maaliskuu 2004
Satonen piti Kokoomuksen ryhmäpuheen Suomen ihmisoikeuspolitiikasta
31.3.2004
Kansanedustaja Arto Satonen käytti Kokoomuksen ryhmäpuheen koskien valtioneuvoston selontekoa Suomen ihmisoikeuspolitiikasta. Puheessaan hän vaati, että hallituksen tulee entistä tiukemmin sitoutua ihmiskaupan vastustamiseen. Hallituksen on myös nopeasti laadittava ihmiskaupan vastainen kansallinen toimintaohjelma.
Puhe kokonaisuudessaan on luettavissa näiltä sivuilta “Eduskunnasta” -kohdasta.
Aihe: Uutisia
Satonen eduskunnassa: Suomen ihmisoikeuspolitiikasta
31.3.2004
Valtioneuvoston selonteko Suomen ihmisoikeuspolitiikasta 31.3.2004 Kokoomuksen eduskuntaryhmä kansanedustaja Arto Satonen
Arvoisa puhemies,
Valtioneuvosto antaa nyt ensimmäistä kertaa selonteon Suomen ihmisoikeuspolitiikasta. Statuksen muutos hallituksen ulkoasianvaliokunnalle antamasta selvityksestä selonteoksi nostaa ihmisoikeuksien merkitystä eduskuntatyössä, ja antaa eduskunnalle paremmat mahdollisuudet vaikuttaa Suomen ihmisoikeuspoliittisiin linjauksiin.
Selonteosta käy erinomaisesti ilmi se, miten Suomi on ottanut aktiivisen roolin ihmisoikeuksien edistäjänä niin erilaisilla kansainvälisillä foorumeilla kuin kahdenvälisissä suhteissa eri maiden kanssa. Suomella onkin edellytyksiä ja uskottavuutta viedä ihmisoikeuspoliittisia kysymyksiä eteenpäin.
Ihmisoikeuksien loukkaukset vähentävät yhteiskunnan vakautta ja altistavat sen ääriliikkeiden nousulle. Ihmisoikeuksilla on siten selkeä yhteys turvallisuuspolitiikkaan. Kriisien ennaltaehkäisy ja ihmisoikeusloukkauksien varhainen havaitseminen toimivat myös oman turvallisuutemme hyväksi. Toimimalla aktiivisesti niin YK:ssa, EU:ssa, Euroopan neuvostossa kuin ETYJ:ssäkin suomalaiset pystyvät vaikuttamaan omien lähialueidensa ja koko Euroopan turvallisuuteen, vakauteen ja ihmisoikeuskehitykseen.
Globalisaatio luo uusia haasteita myös ihmisoikeuspolitiikalle. Globalisaation tarjoamat mahdollisuudet kehitykseen ja hyvinvointiin ovat merkittävät. Globalisaation keskeinen ihmisoikeusriski on eriarvoistuminen, mihin tulee vastata kehittämällä kansainvälistä järjestelmää. Globalisaation myötä ihmisoikeusloukkauksien salaaminen on entistä vaikeampaa. Avoimessa yhteiskunnassa uskottavan yritystoiminnan edellytys on että yritykset kunnioittavat yhteisesti hyväksyttyjä ihmisoikeuksia.
Suomen ihmisoikeuspolitiikan painopisteitä ovat naiset, lapset, vähemmistöt, alkuperäiskansat ja uutena tärkeänä kohderyhmänä vammaiset. Erityistä huomiota tulee kiinnittää moninkertaisen syrjinnän kohteeksi mahdollisesti joutuviin ryhmiin ja yksilöihin. Myös lasten ihmisoikeuspoliittisiin kysymyksiin tulee kiinnittää jatkossa enemmän huomiota. Ulkomaalaislain käsittelyn yhteydessä on noussut esille kysymys perheen yhdistämisestä ns. ankkurilapsien tapauksessa. Yhdistäminen tulee toteuttaa lapsen edun näkökulmasta. Pääsääntöisesti lapsen etu on, että perhe yhdistetään perheen kotimaassa ja vain poikkeuksellisissa tilanteissa etsitään muita ratkaisuja.
Arvoisa puhemies,
Selonteossa käsitellään ensimmäistä kertaa kotimaisia ihmisoikeuskysymyksiä. Näiden sisällyttäminen selontekoon on perusteltua ja niiden osuutta tulee laajentaa, sillä suomalaiset ihmisoikeuskysymykset eivät ole irrallaan kansainvälisistä ihmisoikeuskysymyksistä. Vaikka Suomessa ihmisoikeudet ovat kansainvälisesti korkealla tasolla, on meillä joitakin ongelmia. Haluan tässä nostaa esille perheväkivallan, ihmiskaupan, maahanmuuttajat ja rasistiset asenteet.
Väkivalta, kohdistuipa se keneen tahansa, on vakava ihmisoikeusrikkomus. Suomessa kuolee 30 naista vuodessa perheväkivallan uhrina. Se on väkilukuun suhteutettuna enemmän kuin missään muussa EU-maassa. Perheväkivalta on osallisille suuri tragedia, mutta me kaikki joudumme kantamaan siitä laskun. Tutkimusten mukaan perheväkivalta maksaa vuosittain noin 100 miljoonaa euroa. Tärkeintä eivät kuitenkaan ole eurot vaan se, että perheväkivallan seuraukset näkyvät perheiden ja lasten moninaisena pahoinvointina. Kokoomus tukee sellaisia lakiuudistuksia, joilla voidaan vähentää perheväkivaltaa ja tukea perheväkivallan uhreja.
Ihmiskauppa on ilmiönä yleismaailmallinen ja koskee käytännössä naisia ja lapsia. Ihmiskaupassa liikkuu nykyisin rahaa ainakin saman verran, ellei jopa enemmän kuin huumekaupassa. Vaikka ihmiskauppa ei vielä ole suuri – vaikkakin kasvava – ongelma kansallisella tasolla, on tärkeää luoda sellainen lainsäädäntö, että jatkossakaan Suomi ei ole houkutteleva maa ihmiskaupparikollisuudelle.
Kokoomus vaatii, että hallituksen tulee entistä tiukemmin sitoutua ihmiskaupan vastustamiseen. Hallituksen on nopeasti laadittava ihmiskaupan vastainen kansallinen toimintaohjelma. Jo pitkään laadittu ihmiskauppaa koskeva lainsäädäntö pitäisi saada mitä pikimmiten eduskunnan käsiteltäväksi. Lainsäädännöllä tulee toteuttaa entistä ankarammat rangaistukset ja turvata riittävät keinot tutkintaa varten, kuten telekuuntelu. Lainsäädännössä on myös huomioitava uhrien turvallisuus ja mahdollisuus avunsaantiin sekä todistajien suojelu.
Selonteossa käsitellään yhden ja saman alaotsikon alla sekä pakolaiset että maahanmuuttajat. Pakolaiset ovat osa Suomeen saapuvaa maahanmuuttoa. Käsitteet menevät julkisuudessa helposti sekaisin ja vaikka suurin osa maahanmuuttajista on aivan muita kuin pakolaisia, tuntuu keskustelu käyvän vain pakolaisten ympärillä.
Eduskunnassa on parhaillaan käsittelyssä esitys uudeksi ulkomaalaislaiksi. Ulkomaalaisvirastoa ja poliisia ovat viime kuukausina työllistäneet turvapaikkaa Suomesta hakevat Slovakian romanit. Perusteettomien turvapaikanhakijoiden asioiden käsittely syö resursseja ja pidentää entisestäänkin niiden ihmisten käsittelyaikoja, jotka oikeasti tarvitsevat suojaa. Lain ei tule sallia järjestelmällistä väärinkäyttöä turvapaikkamenettelyssä. Lain tulee mahdollistaa sellaiset menettelyt, jotka edesauttavat aidosti turvapaikkaa tarvitsevien hakemusten nopean käsittelyn ja ehkäisevät ilmeisen perusteettomien hakemusten määrää. Kokoomus kannattaa nopeutettua käsittelyä siten, että se mahdollistaisi päätöksen täytäntöönpanon heti kun päätös on annettu hakijalle tiedoksi, niissä tapauksissa, joissa hakija on tullut turvallisesta alkuperämaasta tai kun hakemus on ilmeisen perusteeton.
Ikärakenteestamme johtuen Suomi tarvitsee jatkossa enenevässä määrin ulkomaalaisia työntekijöitä. Lainsäädäntömme tuleekin tukea joustavaa työperusteista maahanmuuttoa. Ulkomaalaislainuudistuksen yhteydessä Kokoomus haluaa edesauttaa Suomessa opiskelevien ulkomaalaisten opiskelijoiden mahdollisuuksia jäädä töihin Suomeen valmistumisen jälkeen.
On välttämätöntä, että Suomen pakolais- ja maahanmuuttopolitiikka toimii myös suomalaisten näkökulmasta oikeudenmukaisesti ja tehokkaasti. Järjestelmämme väärinkäytökset ovat omiaan kasvattamaan rasistisia asenteita kaikkia Suomessa asuvia ulkomaalaisia kohtaan.
Tutkimusten mukaan rasistiset asenteet ovat huolestuttavasti lisääntyneet Suomessa varsinkin nuorten keskuudessa. Rasistista aineistoa levitetään yhä tehokkaammin Internetin välityksellä. Rasismi on siten Suomessakin vakava, joskin vähätelty ongelma. Yhteiskunnan on selkeästi tuomittava rasismi kaikissa muodoissaan ja erityisesti nuorillemme on annettava viesti, että rasismi ei ole missään muodossa hyväksyttävää.
Arvoisa puhemies,
EU on Suomen ihmisoikeuspolitiikan keskeinen vaikuttamis- ja toimintakanava. Suomella on EU:n puheenjohtajamaana vuonna 2006 mahdollisuus edistää EU:ssa ja EU:n kautta ihmisoikeuspoliittisia tavoitteitaan. Samalla kun EU:n laajeneminen lisää turvallisuutta, tulee muistaa, että EU:n uusiksi rajanaapureiksi tulee maita, joissa on todettu ihmisoikeusloukkauksia. Suomen tulee omalla puheenjohtajuuskaudellaan toimia aktiivisesti ihmisoikeuksien vahvistamiseksi erityisesti meitä lähellä sijaitsevilla EU:n ulkopuolisilla alueilla.
Hallituksen on varmistettava, että Nizzassa julistuksena hyväksytty perusoikeuskirja tulee osaksi perustuslaillista sopimusta ja että unionin liittyminen Euroopan ihmisoikeussopimukseen toteutuu. Perusoikeuskirjan mukaan kaikilla unionin alueella laillisesti oleskelevilla henkilöillä, niin unionin kansalaisilla kuin maahanmuuttajillakin, on yhtäläiset turvatut perusoikeudet. Hallituksen tulee aktiivisesti vaikuttaa EU:n sisällä sen varmistamiseksi, että ihmisoikeuksia aidosti kunnioitetaan kaikissa Euroopan unionin maissa.
Unionin ihmisoikeuspoliittisena haasteena on terrorismin uhka ihmisoikeuksille. Terrorismi kohdistuu nykyisin yhä laajemmin siviiliväestöön. EU:n toimenpiteitä terrorismia vastaan on vahvistettava, mutta samalla on huolehdittava siitä, että EU:sta ei luoda poliisivaltiota.
Arvoisa puhemies,
Selonteko on varsin yksityiskohtainen, paikoittain jopa liian laaja muistuttaen pikemminkin ihmisoikeuksien käsikirjaa kuin poliittista selontekoa. Tekstissä Suomen tavoitteet hukkuvat runsaiden kuvausten alle. Kaiken tämän runsauden keskellä herää kysymys, onko joitakin kokonaisuuksia, joita Suomi erityisen painokkaasti ajaa vai ajetaanko kaikkia ihmisoikeuskysymyksiä laajasti kaikilla rintamilla?
Ihmisoikeuksien edistäminen ei ole kulttuurisidonnainen arvo vaan aidosti maailmanlaajuinen tehtävä ja haaste, niin kuin selonteossa todetaan. Siksi on tärkeää, että Suomi työskentelee vahvasti sopimusten ratifioinnin ja noudattamisen puolesta. Suomen tulee ihmisoikeuspolitiikassaan noudattaa johdonmukaista ja tasapuolista suhtautumista kaikkiin valtioihin. Tulee myös muistaa, että muutoksista huolimatta maailmassa on edelleen kommunistisia valtioita, jotka syyllistyvät ihmisoikeusloukkauksiin, kuten Kuuba, Vietnam ja Pohjois-Korea ja niihin rinnastettava Valko-Venäjä.
Ihmisoikeuksien valtavirtaistaminen hallinnon eri sektoreilla on lähiaikojen haaste. Hallituksen tulee panostaa ihmisoikeustietämyksen lisäämiseen ja ihmisoikeuspoliittisten keinojen vaikuttavuuden parantamiseen. Kansainvälistymisen myötä Suomen on vastattava uudenlaisiin ihmisoikeusrikkomuksiin kuten alaikäisten pakkonaittaminen, sukupuolielinten silpominen tai nk. kunniamurhat. Kaikissa olosuhteissa tulee muistaa, että Suomessa aina noudatetaan Suomen lakeja eikä kulttuuriin vedoten voi niistä poiketa.
Aihe: Uutisia
Satonen eduskunnassa: Valtiontalouden kehyksistä 2005-2008
25.3.2004
KESKIVIIKKONA 24. MAALISKUUTA 2004
Valtioneuvoston selonteko valtiontalouden kehyksistä vuosille 2005-2008
Valtioneuvoston selonteko VNS 1/2004 vp
Arto Satonen /kok: Arvoisa puhemies! Kun ajatellaan Suomen talouden kehitystä ja sitä kautta myös hyvinvointivaltion säilyttämistä ja kehittämistä, niin on aivan keskeistä se, miten työllisyytemme kehittyy. Sen takia keskitynkin omassa puheenvuorossani lähes pelkästään työllisyyteen liittyviin asioihin.
Hallitus linjasi päätavoitteekseen työpaikkojen lisäämisen 100 000 uudella työpaikalla vaalikauden aikana. Samalla oli tarkoitus nostaa työllisyysaste 75 prosenttiin vuonna 2010. Nythän se on tasolla 67,5 prosenttia. Valitettavasti jo tämän kehyspäätöksen yhteydessä annetussa talouspoliittisessa katsauksessa hallitus on omat tavoitteensa jo vesittänyt. Nyt hallitus on jo tyytyväinen siihenkin, että työllisyysaste säilyisi samana koko vaalikauden ja uskoo enää vain 30 000 lisätyöpaikkaan. Toki siinäkin on tavoitetta, koska tällä hetkellä ollaan 2 000 työpaikkaa jäljessä lähtötasosta.
Näistä tavoitteista ei hallitus kuitenkaan voi livetä vain viittaamalla kansainvälisiin suhdanteisiin. Ei kai Suomessa ole hallitus sen takia, että se nostaa kädet pystyyn kansainvälisen talouden muutosten edessä vaan siksi, että se reagoi nopeasti ja toteuttaa rakenteellisia uudistuksia, joilla työllisyyttä parannetaan. Suomi on edelleen yksi maailman kilpailukykyisimmistä maista, minkä vuoksi meillä on olemassa muitakin vaihtoehtoja kuin nostaa kädet pystyyn työllisyyden edistämisessä. Työllisyysasteen nostaminen on koko kansantalouden kannalta kynnyskysymys. Vain korkean työllisyyden maana meillä on mahdollisuus viedä tätä maatamme eteenpäin ja jättää hyvä maa myös jälkipolville. Raha luodaan työllä ja yrittämisellä, ja meidän on tehtävä kaikkemme, jotta Suomi olisi entistä parempi paikka tehdä töitä ja yrittää.
Kun katsotaan, mitä hallitus on tähän asti tehnyt työllisyyden edistämiseksi, niin positiiviselle puolelle ei ole kovin paljon kirjattavaa. Toki on joitakin asioita. Veronalennukset ovat varmaan tuoneet sen 10 000-20 000 uutta työpaikkaa, kuten kehysmuistion perusteluissa esitetään. Hallitus ansaitsee kiitoksen siitä, että se on tuloverojen alentamisen suhteen toteuttanut kokoomuslaista politiikkaa, ja toivon, että se tällä linjalla myös jatkaa, ja siihen saatiin jo pieni lupaus valtiovarainministeriltä tässä aikaisemmin tänään.
Viime budjetissa hallitus lisäsi 100 miljoonaa euroa aktiiviseen työvoimapolitiikkaan. Tällä rahalla on toki saatu hyviäkin asioita, kuten nuorten työpajojen vakinaistaminen ja työnhakukeskusten perustaminen. Rahaa on kuitenkin mennyt paljon ja tuloksia yhä odotellaan.
Kun on oikein hyväntahtoinen, niin voi löytää vielä pari muutakin asiaa, jotka hallitus on hoitanut ihan kiitettävästi. Oikein on ollut se, että on lisätty rahoitusta tutkimukseen ja tuotekehitykseen, ja pinnat voi antaa siitäkin, että hallitus ei sentään ole hourahtanut vasemmistoliiton kelkkaan irtisanomissakkoasiassa.
Mitä muuta sitten on tehty työllisyyden edistämiseksi? Ei mitään. Paljon mainostettu yritysverouudistus on mennyt pahasti pannukakuksi, jopa niin pahasti pieleen, että monet yrittäjät ottaisivat jo lahjana vastaan senkin, että asiat säilyisivät ennallaan. Erityisesti hallitus päätti rangaista aivan pienimpiä yrityksiä, joilla olisi työllistämispotentiaalia, sekä suuria perheyrityksiä, jotka nimenomaan ovat eniten sitoutuneita Suomeen ja työllistävät satojatuhansia ihmisiä.
Oppositiossa ollessaan pääministeri Vanhanen tuli tunnetuksi pienyritysten edun ajajana ja oli huolissaan myös matalan tuottavuuden alojen työllisyydestä. Valitettavasti pääministeri on joko unohtanut entiset oppinsa tai joutunut toteamaan, ettei kykene vallassa ollessaan näitä asioita ajamaan. (Ed. Sasi: Demareitten jyrän alla!) Kello käy, helpotusta palvelualoille ei näy. Matalan tuottavuuden alojen työllistämisten helpottamisesta on täällä puhuttu niin tänään ja monta kertaa ennenkin, mutta esityksiä ei ole kuulunut. Kehyksissä on toki varattu 50 miljoonaa euroa, mutta sillä rahalla ei tässä yhteydessä saada mitään merkittävää aikaan.
Varmasti on niin, että Vanhasella ja keskustalla on vaikeuksia saada esityksiään läpi sosialidemokraattien tosiasiallisesti johtamassa hallituksessa. Demarit paljon mieluummin kurssittavat työttömiä vuodesta toiseen kuin edistävät heidän työllistymistään työnantajien sivukuluja alentamalla ja työnteon kannattavuutta parantamalla.
Arvoisa puhemies! Opiskelijat järjestivät yli kymmeneen vuoteen suurimman mielenosoituksen viime viikolla. Heidän ärtymyksensä on ymmärrettävää. Pääministeri Vanhanen on tehnyt diagnoosin ja todennut, että työura on Suomessa liian lyhyt ja opiskeluajat liian pitkät. Aivan oikein, herra pääministeri, mutta mitä hallitus on tehnyt sen eteen, jotta opiskelija voisi kokopäivätoimisesti opiskella? Ei ainakaan kehyksissä ole yhtään mitään, ei ainuttakaan sellaista asiaa, joka opiskelijan opintojenaikaista elintasoa parantaisi, ei opintotuen korotusta, ei asumislisän vuokrakaton korotusta, ei mitään. Jatkossa keskiverto-opiskelija on edelleen osa-aikaopiskelija ja taloudellisen pakon voimalla myös osa-aikatyöntekijä. Tällaista kansalaista, joka sekä opiskelee että tekee töitä, hallitus haluaa rangaista opinto-oikeuden rajoittamisella. Nyt moni opiskelija kysyy aiheellisesti, miksi hän saa opiskelustaan ja osa-aikatyöstään vähemmän käteen kuin monet saman ikäiset työttömät. Tämä on jälleen yksi esimerkki siitä, että järjestelmämme ei kannusta yrittämään elämässä eteenpäin.
Suomalaiset ikäluokat ovat pienenemässä, minkä johdosta opetustoimelta säästyy 90 miljoonaa euroa. Me kuitenkin tarvitsemme pienenevistä ikäluokista suhteellisesti suuremman osuuden väkeä työelämään, minkä vuoksi nämä rahat tulisi sijoittaa opintojenohjaukseen, ammatinvalinnan edistämiseen, luokkakokojen pienentämiseen ja syrjäytymisen ehkäisyyn. Meillä ei ole varaa menettää nuoriamme yhteiskunnan ulkopuolelle, vaan heidän kaikkien panosta tarvitaan hyvinvointimme ylläpitämiseksi. Sen vuoksi nuorison koulutukseen ja kasvattamiseen tulee panostaa entistä enemmän, toki samalla myös vanhempien vastuuta korostaen. On siten erittäin lyhytnäköistä politiikkaa siirtää ikäluokkien pienenemisestä aiheutuvat säästöt opetussektorin ulkopuolelle, kun nimenomaan tämä raha tulisi käyttää opetussektorin sisällä tulevaisuuden työllisyysastetta vahvistaviin toimiin.
Lopuksi, arvoisa puhemies: Täällä on useissa puheenvuoroissa viitattu hallituksen päätöksiin väylähankkeista ja niiden tärkeysjärjestyksestä. Olen luonnollisesti sekä huolissani että pettynyt siitä, että Tampereen läntinen ohikulkutie ei mahtunut hallituksen listalle. Kaikki järkisyyt, katsotaan sitten liikennemääriä tai sitä, että hanke on jo aloitettu, olisivat puoltaneet Tampereen läntisen ohikulkutien pääsyä aivan listan kärkipäähän. Valitettavasti kuitenkin silloin, kun asia siirtyi valmistelijoilta ministereille, ministereille, jotka pelasivat väylähankkeilla sulle mulle -peliä, ei siinä pelissä Pirkanmaalla ollut omaa pelaajaa ja tulokset olivat sen mukaiset.
Aihe: Uutisia
Satonen kyselytunnilla opiskelijoiden mahdollisuudesta kokopäivätoimiseen opiskeluun
19.3.2004
Kansanedustaja Arto Satonen (kok) tiedusteli kyselytunnilla 18.3.2004 hallituselta opiskelijoiden mahdollisuuksia kokopäivätoimiseen opiskeluun. Satonen totesi, että opintoaikoja pidentää erityisesti se, että opiskelijoiden on toimeentulonsa hankkimiseksi välttämätöntä tehdä töitä opiskelun ohessa.
Pääministeri Vanhanen ja kulttuuriministeri Karpela vastasivat hallituksen edistävän kokopäivätoimisen opiskelun mahdollisuutta velkasubvention kautta, ja mahdollisesti velan kuukausimäärän nostamisella.
Satonen tiedusteli myös, Onko hallituksen tarkoitus korottaa opiskelijoiden asumislisän vuokrakattoa. Pääministeri Vanhanen vastasi, että lainan kuukausimäärän nostaminen vaikuttaa siihen, voiko opiskelija opiskella maksaa vuokransa. Tarkoituksena on siis kehittää opintotukea yksinomaan lainapainotteisesti.
Kyselytunnin keskustelun opiskelijoiden mahdollisuudesta kokopäivätoimiseen opiskeluun voi lukea näiltä sivuilta “eduskunnasta” -kohdasta
Aihe: Uutisia
Satonen eduskunnassa: Kysymys opiskelijoiden mahdollisuudesta kokopäivätoimiseen opiskeluun
19.3.2004
TORSTAINA 18. MAALISKUUTA 2004 kello 16.30
N:o 47) Mahdollisuudet kokopäivätoimiseen opiskeluun
Arto Satonen /kok: Arvoisa puhemies! Tänään tuolla ulkopuolella oli tuhansia opiskelijoita kertomassa oman mielipiteensä hallituksen politiikasta. Ei ole kovin ihmeellistä, että he arvostelivat hallituksen politiikkaa, kun ainoa, mitä hallitus heille on luvannut, on se, että pääministeri on vaatinut lyhempiä opintoaikoja ja opetusministeri antanut tukensa opintoaikojen rajaamiselle. Kuitenkin hyvin tiedämme, että opintoaikoja pidentää erityisesti se, että opiskelijoiden on toimeentulonsa hankkimiseksi välttämätöntä tehdä töitä opiskelun ohessa. Kysynkin:
Koska hallitus toteuttaa sellaisia uudistuksia, jotka mahdollistavat kokopäivätoimisen opiskelun?
Pääministeri Matti Vanhanen : Arvoisa puhemies! Jos aloitan ja ministeri Karpela jatkaa.
Tapasin myös nämä opiskelijoiden edustajat. Kun heidän adressinsa viittasi tehtyihin virkamiesesityksiin ja sitten he kahdelta osalta ilmoittivat vastustavansa esityksiä, tarkensin ja kysyin, ovatko he kaikilta muilta osilta myötävaikuttamassa uudistusten edistämiseen, ja he nyökkäsivät. He ovat sinällään tätä hyvin laajaa uudistuskokonaisuutta halukkaita edistämään, ja tämän kokonaisuuden kautta ollaan luomassa parempia edellytyksiä sille, että opinnot pysyvät aikataulussaan ja olisi mahdollisuudet myös täysipäiväiseen opiskeluun ilman lisäansioita. Tähän tähtää kehysriihessä tehty päätös lainasubvention vahvistamisesta, joka tulee koskemaan syksyn 2005 aloittavia opiskelijoita. Nämä uudistukset, joita kaikkiaan tehdään, tulevat koskemaan tulevia opiskelijoita. Kyse on laajasta ratkaisukokonaisuudesta, joka on moneen kertaan eduskunnalle pääperiaatteissaan esitelty, ja vähitellen myös nämä esitykset tulevat lakien muodossa eduskuntaan.
Kulttuuriministeri Tanja Karpela : Arvoisa herra puhemies! Mielestäni opiskelijoiden viesti pitää ottaa vakavasti. Tämä huoli on syntynyt viime vuosien aikana, kun vuonna 95 leikattiin opintotukia, (Ed. Zyskowicz: Aina sama selitys! Eikö olisi aika puhua omista teoista?) ja tämän jälkeen opiskelijat ovat joutuneet elämään miltei nollalinjalla. Vain pieniä kosmeettisia korjauksia on opintotukeen tehty. Näistä vuosista johtuen tuo huoli pitää ottaa vakavasti, ja kuten pääministeri edellä totesi, olemme päässeet nyt ottamaan tuon positiivisen askeleen siten, että hallitus on sitoutunut viemään tuota opintolainan verosubventiota eteenpäin.
Arto Satonen /kok: Arvoisa puhemies! Kun noita opiskelijoita tuolla ulkona kuunteli, niin minusta tuntui, että he eivät olleet kovin kiinnostuneita siitä, mitä joku on joskus tehnyt tai jättänyt tekemättä tai mitä ennen vaaleja on luvattu, vaan he ovat kiinnostuneita siitä, mitä juuri nyt tehdään. Kysyn konkreettisen kysymyksen:
Onko hallituksen tarkoitus korottaa opiskelijoiden asumislisän vuokrakattoa sillä tavalla, kuin oppositio on täällä yksimielisesti esittänyt?
Kulttuuriministeri Tanja Karpela : Arvoisa herra puhemies! Ymmärrän, että kokoomuksen edustaja ei menneitä halua muistella, koska kokoomus itse oli tuossa leikkauksessa mukana.
Nyt pääsemme tällä positiivisella porkkanalla ottamaan tuon askeleen. Se tarkoittaa lyhyesti sanottuna, että osan opintolainasta saa anteeksi, joka on selkeä taloudellinen tuki. Tulen myös esittämään tähän liittyen sitä, että tuota opintolainan kuukausittaista määrää voitaisiin korottaa. Myöhemmin on varmasti katsottava, millä tavalla yhteiskunnassa asiat kehittyvät, löytyykö mahdollisuutta palata näihin muihin kärkitavoitteisiin, joista on keskustelua käyty.
Outi Ojala /vas: Herra puhemies! Arvoisa ministeri, te vastasitte, että positiivinen askel on otettu nyt siihen, että joskus aikoinaan opiskelijat tulevat saamaan osan lainaansa anteeksi. Se joukko opiskelijoita, joka nyt on ulkopuolella, ei suinkaan ollut ollenkaan tyytyväinen tähän teidän esitykseenne. Kun kuuntelin kahden suurimman hallituspuolueen puheenvuoroja, kun he esiintyivät opiskelijoille, tuntui, että siellä luvattiin paljon enemmän. Kysynkin:
Arvoisa pääministeri, oletteko te nyt höllentämässä kehyksiä siten, että voidaan täyttää niitä lupauksia, joita hallituspuolueiden edustajat portailla äsken opiskelijoille antoivat?
Pääministeri Matti Vanhanen : Arvoisa puhemies! Opiskelijoiden adressin minä otin vastaan, minulla on se tekstinä. Siinä opiskelijat ilmoittivat vastustavansa kahta asiaa: opiskeluoikeuden rajoittamista ja opintotukikuukausien rajoittamista. Eivät he ottaneet muuhun kantaa. (Ed. O. Ojala: Ottivat ulkona!) – Ehkä opiskelijat ulkona ovat ottaneet kantaa, mutta nämä 50 000 allekirjoitusta liittyvät näihin kahteen tavoitteeseen. – Muilta osin, kun tässä on paljon laajemmasta kokonaisuudistuksesta kyse, ainakin heidän edustajansa, jotka kävivät luovuttamassa adressin, ilmaisivat olevansa myötävaikuttamassa tehtyjä esityksiä. Tässä on aika hyvä yhteistyö olemassa.
Kehyksissä ei ole eikä hallitusohjelmassa ole sovittu muita uudistuksia. Nyt on kehyksissä sovittu lainasubvention käyttöönoton lisäys, johon kokonaisuuteen tulee liittymään tarkasteluun tämä kuukausilainamääräkysymys, koska sillähän on vaikutusta siihen, voiko opiskelija opiskella täysipäiväisesti, maksaa vuokransa, ja tähän on mahdollisuus olemassa. Niillä opiskelijoilla, jotka 2005 syksyllä aloittavat opintonsa, kun he valmistuvat viiden kuuden vuoden kuluessa, on paljon nykyisiä opiskelijoita paremmat mahdollisuudet saada välittömästi vakituinen työpaikka ja oikeastaan luottamus siihen, että myös lainan käyttäminen investointina tulevaisuuteen on hyväksyttävää ja perusteltavaa. Siihen on paremmat edellytykset kuin huonompina aikoina oli.
Aihe: Uutisia
Satonen eduskunnassa: Ammattikorkeakoulujen opiskelijayhdistysten asemasta
17.3.2004
TIISTAINA 16. MAALISKUUTA 2004
Hallituksen esitys laiksi ammattikorkeakoululain muuttamisesta
Lähetekeskustelu Hallituksen esitys HE 24/2004
Arto Satonen /kok: Arvoisa puhemies! Olen hyvin tietoinen tästä asiasta, joka nyt on käsittelyssä, sillä toimin aikaisemmin ammattikorkeakoulun opettajana ja vielä neljässä eri oppilaitoksessa ja seurasin hyvin läheltä opiskelijayhdistysten työtä. Opiskelijayhdistykset tekevät ammattikorkeakouluissa hyvin arvokasta työtä ja tekevät sitä kaikkien opiskelijoiden eteen riippumatta siitä, ovatko he jäseniä vai eivät. Siitä tietenkin johtuu se, että opiskelijayhdistykset ovat vaatineet ja voimakkaasti kannattaneet tätä automaatiojäsenyyttä, millä estettäisiin vapaamatkustajaongelma. Tämä on heidän näkemyksestään täysin ymmärrettävää.
Pakkojäsenyys aiheuttaa kuitenkin tietynlaisia ongelmia, sillä perustuslaki turvaa kansalaisille oikeuden liittyä tai olla liittymättä yhdistyksiin. Julkisoikeudellisia järjestöjä tämä yhdistysvapauden ei katsota koskevan. Yhdistysvapautta koskevan säännöksen voidaan kuitenkin katsoa puoltavan pidättyvää suhtautumista pakkojäsenyyteen. Perustuslakivaliokunta on aikaisemmin todennut, että on ensisijaisesti etsittävä ratkaisuja, jotka eivät ole perustuslain tai sen hengen vastaisia yksilönvapauteen liittyvissä kysymyksissä. On myös arvioitava, onko tämän lakiesityksen hyväksymisellä, jos se tässä muodossa hyväksytään, seurannaisvaikutuksia muissa oppilaitoksissa, esimerkiksi ammatillisissa oppilaitoksissa tai lukioissa.
Hallituksen esityksessä opiskelijakunnan julkiseksi tehtäväksi mainitaan vaalien järjestäminen opiskelijaedustajien valitsemiseksi ammattikorkeakoulun hallitukseen ja muihin monijäsenisiin hallituselimiin. Se on hyvä peruste, mutta onko se riittävä peruste julkisoikeudellisen yhdistyksen perustamiseen. Toista esityksessä mainittua tehtävää, ammattikorkeakoulujen muuhun toimintaan osallistumista, hoitavat tällä hetkellä varsin menestyksekkäästi jo monet opiskelijayhdistykset ammattikorkeakouluissa, enkä ole ihan varma, tarvitaanko sen hoitamiseen julkisoikeudellisen yhteisön statusta.
Esityksessä korostetaan opiskelijakuntien parempaa mahdollisuutta hoitaa tehtävänsä, sillä julkisoikeudellinen asema antaa mahdollisuuden kerätä jäsenmaksun kaikilta opiskelijoilta. Kuten alussa totesin, tämä on opiskelijayhdistyksen kannalta ymmärrettävä vaatimus.
Kysyä sopii kuitenkin, tulisiko oppilaskunnan tehtävät merkitä lakiin vielä nykyistä tarkemmin tai esitettyä tarkemmin, sillä olemassa on sekin vaara, että opiskelijakunnat ottavat itselleen lisää tehtäviä, jolloin jäsenmaksut saattavat nousta. Tehtävien laajentamisesta on esimerkkinä ylioppilaskuntien tekemä kehitysyhteistyö, joka sinänsä on varmaan hyödyllinen ja tärkeä asia, mutta sitä ei voida pitää niiden ydintehtävänä. Yliopistojen ylioppilaskuntien pakkojäsenyyttä arvioidessaan edelleen perustuslakivaliokunta katsoi, että tämän tyyppisissä tilanteissa tulisi lähtökohtaisesti etsiä perustuslain sanamuotoon selvästi soveltuvia ratkaisumalleja eli järjestelyjä, jotka eivät rakennu pakkojäsenyyden varaan.
Ylioppilaskuntien pakkojäsenyyden katsottiin sinänsä olevan hyväksyttävissä etenkin, kun ylioppilaskuntaa on vanhastaan pidetty osana itsehallinnon omaavaa yliopistoa. Monilla ammattikorkeakoulun opiskelijayhdistyksillä on myöskin hyvin pitkä historia, mutta ne eivät ole saavuttaneet vastaavaa asemaa kuin yliopistoissa. Lisäksi on muistettava, että ammattikorkeakoulut ovat kuntien, kuntayhtymien tai säätiöiden alaisuudessa eivätkä siten sisäisestä itsemääräämisoikeudesta huolimatta samassa määrin itsenäisiä kuin yliopistot.
Joka tapauksessa tavalla tai toisella opiskelijoiden asema on lakiin kirjattava. Toivon, että me perustuslakivaliokunnassa löydämme sellaisen keinon, joka myös on perustuslain hengen mukainen. Selvittää tulee ainakin se mahdollisuus, jossa opiskelijat liitetään opiskelijakuntaan automaattisesti, mutta jossa jokaisella opiskelijalla on halutessaan kuitenkin mahdollisuus erota jäsenyydestä.
Aihe: Uutisia
Ikäluokkien pienenemisestä säästyvät rahat käytettävä oppilaiden hyväksi
17.3.2004
(Julkaistu Pohjois-Satakunta -lehdessä 16.3.2004)
Suomalaiset ikäluokat ovat pienentymässä. Perusopetuksen oppilasmäärä pienenee 22 000 oppilaalla vuodesta 2004 vuoteen 2007. Koska valtionosuudet kunnille maksetaan oppilasmäärien mukaan, merkitsee ikäluokkien pieneneminen 90 miljoonan euron laskennallista säästöä valtiolle. Opetusministeriön kehittämissuunnitelmassa tämä säästyvä raha on esitetty sijoitettavan koulutuksen kehittämiseen. Viime vuonna saatiinkin hieman varoja lasten ja nuorten iltapäivätoimintaan, sekä esiopetuksen kuljetuskustannuksiin.
Nyt hallituksen kehyspäätöksen mukaan opetustoimi ei saisi käyttää säätyvää rahaa, vaan se siirtyisi valtion isoon kassaan opetustoimen korvamerkinnän sijasta. On toki niin, että valtion sisällä veroilla kerätty raha ei saa olla pyhää millään sektorilla, vaan sitä on aina tarkasteltava kokonaisuuden näkökulmasta. Rahansiirto ei siten ole periaatteessa väärin, mutta käytännössä se johtaisi mittaviin ongelmiin opetussektorilla.
Opetustoimessa valtionosuus on laskennallisesti 57% opetustoimen kustannuksia. Todellisuudessa kustannukset ovat kuitenkin laskennallisia arvoja suuremmat, joten valtio itse asiassa maksaa perusopetuksen kustannuksista nykyisin 53% ja lukioiden kustannuksista 51%. Nykyinen hallitus on päättänyt korvata kunnille kustannustason nousun valtionosuuksissa 75 prosenttisesti, mikä siis tarkoittaa sitä, että kustannusten nousun osalta valtion maksaa kustannuksen kohoamisen vain kolmelle oppilaalle neljästä, näin ollen siis kuntien maksama osuus kasvaa koko ajan.
Kuntien maksuosuuden kasvu on ongelmallista mahdollisuuksien tasa-arvon näkökulmasta. Osa kunnista on jo melkoisessa taloudellisessa ahdingossa, minkä vuoksi lisäkustannukset pakottavat ne tinkimään tasosta, samalla alueellinen eriarvoisuus kasvaa. Ongelmissa ovat sekä voimakkaasti kasvavat kunnat, joissa lapsien nopeasti kasvava määrä vaatii jatkuvia investointeja opetustoimeen, sekä väestöä menettävät kunnat, joissa edelleen joudutaan lakkauttamaan kouluja ja pidentämään koulumatkoja. Seurauksena on myös luokkakoon kasvaminen kaikissa kunnissa, mikä on täysin päinvastaista sille, että yhä useampi oppilas tarvitsisi enemmän, ei vähemmän opettajan aikaa.
Nopea väestörakenteen muuttuminen ja ikäluokkien pieneneminen aiheuttaa viimeistään 10-20 vuoden päästä työvoimapulan. Pienenevistä ikäluokista tarvitaan siten suhteellisesti aikaisempaa suurempi osuus ikäluokasta työelämän palvelukseen. Sen vuoksi oppilaanohjaukseen, ammatinvalinnan ohjaukseen ja syrjäytymisen ehkäisyyn on kiinnitettävä aikaisempaa enemmän huomiota. Juuri näihin kohteisiin ja opetustoimen kustannusnousun täysimääräiseen korvaamiseen kunnille säästyvät rahat tulisi kohdistaa.
Aihe: Mielipidekirjoituksia
Kummitilan väki vastavierailulla eduskunnassa
15.3.2004
(Uutisoitu Maaseudun tulevaisuudessa 15.3.2004)
Vammalalaiset porsastuottajat Tia ja Petri Koiranen kävivät perjantaina eduskunnassa tapaamassa tilakummiaan, ensimmäisen kuden kansanedustajaa Arto Satosta. Kyseessä oli vastavierailu. Satonen kävi Koirasten tilalle tammikuussa ja kutsui silloin isäntäväen piipahtamaan omalla työpaikallaan.
Tilakummitoiminta tarjoaa päättäjille mahdollisuuden tutustua käytännön viljelijän arkeen. Kansanedustaja on tekemisissä tilastojen, isojen lukujen ja keskiarvojen kanssa. “Me pystymme antamaan Satoselle tietoa siitä, mitä päätökset käytännössä vaikuttavat tilatasolla”, Petri Koiranen selvittää.
Aihe: Uutisia
Hallitukselta puuttuu keinot työllisyyden hoitamiseen
9.3.2004
(Julkaistu Aamulehdessä 9.3.2004)
Suomalaisten tarvitsemien hyvinvointipalveluiden rahoitus on turvattava. Monipuoliset ja kattavat sosiaa-li- ja terveyspalvelut ovat hyvinvointi-suomen perusta. Laadukas koulutusjärjestelmä on menestymisemme ehto.
Palveluiden rahoittaminen edellyttää kuitenkin sitä, että mahdollisimman moni työikäinen ja työkykyinen on töissä. Uusia työpaikkoja Suomeen syntyy merkittävä määrä vain uusien investointien myötä.
Suomen hallituksen tärkein tehtävä on luoda maahamme sellaiset olosuhteet, että suomalaiset yritykset kuin myös ulkomaalaiset yritykset investoivat tänne ja luovat uusia työpaikkoja.
Matti Vanhasen (kesk) hallitus on tyytynyt odottelemaan kansainvälisten taloussuhdanteiden muutosta. On toivottu, että apu tulisi maamme rajojen ulkopuolelta. Tämä ei kuitenkaan voi riittää. Vaikka kansain-väliselle tilanteella onkin aivan ratkaiseva merkitys, ei hallitus voi vain odottaa toimettomana.
Viime viikolla julkistetut työllisyysluvut osoittavat hallituksen epäonnistuneen tärkeimmässä tavoittees-saan. Hallitus on luvannut luoda Suomeen vähintään 100 000 työpaikkaa lisää vaalikauden loppuun men-nessä. Tilastokeskuksen mukaan työllisiä oli vuoden 2004 tammikuussa 28 000 vähemmän kuin vuotta aiemmin. Hallitus on siten etääntymässä työllisyyslupauksestaan, eikä saavuttamassa sitä.
Suomen kansantalouden ja sitä kautta hyvinvointivaltion kestävyyden kannalta on välttämätöntä, että työllisyysastetta pystytään nostamaan. Hallituksen asettama pitkän ajan tavoite, että kolme neljästä työ-ikäisestä suomalaisesta on töissä, on oikea. Valitettavasti nyt on töissä vain kaksi kolmesta ja tämäkin suhde on heikkenemässä.
Hallituksen olisi aika kokeilla ripeitä toimia rakenteelliseen työttömyyden alentamiseksi. Asiasta on tehty lukuisia selvityksiä ja ehdotuksia. Viimeksi pöydällä on ollut ns. Holmin-Vihriälän malli. Selvittämällä asiat eivät enää parane, vaan päätöksiä tekemällä.
Hallitus on tyytynyt lisäämään perinteisen tukityöllistämisen määrää. Oikeiden pysyvien työpaikkojen luominen edellyttää kuitenkin aivan erilaisia toimenpiteitä, kuten työnantajamaksujen alentamista porras-tamalle ne palkkatason mukaan, kotitalousvähennyksen parantamista ja työllisyyttä tukevaa yritysverouu-distusta.
Aihe: Mielipidekirjoituksia
Århusin sopimus ei ole Suomelle edullinen
5.3.2004
(Julkaistu Helsingin Sanomissa 5.3.2004)
Ympäristöministeri Jan-Erik Enestam vähätteli kirjoituksessaan (HS 26.2.) Århusin sopimuksen ratifioinnista aiheutuvia uhkakuvia väittämällä, että ympäristöasioista on valitettu maltillisesti. Toisenlaisen näkemyksen on esittänyt muun muassa valitusoikeuden rajaamista esittänyt Kuntaliitto. Århusin sopimuksen hyväksyminen poistaisi eduskunnalta itsenäisen mahdollisuuden muuttaa lupamenettelyjä.
Århusin sopimuksen hyväksyminen vaikeuttaisi erityisesti niin sanottujen pitkittäishankkeiden, kuten moottoriteiden, ydinlaitosten ja satamien rrakentamista. Århusin sopimuksen ratifioinnin myötä potentiaalisten muutoksenhakijoiden joukko näissä hankkeissa laajenisi huomattavasti. Todennäköisesti se johtaisi siihen, että aiheettomien valitusten vuoksi investoinnit viivästyisivät.
Suomella ei ole mitään tarvetta ratifioida Århusin sopimusta. Nykyinen maankäyttö- ja rakennuslaki ottaa jo huomioon Århusin keskeiset periaatteet ja antaa toimivan muutoksenhakumahdollisuuden asianosaisille. Asianosaisten kannalta on helppo yhtyä Enestamin näkemykseen, jonka mukaan avoin ja julkinen päätöksenteko vähentää muutoksenhaun tarvetta.
Useimpien ympäristöjärjestöjen valitusperuste on ideologinen, ei asianosaisuuteen perustuva. Siten niille jo pelkkä prosessien jarruttaminen on voitto. Vaarana on, että valitusoikeuden laajentamisen myötä lopullisen päätöksen poliittisissa asioissa tekee tuomioistuin, mikä sotii vallan kolmijaon periaatetta vastaan, jolle perustuslakimmekin perustuu.
Århusin sopimus on samantapainen “Troijan puuhevonen” kuin Kioto, Natura ja liito-orava. Kun nämä aikoinaan ajettiin läpi kansainväliseen imagoon ja velvoittavaan yhteisölainsäädäntöön nojaten, kukaan ei aavistanut millaisia käytäntöjä ne mukanaan toisivat. Näistäkin asioista Maa- ja metsätaloustuottajain keskusliitto, SAK ja metsäsektori esittivät kriittisiä puheenvuoroja työllisyysnäkökulmasta, mutta näitä puheenvuoroja ei kuunneltu.
Ainoa järkevä ratkaisu on haudata Århusin sopimus odottamaan samasta asiasta valmisteilla olevaa unionin lainsäädäntöä ja liittyä sopimukseen vasta, kun on täysi varmuus siitä, että ainakin kaikki muut EU:n valtiot ovat sitoutuneet noudattamaan samoja pelisääntöjä. Koska direktiivin sisältö ei ole vielä selvillä, Århusin sopimuksen ratifioinnilla Suomi saattaisi sitoutua pysyvästi tiukempiin säännöksiin kuin tärkeimmät kilpailijamaat.
Aihe: Mielipidekirjoituksia