Seuraa Twitterissä @artosatonen.

Arto Satonen

Flickr

Arto Flickrissä

Kokoomus

Error: Feed has a error or is not valid

Arto Satosen viikkoviesti – viikon aiheena puheeni Kokoomuksen eduskuntaryhmän kesäkokouksessa

19.8.2014

Arvoisa lukija,

Tällä kertaa viikkoviestini koostuu pitämästäni puheenvuorosta Kokoomuksen eduskuntaryhmän kesäkokouksessa. Puheenvuorossa esitän ryhmälle näkemyksiäni eduskuntaryhmän puheenjohtajana nykytilasta sekä siitä mitä meidän pitäisi tehdä.

Puhe kesäkokouksessa

Hyvät kansanedustajat,

Rauhallisesta kesästä huolimatta eduskunnan syksy näyttää aikaisempia vuosia kiireisemmältä. Kiristynyt kansainvälinen tilanne Ukrainassa on selvästi suomalaisten mielessä. On ollut vaikeaa ymmärtää, kuinka parin tunnin lentomatkan päässä maamme rajalta eurooppalainen valtio on ajautunut vakavaan kriisiin.

Viimeistään malesialaisen matkustajakoneen alas ampuminen Itä-Ukrainan yllä osoitti myös meille suomalaisille, että Ukrainan tapahtumat koskettavat koko Eurooppaa ja Suomea. Tapahtuneelta ei yksinkertaisesti voi sulkea silmiään.

Suomen hallitus on johdonmukaisesti vaikuttanut koko kriisin ajan EU:n kautta sekä kahdenvälisen keskusteluiden avulla ratkaisun löytymiseksi. Viime päivinä erityisesti tasavallan presidentti Sauli Niinistö on käynyt uskottavasti keskusteluja sekä Venäjän että Ukrainan johdon kanssa. Kaikki keinot on käytettävä, jotta ponnistelut johtaisivat rauhanomaiseen ratkaisuun kriisin osapuolten välillä.

Kiristyneellä kansainvälisellä tilanteella on ollut vaikutuksena myös Suomeen, samoin Venäjän heikentyneellä taloustilanteella. Venäjän asettamiin vastapakotteisiin on suhtauduttava äärimmäisen vakavasti, sillä niiden vaikutukset koskettavat myös suomalaista elintarviketuotantoa, lukuisia yrityksiä ja monien perheiden toimeentuloa.

Maa- ja metsätalousministeri Petteri Orpo ja ulkomaankauppaministeri Lenita Toivakka ovat tehneet vaikuttavaa työtä kriisin aikana ja etsineet keinoja suomalaisyritysten ja niiden työpaikkojen turvaamiseksi.

Koko Suomen valtionjohdon – tasavallan presidentti Niinistön, pääministeri Stubbin ja ulkoministeri Tuomiojan toiminta Ukrainan kriisissä ansaitsee kansakuntamme yksimielisen ja jakamattoman tuen.

Kokoomus uskoo siihen, että Suomi selviää kohdatuista haasteista. Nyt politiikassa ei ole irtopisteiden keräämisen aika, vaan puolueiden on kyettävä rakentavaan yhteistyöhön. Tarvitaan lisää luottamusta ja tulevaisuudenuskoa. Asiat on asetettava tärkeysjärjestykseen.

Tämän aamun gallupit osoittivat, että suomalaiset luottavat Kokoomuksen tapaan hoitaa Suomen asioita vastuullisella tavalla.

Hyvät edustajat,

Hallitus kokoontuu parin viikon kuluttua käsittelemään valtionvarainministeriön budjettiesitystä ensi vuodelle. Budjettiesitys on rakennettu vaikeana taloudellisena aikana, eikä uusia lupauksia hyvistä asioista voi antaa. Esitys on pääpiirteittäin oikeansuuntainen ja vie Suomen julkista taloutta kestävämmälle pohjalle.

Budjettiesityksen toimet vahvistavat julkista taloutta ja luovat edellytyksiä uudelle kasvulle. Valtion velanotto vähenee ensi vuonna merkittävästi, noin kolmella miljardilla eurolla. Tavoite velkaantumisen taittamiseksi lähenee. Hallituksen tekemät sopeutuspäätökset alkavat vaikuttaa.

Tämä on tärkeää Kokoomukselle siksi, että julkinen talous saadaan terveelle pohjalle. Suomalaisille tärkeiden palveluiden rahoitus pitää turvata siten, etteivät tulevat sukupolvet joudu samalla kohtuuttoman velkataakan kantajiksi.

Rakennepaketin toimilla kurotaan umpeen talouden pitkän aikavälin kestävyysvajetta. Monet rakennetoimet vaativat edelleen tarkentamista ja lisäpäätöksiä. Julkisen talouden tervehdyttämiseksi hallituksen on pidettävä kiinni siitä, että rakennepaketti laitetaan toimeen kokonaisuudessaan.

Mikäli tavoite ei näytä toteutuvan, hallituksen on oltava valmis tekemään täydentäviä esityksiä uusiksi rakennetoimiksi tai esimerkiksi kuntien tehtävien ja normien purkamiseksi. Rakennepaketin ja kuntien normipurulle asetetuista tavoitteista ei pidä tinkiä. Kestävyysvajeen taittaminen edellyttää myös eläkeratkaisua, joka on mittasuhteiltaan oikea.

Jo tehdyistä lukuisista päätöksistä huolimatta on muistettava, että otamme edelleen velkaa miljardikaupalla hyvinvointimme rahoittamiseksi. Jo tehdyt päätökset eivät vie meitä vielä maaliin asti. Tulevina vuosina tarvitaan lisää päätöksiä, uraa on kuljettava eteenpäin.

Suomalaisille antamamme hyvinvointilupauksen säilyttämiseksi emme voi jättää päätöksiä tekemättä saati jäädä kiistelemään budjetin yksityiskohdista. budjettiesityksen kokonaisuus on ratkaiseva asia Kokoomukselle ja Suomelle, eivät niinkään sen yksittäiset esitykset.

Hyvät kansanedustajat,

Tällä hallituskaudella olemme tehneet merkittävästi töitä, jotta Suomen talous saadaan kuntoon. Julkisen talouden tilanne on vaatinut myös sopeutustoimia, jotka ovat vaikuttaneet tavalla tai toisella kaikkiin suomalaisiin. Näitä taloustalkoita on tehty yhdessä.

Pelkät taloustalkoot eivät riitä nostamaan Suomea ylös suosta kovalle maalle. Suomi tarvitsee panostuksia sivistykseen, osaamiseen ja koulutukseen. Ilman vahvaa osaamista, kykyä luoda ja oppia uutta ei voi syntyä oikeaa, pitkäaikaista kasvua.

Kokoomus pitää tärkeänä, että hallitus on julkisen talouden remontin keskellä panostanut myös koulutukseen ja tutkimukseen muun muassa pääomittamalla yliopistoja, panostamalla ilman tutkintoa olevien aikuisten koulutukseen ja tukemalla yritysten mahdollisuuksia osaavan työvoiman saamiseksi oppisopimuskoulutusta kehittämällä.

Hallitus on panostanut myös perusopetuksen laatuun suuntaamalla varoja opetusryhmien pienentämiseen ja opettajien täydennyskoulutukseen. Pienillä panostuksilla on saatu vuosien mittaan paljon hyvää aikaiseksi.

Valtionvarainministerin budjettiehdotus olisi toteutuessaan kylmää kyytiä osaamisen ja tutkimuksen kehittämiselle. Valtionvarainministerin esittämät leikkaukset tutkimuksen ja yliopistojen rahoitukseen sekä opettajien täydennyskoulutukseen uhkaavat rapauttaa pohjaa uudelta kasvulta, joka nimenomaan perustuu osaamiselle, tutkimukselle ja uusille innovaatioille.

Valtionvarainministerin ehdotus olisi takapakki suomalaiselle osaamiselle, eikä se edusta sitä tulevaisuuteen katsovaa linjaa, johon Kokoomus uskoo.

Tiukassa taloudellisessa tilanteessa onkin viisautta käyttää niukat varat parhaalla mahdollisella tavalla koulutuksen ja osaamisen hyväksi. Tarvitaan huolellista valmistelua ja harkintaa siitä, miten suomalainen koulutus hyötyy eniten.

Opetusministerin johdolla valmisteltu esitys oppivelvollisuusiän nostamiseksi ei valitettavasti täytä hyvän valmistelun kriteereitä. On edelleen epävarmaa, pystytäänkö esitys toteuttamaan sovitulla 15 miljoonan euron sijoituksella.

Sekä taloudellisesti että yhteiskunnallisesti merkittävää hanketta ollaan viemässä eteenpäin ilman varmuutta siitä, mitkä sen todelliset kustannukset ovat. Suunta on huolestuttava.

Kokoomuksen eduskuntaryhmä pitää välttämättömänä, että oppivelvollisuusiän nostamisesta teetätetään ulkopuolinen selvitys uudistuksen todellisista kustannuksista hallitusohjelmaneuvotteluissa sovitulla tavalla, jotta uudistuksen kustannuksista saadaan asiantunteva varmuus. Hutilointiin näin suurissa uudistuksissa ei ole varaa.

Hyvät kollegat, arvoisat kuulijat,

Me kaikki tiedämme, että Suomi on valtavien haasteiden edessä.

Tälle vuodelle on ennustettu mitätöntä 0,2 % talouskasvua. Työttömyys on liian korkealla, yli yhdeksässä prosentissa. Väestömme ikääntyy niin, että 2030 jokaisen työssä käyvän suomalaisen pitäisi karkeasti ottaen elättää itsensä lisäksi toinen suomalainen, kun aiemmin meillä oli kaksi työssäkäyvää yhtä huollettavaa kohden.

Suomi kuuluu kiistatta globalisaation voittajiin. Suomi on hyötynyt globalisaatiosta eniten maailmassa, vuoden 1990 jälkeen noin 1 500 euroa henkeä kohden vuosittain, kun esimerkiksi kiinalaisten hyöty samana aikana oli 80 euroa vuodessa henkeä kohden. Ilman kansainvälistä kauppaa olisimme huomattavasti köyhempi maa.

Pitkän aikavälin kilpailukykytekijät ovat Suomella hyvät. Olemme turvallinen ja ympäristöystävällinen maa, jossa on korkeasti koulutettu työvoima. Vienti ja kasvu eivät kuitenkaan tällä hetkellä vedä, sillä olemme ainakin väliaikaisesti hinnoitelleet itsemme ulos monilta maailman markkinoilta.

Yksikkötyökustannukset ovat Suomessa kohonneet vuodesta 2000 yli 35 %, kun esimerkiksi Saksassa luku on vain 10 %. Suomessa kokoaikatyötä tekevien palkansaajien todellinen viikkotyöaika on EU:n lyhin. Pitkällä aikavälillä tehdyn työn määrä on vähentynyt maltillisesti, ja palkat nousseet tasaisesti.

Kilpailukyvyn menetys näkyy. Kesäkuun lopussa työttömänä oli yli 330 000 suomalaista. Pelkästään teollisia työpaikkoja on hävinnyt Suomesta vuoden 2007 jälkeen 73 000. Vienti on romahtanut: vaihtotase oli 2008 noin 8 miljardia ylijäämäinen, tämän vuoden alussa noin 2 miljardia alijäämäinen.

Rakensimme hyvinvointiyhteiskuntamme vahvan teollisen kasvun vuosina sotien jälkeen ja sementoimme sen globalisaation tuomilla rahavirroilla 90-luvun laman jälkeen.

Nyt olemme kiistatta tilanteessa, jossa meidän täytyy kysyä, voimmeko jatkaa noiden aikojen rakenteilla. Mikä on yhteiskunnan tehtävä ja mikä on yksilön vastuu? Ovatko julkiset menomme ja yhteiskunnan vastuut suhteutettu viime vuosien ja lähitulevaisuuden menestyksen tasolle?

Hyvät kuulijat,

Suomella ja meillä suomalaisilla on kaikki edellytykset pärjätä globaalissa kilpailussa. Suomalaisessa osaamisessa, luottamuksellisessa yhteiskunnassa ja ahkeruudessa on valtava potentiaali.

Poliitikot, virkamiehet tai akateemikotkaan eivät kuitenkaan voi tietää, mistä tulevaisuuden kasvu ja työpaikat syntyvät. Ne syntyvät vapailla markkinoilla, ihmisten luovuuden ja yritteliäisyyden kautta. Kaiken menestyksen lähde on jatkossakin työ. Kun ratkaisemme työhön liittyvät ongelmat, talous tulee perästä.

Ensinnäkin, meidän on parannettava työmme hintakilpailukykyä.

Yksikkötyökustannuksiin voidaan vaikuttaa työn tuottavuutta lisäämällä, jota tehdään työpaikoilla joka päivä. Palkkoja ei voida alentaa, koska monissa kodeissa ollaan jo nyt tiukilla ja kotimainen ostovoima turvaa palvelualojen työpaikat. Työaikaa sen sijaan voidaan maltillisesti pidentää.

Suomalainen hyvinvointiyhteiskunta rakennettiin 8 tunnin työpäivällä ja 40 viikkotunnilla. Tällä hetkellä työaika on 37,5 tuntia. Miten pitkää työviikkoa meillä on nykyään varaa tehdä, kun globaali kilpailu haastaa meidät kovemmin kuin koskaan?

Eräs suurimpia tulevaisuuden kysymyksiä on se, millaista on tulevaisuuden työ. Voimmeko olettaa, että entisajan työmarkkinamalli toimii nykymaailmassa, joka muuttuu aina vain entistä nopeammin: työ on monipuolisempaa, kansainvälisempää ja verkottuneempaa kuin koskaan.

Kun muu maailma on edennyt ruukkiajasta digiaikaan, voimmeko oikeasti olettaa, että työ ei muuttuisi? Että lakejamme ja asenteitamme ei tarvitsisi päivittää uuteen aikaan?

Muutos on ainoa varma asia. 40 vuoden työurat saman työnantajan palveluksessa ovat katoava luonnonvara. Yrittäjyyden, opiskelun ja työntekijänä olemisen raja-aidat hämärtyvät ja menettävät merkitystään. Työelämän joustavuutta on lisättävä kaikilla tasoilla. Tähän liittyy esimerkiksi se, että yrittäjien sosiaaliturvaa on parannettava ja työllistämisen lainsäädännöllisiä esteitä purettava.

Työmarkkinoillamme on erilaisia työtehtäviä ja ammattikuntia. Toiset ammatit ovat globaaleja kuten taiteilijan tai tutkijan ammatti ja toiset paikallisia kuten autonkuljettajan tai kampaajan ammatti. Onko viisasta säätää hyvin erilaisille työmarkkinoille samanlaisia lakeja ja käytäntöjä? Vai tulisiko meidän esimerkiksi lisätä paikallista sopimista varsinkin silloin, kun työpaikat ovat vaarassa, kuten Saksassa tehdään?

Työttömyyden hoidossa ei tulevaisuudessakaan ole taikatemppuja. Talouskasvu, joustavammat työmarkkinat, kannustava sosiaaliturva, sekä osaamisen kehittäminen ovat keinot työttömyyden vähentämiseksi.

Hyvä kysymys on kuitenkin se, miksi kasvavan työttömyydenkin aikana joillakin aloilla podetaan työvoimapulaa ja työntekijöitä saadaan vain ulkomailta? Onko työn verotus tasolla, joka kannustaa ottamaan vastaan osa-aikaisiakin töitä tai tekemään ylitöitä, jos niitä on tarjolla?

Vieläkin isompi kysymys on, onko meillä inhimillisesti tai taloudellisesti varaa passiiviseen sosiaaliturvaan, vai tarvitsemmeko enemmän osallistavuutta? Nuorten kohdalta vastauksemme tähän kysymykseen on EI ja siksi meillä on nuorisotakuu. Ministeri Risikon johdolla osallistavasta sosiaaliturvasta on jo aloitettu kokeilu, jota on vietävä johdonmukaisesti eteenpäin.

Työstä syrjäytynyt ei ole onnellinen. Lähtökohtaisesti jokainen haluaa antaa oman panoksensa yhteiseksi hyväksi ja siihen on annettava mahdollisuus. Tämän uuden mahdollisuuden tulee tarkoittaa myös mahdollisuutta kouluttautua uudelleen. Tähän liittyvät kysymykset siitä, onko nykyinen aikuiskoulutusjärjestelmämme riittävän nopealiikkeinen vai tarvitsemmeko uusia tapoja hankkia ihmisille osaamista esimerkiksi koulutussopimusten avulla?

Kunhan saamme työmarkkinamme toimivammiksi, työn hinnan kilpailukykyiseksi ja talouden kasvuun, uusia mahdollisuuksia löytyy!

Bioenergialla voimme luoda työpaikkoja ympäri Suomen, torjua ilmastonmuutosta sekä parantaa energiaomavaraisuuttamme. Kotimainen bioenergia edellyttää järkevää verotasoa turpeelle ja riittävää tukea hakkeelle. Vesivoimaa voimme lisätä ja sekin on askel eteenpäin, jos tuontiydinvoimaa voidaan korvata Suomessa ja suomalaisenemmistöisessä yhtiössä tuotetulla ydinvoimalla.

Cleantechistä voimme luoda suomalaisen vientialan teknologiasta, jolla ratkotaan ympäristöongelmia maailman joka kolkassa. Digitaloudessa on valtavat mahdollisuudet, kuten pelialan menestyneet yritykset ovat jo meille osoittaneet.

Suomalaisesta puusta voidaan tulevaisuudessa tehdä mitä monipuolisimpia tuotteita. Metsä Groupin Äänekosken miljardi-investointi on merkki siitä, että alalla on taas lupaavia näkymiä.

Myös perinteisemmillä aloilla itää uusi toivo. Turun telakan jatkuminen ja toimialan pelastaminen on esimerkki kansainvälisen perheyhtiön ja Suomen valtion onnistuneesta yhteistyöstä. Turkuun saatiin kerralla miljardin tilaukset ja 10 000 henkilötyövuotta töitä. Kiitokset elinkeinoministeri Vapaavuorelle tämän asian hoitamisesta.

Kone-, kaivos- ja metallituoteteollisuudessa tuotannon huipputeknologia ja ympäristöosaaminen voivat olla ennennäkemättömiä kilpailutekijöitä. Teollinen internet tekee tuloaan, ja Suomessa on vahvaa osaamista sekä teollisesta tuotannosta että ICT-alalta. Toimintaympäristöstä on kuitenkin pidettävä huolta. Esimerkiksi kaivostoiminnan verotuksen tulee olla kansainvälisesti kilpailukykyistä.

Erityistä huomiota talouden rakenteessamme on kiinnitettävä investointeihin. Reaali-investoinnit Suomeen ovat nyt huolestuttavan vähäisiä. Teollisuuden kiinteät investoinnit ja tutkimus- ja kehitysinvestoinnit ovat pudonneet muutamissa vuosissa yhdeksästä miljardista kuuteen miljardiin. Tämä suunta on saatava kääntymään. Investoinnit eivät saa ainakaan jäädä jumiin liian hitaisiin lupaprosesseihin.

Suomalaisen hyvinvointiyhteiskunnan tulevaisuus riippuu suomalaisen työn kansainvälisestä kilpailukyvystä: sen hinnasta ja laadusta. Kun suomalainen työ pärjää kansainvälisessä kilpailussa ja talous kasvaa, niin työpaikkojen määrä lähtee kasvuun. Silloin työpaikkoja syntyy myös niille, jotka eivät nyt ole töissä. Työstä kertyvillä verotuloilla rahoitetaan hyvinvointiyhteiskunnan tärkeimmät palvelut: koulutus ja terveydenhoito.

Ilman talouskasvua on edessä ennen pitkää hallitsematon palvelujen alasajo, jolloin heikoimmassa asemassa olevat kärsivät eniten. Viime kädessä suomalaisen työn kilpailukyvyn puolustaminen on heikoimmista huolehtimista. Koska suomalainen työ ei tällä hetkellä ole riittävän kilpailukykyistä, tarvitaan hyvinvointiyhteiskunnan pelastustalkoot.

Kokoomus haluaa tarjota keskusteluun omat, käytännönläheiset ehdotuksensa tulevaisuuden työstä myöhemmin tänä syksynä. Tahdomme myös kuulla suomalaisten kaikki hyvät ideat innostavasta, tehokkaasta ja palkitsevasta työstä, sekä levittää hyviä käytännön esimerkkejä. Näistä sitten koostamme parhaat eväät Suomen haasteisiin.

Hyvinvointiyhteiskunnan pelastaminen on meistä suomalaisista itsestämme kiinni! Sitä työtä emme voi jättää muille, laitetaan hihat heilumaan!

Ystävällisin terveisin,
Arto Satonen


Arto Satonen
arto.satonen@eduskunta.fi
050-5113110


Listalle liittymiset ja listalta poistumiset:
Arto Ahvensalmi
(Arto Satosen avustaja)
arto.ahvensalmi@eduskunta.fi
09-4324110 / 045-1245678

Viikkoviestejä | Tagit: · ·

Työajan pidennys turvaisi työpaikkoja

19.8.2014

Karjalaisen pääkirjoituksessa 7.8.14 pohdiskeltiin työtuntien määrän ja kilpailukyvyn yhteyttä. Pääkirjoitus suhtautui torjuen ehdotuksiini työajan pidentämisestä.

Pääkirjoitus on oikeassa siinä, että työtuntien määrä on huono mittari pitkän aikavälin ns. institutionaaliselle kilpailukyvylle. Tämä Suomessa on korkea: meillä on vakaa, luotettava yhteiskunta, hyvä koulutusjärjestelmä ja niin edelleen. Työtunneista puhuttaessa on kuitenkin kyse eri asiasta.

Suomen lyhyemmän aikavälin hintakilpailukyky on nimittäin jäänyt pahasti kilpailijamaista jälkeen. Hintakilpailukykyä mittaavat yksikkötyökustannukset ovat Suomessa kohonneet vuodesta 2000 yli 35 % kun esimerkiksi Saksassa luku on vain 10 %. Yksikkötyökustannukset muodostuvat tietenkin palkasta suhteessa työaikaan. Eurostatin (2013) tilastojen mukaan Suomessa kokoaikatyötä tekevien palkansaajien todellinen viikkotyöaika on EU:n lyhin. Pitkällä aikavälillä tehdyn työn määrä on vähentynyt maltillisesti, ja palkat nousseet tasaisesti, yhteensä noin 60 prosenttia vuosina 1995–2009.

Huono kilpailukyky näkyy nyt heikkoina talouden kasvulukuina (ennuste 0,2 % BKT-kasvua 2014) sekä korkeana työttömyytenä (9,2 % eli 337 200 työtöntä). Vienti ei vedä – suurelta osin siksi, että tuotteemme eivät pärjää kansainvälisessä hintakilpailussa. Samalla julkisen sektorimme rahoitus ei ole kestävällä pohjalla. Kumpaankin ongelmaan auttaisi työajan maltillinen pidennys. Julkinen sektori vähentäisi velkaantumistaan ja teollisuus parantaisi kansainvälistä kilpailuasetelmaansa. Tämä turvaisi työpaikkoja!

Karkeasti laskien esimerkiksi Tampereen kaupunki säästäisi noin 38 miljoonaa, jos työaikaa pidennettäisiin kahdeksaan tuntiin päivässä nykyisestä 7,5 tunnista (noin 6 %). Vastaavasti vientiteollisuudessa henkilöstökulujen vähennys voisi tarkoittaa kansainvälisessä kilpailussa monia voitettuja tilauksia. Vaikka työaika pitenisi, töissä käyvälle jäisi kuitenkin yhtä paljon kuukaudessa käteen – ostovoimaa ei pidä heikentää.

Mielipidekirjoituksia | Tagit:

Vammalan Shakkikerholle historiallinen SM-kulta

19.8.2014

Vammalan Shakkikerho voitti joukkuepikashakin Suomen mestaruuden Oulussa viikonloppuna. Mestaruus on Vammalan ensimmäinen shakin Jukolan Viestiksi kutsutussa suurtapahtumassa. Lähellä mestaruutta oltiin jo hopealla Porissa 2012, mutta täysosuumaan yllettiin nyt ensi kertaa. Turnausta on pelattu vuodesta 1963 ja tänä vuonna osallistui 128 nelihenkistä joukkuetta.

Vammalan Shakkikerholle mestaruuden voittivat latvialainen Nikita Meskovs, Henri Pohjala, Jussi Kauko ja Tero Lehtimäki. Mestaruus irtosi 24 joukkueen finaalissa 69,5 pisteellä. Meskovs ja Pohjala voittivat myös pöytäpalkinnot 1. ja 2. pöydällä. Hopeaa joukkuekilpailussa sai Jyväskylän Shakkikerho ja pronssia Shakkivelhot Porvoosta.

Vammalan voittaneen joukkueen kokoonpano on ollut seuran tukiranka jo vuosia. 21-vuotias Henri Pohjala on viime aikoina noussut Suomen ykköspelaajaksi pikashakissa. Hän voitti Oulussa myös henkilökohtaisen cup-kilpailun kukistaen myös parhaimmat virolaiset ja venäläiset pelaajat. Ensi kaudella Pohjala ottaa yhden hyppäyksen uralla eteenpäin, kun hän siirtyy pelaamaan Västeråsin joukkueeseen Ruotsin liigaan.

Joukkueen kapteeni 38-vuotias kemisti Jussi Kauko on vuosia kuulunut Suomen parhaisiin pikapelaajiin ja jälleen kerran Kauko osoitti kykynsä pelata kovalla tasolla. 22-vuotias oikeustieteen opiskelija, shakkimestari Tero Lehtimäki on menestynyt aiemminkin erityisesti pikashakissa. Suomen mestaruus on molemmille aikuisten sarjoissa ensimmäinen. 21-vuotias ulkomaalaisvahvistus Nikita Meskovs pelasi Vammalan joukkueessa ensi kerran jo juniorina kotikisoissa 2007. Nikita on yksi Latvian parhaista pelaajista ja tavoittelee suurmestarin arvonimeä.

Vammala voitti myös sijoitusryhmät

Vammalan Shakkikerho osallistui Oulun kilpailuihin viidellä joukkueella. Kakkosjoukkueessa oli mukana seuran uusia nuoria pelaajia Eero Valkama ja Joonas Nordman, sekä kokeneet Ville Ketola ja Arto Satonen. Kakkosjoukkue putosi lauantaina finaalista, mutta pelasi sunnuntaina vahvasti voittaen 1. sijoitusryhmän.

Vammalan Shakkikerhon kolmosjoukkue (Pekka Kaatiala, Pekka Kauko, Timo Nurmi, Jarmo Hautaniemi) oli puolestaan paras 2.sijoituskilpailussa. Näin Vammalan Shakkikerho saavutti erittäin harvinaisen triplan, voiton mestaruusryhmässä ja kahdessa sijoituskilpailussa.

Vammalan Shakkikerhon nelosjoukkue (Olli Helander, Pekka Lehto, Pentti Rintakoski, Matti Mäensivu) pelasivat 3.sijoituskilpailussa neljänneksi. Viitosjoukkue ( Erkki Tarvainen, Johanna Tanni, Gerhard Maier, Kimmo Ailasmaa) sijoittui 4.sijoituskilpailussa kahdeksanneksi.

Ensi vuoden elokuussa joukkuepikashakin SM-kilpailut pelataan Sastamalassa Vexve-areenalla, jonne odotetaan lähes tuhatta shakinpelaajaa.

Mielipidekirjoituksia | Tagit: ·

Kokoomuksen Satonen 29.7.: Tiilikaisen kannattaa tutustua hallituksen ohjelmaan

19.8.2014

Kokoomuksen eduskuntaryhmän puheenjohtaja Arto Satonen kummeksuu keskustan eduskuntaryhmän puheenjohtaja Kimmo Tiilikaisen moitteita. Tiilikainen nimesi Suomenmaassa julkaistussa kirjoituksessaan pääministeri Stubbin hallituksen ohjelman ”vaalitäkyksi” ja ”silmänkääntötempuiksi”. Satonen kehottaakin Tiilikaista tutustumaan hallitusohjelmaan uudelleen.

– Jo pidempään keskustan suunnalta tulleet kannanotot ovat kuulostaneet lähinnä siltä, että keskusta keskittyy vain moittimaan hallitusta. Siihen oppositiolla on toki täysi oikeus, mutta samalla toivoisi, että perusteita olisi tarkasteltu hieman syvällisemmin. Suomalaiset ansaitsevat tässä vaikeassa tilanteessa asiallista ja ratkaisuhakuista keskustelua, Satonen toteaa.

- Hallituksen tekemiä toimia voi arvostella, mutta niitä kannata väheksyä turhaan. Hallitusohjelmassa on sovittu esimerkiksi miljardiluokan työllisyyttä ja kasvua vahvistavista toimenpiteistä, Satonen korostaa.

Yksittäisiä toimenpiteitä hallitukselta on pitkä lista:

  • Työn verotusta kevennetään, epävarmuutta lietsonutta Windfall-veroa ei oteta käyttöön ja yritysten yhteisöveroa kevennetään palauttamalla edustusmenojen vähennyskelpoisuus.
  • Finnveran rahoitusmahdollisuuksien laajentamisen arvioidaan mahdollistavan miljardin euron yksityiset lisäinvestoinnit.
  • Pisara-rata, Länsimetron jatko Kivenlahteen ja Tampereen katuraitiotie ovat yhteensä miljardiluokan investoinnit liikenneinfrastruktuuriin.
  • Syksyn budjettiriihessä listaa täydennetään pienemmillä, työllisyyden ja kasvun kannalta kriittisimmillä liikennehankkeilla.
  • Pääkaupunkiseudun suuret liikennehankkeet on kytketty tonttitarjonnan ja asuntorakentamisen lisäämiseen. Nämä yhdessä hallitusohjelmassa sovitun asuntorakentamista lisäävän päätöskokonaisuuden kanssa sysäävät liikkeelle yksityistä asuntorakentamista ja näin parantavat työmarkkinoiden toimintaa.
  • Syksyn budjettiriihessä hallitus täydentää tarvittaessa rakennepoliittista ohjelmaa, mikä on talouden pidemmän aikavälin kasvupotentiaalin kannalta kaikkein olennaisin kokonaisuus.

-Hallitus on sopinut ohjelmastaan vaikeassa tilanteessa, jossa on toisaalta haluttu vahvistaa kasvun edellytyksiä, toisaalta huolehtia valtion velan bkt-osuuden taittamisesta. Tilanne ei ole ollut helppo, mutta hallitus on halunnut pitää kiinni myös talouspolitiikan uskottavuudesta, Satonen päättää.

Mielipidekirjoituksia | Tagit: ·

Lentopalloliiton puheenjohtaja Arto Satonen: Fanit ovat Suomen vahvuus

19.8.2014

Suomalaiseen palloiluun on rantautunut fanikulttuuri, jossa lähdetään kannustamaan maajoukkuetta kansainvälisiin mittelöihin. Suomalainen erikoisuus on, että jääkiekon ja jalkapallon ohella myös lentopallo- ja koripallomaajoukkueen pelit vetävät mukanaan suuria faniryhmiä. Puolaan odotetaan jopa 2500 suomalaisfania kannustamaan lentopallomaajoukkuettamme.

Fanien ansiosta Suomi näkyy ja kuuluu. Jo Tanskan EM-kisoissa juuri suomalaiset fanit toivat urheilujuhlan Herningin lohkoon. Suomen fanit olivat näkyvässä roolissa myös MM-kisapaikkaa varmistettaessa Slovakiassa. Puolassa me olemme todennäköisesti suurin faniryhmä isäntien jälkeen. Fanien kisassa Suomi on siis paljon kokoaan suurempi.

Fanit antavat ison tuen joukkueelle. Fanien ansiosta isoistakin vieraista halleista tulee Suomen kotikenttiä, joissa kannustus raikuu. Fanit ovat se kahdeksas mies kentän laidalla, jonka apua voittoon tarvitaan. Kun Suomi voittaa, niin fanit juhlivat. Vieläkin tärkeämpää on se, että fanit eivät unohda joukkuettaan vaikeinakaan hetkinä.

Fanit luovat myös kuvaa omasta maastaan. Tämä on aina hyvä pitää mielessä. Suomalaiset lentopallofanit juhlivat ja nauttivat matkastaan, mutta käyttäytyvät korrektisti. Iloisuus ja rentous kuuluu kuvaan, samoin toisten joukkueiden kunnioittaminen. Hyvä fani tunnustaa myös vastustajan hienot suoritukset, vaikka onkin sata prosenttisesti omiensa puolella. Olen varma, että jälleen kerran Puolassa suomalaiset fanit jättävät hienon kuvan Suomesta.

Lentopallo on kasvamassa Suomessa keskisuuresta lajista suureksi. Tässä kasvuprosessissa maajoukkueen fanitoiminnalla on tärkeä rooli. Fanien määrän nopea kasvu osoittaa kiinnostuksen kasvun lajia kohtaan, mikä puolestaan parantaa lajin näkyvyyttä mediassa. Positiivinen kierre tuo lajille lisää näkyvyyttä, lisää nuoria pelaajia, lisää harrastajia, lisää yhteistyökumppaneita ja jälleen lisää faneja!

Antakaamme hyvän jatkua!

Mielipidekirjoituksia | Tagit:

Aamulehti 18.7.: Arto Satonen ja Pauli Kiuru – Sakon muuntorangaistus on tehokas

19.8.2014

Suomi luopui 2008 sakon muuntorangaistuksesta. Perusteluna käytettiin, että elämänhallintansa menettäneiden ihmisten pitäminen vankilassa tulee kalliiksi. Pieniin omaisuusrikoksiin syyllistyvät maksukyvyttömät henkilöt jäävät nyt käytännössä rangaistuksetta.

Näpistykset ovat suuri ongelma kaupalle. Kaupan liiton arvion mukaan kauppa menetti vuonna 2010 noin 500 miljoonaa näpistysten takia. Luku oli noussut 30 miljoonalla vuodesta 2006. Hyvin todennäköisesti muuntorangaistuksen poistuminen on lisännyt merkittävästi myymälävarkauksia ja myös tekijöiden määrä on lisääntynyt. Kustannukset siirtyvät rehellisten asiakkaiden maksettaviksi.

Moraalisesti annamme täysin väärän signaalin, kun rikoksesta ei seuraa rangaistusta. Sakko on tehokas keino rangaista niitä, joilla on maksukykyä. Se on kuitenkin merkityksetön niille, joilla sakkoja on jo vino pino maksamatta.

Tulossa on hallituksen esitys, jossa sakko voitaisiin muuttaa vankeudeksi, jos henkilölle on annettu neljäs tai useampi sakko vuoden kuluessa. Muutoksella pyritään vaikuttamaan rikosoikeusjärjestelmän uskottavuuteen, lain kieltojen ja käskyjen noudattamiseen sekä yleiseen lainkuuliaisuuteen.

Jatkossa toistuva myymälävarkaus johtaisi vankeustuomioon. Lakiesityksen nopea voimaansaattaminen on välttämätöntä. On hyvä, että otamme yhden askeleen rangaistusten tiukentamisen suuntaan.

Mielipidekirjoituksia | Tagit:

Yksikin syrjäytynyt nuori on liikaa

19.8.2014

Punaisen ristin teettämän tuoreen mielipidekyselyn mukaan suomalaiset ovat eniten huolissaan nuorten syrjäytymisestä. Jopa kaksi kolmasosaa vastaajista on huolissaan nuorten hyvinvoinnista ja vaarasta syrjäytyä. Ongelma ei toki ole vain suomalainen. Itse asiassa monissa Euroopan maissa otetaan nyt innokkaasti oppia Suomen nuorisotakuujärjestelmästä.

Suomessa nuorten syrjäytymistä pyritään estämään monipuolisilla tukitoimilla, jotka koskevat hyvin eri-ikäisiä lapsia ja nuoria. Nykykeinoin ollaan päästy tulokseen, jossa 60 prosenttia syrjäytyneiksi luokitelluista aloittaa vuoden kuluessa opiskelut tai siirtyy työelämään. Yhteiskunnan toimin ja auttajien työllä on siis saatu paljon aikaan, mutta 40 prosenttia syrjäytyneistä jää vielä tämänkin siivilän ulkopuolelle.

Syrjäytymisen inhimillinen hinta on valtaisa, koska monet syrjäytyneet nuoret ajautuvat kovien päihteiden käyttäjiksi ja elämä tuhoutuu. Myöskin syrjäytymisen hinta yhteiskunnalle on kova. Yhden pysyvästi syrjäytyneen nuoren hinta yhteiskunnalle on 1,2 miljoonaa euroa. Syrjäytymisuhan alla olevien nuorten auttaminen on inhimillinen velvollisuutemme, mutta se on myös kansantaloudellisesti välttämätöntä.

Maaseudulla ja pienissä kaupungeissa on paremmat edellytykset tarttua kiinni nuorten ongelmiin. Pienessä yhteisössä ihmiset tunnetaan ja ongelmat havaitaan nopeasti. Toimivalla kodin, koulun ja sosiaalialan ammattilaisten yhteistyöllä voidaan saavuttaa paljon. Usein nuori tarvitsee apua oikean suunnan löytämisessä.

Vanhassa Vammalassa oli jo vuosituhannen vaihteessa nuorten työpaja ja nuorten yhteiskuntatakuu tosiasiallisessa käytössä. Se merkitsi sitä, että jokaisen yläkoulusta valmistuneen nuoren tilanne kartoitettiin ja vaille jatko-opiskelupaikkaa jääneet kutsuttiin työpajalle. Työpajassa jokaisella oli nimetty ohjaaja, joka toimi nuoren tukena. Jos nuori tarvitsi päihdekuntoutusta tai velkaneuvontaa, niin hänet ohjattiin sinne, mutta ei unohdettu. Ohjaaja seurasi koko ajan nuoren tilannetta ja ohjasi häntä eteenpäin, kunnes nuori oli valmis jatko-opintoihin tai töihin. Tämä tapa oli yksinkertainen ja tuloksellinen.

Vastaavalla tavalla on toimittu monilla muillakin pienillä paikkakunnilla. Punkalaitumella on osoitettu, että maahanmuuttajalapsille ja -nuorille kannattaa aloittaa Suomen kielen opetus välittömästi. Kun sitten päätös pysyvästä oleskeluluvasta aikanaan tulee, niin Suomeen jäävät ovat jo integroitumisessaan paljon pidemmällä.

Kyse on viime kädessä samasta asiasta. Nuorilla on kykyä omaksua asioita ja menestyä elämässään, mutta osa nuorista tarvitsee kriittisissä vaiheessa tukea oman polun löytämiseen. Päävastuu on tietenkin vanhemmilla, mutta myös muiden aikuisten tukea tarvitaan ja yhteiskunnankin kannattaa näihin nuoriin satsata.

Mielipidekirjoituksia | Tagit: · · ·

Kokoomuksen Satonen: Eurooppa tarvitsee kilpailukykyä, ei velkaelvytystä

19.8.2014

Kokoomuksen eduskuntaryhmän puheenjohtaja Arto Satonen toivoo, että Euroopan taloustilannetta hoidetaan parantamalla kilpailukykyä velkaelvytyksen sijaan. Sama pätee Satosen mielestä Suomeen.

”Velan kasaaminen velkavuoren päälle ei ole kestävä ratkaisu. Tiedämme jo esimerkiksi Kreikasta, mihin se johtaa. Velka pahentaa ongelmia. Ainoa oikea tie on rohkeat rakenteelliset uudistukset, jotka palauttavat meidät kilpailukykyisiksi. Uudistuksia tarvitaan Suomessa ja lähes kaikissa Euroopan maissa,” Satonen linjaa.

Satonen toivoo, että Eurooppa palaisi kilpailukykyiseksi ja kasvu-uralle mahdollisimman nopeasti, jotta syntyisi työtä ja hyvinvointia. Elvytyspuheet viivyttävät ongelmien ratkaisuja. Satosen mielestä pikaista remonttia monissa maissa tarvitsevat esimerkiksi työmarkkinat, eläkejärjestelmä, julkinen sektori ja koulutusjärjestelmä. Hän painottaa, että rahan – varsinkaan velkarahan – kaataminen ongelmien päälle ei poista niitä, vaan korkeintaan piilottaa hetkeksi.

”Jaan presidentti Niinistön huolen siitä, että on alettu vilkuilemaan elvytyksen perään helppona ratkaisuna. Suhdannepolitiikalle eli elvytykselle on paikkansa, kun kyseessä on suhdanneongelma ja kun hyvinä aikoina on varauduttu riittävästi. Euroopan pääasiallinen ongelma on kuitenkin kilpailukyvyn puute, ei tilapäinen matalasuhdanne. Myös velkaa on jo tolkuttomat määrät, eikä velkaantuminen ole tähänkään mennessä auttanut. Näyttäisi, että velkaelvytystä vaaditaan herkimmin niiden toimesta, joilla ei poliittinen tahto riitä tuiki tarpeellisiin rakenneuudistuksiin työmarkkinoiden ja kilpailukyvyn parantamiseksi. Ilman näitä mikä tahansa elvytys on kuitenkin kannetun veden kaatamista kaivoon,” Satonen pohtii.

Satonen viittaa myös Antti Rinteen puheisiin Italian kuuntelemisesta. ”On loistavaa, että uusi valtionvarainministerimme osallistuu eurooppalaiseen talouspoliittiseen keskusteluun. Toivottavasti hän ottaa jatkossakin aktiivisesti kantaa ja vaihtaa ajatuksia eurooppalaisten kollegoiden kanssa! Mielestäni mallia Suomelle pitäisi kuitenkin hakea niistä maista, jotka ovat pitäneet huolta kilpailukyvystään ja pärjänneet siksi kriisistä huolimatta hyvin. Näitä maita ovat erityisesti Saksa ja Itävalta. Saksassa on pidetty huolta vientiteollisuuden kilpailukyvystä ja tehokkaista työmarkkinoista ja Itävallassa pienyrittäjyyden toimintaedellytyksistä sekä finanssipolitiikan liikkumavarasta. Eräistä Etelä-Euroopan maista en hakisi oppia taloudenpitoon,” Satonen toteaa.

Mielipidekirjoituksia | Tagit:

Arto Satosen viikkoviesti – viikon aiheena Venäjän talouspakotteet

16.8.2014

Arvoisa lukija,

Kesä on takana ja poliittinen syksy käy jo kuumana. Ukrainan kriisi on Venäjän vastapakotteiden myötä ajanut suomalaiset yritykset vaikeaan tilanteeseen ja myös talouskasvu uhkaa hiipua nollaan. Erityisen kovasti vastapakotteet kohdistuvat maatalouteen ja elintarviketeollisuuteen, mutta laajoja vaikutuksia on myös muilla aloilla. Maa- ja metsätalousvaliokunta piti torstaina ylimääräisen kokous elintarviketalouden vakavaan tilanteen johdosta ja tämäkin viesti keskittyy tähän aiheeseen.

Suomen kansan enemmistö tukee pakotteita – vastapakotteilla taloudellisia seurauksia

Vastatoimena Venäjän toimille Ukrainassa EU ja Yhdysvallat asettivat Venäjälle talouspakotteita. Pakotteiden tarkoitus on saada Itä-Ukrainan kriisi loppumaan rauhanomaisesti. Valtaosa suomalaisista hyväksyy EU:n asettamat tavoitteet. Suomen hallitus onnistui vaikuttamaan EU:n sisällä pakotteiden sisältöön siten, että vaikutukset jäävät kohtuullisiksi. Toki joillekin yrityksille vaikutukset ovat huomattavat. Paljon suurempi taloudellinen vaikutus Suomelle on kuitenkin sillä, että Venäjä asetti vastapakotteet, joihin kuuluu mm. elintarvikkeiden vientikielto.

Jos pakotteet pitkittyvät, niin vaikutukset ovat huomattavat lähes kaikilla toimialoilla. Pakotelistalla olevien elintarvikkeiden vientiarvo on yhteensä 283 miljoonaa, josta valtaosa on Valion vientiä. Vientikielto vaikuttaa merkittävästi myös sianlihan ja siipikarjan, vihannesten ja kalan vientiin. Aivan välittömästi pakotteet vaikuttavat Valion toimintaan. Jos maito on myytävä halvempiin kohteisiin, niin maitotili saattaa pudota jopa 10 senttiä litralta, mikä on monien tilojen kannattavuuden näkökulmasta kohtalokas.

Uusi maa- ja metsätalousministeri Petteri Orpo on tarttunut ongelmaan hyvin rivakasti. Rinteen budjettiehdotuksen sisältämät lisäleikkaukset maataloudelle poistettiin välittömästi ja nyt neuvotellaan aiemmin päätettyjen säästöjen siirtämisestä vuodella eteenpäin. Kyse on kansallisen tuen osalta yli 50 miljoonasta eurosta. Lisäksi Suomi pyrkii samaan rahoitusta EU:n kriisirahastosta, jossa on yhteensä hieman yli 400 miljoonaa euroa. Valion ylituotannon valuminen kotimaan markkinoille alemmilla hinnoilla saattaa ajaa vaikeuksiin pienet kilpailijat, siksi nyt on pystyttävä neuvottelemaan myös kilpailuviraston kanssa.

Tärkeintä on nyt varmistaa suomalaisten tilojen ja elintarviketeollisuuden selviäminen pakotteiden yli. Mitä nopeammin kriisi selviää, sen parempi. Pitkä kriisi saattaa jättää jäljet elintarviketalouteen, jos asemia vientimarkkinoilla menetetään pysyvästi. Suomi on sitoutunut EU:n yhteiseen rintamaan, mutta pitää silti yllä myös suoria yhteistyösuhteita Venäjään. Tästä tärkeimpänä esimerkkinä on presidenttitapaaminen Sauli Niinistön ja Vladimir Putinin kesken. Yhteyksiä pidetään myös virkamiestasolla. Maa- ja metsätalousvaliokunta seuraa tiiviisti pakotteiden vaikutuksia elintarvikesektorille, tukee ministerin pyrkimyksiä helpottaa maatalouden tilannetta ja kokoontuu tarvittaessa myös kesätauon aikana.

Ensi maanantaina ja tiistaina Kokoomuksen eduskuntaryhmä linjaa omia budjettitavoitteitaan kesäkokouksessa Uudellamaalla. Seuraavassa viikkoviestissä tästä aiheesta.

Hyvää viikonloppua toivottaen,
Arto Satonen


Arto Satonen
arto.satonen@eduskunta.fi
050-5113110


Listalle liittymiset ja listalta poistumiset:
Arto Ahvensalmi
(Arto Satosen avustaja)
arto.ahvensalmi@eduskunta.fi
09-4324110 / 045-1245678

Viikkoviestejä | Tagit: · ·

Satonen vastaa Kiilille

3.7.2014

Näyttää tulleen tavaksi, että minun ajatuksiani arvostellaan tutustumatta niihin. Kalle Kiili kirjoittaa AL Mielipide 2.7. ”Työaika ei korreloi tuottavuuden kanssa”, että en mainitse ehdotuksissani työajasta lainkaan julkisen puolen työaikaa.

Kiili ei voisi olla enempää väärässä. Kirjassani: ”Hyvinvointiyhteiskunnan pelastusoppi- 16 murrettua myyttiä”, josta tämä keskustelu kumpuaa, kaikkein perusteellisimmin käsitellään työajan pidentämisen hyötyjä julkisella sektorilla. Päätyen siihen, että työajan pidennyksen vaikutus on yhden veroäyripennin luokkaa. Siis merkittävä keino välttyä hyvinvointipalvelujen leikkauksilta ja veronkorotuksilta.

On itsestään selvää, että jos työaikaa pidennetään, niin sen pitää koskea kaikkia niitä, jotka nyt tekevät alle 40-tunnin työviikkoa. Työajan pidentämisen idea on pelastaa suomalaisia työpaikkoja kansainvälisessä kilpailussa. Niitä on menetetty viime vuosina kymmeniä tuhansia ja suunta on saatava kääntymään.

Mielipidekirjoituksia | Tagit:

Vanhemmat