joulukuu 2003
Satonen eduskunnassa: Vuoden 2004 budjetista
18.12.2003
KESKIVIIKKONA 17. JOULUKUUTA 2003
Hallituksen esitys valtion talousarvioksi vuodelle 2004
Opetusministeriön hallinnonala
Arto Satonen /kok:
Arvoisa puhemies! Budjetin yhteydessä tehdään merkittäviä arvovalintoja ja nämä arvovalinnat todellisuudessa tehdään nimenomaan sen suhteen, mihin hallitus ja sitten myöhemmin eduskunta myöntää lisää rahaa entiseen budjettiin nähden. Kokoomuksen vastalauseessa on vaadittu lisää rahaa perusopetukseen ja opiskelijoiden asumislisään. Valitettavasti näitä määrärahaesityksiä ei ole hallituksen esityksessä hyväksytty, ja se käytännössä merkitsee heikennyksiä. Se merkitsee opiskelijoille heikennyksiä, koska vuokrat kohoavat, mutta vuokratuet eivät kohoa. Perusopetuksen puolella se taas merkitsee sitä, että kustannustason nousua ei korvata täysimääräisesti vaan kouluissa joudutaan säästämään.
Mielestäni varsin perusteltua on kysyä, onko perusopetuksesta säästäminen todellakin oikea säästökohde, kun samaan aikaan hallitukselta kyllä riittää rahaa esimerkiksi aktiiviseen työvoimapolitiikkaan yli 100 miljoonalla eurolla lisää verrattuna siihen, mitä oli aikaisemmin, ja pelkästään 28 miljoonaa euroa lisää siihen, että kurssitetaan väkeä lisää, 5 500 uutta opiskelijaa otetaan työvoimapoliittiseen koulutukseen entisten 68 500 paikan lisäksi. Olen aivan varma siitä, että vaikka tämä aloituspaikkamäärä olisi pidetty entisellään, kaikki ne, joiden työllistymisen kannalta työvoimapoliittisella koulutuksella on merkitystä, olisivat sinne päässeet. Tämä näkemys perustuu sekä tilastotietoon näiden koulutusten tuloksellisuudesta että myöskin omakohtaisiin kokemuksiin. Tältä osin näen, että nämä rahat olisi voitu käyttää viisaammin. Siinä yksi erinomainen kohde olisi ollut nimenomaan tämä opiskelijoiden asumislisän korotus, josta olen kyllä todella pettynyt, että tämä ei ole tähän budjettiesitykseen sisältynyt. Toivottavasti edes jatkossa se tulee korjaantumaan.
Pääministeri on varsin moneen otteeseen vaatinut opintoaikojen nopeutumista. Olen periaatteessa hänen kanssaan pitkälti samaa mieltä. Se on koko meidän kansantaloutemme kannalta järkevää ja edullista, mutta ihmettelen kyllä sitä, miten voidaan opiskelijoita vaatia opiskelemaan nykyistä nopeammin, jos ei olla valmiita parantamaan opintososiaalisia etuuksia ja tekemään mahdolliseksi kokopäivätoiminen opiskelu. Kun siihen saisi vielä vastauksen, sitten voitaisiin keskustelua jatkaa, ja minä luulen, että aika moni suomalainen opiskelijakin haluaisi tämän vastauksen pääministeriltä kuulla. Ei opiskelijoillekaan voi pelkkää keppiä antaa, kyllä täytyy antaa myöskin tunnustus siitä, että siellä opitaan tärkeitä taitoja, joista sitten on hyötyä koko tälle maalle.
Tosiaan toivonkin, että kun hallitus jatkossa tekee opintotukiratkaisuja, pelkään, että ne tulevat selvitysmiehen esitysten pohjalta – niissä ainakin sellainen asia huomioitaisiin, että selvitysmiehen esittämä lainamalli on sen tyyppinen, että kenenkään opiskelijan ei kannata siinä lainaa ottaa, se ei tule todellisuudessa auttamaan sitä asiaa vaan siinä on pakko mennä sen tyyppiseen järjestelmään, mitä kokoomus on esittänyt, jolloin opiskelijat saavat enemmän vähentää siitä lainaosuudesta myöhemmin valmistuttuaan ja myöskin niin, että siinä ei ole tätä omavastuuosuutta. Muussa tilanteessa ollaan siinä, että tämä lainan ottaminen ei ole opiskelijalle järkevä vaihtoehto. Se perustavoite, että voisi ikään kuin lainaa ottamalla opiskella kokopäivätoimisesti, jää saavuttamatta, ja opintoajat eivät tule lyhenemään. Tämä on se ketjureaktio, joka tästä tulee, ja valitettavasti sillä ei päästä siihen toivottuun tulokseen. Siis perustavoitteista olen samaa mieltä kuin pääministeri on täällä useaan otteeseen esittänyt.
Aihe: Uutisia
Satonen eduskunnassa: Välikysymys maatalouden tukiratkaisuista
18.12.2003
TIISTAINA 16. JOULUKUUTA 2003
Maatalouden tukiratkaisut
Välikysymys VK 3/2003 vp
Arto Satonen /kok: Arvoisa puhemies! Meillä on täällä tänään välikysymyskeskustelu vain ja ainoastaan yhdestä syystä, siitä syystä, että Suomen hallitus ei saavuttanut neuvottelutavoitteitaan 141 artikla neuvotteluissa. Epäonnistunut neuvottelutulos, jossa suostuttiin sekä alenevaan tukitasoon että epävarmuuteen tuen jatkosta, on syynä siihen, että maanviljelijät ympäri Suomea oikeutetusti ovat huolissaan toimeentulostaan ja oman toimialansa tulevaisuudennäkymistä. Huolissaan eivät kuitenkaan ole vain maanviljelijät vaan myös elintarviketeollisuus ja kaikki ne tahot, joiden leipä sananmukaisesti riippuu suomalaisen maatalouden elinvoimasta.
Tosipaikan edessä ollaan erityisesti niillä alueilla, missä maataloudella tai elintarviketeollisuudella on poikkeuksellisen suuri vaikutus koko alueen taloudelliseen tilanteeseen, kuten täällä edellinenkin puhuja mainitsi. Itse asun kaupungissa, jossa on eniten toimivia maatiloja koko Pirkanmaalla. Vieläkin suurempi huoli on kuitenkin niissä monissa pienissä kunnissa, joissa koko elinkeinorakenne perustuu maatalouteen tai sen liitännäiselinkeinoihin.
Ongelmallisempaa kuin 141-sopimuksessa sovittu tuen taso on se, miten tuki kohdistuu eri viljelijöille. Toisin kuin olisi järkevää ja suotavaa, uusi tukimalli ei suosi erikoistumista. Vaarana on esimerkiksi tilanne, jossa rehua ostava kotieläintuottaja on pakotettu hankkimaan lisää omaa peltoa, minkä seurauksena hehtaarihinnat kohoavat ja kate pienenee.
Artikla 141 -sopimuksen soveltaminen niin, että se kohtelee oikeudenmukaisesti kaikkia viljelijöitä, on maatalousministerille ja -ministeriölle todella haasteellinen tehtävä. Siihen haasteeseen on kuitenkin pystyttävä vastaamaan. Kuten vanha suomalainen sananlasku sanoo, sitä niittää mitä kylvää.
Maatalousyrittämiselle tulee olla samat mahdollisuudet koko maassa. 141:n ja 142:n raja on mitä suurimmassa määrin poliittinen eikä sille aivan pohjoisinta Suomea lukuun ottamatta löydy todellisia perusteita. Sen vuoksi vaatimus 141-tuen hyväksymisestä pysyväksi olisi ollut enemmän kuin oikeutettu.
Hallitus on perustellut 141-sopimuksen pikaista hyväksymistä muun muassa sillä, että muut maat uhkasivat puuttua asiaan. Onko todella niin, että Etelä-Suomen maatalous on Euroopan unionin alueella niin suuri ja merkittävä tuottaja, että sen pieni tukeminen heilauttaa koko Euroopan unionin maatalousmarkkinoita? Sen sijaan vaarana on nyt se, että käy niin, että 141 sopimuksen hyväksyminen nykyisessä muodossa voi sotkea Suomen sisäiset maatalousmarkkinat ja tuloksensa voi olla tilanne, jossa investointeja tehdään enemmänkin tukialueen perusteella kuin todellisten kilpailukykytekijöiden perusteella. Pitkässä juoksussa tässä tehtäisiin todellinen karhunpalvelus suomalaiselle maataloudelle ja sen kilpailukyvylle. Kaikki ratkaisut onkin tehtävä siltä pohjalta, että keinotekoinen tukiraja ei saa liiaksi jakaa maata kahtia. Ratkaisukeino ei voi kuitenkaan olla se, että tilanne heikkenee tasaisesti kaikilla, vaan se, että on oltava edellytykset maatalouden harjoittamiselle koko maassa.
Suomalainen kuluttaja, kuten täällä on kuultu, haluaa edelleen syödä suomalaisia elintarvikkeita, koska luotamme niiden korkeaan laatuun ja puhtauteen. Kotimaisen tuotannon säilyminen mittavana on tärkeää myös kriisitilanteiden varalta. Meillä ei ole varaa ajaa alas tuotantoamme, ei etelässä eikä pohjoisessa.
On selvää, että muutokset EU:n maatalouspolitiikassa ovat itälaajenemisen myötä jatkuvia ja muutospaineet myös Suomea kohtaan ovat kovia. Jatkossa neuvottelut ovat vieläkin vaikeampia kuin tällä kerralla. Suomen ei kuitenkaan pidä mennä neuvottelemaan pää painuksissa vaan hyvällä itsetunnolla, ja on oltava valmis käyttämään koviakin keinoja omien vaatimusten läpi saamiseksi. Kyse ei ole enemmästä eikä vähemmästä kuin kotimaisen elintarviketuotannon jatkumisesta. Sen puolesta on aina oikeutettua taistella.
Aihe: Uutisia
Arto Satonen voitti eduskunnan shakkimestaruuden
17.12.2003
Arto Satonen voitti eduskunnan shakkimestaruuden voittaen finaalissa jaostopäällikkö Simo Valkeajärven.
Aihe: Uutisia
Satonen eduskunnassa: Rukouspäivän julistuksesta
12.12.2003
TORSTAINA 11. JOULUKUUTA 2003
Hallituksen esitys laiksi ekumeenisesta rukouspäiväjulistuksesta
Arto Satonen /kok: Arvoisa puhemies! Täällä ovat keskustelun kuluessa jo varsin hyvin käynet ilmi ne molemmat kannat, jotka perustuslakivaliokunnan keskustelussa nousivat esille. Siinä suhteessa ei ole lisättävää siihen, mitä edustajat Sasi ja Rossi ovat sanoneet. Asia on hyvin monipuolisesti esitelty. Haluan kuitenkin muutamalla sanalla kertoa omasta valinnastani.
Asiahan on niin, että näillä molemmilla tavoilla tätä traditiota voidaan jatkaa, se on ihan selvä asia. Mitä itse asiaan tulee, ensinnäkin haluan korostaa sitä, etten ole täällä todellakaan tukemassa kulttuuriministeri Karpelan lakiesitystä, sillä siihen esitykseen en olisi voinut yhtyä, koska siinä presidentti olisi velvoitettu julistuksen antamiseen. Minun mielestäni on erittäin tärkeää, että presidentillä on omaan uskonkäsitykseensä nähden valinnanvapaus, kuten kaikilla muillakin, ja nimenomaan niin, että presidentti voi antaa tai olla antamatta ekumeenisen rukouspäiväjulistuksen.
Valitsin kuitenkin näistä kahdesta vaihtoehdosta valiokuntakäsittelyssä sen vaihtoehdon, jossa lakiesitys on tämän asian ratkaisumallina. Valitsin sen sen takia, että mielestäni se lain muodossa saa merkittävämmän painoarvon. Ajattelen niin, että tämä lakiesitys kuvaa enemmänkin sitä, että tunnustetaan kristinuskon erityinen merkitys suomalaiselle yhteiskunnalle, kuin sitä, että tässä vietäisiin oikeuksia muiden uskontojen harjoittajilta. Tässä suhteessa näkemykseni poikkeaa erityisesti siitä, mitä ed. Lapintie on täällä sanonut.
Näkemykseni poikkeaa myöskin jossain määrin siitä, mitä ed. Alho täällä sanoi. Ed. Alho mainitsi, että monikulttuurisuudella on huomattava merkitys Suomen taloudelle. Sekin pitää kyllä paikkansa. Mutta kyllä vähintään samassa yhteydessä on myöskin myönnettävä se, että kristinuskolla ja kristillisellä perinteellä on ollut Suomen taloudelle vielä monta kertaa suurempi merkitys. Viittaan tässä esimerkiksi siihen, mikä on ylipäätään luterilaisen työn etiikan merkitys meidän taloudessamme ja yhteiskunnassamme, ja myöskin siihen, että luterilaiset maat ovat maailman vähiten korruptoituneita maita yhdessä anglosaksisten maiden kanssa. Silläkin on huomattava merkitys talouteen ja yhteiskunnan toimivuuteen.
Aivan lopuksi edellä mainituilla perusteilla kannatan ed. Rossin tekemää ehdotusta.
Aihe: Uutisia
Kansanedustaja Satonen Ruovedellä: Valtionosuusuudistuksessa huomioitava pienten kuntien näkökulma
8.12.2003
(Ruovesi 3.12.2003)
Kansanedustaja Arto Satonen pitää tärkeänä, että ensi vuoden aikana valmisteltavassa valtionosuusuudistuksessa huomioidaan pienten, maakuntakeskusten välittömän läheisyyden ulkopuolla sijaitsevien kuntien tarpeet.
Ruovedellä kokoomuksen paikallisyhdistyksen kokouksessa puhuneen Satosen mukaan erityisen tärkeää on pitää kiinni 90 % verontasauksesta, joka on pienille kunnille peruspalvelujen kannalta välttämätön.
“Palvelujen tuottaminen maksaa lähes kaikkialla yhtä paljon, ja sen vuoksi verontulontasaus on oikeudenmukainen keino taata kaikille kansalaisille vastavantasoiset palvelut asuinkunnasta riippumatta.”
Toinen erittäin tärkeä seikka pienten kuntien kannalta on huomioida jatkossakin yli 75-vuotiaiden määrä sosiaali- ja terveysministeriön valtionosuuksissa. Valtionosuusjärjestelmän uudistamisen yhteydessä tulee myös valtion vastuuta erikoissairaanhoidosta lisätä.
“Ei ole mitään järkeä siinä, että veroäyriä joudutaan nostamaan pienessä kunnassa sen takia, että pari kunnan asukasta on määrätty sijoitettavaksi kalliiseen laitoshoitoon”, Satonen toteaa.
Aihe: Uutisia
Kansanedustaja Arto Satonen Kylmäkoskella: Valtionosuuksia seutuyhteistyöhön
8.12.2003
(Akaan Seutu 2.12.2003)
Kokoomuksen kansanedustaja Arto Satonen vieraili Kylmäkosken Kokoomuksen syyskokouksessa. Satonen korosti kuntaliitosselvityksestä ulos jääneille kylmäkoskelaisille seutuyhteistyön tärkeyttä.
- Kuntaliitos on hyvä, mutta ei ainoa tapa varmistaa palvelujen tarjonta. Kuntaliitoksia voidaan hieman edistää korottamalla porkkanarahoja ja muuttamalla valtionosuusjärjestelmää siten, että kuntaliitoksista ei jälkikäteen rangaista. Usein kuntaliitosprosessit toteutuvat hitaasti, minkä vuoksi rakenteita voidaan nopeammin uudistaa kannustamalla seutukuntayhteistyön laajentamiseen uusille alueille, pohti Satonen.
- Kuntien pakkoliitoksia realistisempaa on pyrkia kohti niin sanottua Ranskan mallia, jossa peruskuntia on paljon, mutta keskeiset tehtävät, kuten terveydenhuolto ja sivistystoimi, on hoidettu seutukunnallisesti. Valtion tulisi edesauttaa tätä kehtiystä huomioimalla valtionosuuksissa, että palvelut toteutetaan seutukunnallisesti. Kuntalaisten kannalta on olennaista se, että laadukkaat palvelut voidaan turvata. Olennaista ei ole se, minkä niminen organisaatio palvelut tuottaa.
Aihe: Uutisia
Kansanedustaja Satonen kritisoi Vesilahdessa Oulun nostamista Suomen kakkospääkaupungiksi
8.12.2003
(Lempäälän-Vesilahden Sanomat 1.12.2003)
Kansanedustaja Arto Satonen (kok) kritisoi viime torstaina Vesilahden kokoomuksen syyskokouksessa alue- ja kuntaministeri Hannes Mannisen (kesk) esitystä Oulun nostamisesta Suomen kakkospääkaupungiksi. Mannisen ehdotuksessa Oulua pidettäisiin käytännössä aina kakkosvaihtoehtona Helsingin jälkeen, kun esimerkiksi valtion toimia hajautetaan.
Satosen mukaan kaikki isot yliopistokaupungit ovat valtakunnan kehityksen vetureita, ja niitä on kaikkia kehitettävä tasa-arvoisesti. Tutkimusmäärärahat on jaettava tutkimuksen tason ja alueella toimivien yritysten suhteessa. Esimerkiksi Tampeeen seudun on saatava lisää varoja bioteknologisen tutkimuksen kehittämiseen.
- Pirkanmaalla Tampereen seutukunta muodostaa taloudellisen moottorin, jonka menestys säteilee maakuntaan laajemminkin. Moottorin toimivuuden kannalta on ensiarvoisen tärkeää, että Tampereen seutukunnan kunnat voivat tehdä yhteistyötä esimerkiksi maankäytössä. Vesilahti on hyvä esimerkki kunnasta, joka on saanut väkilukunsa nousuun kehittämällä palvelunsa kilpailukykyisiksi ja onnistunut siten houkuttelemaan Tampereella työssäkäyviä asukkaita, Satonen sanoo.
Aihe: Uutisia
Satonen eduskunnassa: Fortum Oyj:n jakamisesta
4.12.2003
KESKIVIIKKONA 3. JOULUKUUTA 2003
Hallituksen esitys suostumuksen antamisesta toimenpiteille, joiden seurauksena valtio voi luopua enemmistöomistuksesta Fortum Oyj:n öljyliiketoiminnassa
Arto Satonen /kok: Arvoisa puhemies! Olen tyytyväinen siihen peruslinjaan, jonka talousvaliokunta on ottanut. On hyvä, että Fortum Oilille annetaan mahdollisuus kehittyä itsenäisenä yhtiönä. On myös oikein, että jatkossakin on varmistettu Fortun Oilin osake-enemmistön säilyminen kansallisissa käsissä. Tämä on perusteltavissa, kuten on kuultu, erityisesti huoltovarmuuden näkökulmasta. Uskon, että tämä omistuspohjaan tehtävä järjestely jo sinällään riittää turvaamaan jatkossakin kansalaisille katkeamattoman energiansaannin, enkä sen vuoksi usko, että tämän kansalaisnäkökulman huomioiminen enää edellyttäisi hallintoneuvoston perustamista.
Tässä logiikkani poikkeaa erityisesti ed. Korhosen täällä esittämistä ajatuksista, joissa hän näki samat perustelut sekä kotimaiselle omistukselle että hallintoneuvostolle. Mielestäni nämä kaksi asiaa eivät ole rinnastettavissa. Varmaankin on niin, että suomalaiset nukkuvat yönsä paremmin, kun tietävät, että tärkeä öljy-yhtiö on kansallisissa käsissä. On kokonaan toinen kysymys, nukkuvatko suomalaiset yönsä paremmin sen takia, että Fortum Oililla on hallintoneuvosto.
Hallintoneuvostoja on tarkasteltava siitä näkökulmasta, mikä on niiden antama lisäarvo yhtiön toimintaan. Sitä on tässä yhteydessä vaikea osoittaa. Pahimmillaan hallintoneuvoston perustaminen saattaa jopa vähentää yksityisten sijoittajien mielenkiintoa yhtiötä kohtaan. Pääsääntöisesti hallintoneuvostoista tuleekin luopua, ja ainoastaan silloin, kun on perusteltavissa, että yhtiöllä on poikkeuksellisen merkittävä yhteiskunnallinen tehtävä, on hallintoneuvoston olemassaolo perusteltua. Aina on tietenkin tässä kyse rajan vetämisestä.
Itse ymmärrän valtioneuvostoa tarvittavan, esimerkiksi Yleisradion kaltaisessa yhtiössä, jolla on keskeinen tehtävä tiedonvälittäjänä ja siten myös merkittävä yhteiskunnallinen rooli. Mielestäni Fortum Oilin tilanne ei ole siihen rinnastettavissa.
Aihe: Uutisia