heinäkuu 2003
Työllisyys ei parane yt-lakia muuttamalla
30.7.2003
(Julkaistu Lauttakylä-lehdessä 29.7.2003.)
Vaatimukset yt-lain muuttamisesta irtisanomissuojaa koskien ovat jälleen nousseet puheenaiheeksi, kun taloudessa on mennyt heikommin. On totta, että usein yt-neuvottelut merkitsevät käytännössä irtisanomisia ja sen vuoksi varsinaisesta neuvottelusta on harvoin kysymys. Asiassa mennään kuitenkin ojasta allikkoon, jos irtisanomissuojaa korottamalla lisätään muutenkin vaikeassa tilanteessa olevien yritysten ongelmia.
Suomalainen irtisanomissuoja on länsieurooppalaista keskitasoa ja ansiosidonnainen työttömyysturva, varsinkin kestoltaan, eurooppalaista huippua. Työntekijän oikeudet on siten varsin hyvin suojattu. Etenkin, koska irtisanomisten on johduttava nimenomaan taloudellisista ja tuotannollisista syistä. Lisäksi laki kieltää työntekijän vaihtamisen.
Henkilöstö on yrityksen tärkein voimavara ja viisas yrittäjä sen myös tietää. Hyvistä työntekijöistä kannattaa pitää kiinni, minkä vuoksi ei ole viisasta turvautua lomautuksiin tai irtisanomisiin pienten suhdannetaantumien aikana. Erityisesti suomalainen perusteollisuus on viimeisten kuukausien aikana noudattanut tätä periaatetta. Irtisanomisia on pitkitetty, vaikka talousnäkymät ovatkin olleet monilla aloilla selvästi taantuvat. Sen sijaan esimerkiksi IT-alalla muuttuneeseen tilanteeseen reagoidaan erittäin nopeasti. Nopealla reagoinnilla saavutetaan lyhytaikaisesti parempaa tulosta, mutta samalla vaarannetaan maine luotettavana ja houkuttelevana työnantajana.
Yritys menestyy parhaiten, kun yrittäjä ja työntekijät puhaltavat yhteen hiileen. Se takaa pitkässä juoksussa myös työntekijälle parhaan palkkatulon. Joustavuus puolin ja toisin on siten viisasta. Erityisesti joustavuutta tarvitaan silloin, kun ajat ovat vaikeat.
On väärin kuvitella, että lainsäädäntöä kiristämällä autettaisiin työttömyysuhan alla olevia työntekijöitä. Mikään yritys ei voi pitää ihmisiä töissä, jos toiminta ei kannata. Irtisanomissuojan korottaminen vain tekisi yrittäjät entistä varovaisimmiksi palkkaamaan uusia työntekijöitä. Tähän meillä ei ole varaa. Kaikkein vähiten juuri nyt, kun työttömyys on heikentyneiden vientinäkymien takia uudelleen nousussa ja moni etsii uutta työpaikkaa aivan toisilta aloilta.
Aihe: Mielipidekirjoituksia
Arto Satonen Vammalan avainhenkilö 2003
17.7.2003
Keskiviikkona kansanvallanpäivänä julkaistu avainhenkilövalinta on Arto Satoselle mieluinen.
”Mukavaa välillä voittaa sellainenkin äänestys, jonka eteen ei ole itse tarvinnut kampanjoida. Ihmiset pitävät kansanvaltaa meillä itsestäänselvyytenä. Sen merkitys avautui minulle uudella taas tavalla, kun kävin Liettuassa KGB-museossa”, Arto toteaa Tyrvään Sanomien haastattelussa.
Aihe: Uutisia
Vaikeita valintoja
1.7.2003
(Julkaistu Lauttakylä-lehdessä 1.7.2003)
Pääministeri Matti Vanhanen on viikon kestäneellä urallaan saanut jo kerran ay-liikkeen nousemaan takajaloilleen. Vanhasen esitys työssäoloaikojen pidentämisestä sai hyvin nuivan vastaanoton. Ay-johtajia harmitti erityisesti Vanhasen ehdotuksessa se, että asiasta päättäminen pidettäisiin irrallaan tuloneuvotteluista.
Matti Vanhanen on Keskustan työreformin henkinen isä, vaikka asia markkinoitiinkin silloisen oppositiojohtajan Esko Ahon nimissä. Vanhanen on sittemmin sanoutunut irti omista reformiesityksistään ja vannoo nykyisen työsopimuslain nimeen. Keskustalle työreformi oli karvas kokemus. Se luultavasti maksoi yhden vaalivoiton ja sai ay-liikkeen vihat päälleen. Lopulta puolue itse hautasi reformin ja Jäätteenmäen johdolla vannoi uskollisuutta kolmikannalle. Jopa niin paljon, että voimassaolevassa hallitusohjelmassa kolmikanta on mainittu varmuuden vuoksi lähes joka asian yhteydessä.
Huonot uutiset eivät kuitenkaan muutu hyviksi sillä, että sanansaattaja ammutaan. Itse asia ei ole vuosien saatossa muuttunut miksikään. Erityisesti nyt kun työttömyys on uudelleen kasvussa tarvittaisiin rakenteellisia uudistuksia. Lisäksi, kuten Vanhanen on tuonut esille, Suomen ikärakenne on poikkeuksellisen huono. Suurten ikäluokkien jäädessä eläkkeelle meidän huoltosuhteemme heikkenee voimakkaasti. Entistä harvempi on siis töissä kasvattamassa kansantalouden pottia, josta kaikki hyvä jaettava maksetaan.
Matti Vanhasen asema pääministerinä ei ole helppo. On itsestään selvää, että työssäoloaikaa tulisi pidentää molemmista päistä. Tarvitaan myös rakenteellisia uudistuksia siten, että työnteko on aina taloudellisesti kannattavin vaihtoehto. Nämä uudistukset ovat Suomen kilpailukyvyn kannalta välttämättömiä. Aikaisemmissa puheissaan ja kirjoituksissaan Vanhanen on osoittanut olevansa hyvin perillä Suomen kilpailukyvyn ylläpitämiseksi tarvittavista toimista.
Varmaa kuitenkin on, että jokainen poliitikko, virkamies tai ajattelija, joka uskaltaa oikeasti vaatia yksilöä kannustavia uudistuksia tai yrittää nostaa eläkeikää jo sovitusta joutuu vahvan vastustuksen kohteeksi. Sen ovat saaneet kokea niin Esko Aho kuin Raimo Sailaskin. Edes Sauli Niinistön arvovalta ei riittänyt ansiosidonnaisen työttömyysturvan porrastuksen läpivientiin.
Oman kirjansa mukaisesti Vanhasella on edessään vaikeita valintoja. Poliittisesti on helpompaa olla nostamatta kissaa pöydälle ja vain laittaa lisää valtion rahaa aktiiviseen työvoimapolitiikkaan, kuten sosiaalidemokraatit vaativat. Yhtä varmaa kuitenkin on, että Suomen rakenteellista työttömyyttä ei ratkaista pelkästään kurssittamisella. Se on toki osa ratkaisua, mutta viime kädessä on kuitenkin kyse siitä, että yritysten kannattaa työllistää ja työntekijöiden kannattaa ottaa työtä vastaan.
Aihe: Mielipidekirjoituksia