutta useimmiten, kuten tämä tutkimuskin osoitti, jonka Helsingin yliopiston ylioppilaskunta oli tilannut, se vaihtoehto ei niinkään ole se oma kotimaa, vaan joku sellainen länsivaltio, joka ottaa mielellään ulkomaista työvoimaa. Kanada on yksi esimerkki. Myöskin Australia ja Iso-Britannia ovat haluttuja kohteita myöskin Suomessa valmistuneille opiskelijoille. Mielestäni tässä sarjassa meidän pitäisi pärjätä ja toimia niin, että tänne kannattaa jäädä.
Jäämiseen houkuttelussa yksi olennainen asia on mahdollisuus saada Suomen kansalaisuus helpommin. Tällä hetkellä Suomen kansalaisuutta haettaessa opiskeluaikaa ei mitenkään huomioida vaadittavaan kuuden vuoden asumisaikaan, koska opiskelijat oleskelevat maassa väliaikaiselle oleskeluluvalla eli b-statuksella. Kansalaisuuteen vaaditaan kuuden vuoden yhtäjaksoinen asuminen maassa pysyvällä oleskeluluvalla eli a-statuksella. Saattaa olla siis sellainen tilanne, että ulkomaalainen on opiskellut Suomessa ehkä neljä vuotta, jopa viisi kuusikin vuotta, sen jälkeen jäänyt työelämään tänne, ollut töissä kuusi vuotta, kun vasta voi hakea kansalaisuutta, ja sen jälkeen saattaa kansalaisuuden saaminen vielä prosessin pituudesta johtuen kestää kaksi vuotta, eli siinä saattaa olla 12-14 vuoden oleskelu Suomessa, ennen kuin kansalaisuuden saa. Tätä voi pitää kohtuuttomana.
Olen kuitenkin esittänyt tässä aloitteessa niin, että opiskeluajasta puolet tulisi hyväksyä kansalaisuuteen vaadittavaan asumisaikaan kuitenkin niin, että se samalla on enintään puolet kansalaisuuteen vaadittavasta ajasta eli maksimissaan kolme vuotta. Minkä takia esitän sitä, että kyse on nimenomaan puolesta eikä koko ajasta, niin täytyy olla myöskin realistinen sen suhteen, että ei järjestelmä voi niinkään toimia, että kun riittävän pitkään on täällä opiskellut, niin automaattisesti saa Suomen kansalaisuuden. Kyllä tässä myöskin täytyy pitää huolta kannustavuudesta myös tästä näkökulmasta.
Aihe: Uutisia
Satonen eduskunnassa: Maankäyttö- ja rakennuslaista
7.5.2004
TORSTAINA 6. TOUKOKUUTA 2004
2) Hallituksen esitys laeiksi maankäyttö- ja rakennuslain sekä kiinteistönmuodostamislain muuttamisesta, Ensimmäinen käsittely
Arto Satonen /kok: Arvoisa puhemies! Kun ensimmäisen kauden edustajana ei ollut mahdollisuutta olla täällä silloin, kun tätä maankäyttö- ja rakennuslakia käsiteltiin edellisellä kaudella, niin haluaisin siihen yleisenä huomiona todeta, että mitä vähemmän valtiolla on mahdollisuutta puuttua myös näitten vähittäiskauppojen sijaintiin, niin sen parempi. Kyllä ne asiat ja päätökset pitäisi pystyä kuntatasolla tekemään. Aivan kuten edellinen puhuja sanoi, niin valitusoikeuden rajaaminen asianosaisiin olisi hyvin järkevää. Sinänsä ympäristövaliokunta ansaitsee siitä kyllä kiitosta, että on sentään nostettu näitä kerrosneliömetrirajoja, mutta kuten totesin, parempi olisi, että tällaista säätelyä ei olisi ollenkaan.
Mitä sitten näihin valitusprosesseihin tulee, kun puhutaan, että näitä valituksia ei ole paljonkaan ollut tai niitä on ollut vähemmän kuin on oletettu, näin voi olla valtakunnallisesti katsottuna. Mutta tiedän kyllä tapauksia, joissa ollaan suurissa vaikeuksissa ja kaupungin kehittäminen on monia vuosia viivästynyt näiden valitusten takia. Jotkut hankkeet ovat kokonaan jääneet toteutumatta.
Meillä on esimerkiksi Vammalassa sellainen tilanne, että kun marketin on tämän olemassa olevan lainsäädännön takia rakennuttava keskusta-alueelle, tilanne on se, että sellaista keskusta-aluepaikkaa ei ole löytynyt muuten kuin niin, että liikunta-alue täytyy siihen uhrata, jotta se saadaan rakennettua. Kolmetuhatta ihmistä vastustaa hanketta. Jos se olisi saatu rakentua ohikulkutien varteen, mitään ongelmaa ei olisi ollut. Nyt ollaan tilanteessa, jossa on vain paljon tyytymättömiä ihmisiä, eli eivät nämä ratkaisut, mitä aikaisemmin on tehty, pelkästään positiivisia ole olleet. Se täytyy rehellisesti myöntää.
Aihe: Uutisia
Satonen eduskunnassa: Tietoyhteiskunnan tulevaisuudesta
6.5.2004
KESKIVIIKKONA 5. TOUKOKUUTA 2004
Suomalaisen tietoyhteiskunnan tulevaisuus, “Välittävä, kannustava ja luova Suomi – katsaus tietoyhteiskuntamme haasteisiin”
Ajankohtaiskeskustelu
Arto Satonen /kok: Arvoisa puhemies! Heti aluksi tahdon kiittää tulevaisuusvaliokuntaa hyvästä mietinnöstä ja tutkija Pekka Himasta erinomaisesta raportista. Himasen raportissa annetaan suuntaviivoja sille, miten Suomi voi menestyä yhä kovenevassa globaalissa kilpailussa. Nämä ehdotukset, joista suurimpaan osaan voin itse yhtyä, ovat oiva pohja rakentaa tulevaisuuden hyvinvointiyhteiskuntaa.
Jos emme kykene reagoimaan maailmassa ympärillämme tapahtuviin muutoksiin, niin kovin pitkään emme enää ole hyvinvointivaltio. Historia tuntee lukuisia esimerkkejä rikkaista valtioista, jotka ovat olleet kykenemättömiä uudistumaan ja ovat vähitellen menettäneet vaurautensa. Jos meillä on rohkeutta vastata tulevaisuusvaliokunnan esiin nostamiin haasteisiin Himasen teeseillä, niin suomalaisella hyvinvointivaltiolla on luultavasti paikka maailman vauraimpien maiden joukossa myös tulevaisuudessa.
Kuten täällä on jo todettu, Himasen kokoaman raportin keskeisin viesti on se, että hyvinvointiyhteiskunta ei perustu maailman korkeimpiin veroihin vaan maailman korkeimpaan osaamiseen. Hyvinvointiyhteiskunnan jatkuvuus perustuu siis siihen, että työnteko kannattaa ja innovatiiviset ja luovat ratkaisut palkitaan. Himasen kielellä 5 prosentin tuloveron alentamisella päästään vasta manalasta kiirastuleen verotuksessa. Nämä termit kaikessa kauheudessaan osoittavat, kuinka syvälle olemme vajonneet. Nyt ei riitä pelkästään se, että tuloveroa alennetaan joskus ja jouluna, vaan on tehtävä selvä suunnitelma, jolla tulovero pudotetaan Euroopan unionin maiden joukossa kilpailukykyiselle tasolle. Samalla tulee toteuttaa Himasen ehdottama matalapalkkaisten alojen työnantajamaksujen alentaminen.
Sellainen yhteiskunta, jossa vain kaksi kolmesta työikäisestä ja työkykyisestä on töissä, ei tule pitkään olemaan hyvinvointiyhteiskunta. Työllisyysaste on nostettava 75 prosenttiin, kuten hallituksen alkuperäinen tavoite oli. Keinoina on käytettävä Himasen raportissa mainittuja asioita eli kannustavuuden lisäämistä sekä työn, perheen ja vapaa-ajan entistä yksilöllisempää ja joustavampaa yhteensovittamista.
Arvoisa puhemies! Pidän tärkeänä sitä, että valiokunta yksimielisessä mietinnössään linjaa myönteisen suhtautumisen aktiiviseen maahanmuuttopolitiikkaan ja nostaa erikseen esille tarpeen helpottaa Suomessa tutkinnon suorittaneiden ulkomaalaisten opiskelijoiden mahdollisuutta jäädä työhön Suomeen. Valitettavasti tämä asia ei konkreettisesti edennyt ulkomaalaislain käsittelyn yhteydessä. Sisäministeri Rajamäki on kuitenkin luvannut hallituksen toimivan asiassa ripeästi. Pidän välttämättömänä, että näin tapahtuu.
Himanen puhui raportissaan tarpeesta ottaa 5 000 uutta ulkomaalaista vuosittain Suomen työmarkkinoille. Ulkomaalaisia työntekijöitä tarvitaan sekä huippuosaamista vaativiin tehtäviin että moniin tavallisiin teollisuus- ja palveluammatteihin. Helpointa kansainvälistyminen on aloittaa Suomessa opiskelleista, koska useat heistä osaavat jo ainakin auttavasti suomen kieltä ja ovat saaneet Suomessa alalleen korkeatasoisen koulutuksen, on sitten kyse ammattioppilaitoksesta, ammattikorkeakoulusta tai yliopistosta.
Suomessa on tällä hetkellä nelisentuhatta ulkomaalaista yliopisto-opiskelijaa ja yli 3 000 ulkomaalaista ammattikorkeakouluopiskelijaa. Helsingin yliopiston ylioppilaskunnan toimesta toteutettu tutkimus arvioi, että 45 prosenttia ulkomaalaisista opiskelijoista Helsingin yliopistossa olisi valmis jäämään Suomeen töihin ja lisäksi 25 prosenttia olisi valmis harkitsemaan Suomeen jääntiä. Suomen tulee toimia niin, että jääminen tehdään houkuttelevaksi.
Tärkeätä on antaa mahdollisuus etsiä työtä valmistumisen jälkeen ja nopeuttaa Suomen kansalaisuuden saamista. Kansalaisuuden nopeammasta saannista jätin lakialoitteen, joka on täällä torstaina käsittelyssä. Tuon lakialoitteen allekirjoitti 102 edustajaa, mikä osoittaa, että eduskunnalla on hyvin myönteinen suhtautuminen ulkomaalaisten opiskelijoiden jäämiseen työmarkkinoillemme. Kiitän siitä edustajatovereitani.
Lopuksi, arvoisa puhemies, Himanen kiinnittää raportissaan paljon huomiota työuupumukseen. On totta, että erityisen vaativissa ammateissa toimivat nuoret, perheelliset ihmiset ovat vaaravyöhykkeessä. Onkin etsittävä uusia joustavampia ja yksilöllisempiä keinoja siihen, miten eri ihmiset eri tilanteissa voivat yhteensovittaa työn, perheen ja vapaa-ajan. Se on erittäin tärkeää, kun tavoittelemme lopullista tavoitettamme, onnellista ja mielekästä elämää.
Aihe: Uutisia
Itä-Euroopassa historia kääntyy vappuna
3.5.2004
(Julkaistu Alueviestissä 29.4.2004)
Vappua on historiallisesti pidetty työväenliikkeen ja opiskelijoiden juhlana. Nämä molemmat ulottuvuudet ovat edelleen olemassa, mutta poliittinen vappu on jo pitkään osoittanut hiljenemisen merkkejä. Sosialismin ja Neuvostoliiton kukistuminen vei isomman pohjan vapun poliittiselta ulottuvuudelta. Marssit ovat vaihtuneet puhetilaisuuksiksi. Perinteistä sosialistista vappua vietetään enää vain ani harvoissa kommunistivaltioissa.
Sosialistisissa maissa vappu oli vuoden tärkein juhla. Se oli aatteen juhla, voitonpäivä. Juhlallisuudet olivat hyvin organisoituja, eivät kansan syvistä rivistä puhkeavia, jollaisia paremminkin edustivat länsimaissa pidetyt kommunistien vappujuhlat. Neuvostoliiton mahtava vappuparaatit olivat isoja spektaakkeleja, jotka television välityksellä jäivät myös suomalaisten mieliin.
Vapun mahtipontiset juhlat pyrkivät vakuuttamaan sosialistimaiden omia kansalaisia järjestelmänsä vahvuudesta. Tunnetusta reaalisosialismissa tiedotusvälineiden rooli on vain palvella johdon ja järjestelmän tarpeita, ei tehdä tutkivaa journalismia. Hyvä esimerkki tästä on Pohjois-Korean suuronnettomuus viime viikolta. Tätä ilmeisesti 3000 uhria vaatinutta onnettomuutta ei Pohjois-Koreassa tiedotettu ollenkaan kansalaisille. Se ei ylittänyt edes paikallislehden uutiskynnystä. Sen sijaan kansainvälisiä puhelinyhteyksiä suljettiin.
Kahdeksassa itä-Euroopan maassa tämä vappu on historiallinen. Näiden maiden liittyessä Euroopan Unioniin ja Natoon Berliinin muuri henkisesti kaadetaan. Euroopan sisäinen kahtiajako loppuu ja sosialismin varjo poistuu takavasemmalle. Nyt Euroopan Unioniin liittyvät maat ovat viidessätoista vuodessa käyneet läpi raskaan muutosprosessin sosialismista markkinatalouteen. Se on jättänyt jälkeensä myös häviäjiä, mutta valtaosa kansalaisista eläneet nyt taloudellisesti paremmin kuin ennen. Euroopan Unioniin liittyminen parantaa edelleen kansalaisten elintasoa näissä maissa ja 2-7 vuoden siirtymäajan jälkeen he saavat Euroopan Unionin kansalaisuuden täysillä oikeuksilla.
Muiden valtioiden mukana Suomi asetti siirtymäsäännökset uusien EU-maiden kansalaisten pääsylle Suomen työmarkkinoille. Jo nyt tiedetään, että siirtymäsäännös on pahasti pieleen mennyt pannukakku. Se mahdollistaa vuokratyövoiman tulon Suomen työmarkkinoille, mutta asettaa rajoituksia esimerkiksi virolaisen palkkaamiseen normaaliin työsuhteeseen. Toivoa sopii, että eduskunnan enemmistö hyvin pian ymmärtää, että tämä järjestely vain vääristää työmarkkinoita, eikä muodosta todellisia esteitä ulkomaisen työvoiman pääsylle Suomeen.
Euroopan Unionin perusideana on ihmisten, palveluiden, työn ja pääoman vapaa liikkuminen. Meidän tulee hyväksyä se tosiasia, että olemme mukana aidoilla sisämarkkinoilla ja emme menesty siinä sulkeutumalla sisäänpäin, vaan lisäämällä kilpailukykyämme osaamista parantamalla. Talouskasvu on uusissa Euroopan Unionin maissa vanhoja maita nopeampaa, mikä antaa sykettä ja dynamiikkaa koko Euroopan talouteen. Monet suomalaiset yritykset ovat investoineet Baltiaan ja nyt on tulossa sadonkorjuun aika.
Itä-eurooppalaisille taas kyseessä on paluu Euroopan ytimeen, mihin nämä vanhat kulttuurikansat perinteisesti ovat kuuluneet. He ansaitsevat pääsyn täysivaltaisiksi eurooppalaisiksi. Tulee muistaa, että sosialismilla ei koskaan ollut niissä maissa kansan enemmistön tukea, vaan se tuli sinne vieraan valloittajan toimesta. Se historiallinen vääryys on oikeutettua korjata.
Aihe: Mielipidekirjoituksia