Seuraa Twitterissä @artosatonen.

Arto Satonen

Flickr

Arto Flickrissä

Kokoomus

Error: Feed has a error or is not valid

Satonen vastaa Kiilille

3.7.2014

Näyttää tulleen tavaksi, että minun ajatuksiani arvostellaan tutustumatta niihin. Kalle Kiili kirjoittaa AL Mielipide 2.7. ”Työaika ei korreloi tuottavuuden kanssa”, että en mainitse ehdotuksissani työajasta lainkaan julkisen puolen työaikaa.

Kiili ei voisi olla enempää väärässä. Kirjassani: ”Hyvinvointiyhteiskunnan pelastusoppi- 16 murrettua myyttiä”, josta tämä keskustelu kumpuaa, kaikkein perusteellisimmin käsitellään työajan pidentämisen hyötyjä julkisella sektorilla. Päätyen siihen, että työajan pidennyksen vaikutus on yhden veroäyripennin luokkaa. Siis merkittävä keino välttyä hyvinvointipalvelujen leikkauksilta ja veronkorotuksilta.

On itsestään selvää, että jos työaikaa pidennetään, niin sen pitää koskea kaikkia niitä, jotka nyt tekevät alle 40-tunnin työviikkoa. Työajan pidentämisen idea on pelastaa suomalaisia työpaikkoja kansainvälisessä kilpailussa. Niitä on menetetty viime vuosina kymmeniä tuhansia ja suunta on saatava kääntymään.

Mielipidekirjoituksia | Tagit:

Satonen vastaa Lehtovaaran kolumniin

3.7.2014

Riikka Lehtovaara kirjoittaa kolumnissaan 29.6.2014 ”Työttömät, siis laiskat ihmiset” viime torstaina julkiasemastani kirjasta : Hyvinvointiyhteiskunnan pelastusoppi- 16 murrettua myyttiä. Lehtovaara mainitsee kolumnissaan, että ei ole vielä ehtinyt lukemaan kirjaa. Se näkyy myös kolumnin tekstistä, mikä on hyvin kaukana kirjan tekstistä. Onko liikaa pyydetty, että kirjaa kommentoiva toimittaja lukisi kirjan?

Lehtovaara on kolumnissaan minua lainatessaan oikeassa siinä, että olen huolissani hyvinvointiyhteiskunnan tulevaisuudessa. Todellakin olen sitä mieltä, jos emme tee nykyistä enemmän töitä, niin emme pysty takaamaan maksutonta hyvätasoista koulutusta, lähes ilmaista ja laadukasta terveydenhoitoa, sekä arvokasta vanhuutta kaikille. Suomen valtio on velkaantunut vuodesta 2009 lähtien lähes 10 miljardin vuositahtia ja jottain tarttis tehdä.

Olen työurani aikani toiminut opettajana työllisyyskoulutuksessa ja tehnyt paljon töitä työttömien kanssa, enkä todellakaan syyllistä työttömiä siitä, että he ovat työttöminä. Puhumattakaan siitä, että he mielestäni tuhoaisivat Suomen hyvinvoinnin, kuten Lehtovaara väittää. Pidän tällaisten sanojen laittamista suuhuni suorastaan loukkaavina, koska niitä ei todellakaan kirjasta löydy.

En myöskään ole puhunut työttömyysturvan laskemisesta. Kirjassa puhutaan kyllä ansiosidonnaisen työttömyysturvan porrastamisesta Ruotsin tapaan. Se on kuitenkin aivan eri asia kuin alentaminen, koska Ruotsissa työttömyysturvan taso lähtee korkeammalta tasolta ja vielä toinenkin porras on Suomen nykyistä tasoa korkeampi.

Pitkittynyt työttömyys vaikeuttaa uuden työn saamista, mikä on kiistaton fakta. Työllistymisen todennäköisyys alenee selvästi kuuden kuukauden yhtäjaksoisen työttömyyden jälkeen. Sen vuoksi esitän, että työttömyysturvaa ei pitkään makseta passiivisesti kotiin. Sen sijaan aktivoidaan antamalla täydennyskoulutusta, työharjoittelua tai tuettua työtä, mikä edesauttaa pääsyä takaisin töihin. Näin on tehty Suomessa esimerkiksi Paltamon mallissa ja tämä on Saksassa käytössä oleva järjestelmä, joka lanseerattiin Hartz-reformien yhteydessä.

Mielipidekirjoituksia | Tagit:

Arto Satosen viikkoviesti – viikon aiheina sote-ratkaisu sekä kirjoittamani kirja ”Hyvinvointiyhteiskunnan pelastusoppi – 16 murrettua myyttiä”

26.6.2014

Arvoisa lukija,

Takana on todella kiireinen viikko. Tähän viikkoon ovat mahtuneet Stubbin hallitusohjelman hyväksyminen, uudet ministerivalinnat ja sote-ratkaisu. Kokoomus sai kolme hyvää uutta ministeriä, kun Petteri Orpo, Lenita Toivakka ja Laura Räty nousivat valtioneuvostoon. Onnittelut heille!

Tämä viikko on ollut poikkeuksellinen myös minulle. Maanantaina tuli valinta Kokoomuksen eduskuntaryhmän puheenjohtajaksi, joka on hyvin vaativa paikka. Kiitokset ryhmäkavereille ja puolueen puheenjohtajalle luottamuksesta. Samalla kesäsuunnitelmat meni uusiksi. Edessä on heinäkuussa koti-Suomen kierros, kun käyn kuudessa maakunnassa.

Tänäaamuna oli edessä kirjani ”Hyvinvointiyhteiskunnan pelastusoppi – 16 murrettua myyttiä” julkaiseminen lehdistölle. Jos olet kiinnostunut hankkimaan tämän kirjan, niin sen saa vastaamalla tähän viestiin. Toimitamme sen 15 eurolla haluamaasi osoitteeseen joko allekirjoitukseni kera tai ilman sitä. Kirja on myynnissä myös Tyrvään Kirjakaupassa, Kirja-Kärkkäisellä Tampereella sekä myöhemmin kesällä monissa muissakin Kirjavälityksen kautta toimivissa kirjakaupoissa. Netin kautta voit tilata sen halutessasi osoitteessa www.kirjakellari.fi. Vanhan kirjallisuuden päivillä olen itse markkinoimassa teostani huomenna pe 27.6. klo 14-15 sekä la 28.6. klo 9-10.

Hyvinvointiyhteiskunnan pelastusoppi – 16 murrettua myyttiä

Viime syksynä sain pakottavan tarpeen kirjoittaa kirjan, kun lopullisesti tajusin, että hyvinvointiyhteiskuntamme rahoitus ei ole kestävällä pohjalla. Tarvitsemme ryhtiliikkeen, jotta voimme turvata hyvinvointiyhteiskunnan ytimen: maksuttoman koulutuksen, lähes ilmaisen ja laadukkaan terveydenhoidon, sekä arvokkaan vanhuuden kaikille suomalaisille. Tämä on kuitenkin mahdollista vain, jos teemme enemmän töitä, kannamme paremmin vastuuta läheisistämme ja poliittiset valintamme tähtäävät Suomen kilpailukyvyn edistämiseen ja talouskasvuun.

Käyn kirjassa läpi 16 poliittisessa keskustelussa usein toistuvaa väitettä, joita useat poliitikot pitävät esillä ja monet suomalaiset kannattavat. Nämä ovat väitteitä, joihin meidät on opetettu uskomaan, mutta jotka eivät kestä kriittistä tarkastelua. Väitteiden yhteydessä kerrotaan miten Suomessa asiat voisi tehdä Ruotsin tapaan hieman paremmin, edistää kilpailukykyä ja työllisyyttä, sekä siten turvata hyvinvointiyhteiskunnan rahoitus. Kaiken ytimessä on yksilön vastuun vahvistaminen sekä itsestään, että läheisistä.

Sote meni maaliinsa – eduskunta käsittelee syksyllä

Parlamentaarinen työryhmä sai aikaan sote-ratkaisun eilen. Kyse on organisaatiouudistuksesta, jolla pyritään palveluiden tehokkaampaan tuottamiseen. Kyse on monituottajamallista, jossa julkisen sektorin lisäksi sote-palveluita voivat tuottaa yksityiset yritykset ja järjestöt. Palveluseteli on vahvasti mukana osana ratkaisuna.

Valta siitä miten palvelut kullakin viidellä sote-alueella tuotetaan jää pitkälti sote-alueiden luottamushenkilöiden ja virkamiesten ratkaistavaksi. Päätetty ratkaisu mahdollistaa joustavan tuottamisen, sekä isoissa, että pienissä yksiköissä. Lähtökohtana on jokaisessa palvelussa tarkoituksenmukaisin toimintatapa. Erittäin harvinaisissa sairauksissa hoito voidaan keskittää valtakunnallisesti. Päivystys toteutetaan alueellisen jaon pohjalta, joka määrittyy myöhemmin.

Ratkaisun tekee historialliseksi se, että siihen ovat sitoutuneet kaikki eduskuntapuolueet. Lakiesitys lähtee nyt lausuntokierrokselle ja tulee syksyllä eduskunnan käsittelyyn. Tavoitteena on, että nykyinen eduskunta ehtii viedä uudistuksen loppuun asti.

Tarkemmin löydät tietoa sote-uudistuksesta täältä.

Uudistuksesta tiiviin infopaketin kalvomuodossa voit käydä lukemassa täältä.

Hauskaa kesän jatkoa toivottaen,
Arto Satonen


Arto Satonen
arto.satonen@eduskunta.fi
050-5113110


Listalle liittymiset ja listalta poistumiset:
Arto Ahvensalmi
(Arto Satosen avustaja)
arto.ahvensalmi@eduskunta.fi
09-4324110 / 045-1245678

Viikkoviestejä | Tagit: · ·

Arto Satonen: HYVINVOINTIYHTEISKUNNAN PELASTUSOPPI – 16 murrettua myyttiä

26.6.2014

Kirja ”Hyvinvointiyhteiskunnan pelastusoppi – 16 murrettua myyttiä” on ostettavissa Kirjakellarista 15 eurolla.

Voit tulla ostamaan kirjan suoraan myös Tyrvään Kirjakaupan pisteeltä Vanhan Kirjallisuuden päiviltä, jossa olen itse esittelemässä teostani pe 27.6. klo 14-15 sekä la 28.6. klo 9-10.

Politiikka | Tagit:

Arto Satonen: HYVINVOINTIYHTEISKUNNAN PELASTUSOPPI – 16 murrettua myyttiä, luku 3

26.6.2014

3. Väite – Työajan pidentämisestä ei ole hyötyä, koska nykyistäkään työaikaa ei pystytä käyttämään tehokkaasti

Tämä väite saattaa sinällään olla totta luovilla aloilla, koska ideoiden ja innovaatioiden määrä ei ole suoraan verrannollinen työpäivän pituuteen. Tämä on kuitenkin huono argumentti työajan pidentämisen hyötyjä vastaan. Työn tuotos muodostuu yhtälöstä, jossa tehtyjen työtuntien määrä kerrotaan työn tehokkuudella. Tässä yhtälössä molemmat kerrottavat ovat merkityksellisiä.

Suuri osa ihmisistä tekee töitä, joissa työn tehokkuus säilyisi samana, vaikka työpäivää hieman pidennettäisiin. Keskimääräisen työajan pidentäminen puolella tunnilla päivässä tarkoittaisi sitä, että esimerkiksi bussikuski ajaisi viikossa 2,5 tuntia enemmän, jolloin bussivuorot voitaisiin ajaa nykyistä pienemmällä henkilökunnalla. Sama logiikka toimii valtaosassa tehtävistä myös teollisuudessa, palvelualoilla ja julkisella sektorilla. 2,5 työtunnin
pidennys 37,5 tunnin työviikkoon lisäisi työn tuottavuutta kuudesta seitsemään prosenttia, mikä olisi huomattava parannus.

Monet yrittäjät, maatalousyrittäjät ja kokonaistyöajalla olevat palkansaajat tekevät jo nyt selvästi yli 40-tuntisia työviikkoja. Heidän osaltaan työajan pidennys ei vaikuttaisi mihinkään. 2,5 viikkotunnin lisäys ei puolestaan olisi kohtuuton niille, jotka nyt tekevät 37,5 tunnin normiviikkoa. Työuupumus tuskin merkittävästi kasvaisi tästä syystä. TEHY:n vuoden 2007 työtaistelun aikana sain viestejä hoitajilta, jotka eivät kaivanneet lisää palkkaa, vaan lisää käsiä. Hieman pidemmällä työajalla nykyisissä työtehtävissä ei olisi yhtä kova kiire, jos työajan lisäys käytettäisiin hoitoalalla laadun nostamiseen.

Sosiaalidemokraattien historiallinen Forssan kokous 1903 vaati ensimmäistä kertaa Suomessa kahdeksantuntista työpäivää. Tämä vaatimus oli viisas ja edelleen ajankohtainen. Jos nyt palaisimme tähän, suomalaisen työn kansainvälinen kilpailukyky paranisi merkittävästi. Tällä hetkellä Suomessa nimittäin tehdään EU:n tilastokeskuksen, Eurostatin, mukaan EU-maiden lyhintä työviikkoa.

Työajan pidennyksistä hyötyisivät erityisesti vientiteollisuus, palvelusektori ja julkinen sektori. Pekkasista luopuminen pidentää työpäivää ja sitä kautta parantaa suomalaisen työn kilpailukykyä. Tämä puolestaan estää työn karkaamista maamme rajojen ulkopuolelle. Toki pekkasten poiston jälkeenkin työ maksaisi esimerkiksi metallialalla moninkertaisesti Puolaan verrattuna. Ero kuitenkin kapenisi olennaisesti, koska työn siirtämisestä ulkomaille koituu yritykselle monia lisäkustannuksia. Uudessa maassa työntekijöiden 16 osaamisessa saattaa olla puutteita, sijoittumiseen saattaa liittyä poliittisia riskejä tai vastaan voi tulla yllättäviä maksuja. Näin suhteellisen pienikin suomalaisen työn kilpailukyvyn parannus saattaisi monissa yrityksissä peruuttaa aikeet työn siirtämisestä ulkomaille.

Tämä logiikka toimii myös kotimarkkinoilla esimerkiksi kuljetusalalla. Hintaero kuljetusten välillä tulee yleensä juuri kuljettajan palkasta ja palkan sivukuluista. Jos hintaero on siedettävä, tilaaja valitsee todennäköisesti luotettavan ja osaavan suomalaisen toimijan. Jos hintaero on liian suuri, houkutus kokeilla muista EU-maista tai Venäjältä käsin operoivia toimijoita kasvaa. Tämä johtaa siihen, että suomalainen kuljetusyritys ja kuljettaja menettävät työnsä. Lainsäädännöllä ja sen tehokkaalla valvomisella voidaan edesauttaa tervettä kilpailua. Näin on tehty kuljetusalalla esimerkiksi tilaajan selvitysvastuuta lisäämällä. Toimiessamme EU:n sisämarkkinoilla emme kuitenkaan voi suojata omia kuljetusmarkkinoitamme esimerkiksi lailliselta kabotaasiliikenteeltä, eli ulkomaille rekisteröityjen ajoneuvojen suorittamilta kuljetuksilta Suomessa, jolloin muiden EU-maiden kanssa on pärjättävä kilpailussa täällä Suomessakin.

Palvelualoilla työvoimakustannukset voivat olla työn luonteesta riippuen jopa 90 prosenttia, eli yleensä siis varsin merkittävät. Työajan pidennys vähentäisi työvoiman tarvetta, mikä alentaisi samalla hintoja. Heikosti kannattavilla palvelualoilla, kuten hotelli- ja ravintola-alalla pienikin työajan pidennys voi pelastaa useita yrityksiä ja siten turvata alan työpaikkoja. Itse havaitsin tämän toimiessani nuorena grilliyrittäjänä, jolloin oma palkka revittiin iltoihin ja viikonloppuihin painottuvalla 60-tuntisella työviikolla. Tämä on tietenkin kohtuuton työaika työntekijälle, mutta jo 2,5 tunnin lisäyksellä olisi monissa yrityksissä ratkaisevaa merkitystä kannattavuuteen.

3.1 Julkisella sektorilla hyöty on suurin

Työpäivän pidentäminen puolella tunnilla vaikuttaisi merkittävästi myös julkiseen talouteen. Kuntasektorilla monissa tehtävissä tehdään noin 37 tunnin työviikkoa. Mikäli palaisimme takaisin kahdeksan tunnin työpäivään, sama työ voitaisiin tehdä pienemmällä porukalla. Kun palkkakustannusten osuus on kunnissa tyypillisesti noin 50 prosenttia, niin säästö olisi todella merkittävä.

Karkeasti laskien työajan pidentäminen 40 tuntiin vähentää työvoimakustannuksia kahdeksalla prosentilla. Koska säästö tuskin toteutuisi täysimääräisenä, arvioidaan se varovaisesti vaikkapa kuuteen prosenttiin. Tässäkin tapauksessa säästö vastaisi monessa kunnassa hyvinkin yhtä veroäyripenniä. Vastaava säästö toteutuisi tietysti myös valtion töissä. Hyöty olisi merkittävä, koska vältyttäisiin sekä veronnostolta, että palvelujen leikkaamiselta.

Otetaan käytännön esimerkki. Tampereella henkilöstökulut olivat vuonna 2012 noin 626,8 miljoonaa euroa. Kuuden prosentin leikkauksella tästä saavutettaisiin noin 37,6 miljoonan euron säästöt. Tämä vastaa karkeasti yhden prosenttiyksikön verokertymää, kun kaupungin kunnallisverokertymä vuonna 2012 oli 685,7 miljoonaa euroa ja veroprosentti 19.

Sama laskelma noin yhden prosenttiyksikön verokertymää vastaavasta säästöstä toistuu muissakin kaupungeissa. Esimerkiksi Sastamalassa henkilöstömenot pyörivät 58 miljoonan euron tuntumassa. Kuuden prosentin leikkaus tarkoittaisi siis noin 3,5 miljoonan euron säästöä. Tämä vastaa karkeasti yhden prosenttiyksikön osuutta vuoden 2014 talousarvioaloitteen mukaisesta reilun 78 miljoonan verokertymästä veroprosentin ollessa 20. Todellinen vaikutus olisi tätäkin suurempi, koska vastaava henkilöstökulujen säästö toteutuisi myös ostopalveluiden palveluidentuottajilla. Myös niiden hinnat ja kunnalle koituvat kustannukset laskisivat.

Kuntien henkilöstöstä on vuoteen 2025 mennessä jäämässä eläkkeelle noin puolet nykyisistä kuntasektorin työntekijöistä. Näin henkilöstön vähentäminen voidaan pääosin tehdä ilman irtisanomisia. Tämä edellyttää toki kuntaliitosten yhteydessä olevan viiden vuoden irtisanomissuojan purkamista. Muussa tapauksessa kuntaliitosten hyödyt valuvat ylimääräisiin henkilöstökuluihin.

Ylipitkän irtisanomissuojan johdosta liitoskuntien työntekijöistä osa on vuosia tehtävissä, jossa heidän osaamisensa ei pääse parhaalla mahdollisella tavalla esiin. Työntekijöiden yhdenvertaisuuden näkökulmasta ei ole oikein, että metalliverstaalla, sairaalassa tai puolustusvoimissa työssä olevalla henkilöllä ei ole samaa työsuhdeturvaa kuin liitoskuntien työntekijöillä. Suomessa on kattava muutosturvajärjestelmä juuri sen vuoksi, että kaikkien työttömäksi jäävien toimeentulo turvataan, uudelleentyöllistymisessä autetaan ja koulutusta on tarjolla tarvittaessa.

3.2 Asiakkaankin aika maksaa

Jatkuvasti kohonneet työvoimakustannukset ovat johtaneet siihen, että työaika on pakko käyttää erittäin tehokkaasti. Tämä on johtanut julkisella sektorilla hyvin voimakkaaseen palveluiden keskittämiseen maakuntakeskuksiin. Asiakkaan matka-ajalle ei lasketa hintaa, joten verottajan, poliisin tai oikeuslaitoksen palvelut voivat olla kauempanakin. Isoilla yksiköillä saadaan
riittävästi asiakkaita, jotta virkailijoiden aika tulee maksimaalisesti käytetyksi. Keskittämisen kokonaisvaikutuksia ei laske kukaan. Tapauksesta riippuen kokonaishyödyt voivat olla haittoja suurempia, mutta myös päinvastaisia esimerkkejä löytyy.

Yksi erikoisimmista keskittämishankkeista on ollut maaseudun poliisiputkien lopettaminen. Esimerkiksi Pirkanmaalla putka toimii ainoastaan Tampereella. Kaikki talteen otettavat humalaiset ympäri maakuntaa kuljetetaan näin yksissä tuumin Tampereelle.

Maaseudun putkien vartiointi oli kallista, koska asiakkaita oli harvakseltaan. Poliisihallinto esitti etävalvontaa, jonka avulla maaseudun putkassa olevaa henkilöä olisi pystytty tarkkailemaan ja tarvittaessa hälytetty lähin partio paikalle. Tämä tulkittiin perustuslain vastaiseksi, koska yhteiskunnan pitää huolehtia kiinniotetuista. Seurauksena oli maaseudun putkien
lopettaminen liian tyyriinä. Esimerkiksi Sastamalasta menee 2,5 tuntia partioaikaa, kun humalainen viedään Tampereelle putkaan. Sen ajan partio on kiinni yhdessä juoppokyydissä. Lopputuloksena on se, että suojelemme paremmin niitä, jotka ovat sellin sisällä, kuin niitä, jotka ovat sen ulkopuolella.

Yksikkötyökustannusten jatkuva kohoaminen uhkaa monissa tilanteissa johtaa edellä kuvatun esimerkin kaltaisiin tilanteisiin. Poliisin tai verottajan ei kannata yrittää selvittää pikkurikoksia, koska ne vievät liikaa kallista työaikaa. Jos taas rikoksia ei selvitetä, se rappeuttaa moraalia. Siksi yksikkötyökustannusten kurissa pitäminen on keskeistä yhteiskunnan toimivuuden takaamiseksi.

On selvää, että lähtökohtaisesti kukaan ei halua pidentää työviikkoaan. Tässä tilanteessa se voi kuitenkin olla paras ja kivuttomin vaihtoehto. Verojen kiristäminen on hankalaa erityisesti niille perheille, joilla talous on jo muutenkin tiukoilla. Lisäleikkaukset puolestaan tuntuvat kaikilla, koska ne uhkaavat jo käydä hyvinvointiyhteiskunnan ytimeen. Puoli tuntia lisää töitä päivässä takaa lapsille hyvän koulun, vanhuksille laadukkaan hoidon ja kaikille toimivan terveydenhoidon. Tarkemmin ajateltuna työajan pidentäminen ei sittenkään taida olla iso uhraus?

3.3 Sairauspäivän karenssi on järkevää omavastuuta

Ruotsissa on käytössä sairauspäivän karenssi, jonka perusteella ensimmäinen sairaslomapäivä menee työntekijän omaan piikkiin. Siitä eteenpäin sairasloma jää työnantajan ja yhteiskunnan korvattavaksi, kuten Suomessa.

Yhden päivän omavastuu tekee sen, että sairaslomalle ei jäädä liian helposti. Toisaalta yhden päivän omavastuu ei kaada palkansaajan taloutta, minkä pidempi omavastuu tekisi. Pieni omavastuu on yleensä tehokkain tapa estää etuisuuksien väärinkäyttö. Tämä pätee myös sairaslomiin. Pieni omavastuu koituu myös sen suuren enemmistön eduksi, joka jää kotiin vain olleessaan oikeasti kipeänä. Koska viime kädessä kaikki kuitenkin maksetaan yhteisestä potista, rehelliset hyötyvät, kun väärinkäyttäjät saadaan noudattamaan yhteisiä sääntöjä.

Sairaslomilla on huomattava vaikutus kannattavuuteen. Keskimäärin sairauspäiviä oli vuonna 2012 kuntasektorilla 8,4 työpäivää jokaista henkilöä kohden. Kunta- ja toimialakohtainen vaihtelu on kuitenkin suurta. Esimerkiksi Mikkelissä eri henkilöstöryhmillä oli poissaoloja alasta riippuen 10–34 päivää vuodessa. Tämä kertoo siitä, että työkulttuuri ja valvonta eivät ole kohdallaan. Korkean työturvallisuustason maana Suomesta tuskin löytyy 20 yhtään ammattia, jossa yli 30 päivän vuotuiset keskimääräiset sairauspoissaolot ovat työn itsensä aiheuttamia. Valtaosa yrityksistä joutuisi lopettamaan
toimintansa kannattamattomana, jos sairastavuusaste olisi kuntien huipputasoa.

Otetaan tähän väliin rohkaiseva käytännön esimerkki Tampereelta. Lukko- ja turvallisuusratkaisuihin erikoistunut Assa Abloy lähti kehittämään työterveyshuoltoaan yhdessä lääkärikeskus Pihlajalinnan kanssa. Projektin tuloksena sairauspoissaolot putosivat kymmenestä prosentista kolmeen. Rahaksi laskettuna muutos tarkoittaa yhtiölle vuositasolla noin 500 000 euron säästöjä, mikä vaikuttaa ratkaisevasti yrityksen kannattavuuden parantumiseen. Toisin sanoen 70 000 euron panostus työterveyshuoltoon poiki puolen miljoonan euron hyödyt. Ei ollenkaan hullumpi yhtälö.

3.4 Eläkeikä erityisaloilla alemmaksi työaikaa pidentämällä

Vuosikausia on keskusteltu siitä, miten työuran pidentäminen toteutetaan fyysisesti vaativien ammattien osalta. Nykyisin esimerkiksi lentäjät, upseerit ja palomiehet pääsevät eläkkeelle selvästi yleistä eläkeikää aiemmin. Perusteet ovat sinällään hyvät. Taistelulentäjän tai savusukeltajan tehtäviä on vaikea tehdä kuusikymppisenä. Osalle on vanhempana toki tarjolla suunnitteluun tai koulutukseen liittyviä tehtäviä, mutta ei kaikille.

Jospa laskettaisiin näiden erikoisalojen työura aivan uudella tavalla. Työurassa merkittävää ei ole vain vuosissa laskettava pituus, vaan myös vuosittainen työaika. Näillä erikoisaloilla voitaisiin nuorempana tehdä pidempää työaikaa, joka vanhemmiten lyhenisi normaaliksi ja eläkkeelle päästäisiin muita aloja aiemmin. Kolmekymppisen palomiehen on helpompaa tehdä pidempää päivää kuin viisikymppisen.

Tällaista muutosta on tietenkin vaikea tehdä kesken työuran. Jos sen sijaan esimerkiksi palomieheksi tai armeijan kapiaiseksi hakeva tietäisi etukäteen työn jakautumisen työuran aikana edellä kuvatulla tavalla, niin se tuskin vaikuttaisi hakijamääriin paljoakaan. Alempi eläkeikä on hyvä houkutin alalle, vaikka joutuisikin nuorena tekemään pidempää päivää.

Summa summarum:

  • Työajan pidentämisestä on monta etua.
  • Työpäivän pidentäminen puolella tunnilla parantaa suomalaisen työn kansainvälistä kilpailukykyä keskimäärin kuudesta seitsemään prosenttia. Tämä säilyttää ja osin palauttaa Suomeen suuren määrän työpaikkoja.
  • Palvelualoilla työajan pidennys vähentää merkittävästi työvoimakustannuksia ja laskee hintatasoa. Monille palvelualan yrityksille työajan pidennys voi taata kannattavan toiminnan ja sitä kautta turvata työpaikkojen säilymisen.
  • Julkinen sektori, erityisesti kunnat, hyötyvät valtavasti työajan pidennyksestä, koska se mahdollistaa palvelujen tuottamisen pienemmällä henkilöstöllä. Vaikutus kuntatalouteen on suurin piirtein yhden veroäyripennin luokkaa.
  • Pitempi työaika voi mahdollistaa myös kalliiden investointien tehokkaamman käytön ja pidemmät aukioloajat.
  • Yhden päivän omavastuu sairauspoissaoloihin vähentää merkittävästi sairauspoissaoloja ja koituu rehellisten työntekijöiden eduksi.
  • Erityisaloilla työajan pidentäminen työuran alussa mahdollistaa alemman eläkeiän myös tulevaisuudessa.

Mielipidekirjoituksia | Tagit:

Yhdessä saavutetulla sote-ratkaisulla turvataan palvelut

26.6.2014

Kokoomuksen eduskuntaryhmän puheenjohtaja Arto Satonen kiittää puolueiden saavuttamaa ratkaisua sosiaali- ja terveyspalveluiden järjestämisessä. Parlamentaarinen sote-työryhmä sai tänään ratkaisun lakiesityksestä, joka lähetetään seuraavaksi lausuntokierrokselle. Eduskunnan käsiteltäväksi esitys tulee syysistuntokaudella.

”Olen tyytyväinen, että puolueet yhteistyössä saavuttivat parlamentaarisen ratkaisun. On tärkeää, että kaikki puolueet sitoutuvat isoon ja suomalaisille tärkeään rakenneuudistukseen”, painottaa Satonen.

”Esitys on hyvä raami jatkovalmistelulle, kun yksityiskohdista päätetään syksyllä.”

”Kokoomukselle on tärkeää, että suomalaisissa sosiaali- ja terveyspalveluissa monituottajamalli vahvistuu. Yrityksillä ja järjestöillä on osaamista, jota tarvitaan palveluiden kehittämisessä laadukkaammiksi ja tehokkaammiksi.”

”Hyvä, että järjestäjän ja tuottajan erottamiseen pystyttiin yhdessä ideoimaan joustavuutta lisäävä malli. Lisäksi asiantuntijoiden esitys palvelujen järjestämisestä isommissa kokonaisuuksissa toteutuu nyt puoluejohtajien sopimalla tavalla: viisi sote-aluetta määrittelevät mitä yksityiset toimijat tai kunnat ja kuntayhtymät tuottavat.”

”On hienoa, että palveluiden tuotantoa voi jatkossa olla joustavammin suurilla ja pienillä yksiköillä, sekä yksityisillä että julkisilla toimijoilla. Palveluiden hankkimisessa voidaan käyttää myös palveluseteleitä.”

”Yhteistyö kaikkien puolueiden välillä on toiminut hyvin. Toivon, että hyvä yhteistyö jatkuu edelleen asian jatkovalmistelussa.”

Uutisia | Tagit: ·

Kokoomuksen eduskuntaryhmä uudisti ryhmäjohtoaan

23.6.2014

Kokoomuksen eduskuntaryhmä on valinnut uudeksi ryhmän puheenjohtajaksi kansanedustaja Arto Satosen. Sastamalalainen kolmannen kauden kansanedustaja Satonen on toiminut viimeksi eduskuntaryhmän varapuheenjohtajana.

Eduskuntaryhmän ensimmäiseksi varapuheenjohtajaksi valittiin kansanedustaja Outi Mäkelä Nurmijärveltä, toiseksi varapuheenjohtajaksi kansanedustaja Ben Zyskowicz Helsingistä ja kolmanneksi varapuheenjohtajaksi kansanedustaja Heikki Autto Rovaniemeltä.

Kolmannen varapuheenjohtajan vaalissa olivat ehdolla kansanedustajat Heikki Autto, Timo Heinonen, Sampsa Kataja, Anu Urpalainen ja Sinuhe Wallinheimo.

Uutisia | Tagit:

Järki voitti windfall-verossa

23.6.2014

Kokoomuksen eduskuntaryhmän varapuheenjohtaja, kansanedustaja Arto Satonen pitää hallituksen päätöstä perua energialaitosten ns. windfall-vero järjen voittona. Veron oli tarkoitus koskea EU:n päästökaupasta välillisesti hyötyneitä, ennen vuotta 2004 käyttöön otettuja vesi-, ydin- ja tuulivoimalaitoksia.

”Windfall-vero oli kummallinen jälkivero, josta voimalaitoksen rakennuttaja ei voinut tietää aikanaan. Sen käyttöönottoa olisi ollut vaikea perustella yleisellä oikeustajulla. Vero olisi rangaissut päästöttömästä tuotannosta, mikä on järjenvastaista”, kuvailee Satonen.

Satosen mielestä veron käyttöönotto olisi ollut täysin vääränlainen viesti energia-alalle, ja se olisi samalla hyydyttänyt alalle suunniteltuja investointeja.

”Kokoomus on suhtautunut veroon penseästi alusta alkaen. Suomi tarvitsee kaikki työllisyyttä ja energiaomavaraisuuttamme tukevat investoinnit, joiden toteuttamiseen nyt yrityksille jää enemmän varoja. Olen iloinen, että windfall – asiassa järki selkeästi voitti”, päättää Satonen.

Uutisia | Tagit:

Arto Satosen viikkoviesti – viikon aiheena minihallitusohjelmaneuvottelut

19.6.2014

Arvoisa lukija!

Alex Stubbin hallitus sai minihallitusneuvottelut päätökseen kahdessa päivässä. Tärkeintä oli säilyttää Suomen taloudellinen uskottavuus, sekä vauhdittaa talouskasvu ja siten edistää työllisyyttä ja hyvinvointia. On selvää, että viiden puolueen hallituksessa on erilaisia näkemyksiä. Lopputuloksen kannalta oli kuitenkin tärkeää, että puolueilla oli yhteinen tahtotila viedä asioita eteenpäin ja kantaa vastuuta. Samalla uusi pääministeri osoitti kykynsä johtaa neuvotteluja tuloksekkaasti. Linkin koko hallitusohjelmaan löydät viestin lopusta.

Tässä muutamia poimintoja hallitusohjelmasta:

ISO PANOSTUS INFRAHANKKEISIIN

Länsi-Metro 240 miljoonaa euroa, edellyttää Espoolta merkittävää tonttitarjonnan lisäystä, valtion rahoitusosuus aikaisintaan 2017.

Pisara-rata, sopimus neuvotellaan Helsingin seudun kuntien kanssa budjettiriiheen mennessä.

Tampereen kaupunkiraitiotie-hanke

Valtio osallistuu suunnittelukustannuksiin ja toteutukseen. Neuvotellaan Tampereen seudun kuntien kanssa tonttitarjonnan lisäämisessä ja asuntotuotannossa.

Pirkanmaalle Tampereen katuraitiotien eteneminen on erittäin merkittävä asia koko maakunnan työssäkäyntiliikenteen, asuntotuotannon edistämisen ja Tampereen kehittymisen kannalta.

ASUNTORAKENTAMISEEN VAHVA PANOSTUS

Peruskorjausrahoitusta nostetaan vuoden 2014 osalta 100 miljoonasta 140 miljoonaan. Piristysruiske korjausrakentamiselle, joihin on lähiöissä valtava tarve. Lisäksi ASP-järjestelmän ehtoja kehitetään houkuttelevammaksi. Uusi 20-vuotinen korkotukimalli otetaan käyttöön. Asuntopoliittisten panostusten tarkoituksena on tukea asuntotuotantoa niillä alueilla, jossa työvoimasta on eniten kysyntää.

KOTIMAISTA UUSIUTUVAA ENERGIAA EDISTETÄÄN

Sähkön ja lämmöntuotantoon tehdään ratkaisuja, joilla kotimaisen hakkeen ja turpeen kilpailukykyä parannetaan suhteessa kivihiileen. Tässä on isoja mahdollisuuksia, sillä nyt Suomi tuo energiaa maan rajojen ulkopuolelta yli 8 miljardilla eurolla vuodessa. Lisäksi Windfall-verosta luovutaan, mikä osaltaan kannustaa investoimaan kotimaiseen puhtaaseen energiaan.

TULOVERON KEVENNYS PIENI- JA KESKITULOISILLE

Kotimaisen kysynnän, ostovoiman, työllisyyden ja suhdannetilanteen helpottamiseksi ansiotuloverotukseen tehdään inflaatiota vastaavat tarkistukset kolmen alimman tuloluokan osalta ja jäädytys siirretään vuoteen 2016. Muutosten seurauksena verotus ei kiristy pieni- ja keskituloisilta palkansaajilta ja eläkeläisiltä.

YRITYSTEN SUKUPOLVENVAIHDOKSIIN HAETAAN HELPOTUKSIA

Hallitus selvittää nopeasti miten voidaan helpottaa yritysten ja maatalousyritysten sukupolvenvaihdoksia. Tämä on erittäin tärkeää. Liian moni perheyritys päätyy nykyisin myyntiin, koska sukupolvenvaihdoksessa verotus tulee kohtuuttomaksi.

Tässä siis muutamia tärkeimpiä linjauksia, koko hallitusohjelma löytyy täältä.

Nyt on aika lämmittää Juhannussauna ja jatketaan politiikkaa ensi viikolla, kun hallituksen muodostaminen ja ohjelman käsittely siirtyy eduskuntaan.

Hauskaa ja rentouttavaa Juhannusta!
Arto Satonen


Arto Satonen
arto.satonen@eduskunta.fi
050-5113110


Listalle liittymiset ja listalta poistumiset:
Arto Ahvensalmi
(Arto Satosen avustaja)
arto.ahvensalmi@eduskunta.fi
09-4324110 / 045-1245678

Viikkoviestejä | Tagit: · · · · · ·

Romaanikerjäläisten asiat laitettava kuntoon lähtömaassa

18.6.2014

Tutkija Miikka Tervosen kirjoitus (HS Mielipide 12.6.2014) sisälsi niin erikoisia tulkintoja eduskunnan enemmistön allekirjoittamasta lakialoitteesta kerjäämisestä, että niitä on pakko korjata.

Erikoisin väite on, että suomalaisten kerjäläisten rekisteröinti vaikeuttaisi heidän työllistymistään. En käsitä mistä tässä puhutaan. Minä en ole tavannut suomalaisia kerjäläisiä. Itse asiassa yksi suomalaisen hyvinvointiyhteiskunnan suurimmista saavutuksista on toimeentulotukijärjestelmä, jonka vuoksi kenenkään suomalaisen ei tarvitse kerjätä elääkseen. Satunnaiset kolikkoa junalippuun tai olueen pyytävät eivät ole kerjäläisiä. Esim. Tanskassa kerjäämisen täyskielto koskee vain niitä, joilla kerjääminen on pääasiallinen elinkeino.

Erikoinen on myös käsitys, ettei romaanien kerjäämiseen sisälly ihmiskauppaa tai järjestäytynyttä rikollisuutta. Romaniassa on kuitenkin 2 Suomeenkin kerjäläisiä välittänyttä rikollisjärjestöä tuomittu pitkiin rangaistuksiin. Näin on todennut myös sisäministeri Päivi Räsänen, jonka mukaan poliisin tutkimus perustui suppeaan otantaan.

Kiistatonta on, että Bulgarian ja Romanian kansalaisten tekemät rikokset Suomessa ovat lisääntyneet. Suurin osa rikoksista ei ehkä ole kerjäläisten tekemiä, mutta kerjäämiseen liittyy oheisrikollisuuden vaara.

Lakialoitteen mukaista poliisilta haettavaa rahankeräyslupaa on valmistelu myös Norjassa, jossa harkitaan myös kuntien oikeutta päättää kerjäämisen alueellisesta rajaamisesta. Alueellisia rajoituksia on käytössä myös esim. Iso-Britanniassa, Espanjassa, Ranskassa, Slovakiassa ja Tshekissä.

Suurin osa kerjäläisistä on Romanian ja Bulgarian romaaneja. EU on antanut romaaneille ja muille vähemmistöille viimeisimmällä tukikaudella 13,3 mrd. euroa. Jäsenmaat ovat kuitenkin käyttäneet tästä vain murto-osan romaaniohjelmiin. Kun haluamme oikeasti auttaa heitä, meidän on lisättävä painetta olojen parantamiseen heidän kotimaassaan. Jatkuva kerjääminen ympäri Eurooppaa ei takaa millekään kansanryhmälle kestävää hyvinvointia.

Mielipidekirjoituksia | Tagit:

Vanhemmat