lokakuu 2003
Ammatillisella koulutuksella entistä suurempi vastuu aluekehityksestä
23.10.2003
(Julkaistu Kauppaopettaja-lehdessä 13.10.2003)
Vastavalmistunut opetusministeriön koulutus- ja tiedepolitiikan aluestrategia korostaa ammatillisen koulutuksen roolia aluekehityksessä. Erityisesti ammattikorkeakouluille annetaan alueelliseen vastuun rooli, kun sen sijaan yliopistojen roolin katsotaan olevan valtakunnallisempi.
Tarkoitus on myös selkeyttää korkeakoulujen yhteistyötä yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen yhteisten aluestrategioiden pohjalta. Tämä tavoite on erinomainen, toivottavasti yhteistyötä voidaan myös tehdä ilman reviiriajattelua ja epätervettä keskinäistä kilpailua.
Alueiden kehitys perustuu entistä enemmän alueen omaan osaamiseen. Osaamisessa suurin vastuu on sillä oppilaitoksella, joka alueella antaa korkeinta opetusta. Ammattikorkeakoulujen merkitys on poikkeuksellisen suuri niillä paikkakunnilla, jossa ei ole yliopistoa. Alueen yritystoiminnan avainhenkilöt koulutetaan useimmiten oman alueen oppilaitoksissa. Monet haluavat opiskeluaikansa jälkeen jäädä töihin opiskelupaikkakunnalleen, minkä vuoksi oman paikkakunnan koulutusmahdollisuuksilla on ratkaiseva merkitys alueen yritysten kehitysmahdollisuuksiin.
Lähivuosina toteutuva työvoimapula ammattitaitoisesta työvoimasta merkitsee ammatilliselle koulutukselle aivan uusia haasteita. Paitsi, että yritetään kouluttaa mahdollisimman moni oman alueen nuori, niin katseet on käännettävä myös maan rajojen ulkopuolelle. Ulkomaisen työvoiman tarpeen nopea kasvu toteutuu suurten ikäluokkien jäädessä eläkkeelle. Aikaa siihen varautumiseen ei ole kuin muutamia vuosia.
Ulkomaisen työvoiman rekrytoinnissa toisen asteen ammatillisilla oppilaitoksilla ja ammattikorkeakouluilla on merkittävä rooli. Suomessa koulutuksen saaneen ulkomaalaisen työkyky ja sopeutuminen suomalaiseen yhteiskuntaan on aivan toista luokkaa, kuin suoraan työsuhteisiin tulevien.
Ammatilliset oppilaitokset ja ammattikorkeakoulut tekevät jo nykyisin varsin kattavaa yhteistyötä oman alueensa yritysten kanssa. Tätä yhteistyötä ei kuitenkaan koskaan voi olla liikaa, sillä onhan ammatillisten oppilaitosten ja ammattikorkeakoulujen perustehtävä tuottaa laadukasta työvoimaa oman alueensa yrityksille. Ne alueet eri puolilla Suomea, jossa tämä yhteistyö kitkattomasti toimii ja jossa on siihen riittävät resurssit on myös jatkossa menestystä odotettavissa.
Aihe: Mielipidekirjoituksia
Satonen vaati taloudellista vastuuta laki- ja talousarvioaloitteita tehtäessä
23.10.2003
Eduskunta keskusteli kansanedustajien talousarvioaloitteista keskiviikkona 22.10. Kansanedustaja Satonen korosti puheenvuorossaan kansanedustajien taloudellista vastuuta, Satosen mukaan todellinen arvokeskustelu alkaa vasta siitä, kun edustaja kertoo, mistä hänen esittämänsä rahat osoitetaan.
Omassa talousarvioaloitteessaan Satonen esitti lisärahoitusta perusopetukseen. Rahat otettaisiin aktiiviseen työvoimapolitiikkaan kaavaillusta lisäyksestä.
Aihe: Uutisia
Eduskunta keskusteli Kokoomuksen lakialoitteesta
16.10.2003
Eduskunnassa käytiin keskiviikkona 15.10. vauhdikasta keskustelua Kokoomuksen lakialoitteesta työvoimakustannusten alentamiseksi. Ehdotuksen tarkoituksena on edistää työllisyyttä lisäämällä työvoiman kysyntää. Yritys saisi omatoimisesti vähentää säädetyn maksualennuksen normaaleista verotilityksistään. Maksualennuksella edistettäisiin kohdistetusti vähäisen koulutustason omaavien ja usein jo pitkään työttömänä olleiden ihmisten työllisyyttä.
Kansanedustaja Satonen otti osaa runsaaseen keskusteluun. Hän korosti puheenvuoroissaan työn tarjoamista myös vähäisen osaamistason omaaville ja muistutti, että korkeakoulutetuista työttöminä on 4,7 % kun vain perusasteen koulutuksen saaneiden työttömyysprosentti on 13,9 %.
Kokoomuksen lakialoite ja edustaja Satosen puheenvuoro on luettavissa näillä sivuilla “eduskunnasta”-osiossa.
Aihe: Uutisia
Satonen eduskunnassa: Lakiehdotus työvoimakustannusten alentamiseksi
16.10.2003
KESKIVIIKKONA 15. LOKAKUUTA 2003 kello 15
Laki yrittäjien työvoimakustannusten alentamisesta
Lähetekeskustelu, Lakialoite LA 121/2003 vp Ben Zyskowicz /kok ym.
Arto Satonen /kok: Arvoisa puhemies! Haluan aluksi esittää muutamia huomioita tästä keskustelusta, mitä täällä on käyty jo varsin pitkään. Positiivisinta on ollut se, että ainakin tänään on näyttänyt siltä, että keskusta seisoo niiden lupausten takana, mitä se ennen vaaleja antoi. Kuten täällä ministeri Pekkarinen ja tietysti muutamat edustajat ovat sanoneet, keskusta on ollut tukemassa tätä esitystä tai tämän suuntaista esitystä, mitä me olemme täällä nyt ajamassa.
SDP:n kannasta ei ole tullut täyttä selkoa. Sen sijaan en voi olla kyllä ihmettelemättä vasemmistoliiton suhtautumista. Tuntuu suorastaan käsittämättömältä, että kun nimenomaan yritetään helpottaa niiden ihmisten työllistymistä, jotka ovat pitkään jo olleet työttöminä ja joita yritykset eivät vielä ole palkanneet, niin me saamme siitä vastustusta päällemme. Se on ollut kyllä aika käsittämätöntä. Ilmeisesti linja on sitten se, että halutaan pitää nämä ihmiset edelleen työttöminä tai sitten näissä kurssituksissa, joissa käydään kurssia toisen jälkeen ja lopputulos ei ole mitään rakentavaa. Siinä mielessä pidän kyllä suorastaan yllättävänä tätä näkökantaa.
Haluaisin sanoa myöskin muutaman sanan kolmikantamallista, mistä eilen puhuttiin täällä. Hyvin voimakkaasti valtiovararainministeri Kalliomäki otti asian esille. Minä olen sitä mieltä, että kolmikanta, kuten eilenkin sanoin, on saanut aikaan hyvin paljon hyviä asioita tässä maassa, viimeisenä tämä eläkeratkaisu, myöskin sellaisia tulopoliittisia kokonaisratkaisuja, jotka ovat olleet maltillisia ja sitä kautta tukeneet työllisyyttä. Sen ansiot on myönnettävä. Sen ansiot ovat erittäin voimakkaat, erityisesti jos puhutaan suuren teollisuuden näkökulmasta ja suuren teollisuuden työntekijöiden näkökulmasta. Siellä se toimii, mutta näissä pienissä palveluyrityksissä niitä asioita kolmikanta ei ole pystynyt eikä näytä siltä, että pystyy ratkaisemaan myöskään tulevaisuudessa.
Suomessa on Euroopan korkein rakenteellinen työttömyys. Kuten täällä aikaisemminkin sanoin, toistan vielä nämä luvut: työttömiä korkeakoulutettuja on Suomessa 4,7 prosenttia, perusasteen koulutuksen saaneita 13,9 prosenttia. Tämä ero on myöskin Euroopan suurin. Tässä on aivan selvä ongelma, ja jotain tälle pitää tehdä. Sen takia tämä keskustelu on ollut erittäin hyvä, että tähän asiaan on tartuttu. Me olemme tehneet konkreettisen esityksen, ja toivon, että se pitkälti tässä muodossa menee myöskin läpi. Tämä esitys nimittäin kohdistuu nimenomaan siihen kovaan ytimeen tässä asiassa, että tällä hetkellä ihmisiä ei kannata palkata niin sanotun matalan tuottavuuden aloille. Suomi on itsepalveluyhteiskunta, jossa on noudatettu sitä oppia, että asiakas on halvin työntekijä ja kone toiseksi halvin. Meillä olisi paljon potentiaalia palvelualoilla, palvelusektorille potentiaalia työllistää, mutta nykyisellä kustannustasolla työnantajan on pakko pitää henkilökunnan määrä minimitasolla. Sen vuoksi me jonotamme, olemme sitten pankissa, postissa, ravintolassa, missä tahansa, niin me jonotamme.
Tällä lakialoitteella yrittäjä saisi korkeimmillaan vähentää jopa 10 prosenttia työntekijän bruttopalkasta, mikä olennaisesti alentaa työllistämisen kynnystä, ja tämä maksimimäärä on mahdollista vähentää nimenomaan silloin, kun bruttopalkka on 1 350 euroa. Ainakin minun mielestäni sitä voi pitää kyllä matalapalkkana, että sitä kritiikkiä, mitä sieltä on tullut, että tämä ei kohdistu oikeaan osoitteeseen, sitä en voi allekirjoittaa. Sen sijasta, että tässä olisi ryhdytty toimeen hallituksen puolelta, hallitus on sijoittamassa 100 miljoonaa euroa aktiiviseen työvoimapolitiikkaan, siis lisää sen verran, mutta ei ole antamassa euron euroa tähän työnantajamaksujen alenemiseen vielä. Toivon, että vuoden päästä en joudu pitämään samaa puhetta, ettei vieläkään. Mutta tällä hetkellä ainakin tilanne on tämä.
Haluan vielä kerran sanoa näistä työllisyyskursseista, joissa itse olen toiminut monta kertaa opettajana. En kiistä niiden tarpeellisuutta ollenkaan, mutta siellä kursseilla on kolmenlaista väkeä. Siellä on niitä, jotka työllistyvät ilman sitä kurssia, sitten on niitä, jotka eivät työllisty sen kurssinkaan ansiosta, ja sitten on niitä, joita se kurssi auttaa työllistymisessä. Sitä porukkaa pitääkin kurssittaa, mutta jos meillä on nyt jo 90 000 paikkaa tähän tarkoitukseen, niin olen aivan varma, että se riittää. Sitä 5 500:aa sinne ei kannata enää lisätä ja sitä kautta pistää 28 miljoonaa euroa siihen hommaan lisää. Se on aivan turha resurssien kohdentaminen, joka ei tuota tuloksia. Siitä olen aivan varma.
On aivan muita keinoja oltava, jotta saadaan perusasteen koulutuksen saaneiden työttömyysprosenttia alemmaksi ja tätä väkeä työllistymään. Siihen tarvitaan rakenteellisia uudistuksia, ja tämä on sellainen idea, jota tässä olemme esittämässä. Korostan vielä kerran sitä, mikä on täällä kyllä sanottu jo moneen kertaan, että tässä ei kenenkään palkkaa olla vähentämässä. Päinvastoin, tilanne on se, että nimenomaan kannustetaan siihen, että joku yrittäjä voisi entistä enemmän valkata, ja pidetään myöskin kiinni niistä täällä olevista työpaikoista. On myöskin rehellistä myöntää, että kaikkia esimerkiksi teollisuuden alojen työpaikkoja ei pystytä Suomessa säilyttämään tälläkään mallilla, mutta varmasti tämä edesauttaa sitä tilannetta ja ennen kaikkea se antaa palvelusektorille piristysruiskeen, työllistää lisää väkeä.
Lopuksi, arvoisa puhemies, olen sitä mieltä, että tämä on ensimmäinen konkreettinen yritys tehdä jotain matalan tuottavuuden alojen työllistymisen eduksi. Eli tähän astinen politiikka on painottanut määräaikaista tukityöllistämistä, on painottanut kurssittamista, mutta näiden keinojen rajallisuus on mielestäni myönnettävä, kun katsomme niitä lukuja, jotka tällä hetkellä ovat ja mitkä ovat ne todelliset työttömyysluvut, kun otetaan avoimen työttömyyden lisäksi huomioon ne ihmiset, jotka ovat siis tukityöllistämisen tai koulutuksen piirissä. Kun me heitä katsomme, me olemme edelleen Espanjan jälkeen Euroopan toiseksi korkein maa. Ja kun takana on poikkeuksellisen suuri talouskasvu, niin ihan kaikessa ei ole onnistuttu, ja nyt tarvitaan uusia keinoja.
Aihe: Uutisia
Satonen eduskunnassa: Kokoomuksen lakialoite työvoimakustannusten alentamisesta
16.10.2003
LAKIALOITE
Laki yrittäjien työvoimakustannusten alentamisesta
Eduskunnalle
Aloitteen pääasiallinen sisältö
Tässä lakialoitteessa ehdotetaan otettavaksi käyttöön määräaikainen vuoden 2008 loppuun ulottuva kokeilu, jossa yrittäjien työnantajakustannuksia alennettaisiin palkkatason mukaan. Tarkoituksena on edistää työllisyyttä lisäämällä työvoiman kysyntää. Yritys saisi omatoimisesti vähentää säädetyn maksualennuksen normaaleista verotilityksistään. Maksualennuksella edistettäisiin kohdistetusti vähäisen koulutustason omaavien ja usein jo pitkään työttömänä olleiden ihmisten työllisyyttä. Uudistuksen kustannusvaikutus vuositasolla olisi mekaanisesti laskien 450 miljoonaa euroa.
Nykytila
Hallitus on ohjelmassaan asettanut keskeiseksi tavoitteekseen työllisten määrän nostamisen 100 000:lla vaalikauden loppuun mennessä. Tavoite on kuitenkin vaarassa osoittautua nykyhallitukselle ylivoimaiseksi. Elokuun työllisyystilaston mukaan työllisiä oli tämän vuoden elokuussa 5 000 vähemmän kuin vuotta aikaisemmin. Työllisyysaste on pysähtynyt 69 prosenttiin. Tarvitaan välttämättä uusia toimia työllisyyden edistämiseksi.
Vaikeutunut työllisyyskehitys koskee erityisesti heikon ammattikoulutuksen saaneita, vaikka ammattitaitoisista työntekijöistä on samalla jopa pulaa. Vähiten koulutettujen työllistyminen oli heikkoa myös 1990-luvun jälkipuoliskolla, jolloin muutoin työllisyyskehitys oli hyvä.
Suomeen on 1990-luvun alussa syntynyt suhdanteista riippumaton, pitkään työttömänä oleva ihmisryhmä. Yhteistä tälle ihmisryhmälle on suhteellisen matala koulutustaso. Myös kansainvälisesti verrattuna matalasti koulutettujen työttömyysaste on Suomessa korkea.
Merkittävin syy tämän rakennetyöttömyyden syntymiselle on se, että uudet työpaikat ovat erilaisia kuin 1990-luvun alun laman myötä poistuneet. Erityisesti teollisuudessa vähemmän erityisosaamista vaativien töiden määrä on oleellisesti laskenut. Samaan aikaan enemmän erityisosaamista vaativien töiden määrä on kasvanut.
Rakennetyöttömyyden vähentäminen edellyttää monenlaisia toimia. Tarvitaan työvoiman uudelleenkoulutusta aloille, joilla työvoimasta on pula. Tarvitaan erilaisia kuntoutus- yms. toimia. Näillä toimilla pyritään vaikuttamaan työvoiman tarjontaan.
Lisäksi tarvitaan välttämättä toimia, joilla lisätään vähemmän erityisosaamista vaativien töiden määrää eli työvoiman kysyntää. Tämä on mahdollista erityisesti monilla palvelualoilla. Ongelma on tähän saakka ollut erityisesti se, että matalan tuottavuuden työn kokonaishinta veroineen ja sivukuluineen on useasti muodostunut yrittäjälle niin korkeaksi, ettei palvelulle tai tuotteelle ole tuolla hinnalla riittävää kysyntää.
Pääministeri Vanhasen hallituksen ohjelmassa ongelma todetaan ja luvataan , että “matalapalkkaiseen työhön kohdistuvaa kysyntää pyritään lisäämään kohdennetuin välillisten työvoimakustannusten kevennyksin.” Edelleen hallitusohjelmassa todetaan, että “tavoitteena on, että järjestelmä voitaisiin ottaa käyttöön vuoden 2004 aikana.”
Hallituksen budjettiesitykseen vuodelle 2004 ei kuitenkaan sisälly edelle mainittua esitystä. Hallitus on päinvastoin päättänyt nimenomaisesti lykätä hankkeen käynnistämistä ainakin vuoteen 2005.
Kokoomuksen eduskuntaryhmän mielestä kokeilu työnantajakustannusten alentamisesta palkkatason mukaan pitää aloittaa mahdollisimman pian eli jo ensi vuoden puolessa välissä. Uusien työllisyyttä parantavien toimien aloittamisessa ei pidä enää lainkaan viivytellä.
Esityksen tavoitteet ja keskeiset ehdotukset
Palkkatasoon puuttumatta matalapalkkaisen työvoiman kysyntää voidaan lisätä alentamalla näiden töiden työnantajakustannuksia. Järjestely voidaan toteuttaa hallinnollisesti suhteellisen yksinkertaisesti menettelyllä, jossa yritykset saisivat matalapalkkaiseen työhön kohdistuvista työvoimakustannuksistaan säädetyn alennuksen.
Tämä toteutettaisiin yrityksen normaalien verotilitysten (ennakonpidätykset ja työnantajan sosiaaliturvamaksut) yhteydessä. Yritykset laskisivat työvoimakulujen alennuksen työntekijäkohtaisesti kaavalla, jossa alennus kohdistuisi matalapalkkaiseen työhön ja sidottaisiin liukuvasti yksittäisen työntekijän palkkaan. Näin laskettujen maksualennusten määrä voitaisiin vähentää palkkalaskennan yhteydessä yrityksen verottajalle toimittamista ennakonpidätyksistä ns. oma-aloitteisena vähennyksenä.
Työntekijän palkkaan tai veroihin ei järjestelmässä puututtaisi. Samoin verottajan kunnille, seurakunnille ja Kelalle maksamat tilitykset säilyisivät nykyisellään.
Yrittäjän saama maksualennuksen määrä laskettaisiin työntekijän palkan mukaan liukuvasti niin, että alennus olisi korkeimmillaan työntekijän kuukausiansion ollessa 1350 euroa. Tällöin yrittäjä saisi kyseisen työntekijän osalta työnantajakustannuksista 135 euron maksualennuksen. Alennuksen piiriin kuuluisivat ne työntekijät, joiden kuukausiansio ylittäisi 331 euroa ja alittaisi 1 869 euroa. Tuen määrä olisi kuitenkin enintään 10 prosenttia työntekijän kuukausiansioista. Maksualennusta ei myönnettäisi, jos työnantajakohtainen alennusten määrä alittaisi 10 euroa.
Näillä ehdoilla tuki painotettaisiin voimakkaimmin kokoaikatyöhön kannustavaksi käyttäen kriteereinä työntekijän keskimääräistä säännöllistä työaikaa ja vuosilomaseurantaa. Molemmat ovat nykyisinkin palkkakirjanpidon tietoja. Näin toteutettuna vähennys ei kannustaisi työsuhteiden pilkkomiseen osa-aikaisiksi. Tällä tavoin pyrittäisiin estämään matalapalkkaisten työntekijöiden määrän keinotekoinen lisääminen.
Etu olisi täysimääräinen vain työaikalain tai työehtosopimusten mukaista kokoaikatyötä tekevien osalta. Osa-aikaisista, jotka työskentelevät niin säännöllisesti, että heille kertyy vuosilomaa, tuki alenisi tehtyä työaikaa vastaavassa suhteessa täysiaikaisen tukeen verrattuna. Tämä tarkoittaa työsuhteita, joissa kuukauden aikana tehdään töitä vähintään 14 päivänä tai vähintään 35 tuntia. Tätä harvemmin työskenteleville tukea ei tulisi lainkaan.
Järjestelmän valvonta suoritettaisiin laajentamalla työnantajan kuukausi- ja vuosi-ilmoitusten erittelyitä tukeen oikeutettujen osalta sekä kehittämällä tietojen ristiinajoa Eläketurvakeskuksen rekistereiden kanssa. Samoin luonnollisesti valvomalla maksualennuksen käyttöä normaalin verotarkastuksen puitteissa. Koska tuen kohdennus sidottaisiin työntekijän keskimääräiseen työaikaan, työssäoloa koskevat tiedot tulisivat valvontatiedoiksi.
Vakuutusyhtiöille maksettavat palkansaajien sosiaalivakuutusmaksut tilitettäisiin edelleen nykyiseen tapaan.
Koska kyse olisi todennäköisesti EU:n perustamissopimuksen 87 ja 88 artiklan mukaisesta nk. de minimis-tuesta, edellytettäisiin myös toimialatietojen ja tuen enimmäismäärän sekä yrityksen muunkin saman nimikkeen alle kuuluvan tukimäärän seurantaa. Tästä olisi säädettävä erikseen.
Esityksen taloudelliset vaikutukset
Uudistuksen piirissä olevien työntekijöiden lukumääräksi arvioidaan noin 400.000 henkilöä. Lakia sovellettaisiin sekä työ- että virkasuhteissa.
Uudistuksen kustannus olisi vuositasolla noin 450 miljoonaa euroa. Koska lakialoitteessa esitetään uudistuksen voimaan tulemista 1.7.2004 alkaen, ovat kustannukset vuonna 2004 225 miljoonaa euroa.
Kokeilun toteuttamisen vaikutus näkyisi tulo- ja varallisuusverotuksen kertymän pienentymisenä vuonna 2004 225 miljoonalla eurolla. Osa kokeilun rahoituksesta katettaisiin näkemyksemme mukaan ohjaamalla aktiivisen työvoimapolitiikan määrärahoista kokeilun rahoittamiseen 100 miljoonaa euroa. Tämä summa vastaa aktiivitoimenpiteisiin ensi vuodelle esitettävää lisäystä. Kyse olisi työllisyyden hoitoon tarkoitettujen määrärahojen ohjaamisesta uudentyyppiseen, tuloksekkaampaan ja todellisia työpaikkoja luovaan toimintaan. Työnantajakustannuksia alentamalla kyetään luomaan tehokkaammin kuin aktiivitoimenpiteiden määrän lisäyksellä todellisia, pysyviä työsuhteita. Näin ollen kokeilun nettovaikutus vuoden 2004 talousarvioon olisi kaavamaisesti laskettuna yhteensä 125 miljoonaa euroa.
Toisaalta käytännössä on selvää, että uusien työpaikkojen syntyminen merkitsee valtiolle työttömyysturvamenojen pienentymistä ja verotulojen kasvua. Tämä vähentää ainakin pidemmällä aikavälillä uudistuksen vaikutuksia budjetin tasapainoon.
Lakialoite perustuu julkisuudessa esiteltyyn ns. Holm-Vihriälän- malliin. Tämän mallin vaikutuksia työllisyyteen on arvioitu VATT:n julkaisussa nro 35 (2003).
Laki ehdotetaan tulemaan voimaan 1 päivänä heinäkuuta 2004 siten, että sitä sovellettaisiin ensimmäisen kerran heinäkuulta 2004 maksettaviin palkkoihin. Laki olisi määräaikainen kokeilu, joka päättyisi 31.12.2008. Hallitus olisi velvollinen tekemään kokeilusta väliraportin keväällä 2008, jotta kokeilun jatkosta voidaan päättää vuoden 2009 budjettia käsiteltäessä.
Tästä asiasta on jätetty myös erilliset talousarvioaloitteet koskien kokeilun kustannusvaikutuksia valtion vuoden 2004 talousarvioon.
Edellä olevan perusteella ehdotamme
että eduskunta hyväksyy seuraavan lakiehdotuksen:
Laki
Yrittäjien työnantajakustannusten alentamisesta
Eduskunnan päätöksen mukaisesti säädetään:
1 §
Sen estämättä, mitä ennakkoperintälaissa (1118/1996) säädetään velvollisuudesta toimittaa ennakkoperintä ja ennakkoperintäasetuksessa (1124/1996) ennakonkantoon liittyvästä menettelystä, työnantaja saa tässä laissa säädetyillä edellytyksillä tehdä vähennyksen ennakkoperintälain mukaisista suorituksista (matalapalkkaisen työn maksualennus). Mitä tässä laissa todetaan työntekijästä ja työehtosopimuksesta, sovelletaan myös virkamieheen ja viranhaltijaan sekä virkaehtosopimukseen.
2 §
Työnantaja saa oma-aloitteisesti ilman eri päätöstä vähentää ennakkoperintälain nojalla maksettavista suorituksista kunkin työntekijän osalta määrän, joka määräytyy seuraavan laskukaavan mukaisesti:
Matalapalkkaisen työntekijän maksualennus, jos työntekijän kuukausiansio alle 1.100 euroa = 200 € – 26 % x (1.100 € – työntekijän kuukausiansio).
Matalapalkkaisen työntekijän maksualennus, jos työntekijän kuukausiansio on 1.100 euroa tai enemmän = 200 € – 26 % x (työntekijän kuukausiansio – 1.100 €).
Työntekijän kuukausiansiolla tarkoitetaan ennakkoperintälain mukaista palkkaa.
Maksualennusta ei myönnetä, jos laskukaavan arvo on negatiivinen.
Maksualennus lasketaan täysimääräisenä työntekijöistä, joihin sovelletaan työaikalain (605/96) 3 luvun tai työehtosopimuksen säännöllistä keskimääräistä työaikaa koskevia määräyksiä.
Jos työntekijän työaika on lyhyempi kuin työaikalain tai työehtosopimuksen mukainen säännöllinen keskimääräinen työaika, mutta hän työskentelee niin usein, että hänelle kertyy alan vuosilomamääräysten mukaan vuosilomaa, 1 momentissa olevan kaavan valinta ja sen arvon laskeminen suoritetaan käyttäen työntekijän laskennallista kuukausiansiota. Laskennallinen kuukausiansio saadaan jakamalla työntekijän todellinen kuukausiansio hänen kuukauden aikana tekemiensä täysien työtuntien määrällä ja kertomalla luvulla 160. Maksualennus saadaan kertomalla näin lasketun kaavan arvo työntekijän kuukauden aikana tekemien täysien työtuntien määrällä ja jakamalla luvulla 160 (osa-aikatyön maksualennus).
Maksualennuksen määrä voi olla enintään 10 prosenttia työntekijän ansiosta.
Maksualennusta ei myönnetä, jos sen alennusten määrä työnantajaa kohden on alle 10 euroa.
3 §
Työnantajan on maksualennuksen saadakseen tehtävä verovirastolle aloittamisilmoitus. Ilmoituksessa on annettava maksualennuksen laskemiseen tarvittavat Verohallituksen tarkemmin määräämät tiedot.
Työnantajan on ilmoitettava verovirastolle kuukausittain maksualennusten määrät ja muut Verohallituksen edellyttämät tiedot Verohallituksen tähän tarkoitukseen vahvistaman kaavan mukaisella ilmoituksella.
Verohallitus antaa maksualennuksen perusteita, menettelyä ja valvontaa koskevia tarkempia ohjeita.
Jos työnantajan ennakkoperintälain nojalla suoritettavien verojen määrä on jonain maksualennuksen laskentaa vastaavana kalenterikuukautena pienempi kuin maksualennuksen määrä, työnantaja voi vähentää vähentämättä jääneen osan myöhemmin samalta kalenterivuodelta suoritettavista määristä. Jos näin ei voida menetellä, verovirasto palauttaa hakemuksesta liikaa maksetun määrän. Hakemus on tehtävä kuuden kuukauden kuluessa sen vuoden lopusta lukien, jolloin maksualennus on jäänyt vähentämättä.
4 §
Työnantaja vastaa antamiensa tietojen oikeellisuudesta. Tämän lain säännöksiä ei sovelleta, jos on ilmeistä, että järjestelyjen yksinomaisena tai pääasiallisena tarkoituksena on ollut ennakkoperintälakiin liittyvien velvoitteiden kiertäminen tai veron välttäminen.
Jos tämän lain tarkoittamat maksualennuksen edellytykset eivät täyty, työnantaja on velvollinen toimittamaan ennakonkannon siten kuin ennakkoperintälaissa säädetään. Jälkikäteen tapahtuvaan perimiseen työnantajalta sekä veronlisäykseen ja veronkorotukseen sovelletaan mitä ennakkoperintälaissa säädetään.
Tässä laissa tarkoitettuun maksualennukseen sovelletaan, mitä ennakkoperintälain 37 §:ssä säädetään verotarkastuksesta ja tiedonantovelvollisuudesta.
5 §
Tässä laissa tarkoitettavaa maksualennusta ei myönnetä, mikäli työnantajalle maksetaan saman työntekijän palkkaamista varten julkisista työvoimapalveluista annetun lain (1295/2002)1 luvun 7 §:n 1 momentin 9-kohdassa tarkoitettua työllistämistukea tai 11-kohdassa tarkoitettua yhdistelmätukea.
6 §
Verovirastolla ja verohallituksella on oikeus salassapitosäännösten ja muiden tiedon saantia koskevien rajoitusten estämättä saada pyynnöstä maksutta muilta viranomaisilta ja Eläketurvakeskukselta tiedot, jotka ovat välttämättömiä maksualennuksen edellytysten selvittämiseksi.
___________
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä heinäkuuta 2004 ja on voimassa 31. päivään joulukuuta 2008.
Helsingissä 2. päivänä lokakuuta 2003
Aihe: Uutisia
Satonen Kokoomuksen puhujana ihmisoikeusselonteon kuulemisessa
9.10.2003
Torstaina 9.10. eduskunnassa järjestettiin kolmatta ihmisoikeuspoliittista selontekoa koskeva kuulemistilaisuus. Kokoomuksen puheenvuoron piti kansanedustaja Arto Satonen.
Satonen totesi puheessaan ihmisoikeuksien vakiintuneen osaksi laajaa turvallisuuskäsitystä. Yhtenä haasteena ihmisoikeuskysymyksissa Satonen näkee unionin itälaajenemisen ja siihen liittyvän järjestäytyneen rikollisuuden kasvamisen.
Puheen voi lukea kokonaisuudessaan näiden sivujen “eduskunnasta” -osiossa.
Aihe: Uutisia
Satonen eduskunnassa: Ihmisoikeusselonteosta
9.10.2003
Ihmisoikeuksien merkitys on Suomen ulkopolitiikassa viime vuosina kasvanut. Ihmisoikeuksia ei kuitenkaan tule tarkastella vain ulkopolitiikan tai kehitysyhteistyön näkökulmasta. Siksi on tärkeää, kuten ulkoasianvaliokunta lausunnossaan vuonna 2001 toteaa, että ihmisoikeuspolitiikkaa tule käsitellä poikkihallinnollisesti. On myös tärkeää, että käytäntöä muutetaan siten, että raporttien sijaan hallitus antaa koko eduskunnalle selonteon, jotta myös erikoisvaliokunnat pääsevät antamaan lausuntonsa Suomen ihmisoikeuspolitiikasta ulkoasianvaliokunnan lisäksi.
Globalisaatio asettaa merkittäviä haasteita myös ihmisoikeuspolitiikalle. Globalisaatiota ei tule nähdä peikkona, vaan sen tarjoamat mahdollisuudet kehitykseen ja hyvinvointiin ovat merkittävät. Kaupan ja talouden kehittyminen luovat osaltaan edellytyksiä ihmisoikeuksien kehittämiselle.
Maailmanlaajuisesti merkittävin toimija ihmisoikeuksien saralla on YK, jonka toiminnalle Suomi antaa täyden tukensa. Toimimalla aktiivisesti Euroopan neuvostossa ja ETYJ:issä Suomi voi parhaiten vaikuttaa koko Euroopan turvallisuuteen ja vakauteen. Suomen tulee toimia niin, että myös muut, kuten WTO, Maailmanpankki ja Kansainvälinen valuuttarahasto ottavat ihmisoikeudet vahvemmin toiminnassaan huomioon. Näiden järjestöjen muuttuvaan rooliin ja haasteisiin ihmisoikeuskysymyksissä tulee ottaa kantaa myös selonteossa. Suomen tulee ottaa kantaa rohkeasti ihmisoikeuskysymyksiin myös kahdenvälisissä suhteissaan eri maiden kanssa.
Suomen liittyminen Euroopan unionin jäseneksi toi merkittäviä uudistuksia ihmisoikeuspolitiikkaamme. Euroopan unionin perustuslakia valmistellaan viime lauantaina alkaneessa hallitustenvälisessä konferens-sissa. Konventin esityksessä artiklassa kuusi todetaan, että “unioni on oikeushenkilö”. Unionin oikeushenkilöllisyys mahdollistaa mm. unionin liittymisen kansainvälisiin sopimuksiin. Kokoomus kannattaa konventin suositusta, jonka mukaan unioni liittyisi Euroopan ihmisoikeussopimukseen. Myös perusoikeuskirjan liittäminen osaksi unionin perustuslaillista sopimusta vahvistaa eurooppalaisia ihmisoikeuksia ja kansalaisten asemaa unionissa.
Ihmisoikeudet ovat vakiintuneet osaksi laajaa turvallisuuskäsitystä. Ihmisoikeuksilla on huomattava merkitys kriisien ennaltaehkäisyssä ja rauhan ja turvallisuuden edistämisessä. Ihmisoikeusloukkaukset johta-vat epävakauteen ja ovat uhka turvallisuudelle. Ajankohtainen haaste on miten ihmisoikeudet voidaan ottaa huomioon kriisinhallinnassa ja milloin on oikeus puuttua maassa tapahtuviin ihmisoikeusloukkauk-siin silläkin uhalla, että puuttuminen katsotaan maan sisäisiin asioihin puuttumiseksi. Suomen tulee jat-kossakin panostaa entistä enemmän EU:n kriisinhallintaan, sen kehittämiseen erityisesti siviilikriisinhallinnan puolella ja ennen kaikkea kriisien ennaltaehkäisyyn. Nämä panokset edistävät mitä suurimmassa määrin kansainvälistä turvallisuutta ja vakautta mikä on etu myös kaupalle ja taloudelle. Myös yritykset joutuvat ottamaan ihmisoikeudet toimintaansa yhä merkittävämmin vaikuttavaksi tekijäksi.
Selonteossa on kansainvälisen ihmisoikeuspolitiikan lisäksi käsiteltävä myös kotimaisia ihmisoikeusky-symyksiä. Ihmisoikeudet ovat Suomessakin jatkuvassa muutoksessa uusien asiakirjojen, tulkintaelinten ratkaisujen ja yhteiskunnallisen kehityksen myötä. Tässä kehityksessä tapahtuneita muutoksia tulee tar-kastella seuraavassa selonteossa. Pääsääntöisesti Suomessa ovat ihmisoikeusasiat kunnossa esimerkiksi vähemmistöjen osalta. Ongelmiakin toki on. Yksi ongelma on rasismi, joka on saanut jalansijaa erityisesti nuorten keskuudessa.
Naiset, lapset, vammaiset sekä vähemmistöjen ja alkuperäiskansojen edustajat joutuvat edelleen muita helpommin syrjityksi. Perheväkivalta, prostituutio, lapsityövoiman käyttö, kunniamurhat, lapsikaappauk-set, ihmiskauppa ja kidutus, vain muutamia mainitakseni ovat kaikki vakavia ihmisoikeusrikkomuksia, jotka lähes kaikki koskettavat myös meitä suomalaisia joko Suomessa tai aivan lähialueillamme. Oman haasteensa ihmisoikeuskysymyksissä tuo myös unionin itälaajentuminen ja siihen liittyvä uhka järjestäytyneen rikollisuuden kasvusta lähialueillamme. Samoin haasteenamme on kulttuurien kohtaaminen Suomessa asuvien ulkomaalaisten määrän lisääntymisen myötä. Kulttuuriset, historialliset tai uskonnolliset erot eivät voi koskaan oikeuttaa ihmisoikeusloukkauksiin, esim. lasten silpomiseen.
Myös pakolais-, maahanmuutto – ja turvapaikkapoliittiset kysymykset ovat osa Suomen ihmisoikeuspolitiikkaa. Ulkomaalaisten kannalta yksi olennainen heikkous on lupamenettelymme kankeus ja pitkät käsit-telyajat. Tämä koskee niin työlupia kuin oleskelulupiakin. Hallitus on tuonut eduskuntaan käsittelyyn esityksen ulkomaalaislaiksi, jota eduskunta ryhtyy käsittelemään saatuaan lisäesitykset ulkomaalaisen työvoiman osalta. Kiistanalaisin kysymys ulkomaalaislaissa on nk. pikakäännytys. Maahamme on saapunut ajoittain ilmeisen perusteettomia turvapaikanhakijoita, joiden asian käsittely on pidentänyt entisestään kaikkien käsittelyaikoja. Kaikkien kannalta, myös hakijan itsensä ja hänen perheensa kannalta on parasta, että turvapaikkapäätös tehdään mahdollisimman nopeasti. Muualla Euroopassa turvapaikkamenettelyjä ollaan kiristämässä eikä voida lähteä siitä, että Suomessa säännöstöä höllennettäisiin.
Aihe: Uutisia
Opetusryhmille määrättävä maksimikoko
9.10.2003
(Kirjoitus julkaistu Opettaja-lehdessä 10.10.2003)
Suomessa on tasa-arvoinen ja laadukas peruskoulutus. Suomalainen koulu on menestynyt erinomaisesti kansainvälisissä vertailuissa kuten PISA-tutkimuksessa. Tärkeä osa laadukasta koulutusta on kohtuullisen kokoiset opetusryhmät, joissa opettaja ehtii huomioida jokaisen lapsen.
Viime vuosien kuntatalouksien heikentyminen on ajanut monia kuntia vaikeiden päätösten eteen. Silti tiukassakaan taloustilanteessa ei voida hyväksyä peruskoulutuksen edellytysten heikentämistä. Lapsien ei pidä joutua kuntien heikon talouden maksajiksi. Taloudellisin syin ylisuuriksi mitoitetut opetusryhmät tulevat maksamaan Suomelle huomattavasti lisääntyvien oppimisvaikeuksien, erityisopetuksen ja syrjäytymisen muodossa.
Kannatan kuntien laajaa itsemääräämisoikeutta, mutta lapsille on silti tarjottava kaikkialla Suomessa tasa-arvoinen mahdollisuus peruskoulutukseen. Koulutuksen tasa-arvoa turvaisi laissa määritelty opetusryhmien maksimikoko. Lakialoitteessani ehdotan 1.-2.-luokkien maksimikooksi 25 oppilasta ja 3.-9.-luokkien suurimmaksi kooksi 30 oppilasta.
Luokkakokoja suunniteltaessa on edelleen huomioitava opetussuunnitelmissa asetettujen tavoitteiden saavuttaminen. Ehdotus ei siis ole kyseessä ihannekoko luokalle, vaan ehdoton yläraja jonka avulla pahimmat ylilyönnit voidaan estää. Suomi menestyy globaalissa kilpailussa vain panostamalla koulutukseen. Laadukas perusopetus antaa eväät elämään ja se on samalla kannattava sijoitus tulevaisuuteen.
Aihe: Mielipidekirjoituksia
Satonen eduskunnassa: EU:n itälaajentumisesta
8.10.2003
TIISTAINA 7. LOKAKUUTA 2003 kello 14
Hallituksen esitys Tšekin, Viron, Kyproksen, Latvian, Liettuan, Unkarin, Maltan, Puolan, Slovenian ja Slovakian liittymisestä Euroopan unioniin tehdyn sopimuksen hyväksymisestä sekä laeiksi sopimuksen lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten voimaansaattamisesta ja näiden valtioiden kanssa tehtyjen Eurooppa-sopimusten voimaansaattamislakien kumoamisesta
Lähetekeskustelu
Arto Satonen /kok: Arvoisa puhemies! Pyysin puheenvuoron tästä asiasta ensinnäkin siitä syystä, että vielä muutama kuukausi sitten opetin työkseni näitä Itä-Euroopan talouteen liittyviä asioita, ja toisaalta siitä syystä, että vaikka tälle asialle on paljon myötämielisyyttä, niin siihen liittyy myöskin epäluuloja. Myöskin ed. Tennilän puheenvuorossa tuli yksi sellainen näkökanta esiin. Asia sinänsä, minkä ed. Tennilä otti esille, on tärkeä, vaikka en uskokaan siihen ratkaisumalliin, minkä ed. Tennilä toi esille.
Kaikkiansa Euroopan unionin itälaajeneminen näyttää varsin erilaiselta riippuen siitä, mistä näkökulmasta asiaa katselee. On itsestään selvä, että liittyville maille EU-jäsenyys merkitsee taloudellisen hyvinvoinnin kasvun mahdollisuutta ja paluuta siihen eurooppalaisen yhteisön piiriin, josta nämä maat oman tahtonsa vastaisesti joutuivat toisen maailmansodan seurauksena luopumaan. On siten vähintäänkin oikeudenmukaista heitä kohtaan, että tämä laajeneminen tapahtuu ja sitä myötä rautaesirippu tulee lopullisesti häviämään.
Meidän tehtävämme on täällä kuitenkin katsoa laajenemista Suomen näkökulmasta, ja siitä näkökulmasta katsottuna asiaan liittyy sekä positiivisia että negatiivisia puolia. Vaikka olenkin sitä mieltä, että lopputulos on selkeästi plussan puolella, niin ongelmiakaan ei tule väheksyä. Tärkeintä on pyrkiä estämään järjestäytyneen rikollisuuden maihinnousu maahamme. On nimittäin valitettava tosiasia, että aina kun rajat aukenevat ihmisten kanssakäymiseen, samalla helpotetaan myös rikollisten toimintaedellytyksiä. Tiedän, että Suomen poliisi on varautunut torjumaan itälaajenemisen mahdollisesti aiheuttamia ongelmia, mutta samalla todella toivon, että nämä toimet ovat riittävät ja että myöskin niihin toimiin osoitetut määrärahat ovat riittävät.
Ongelmallista on myös se, että seurauksena on tuntuva alkoholiveron lasku. Tämä on välttämätön toimenpide tuontirajoitusten muuttuessa, mutta on ikävää olla tekemässä päätöstä, jossa valtio menettää runsaasti tuloja ja joka samalla johtaa varmuudella alkoholin aiheuttamien haittojen kasvuun.
Negatiivista on tietysti myöskin se, että nettomaksumme Euroopan unionille arvioidaan ainakin kaksinkertaistuvan vuonna 2006 nykytasoon verrattuna. Tämä menetys on kuitenkin suhteutettava niihin mahdollisuuksiin, jotka kehittyvät markkinat lähialueillamme tarjoavat. Talous Itä-Euroopassa kehittyy Länsi-Euroopan markkinoita nopeammin, ja me hyödymme suoraan siitä niiden suomalaisten yhtiöiden kautta, joilla on jo vahva jalansija Itä-Euroopassa. Erityisesti meitä hyödyttää Baltian talouskasvu. Puolan mahdollisella talouskasvulla taas on koko Euroopan unionille ja koko Euroopalle suuri merkitys, kuten hallituksen esityksessä todetaan.
Suomalaisten yritysten kannalta laajeneminen on mielestäni ennen kaikkea mahdollisuus, vaikka siihen toki uhkiakin liittyy. Pelko työpaikkojen menettämisestä halvemman kustannustason maihin on aiheellinen, mutta myös se on mahdollista kääntää voitoksi. Varmasti jatkossa syntyy enemmän yrityksiä, jotka tuottavat osan tuotannostaan maamme rajojen ulkopuolella, mutta jotka samalla pitävät ydinosaamisensa täällä Suomessa. Näillä yrityksillä on entistä paremmat mahdollisuudet menestyä myös globaalissa kilpailussa. Osaaminen on yritysten sijoittumisessa entistäkin tärkeämpää, ja sen vuoksi meidän tulee pitää yllä ja kehittää korkeatasoista koulutusta, jotta Suomi menestyy kilpailussa korkean osaamisen työpaikoista.
Arvoisa puhemies! Edellinen hallitus päätti kahden vuoden siirtymäajasta työvoiman vapaalle liikkuvuudelle uusista jäsenmaista Suomeen. Kuten ulkoministeri Tuomioja juuri äsken kertoi, tämä systeemi Euroopan unionin tasolta on määritelty kolmitasoiseksi. Mielestäni tällä hetkellä ei ainakaan näytä siltä, että tätä aikaa tulisi pidentää – tarkoitan tätä kahta vuotta Suomen näkökulmasta katsottuna. Suomi tarvitsee lähivuosina ulkomaista työvoimaa niin palvelualoille kuin erityisosaamista vaativaan teollisuuteenkin. Suurten ikäluokkien eläkkeelle siirtymisen myötä työvoiman tarve tulee radikaalisti muuttumaan, ja siihen tulee jo valmistautua.
Euroopan unionin aikaisemmin laajentuessa työvoiman siirtyminen maasta toiseen on ollut varsin vähäistä. Toki nyt nykyisten jäsenmaiden ja uusien jäsenmaiden väliset tuloerot ovat poikkeuksellisen suuret, mutta silti suurta ryntäystä on nytkin turha pelätä.
Luultavammin käy niin, että Suomi joutuu esimerkiksi Saksan ja muiden nykyisten jäsenmaiden kanssa kilpailemaan esimerkiksi virolaisista työntekijöistä. Kuten Sitran vasta valmistuneessa nuorten vaikuttajien raportissa todettiin, tulevaan työvoimapulaamme joudutaan hakemaan vastausta ehkä vieläkin idempää, lähinnä siis Venäjältä.
Lopuksi, arvoisa puhemies, olen kiitollinen Suomen hallituksen, niin edellisen kuin nykyisenkin, harjoittamalle johdonmukaiselle politiikalle, joka on tähdännyt Euroopan unionin nopeaan itälaajenemiseen. Erityisen tärkeää meille on se, että Baltian maat voivat liittyä Euroopan unioniin ensimmäisen joukossa. Olen täysin varma, että tämä politiikka, joka edistää talouskasvua, parantaa ympäristönsuojelun mahdollisuuksia erityisesti meidän lähialueillamme ja ennen kaikkea edesauttaa yhteiskuntarauhan säilymistä, on ollut täysin oikeaa.
Aihe: Uutisia
Palvelut vai itsehallinto?
2.10.2003
(Kirjoitus on julkaistu Alueviestissä 2.10.2003.)
Eduskunta käsittelee parasta aikaa uutta seutuhallintokokeilua, joka mahdollistaa vaaleilla valittujen seutuvaltuustojen perustamisen. Kyseessä on yksi yritys vahvistaa seutuhallinnon asemaa suhteessa kuntahallintoon. Kahdeksan kokeilualueen kärkenä on Haapajärven ja Nivalan alueen hanke. Kainuun koko maakuntaa kattavan kokeilun voi rinnastaa seutuhallintokokeiluun.
Kokeilulain käsittelyn yhteydessä on ollut aihetta pohtia syvällisemminkin kunnallisen hallinnon roolia. Aiheellisesti esitetty kysymys on miksi pitää vaaleilla valita seutuvaltuustot, joille sitten valtaa siirretään kunnanvaltuustoilta. Miksi samaa asiaa ei voitaisi ratkaista yhdistämällä kunnat, jolloin valta olisi entiseen malliin kunnanvaltuustoilla ja vältyttäisiin aikaa vieviltä kuntien välisiltä keskusteluilta.
Järkiperusteita nykyisenkaltaisen kuntarakenteen ylläpitämiseen on mahdoton löytää. Kyse on vain asiasta, jossa tunne yleensä voittaa järjen. Toisin kuin yleisesti luullaan palvelut eivät kuntaliitosten takia heikkene, vaan paranevat. Tulee myös muistaa, että oikea vertailukohta ei ole se, mitä palveluita sai ennen kuntaliitosta, vaan se mitä olisi pystytty tarjoamaan ilman kuntaliitosta. Esimerkiksi Vammalassa on mahdoton uskoa, että nyt kehittyvällä Karkulla menisi itsenäisenä kuntana paremmin, kuin osana isompaa kokonaisuutta.
Eduskunnassa keskustelua on käyty myös siitä onko perustuslaillinen oikeus kuntien itsehallintoon vahvempi kuin perustuslain myöntämät oikeudet hyvinvointipalveluihin. Demokratiassa käy joskus niin, että kuntalaiset haluavat maksaa omasta itsehallinnostaan kovan hinnan. Esimerkkinä voi pitää Jämsä-Kuorevesi liitosta, jota kuorevesiläisten enemmistö vastusti, vaikka seurauksena oli 1,5 pennin alennus veroäyriin ja parannus palvelutasoon.
Kunnallishallinto on elänyt jo yli 100 vuotta ruusuisen unta. Edes Suomen sodanjälkeisen historian nopein muuttoaalto tai ikärakenteen nopea heikkeneminen muuttotappioalueilla ei ole aiheuttanut liikettä kunnissa. Hyvin pian olemme kuitenkin tilanteessa, jossa joudutaan todella valitsemaan itsehallinnon ja palveluiden väliltä. Kainuussa on jo tajuttu, että on viisaampaa pyrkiä turvaamaan palvelut tehokkaammalla hallinnolla, kun pitää itsepintaisesti kiinni hallinnosta palveluiden kustannuksella.
Lounais-Pirkanmaalla on hyvät perinteet seutuyhteistyössä. Viime aikoina seutuyhteistyöhön on saatu uutta vauhtia niin perusturvan kuin taloushallinnonkin puolella. Aika näyttää, kuinka pitkälle tämän alueen kunnat ovat valmiita yhteistyössään menemään. Identiteettimme kannalta tunnesiteet kotiseutua kohtaan ovat erittäin arvokkaita, mutta kotiseutua voi rakastaa kunnan nimestä riippumatta. Jokaisen kunnan ,olisi sen nimi mikä hyvänsä, perustehtävä on edistää kunnassa asuvien ihmisten hyvinvointia. Jos hyvinvointia voidaan paremmin edistää jollain muulla hallintomallilla kuin nykyisellä, niin siihen tulee päättäjillä olla rohkeutta lähteä.
Aihe: Mielipidekirjoituksia