2004
Satonen vaatii budjettiin lisää rahaa poliiseille
17.12.2004
Kansanedustaja Arto Satonen (kok) vaati budjettikeskustelun yhteydessä poliisin resurssien kasvattamista. Satosen mukaan poliisien määrän kasvattaminen on ainoa keino ratkaista suurien kaupunkien poliisipula ja saada riittävät resurssit järjestäytyneen rikollisuuden ehkäisemiseksi.
Jos lisärahoitusta ei saada, niin vaarana on että suurten kaupunkien poliisipulaa yritetään ratkaista maakunnan palvelutasoa heikentämällä. Satosen mukaan tämä olisi järjetöntä, sillä rikollisuus siirtyy sinne missä valvonta pettää.
Satonen haluaa pitää kiinni nykyisestä kihlakuntajärjestelmästä ja siten turvata poliisin paikallistuntemus, näkyvyys ja laadukas partiointi myös pienillä paikkakunnilla. Kokoomuksen eduskuntaryhmä on omassa vaihtoehtobudjetissaan esittänyt poliisille 8 miljoonan euron lisämäärärahaa, joista 3 miljoonaa ohjattaisiin keskusrikospoliisille ja loput poliisin virkojen lisäämiseen.
Aihe: Uutisia
Satonen eduskunnassa: Vuoden 2005 budjetista
17.12.2004
TORSTAINA 16. JOULUKUUTA 2004
Hallituksen esitys valtion talousarvioksi vuodelle 2005
Arto Satonen /kok: Arvoisa puhemies! Politiikassa joudutaan aina tekemään vaikeita arvovalintoja. Hyvää ei voi luvata kaikille, vaan asioita on priorisoitava. Huonointa, mitä me voisimme nyt tehdä, olisi tässä taloudellisessa tilanteessa lisätä merkittävästi velanottoja ja siirtää sen maksaminen tuleville sukupolville. Kokoomuksen eduskuntaryhmän tekemä tasapainotettu vastalause tuo esille meidän näkemyksemme arvomaailmasta ja sen meidän vaihtoehtomme hallituksen budjettiesitykselle.
Tärkeimmäksi yksittäiseksi asiaksi haluan nostaa, vuoden 2005 budjettiin liittyen, poliisien määrärahojen riittävyyden. Valitettavasti kansainvälistyminen tuo mukanaan aina myös rikollisuutta, jolloin poliisi joutuu käyttämään entistä enemmän resursseja järjestäytyneen rikollisuuden uhan ja taloudellisten rikosten torjuntaan. Kokoomuksen vastalauseessa on aivan oikein esitetty 3 miljoonan euron lisäystä rikospoliisin määrärahoihin.
Rikospoliisin ohella myös muu poliisitoiminta tarvitsee lisää resursseja ja lisää virkoja. Ehdotamme tähän tarkoitukseen 5 miljoonaa euroa lisää rahaa. Monissa suurissa kaupungeissa vallitsee poliisipula eikä virkoja saada täyteen. Parasta aikaa hallitus valmistelee kihlakuntauudistusta tai paremminkin kihlakuntajärjestelmän romuttamista, missä siis tavoitteena on ajaa pienet kihlakunnat alas. Kihlakuntien lopettamista markkinoidaan byrokratian keventämisenä, mutta tosiasiassa poliisin toiminta ja näkyvyys maaseudulla vähenee, jos näin tulee käymään.
Oikea ratkaisu kaupunkien poliisipulaan ei kuitenkaan ole maaseutupoliisin ajaminen ahdinkoon vaan resurssien lisääminen. On muistettava, että rikollisuus kasvaa aina siellä, missä valvonta pettää. Siten on tärkeä säilyttää hyvin toimivat kihlakunnat, joilla samalla varmistetaan myös poliisin paikallistuntemuksen pysyvyys ja näkyvyys.
Arvoisa puhemies! Valtion budjettirahojen riittävyys on viime kädessä kiinni Suomen talouden kilpailukyvystä maailmalla. Veropolitiikastaan hallitus ansaitsee kiitokset, mutta työllisyyspolitiikan osalta eletään edelleen ruususen unta. Hallitus uskoo yhä aktiiviseen työvoimapolitiikkaan ja työllisyyskoulutukseen. Usko on niin luja, että sitä ei horjuta edes heikot tulokset eivätkä edes ilmenneet väärinkäytökset.
Kokoomuksen eduskuntaryhmä esittää osaa työvoimapoliittiseen koulutukseen suunnatuista määrärahoista uudelleen kohdistettavaksi oppisopimuskoulutukseen, matalapalkka-alojen työn sivukulujen alentamiseen ja pätkätöistä eroon pääsemiseen. Oppisopimuskoulutus on osoittautunut hyvin tehokkaaksi koulutusmuodoksi. Sen perusta on työelämässä ja oppisopimuskoulutus muodostaa suoran väylän työelämään ja useimmiten tuo oppisopimuskoulutukseen osallistuvalle myöskin työpaikan, mikä toki täytyy olla ensisijaisena tavoitteena kaikessa työvoimapoliittisessa koulutuksessa.
Matalapalkkaisen työn kannattavuuden parantaminen on hyvin tärkeä asia. Tehdyt verolinjaukset kunnallisverotuksessa tehtävän ansiotulovähennyksen korotuksesta, siis jatkosta Niinistön linjalla, ja ansiotulovähennyksen ulottaminen valtioverotuksen puolelle ovat olleet oikeita päätöksiä ja ne lisäävät työnteon kannattavuutta. Silti on rehellisesti myönnettävä, että vielä olisi lisättävä paikallisen sopimisen mahdollisuutta pienyrityksille, jotta voitaisiin tosissaan tavoitella 100 000 uuden työpaikan tavoitetta.
Valtiovarainvaliokunnan työlle täytyy antaa tunnustusta siitä, että se on kyennyt löytämään rahaa muutamaan tärkeään kipukohteeseen. Jakosuhdelain nopeuttaminen lisää liikunnan varoja vuodessa hieman yli 3 miljoonalla eurolla, ja se on todella tarpeellinen piristysruiske erittäin tärkeää nuorisotyötä tekevälle urheiluväelle. On myös hyvä, että teatterit saavat hieman apua tiukkaan tilanteeseensa.
Tässä yhteydessä on kuitenkin muistettava, että nykyisin esimerkiksi Ooppera vie 30 miljoonaa euroa vuositasolla veronmaksajien rahoja, ja tämä on enemmän kuin kaikkien liikuntajärjestöjen saamat valtionavut yhteensä. On hyvä kysyä, onko tässä enää mitään järkeä, varsinkin nyt, kun ollaan uusi vastaava rahareikä tekemässä, kun Musiikkitaloa rakennetaan. Väistämättä nämä suuret satsaukset eliittikulttuuriin näkyvät niukempina voimavaroina liikunnan, nuorisotoimen ja muun kulttuurialan puolella.
Arvoisa puhemies! Aivan lopuksi haluan ilmoittaa tyytyväisyyteni siihen, että opiskelijoiden asumislisän korotus nyt on vihdoin tulossa, tosin vasta 1. marraskuuta. Asumistuen korotus on osoitus siitä, että lopulta myös hallituspuolueissa on kuultu opiskelijoiden ääni ja tehty ensimmäinen konkreettinen toimi opiskelijoiden hyväksi. Liian pitkään onkin jo näyttänyt siltä, että tässä salissa on opiskelijoiden asialle ymmärtäjiä vain oppositiossa. Kiistatta opposition yhteinen painostus on myös osaltaan vaikuttanut myönteiseen lopputulokseen.
Aihe: Uutisia
Satonen eduskunnassa: Perintö- ja lahjaverosta
15.12.2004
TIISTAINA 14. JOULUKUUTA 2004
14) Laki perintö- ja lahjaverolain kumoamisesta
Lähetekeskustelu
Lakialoite LA 140/2004 vp Juhani Sjöblom /kok ym.:
Arto Satonen /kok: Arvoisa herra puhemies! Haluan kiittää ed. Sjöblomia hyvästä aloitteesta ja myöskin ed. Lahtelaa varsin rakentavasta puheenvuorosta. Lopusta olen kyllä hieman eri mieltä, kun hän sanoi, ettei muutaman kansanedustajan aloitteella mitään saada aikaan. Ei siinä varallisuusveronpoistoaloitteessakaan kovin montaa nimeä ollut, jonka ed. Sjöblom teki. Aika nopeasti se vaan näyttää menevän läpi sekin asia.
Mutta itse tähän asiaan haluaisin muutaman kohdan sanoa. Tämä on varsin perusteellisesti perusteltu tässä ed. Sjöblomin esityksessä. Tässä tietysti yksi ongelmakohta on nimenomaan sukupolvenvaihdokset. Minun mielestäni ed. Soininvaaran vastauspuheenvuoro oli kyllä aika ylimalkainen, kun hän puhui näistä kelvottomista perijöistä. Kyllä minun mielestäni, näitä toki varmasti on, mutta kyllä se on kohtuullisen pieni ongelma. Kyllä paljon suurempi ongelma on se, mikä käytännön elämässä tulee vastaan, kun itsekin yritysmaailmaa hyvin tunnen, on se, että nimenomaan nämä sukulaisten väliset järjestelyt ja perintö- ja lahjavero osaltaan estävät sen, että sukupolvenvaihdoksia ollenkaan tapahtuu. Silloin on se vaara, että yritystoiminta ei jatku ja että myöskin yrityksistä jää ihmisiä työttömäksi sen takia nimenomaan näissä pienissä yrityksissä, joissa välttämättä kyse ei ole myynnistä, vaan kyse on yksittäisen toiminnan jatkumisesta, jonka toisena vaihtoehtona saattaa olla toiminnan loppuminen.
Tässä on myöskin tällaisia vaihtoehtoisia malleja olemassa. Esimerkiksi Liettuan osalta ed. Sjöblom jo mainitsi tästä kohdasta, jossa perinnöt puolisolle, rintaperillisille ja vanhemmille ovat verovapaita. Se on minun mielestäni hyvin olennainen kohta. On nimittäin varsin kohtuuton tilanne se, että jos on esimerkiksi nuoripari, ovat he sitten maanviljelijöitä, yrittäjiä, palkansaajia, mitä tahansa, ja toinen siinä kuolee ja sen jälkeen toinen joutuu maksamaan vielä perintöveroa, kun muutenkin tilanne on jo huomattavasti vaikeampi, kun siitä perheestä on toinen elättäjä jo kuollut. Eli kyllä vähintään tällaisessa tapauksessa pitäisi pystyä pääsemään tässä asiassa eteenpäin.
Toivon kaikkea onnea ja menestystä tälle aloitteelle ja uskon, että aikaa myöten tämä kanta tulee voittamaan.
Aihe: Uutisia
Satonen eduskunnassa: Poliittisista valtiosihteereistä
11.12.2004
TIISTAINA 7. JOULUKUUTA 2004
1) Hallituksen esitys laeiksi valtioneuvostosta annetun lain 6 §:n ja valtion virkamieslain 5 §:n muuttamisesta
Ensimmäinen käsittely
Hallituksen esitys HE 142/2004 vp
Perustuslakivaliokunnan mietintö PeVM 5/2004 vp
Arto Satonen /kok: Arvoisa puhemies! Hallituksen esitykseen poliittisen valtiosihteerijärjestelmän luomiseksi Suomeen liittyy monia epäkohtia. Vaikka tässä valiokunnan puheenjohtaja ed. Sasi aikaisemmin kertoi, että tämä ehdotus on jonkun verran kehittynyt aikaisemmasta liittyen kansliapäällikön ja poliittisen valtiosihteerin suhteeseen, niin siitä huolimatta valtiosihteerijärjestelmä luomalla hämärretään nykyistä selkeää jakoa poliitikkojen ja virkamiesten kesken. Koko esityksestä huokuu sellainen ajattelu, että ministeriöön tarvitaan uusi poliittinen päällystakki valvomaan sitä, että ministerin tahto toteutuu asioiden valmistelussa. Toisin sanoen ei luoteta siihen, että virkamieskoneisto suorittaa asioiden virkamiesvalmistelun hallitusohjelman ja ministerin ohjeiden mukaisesti ilman omaa vahtikoiraa.
Demokratian toteutumisen kannalta on vaarallista se, että muodostetaan yhdeksän uutta merkittävää vaikuttajan paikkaa ja näille paikoille valitaan henkilöt, jotka eivät ole saaneet kansalta minkäänlaista mandaattia toimia yhteisten asioiden hoitamiseksi. Jo nyt erityisavustajat käyttävät tosiasiallisesti merkittävää valtaa, ja valtiosihteerin valtuudet esittelyoikeuksineen vain vahvistavat avustajakunnan valtaa. Nämä henkilöt ovat kuitenkin yhteydessä kansaan vain ministerin ja eduskunnan kautta. Heidän ei tarvitse nauttia sen enempää kansan kuin eduskunnankaan luottamusta. Riittää, kun SDP:ssä nauttii puoluehallituksen luottamusta ja keskustassa oman ministerinsä luottamusta.
Valtiosihteeriltä ei myöskään vaadita koulutuksellista pätevyyttä. Toki ohjeena on ylempi korkeakoulututkinto, mutta siitä voidaan tarvittaessa poiketa, eli siis puolueessa osoitettu toimeliaisuus riittää valintaperusteeksi tähän virkaan. Tulee mieleen se ilmoitus, että naisekonomi, miesmerkonomi tai reipas poika saa paikan.
Jos todella koetaan niin, että ministerin aika ei riitä kaikkiin nykyisiin tehtäviin, niin vastaus ei ole valtiosihteeri- vaan apulaisministerijärjestelmä. Tämä muutos edellyttää perustuslain muutosta ja vaatii aikaa, mutta sillä on kaksi merkittävää etua. Apulaisministerijärjestelmällä ei sotketa poliittisen johdon ja virkamiesjohdon työtehtäviä ministeriössä ja apulaisministereiksi tultaisiin nimittämään henkilöitä, joilla on kansalta vaaleissa mandaatti toimia, ja siten demokratian perusajatus toimii paremmin.
On kuitenkin vaikea uskoa, että valtiosihteerijärjestelmän läpirunnomisessa on itse asiassa kyse ministerien ajankäyttöongelmista. Jos näin olisi, niin miksi juuri neljä keskustalaista, neljä sosialidemokraattia ja yksi rkp:läinen ministeri ovat niin pahassa aikapulassa, että juuri he tarvitsevat poliittisen valtiosihteerin varsinkin, kun moni heistä ehtii vielä hoitamaan oman kuntansa asiat kansanedustajan ja ministerin työn ohella. Enemmänkin taitaa olla kyse siitä, että kun on valta jakaa virkoja oman puolueen edustajille, niin niitähän jaetaan.
Olen pitkin tätä hallituskautta useaan kertaan kysellyt, missä näkyy se keskustalainen kädenjälki tämän hallituksen työssä. Nyt se paikka on löytynyt. Kun kokoomuksen hallituskaudella virkoihin nimitettiin pätevyyden perusteella, niin keskustan aikakaudella se tapahtuu puhtaasti jäsenkirjan perusteella.
Perustuslakivaliokunnan näkökulmasta katsottuna on surullista todeta, että edellisellä kaudella asiasta annetun kielteisen lausunnon yli valtiokunnan enemmistö käveli varsin kevein perustein. Toki asia hieman muuttui, kuten jo aikaisemmin mainitsin. Ainoa mietintöön liittyvä positiivinen asia on se, että Euroopan unionin neuvoston lakia säätäviin kokouksiin ministeri ei voi lähettää sijaisekseen valtiosihteeriä. Tämä on jo ministerivastuulain hengen toteutumisen kannaltakin välttämätöntä. Toisenlainen, hallituksen esityksessä mainittu järjestely olisi vaarantanut koko sen erinomaiseksi havaitun toimintamallin, että eduskunnan suuri valiokunta pääsee ohjeistamaan ministeriä ministerineuvoston asioissa.
Arvoisa puhemies! Koska tähän esitykseen liittyy runsaasti edellä mainitsemiani ongelmakohtia eikä sillä tosiasiassa saada mitään lisäarvoa aikaan, niin ehdotan tämän esityksen hylkäämistä.
Siltä varalta, että tämä esitys ei tule hylätyksi, (Ed. Ala-Nissilä: Ei sitä ensimmäisessä käsittelyssä tehdä!) – Tiedän, että hylkäysesitys tehdään toisessa käsittelyssä, ed. Ala-Nissilä – esitän ensimmäisessä käsittelyssä pykälämuutosta valtioneuvostosta annetun lain (175/2003) 21 §:n 1 momenttiin, jonne lisättäisiin kohta “6 §:n 2 momentissa mainittu valtiosihteeri ei kuitenkaan voi toimia valtioneuvoston yleisistunnossa esittelijänä”. Tällä pykälämuutoksella vähennettäisiin valtiosihteerin virkamiesulottuvuutta ja siten selkeytettäisiin poliittisen ja virkamiesjohdon välistä suhdetta ministeriössä.
Aihe: Uutisia
Valtiosihteerien toimivalta kapeni
9.12.2004
(STT)
Eduskunta löi keskiviikkona lukkoon uusien valtiosihteerien virkojen perustamista koskevan lain sisällön. Järjestelmää vastustava oppositio olisi halunnut lakiin erityisen määräyksen siitä, ettei valtiosihteeri voi toimia valtioneuvoston yleisistunnossa esittelijänä.
Hallituspuolueet äänestivät Arto Satosen (kok.) esityksen nurin äänin 110-78. Hallituksen esitys on jo muuttunut perustuslakivaliokunnan vaatimuksesta siten, ettei valtiosihteeri voi olla päättämässä EU:n lainsäädännöstä. Epävirallisissa ministerineuvoston kokouksissa hän voi istua ministerin sijaisena.
Hallituksen esityksessä ei suoraan puhuta esittelyoikeudesta. Siinä todetaan, ettei valtiosihteeri voi toimia ministerin sijaisena valtioneuvoston istunnossa, tasavallan presidentin esittelyssä tai eduskunnan istunnossa.
Hallituksen määrittelyn mukaan valtiosihteeri toimi ministerin lähimpänä apuna hänen toimikautenaan poliittiseen ohjaukseen ja asioiden valmisteluun liittyvissä tehtävissä. Oppositio epäilee, että tarkoituksena on vain antaa ministerien nykyisille erityisavustajille hienompi titteli ja parempi palkka.
Edustaja Satosen puhe ja muutosesitysehdotus löytyvät näiltä sivuilta “Eduskunnasta” -kohdasta.
Aihe: Uutisia
Kihlakunnat säilytettävä
3.12.2004
(Julkaistu Aamulehdessä 3.12.2004)
Sisäministeriössä valmistellaan alue- ja hallintopoliittista uudistusta, jossa maaseudun kihlakunnat uhkaavat jäädä vasaran alle. Pirkanmaalla uhattuna ovat ainakin Mäntän, Vammalan ja Ikaalisten kihlakunnat. Kihlakuntauudistusta perustellaan virallisesti hallinnon keventämisellä, mutta maakunnassa pelätään aiheellisesti, että tosiasiassa kevenee poliisin resurssit ja vähenee poliisin läsnäoloaika lakkautettavien kihlakuntien alueella.
Jo edellisen hallituksen aikana virkamiesesityksillä yritettiin vähentää kihlakuntien määrää. Silloin alue- ja hallintopoliittinen ministerityöryhmä Martti Korhosen ja Olli-Pekka Heinosen johdolla pysäytti uudistuksen. Nyt näyttää siltä, että sama paperi on tulossa terästettynä ministerien eteen uudelleen.
Poliisin näkyvyys jo sinällään luo turvallisuutta. Siirryttäessä laajempiin kihlakuntiin poliisin paikallistuntemus heikkenee, eikä paikallisesti enää tunneta poliiseja. Isoissa kihlakunnissa on vaara, että poliisin partiointi kihlakunnan keskuspaikkakunnan ulkopuolella vähenee.
Uudistusta on perusteltu sillä, että pieni kihlakunta on haavoittuva, koska minimissään on vain yksi partio yöpäivystyksessä. Kihlakuntia yhdistämällä ei kuitenkaan lisätä partioiden määrää, vaan ainoastaan partioitava alue laajenee. Jo nyt toimitaan yhteistyössä yli kihlakuntarajojen tarvittaessa ja näin pitää toimia jatkossakin. Voidaankin hyvällä syyllä kysyä onko tarkoituksena vain keskittää keskittämisen vuoksi. Suomi on kuitenkin niin laaja maa, että meillä jatkossakin tarvitaan valtionhallinnon pisteitä paikallistasolla.
Viime kädessä kyse on siitä, että poliisien virkoja tulee lisätä ja sisäänottomääriä poliisikouluun kasvattaa. Kansainvälistymisen myötä tarvitaan enemmän väkeä järjestäytyneen rikollisuuden torjuntaan ja suurissa kaupungeissa on poliisipula. Kokoomuksen eduskuntaryhmä on useaan otteeseen esittänyt poliisien määrän lisäämistä sadalla, mutta valitettavasti asialle ei ole saatu tukea hallitukselta.
Nyt näyttää käyvän niin, että ratkaisua suurien kaupunkien poliisipulaan haetaan ajamalla alas toimintoja maakunnassa. Tämä on ehdottomasti väärä tie. Rauhallisistakin alueista tulee rauhattomia silloin kuin valvonta pettää. Turvallisuuden takaaminen poliisin riittävillä resursseilla on yksi yhteiskunnan päätehtävistä ja siitä ei ole varaa säästää. Nykyisin hyvin toimiva kihlakuntajärjestelmä kannattaa pitää entisellään ja parantaa suurten kaupunkien poliisiresursseja lisävaroin. Valtion budjetissa on kyllä muita kohtia oopperasta musiikkitaloon, joista voidaan säästää ennen kuin vaarantaa kansalaisten perusturvallisuutta.
Aihe: Mielipidekirjoituksia
Arto Satonen Pirkanmaan kansanedustajien neuvottelukunnan puheenjohtajaksi
1.12.2004
Vammalalainen kansanedustaja Arto Satonen (kok) on valittu Pirkanmaan kansanedustajien neuvottelukunnan puheenjohtajaksi. Varapuheenjohtajana toimii kansanedustaja Minna Sirnö (vas). Työvaliokuntaan valittiin lisäksi Leena Rauhala (kd), Tero Rönni (sdp), Mikko Alatalo (kesk) ja Oras Tynkkynen (vihr).
Pirkanmaan kansanedustajien neuvottelukunta toimii Pirkanmaan edunvalvojana valtakunnantason päätöksenteossa yhdessä Pirkanmaan liiton kanssa. Vuoden 2005 aikana esille nousevat muun muassa Tampereen läntinen ohikulkutie, kihlakunnat ja tukipaketit kriisialueille.
Aihe: Uutisia
Satonen torjuu kihlakuntien lakkauttamisen
30.11.2004
Kansanedustaja Arto Satonen vastustaa sisäministeriössä valmisteltavaa alue- ja hallintopoliittista uudistusta, jossa maaseudun kihlakunnat uhataan lakkauttaa. Kihlakuntauudistusta perustellaan hallinnon keventämisellä. Lipposen toisen hallituksen aikana alue- ja hallintopoliittinen ministerityöryhmä Martti Korhosen ja Olli-Pekka Heinosen johdolla pysäytti vastaavansisältöisen uudistuksen.
Laajemmat kihlakunnat heikentäisivät poliisin paikallistuntemusta ja vaarana olisi poliisin partioinnin väheneminen kihlakunnan keskuspaikkakunnan ulkopuolella. Uudistusta on perusteltu sillä, että pieni kihlakunta on haavoittuva, koska minimissään on vain yksi partio yöpäivystyksessä. Kihlakuntia yhdistämällä ei kuitenkaan lisätä partioiden määrää, vaan ainoastaan partioitava alue laajenee. Suomen kokoisessa maassa tarvitaan myös valtionhallinnon pisteitä myös paikallistasolla.
Suurien kaupunkien poliisipulaa ei voida ratkaista ajamalla alas toimintoja maakunnissa. Rauhallisetkin alueet muuttuvat levottomiksi valvonnan pettäessä. Kihlakuntien lakkauttamisen sijaan poliisien virkoja tulee lisätä ja sisäänottomääriä poliisikouluun kasvattaa. Turvallisuuden takaaminen poliisin riittävillä resursseilla on yksi yhteiskunnan päätehtävistä ja siitä ei ole varaa säästää. Kokoomuksen eduskuntaryhmä on useaan otteeseen esittänyt poliisien määrän lisäämistä sadalla, mutta valitettavasti asialle ei ole saatu tukea hallitukselta.
Aihe: Uutisia
Satonen eduskunnassa: Tulevaisuusselonteosta
25.11.2004
KESKIVIIKKONA 24. MARRASKUUTA 2004
3) Valtioneuvoston tulevaisuusselonteko väestökehityksestä, väestöpolitiikasta ja ikärakenteen muutokseen varautumisesta – Hyvä yhteiskunta kaikenikäisille
Lähetekeskustelu
Valtioneuvoston selonteko VNS 8/2004 vp
Arto Satonen /kok: Arvoisa puhemies! Haluan myöskin omalta osaltani hieman kommentoida ed. Särkiniemen puhetta, että sinänsä pidän sitä ansiokkaana analyysinä siitä, mitä viime aikoina on tapahtunut, ja pidän myöskin sinänsä kunniakkaana, vaikka en kaikkiin näkemyksiin yhdykään, että on rohkeasti oman asiansa puolesta silloinkin, kun joutuu potkimaan tutkainta vastaan.
Jos sitten mennään selontekoon laajemmin, niin itse olen katsonut tätä selontekoa siitä näkökulmasta, että varsin monissa kohdissa siellä esiintyy vuosi 2030. Se on juuri se vuosi, kun itse jään eläkkeelle, jos kaikki hyvin menee, mutta siitä huolimatta kannan kyllä enemmän huolta paljon lähempänä olevista väestörakenteen muutoksista.
Kuten selonteossa sanotaan, huoltosuhde heikkenee jyrkästi jo muutaman vuoden sisällä, kun suuret ikäluokat jäävät eläkkeelle. Olemme ensimmäistä kertaa Suomen historiassa tilanteessa, jossa yli 65-vuotiaita on enemmän kuin alle 20-vuotiaita. Tilanne on aika huolestuttava. Ikääntymiseen varautuminen ja hyvinvointiyhteiskunnan ylläpitäminen huoltosuhteen näin jyrkästi heikentyessä on hyvin vaativa tehtävä. Toki on niin, että ihmisillä on oikeus ikääntyä ja ikääntyminen on tietyssä mielessä myös voimavara, mutta me emme tule siitä selviämään ilman työllisyysasteen selvää nousua.
Täällä on paljon puhuttu siitä, että työllisyysaste pitää nostaa nykyisestä 67:sta 75 prosenttiin viimeistään vuonna 2011. Näin asia nimenomaan on. Tätä hallituskin tavoittelee mutta kovin vähän todellisuudessa sen eteen tekee. Työllisyysasteen nostamiseksi on olemassa keinoja. Ne ovat työnteon kannattavuuden lisääminen tuloveroa alentamalla, tuloloukkuja karsimalla ja työttömyysturvan kannustavuutta kehittämällä. Työvoimapoliittiset aktiivitoimet on suunnattava työttömyysajan alkuun ja matalapalkkaisen työn taloudellista kannattavuutta suhteessa työttömyysturvaan tulee lisätä.
Erityistä huomiota tulee kiinnittää nuorten ikäluokkien integroimiseen työelämään. Koulupudokkaille on tarjottava kymmenettä luokkaa tai nuorten työpajatoimintaa. Uusista, entistä pienemmistä ikäluokista ei ole varaa menettää väkeä työvoiman ulkopuolelle, vaan kaikkien panosta yhteiskunnan kehittämisessä tarvitaan. Amerikkalaiset kutsuvat omaa politiikkaansa näiden asioiden osalta no child behind -ohjelmaksi. Me emme tarvitse Amerikan-mallia, mutta tämän ajatuksen sinänsä tulee näkyä laajalti koulutuksessa ja nuorisotyössä.
Arvoisa puhemies! Raportissa korostetaan työperusteisen maahanmuuton merkitystä Suomen taloudelliselle kehitykselle. Selonteko on tässä enemmän kuin oikeassa. Toivoa sopii, että hallituksen maahanmuuttopolitiikka pystyy oikeasti veivaamaan maamme kurssia työperusteiselle maahanmuutolle ja aloittaa sen muuttamalla Suomessa opiskelleiden ulkomaisten opiskelijoiden työnhakumahdollisuuksia. Ideana ei voi olla se, että suomalaisten verovaroilla opiskelevat ulkomaalaiset opiskelijat ajetaan maasta, kun he ovat valmistuneet, vaan se, että heitä houkutellaan jäämään Suomeen töihin.
Terveen järjen ja selonteon linjankin mukaista olisi välittömästi luopua EU:n uusien jäsenmaiden työvoimalle asetetuista siirtymäajoista. Siirtymäajan aiheuttamia ongelmia Suomen työmarkkinoille ei olisi lainkaan tullut, jos täällä eduskunnassa olisi ollut laajemmalla joukolla rohkeutta tehdä Ruotsin parlamentin tapaan itsenäisiä päätöksiä eikä alistua SAK:n tahtoon.
Työperusteisen maahanmuuttopolitiikan läpilyönti vaatii myös asenneilmaston muutosta. Suomalainen ulkomaalaiskeskustelu on edelleen aivan liiaksi keskittynyt keskusteluun pakolaisten määrästä. Itseään humaaneiksi väittävät ovat valmiita avaamaan rajat lähes kaikille tulijoille, ja vastapuolen taas tekisi mieli näyttää ovea muillekin ulkomaalaisille kuin meidän elintasostamme nauttimaan saapuneille. Nyt on jo hyvä aika jättää tämä pakolaiskeskustelu kokonaan omaksi asiakseen ja keskittyä siihen, miten Suomeen saadaan sellaisia maahanmuuttajia, jotka työllään lisäävät koko väestömme hyvinvointia. Suosittelen mallin ottoa kanadalaisesta maahanmuuttopolitiikasta, jossa maahan hakeutuvat pisteytetään sen mukaan, mikä on heidän todellinen mahdollisuutensa integroitua yhteiskuntaan. Lisäpisteitä saa koulutuksesta, työkokemuksesta, kielitaidosta, sukulaisuussuhteista ja aikaisemmasta työkokemuksesta Kanadassa. Juuri tältä pohjalta toivon hallituksen maahanmuuttopolitiikkaa valmistelevan työryhmän tekevän omat linjauksensa suomalaiseksi maahanmuuttopolitiikaksi.
Arvoisa puhemies! Lopuksi haluan kiinnittää huomiota selonteon aluepoliittiseen ulottuvuuteen. Selonteossa korostetaan alueiden omien vahvuuksien hyödyntämistä. Niin pitääkin. Globaalissa kilpailussa jokaisen yksilön ja jokaisen yhteisön kannattaa kehittää omaa erikoisosaamistaan. Tämä on erinomainen asia, sen me jokainen tiedämme. Tämä ei ole mikään uusi asia, eikä sitä sinänsä voi pitää minään todellisena linjauksena. Vaarana onkin, että aluepolitiikassa todelliset linjaukset tapahtuvat ihan muualla. Sisäasiainministeriö ja oikeusministeriö pyrkivät kilvan lopettamaan valtionhallinnon pisteitä pienistä kaupungeista. Tällä hetkellä oikeusministeriö johtaa, mutta sisäministeriö saa kiinni viimeistään ensi vuoden puolella, kun suuri osa kihlakunnista uhkaa jäädä vasaran alle. Tämä politiikka on todella epäjohdonmukaista ja lyhytnäköistä. Samaan aikaan, kun alueille yritetään antaa erilaisia EU-tukia ja muuta projektirahoitusta, rahoitusta, jonka tehot jäävät yleensä hyvin laihoiksi, toisella kädellä lopetetaan elinvoimaisia yksikköjä, ajetaan alas nykyistä infrastruktuuria ja viedään eväitä kehitysmahdollisuuksilta.
Kaikkiaan keskittämistä perinteisesti ajaneille sosialidemokraateille tämän voi nähdä ideologisena tavoitteena, ja se on varmaan heidän poliittinen voittonsa, jos pääsevät viemään tavoitteensa loppuun tämän hallituskauden aikana. Mutta luulisi, että keskustalaisilla tässä kohdassa hälytyskellot soivat. Historia opettaa tässäkin asiassa. Suomen Maaseudun Puolueesta muistetaan enää vain slogan “Sulkekaa maaseudun postit”, ei juuri muuta. Keskustalla on vielä mahdollisuus muuttaa linjaansa siten, ettei keskustan aluepolitiikkaa muisteta sloganista “Sulkekaa maaseudun kihlakunnat, keskusta keskittää kaiken.”
Aihe: Uutisia
Brunilan ehdotuksilla työllisyys kasvuun
17.11.2004
(Julkaistu Aamulehdessa 17.11.2004)
Globalisaation vaikutuksia eri toimialoihin ja niiden työllisyyteen Suomessa tarkasteli pääministeri Vanhasen aloitteesta valtiovarainministeriön ylijohtaja Anne Brunilan johtama työryhmä. Työryhmä esitti toimeksiantonsa mukaisesti hallituksen harkittavaksi pitkän listan sellaisia toimenpiteitä, jotka edesauttaisivat Suomen asemaa kiristyvässä kansainvälisessä kilpailussa.
Kyse on siitä, millä Suomi saa tulevaisuudessa varmistettua kiinnostavuutensa osaavien työntekijöiden, työpaikkoja luovien yritysten ja pääomiaan liikuttelevien sijoittajien silmissä.
Koko yhteiskunnan rakenteita koskevat muutokset eivät ole poliittisesti helppoja toteuttaa. Pelkästään jo niitä ehdottamalla saattaa suututtaa monia. Kuitenkin on selvää, että globalisaation kaltainen murros edellyttää koko Suomelta muutokseen sopeutumista ja uudistumista.
Riittävän kasvun saavuttamiseksi julkisen vallan on pyrittävä luomaan sellainen toimintaympäristö, joka kannustaa yrittämiseen, työn tekemiseen, investointeihin, osaamisen parantamiseen koulutuksen resursseja lisäämällä, tuotantotoiminnan tehostamiseen ja menestymiseen.
Suuri osa työryhmän esityksistä kohdistuu tavalla tai toisella työllisyysasteen nostamiseen. Tähän voidaan vaikuttaa mm. keventämällä työn verotusta, tehostamalla työttömille tarjottavia toimenpiteitä sekä tukemalla yritysten perustamista ja kasvua. Työn verotuksen osalta on hyvä kuulla – jälleen kerran – asiantuntijoiden suusta veronkevennysten kannustavista vaikutuksista työllistää ja vastaanottaa työtä.
Raportissa esitetty paikallisen sopimismahdollisuuden lisääminen työmarkkinoilla on otettava vakavasti. Vaikka yleissitovuus sinällään on toimiva käytäntö, niin se ei saa estää esimerkiksi mahdollisuutta yrityskohtaisiin työaikajoustoihin silloin, kun se on ainoa keino säilyttää työpaikat.
Viime kädessä kyse on siitä, miten varmistetaan korkea työllisyydentaso ja talouden kehitys seuraavina vuosikymmeninä. Vaakalaudalla on koko hyvinvointiyhteiskunnan tulevaisuus, sillä ilman talouskasvua ei luoda hyvinvointia. Talouden toiminta tuottaa ne verotulot, joista kustannetaan sekä julkisen palvelut että tulonsiirrot.
Ikääntyvä Suomi voi jatkossa tarjota kansalaisilleen laadukkaita peruspalveluita vain jos menestymme globaalissa kilpailussa, minkä vuoksi Brunilan raportti ei saa jäädä pölyttymään kaappeihin, vaan siinä esitetyt toimenpide-ehdotukset on otettava vakavasti.
Aihe: Mielipidekirjoituksia