syyskuu 2003
Budjetissa tehdään arvovalintoja
23.9.2003
(julkaistu Aamulehdessä 23.9.2003)
Julkisessa keskustelussa on kiistelty siitä, missä suhteessa Vanhasen hallituksen ensimmäinen budjetti eroaa Lipposen – Niinistön hallitusten budjeteista. Jos vertailua tehdään eri tarkoituksiin käytetyn rahamäärän tai veropoliittisen linjan suhteen, niin eroavaisuudet eivät ole kovin merkittäviä. Sama talouspoliittinen linja tuloveronkevennyksineen jatkuu. Edelleen myös harjoitetaan varsin vastuullista politiikkaa, vaikka valtiontalous muuttuukin niukasti alijäämäiseksi.
Suurien lukujen pienestä erosta huolimatta budjetissa tehdään merkittäviä arvovalintoja. Erityisesti onkin kiinnitettävä huomiota siihen, mihin hallitus panostaa. Hallituksen voimakas lisäpanostus kohdistuu aktiivisen työvoimapolitiikan määrärahojen korottamiseen. Hallituksen tavoitteena on nostaa kansallisella tukirahalla koulutettavien määrää 5500 hengellä. Tänä vuonna koulutukseen osallistuu 68500 henkeä. Hallitus on varannut työvoimapoliittisen koulutuksen lisäämiseen 28 miljoonaa euroa uutta rahaa.
Työvoimapoliittisella koulutuksella on työllisyyden edistämisessä omat ansionsa. On kuitenkin hyvä syy kysyä onko tämä lisäpanos tarpeellinen. Edes työttömyyden lievä kasvu ei riitä lisäresurssien myöntämisen perusteeksi. Työvoimapoliittiseen koulutukseen pääsevät kyllä entiselläkin määrällä ne, joiden työllistymisen kannalta koulutuksella on merkitystä. Työttömyyttä ei ylipäätään kukisteta pelkällä kurssittamisella, vaan alentamalla työllistämisen kynnystä ja parantamalla työnteon kannattavuutta, erityisesti matalan tuottavuuden aloilla.
Jokainen sijoitettu euro on jostain muualta pois. Hallitus on osoittanut vain 20 miljoonaa euroa rahaa valtionosuuksina 1-2. luokkalaisten iltapäivähoitotoimintaan, kun vuosittaiset kokonaiskustannukset ovat kymmenkertaiset. Näin pienellä valtion tuella koko iltapäivätoiminta uhkaa monissa kunnissa jäädä toteutumatta tai sitten sitä rahoitetaan perusopetuksen muutenkin niukoista rahoista.
Jos iltapäivätoimintaan ja perusopetukseen myönnettäisiin työvoimapoliittiseen koulutukseen osoitetut lisävarat, niin sillä määrärahan lisäyksellä olisi yhteistyössä kuntien, seurakuntien, vanhempien ja harrastekerhojen kanssa voitu toteuttaa iltapäivätoiminta lähes kattavasti koko maassa ja pienentää perusopetuksen opetusryhmiä.
Aihe: Mielipidekirjoituksia
Satonen eduskunnassa: Vuoden 2004 budjetista
18.9.2003
KESKIVIIKKONA 17. SYYSKUUTA 2003 kello 10
Hallituksen esitys valtion talousarvioksi vuodelle 2004, Lähetekeskustelu
Arto Satonen /kok: Arvoisa puhemies! Vuoden 2004 budjettiesitys on perusrakenteeltaan vallitsevaan taloudelliseen suhdannetilanteeseen sopiva. Lievä velkaantuminen on perusteltua kotimaisen kysynnän turvaamiseksi. Erityisesti toteutettavia tuloveronalennuksia on syytä tervehtiä lämmöllä. Ne ovat jatkoa Lipposen-Niinistön hallituksen talouspolitiikalle ja ovat mitä kokoomuslaisinta politiikkaa.
Kuten jo ennen vaaleja sanoimme, alentamalla tuloveroa kaikissa tuloluokissa tasaisesti saadaan parhaiten dynamiikkaa talouteen ja turvataan siten hyvinvointivaltion rahoituspohjaa. On hienoa huomata, että meidän viestimme on mennyt perille.
Kunnallisverotuksessa tehtävän ansiotulovähennyksen korotus parantaa työnteon kannattavuutta erityisesti matalapalkka-aloilla, minkä vuoksi se on myös oikeaa politiikkaa. Veropolitiikan osalta hallitus ansaitsisi siis pelkkää kiitosta, ellei yritysverotukseen jatkuvasti maalailtaisi uhkia suomalaisten yrittäjien ja siten myös työntekijöiden taivaalle. Jatkuva epävarmuus siitä, miten yhtiöveron hyvitysjärjestelmä tulee muuttumaan, on jo pelottanut monen yrittäjän nostamaan rahojaan ulos yrityksestä. Pitäisi toimia aivan päinvastoin. Hallituksen pitäisi kannustaa siihen, että yrittäjä sijoittaa omaan yritykseensä.
Pääministeri on luvannut sukupolvenvaihdoksiin veronhuojennuksia vielä siten, että ne toteutetaan vuoden 2004 aikana. Siitä lupauksesta tulee pitää kiinni, sillä aikaa ei ole tuhlattavaksi.
Arvoisa puhemies! Siitä huolimatta, että budjetin loppusumma on oikeassa suuruusluokassa ja veropolitiikka pääosin oikealla linjalla, sisältyy budjettiin monia kohtia, joissa olisi viisaampaa tehdä toisenlaisia arvovalintoja.
Hallitusohjelmassa luvataan ensimmäistä ja toista luokkaa käyville oikeus aamu- ja iltapäivähoitoon. Tämä lupaus on nyt vesitetty, kun oikeudesta on luovuttu ja hankkeelle on myönnetty vain 20 miljoonan euron määräraha. Tämän määrärahan suuruudesta osuvimman kommentin on antanut kunta- ja alueministeri Hannes Manninen, joka Opettaja-lehdessä 12.9. totesi, että tällä summalla ei saada aikaan kattavaa ja laadukasta toimintaa, koska summan pitäisi olla vuositasolla noin kymmenen kertaa suurempi.
Minun käsitykseni hallituksen esityksestä ei kuitenkaan ole aivan yhtä pessimistinen kuin ministeri Mannisen. Hallituksen esitykseen liittyy kuitenkin paljolti ongelmia, ja niitä mielestäni ed. Vahasalo ennen minua kuvasi varsin hyvin. Tarkoitan siis ongelmia liittyen maksukattoon ja siihen, että valtionosuus ei ole riittävä.
Vaarassa on, että iltapäivätoiminta jää toteutumatta monissa niissä kunnissa, joissa sitä ei vielä ole, tai että se tullaan rahoittamaan perusopetuksen muutenkin niukoista määrärahoista. Niin tai näin, joka tapauksessa silloin syödään lasten pöydästä. Tulen tekemään asiasta määrärahakorotusesityksen.
Hallitus on päättänyt budjettiesityksessään käydä myös autoilijan kukkarolla. Auton käyttömaksun korottaminen 10 eurolla tapahtuu samaan aikaan, kun perustienpidon määrärahoja kiristetään. Ei budjettia tehtäessä ainakaan tienkäyttäjiä ole ajateltu muuta kuin maksumiehen rooliin.
Opiskelijat hallitus on myös unohtanut. Ei ole hallitusohjelman lupaamaa korotusta opintososiaalisiin etuuksiin eikä edes tarkistuksia heikennyksiin, kuten aterian hinnan korotukseen. Ateriatuen nostaminen on vähintä, mitä voidaan tehdä. Opintotuen osalta Knnustavn opintotuki -muistion pohjalta olisi jo voitu ryhtyä toimeen eikä piiloutua lisäselvitysten taakse.
Lopuksi, arvoisa puhemies, mielestäni jokaisen vastuullisen päätöksentekijän velvollisuutena on myös kertoa, mistä aikoo vaatimansa lisämenot rahoittaa. Oma linjaukseni on se, että esittämiini määrärahan korotuksiin voi rahaa löytää budjetin sisältä työministeriön aktiivisen työvoimapolitiikan lohkolta. Siellä ovat hallituksen merkittävät lisäpanostukset, eivät lasten ja nuorten etuuksien kohdalla. Toki aktiivisia työvoimapoliittisia toimia tarvitaan tiettyyn rajaan asti. Hallitus on kuitenkin päättänyt nostaa kansallisella rahoituksella järjestettyyn työvoimapoliittiseen koulutukseen osallistuvien määrää 5 500:lla jo entisen 68 500:n lisäksi. Tämä lisäkouluttaminen maksaa 28 miljoonaa euroa.
Lisäpanostuksia on mahdoton perustella edes kasvaneella työttömyydellä. Kurssitettavien määrän ennallaan pitäminen riittäisi siihen aivan hyvin. Silloinkin kurssille pääsevät kaikki ne, joille sillä on työllistymisen kannalta oikeasti merkitystä. Viime kädessä työllistymisessä on kyse työn kohdannosta ja työnteon kannattavuudesta. Pelkällä kurssittamisella työttömyyttä ei poisteta, ei, vaikka sitä tehtäisiin kuinka paljon. Aktiivisen työvoimapolitiikan lisäpanostukseen esitetyt rahat käytetään mielestäni paljon paremmin satsaamalla ne lasten ja nuorten koulutukseen ja iltapäivätoimintaan. Tässä suhteessa oma arvomaailmani poikkeaa hallituksen linjasta.
Aihe: Uutisia
Ruotsi teki oman maalin
16.9.2003
Urheilussa Ruotsi tunnetaan venyjänä. Useimmat suomalaiset muistavat katkerasti viime MM-kilpailut, joissa Ruotsi nousi neljän maalin tappion takaa Suomen kukistajaksi. Ruotsi on ollut Suomelle esikuva myös taloudessa ja politiikassa. Hyvinvointivaltiomme ideologinen tausta ja käytännön toteutus on paljolti Ruotsista kopioitua.
Ajat kuitenkin muuttuvat. Neuvostoliiton kukistuttua ja Suomen saatua vapaat kädet eurooppalaiseen yhteistyöhön, Suomi on ottanut Ruotsia rohkeampia askelia. Me olemme mukana eurossa ja me olemme ohittaneet Ruotsin kaikissa kilpailukykymittareissa. Ruotsin kilpailukyvylle kielteinen europäätös on lisäaskel taaksepäin, ero Suomeen vain kasvaa.
Ruotsin eurokampanjassa argumentoitiin monilla asioilla puolesta ja vastaan. Suomen menestys oli Kyllä -puolen vahvin vaalivaltti. Vastustajat taas vetosivat Ranskan ja Saksan vaikeuksiin täyttää EMU- kriteereitä ja sitä kautta euron toimimattomuuteen. Ranskan ja Saksan leväperäinen taloudenhoito on kieltämättä vaarallista muille euromaille, mutta vielä paljon vaarallisempaa on jäädä oman onnensa nojaan euroalueen ulkopuolelle.
Ruotsin jäädessä nyt pitkäksi aikaa euron ulkopuolelle, se ottaa ison riskin. Vaarassa on asuntovelallisia koskettava korkojen nousu, yritysten investointeja vaikeuttava taloudellinen epävarmuus ja suuryritysten houkutus siirtää pääkonttoreita alhaisemman valuuttariskin maihin. Luultavasti ja toivottavasti ruotsalais-suomalaisten suuryritysten pääkonttorien virta ei enää vie Tukholmaan, vaan Helsinkiin.
On vaikea löytää syitä ruotsalaisten päätökselle. Puheet rahapoliittisen itsenäisyyden säilyttämisestä globaaleilla markkinoilla ovat vähintäänkin puolitotuuksia, eikä niille ole löydettävissä talouspoliittisia perusteita. Ilmeisesti ruotsalaisten tuntoja ovat parhaiten tulkinneet maan johtavat sanomalehdet, joiden mukaan kansa äänesti maan taloudellista ja poliittista eliittiä, sekä Euroopan Unionia vastaan. Huomaamatta jäi se, että viime kädessä potku osuukin omaan nilkkaan. Voimakkaasti EMUn puolesta kampanjoineen ulkoministeri Anna Lindhin traaginen kuolema ei ilmeisesti vaikuttanut lainkaan vaalin tulokseen, ainoastaan äänestysinnokkuuteen.
Vaikka Suomi ei kukistanut Ruotsia jääkiekossa, niin taloudellisessa kilpailussa tulemme niin tekemään. Valitettavasti kyseessä on Pyrhoksen voitto. Talous nimittäin toimii niin, että meillekin Ruotsin jäsenyydestä EMUssa olisi ollut enemmän hyötyä kuin haittaa. Pohjoismainen valuuttaunioni jäi edelleen toteutumatta ja kurssiriski voimaan. Ruotsi aloitti omalla maalilla, mutta teki samalla meidän pelin vaikeaksi.
Aihe: Mielipidekirjoituksia
Satosen lakialoite: Opetusryhmille maksimikoot
12.9.2003
Kansanedustaja Arto Satonen (kok.) ehdottaa tekemässään lakialoitteessa peruskoulujen opetusryhmille maksimikoon määrittämistä. Joissakin kunnissa peruskoulujen suuria ryhmäkokoja käytetään säästökeinona. Kuntien heikon taloudenpidon maksajiksi ovat joutumassa peruskoulujen oppilaat. Satonen pitää maksimiopetusryhmäkoon säätämistä välttämättömänä opetuksen tasa-arvon turvaamiseksi. Lakialoitteessaan Satonen ehdottaa 1.-2. luokkien opetusryhmien maksimikooksi 25 oppilasta ja 3.-9. luokkien maksimikooksi 30 oppilasta.
Aihe: Uutisia
Satonen eduskunnassa: Lakialoite peruskoulujen opetusryhmien maksimikoosta
12.9.2003
LAKIALOITE 87/2003 vp
Laki perusopetuslain 30 §:n muuttamisesta
Eduskunnalle
Kuntien taloudelliset erot ovat viime vuosina kasvaneet ja monet kunnat joutuvat tekemään kipeitä päätöksiä resurssien kohdentamisesta. Joissakin kunnissa peruskoulun suuria opetusryhmäkokoja käytetään säästökeinoina. Kuntien heikon taloudenpidon maksajiksi ovat joutumassa peruskoulujen oppilaat.
Laissa säädetään, että opetusryhmät tulee muodostaa siten, että opetuksessa voidaan saavuttaa opetussuunnitelmassa asetetut tavoitteet. Ylisuuret ryhmät kuitenkin vaarantavat opetuksen tasa-arvon, eikä näin suurilla ryhmillä varmastikaan saavuteta opetussuunnitelman tavoitteita. Opetuksen tasa-arvoa turvattaisiin säätämällä opetusryhmille ehdoton maksimikoko.
Ensimmäisen ja toisen luokan oppilaille ryhmän maksimikoko on ehdotuksessani 25 oppilasta ja ylempien luokkien maksimikoko 30 oppilasta. Kyseessä ei ole siis suositus sopivaksi ryhmäkooksi vaan ryhmän suurin sallittu koko.
Edellä olevan perusteella ehdotan,
että eduskunta hyväksyy seuraavan lakiehdotuksen:
Laki perusopetuslain 30 §:n muuttamisesta Eduskunnan päätöksen mukaisesti muutetaan 21 päivänä elokuuta 1998 annetun perusopetuslain (628/1998 ) 30 §:n 2 momentti seuraavasti:
30 §
Oikeus saada opetusta
- – - – - – - – - – - – - – - – - – -
Opetusryhmät tulee muodostaa siten, että opetuksessa voidaan saavuttaa opetussuunnitelmassa asetetut tavoitteet. 1-2 luokalla opetusryhmässä saa olla kutakin opettajaa kohden korkeintaan 25 oppilasta ja 3-9 luokalla 30 oppilasta.
- – - – - – - – - – - – - – - – - – -
Aihe: Uutisia
Satonen eduskunnassa: Seutuvaltuustokokeilusta
10.9.2003
TIISTAINA 9. SYYSKUUTA 2003 kello 14
Lähetekeskustelussa hallituksen esitys laeiksi seutuvaltuustokokeilusta ja seutuyhteistyökokeilusta annetun lain muuttamisesta
Arto Satonen /kok: Arvoisa puhemies! Tästä edustaja Bryggaren viimeisestä puheenvuorosta on sikäli hyvä jatkaa, että minä myös uskon siihen, että seutukunnasta tulee se keskeinen perusyksikkö, joka tuottaa palvelut. Kuntien yhdistäminen on tietysti vielä järkevämpi vaihtoehto, mutta kuten kaikki tietävät, se on erittäin pitkä ja hankala prosessi, jos ei sitä tästä salista haluta määräyksillä ohjata, ja siihen ei varmaan löydy enemmistöä eikä halukkuutta. Tämä vapaaehtoinen tie on erittäin pitkä.
Tarvitaanko siinä sitten seutuvaltuustoa vai ei, on toinen asia. Tulen Lounais-Pirkanmaalta, jossa toimii erittäin hyvin seututyöryhmä, ja meillä muun muassa juuri valmistellaan seutukunnallista perusturvayhtymää, joka nimenomaan hoitaisi terveydenhuollon ja sosiaalipuolen palvelut. Valmistelu on kyllä tapahtunut ihan ilman mitään seutuvaltuustoa. Olennaista on mielestäni se, mikä on seutukunnan toimivuus. Onko kyseessä luontainen yhteistyöalue, ja siinä suhteessa kannattaa hiukan malttia käyttää, ettei väkinäisesti yritettäisi tehdä seutukunnista liian isoja, jolloin ne eivät enää ole luontaisia toiminta-alueita. Se on olennaisinta, ja sitten löytää seutukunnan sisällä omat keinot, millä päästään eteenpäin. Tärkeimmät asiathan tosiaan ovat terveydenhuolto ja koulutus, sillä nehän ovat ne, jotka rahaa vievät.
Sinänsä tämäkin lakiesitys on ihan tervetullut. Joka ikinen lakiesitys, joka vie eteenpäin seutukuntayhteistyötä ja tehostaa palvelutoimintaa, on ihan positiivista.
Aihe: Uutisia
Satonen eduskunnassa: Kehitysvammaisten työllistymismahdollisuuksista
5.9.2003
51. TORSTAINA 4. SYYSKUUTA 2003
Lähetekeskustelussa laki kehitysvammaisten erityishuollosta annetun lain muuttamisesta
Arto Satonen /kok: Arvoisa puhemies! Ed. Pulliaisen aloite on aivan oikean suuntainen. Kuten Pulliaisella, minulla on myöskin kokemusta aika paljon kehitysvammaisten kanssa toimimisesta, niin tukiyhdistyksestä kuin myöskin sillä tavalla, että lapsena perheessäni asui vuosikausia kehitysvammainen. Sitä kautta olen nähnyt ja ymmärtänyt sen, minkälainen merkitys työllä ja työssä käymisellä on kehitysvammaisille. Varmasti on myöskin niin, että sen korvauksen täytyisi olla sen tuntuinen, että se korvaukselta tuntuu. Kuitenkin käytin tämän puheenvuoron lähinnä sen takia, että kun laki sosiaalisista yrityksistä tulee tänne eduskuntaan, niin toivon, että siinä vaiheessa myöskin löytyy myötätuntoa kehitysvammaisia kohtaan ja se saadaan tehtyä siihen muotoon, että se myöskin edesauttaa kehitysvammaisten työllistymistä.
Aihe: Uutisia
Satonen vaatii tiukkaa taloudenpitoa EU:ssa
4.9.2003
Kansanedustaja Arto Satonen (kok) vaatii valtiontalouksien alijäämäkriteeristä kiinnipitämistä EU:ssa. Konventin luonnos EU:n perustuslailliseksi sopimukseksi suhtautuu Satosen mukaan leväperäisesti budjettitalouden alijäämiin. Suurten jäsenmaiden talousvaikeudet heijastuvat myös Suomeen ja lipsuminen sovituista kriteereistä vaikuttavaa euron arvoon ja korkotasoon. Satonen pelkää tilannetta, jossa suomalaisen asuntovelallinen voi joutua suurten jäsenmaiden heikon taloudenpidon maksumieheksi.
Ehdotuksessa perustuslailliseksi sopimukseksi komissiolle annettaisiin mahdollisuus muuttaa Euroopan keskuspankin perussääntöä. Nykyisessä taloustilanteessa muutokset tuskin tapahtuisivat Suomen eduksi. Keskuspankin itsenäisyyden säilyttämisen puolesta kannattaa taistella HVK:ssakin, Satonen sanoi eduskunnassa.
Lue koko puhe “Eduskunnasta” -palstalta.
Aihe: Uutisia
Satosen eduskunnassa: EU-konventin tuloksista
4.9.2003
49. KESKIVIIKKONA 3. SYYSKUUTA 2003
Arto Satonen /kok: Arvoisa puhemies! Konventtikäsittelyn yhteydessä on syytä keskittyä niihin ydinkohtiin, joita Suomen hallitus voi hvk:ssa yrittää muuttaa. Tämä ei kuitenkaan saa himmentää sitä tosiseikkaa, että nyt ollaan tekemässä historiallista sopimusta. Euroopan unionin perustuslaillinen sopimus ja itälaajentuminen yhdessä ovat merkittävä askel eurooppalaisessa yhteistyössä pitkässä juoksussa. Sillä edistetään rauhaa ja taloudellista hyvinvointia. Vaikka tämä iso kuva onkin positiivinen, niin toki moniin yksityiskohtiin on silti oikeutettua suhtautua kriittisesti.
Tärkein yksittäinen asia on kysymys siitä, millä enemmistöllä asioista päätetään. Niin sanottu yksinkertainen kaksoisenemmistö olisi normaali demokraattinen käytäntö, ja samalla tämä malli korostaisi Euroopan unionin yhteisöllistä luonnetta, koska silloin muutamat jäsenmaat eivät voisi blokeerata enemmistön tahtoa. Tämän lisäksi tärkeää on myös pitää kiinni kaikkien komissaarien äänioikeudesta.
Suhteessa yhteiseen puolustuspolitiikkaan Suomen tulee taistella sen puolesta, että puolustuspoliittista yhteistyötä tehdään Euroopan unionin sisällä, ei sen ulkopuolella. Pääsääntöisesti Suomen tulee suhtautua myönteisesti eurooppalaisen puolustusyhteistyön kehittymiseen ja pitää ovet avoinna myös omalle osallistumiselle.
Arvoisa puhemies! Pyysin tämän puheenvuoron kuitenkin kiinnittääkseni huomion sopimusluonnoksen talous- ja rahapolitiikkaan liittyviin kohtiin sekä nykytilanteeseen. Euroopan unionin perustuslakiluonnoksessa on suoraan ja rivien välistä luettavissa varsin leväperäinen suhtautuminen budjettitalouden alijäämiin. Näyttää siis siltä, että kun Saksa, Ranska, Italia ja Portugali ovat vaikeuksissa alijäämäkriteerin kanssa, niin myös sääntöjä halutaan muokata tälle leväperäisyydelle paremmin sopiviksi.
EU-lainsäädäntöön liittyy olennaisena osana jäsenmaiden sitoutuminen maksimissaan kolmen prosentin vuotuiseen velkaantumiseen suhteessa bruttokansantuotteeseen. Tämän kohdan noudattamista on tehostettu uhkasakolla. Valitettavasti vain uhkasakkoa ei uskalleta käyttää, kun sen kohteeksi joutuisivat Saksa ja Ranska, joiden lipsuminen taloudessa suurimmalta osalta johtuu poliittisen rohkeuden puutteesta tehdä välttämättömiä uudistuksia ja kyvystä pitää budjettia kurissa tai paremminkin sen puutteesta.
Perustuslakiluonnoksen linjasta kertoo hyvin se, että komissiolle esitetään oikeutta antaa varoitus maalle, joka harjoittaa yleisestä linjasta poikkeavaa talouspolitiikkaa, mutta tämä ei kuitenkaan koske alijäämäkriteerin ylittämistä, vaikka se on keskeinen mittari valtiontalouden hoidolle.
En puhuisi tästä asiasta, jos alijäämäkriteereistä lipsuminen olisi vain Saksan tai Ranskan talouteen vaikuttava asia. Valitettavasti vain on niin, että suurien jäsenmaiden heikko taloudenpito vaikuttaa euron arvoon ja se puolestaan korkotasoon. Uhkana on siis tilanne, jossa suomalainen asuntovelallinen joutuu maksamaan siitä, että jokin suuri jäsenvaltio elää yli varojensa. Tämä ei ole oikeudenmukaista, ja nimenomaan sen estämiseksi yhteiset pelisäännöt on luotu, ja niitä tulisi myös noudattaa.
Samaan asiaan liittyy myös se, että Ekp:n perussääntöä voidaan jatkossa määräenemmistöllä muuttaa myös komission aloitteesta. Aivan oikein Suomen edustajat konventissa vastustivat näitä muutoksia, jotka saattavat heikentää Ekp:n asemaa. Varsinkin nykyisessä taloustilanteessa on enemmän kuin todennäköistä, että sääntöjen muuttaminen ei tapahtuisi Suomen eduksi vaan meitä vastaan. Sen vuoksi keskuspankin itsenäisyyden säilyttämisen puolesta kannattaa taistella hvk:ssakin.
Lopuksi, arvoisa puhemies: Kuten jo sanoin, Euroopan unionin perustuslaki on iso askel eurooppalaisessa integraatiossa. Puhumme sitten perustuslaista tai perustuslaillisesta sopimuksesta, joka tapauksessa kyseessä on merkittävä eteenpäinmeno. Tähän positiiviseen asiaan on kuitenkin jättänyt pahan jälkimaun suurimpien jäsenmaiden vallankäyttö Euroopan unionin sisällä. Suomen hallituksen pitää aktiivisesti etsiä yhteistyökumppaneita, jotta painoarvo sopimusluonnoksen avaamiseksi konventissa on riittävän suuri.
Me haluamme Euroopan, joka perustuu hyvään yhteistyöhön kansallisvaltioiden kesken. Asioita ei tule viedä eteenpäin jyräämällä, vaan neuvottelemalla. Suomi on ollut Euroopan unionin jäsenenä hyvin rakentava yhteistyökumppani koko jäsenyytemme ajan. Me olemme tosissamme pyrkineet rakentamaan eurooppalaista kotia, ja meillä on ollut valmiutta kompromisseihin. Sen vuoksi meidän sanoillamme tulee olla painoa myös hvk:ssa.
Aihe: Uutisia
Koululaisten iltapäivätoiminta ei toteudu ilman lisärahoitusta
2.9.2003
(Julkaistu Lauttakylä-lehdessä 2.9.2003.)
Hallitus lupaa ohjelmassaan turvata lailla oikeuden 1. ja 2.luokkalaisille aamu ja iltapäivätoimintaan. Valitettavasti hallituksen budjettivaroista ei ole luvassa kuin 20 miljoonaa euroa asian hoitamiseksi. Tämä summa on vain murto-osa tarpeesta. OPM:n työryhmän esitysten mukaan rahantarve on 258 miljoonaa euroa ja kuntaliiton mukaan tämäkin on laskettu alakanttiin.
Mikäli hallituspuolueiden edustajat hyväksyvät eduskunnassa hallituksen esityksen, merkitsee se käytännössä, että iltapäivätoiminta jää monissa kunnissa vain puheiden asteelle. Valtion tuen jäädessä muodolliseksi toimintaa on erittäin vaikeaa käynnistää. Lähinnä valtionavusta uhkaa tullaakin vain pieni taloudellinen apu niille alueille, joissa iltapäivätoiminta on jo käynnissä. Kaunis tavoite asian ulottamisesta koko maahan uhkaa vesittyä.
On itsestään selvää, että budjetista päätettäessä on tehtävä valintoja. Rahaa ei riitä kaikkiin hyviin tarkoituksiin. Hallitus on nyt kuitenkin lähtenyt säästämään aivan väärästä päästä, lasten tulevaisuudesta. Organisoidun iltapäivätoiminnan avulla lapsille voidaan järjestää mielekästä ja turvallista tehtävää, mikä tehokkaasti pienentää syrjäytymisen vaaraa. Tulevaisuuden hyvinvointi on niiden varassa, jotka nyt ovat lapsia. Ikäluokkien pienentyessä vastuu vielä korostuu. Lapset ansaitsevat siten parhaat mahdolliset eväät omalle tulevaisuudelleen.
Iltapäivätoiminnan toteuttaminen edellyttää valtion, kuntien, seurakuntien, vanhempainyhdistysten, sekä urheilu -ja harrasteseurojen yhteistyötä. Yhteistyön avulla ja osittaisella vapaaehtoistyöllä kustannuksia voidaan pienentää ja toiminta käynnistää. Iltapäivätoiminnan ei myöskään tarvitse olla käyttäjille kokonaan maksutonta, vaan pieni omavastuu on täysin hyväksyttävää.
Valtion on kuitenkin nostettava panostaan merkittävästi. 20 miljoonan euron määrärahaa on korotettava moninkertaisesti, jotta kunnissa voidaan tosissaan lähteä etsimään toteuttamisvaihtoehtoja. Kun uusi palvelu halutaan rakentaa, on sille myös annettava resursseja.
Aihe: Mielipidekirjoituksia