helmikuu 2004
Tampereen kansanedustajien yhteinen ykköshanke on Tampereen ohitustie
20.2.2004
Valkeakosken Sanomat (20.2.2004) toteaa kirjoituksessaan yhteistyön olevan tämän päivän maalaisjärkeä, joka tuntuu lisäntyneen niin kuntien kuin valtion hallinnossakin. Haastattelussa Pirkanmaan uudet kansanedustajat listaavat yksimielisesti Tampereen läntisen ohikulkutien vaalikauden tärkeimmäiksi yhteiseksi tavoitteeksi.
Haastattelussa kansanedustaja Arto Satonen kiittelee entistä työpaikkaansa HAMK:in Valkeakosken yksikkoön hyvää opiskelija-ainesta ja panostusta englanninkieliseen opetukseen. Valkeakosken ammattiopetusta hän ideoisi niin, että osaajia saataisiin siihen ulkopuolelta ja myös sitoutettaisiin heidät pysyvästi paikkakunnalle.
Aihe: Uutisia
Verouudistus ei kannusta yrittäjyyteen
17.2.2004
(julkaistu Lauttakylä-lehdessä 12.2.2004)
Hallituksen syksyllä tekemä periaatepäätös yritysverotuksen uudistamisesta ei kannusta palkansaajaa lähtemään yrittäjäksi. Kun periaatepäätöksen vaikutuksia on nyt laskettu, on havaittu, että verouudistuksen häviäjiä eivät ole vain yli 90 000 euroa vuodessa tienaavat yrittäjät, vaan erityisesti aloittelevat yrittäjät, joilla on pieni nettovarallisuus.
Laskelmat osoittavat, että suhteessa nykytilanteeseen verotus kiristyy huomattavasti niillä, joiden nettovarallisuus on alle 100 000 euroa ja vuosittaista osingonjakoa on alle 40 000 euroa. Jari Sarasvuon vireille paneman ”uudesta meidän on rakennettava tämä maa”- kampanjan todellinen kärki tulisikin olla aivan pienimpien yrittäjien verokohtelun parantamisessa.
Suomen Yrittäjät on esittänyt, että matalatuloisille yrittäjille pitäisi rakentaa verovähennysmalli, jolla huomattava veronkiristys nykytilanteessa poistettaisiin. On täysin välttämätöntä, että hallitus perääntyy tässä asiassa. Hallitusohjelmassa tavoitellaan 90 000 uutta yrittäjää tähän maahan, mikä onkin aivan oikea tavoite. Nykytilanteessa aloitteleva yrittäjä on pakotettu nostamaan tulonsa yrityksestä palkkatulona, jolloin mitään verohyötyä ei tule yrittäjänä toimimisesta. Tällöin aloittelevalle yrittäjälle jää suhteessa palkansaajaan käteen ainoastaan yrittäjäriski ja heikompi sosiaaliturva.
Aloittelevan yrittäjän asema suhteessa palkansaajan on juuri yrittäjyyden edistämisen kannalta keskeinen kysymys. Vaikka yrittäjäkursseja järjestetään myös työttömille ja valistuneissa oppilaitoksissa kannustetaan yrittäjyyteen, niin kyllä yrittäjän tausta yleensä on palkkatyössä, ellei ole yrittäjäperheen jäsen. Suomalainen yhteiskunta tarvitsee riskinottajia ja kehittäjiä, minkä vuoksi yhteiskunnan tulee kannustaa, eikä rangaista niitä, jotka haluavat työllistää itsensä ja muita.
Hallituksen yrittäjyyspolitiikka-ohjelman ensimmäisiä linjauksia on myös tehty. Ensimmäinen tuomiokin on jo annettu. SAK tavoilleen uskollisena tyrmäsi tylysti kaikki vihjauksetkin siihen suuntaan, että pienillä yrityksillä voisi olla työmarkkinoilla erilaisia pelisääntöjä. Tässä kiistassa tulisi päästä oikeasti eteenpäin, nyt on jo vuosia junnata juupas-eipäs keskustelussa.
On aivan varmaa, että on löydettävissä malli, jossa työntekijän oikeudet kohtuullisesti turvataan, mutta joka samalla antaa liikkumavaraa pienille yrityksille. Entistä useammin uudet työpaikat syntyvät pieniin yrityksiin, jolloin pienten yritysten toimintamahdollisuuksien kehittäminen eli nykyisten ongelmakohtien poistaminen, on parasta mahdollista työllisyyspolitiikkaa, jonka onnistumisella on tärkeä merkitys koko Suomelle ja suomalaisten hyvinvoinnille tulevaisuudessa.
Aihe: Mielipidekirjoituksia
Satonen aloitti keskustelun Århusin sopimuksesta
6.2.2004
Kansanedustaja Arto Satonen käytti ensimmäisen puheenvuoron torstain täysistunnossa ns. Århusin sopimuksesta. Århusin sopimuksen ratifioinnilla laajennettaisiin ympäristöjärjestöjen mahdollisuuksia valittaa ja hakea muutoksia merkittäviin energia-, liikenne-, teollisuus- ja maatalousinvestointeihin. Ratifioiminen olisi ristiriidassa hallitusohjelman kanssa, jossa luvataan nopeuttaa valitusten käsittelyä “kiinnittämällä erityistä huomiota yhteiskunnan tai alueiden kehittämisen kannalta merkittävien päätösten käsittelyaikoihin”.
Välillisesti Århusin sopimus on ristiriidassa myös hallituksen 100 000 uuden työpaikan tavoitteen kanssa, sillä valitusmahdollisuuksien kasvaminen tulee väistämättä hidastamaan tai jopa estämään investointeja, jolloin työllisyystilanne heikkenee. Sopimuksen hyväksyminen tilanteessa, jossa suurin osa kilpailijamaistamme ei sitä ratifioi, heikentää Suomen kilpailukykyä.
Aihe: Uutisia
Satonen eduskunnassa: Århusin sopimuksesta
6.2.2004
TORSTAINA 5. HELMIKUUTA 2004
2) Hallituksen esitys tiedon saannista, yleisön osallistumisoikeudesta sekä muutoksenhaku- ja vireillepano-oikeudesta ympäristöasioissa tehdyn yleissopimuksen hyväksymisestä ja laiksi sen lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten voimaansaattamisesta sekä laeiksi eräiden ympäristön käyttöön vaikuttavien hankkeiden käsittelystä lunastusmenettelyssä ja ydinenergialain muuttamisesta
Lähetekeskustelu
Hallituksen esitys HE 165/2003 vp
Arto Satonen /kok: Arvoisa puhemies! Nyt esitettävällä Århusin sopimuksen ratifioinnilla laajennettaisiin ympäristöjärjestöjen mahdollisuuksia valittaa ja hakea muutoksia merkittäviin energia-, liikenne-, teollisuus- ja maatalousinvestointeihin. Uusi laki toisi mukanaan lunastusmenettelyn, jolloin ympäristöjärjestöille tulisi mahdollisuus valittaa lunastuspäätöksestä, kun nykyisin maanomistus siirtyy useimmiten vapaaehtoisin sopimuksin, joista ei ole valitusoikeutta.
Euroopan unionin komission mukaan valitusoikeus Euroopan unionin sisällä on mahdollista kaikille eri Euroopan maissa rekisteröidyille ympäristöjärjestöille koko Euroopan unionin alueella. Jos Suomi siis ratifioi Århusin sopimuksen, esimerkiksi Greenpeace voi valittaa kaikista Suomessa toteutettavista hankkeista mukaan lukien siis kaikki merkittävät investoinnit. SAK-johtaja Matti Viialainen onkin osuvasti kuvannut hallituksen joulun alla tekemää päätöstä joululahjaksi Greenpeacelle. SAK:n lisäksi myös TT ja MTK vastustavat Århusin sopimuksen ratifioimista, ja heidän kannanottojensa luulisi painavan tässä salissa.
Suomella ei ole Århusin sopimuksen ratifioimiseen mitään tarvetta eikä kiirettä. Nykyisessä maankäyttö- ja rakennuslaissa on jo pitkälti huomioitu Århusin sopimuksen periaatteet. Lisäksi ainoastaan viisi nykyistä Euroopan unionin maata on sopimuksen ratifioinut ja nekin varauksin. Esimerkiksi Saksa on ilmoittanut, että se ei tule ratifoimaan sopimusta, koska ei näe sen tuovan lisäarvoa ympäristönsuojelulle, vaan ainoastaan antavan valittajille mahdollisuuden jarruttaa koko yhteiskunnan toimivuuden kannalta tärkeitä investointeja.
Suomessa edellinen hallitus ei suostunut ratifioimaan sopimusta, mutta nykyinen valitettavasti suostui. Århusin sopimus on myös ristiriidassa hallitusohjelman kanssa, jossa luvataan nopeuttaa valitusten käsittelyä “kiinnittämällä erityistä huomiota yhteiskunnan tai alueiden kehittämisen kannalta merkittävien päätösten käsittelyaikoihin”. Välillisesti Århusin sopimus on ristiriidassa myös hallituksen 100 000 uuden työpaikan tavoitteen kanssa, sillä vaikutusmahdollisuuksien kasvaminen tulee väistämättä hidastamaan tai jopa estämään investointeja, jolloin työllisyystilanne heikkenee. Hyväksymällä sopimuksen, samalla kun suuri osa kilpailijamaistamme ei sitä ole tehnyt, hallitus antaa samalla tavoin tasoitusta muille maille kuin hiihtäjä, joka lähtee kilpailuun suksilla, jotka varmasti eivät luista eivätkä pidä.
Arvoisa puhemies! Osallistuva demokratia on ollut viime vuosien sana. On aivan oikein, että ihmiset saavat ottaa ajoissa kantaa heidän lähellään tapahtuviin maankäyttöratkaisuihin. On kuitenkin aivan eri asia antaa valitusoikeus kansainvälisille järjestöille, jotka eivät ole asiassa mitenkään osapuolia. Tämä itse asiassa johtaa koko asian vääristymiseen. Vaarana on tilanne, jossa osallistuvan demokratian nimissä pieni aktiivinen vähemmistö jarruttaa suuren enemmistön kannattamia hankkeita. Joissakin tapauksissa valitusprosessien pitkittyminen saattaa jopa estää hankkeen toteutumisen, jolloin tosiasiallinen valta on siirtynyt pienelle aktiiviryhmälle, mikä ei vähimmässäkään määrin ole demokratian hengen mukaista. Suomessa pitäisikin ryhtyä keskustelemaan siitä, miten valitusten käsittelyaikoja voidaan nopeuttaa ja valitusoikeutta rajata investointien nopeuttamiseksi, ilman että asianosaisten vaikutusmahdollisuuksia olennaisesti heikennetään.
Lopuksi, arvoisa puhemies, koska olen hyvätahtoinen opposition edustaja, niin uskon, että tämä esitys on hallitukselta tullut työtapaturmana, koska en usko, että tätä vakavasti ottaen voi mikään sellainen hallitus kannattaa, joka yrittää suomalaista taloudellista järjestelmää pitää dynaamisena ja kilpailukykyisenä.
Aihe: Uutisia
Satonen eduskunnassa: Valtiopäivien 2004 avajaispuheenvuoro
5.2.2004
KESKIVIIKKONA 4. HELMIKUUTA 2004
1) Pääministerin ilmoitus hallituksen politiikasta vuonna 2004 ja keskeisimmistä eduskunnalle annettavista esityksistä
Arto Satonen /kok:
Arvoisa puhemies! Kun täällä on kuullut pääministerin ilmoitusta ja muutenkin seurannut pääministerin kannanottoja, niin on helppo yhtyä moniin niihin ongelmiin, mitä on mainittu. Yksi ongelmista on se, että työnteon kannattavuus ei ole Suomessa riittävää. Meillä ei ole riittävästi yrittäjiä, heitä tarvitaan lisää, ja opintoajat ovat liian pitkiä.
Hyvä kysymys on se, harjoittaako hallitus sellaista politiikkaa, että näille asioille ollaan jotain tekemässä. Ensimmäisen asian kohdalta on helppo yhtyä siihen, mitä pääministeri on täällä tänään sanonut. Verojen alentaminen siten kuin edellinen hallitus teki ja kuin tämä hallitus on aloittanut – toivottavasti sillä linjalla jatketaan – vaikuttaa siihen, että työnteon kannattavuus paranee. Tässä ollaan oikealla tiellä.
Mutta esimerkiksi uusien yrittäjien houkuttelemisessa yritysveroratkaisu, josta periaatepäätös on tehty, todellisuudessa johtaa siihen, että palkansaajan ei kannata siirtyä yrittäjäksi, koska nimenomaan pienen nettovarallisuuden omaavat yrittäjät häviävät tässä tilanteessa. Usein juuri uusilla yrittäjillä on yrityksessään pieni nettovarallisuus. Heidän osaltaan laskelmat osoittavat, että tilanne menee negatiiviseksi. Ei saada aikaan sitä vaikutusta, että palkansaajan kannattaa siirtyä yrittäjiksi, ja mistä niitä uusia yrittäjiä muualta saadaan, jos ei palkansaajista?
Sitten mennään kysymykseen opintotukiasiasta. Jos hallituksen esitys tulee olemaan Kurrin selvityksen mukainen, niin emme pääse tilanteeseen, jossa opiskelijat siirtyisivät kokopäiväiseen opiskeluun, koska tukijärjestelmälle esitetyt lisäykset eivät ole riittäviä. Vaikka tämä lainapainotteisuus sinänsä on hyväksyttävää, ei takaisinmaksussa käytettävä verovähennysoikeus ole riittävä, jotta opiskelijat tulisivat ottamaan lainaa. Tämä johtaa siihen, että minkäänlaista käyttäytymismuutosta ei tule tapahtumaan eivätkä opintoajat tule lyhentymään, ellei hallitus paranna olennaisesti sitä, mitä selvitysmies Kurri on esittänyt.
Aihe: Uutisia
Osallistuvan demokratian laajentaminen on uhka demokratialle
2.2.2004
(Julkaistu Nykypäivässä 23.1.2004)
Demokratia jaetaan perinteisesti suoraan, edustukselliseen ja osallistuvaan demokratiaan. Koko Suomen itsenäisyyden ajan edustuksellinen demokratia on ollut yhteiskuntajärjestelmämme pohja. Viime vuosien aikana on korostettu edustuksellisen demokratian rinnalla myös osallistuvaa demokratiaa. Lakeja on muutettu siihen suuntaan, että suoralle vaikuttamiselle luodaan mahdollisuuksia jo valmisteluvaiheessa.
Valitettavasti on käynyt niin, että jätkät ovat pilanneet hyvän aatteen. Lopputuloksena on tilanne, jossa lähes kaikki merkittävät liikenne –ja rakennushankkeet viivästyvät valitusprosessien takia. Usein on niin, että pieni aktiivinen ryhmä jarruttaa koko yhteiskunnalle tärkeää hanketta. Joissakin tapauksissa pelko pitkästä valitusprosessista saattaa jopa johtaa luopumiseen koko hankkeesta. Tällöin valta on todellisuudessa siirtynyt pienelle vähemmistölle suuren enemmistön sijasta, joka itse asiassa on demokratian irvikuva.
Osallistuvalla demokratialla on toki ansionsa. On aivan oikein, että esimerkiksi lähiön asukkaat pääsevät vaikuttamaan oman alueensa kaavoitukseen jo valmisteluvaiheessa. Valitusmahdollisuus ei kuitenkaan saa johtaa kohtuuttomiin viivästyksiin, silloin kun hankkeesta on tehty kunnallisella tasolla demokraattinen päätös. Jatkossa onkin pyrittävä lyhentämään valitusten käsittelyaikoja, sekä rajaamaan valitusluvan antamista. Kultainen keskitie osallistuvan demokratian ja tehokkaan hallinnon välillä on löydettävissä, mutta se ei löydy enää laajentamalla osallistuvaa demokratiaa, vaan sitä valikoidusti supistamalla.
Valitettavasti Suomen nykyinen hallitus on menossa aivan väärään suuntaan ratifioimalla Århusin sopimuksen, jossa valitusoikeus laajennetaan koskemaan myös kansainvälisiä ympäristöjärjestöjä, ilman että ne ovat mitenkään asian osapuolia. Edellinen hallitus ei suostunut sopimusta ratifioimaan. Onkin varsin hämmästyttävää, että Keskustan ensimmäisiä puumerkkejä hallituksessa on antaa tukensa Tuomiojan viherdemarilinjalle hyväksymällä ehdotuksen, jota vastustavat mm. TT ja SAK.
Århusin sopimuksen ratifioiminen ei ole Suomen etujen mukaista
Århusin sopimuksella laajennettaisiin ympäristöjärjestöjen mahdollisuuksia valittaa ja hakea muutoksia merkittäviin energia ja liikenneinvestointeihin. Uusi laki toisi mukanaan lunastusmenettelyn, jolloin ympäristöjärjestöille tulisi mahdollisuus valittaa lunastuspäätöksestä. Nykyisin maaomistus siirtyy useimmiten vapaaehtoisin sopimuksin, joista ei ole valitusoikeutta.
Euroopan Unionin komission mukaan valitusoikeus Euroopan Unionin sisällä on mahdollista kaikille eri Euroopan maissa rekisteröidyille ympäristöjärjestöille koko Euroopan Unionin alueella. Jos Suomi siis ratifioi Århusin sopimuksen esim. Greenpeace voi valittaa kaikista Suomessa toteutettavista hankkeista, mukaan lukien teollisuuden merkittävät investoinnit. SAK:n Matti Viialainen onkin osuvasti kuvannut hallituksen joulun alla tekemää päätöstä joululahjaksi Greenpeacelle.
Århusin sopimuksen ratifioimiseen ei Suomella ole mitään tarvetta, eikä kiirettä. Nykyisessä maankäyttö -ja rakennuslaissa on jo pitkälti huomioitu Århusin sopimuksen periaatteet. Lisäksi vain viisi nykyistä Euroopan Unionin maata ovat sopimuksen ratifioineet ja nekin varauksin. Esimerkiksi Saksa on ilmoittanut, että se ei tule ratifioimaan sopimusta, koska ei näe sen tuovan lisäarvoa ympäristönsuojelulle, vaan ainoastaan antavan valittajille mahdollisuuden jarruttaa koko yhteiskunnan toimivuuden kannalta tärkeitä investointeja.
Århusin sopimus on myös ristiriidassa hallitusohjelman kanssa, jossa luvataan nopeuttaa valitusten käsittelyä ”kiinnittämällä erityistä huomiota yhteiskunnan tai alueiden kehittämisen kannalta merkittävien päätösten käsittelyaikoihin”. Välillisesti Århusin sopimus on ristiriidassa myös hallituksen 100 000 uuden työpaikan tavoitteen kanssa, sillä valitusmahdollisuuksien kasvaminen tulee väistämättä hidastamaan tai jopa estämään investointeja, jolloin työllisyystilanne heikkenee. Hyväksymällä sopimuksen samalla kun suuri osa kilpailijamaistamme ei sitä ole tehnyt, hallitus antaa samalla tavoin tasoitusta muille maille, kuin hiihtäjä, joka lähtee kilpailuun suksilla, jotka varmasti eivät luista, eivätkä pidä.
Perustuslaillisen sopimuksen kansalaisaloite on uhka tehokkaalle hallinnolle
Euroopan Unionin valmisteilla olevaan perutuslailliseen sopimukseen on myös saatu sisään yksi osallistuvan demokratian kukkanen, miljoonan ihmisen kansalaisaloite. Perusideana on, että miljoonan ihmisen yhteinen kanta velvoittaa komission valmistelemaan asiasta EU-lainsäädäntöä.
Tämäkin ehdotus on varmaan tehty hyvää tarkoittaen ja EU-kansalaisten vastuulliseen vaikuttamiseen uskoen. Suuri vaara kuitenkin on, että jos ehdotus esitetyssä muodossaan hyväksytään, niin siitä tulee kansalaisjärjestöille ase tukahduttaa päätöksentekoelimet aloiteryöpyllä.
Internet-aikakaudella ei ole lainkaan mahdotonta kerätä miljoonan ihmisen kannatus aloitteille, joilla ei ole suuren enemmistön tukea. Varsin todennäköistä on, että kansalaisaloitteen hyväksymisen myötä komissiossa saadaan varsin pian valmistella aloitetta abortin kieltämisestä, kannabiksen laillistamisesta tai Euroopan Unionin irrottamisesta WTO:sta. Ne ovat vain yksittäisiä esimerkkejä asioista, joille on helposti saatavissa miljoonan ihmisen tuki, mutta joihin kansalaisten suuri enemmistö suhtautuu aivan päinvastaisella tavalla.
Politiikassa on varsin hyvä toimintaohje se, että tulee olla hyväsydäminen, muttei sinisilmäinen. Osallistuvan demokratian laajentamisessa on jo edetty niin pitkälle, että on usein oltu sinisilmäisiä. Ei ole ymmärretty sitä, että kun hyvää tarkoittaen lisätään kansalaisten suoraa vaikutusvaltaa, niin samalla annetaan aseet niille ääriryhmille, jotka jatkuvilla valituksillaan voivat aiheuttaa tarkoituksellista vahinkoa kansalaisten enemmistölle. Internet-aikakaudella monet kansalaisjärjestöt ovat niin taloudellisesti vahvoja ja laajasti verkottuneita, että niihin ei enää lainsäätäjillä ole varaa suhtautua sinisilmäisesti. Tämä tulee muistaa päätöksenteossa, yhtä hyvin Suomessa, kuin kansainvälisillä areenoillakin.
Aihe: Mielipidekirjoituksia