kesäkuu 2003
Satonen eduskunnassa: Valtiontalouden kehyksistä vuosille 2004-2007
19.6.2003
KESKIVIIKKONA 18. KESÄKUUTA 2003 kello 10 (10.06)
Arto Satonen /kok: Arvoisa puhemies! On harmillista, että näin tärkeästä asiasta kuin kehyksistä päätettäessä keskustelu jää varsin erikoisen ja yllättävän päivänpoliittisen ongelman varjoon. Paikalla ei ole yhtään nykyisen hallituksen ministeriä ja hyvin niukasti myös nykyisten hallituspuolueiden kansanedustajia. Asia on kuitenkin tärkeä.
Valtiontalouden kehykset vuosille 2004-2007 perustuvat tiukkaan menokuriin ainakin niiden menojen osalta, jotka ovat niin sanotun menosäännön piirissä. Toivoa sopii, että tiukka linja tulee jatkumaan riippumatta siitä, ketkä hallituksessa tulevat olemaan. Varmaa on, että näiden kehysten puitteissa voidaan toteuttaa vain osa nyt voimassa olevan hallitusohjelman selvityksen alla olevista asioista ja vain murto-osa keskustan ennen vaaleja antamista lupauksista.
Hallitus on asettanut tavoitteekseen pitää valtionvelan suhteessa kokonaistuotantoon 44 prosentissa koko vaalikauden ajan. Nykyiseen suhdannetilanteeseen nähden päätös on perusteltavissa, mutta tulee kuitenkin muistaa, että se merkitsee 2-2,5 miljardin euron velanlisäystä vuosittain, millä summalla siis lisätään meidän nuorempien sukupolviemme maksutaakkaa joka vuosi. Ero edelliseen hallitukseen on melkoinen: silloinhan velkaa ei otettu, vaan maksettiin pois. Hallituksen itselleen asettama alijäämäkriteeri, maksimissaan 2,75 prosentin vuosittainen alijäämä suhteessa bruttokansantuotteeseen, on oikea takalauta, kun vain on rohkeutta tiukan paikan tullen siinä pysyä.
Suomen talouden kehitys lähivuosina riippuu sekä omasta politiikastamme että ulkoisista tekijöistä. Tällä hetkellä ulkoiset suhdanteet eivät näytä positiivisilta, mikä heijastuu vientiimme. Erityisen valitettavaa on se, että Saksan talouskasvu on lähes pysähtynyt. Siitä huolimatta sosialidemokraattivetoinen hallitus ei tunnu kykenevän tekemään merkittäviä uudistuksia. Sielläkin Sailaksen lista on kirjoitettu, mutta päätöksenteko ontuu. Saksan vaikeudet heijastuvat koko Eurooppaan ja siten hyvin voimakkaasti myös Suomeen. Toki paljon voimme myös itse vaikuttaa.
Edellisen hallituksen aikana Suomi saavutti maailman kärkisijoja kilpailukykytutkimuksissa. Menestys on kuitenkin ansaittava joka päivä, ja siksi nykyisenkin hallituksen on kyettävä tekemään tarvittavia dynaamisia uudistuksia. Pahiten hallitusohjelma on hakoteillä siinä, että se uskoo 100 000 uuden työpaikan tavoitteen saavutettavan aktiivisen työvoimapolitiikan kautta ilman rakenteellisia uudistuksia. Jos hallitus tavoitteensa näillä keinoin saavuttaa, niin se luo samalla uutta talousteoriaa.
Hallituksen tekemä veroratkaisu on täällä jo kehuja saanut, ja ne se ansaitseekin. Veroratkaisussa on kannustavuuden elementtejä, joilla työnteko tulee kannattavammaksi. Matkalla kohti dynaamisempaa taloutta on tärkeä toteuttaa veroratkaisuja, jotka saavat aikaan käyttäytymismuutoksia.
Euroopan unionin laajentuminen on Suomen taloudelle sekä mahdollisuus että uhka. Vahva jalansijamme Baltiassa antaa mahdollisuuden hyödyntää nopeasti kehittyviä lähimarkkinoita. Samalla houkutus siirtää yritystoimintaa kuitenkin maan rajojen ulkopuolelle kasvaa. Verokilpailu tulee entistä kovemmaksi, kun alhaisen verotuksen Viro liittyy Euroopan unioniin.
Verokilpailuun on vastattava kahdella tavalla. Ensinnäkin hallituksen tulee alentaa pääomaveroja ja määrätä linja selkeästi vuosiksi eteenpäin, jotta yrittäjät pääsevät nykyisestä epävarmuuden tilasta. Nythän kukaan ei tiedä, miten osinkojen kaksinkertainen verotus on tarkoitus toteuttaa, mitä yrityksiä se koskee ja miten se mahdollisesti pk-yrityksille kompensoidaan. Tästä asiasta on täällä salissa jo paljon puhuttu, mutta siitä tuleekin puhua niin kauan kuin epätietoisuus jatkuu. Toisaalta Itä-Euroopan selvästi alhaisempien verokantojen maiden Euroopan unioniin liittymisen jälkeen on keskusteltava vakavasti verotuksen harmonisoinnista.
Verotuksen tasosta päättäminen on olennainen osa jokaisen kansakunnan itsenäisyyttä, eikä yhtenäisyyteen tulekaan pyrkiä. Kansainvälistä verokilpailua on kuitenkin hillittävä minimisäännöksillä, joista ei myönnetä poikkeuksia.
Arvoisa puhemies! Puheeni lopuksi haluan ottaa vielä kantaa kuntatalouteen, jota tuleva valtionosuusuudistus pitkälti määrittelee. Valtiovarainministeri Kalliomäki tuuletti kuntakenttää Helsingin Sanomien viime sunnuntain haastattelussa. Kuntien palvelutuotannon tehostamisen ohella ministeri muotoili valtionosuusjärjestelmää, jossa kunnissa olevien avoimen sektorin työpaikkojen määrä olisi valtionosuuksien määräytymisperuste. Sikäli kuin ehdotetulla menettelyllä korvataan yhteisöveron tuoton siirtäminen kunnilta valtiolle, voi Kalliomäen esitystä pitää oikeansuuntaisena. Tämä menettely kannustaisi kuntia hankkimaan työvoimavaltaista yritystoimintaa alueelleen, ja sen vuoksi se on hyvä tapa kannustaa kuntia aktiiviseen elinkeinopolitiikkaan.
Mietinnössään valtiovarainvaliokunta ilmoittaa, että se ei hyväksy sitä, että valtionosuuksien yhtenäistäminen johtaisi opetustoimen valtionosuuksien pienenemiseen. Tämä päätös on syytä alleviivata. Suomen hyvinvointi perustuu nyt ja jatkossa korkeatasoiseen osaamiseen, ja opetuksesta säästäminen olisi sitten hyvin lyhytnäköistä politiikkaa.
Aihe: Uutisia
Valtiopäiviä jatketaan juhannuksen jälkeenkin
19.6.2003
Hallitustilanteen johdosta eduskunta pitää täysistunnon juhannuksen jälkeen tiistaina 24.6.2003 kello 14.00.
Edustajia on pyydetty varautumaan täysistuntoihin myös keskiviikkona 25.6., torstaina 26.6. ja perjantaina 27.6.2003.
Aihe: Uutisia
Satonen eduskunnassa: Kehitysvammaisen rikoksentekijän erityishuoltokustannusten korvaamisesta kunnalle
16.6.2003
KK 88/2003 vp – Arto Satonen /kok
KIRJALLINEN KYSYMYS 88/2003 vp ja peruspalveluministeri Liisa Hyssälän vastaus
Kehitysvammaisen rikoksentekijän erityishuoltokustannusten korvaaminen kunnalle
Eduskunnan puhemiehelle,
Pääministeri Anneli Jäätteenmäen hallituksen ohjelmassa luvataan selvittää erityisen kalliin erikoissairaanhoidon rahoitusvastuun siirtämistä kunnilta valtiolle. Kehitysvammaisten erityishuollosta annetun lain (519/1977 ) 40 §:ssä todetaan, että valtio huolehtii erityishuollon järjestämisestä erityishuollon tarpeessa olevalle rikoksesta syytetylle, jota sen mukaan kuin erikseen säädetään, pidetään erityishuollon toimintayksikössä tai joka mielentilansa vuoksi on jätetty rangaistukseen tuomitsematta ja jolle on määrätty annettavaksi erityishuoltoa.
Vuoden 1977 kehitysvammaisten erityishuoltoa koskevan lain 44 §:n 2 momentissa todettiin, että kustannukset, jotka aiheutuvat erityishuoltopiirin kuntainliitolle erityishuollon järjestämisestä 40 §:ssä tarkoitetulle henkilölle, korvataan kuntainliitolle valtion varoista. Lakia muutettiin (299/1988 ) siten, että edellä mainittu momentti poistettiin laista. Tämän jälkeen lain 40 §:ssä mainittujen henkilöiden erityishoidosta aiheutuneet kustannukset ovat tulleet kuntien maksettaviksi.
Tilanne aiheuttaa kunnille kohtuuttomia kustannuksia. Esimerkiksi Vammalassa kehitysvammainen, vuonna 1969 syntynyt mies surmasi 8-vuotiaan pojan vuonna 1999. Käräjäoikeus vahvisti murhan tapahtuneen, mutta jätti teon tuomitsematta, koska tekijä todettiin ymmärrystä vailla olevaksi. Terveydenhuollon oikeusturvakeskus päätti 8.6.2000 mielenterveyslain 19 §:n 1 momentin mukaisesti sijoittaa tekijän vastoin tahtoaan erityishuoltoon.
Vammalan kaupunki kiisti laitoshoitomaksun maksamisen kehitysvammaisten erityishuollosta säädetyn lain 40 §:ään vedoten. Kuntayhtymä vastasi 2.10.2000: “Kehitysvammalain 44 §:ää muutettiin 1.1.1989 alkaen siten, että pykälästä kumottiin 2 ja 3 momentit, jonka jälkeen kuntayhtymällä ei ole ollut oikeutta korvaukseen valtiolta lain 40 §:ssä tarkoitetulle henkilölle antamastaan erityishuollosta.”
Pykälässä mainittu valtion järjestämisvastuu ei siis sisällä kustannusvastuuta, kuten muiden rikollisten kohdalla. Vammalan tapauksessa hoidettavalla henkilöllä on jatkuva vartiointi lähellään ja hänet on sijoitettu maksuissa erityisen vaativan hoidon luokkaan, jossa kustannukset ovat 1.1.2003 alkaen 330 euroa/vrk, mikä tarkoittaa 120 450 euronı kustannuksia vuosittain. Mikäli henkilö saavuttaa miesten keski-iän, 76 vuotta, maksettavia vuosia on jäljellä 42 vuotta. Kustannuksia kertyy siis Vammalan kaupungille 5 058 900 euroa ilman indeksivaikutusta.
Tämä esimerkki osoittaa, että yksittäinen kunta saattaa joutua kantamaan yksittäistapauksesta kohtuuttoman korkean rahoitusvastuun.
Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten esitän valtioneuvoston asianomaisen jäsenen vastattavaksi seuraavan kysymyksen:
Mihin toimenpiteisiin hallitus aikoo ryhtyä kehitysvammaisten rikoksentekijöiden erityishuollosta aiheutuvien kustannusten korvaamiseksi kunnille?
Helsingissä 15 päivänä toukokuuta 2003
Arto Satonen /kok
Eduskunnan puhemiehelle
Eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ssä mainitussa tarkoituksessa Te, Herra puhemies, olette toimittanut valtioneuvoston asianomaisen jäsenen vastattavaksi kansanedustaja Arto Satosen /kok näin kuuluvan kirjallisen kysymyksen KK 88/2003 vp:
Mihin toimenpiteisiin hallitus aikoo ryhtyä kehitysvammaisten rikoksentekijöiden erityishuollosta aiheutuvien kustannusten korvaamiseksi kunnille?
VASTAUKSENA KYSYMYKSEEN ESITÄN KUNNIOITTAVASTI SEURAAVAA:
Kehitysvammaisten erityishuollosta annetun lain 40 §:n mukaan valtio huolehtii erityishuollon järjestämisestä muun ohella rikoksesta syytetylle, joka on mielentilansa vuoksi jätetty rangaistukseen tuomitsematta ja jolle on määrätty annettavaksi erityishuoltoa. Aiemmin voimassa olleessa kehitysvammalain 44 §:n 2 momentissa säädettiin valtion korvauksesta 40 §:ssä tarkoitettujen henkilöiden erityishuollon kustannuksista.
Vuonna 1984 voimaan tulleen sosiaali- ja terveydenhuollon suunnittelu- ja valtionosuusjärjestelmän ulkopuolelle jäi eräitä toimintoja, muun muassa nyt puheena oleva kehitysvammaisen rikoksentekijöiden erityishuollon kustannukset. Järjestelmää muutettiin vuoden 1989 alusta lukien. Muutosta perusteltiin toteamalla, että kuntien tulisi vastata kehitysvammaisten rikoksentekijöiden erityishuollon kustannuksista samalla tavoin kuin muista sosiaali- ja terveydenhuollon kustannuksista. Muutoksen aiheuttama kustannusten siirtymä korvattiin kunnille huomioimalla se valtionosuuksien määräytymisessä. Kehitysvammalain 40 §:n maininta valtion erityishuollon järjestämisestä tarkoittaa siten nykyisin sitä, että terveydenhuollon oikeusturvakeskus määrää asianomaisen erityishuoltoon kotikunnan vastatessa erityishuollon kustannuksista.
Hallitusohjelman mukaan sosiaali- ja terveysministeriö selvittää mahdollisuuksia siirtää erityisen kalliin erikoissairaanhoidon rahoitusvastuuta kunnilta valtiolle. Sosiaalihuollon erityisen kalliiden palvelujen, kuten esimerkiksi kehitysvammaisten erityishuollon osalta vastaavaa asiaa ei vielä ole kaikessa laajuudessa kohdattu. Ministeriön asettama ja keväällä 2002 mietintönsä jättänyt Henkilökohtaisen avustajajärjestelmän kehittämistyöryhmä esitti valtion nykyistä suurempaa mukaan tuloa yhden vammaispalvelun osalta. Kansallisen sosiaalialan kehittämisprojektin selvitysmiehet korostivat valtion rahoitusosuuden kasvattamista palvelutuotannon turvaamiseksi.
Sosiaali- ja terveysministeriössä ei ole suunniteltu palaamista takaisin järjestelmään, jossa valtio vastaisi kehitysvammaisten rikoksentekijöiden erityishuollosta. Erityisen kalliiden sosiaalihuollon kustannusten jakautuminen kuntien ja valtion kesken voidaan kuitenkin nähdä valtiota koskevana haasteena, ei pelkästään kehitysvammahuollon vaan muunkin sosiaalihuollon kohdalla.
Helsingissä 6 päivänä kesäkuuta 2003
Peruspalveluministeri Liisa Hyssälä
Aihe: Uutisia
Eduskunnan urheilukerholle kultaa tennisturnauksessa
16.6.2003
Eduskunnan urheilukerho on voittanut Euroopan parlamenttien tennisturnauksen. Eri maiden kansanedustajat mittelivä tennistaitoja viikonloppuna. Mukana turnauksessa oli 22 joukkuetta. Suomi voitti finaalissa Italian joukkueen. Eduskunnan urheilukerhon nostivat tennisvoittoon Merikukka Forsius (vihr.), Matti Saarinen (sd.), Kalevi Olin (sd.) ja Arto Satonen (kok.).
Aihe: Uutisia
Euroopan Unionin laajentuminen on nuorten mahdollisuus
16.6.2003
(Julkaistu Nykypäivässä 13.6.2003)
Hyvin koulutetut nuoret aikuiset eri puolilla Itä-Eurooppaa ovat Euroopan Unionin laajentumisen innokkain kannattajaryhmä. He ovat henkisesti jo vuosia samaistuneet kulttuurillisesti länsi-eurooppalaisiin nuoriin ja laajentuminen poistaa viimeisenkin raja-aidan lännen ja idän välillä. Itälaajeneminen ei kuitenkaan ole mahdollisuus vain itä- eurooppalaisille nuorille, se on mahdollisuus myös suomalaisille nuorille. Suomalaiset yritykset ovat levittäytyneet erityisesti Baltiaan ja tarvitsevat nuoria ulkomaankaupan osaajia.
Nuorten aikuisten sukupolvella on Itä-Euroopassa oma erityinen tehtävänsä. Heidän on omalla työllään kurottava kiinni lännen etumatka, joka sosialismin vuosikymmeninä pääsi venymään hyvin pitkäksi. Nuoret aikuiset ovat saaneet myös vastuuta. He ovat dynaaminen ryhmä, joka ensimmäisenä ikäpolvena on saanut länsimaisen koulutuksen. He ovat myös tottuneet toimimaan lännen tavoilla. Heillä on vahva motivaatio opiskella ja tehdä työtä. Heidän tavoitteenaan on saavuttaa länsimaista elintaso ja sitä he myös tekevät. Talous kasvaa huomattavasti länttä nopeammin ja ero pienenee. Esimerkiksi Baltiassa talous kasvoi 2001 yli 5 prosenttia.
Talouden kasvu ei kuitenkaan lisää vaurautta tasaisesti, alueelliset ja sosiaaliset erot ovat suuria. Niin ovat myös erot nuorten välillä. Kansainvälisten yritysten palveluksessa pitkää päivää tekevät osaajat parantavat tulotasoaan nopeasti, mutta uhraavat myös työlle lähes kaiken aikansa. Julkisella sektorilla ja palveluammateissa työskentelevien palkkataso jää huomattavasti alhaisemmaksi. Esimerkiksi nuoren opettajan kuukausipalkka Unkarissa on 400-500 euron luokkaa. Ero yritysmaailmassa menestyviin korkeasti koulutettuihin on ainakin kolminkertainen. Mitä paremmin nuoret tienaavat, sitä enemmän he Euroopan Unionin jäsenyyttä kannattavat. Markkinoiden avautuminen länteen nähdään ennen kaikkea mahdollisuutena. Omalle osaamiselle saattaa olla kysyntää myös lännessä.
On täysin mahdotonta ennustaa kuinka moni itä- eurooppalainen muuttaa työmarkkinoiden avauduttua länteen. Mielipidetutkimusten mukaan mahdollisuus päästä lännen työmarkkinoille on kuitenkin yhdessä odotetun elintason nousun kanssa tärkein syy äänestää kyllä EU-kansanäänestyksessä. Näin siitäkin huolimatta, että monet EU-maat ovat mahdollistamassa vapaan työvoiman liikkuvuuden vasta seitsemän siirtymävuoden jälkeen. Mahdollisuudesta muuttaa työn perässä on kuitenkin vielä pitkä matka varsinaiseen muuttoon. Kun Espanja ja Portugali tulivat Euroopan Unionin jäseneksi Keski-Euroopassa pelättyä työvoiman massamuuttoa ei tapahtunut ollenkaan. Lännessä saavutettava tulotaso on oltava huomattavasti kotimaista parempi, jotta muuttoa tapahtuu suuressa määrin.
Hyvin koulutetut nuoret aikuiset ovat potentiaalinen muuttajaryhmä. Väestön ikääntyminen länsi- Euroopassa avaa ovia useiden alojen ammattilaisille. Nuorilla on yleensä hyvä englannin ja saksan kielen taito, jonka avulla voi hankkiutua myös vaativimpiin tehtäviin. Toisaalta juuri näiden osaajien elintaso kasvaa voimakkaimmin myös heidän omassa maassaan. Lisäksi EU:n itälaajeneminen entisestäänkin kiihdyttää investointeja itä- Eurooppaan. Enää itään ei investoida vain työvaltaista teollisuutta, vaan myös tutkimus- ja tuotekehitysyksiköitä. Kun puntariin pannaan toiselle puolelle lännen korkeampi palkkataso ja toiselle puolelle idän kasvavat työmarkkinat ja nopeammin nouseva tulotaso, niin ei ole itsestään selvää kuinka moni sittenkään valitsee suunnakseen lännen.
“Go east young man, go east”
Vaikka laajentumisen jälkeen muuton pääsuunta tuleekin olemaan idästä länteen, niin liikettä on myös toiseen suuntaan. Yksi prosentti Virossa asuvista on tällä hetkellä suomalaisia. Se on jo luku, joka noteerataan väestötilastoissa. Se ei ole kuitenkaan paljon, kun sitä verrataan suomalaisten asemaan talouselämässä. Useilla toimialoilla suomalaiset hallitsevat Viron markkinoita. Suomen jalansija on vahva myös Latviassa, jossa kilpailemme suurimman ulkomaisen investoijan asemasta. Liettua on taas vuoden 2002 ensimmäisen neljänneksen vientiluvuissa lähes ainoa selvästi kasvanut markkina-alue.
Puola on Viron jälkeen Suomen suurin kauppakumppani uusien jäsenmaiden joukossa. Viennistämme 1,7 prosenttia suuntautuu Puolaan ja reilu prosentti tuonnista tulee Puolasta. Tuontitavaroissa on runsaasti alihankintaa. Puola on säilyttänyt matalan kustannustasonsa, minkä vuoksi se on houkutteleva vaihtoehto myös Baltiassa toimiville suomalaisille työvaltaisille teollisuusyrityksille. Puolassa on myös laajat sisämarkkinat. 38 miljoonan kansakunta kuuluu Euroopan Unionissa keskisuurten joukkoon ja tulee EU-jäsenyyden myötä nopeasti parantamaan elintasoaan. Puolan kehityksen jarruna on ylisuuri maataloussektori, jolla on edessään valtava rakennemuutos EU-jäsenyyden toteutuessa. Siitä huolimatta puolalaiset suhtautuvat hyvin myönteisesti EU-jäsenyyteen. EU nähdään erityisesti nuoren polven mahdollisuutena ja se antaa vanhemmille ja isovanhemmillekin syyn äänestää kyllä kansanäänestyksessä. Kehittyvä Puola puolestaan tarjoaa runsaasti mahdollisuuksia suomalaisille yrityksille. Läheinen etäisyys, yhteinen itämeri ja jo saavutettu jalansija antavat hyvän pohjan monille yrityksille kehittää toimintojaan nimenomaan Puolassa.
Tampereen ammattikorkeakoululla on kartoitettu valmistuvien tradenomien työllistymismahdollisuuksia. Yksi selvästi nouseva piikki on suomalaisten yritysten tarve löytää Suomesta tekijöitä Itä-Euroopan markkinoille. Haasteellisia paikkoja on tarjolla erityisesti Baltiassa, jossa tarvitaan monen alan taitajia. Baltian merkityksestä Suomen ulkomaankaupalle kertoo parhaiten kaupan rakenne. Se poikkeaa olennaisesti koko ulkomaankauppamme perusrakenteesta, jossa korostuvat elektroniikka, paperi ja perusmetalli. Näiden lisäksi Baltiassa toimitaan vahvasti myös elintarviketeollisuuden ja kaupan aloilla. Lisäksi useiden alojen alihankintaa ostetaan Suomeen juuri Baltiasta. Esim. Viron osuus Suomen tuonnista on 2,5%.
Vieraiden maiden työmarkkinoille hakeutuminen on aina iso kynnys. Asenteellisesti kynnys on vielä suurempi muutettaessa lännestä itään. Kolikon toinen puoli on, että mitä suurempi on lähdön kynnys sitä enemmän se myös mahdollisuuksia tarjoaa. Nuorelle työuraansa aloittavalle itä- Eurooppa tarjoaa nimenomaan mahdollisuuden päästä heti kiinni haasteellisimpiin ja opettavampiin tehtäviin. Sitä voi verrata aikoinaan Yhdysvaltain länsirannikkoon, johon lähdettiin kultaa vuolemaan ja sitten oppivuosien jälkeen palattiin takaisin kotiin. Samalla tavalla toimiminen itä- Euroopan markkinoilla ja sieltä kannuksien hankkiminen on kovaa valuuttaa myöhemmin työelämässä täällä kotimaassa.
Aihe: Mielipidekirjoituksia
Satonen Hämeenkyrön Sanomissa: Sosiaalisten yritysten tulee löytää oma reviirinsä
10.6.2003
Arto Satonen pohtii kirjoituksessaan sosiaalisten yritysten asemaa markkinoilla. Kaikkiin työllisyyttä lisääviin esityksiin tulee suhtautua positiivisesti, mutta on pidettävä huolta, etteivät uudet tukimuodot vääristä kilpailua. Koko mielipide on luettavissa Kirjoituksia -osiossa.
Aihe: Uutisia
Sosiaalisten yritysten tulee löytää oma reviirinsä
10.6.2003
(Julkaistu Hämeenkyrön Sanomissa 10.6.2003)
Työministeriö on päättänyt tarttua työttömyyden kovaan ytimeen mahdollistamalla sosiaalisten yritysten perustamisen. Sosiaaliseksi yritykseksi luokitellaan yritys, jonka henkilökunnasta vähintään 30 prosenttia on vaajakuntoisia tai muuten vaikeasti työllistettäviä. Näitä henkilöitä työllistävälle sosiaaliselle yritykselle työministeriö ehdottaa maksettavan valtion pussista n. 770 euron kuukausitukea. Perusidea on siten yksinkertainen. Valtio alentaa työvoimakustannuksia yrityksessä, joka työllistää vaikeasti työllistettäviä. Yritysten toiminta ei muuten poikkea mitenkään muista yrityksistä, esim. toimialarajoitusta ei ole.
Suomessa on jo kokeiltu useita erilaisia tukityöllistämisen muotoja. Tuloksena on useimmiten ollut, että tukityöllistämisellä keskeytetään työttömyys joksikin aikaa, mutta valitettavan harvoin tukityöllistäminen johtaa normaaliin työllistymiseen, mikä pitäisi olla sen tarkoitus. Vaara piilee, että sosiaalisten yritysten käy samalla tavalla eli niin, että vaikeasti työllistyvän työpaikka kestää yhtä kauan kuin valtion maksama tukikin. Sen vuoksi on ihan hyvä, että vammaisille on tarkoitus luoda oma järjestelmä, jossa tuki voi olla jatkuva.
Kun Suomessa eletään jo pysyväksi muodostunutta korkean työttömyyden aikaa, niin periaatteessa kaikkiin työllisyyttä edistäviin ideoihin tulee suhtautua positiivisesti. Ennen eduskunnan päätöstä on kuitenkin varmistettava, ettei mennä ojasta allikkoon. Sosiaalisten yritysten olisi lähinnä keskityttävä toimialoille, joilla normaalit yritykset eivät kilpaile. Näitä ovat esim. ne teollisuuden alihankintatyöt, jotka muuten menisivät rajojen ulkopuolelle. Samoin monet henkilökohtaiset palvelut, kuten vanhusten auttaminen kotitaloustyössä, joka puhtaasti markkinatalouden periaatteilla tuotettuna tulee liian kalliiksi monille ostaa. Esim. Vammalan työllistämiskeskus (ent. nuorten työpaja) on raivannut oman elintilansa näiltä markkinoilta ja tehnyt merkittävää työtä työllistettävien osaamisen ja ammattitaidon kasvattamiseksi normaalia yritystoimintaa isommin häiritsemättä. Jos sosiaaliset yritykset löytävät sieltä elintilansa, niin ne ovat mitä kannatettavin toimintamuoto.
On aivan hyvä, että työministeriöltä eivät ole kasvavan työttömyydenkään edessä keinot loppuneet. Mikään uusi keino ei kuitenkaan poista sitä tosiseikkaa, että uusi työllistyminen pitäisi tapahtua mahdollisimman nopeasti työttömäksi jäämisen jälkeen ja siihen pitäisi myös taloudellisesti kannustaa. Kun työttömyys pitkittyy, niin silloin sen katkaiseminenkin jää usein vain tilapäiseksi, kuten monista tukityöllistämiskokeiluista tiedetään.
Aihe: Mielipidekirjoituksia
Satonen Aamulehdessä: Veronalennukset ansaitsevat täyden tuen
3.6.2003
Arto Satonen kiittää Aamulehden mielipidekirjoituksessaan hallituksen veroratkaisuja. Tuloveroprosentin laskeminen kaikissa tuloluokissa ja ansiotulovähennyksen korottaminen ovat kannatettavaa talouspolitiikkaa. Satonen kiinnittää huomiota myös siihen, että hallitus tekee nyt politiikkaa, jota ennen vaaleja ainoastaan Kokoomus kannatti. Koko mielipide on luettavissa “kirjoituksia”-kohdassa.
Aihe: Uutisia
Veronalennukset ansaitsevat tuen
3.6.2003
(julkaistu Aamulehdessa 3.6.2003)
Hallitus esittää lisäbudjettiesityksessään tuloveroprosentin laskemista yhdellä prosenttiyksiköllä kaikissa tuloluokissa. Veroalennus tukee kotimaista kysyntää tilanteessa, jossa vientinäkymät ovat kansainvälisen taantuman johdosta heikentyneet. Juuri tällaisessa tilanteessa veroalennuksen dynaamiset vaikutukset ovat suurimmat. Veron lasku kaikissa tuloluokissa varmistaa sen, että uusia tuloloukkuja ei synny.
Oikein on myös se, että kunnallista ansiotulovähennystä lisätään. Ansiotulovähennyksen korotus edesauttaa erityisesti pienipalkkaisia. Molemmat veroalennukset tukevat sitä ,että työnteon pitää aina kannattaa. Punamultahallituksen veropoliittinen linja on hyvin kokoomuslainen ja on jatkoa valtionvarainministeri Sauli Niinistön työlle.
Ennen vaaleja arvojärjestys oli toinen. Sosiaalidemokraatit varoittivat veronalennusten romuttavan hyvinvointiyhteiskunnan ja Keskusta korosti elintarvikkeiden arvonlisäveron alentamista tuloveronalennusten sijasta. Kokoomus joutui ainoana puolustamaan veroalennusten työllisyydelle myönteisiä vaikutuksia. Nyt tämä asia tunnustetaan yleisesti.
Vanhan sanonnan mukaan on niin, että kun herra antaa viran, niin se antaa järjenkin. On hyvä, että hallitus on uskonut valtionvarainministeriön virkamiehiä ja muita talouspolitiikan asiantuntijoita siinä, että nimenomaan kaikkiin tuloluokkiin samalla prosentilla tehtävä veronalennus on paras keino edesauttaa kotimaista kysyntää ja työllisyyttä. Tätä verolinjausta on oppositiosta käsin helppo tukea.
Aihe: Mielipidekirjoituksia